Kuolema ja Haades
heitettiin myös tuliseen järveen. Miksi kuolemaa ja Haadesta olisi tarpeellista rangaista ikuisella kidutuksella? Mitä pahaa he ovat tehneet? Eiväthän kuolema ja Haades edes ole ajattelevia olentoja. Eihän heidän voi katsoa tehneen syntiä Jumalaa vastaan.
Kuolema oli seuraus Adamin ja Eevan synnistä Jumalan käskyä vastaan. Kuolema on ikään kuin personoitu: Apostolien teot: 2:24 Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.
Mikä on kuolema? Mikä on Hades?
(Tuonela, Manala, kuoleman valtakunta)
Raamatun VT:n alkukielisessä tekstissä esiintyy heprean sana Šeol ja sen UT:n kreikankielinen vastine Hades yli 70 kertaa. Molemmat liittyvät kuolemaan. Joissakin Raamatun käännöksissä ne on käännetty sanoilla ”hauta”, ”helvetti” tai ”tuonela”. Useissa kielissä niiden merkitykseen on liitetty mytologiaa, joka poistaa sanojen merkityksistä niiden raamatullisen sisällön. Ehkä olisi parempi käyttää sanoja ”Šeol” ja ”Haades” kuin sanaa Tuonela.
Saarnaajan 9:10:ssä sanotaan: ”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä”. – Onko Šeol siis hautapaikka, johon joku läheisemme on mahdollisesti haudattu? Millaiseen hautaan ”Šeol” viittaa? Jumalan sana osoittaa, että ”Šeol” eli ”Haades” (kreik.) tarkoittaa paikkaa, jossa koko ihmiskunnan kuolleet lepäävät. Ei voida määritellä sen sijaintia. Olipa kuolema tapahtunut missä tahansa maalla tai aavalla merellä laiva uponnut, kuolleet kutsutaan kaikki esiin Haadeksesta. Esimerkiksi Jesajan 5:14:ssä ”Sentähden tuonela levittää kitansa ammolleen, avaa suunsa suunnattomaksi; ja sinne menee sen loisto, sen remuava ja pauhaava joukko, kaikki sen ilonpitäjät. Snl 30:16 ”tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: ”Jo riittää.”.
– Kirjaimelliseen hautaan mahtuu vain rajallinen määrä vainajia, kun taas Biblia (1776) sanoo: Snl 27:20 ”Helvetti ja kadotus ei tule ikänä täyteen”. Toisin sanoen se ei koskaan täyty. Sillä ei ole rajoja.
Viitatessaan yksityiseen hautapaikkaan eli hautaan Raamattu käyttää muita heprean ja kreikan sanoja kuin sanoja šeol ja hadēs. Esimerkiksi 1 Moos 23:7 ”Niin Aabraham nousi ja kumarsi maan kansalle, heettiläisille, 23:8 ja puhui heille sanoen: ”… kuulkaa minua ja taivuttakaa … 23:9 antamaan minulle Makpelan luola, joka on hänen omansa ja on hänen vainionsa perällä. Täydestä hinnasta hän antakoon sen minulle perintöhaudaksi teidän keskuudessanne.” 1 Moos 49:31: ”Siihen on haudattu Aabraham ja hänen vaimonsa Saara, siihen on haudattu Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja siihen minäkin hautasin Leean”. Sanaa Šeol ei käytetä perheen haudasta kuten esim. Jeesus haudattiin Josef Arimatialaisen perheelleen hankkimaan hautaan, jonka hän luovutti Kristuksen käyttöön. – Vaikka monet vainajat on haudattu tiettyihin hautoihin tai vuoren seinämiin kaivettuihin hautoihin, kaikki kuolleet ovat kuitenkin samassa haudassa, Hadeksessa. Siis heidän ruumiinsa ovat.
Ihmisen kuollessa hänen henkensä (spirit, pneuma) kuitenkin nousee taivaaseen Jumalan tykö. Kun ihminen kutsutaan ylösnousemukseen, hän nousee ylösnousemusruumiissa (henkiruumiissa). En usko, että varsinaista ruumista edes herätetään, tärkein on hänen henkensä. Saar 12:7 ”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin”. Kaikkien kuolleiden henget ovat Jumalan luona taivaassa. Raamattu ei kerro tästä enempää. Ovatko henget tietoisessa olomuodossa vai tiedottomina odottavat ylösnousemusta? Pidän uskottavana, että nämä henget nousevat aikanaan ylös joko ensimmäiseen ylösnousemukseen tai viimeiseen, tuomion ylösnousemukseen.
Uskontunnustus puhuu ruumiin ylösnousemuksesta, mutta ei ruumis nouse ylös, eihän siitä ole useinkaan mitään jäljelläkään. Kun Jeesus tulee toisen kerran, ensimmäiseen ylösnousemukseen pääsevät heräävät ja nousevat Jeesusta vastaan ’pilviin’. Jeesusko olisi ainoa henki ja ylösnouseet fyysisissä ruumiissa olisivat häntä vastassa pilvissä?
Ilmestyskirja: 20:13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. – Ilmestyskirjassa kerrotaan kuinka ylösnousemusta varten mereen kuolleet nousivat merestä samoin kuin Tuonelassa olevat ja Kuolemassa olevat. Tämä on kuvaannollista ilmausta. Edellä kirjoitinkin, että kaikkien kuolleitten henget ovat Jumalan luona taivaassa; ei ole mitään tarvetta kerätä luita merestä tai lukemattomista haudoista. Monestahan ei ole jäljellä yhtään mitään – paitsi täydellinen henki taivaassa.
Ylösnousemusruumis on henkiruumis: Mat 22:30 ”Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa”. – Enkelithän ovat henkiä. Raamattu opettaakin, että ” Apt 24:15 ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.”
Ilmestyskirja 20:14: ”Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi”.
”Tuonela on muinaissuomalaisen perinteen ja maailmankuvan mukaan kuolleiden valtakunta tai asunto tuonpuoleisessa. Muinaisten suomalaisten uskomuksissa kuolleet vaeltavat tuonelassa varjomaisina haamuina. Hyvien ja pahojen kohtalo on samanlainen. Kuolleiden kiusana oli Tuoni ja hänen vaimonsa Tuonetar. Toisinaan elävät ihmiset saattoivat käydä tuonelassa hakemassa tietoja tai loitsuja. Matka tuonelaan vaati viikkokausien vaelluksen erämaan poikki ja lopulta tuonenvirran ylittämisen lautturin avustuksella. Šamaanit pääsivät Tuonelaan vaipumalla transsitilaan ja huijaamalla vartijoita. Elias Lönnrotin kokoamassa Kalevala-eepoksessa koetaan tuonelanmatka. Tarusankari Väinämöinen tekee onnettoman retken tuonelaan ja onnistuu lopulta pakenemaan elävien maahan muuttumalla käärmeeksi”.
On yllättävää, että suomalainen raamatunkäännös turvautuu vanhoista suomalaisista uskomuksista peräisin olevaan nimitykseen Tuonelaan. KR 1933/38 kääntää heprean sanan Šeol ja kreikan sanan Hades molemmat nimellä Tuonela. Sen sijaan Gehennasta käytetään sanaa Helvetti. Englanninkieliset Raamatun käännökset käyttävät sanaa Hades G86. Ei löydy englanninkieleenkään omakielistä vastinetta. Hades sisältää samankaltaista, mutta Kreikan kansanmytologiaa kuin kotimainen Tuonelakin. Jehovan todistajat määrittelevät sanan näin: ”Šeol eli Haades ei siis ole mikään kirjaimellinen paikka, jolla olisi tietty sijainti. Se on kuolleen ihmiskunnan yhteinen hauta, kuvaannollinen paikka, jossa suurin osa ihmisistä nukkuu kuoleman unta”. Raamattuhan todistaa, että kuolleet eivät tiedä mitään: Saarnaaja 9:5 ”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu”. – Ihmiset ovat aika lailla sekaisin kun he miettivät rakkaiden kuolleidensa kohtaloa. He mielellään näkevät, että kuolleet on haudattu perhehautaan, jonne he vievät kukkia vainajien muistoksi. Itse vainajat ovat heidän mielestään taivaassa. Eräässä amerikkalaisessa ohjelmassa perheessä käytiin keskustelua kuolleesta omaisesta ja perheen äiti väitti, että kuollut seuraa heidän toimiaan taivaasta käsin. Kuolleiden kohtalon ymmärtäminen vaikeutuu jos kuollut on hukkunut valtameren syvyyksiin tai sodassa pommi on hänet tuhonnut ilman että mitään on jäänyt ruumiista jäljelle.
Keskiajalla katolinen kirkko piti ihmiset kurissa ja Herran pelossa kuvailemalla helvetin kauhuja. Syntiset ihmiset saattoivat joutua sinne ennen kuin mitään tuomiota oli heille lausuttukaan. Ostamalla aneita ihmiset saattoivat estää joutumasta helvettiin tai saattoivat lyhentää kiirastulen polttamista. Raamattu kyllä puhuu helvetistä tai tulisesta järvestä, jonne pahat syntiset saattavat joutua viimeisen tuomion jälkeen mikäli eivät ole katuneet syntejään ja uskoneet Jeesukseen Kristukseen vapahtajanaan.
Näiden ajatusten myötä palaan itse asiaan:
Mitä Raamattu tarkoittaa kun se sanoo, että Kuolema ja Haades heitettiin tuliseen järveen? Pyrkiikö Jumala rankaisemaan Kuolemaa ja hautaa? Ovatko Kuolema ja Haades tehneet syntiä Jumalaa vastaan? Tulisen järven rangaistusta kutsutaan nimellä Toinen Kuolema. Pitäisikö sen nimi olla ”Toinen elämä”? Sinne heitetythän eivät koskaan kuole vaan elävät ja kituvat ikuisesti. Siis näin Raamatun sanaa on tulkittu iät ajat.
Kuolema on vaihe ihmisen (ja tietysti myös eläinten) elämänkaaressa. Jumala loi ihmisen kuolemattomaksi, mutta syntiinlankeemuksen myötä, kuolema tuli viimeiseksi vaiheeksi ihmisen elämää. Ylösnousemuksen myötä kuolleilla on mahdollisuus uuteen elämään, mutta ylösnousemusta seuraava tuomio voi Raamatun mukaan tuoda myös toisen kuoleman, jonka sanotaan olevan ikuisesti jatkuva kidutus tulisessa järvessä.
Mitä siis Kuoleman ja Haadeksen heittäminen tuliseen järveen tarkoittaa?
Tämä jae on mielestäni selvä osoitus ainoastaan siitä, että Kuolema ja Haades ovat tästä lähtien tarpeettomia. Ihmiskunnassa ei kukaan tee enää syntiä; kaikki jäljellä olevat ihmiset ovat saaneet ikuisen elämän. Kun kukaan ei enää kuole, ei hautojakaan tarvita. Kuolema ja Haades kuvaannollisesti tuhotaan.
Onko helvetti oikeasti olemassa?
Mat 5:22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: ‘Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ‘Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. KJV … shall be in danger of hell fire. γέεννα géenna, of Hebrew origin (H1516 and H2011); valley of (the son of) Hinnom; a valley of Jerusalem, used (figuratively) as a name for the place (or state) of everlasting punishment:—hell.
Jos joku sanoo veljelleen ‘sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. Kuinka usein kutsummekaan kiukuspäissämme, läheisimpiäkin ihmisiä, hulluiksi? En saata uskoa, että tällaisesta pikaistuksessa sanotusta ajattelemattomuudesta, olisi rangaistuksena joutuminen helvetin tuleen. Ensinnäkin: helvettiä ei ole olemassakaan. Sana ‘Gehenna’ tarkoittaa Hinnomin pojan laaksoa, joka aikoinaan oli Jerusalemin ulkopuolella, mutta nyt kaupungin kasvettua, on sen keskusta-alueella. Hinnomin rotkoon heitettiin Jeesuksen aikoina poltettavaksi jätteitä, eläinten raatoja jopa teloitettujen ruumiita. Siellä paloi jatkuvasti jossain kohdin tuli ja madotkin saivat syötävää jatkuvasti ja näin ollen ‘eivät koskaan kuolleet.’ Helvetin tuli on kielikuva, jonka merkitystä on arvioitava muiden vastaavien, kuten tulinen järvi, yhteydessä.
Jakeessa Ilm 14 todetaan: Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. KJV And death (θάνατος thanatos) and hell (ᾅδης hades) were cast into the lake of fire. This is the second death. KJV itse asiassa sanoo, että kuolema ja helvetti heitettiin tuliseen järveen. Tulisen järvenhän uskotaan olevan se helvetti mihin katumaton syntinen heitetään. Eihän ole mahdollista heittää helvettiä itseensä.
