Käännös- ja tulkintakysymyksiä

Juutalainen ajattelu- ja kirjoitustapa

Jeesus vastasi: “Ensimmäinen on tämä: ‘Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;  (Mark. 12:29) 

5. Moos. 6:4 Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.

Jeesus vahvisti Israelin uskontunnustuksen sanasta sanaan. Jos Jeesuksen ja apostolien aikana joku olisi edes yrittänyt selittää Jumalan muodostuvan Isä Jumalan, Jehovan, lisäksi yhdestä tai kahdesta muusta jumalpersoonasta, ko. henkilö olisi hyvinkin voinut tulla kivitetyksi jumalanpilkasta. Johannes kertoo evankeliumissaan kuinka juutalaiset aikoivat kivittää Jeesuksen juuri em. syystä. Jeesus kuitenkin kertoi kuulijoille minkä nämä itse asiassa tiesivätkin; jumalaksi voidaan kutsua ihmistäkin, jolle Jumalan sana on tullut ja joka toimii Jumalan valtuuttamana (kuten Jeesus). Jeesus ei missään kohtaa Raamattua väittänyt olevansa Jumala tai kolmiyhteisen Jumalan yksi persoona. Sen sijaan hän tunnusti olevansa Jumalan Poika.

Joh. 10:29 Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.  10:30 Minä ja Isä olemme yhtä.” 
10:31 Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet.   10:32 Jeesus vastasi heille: “Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?” 
10:33 Juutalaiset vastasivat hänelle: “Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi.” 
10:34 Jeesus vastasi heille: “Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ‘Minä sanoin: te olette jumalia’?
10:35 Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli – ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin
10:36 niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ‘Sinä pilkkaat Jumalaa’, sentähden että minä sanoin: ‘Minä olen Jumalan Poika’? 
10:37 Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. 
10:38 Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä.”

 

Monet tutkijat ovat tuoneet esiin sen, että me länsimaiset Raamatuntutkijat emme riittävästi ota huomioon käännöksissämme sitä, että juutalaiset ajattelivat ja myös kirjoittivat joissakin asioissa eri tavalla kuin me. Tätä pitäisi minunkin tutkia enemmän, mutta otan esiin yhden seikan, joka putkahti esille useammankin kerran ja aluksi aiheutti minulle hämmennystä.

UT:ssa saatetaan käyttää tulevista tapahtumista ilmaisua, jonka mukaan tapahtuma olisi jo tapahtunut. Sillä painotetaan ilmoituksen varmuutta; se on varmasti tuleva tapahtumaan. Muutama esimerkki tällaisista ilmauksista:

Joh.17:22 ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä-

Rukouksessaan Isälle Jeesus sanoo jakeessa 22 antaneensa häneen uskoville sen kirkkauden, jonka hän sai Isältään. Siis: ”olen antanut”, vaikka tämä on vielä kaukana tulevaisuudessa, mutta on sillä tavoin niin varmaa, että sen voi jo katsoa annetuksi.

Joh. 3:13 Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, ihmisen poika, joka on taivaassa.

Tässä Jeesus puhuu fariseus Nikodeemukselle. Jeesus käyttää sanontaa ” ihmisen poika, joka on taivaassa”, mutta Jeesustahan ei ollut vielä edes ristiinnaulittu keskustelun tapahtuessa.

Kol. 1:13 häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.

2. Kor. 5:1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. 

Kun Paavali kirjoittaa, että heillä on asumus Jumalalta, hän tarkoittaa, että heillä on lupaus sellaisesta. Se, että Raamatun sanassa on kysymys myöhemmin täyttyvästä lupauksesta, ilmenee selvästi Joh. 5:24:stä:  Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.  Toinen merkittävä lupaus on se, että tällainen uskova ei joudu tuomittavaksi. Jos ihminen ei joudu tuomittavaksi, se tarkoittaa, että hän on saanut ikuisen elämän, johon toisella kuolemalla ei ole valtaa. Se taas merkitsee, että ihminen pääsee osalliseksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta ja hän tulee Jeesuksen alamaisena hallitsemaan maata yhdessä muiden Pyhien kanssa. 

Kirjoittaessaan Kolossalaisille apostoli Paavali oli vielä tukevasti maan päällä, eikä ollut siirtynyt Kristuksen kuninkuuden alaiseen Jumalan valtakuntaan. Tämän olen tulkinnut varmaksi lupaukseksi, joka kuitenkin on ehdollinen. Kun kristitystä tulee Jumalan lapsi ja hän saa Pyhän Hengen lahjan, hänestä tulee samalla valittu. Valittuna oleminen on kuitenkin ehdollista; se edellyttää, että valittu pysyy uskossa loppuun asti. Raamatusta tiedämme, että lopun aikoina .. vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin (Mat.24:24).

image_pdfimage_print