Raamatun vaikeita kysymyksiä

Käsittämätön Jumala

 

 

 

 

Lähesty Jumalaa, niin hän lähestyy sinua! (Jaak 4:8)

Kukaan ei varmaan täysin ymmärrä Jumalaa. Surullista on, jos ihminen ei edes kysy, miksi Jumala? Vastausta harvoin saa papilta tai kirkosta. Vastaus löytyy ahkeran tutkiskelun kautta, lähestymällä Jumalaa. Eräs tuntemani Raamatun tutkija, jota kunnioitan ahkerana ja tietävänä Raamatun tuntijana näyttää menettäneen uskonsa ja sen vuoksi syyttää Jumalaa. Hänen blogistaan ote kirjoituksessani. Kun sitkeästi lähestymme Jumalaa, hän myös lähestyy meitä. Tässä artikkelissani lähestyn Jumalaa kysymyksin. En kysy osoittaakseni epäuskoani, vaan saadakseni vastauksia.

 

Miksi Jumala rankaisi Adamia ja Eevaa eikä Saatanaa?

Raamatun ensimmäisessä luvussa kerrotaan kuinka Eeva ja Adam lankesivat syntiin Jumalan Paratiisissa. Kaikki tuntevat tarinan ja tietävät kuinka saatana petti ensimmäiset ihmiset. 1 Moos 3:14 “Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi.” – Eikö saatana ollutkaan syyllinen, vaan käärme, jota Jumala rankaisi. Adam ja Eeva rikkoivat Jumalan käskyä vastaan Saatanan vieteltyä heidät. Eikö Jumalan olisi pitänyt rangaista Saatanaa? Sen sijaan Jumala ajoi Adamin ja Eevan pois paratiisista, mutta antoi Saatanalle hallittavaksi koko maailman.

Kaikki kristityt tuntevat tarinan siitä, kuinka Saatana houkutti Eevan ottamaan kielletystä puusta hedelmän ja syömään sen Adamin kanssa. Kaikki kielletty houkuttaa lapsia. Sellaisen kaltaisia Adam ja Eeva olivatkin. Oliko elämä käynyt paratiisissa tylsäksi? Ei ollut mitään mielenkiintoista tehtävää. Ei ollut televisiota, ei edes sanomalehtiä. Adamkin oli vähän tylsä. Sitten ilmaantui muukalainen, joka kysyi: Mitä! Onko Jumala muka sanonut, ettei tuosta puusta saisi ottaa hedelmää ja syödä? Olet Eeva varmaan ymmärtänyt väärin. Eeva jatkoi kertoen; 1 Moos 3:3 “mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi. 4 Niin käärme [saatana] sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; 5 vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.”

Jos ajattelemme tilannetta nykypäivänä; Eeva oli kuin lapsi keksipurkilla. Äiti oli kieltänyt, ettei purkista saanut ottaa, kun vieraitakin oli tulossa. Niinpä Eeva ajatteli, että kait nyt yhden keksin saa ottaa. Ketä se nyt voisi haitata? Niin Eeva järkeili saatanan kuiskuttaessa korvaan: Ota nyt vain yksi hedelmä. Ketä se voisi vahingoittaa. Ok, vain yksi tuumasi Eeva.

Mitä tapahtui? Jumala suuttui ja saatana nauroi itsekseen.

Jumala ajoi Adamin ja Eevan pois paratiisista ja asetti enkelivartion vartioimaan, etteivät he pääsisi takaisin. Varsinkin Jumalaa huoletti, etteivät he pääsisi syömään puusta, jonka hedelmä antoi ihmiselle ikuisen elämän. 1 Moos 3:22 “Ja Herra Jumala sanoi: Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!”

Edellä ole Raamatun jae on erittäin merkityksellinen. Jumala itse sanoo, että ihminen (lajina ihmiset) on tullut sellaiseksi kuin joku meistä! Ihminen oli tottelemattomuuden seurauksena saanut viisautta ja tullut “sellaiseksi kuin joku meistä,” mikä viittaa taivaallisiin olentoihin, enkeleihin. Miksi Jumala ei halunnut Adamin ja Eevan tietävän hyvän ja pahan eroa? Tähän rikkomukseensa saakka he olivat olleet tietämättömiä. He siis eivät tienneet tekevänsä väärin! He kyllä tiesivät Jumalan kieltäneen ko. puusta syöminen, mutta, kun he eivät tunteneet oikeaa ja väärää, voidaanko sanoa heidän tehneen väärin?

Nyt Jumala huolestui: Entä jos ihminen tämän lisäksi ottaisi myös elämän puusta” ja söisi ja eläisi iankaikkisesti. Paratiisissa olikin kaksi puuta, joista ei ollut lupa syödä 1) Hyvän ja pahan tiedon puu ja 2) Elämän puu.

Syömällä elämän puusta ensimmäiset ihmiset eläisivät ikuisesti. Tämän saman puun tapaamme Ilmestyskirjasta, jossa pelastuneet ihmiset saavat syödä tämän puun hedelmiä. Palataan vielä Edeniin.

Estääkseen Adamia ja Eevaa syömästä elämän puusta, Jumala Raamatun mukaan 3:24 “Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä.” – Eikö olisi ollut helpompaa kaataa tämä puu, jolloin se ei olisi pystynyt tuottamaan ikuisen elämän antamia hedelmiä?

Kertomus Adamista ja Eevasta saattaa hyvinkin olla joko kokonaan tai ainakin osittain kuvaannollista ilmausta. Yhtä kaikki, oliko Adamin ja Eevan rikkomus niin iso ja vakava, että sen on katsottu tuoneen synnin maailmaan. Synnin, joka on syypää kaikkeen pahaan Jumalan ja hänen luotujensa välillä.

Miksi Jumala oli kieltänyt tästä tietystä puusta syömisen? Saatanahan sen sanoi: “vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.”  – Eikö olisi ollut vain hyvä asia, jos Adam ja Eeva olisivat oppineet Jumalan lailla tietämään mikä on oikein ja mikä väärin? Eikö se ole Jumalan tarkoituskin, että ihmiset sen ymmärtäisivät ja toimisivat sen mukaisesti? Nythän ihmiset eivät aina tätä tiedosta, vaikka Raamattukin opettaa mikä on Jumalan tahdon mukaista (hyvää) ja mikä saatanan mukaista (pahaa).

Millä lailla Jumala oli perustellut Adamille ja Eevalle kieltonsa? Paitsi varoittamalla sen seurauksesta, kuolemasta. Ilmeisestikään Jumala ei ollut selittänyt, minkä vuoksi hän oli tällaisen kiellon antanut. Ehkä Jumala vain halusi testata ensimmäisten ihmisten tottelevaisuutta. Ainakaan Raamatusta ei käy tarkemmin ilmi perusteliko Jumala kieltoaan ja miten. Ymmärsivätkö Adam ja Eeva mitä kuolema tarkoitti? Heillä ei ollut mitään kokemusta asiasta. Tätä taustaa vasten, oliko heidän rikkomuksensa niin vakava, että he ja heidän jälkeläisensä kaikki ansaitsivat kuolemantuomion? Näin kuitenkin Raamattu kertoo tapahtuneen.

Seuraava rikkomuksen seuraamus on järkyttävä ja vaikuttaa mielestäni mitä suurimmassa määrin epäoikeudenmukaiselta. Paha ei saanutkaan palkkaansa, vaan mitä suurimman palkkion.

 

Jumala antoi maailman saatanan hallittavaksi

Saatana, joka oli syypää Adamin ja Eevan rikkomukseen, ei (ainakaan välittömästi) saanut rangaistusta. Päinvastoin näyttää tapahtuneen, että saatana sai koko maailman valtiuden. Kun ensimmäisen kerran asia minulle selvisi, en aluksi ollut millään uskoa, että näin oli oikeasti tapahtunut.

Kristityt kyllä tietävät, että Saatana houkuttelee ihmisiä puolelleen. Monet jopa tietävät, että saatanaa kutsutaan ’tämän maailman kuninkaaksi’. Sitä, että saatana on saanut maailman kuninkuuden Jumalalta, ei monikaan tiedä. Ikinä en ole kuullut yhdenkään papin saarnassaan tätä tunnustavan. Mutta näin se on.

Kun Jeesus oli erämaassa paastonnut 40 vuorokautta, saatana Mat 4:8 mukaan vei Jeesuksen “korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston 9 ja sanoi hänelle: ”Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua.”

Luukas kuvaa samaa seuraavasti: 4:6 ja sanoi hänelle: “Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon.  7 Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun.”

Saatana siis sanoo, että koko maailma on annettu hänen haltuunsa ja hän antaa se kenelle tahtoo. Huomaa, että “hänen haltuunsa”, mutta ei suinkaan ikuisiksi ajoiksi hänen omistukseensa.

Kukapa muu olisi voinut antaa maailman vallat ja niiden loiston saatanalle kuin Isä Jumala? Selvää kuitenkin on, että saatana ei ole saanut kaikkea tätä ikuisiksi ajoiksi, vaan Jeesus Kristus tullessaan toisen kerran maan päälle, ottaa Saatanan kiinni ja sitoo hänet tuhanneksi vuodeksi. Saatanaa ei siis vieläkään tuhota, vaan hänet vangitaan niin, ettei hän pääse kiusaamaan ketään vankeuden aikanaan. Ei vieläkään tuhota! Tiedämme kyllä mitä tapahtuu, kun nämä tuhat vuotta ovat kuluneet: Kristuksen Tuhatvuotinen valtakunta on päättymässä ja Saatana päästetään vapaaksi. Tämän täytyy olla Jumalan ihmiskunnalle asettama koe, että hän näkisi ketkä ovat uskollisia ja ketkä lähtevät Saatanan joukkoihin. Tämä koe osuu kyllä niihin ihmisiin, jotka sattuvat olemaan elossa tuohon aikaan. Se ei kerro mitään niiden osalta, jotka ovat kuolleet tuhannen vuoden aikana.

Näin tiedämme tapahtuvan Raamatun kertomuksen perusteella. Mutta miksi saatanaa ei alun perin rankaistu Adamin ja Eevan houkuttelemisesta rikkomaan Jumalan käskyä vastaan? Miksi saatana palkittiin antamalla koko maailma hänen valtaansa? Miksi Jumala valitsi vain pienen Israelin kansan omakseen ja jätti kaikki muut kansat selviytymään yksin?

 

Kuka on Tämän maailman kuningas”

1 Joh 5:19 “Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa”.
Tämä Johanneksen sanoma on mitä suurimmassa määrin totta. Paha eli Saatana on Raamatun mukaan “tämän maailman kuningas”.
Joh 12:31 Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos.
Joh 16:11 ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.
Joh 14:30 30 En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään.
Efe 2:2 …ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa.”

Yleensä ihmiset uskovat, että Jumala hallitsee maailmaa. Ihmiset eivät vain ymmärrä miksi Jumala sallii monia asioita tai miksi Jumala ei puutu tapahtumiin, kun jotakin pahaa on tapahtumassa. Erityisesti uskovia koetellaan; heidän on vaikea uskoa tapahtumia, joissa he ovat mukana kärsimässä – vaikka kuinka uskovia ovatkin – Jumala ei estä pahan tapahtumista. Jumalahan on kaikkivaltias ja hän on myös oikeudenmukainen, vanhurskas; kuinka Jumala voisi sallia vääryyden voittavan? Eihän voi olla mahdollista, että Jumala sallisi häneen uskovan joutuvan epäoikeudenmukaisen kohtalon uhriksi!

Näin kuitenkin tapahtuu, mutta miksi? Ajatellaanpa Jobia; Saatana väitti, että Job uskoi Jumalaan, koska Jumala soi Jobille, vanhurskaalle palvelijalleen, kaikenlaista menestystä maailmassa. Saatana väitti Jumalalle, että jos Jobilta riistetään pois hänen maallisen menestyksensä tulokset, hän kiroaisi Jumalaa ja kääntyisi pois. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka Saatana kiusasi Jobia ja jopa aiheutti hänelle kaiken menetyksen. Jobille jopa kasvoi paiseita ja kaikki ystävät hylkäsivät hänet. Job uskoi Herraan kaiken vastoinkäymisen keskelläkin.

Miten Saatana on onnistunut? Hyvin, todella hyvin! Suurin osa ihmiskunnasta palvelee vääriä jumalia. Kristittyjä on toki paljon, mutta he ovat nimellisesti kristittyjä ja ovat luopuneet oikeasta uskosta eivätkä useimmat oikeastaan usko mihinkään jumalaan. Voisi sanoa, että ”Raha” on heidän jumalansa. Mat 13:22 ”Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahduttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi”.

 

 

Mikä on Saatanan suunnitelma lopun ajaksi?

Saatana hurmaa ihmiskunnan. Jo viimeisen sadan vuoden aikana ihmiskunta on ottanut huimia teknisen kehityksen askeleita: auto, lentokone, internet, lääketieteen kehitys… Uusia keksintöjä tulee jatkuvasti. Ajattele mitä kaikkia edistysaskeleita ihmiskunta on ottanut teknisessä mielessä viimeisen sadan vuoden aikana. Ihmisen terveys paranee, elinikä pitenee. Ihminen maallistuu ja ihminen unohtaa Jumalan. Näin Saatana on varmaankin ajatellut.

Kun katsomme tämän päivän maailmaa, emme voi olla huomaamatta jatkuvasti nopeutuvaa teknistä kehitystä – voisi sanoa, että kaikilla yhteiskunnan aloilla. Tämä koskettaa niin länsimaita kuin osaa muusta maailmasta. Kiina on kehittymässä huimaavaa vauhtia. Loput maailman maat ovat jäämässä jälkeen; Afrikka, Etelä-Amerikka, Venäjä, Aasian maat… Mikä on yhteistä näille alikehittyneille maille? Ne eivät ole kristittyjä maita kuin pieneltä osin. Mutta sekin sopii Saatanalle hyvin. Pääasia, että ne eivät turvaudu Jumalaan.

Yksi Saatanan “arvonimista” on ilmavallan hallitsija. Vuosisadat se on ollut arvoitus ihmisille. Tänä päivänä, kun ihmiskunta on kehittänyt lentokoneita ja raketteja, käynyt kuussa ja suunnittelee matkoja Marsiin ja lähettää tieteellisiä tutkimuslaitteita avaruuteen, on helpompi ymmärtää mitä ilmavallan hallitsija voisi tarkoittaa. Ilmestyskirja kertoo Saatanan joukkojen tulevasta toiminnasta: 20:9 “Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Tämä suomalainen käännös KR 33/38 on harvinainen poikkeus; useimmat puhuvat kuinka ”They did go up over the breadth of the land.”, Tämä käännös saa tukea Raamatun jakeesta Efe 6:12, “Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.

Ihmisten arvot ovat muuttuneet. Saatana haluaa edistää tällaista kehitystä, joka saa ihmiset unohtamaan Jumalan tarkoituksen ihmiskunnan suhteen. Jo Edenissä kävi ilmi, että Eevaa kiehtoi ajatus ymmärtää kaikki, Jumalan tavoin. Nykyajan ihmiset haluavat tietää kaiken, osata kaiken ja hallita kaikkea. Tämän kaiken Saatana lupaa ihmisille. Vain yksi asia jää puuttumaan – iankaikkinen elämä. Eräässä apokryfikirjassa sanottiin Saatanasta tähän tapaan; hänellä on kuoleman aiheuttamiskeinot, mutta elämää hän ei osannut aikaansaada.

Apostasia on se mitä heille on tapahtunut. Tämä koskee valitettavasti myös valtaosaa maailman kirkoista.

Väestönkasvu alikehittyneissä maissa merkitsee myös sitä, että evankeliumin hyvät uutiset (“god spell”) eivät tavoita yhä kasvavaa joukkoa. Jeesus Kristus saarnasi hyviä uutisia tulevasta Jumalan valtakunnasta. Jumalan valtakunta tarkoittaa Jumalan hallintoa, government of God. Saatanan ote tiukkenee ja maailmassa on ”government of Satan”.

 

Miksi Jumala ei ole hävittänyt pahuutta pois maailmasta?

Jumala toki halusi hävittää syntiset ihmiset maan päältä nostattamalla vedenpaisumuksen, joka hukutti kaikki ihmiset maan päällä lukuun ottamatta Nooaa ja hänen perhekuntaansa. Se ei onnistunut. Pahuus ei poistunut ihmisestä ja pian tilanne oli ennallaan.

Edellä kysyinkin asiasta, mutta toistan vielä: eikö Jumalan olisi pitänyt hävittää saatana ja hänen enkelinsä sen sijaan, että hän koetti hävittää pahan hukuttamalla ihmiskunnan veden alle? Jumala on kyllä ottanut kiinni enkeleitä, jotka ovat olleet tottelemattomia ja pannut nämä kahleisiin odottamaan tuomiota. Kyseessä on joukko enkeleitä, jotka ottivat fyysisen olomuodon ja ryhtyivät sukupuolisiin suhteisiin maan naisten kanssa.

Edelleen Saatana ja hänen enkelinsä saavat mellastaa maan päällä ihmisiä puolelleen juonimassa. Varmaan Jumalalla oli syynsä menetellä näin. Kristuksella on samat valtaoikeudet kuin Isä Jumalallakin. Olen ajatellut, että Kristus olisi halunnut tuhota saatanan ja hänen enkelijoukkonsa heti taivaaseen päästyään. Näin ei hän kuitenkaan ole tehnyt. Miksi saatanan annetaan edelleen toimia näin? Tiedämme Raamatusta, että Jumala ja Kristus tulevat tuhoamaan saatanan voimat tulevaisuudessa, mutta miksi sen annetaan kestää niin kauan? Monet odottavat kysyvät, ehkä tuskastuneena odottamiseen.

 

Miksi Jumala tekee ihmisiä eri käyttöä varten?

Jumalaa on verrattu savenvalajaan ja niin hän tekee itsekin. Jumalalla kaiken luojana on oikeus tehdä ihmisistä sopivia erilaisiin Jumalan tarkoituksiin. Myös Israel, Jumalan valitsema oma kansa, on hänen käsissään niin kuin savi savenvalajan käsissä. Sitä suuremmalla syyllä ovat pakanakansat Jumalan käsissä – käyttämäni sanan mukaisesti – käyttötavaraa. Mutta, ei Jumala tee mitään ilman suunnitelmaa ja tarkoitusta. Me vain emme läheskään aina tiedä mikä on Jumalan tarkoitus ja suunnitelma. Erityisesti olen pohtinut ja arvuutellut Jumalan suunnitelmaa pakanoiden kovasta kohtelusta. Pakanatkin ovat ihmisiä, Jumalan luotuja. Jäljempänä pohdin pakanoiden kohtaloa tarkemmin.

Jer 18:2 “Nouse ja mene alas savenvalajan huoneeseen; siellä minä [Jumala] annan sinun kuulla sanani.” 3 Niin minä menin alas savenvalajan huoneeseen, ja katso, hän teki työtä pyöränsä ääressä. 4 Ja jos astia, jota hän valmisti, meni pilalle, niinkuin savi voi mennä savenvalajan käsissä, niin hän teki siitä taas toisen astian, miten vain savenvalaja näki parhaaksi tehdä. 6 Enkö minä voi tehdä teille, te Israelin heimo, niinkuin tekee tuo savenvalaja, sanoo Herra. Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo.”

Room 9:21 “Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
22 Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit [valmistetut] häviöön,
23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?
24 Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,
25 niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani.
26 Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: ’Te ette ole minun kansani’, siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi.
27 Mutta Esaias [Jesaja] huudahtaa Israelista: Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös.

2 Tim 2:20 “Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten. 21 Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista [väärän opetuksen levittäjistä], tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.”

Näin tavallisestakin “astiasta” voi tulla astia jakoa käyttöä varten. Pakanakin voi tulla “juutalaiseksi”, Jumalan kansan jäseksi. Room 2:29 sanookin; “vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” – Tämän määrittelyn mukaan minäkin olen kristitty juutalainen. Meitä onkin paljon, tällaisia “juutalaisia”.

Paavalin Roomalaiskirjeen 9. luku on osittain selvää, mutta osittain arvoitukselista. Selvää ja ymmärrettävää on, että Jumala muokkaa käyttää ihmisiä erilaisiin tarkoituksiin. “Laupeuden astiat” hän edeltä käsin valmistanut Jumalan tehtäviin ja siihen liittyvään “kirkkauteen” (kunniaan). Kutsumus koskee paitsi juutalaisia, myös pakanoita. Alun perin juutalaista muodostuva Israel oli Jumalan omaisuuskansa. Nyt Jumala sanoo; “Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani.” Paavali viittaa profeetta Hooseaan, jonka kirja kirjoitettiin jo 700 luvulla eKr. Jumalan kaukokatseisuus näkyi jo tuolloin! Mikä on se kansa, joka tulee Israelin paikalle?

En varmuudella osaa sanoa. Uskon, että kysymys ei ole kansasta tai valtiosta, jonka voisi nimeltä mainita. Kysymys voisi olla niin kutsutuista messiaanisista juutalaisista, niistä jotka ovat juutalaisia sydämen sisäisen tuntemuksen mukaisesti (jae 29). Siihen voi kuulua juutalaisia, jotka ovat ottaneet Kristuksen pelastajakseen, mutta yhtä hyvin käännynnäisiä muista uskonnoista.

Jumala ei petä lupaustaan, jonka se antoi aikoinaan Israelin isille. Israelin uskollinen jäännös tulee selviämään, mutta se on kuitenkin vain ’jäännös.’ 

 

Miksi Jumala antaa ihmisille uskoa eri määrän?

Room 12:3 “Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.”

Pelastumisen on katsottu johtuvan riittävästä uskosta Jumalaan. Jos nyt Jumala itse säätelee ihmisten uskon määrää, ei ihminen itse olekaan vastuussa uskostaan. Viimeisellä tuomiolla hän voikin puolustautua sanomalla “Jumala ei antanut minulle enempää uskoa.” Tai, hän voi sanoa, “Jumala loi minut tällaiseksi ’halpakäyttöiseksi astiaksi.’ En kyennyt parempaan.” Tai, hän voi kertoa, “kuolin nuorena, kun Israelin joukot teurastivat minut ja maanmieheni. En edes ennättänyt miettiä jumalaan liittyviä asioita.”

Jumalan olemukseen kuuluu oikeamielisyys. Kristus tuomarina puolestaan korostaa kasvavaa armoa. Uskallan väittää, ettei tällaisten ihmisten tuhoaminen tai muu rankaisu ole oikeudenmukaista. Miten Jumala ja Kristus toteuttavat tuomionsa oikeudenmukaisesti, en tiedä.

Jos Jumala olisi antanut kaikille saman määrän uskoa, he kilvoittelisivat ’samalta viivalta’. Miksi Jumala on antanut ihmisille eri määrän uskoa? Room 12:3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

1 Kor 12:11 Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.

Room 9:21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?

2 Tim 2:20 Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.

Jumala jakaa lahjojaan niinkuin tahtoo, kullekin kykyjensä mukaan. Jumala on myös päättänyt, kenet hän kutsuu ja kenet valitsee ja kenet hän vetää puoleensa ja Kristuksen tykö. Paavalilla ei ollut mahdollisuutta kieltäytyä Kristuksen kutsusta. Kolme päivää hän oli sokeana, syömättä ja juomatta. Sitten Herran vihollisesta tuli hänen vakaa kannattajansa. Jumala tekee tahtonsa mukaisesti. Se ihminen, joka katsoo, ettei hän ole saanut yhtä paljon kuin joku toinen, voi lohduttautua, että Jumala muistaa häntä viimeisellä tuomiolla. 

 

Mitä tapahtuu ihmisille, jotka saavat vähän uskoa?

Miten Jeesus tuomitsee heitä viimeisellä tuomiolla? Jeesus kertoi asiasta vertauksessaan.

Mat 25:14 “Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa;
15 yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.
16 Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää.
17 Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.
18 Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.”

Vertauksen mies (Jeesus) antoi palvelijoilleen rahaa sijoitettavaksi “kullekin hänen kykynsä mukaan”. Mies odotti tuloksia kertyvän matkansa aikana; siltä, joka oli saanut ison summan, odotettiin parempia tuloksia kuin siltä vähäiseltä palvelijalta, joka oli saanut vain pikkusumman. – Näin on myös uskon laita; suurin osa ihmiskunnasta on saanut uskoa vain vähän. Heiltä Jeesus odottaa vain perusasioita, ainakin saamansa säilyttämistä turvassa. Niiltä, jotka ovat saaneet paljon uskoa – he ovat useinkin opettajia, pappeja, piispoja jopa paaveja – heiltä odotetaan paljon. Kun he ovat seurakunnassa ja koko kirkossakin merkittävässä valta-asemassa, heitä Jeesus tarkastelee tuomiolla ankarammin kuin vähäisen uskon saanutta ihmistä. Jos he ovat toimineet hyvin ja saattaneet monia vanhurskauteen, he tulevat uudessa maailmassa loistamaan kirkkaina kuin tähdet. Päinvastaisessa tapauksessa: jos he ovat luopuneet Kristuksen uskosta, vainonneet toisin uskovia, polttaneet heitä roviolla tai jos he ovat syyllistyneet pedofiliaan ja raiskanneet heidän hallussaan olevia pieniä ja viattomia, heidän tuomionsa on kovempi.

Dan 12:3 “Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti”.

Mat 18:5 “Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. 6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.”

Kun Jumala on antanut ihmisille eri määrän uskoa, vähän uskoa saaneelle riittää, “että uskoo”. Jos uskoa on vähän, on vaikeampaa ottaa selvää Jumalan tahdosta ja toteuttaa sitä. Mitä Jumala on ajatellut tässä kohdin? Ehkäpä hän on suunnitellut pelastavansa lopussa myös ne ihmiset, jotka ovat saaneet uskoa vain vähän tai ei lainkaan. Jos näin ei olisi ja vain vahvan uskon ihmiset löytäisivät pelastuksen, Jumala ei olisi oikeamielinen.

 

Miksi Jumala ei itse noudattaisi omaa käskyään?

Jumala käskee meitä rakastamaan vihollisiamme: Mat. 5:44 “Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat”. – Jos syntiset ihmiset viimeisellä tuomiolla ovat Jumalan vihollisia, eikö Jumalan pitäisi noudattaa heitä kohtaan omaa käskyään ja rakastaa heitä? Jumala opasti meitä antamaan anteeksi meitä vastaan rikkoneille, tarvittaessa vaikka “seitsemänkymmentä kertaa seitsemän”. Miksi Jumala itse ei olisi armollinen ja anteeksiantavainen luoduilleen, vaan lähettäisi heidät ikuisiksi ajoiksi kärsimään tulisessa järvessä?

Miksi? Jumala sanoo Raamatussa, että hän tahtoo kaikkien pelastuvan. Kuitenkin hän aikoo tuhota suurimman osan ihmiskuntaa.

Room 8:20-21 ”Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen”.

Jumala tässä ilmoittaa, että [koko] luomakunta on vastoin omaa tahtoaan alistettu katoavaisuuden alle, mutta tulee vapautetuksi turmeluksen eli synnin orjuudesta (KJV bondage of corruption) Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Roomalaiskirje lupaa luomakunnalle toivoa, mutta monissa paikoin Raamattua toivon sijaan luvataan kadotusta, itkua ja hammasten kiristystä, ikuista eroa Jumalan kirkkaudesta jne.

Jumala siis loi ihmiset ja hän alisti heidät ’katoavaisuuden’ alle. Vanhemmat englanninkieliset käännökset kuten KJV käyttävät sanaa vanity, jota voisi luonnehtia paitsi turhamaisuudella, myös oman edun tavoittelulla, elämisellä tämän maailman menon mukaan. Jumala myös varmisti, että ihmisten joukossa on vanhurskaita, jotka ovat Hänen valittujaan.

Tästä tulenkin tärkeään päätelmään; Jumala teki omassa viisaudessaan tärkeän kahtiajaon luomakuntansa suhteen. Olemme myös lukeneet, kuinka Jumala antoi uskoa kullekin oman harkintansa mukaisen määrän. Pelastusta ajatellen ihmiset lähtevät eri viivalta kilvoittelemaan ikuisen elämän palkinnosta. Sen vuoksi tulen siihen loppupäätelmään, että Jumala korjaa tilanteen viimeisen tuomion yhteydessä ja tarjoaa pelastuksen saamisen helpoksi. Raamatusta tiedämme jo, että pelastumiseen riittää, kun huutaa yhden sanan: Jeesus! Jos haluat olla monisananinen, voit sanoa; Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua! Mutta tuo yksikin sana riittää. Jeesus tietää mitä tarkoitat sen lausumalla. Hän muistaa sen viimeisellä tuomiolla.

Apt 17:31 “Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen [Kristuksen] kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.”

Jumala on määrännyt ihmisen ylimmäksi tuomariksi. Kristus tuomitsee koko ihmiskunnan oikeamielisesti. Raamatussa todetaan tuomion perustuvan kunkin ihmisen tekoihin. Ilmestyskirja ja monet muut vakuuttavat: … ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. On erilaisia tekoja ja niin ollen erilaisia tuomioita. Se on varmaa, että tuomiot ovat oikeamielisiä. Moni syntinen puhdistuu teoistaan ja saa elämän. En kuitenkaan usko universalismiin, jonka mukaan kaikki ihmiset lopulta pelastuvat. Tämän artikkelisarjan viimeisessä luvussa ’Viimeinen tuomio’ käsittelen 1. Korinttolaiskirjeessä esiin tuotua Jumalan puhdistavaa tulta, joka polttaa pois ihmisen synnit. Ihmiset voivat näin pelastua, monetkin syntiset, mutta edellytyksenä näyttäisi olevan, että ko. ihminen on ainakin jossain määrin ‘rakentanut talonsa’ Kristuksen varaan. Tämä tuli ei ole kiirastuli, johon katoliset uskovat. Katolisen oppikäsityksen mukaan kiirastuli polttaa ihmisiä kuoleman jälkeen ennen kuin ihminen pääsee taivaaseen. Puhdistava tuli polttaa ihmistä ylösnousemuksen jälkeen, jotta ihminen puhdistuisi ja pelastuisi.

Tähän liittyy ainakin yksi merkittävä ongelmakohta. Jos oikein pahat ihmiset joutuvat kärsimään tietyn ajan tulisessa järvessä, mitä heille tapahtuu, kun rangaistus on kärsitty? Pääsevätkö he muiden mukana taivaalliseen paratiisiin? Vai onko heidän kohtalonsa annihilaatio, lopullinen hävitys olemassaolosta, ikuisesti pois Jumalan kasvoista? Vai onko niin, että ei ole tulista järveä, mutta ne, joihin ei Jumalan puhdistava tuli kohdistu, hävitetään heti ja pois lopullisesti? Vaikea kysymys, johon en osaa vastata muutoin kuin kysymällä ja tutkimalla lisää.

Seuraavaksi pohdiskelen pakanoiden kohtaloa. Miten he sijoittuvat Jumalan suureen suunnitelmaan? Ovathan hekin ihmisinä Jumalan luomia ja Jumalan kuvia. 

 

Miten käy pakanoiden?

Jumala salli Israelin tuhota vihollisiaan. Pakanoiden hengillä ei Vanhan Testamentin aikoina ollut mitään arvoa. Miksi Jumala ei mahdollistanut pakanoille pelastusta? Vasta Jeesus antoi lähetyskäskyn. Ovatko pakanat tuomitut jo edeltä käsin hävitykseen?

Eräs Raamatun tutkija, jota olen jo vuosia seurannut ja arvostanut minua paljon enemmän Raamattua tuntevana, näyttää tyystin menettäneen uskonsa. Lainaan otteen hänen kirjoituksestaan. Hänen vanhempiin kirjoituksiinsa erityisesti suosittelen perehtymistä.

Seuraavassa lyhyt ote “Totuutta” blogista, jonka kirjoittajalla on nykyisin kovin voimakas näkemys Jumalan suhtautumisesta: https://totuutta.wordpress.com/2020/08/22/tahtoiko-jumala-pelastaa-pakanat/

”Jumala on Raamatun lehdillä pahempi kuin saatana, sillä vain hän voi olla kaiken kärsimyksen ja viattomien kuoleman isä! Raamatun Jumala toimii lisäksi omia periaatteitaan vastaan, kun kostaa syyllisen lapsille ja rankaisee viattomia yhden ihmisen (Aatamin) tekemästä synnistä.

Miten on siis mahdollista, että kristityillä on niin vinoutunut kuva Jumalasta kuin heillä nyt on? Että Jumala on täydellisen hyvä ja oikeamielinen rakastava isä? Se johtuu siitä, että heille on opetettu Jumalan olevan sellainen. Raamatusta on otettu vain ne kohdat, joissa sanotaan näin olevan. Ne kohdat, joissa Jumala tappaa ja käskee tappaa viattomia, sivuutetaan nopeasti ja jatketaan aivopesua, jonka avulla saadaan uskovien mieleen vääristynyt kuva siitä Jumalasta, josta Raamattu kertoo.

Kun kristityt sitten lukevat Raamattua, niin he yrittävät kumota selvätkin kohdat, jotka osoittavat Jumalan olevan väärämielinen ja hirviömäinen sadisti. Tämä saa kristinuskon näyttämään naurettavalta ja uskovaiset kristityt hölmöiltä ulkopuolisen silmissä. Kristityt vievät Raamatun sisään sen ulkopuolelta oppimansa kuvan hyvästä ja oikeamielisestä Jumalasta. Yrittävät selittää kaikki kohdat siten, että Jumala olisi sellainen kuin he luulevat hänen olevan Raamatun lehdillä.

Raamatun Jumala on paha, mutta hänessä on kuitenkin myös hyvää aivan niin kuin ihmisissä. Raamatun kirjoittajat ovat luoneet jumalastaan ihmisen kaltaisen: Raamatun Jumala on ihmisen kuva sen sijaan, että ihminen olisi Jumalan kuva.

Raamatun Jumala ajattelee, puhuu ja toimii aivan niin kuin hänen aikansa ihmiset. Hän muuttuu ja muuttaa mieltään samalla tavalla kuin ihmiset muuttuvat ja muuttavat mieltään. Hän on mustasukkainen, äkkipikainen, pitkä vihassaan, anteeksiantamaton, säälimätön ja ankara koston Jumala. Hän osaa myös olla armollinen, pitkämielinen, anteeksiantava, laupias ja rakastava isä. Kaikki tämä mielenoikkujen mukaan, sillä mitään selvää kaavaa ei hänen toiminnallaan ole, ellei puolueellisuutta pidetä sellaisena.”

Jumala valitsi Raamatun profeetat ja Israelin kansan yksin oman päättämänsä mukaan, mutta jätti muut ihmiset ja pakanakansat palvomaan epäjumalia, jotka oli jakanut heille sitä varten. (5Moos 4:19) Jos Jumala olisi tahtonut pakanoiden uskovan häneen jo Vanhan testamentin aikana, niin miksi hän ei ilmoittanut itseään heille? Miksi hän ilmoitti itsensä vain pienelle Israelin kansalle eikä koko maailmalle?”

—-

– Edellä lainaamani blogikirjoituksen sanoma on, että Isä Jumala on siis tietoisesti osoittanut pakanakansat palvomaan aurinkoa, kuuta ja tähtiä. Mitä Jumala on ajatellut ja suunnitellut? Onko hän jo alusta lähtien luopunut ajatuksesta tarjota pelastusta pakanakansoille?

Jumala valitsi Israelin omaksi kansakseen. Millä perusteella? Israel on monet kerrat pettänyt sitoumuksensa pitää Jehova heidän ainoana Jumalanaan. Roomalaiskirje sanoo näin 11:26 “ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: ”Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
27 Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.”
28 Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden.”

– “Isien tähden” tarkoittanee Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia. Kutsuuhan Jumala itseään ”Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi” (2 Moos 3:6)

11:29 “Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.
30 Samoin kuin te ennen olitte Jumalalle tottelemattomia, mutta nyt olette saaneet laupeuden näiden tottelemattomuuden kautta,
31 samoin nämäkin nyt ovat olleet tottelemattomia, että myös he teille tulleen armahtamisen kautta nyt saisivat laupeuden.
32 Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi.”

– Kaikki ovat tottelemattomia, kyllä. Mutta armahtaako Jumala todella kaikki? Siis KAIKKI?

Jumala olisi voinut tehdä niin isoja tunnustekoja joillekin pakanakansoille, että he olisivat luopuneet pakanajumalistaan. Kristuskin tuli maan päälle vain “Israelin kadonneiden lampaiden” tähden. Vasta ylösnoustuaan hän juuri ennen astumistaan taivaaseen antoi tehtäväksi opetuslapsille viedä pelastuksen sanan kaikille kansoille.

Mikä oli pakanakansojen osa? 5 Moos 4:19 “ja ettet, kun nostat silmäsi taivasta kohti ja katselet aurinkoa ja kuuta ja tähtiä, kaikkea taivaan joukkoa, anna vietellä itseäsi kumartamaan ja palvelemaan niitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, on jakanut ne kaikille muille kansoille koko taivaan alla.”

Kun Jumala on suunnitellut näin, se merkitsee, että pakanakansat on rajattu pelastuksen ulkopuolelle. Kun pakana herätetään viimeiselle tuomiolle, Kristus kysyy häneltä, “miksi olet palvonut aurinkoa ja kuuta” etkä Isä Jumalaa? Pakana vastaa: ”Ei minulla ja kansallani ole koskaan ollut muuta jumalaa kuin aurinko ja kuu. Näitä olemme vuodesta toiseen palvoneet hartaasti.”

– Hänetkö sitten vain tuhotaan, kuten 2 Tes kertoo?

2.Tessalonikalaiskirje:
1:8 “tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. 9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.”

– Mitä iankaikkinen kadotus Herran kasvoista tarkoittaa?

Jumalan Uudesta maailmasta kertoo seuraavat jakeet:

Ilm 22:3 “Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä  4 ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa.”

Näin pelastuneiden osalta. Miten niiden osa on, jotka eivät pelastu?

Toisessa Mooseksen kirjassa kerrotaan siitä, kuinka Mooses halusi nähdä Jumalan kasvot. Silloin Jumala vastasi hänelle: 2 Mooseksen kirja: 33:20 Ja hän sanoi vielä: Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon.

Merkitseekö iankaikkinen kadotus siis yksinkertaisesti kuolemaa? Kaikki ne, jotka eivät voi nähdä Jumalan kasvoja, ovat kuolevaisia ja kuolevat nähdessään Jumalan kasvot. Näin olisi tapahtunut Mooseksellekin, ellei Jumala olisi estänyt Moosesta näkemästä hänen kasvojaan. Tämä rangaistus merkitsee kuolemaa, josta Raamattu käyttää nimitystä ’toinen kuolema’. Tessalonikalaiskirjeen rangaistus eli iankaikkinen kadotus Herran kasvoista, voikin tarkoittaa, että rangaistava näkee yhden kerran syntisenä Jumalan kasvot ja kuolee! Sen vuoksi pelastuvat näkevät Jumalan kasvot vasta pelastumisen jälkeen, eikä ennen niin kuin ne, jotka saavat rangaistukseksi iankaikkisen kadotuksen Herran kasvoista. Rangaistus ei sisällä muuta tuskaa kuin pettymyksestä johtuvan, kun rangaistuksen saava käsittää, ettei pelastu kuten toiset. Rangaistus on nopea, mutta sen vaikutus on iankaikkinen.

Niistä ihmisistä, jotka saavat rangaistukseksi iankaikkisen kadotuksen Herran kasvoista, voidaan todeta, että he eivät eläessään halunneet päästä tosi Jumalan yhteyteen. Heidän kuolemansa vahvistaa heidän elämänsä. Heidät oli Jumala tehnyt “halpaa käyttöä varten.” He olivat olleet Jumalan “käyttötavaraa”.

Tilanne koskee niitä, jotka elivät kauan aikaa sitten. Tilanne muuttui, kun Jumala antoi pojalleen tehtäväksi lunastaa maailman synnit ja käynnistää evankeliumin (hyvien uutisten) julistaminen myös pakanoille. Tämän lähetyskäskyn Kristus antoi apostoleille noustuaan kuolleista ja ennen astumistaan taivaaseen. Mat 28:19 on Raamatuissa tallennettu näin: “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” – Joko apostolit olivat tottelemattomia Jeesuksen käskyn suhteen tai sitten kyseessä on katolisten väärennys, jonka tarkoitus on vahvistaa uskoa kolmiyhteiseen Jumalaan. Apostolit nimittäin eivät esimerkiksi ensimmäisenä Helluntaina Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen kastaneet kolmeatuhatta ihmistä Mat 28:19 ilmaisemalla tavalla, vaan Apt 2:38 mukaan: “Niin Pietari sanoi heille: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.”

Aikaisempaa artikkelia varten selvitin, paljonko ihmisiä on asunut maailmassa tähän hetkeen mennessä. Tarkkaa lukuahan ei kukaan ihminen tiedä, mutta olennaista onkin suuruusluokka. Väestötieteilijät ovat laskeskelleet, että reilusti yli sata miljardia. Tästä juontaa mieleeni kysymys: kuinkahan suuri osa tästä on pakanoita, joilla ei Raamatun mukaan pitäisi olla mitään toivoa elämästä Jumalan uudessa maailmassa. Jos tällaisia “Jumalan käyttötavaraa” olisi pyöreästi sata miljardia, mitä ajatuksia se herättäisi? Minulle tulee mieleen kysymys; mikä on Jumalan määrittämä osa hänen suuressa suunnitelmassaan? Vaikka tämä ihmisjoukko ei tunne Jumalaamme, joukossa on paljon myös niin kutsuttuja “hyviä ihmisiä”, joilla ei vain ole ollut mahdollisuutta tuntea Jumalaa.

Raamatun mukaan tällainen ihminen voi pelastua, vaikka ei ole edes kuullut Jumala Jehovasta. Roomalaiskirje antaa toivoa tämän kaltaisille ihmisille: 2:14 “Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
2:15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä –
16 sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.”

Viimeisellä tuomiolla tutkitaan asia perusteellisesti. Sen mukaan mitä kunkin ihmisen omatunto sanoo? Mikä ratkaisee tuomion sinä päivänä, kun ihmisten syvimmätkin salaisuudet paljastuvat?

Jumala on rakkaus

1 Joh 4:8 “Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.” Se tarkoittaa, että
1 Kor 13:4 “Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus  on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.”

Voit vaikka kokeeksi kirjoittaa edellä oleviin jakeisiin sanan rakkaus tilalle sanan Jumala. Huomaat miten hyvin sananvaihto sopii jakeisiin. Eivätkö rakkaus ja armo kuljekin käsi kädessä?

Jos Isä Jumala olikin ankara ja asetti valitsemansa kansan kaiken edelle, viimeisen tuomion antaa ihminen Jeesus Kristus. Joh 5:22 vahvistaa “Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle.”

Room 5:20 “Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.”

Jaak 2:13 … mercy triumphs over judgment. Suomeksi tämä olisi … armo voittaa tuomion.

Uskallan väittää, että ihminen, Jeesus Kristus ylimpänä tuomarina, ymmärtää myös pakanoita ja näkee ihmisen sydämeen ja saa selville kaikki ihmisten salatutkin ajatukset. Näin ei enää ole yksin ratkaisevaa “tunteeko” kyseinen ihminen Jumalan?

Apostolit olivat yksinkertaisia ihmisiä. Jeesuksen jakama oppi ei mennyt perille. Vaikka apostolit olivat todistaneet Jeesuksen ihmetekoja, jopa kuolleiden herättämistä eloon ja myrskyävän meren taltuttamisen, he eivät ymmärtäneet. Juudas oli tietysti ääriesimerkki vääristä toiveista. Vasta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen ja kun he olivat saaneet Jumalan Pyhän hengen lahjan, he olivat tehtävänsä tasalla. Silti he olivat epäluuloisia eivätkä pystyneet näkemään Paavalin aitoa kääntymystä, vaan päästäkseen hänestä eroon, lähettivät hänet puhumaan pakanoille. Paavalin (ent. Saul) pakkokäännytys (apt 9) on nähtävä laajemminkin kuin vain yhden kiihkojuutalaisen käännyttämisenä. Kysyn näin: jos yksi ihminen voidaan kääntää uskon asioissa täysin ympäri, eikö koko pakanain suuri joukko voitaisi samalla tavoin käännyttää?

Jumalan sana piti siis saarnattaman todistukseksi kaikille kansoille. Uskon, että Jumala on tarkoittanut tämän niin, että jokaisen pitää kuulla evankeliumi ja pystyä tekemään tietoon pohjautuva valinta. Se, joka silloin hylkää Kristuksen, on ansainnut kohtalonsa viimeisessä tuomiossa. Ovatko ihmiset yhtään sen viisaampia kuin apostolit aikoinaan? Tuskinpa. Sen vuoksi, näin uskon, vähäinenkin usko Kristuksen puoleen ja vaikka mitä eriskummallisimpien uskontokuntien väärin tulkitsema uskon oppi, voi riittää, että ihminen pääsee Jumalan puhdistavan tulen käsittelyyn.

 

Miksi Raamattua on niin vaikea ymmärtää?

Miksi Jumala ei ole tuottanut niin selväsanaista Raamattua, että tulkintavaikeuksia ei olisi? Ei olisi eri kirkkokuntia. Esim. Raamattu voisi sanoa: Vain Isä on Jumala. Pyhä Henki ja Poika eivät ole. He ovat …

Mutta hetkinen! Näinhän Raamatussa sanotaankin! Tarvitsee vain lukea silmät auki. Joh 17:3 “Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” “Ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt” on lisäys päälauseeseen, lisäys, joka erottaa sen päälauseesta ja antaa oman selityksensä.

1 Kor 8:6 on täsmällisempi. 1 Kor 8:6 “niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.” – Päälauseen lisäys kertoo tarkalleen, kuka Jeesus Kristus on. Meillä on ainoastaan yksi Jumala. Meillä on sen lisäksi yksi Herra.

Muistattehan sen Raamatun kohdan, jossa sanottiin, kuinka Jumala teki Jeesuksesta Herran ja Kristuksen. Apt 2:36 “Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” – Moni lukee tämänkin jakeen ymmärtäen sen, mutta kuitenkaan ei ole ymmärtänyt sen merkitystä. Varmaan jae pitää paikkansa, en lainkaan epäile. Siinä on kuitenkin tärkeä lisätieto; jos Jumala tekee jostakin toisesta Herran ja Kristuksen, on tämä toinen arvossa alempi Jumalaa. Jos Jeesus olisi kirkkojen väittämän mukaan tasavertainen Jumala Isän kanssa, ei Isä Jumala olisi ylentänyt poikaansa Herraksi, vaan se olisi ollut arvon alennus.

Tässä oli pari esimerkkiä siitä, että meillä on ainoastaan yksi Jumala, Isä. Eikö se ole selvästi sanottu? Eihän tässä ole mitään vaikeutta ymmärtää? Miksi sitten kohta parin vuosituhannen ajan kaksi suurinta kristillistä kirkkoa kivenkovaan väittää, että Jumala muodostuukin kolmesta yhdenvertaisesta persoonasta? Jopa niin kovaan, että ne, jotka väittivät vastaan, saatiin laillisesti tappaa. Sen lisäksi, että tällaiset vääräuskoiset piti surmata, heidät julistettiin kelvottomaksi pelastumaan ja pääsemään taivaaseen.

On siis Raamatunkohtia, jotka ovat selväkielisiä, mutta kirkko on pakottanut niiden tulkinnan toisenlaiseksi. Apuna on käytetty kirkon arvovaltaa, uhkauksia ja suoranaista vainoa. Vielä keskiajalla tämä onnistui helposti, koska Raamattua ei ollut käytettävissä kansankielisenä; papit puhuivatkin “Jumalan omalla kielellä” eli latinaa, josta kirkkokansa ei ymmärtänyt mitään. Kirkolla oli lisäksi viranomaisasema ja se pystyi sitä käyttäen tuomitsemaan niskoittelijat, vaikka poltettavaksi roviolla.

Tänä päivänä ei tällaisia tekijöitä ole. Kirkot, niin katolinen kirkko kuin protestanttisetkin kirkot, ovat onnistuneet säilyttämään auktoriteettiaseman, jota yksittäiset tutkijat tai pienet toisinajattelijoiden ryhmät, eivät pysty järkyttämään.

Vaikka meillä tänä päivänä on monia eri käännösversioita, selitysteoksia ja sanakirjoja, ei ihmisten ymmärrys ole paljoa lisääntynyt. Kysyn siis: Miksi Jumala antoi niin monitulkintaisen Raamatun? Miksi Jeesuskaan ei edes halunnut kuulijoidensa ymmärtävän? Jos Jumala olisi halunnut ihmisten ymmärtävän, Hän olisi voinut kirjoituttaa Raamatun niin, että mitään tulkintaongelmia ei olisi ilmennyt. Jos Jeesus olisi halunnut suurten kuulijajoukkojen ymmärtävän ja uskovan, eikö Hän olisi voinut edes selittää mitä Hänen vertauksensa tarkoittivat?

Miksi Raamatussa on niin paljon kielikuvia, symboleja, kuvaannollista kerrontaa? On paljon ihmisiä, niin maallikoita kuin kirkonmiehiäkin, jotka ovat sitä mieltä, että kaikki mitä Raamatussa sanotaan, on käsitettävä kirjaimellisesti. Viimeisen tuomion rangaistukset tulisine järvineen pitää ottaa kirjaimellisesti. Ihmiset (jotka itse ovat omasta mielestään synnittömiä ja vanhurskaita) suorastaan haluavat, että Jumalan rangaistus pannaan ehdottomasti täytäntöön. – Raamatun ymmärtäminen helpottuu, kun lukija oppii tajuamaan, milloin on kyse kuvaannollisesta ilmauksesta ja mikä on kielikuvan takana ja tarkoituksena. Jokaisen vertauksen tarkoituksena on opettaa henkinen totuus. Sanoihan Jeesus, että minun sanani on henki ja elämä! (Joh 6:63)

Kieltämättä, Raamatussa on paljon tulkinnanvaraisia asioita. Esimerkiksi kysymys helvetistä ja ikuisesta kidutusrangaistuksesta tulisessa järvessä. Lukemattomat ihmiset uskovat tällaiseen rangaistukseen kivenkovaan, koska “se on niin selvästi sanottu Raamatussa moneen kertaan.” Kirkko ei halua edes oikaista tällaisia käsityksiä, koska se veisi pohjan pois hyviltä saarnan argumenteilta. Pelkohan on ollut kirkon työkalu kautta aikojen.

Raamattu tarjoaa huonoon Raamatun ymmärrykseen selityksen: 

 

Saatana sokaisee uskottomat

2 Kor 4:4 “niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” – Saatana, jota Raamattu kutsuu “tämän maailman jumalaksi” on sokaissut uskottomien (ja varmaan monien uskovienkin) mielet eivätkä nämä ymmärrä lukemaansa Raamatussa.

Mutta myös Jumala voi tehdä niin

Joh 12:39 “Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias [Jesaja] on vielä sanonut:
40 “Hän [Herra] on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.”

Ajattelin niin, että saatana on se, joka pettää ja johtaa harhaan. Miksi Jumalankin tarvitsee turvautua tällaisiin keinoihin?

2 Tessalonikalaiskirje: 2:11 “Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen.” – Olisiko oikeampi ilmaisu, että Jumala sallii eksytyksen? Saatanahan varsinaisesti lähettää tai käynnistää eksytyksen. Oleellinen kysymys on, kenelle eksytys on suunnattu, jotta nämä uskoisivat valheen? Edeltävät jakeet kertovat: 2:9 “tuo, jonka [antikristuksen] tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä 10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja seuraava jae vielä tuo lisäperustelua: 2:12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.”

Tämän eksytyksen tarkoituksena näyttää olevan paljastaa ne ihmiset, jotka ovat valmiita uskomaan saatanan apulaisten, antikristuksen ja väärän profeetan, vääriä väitteitä.

Tämä onkin Jumalan tuomion keskeinen peruste. Ihmiset koetellaan ja sitten ne tuomitaan, jotka eivät usko totuutta, vaan ovat mielistyneet vääryyteen. Miksi tämän seikan paljastaminen edellyttää eksytyksen käyttämistä? Varmaan Jumala, joka tietää ja näkee kaiken, olisi pystyvä selvittämään ketkä rakastavat totuutta, ilman että käytetään sen selvittämiseksi eksytystä. Ja mikä on tämä eksytys?

Eksytys liittyy saatanan apulaisen, antikristuksen toimintaan. Antikristus jopa julistautuu jumalaksi: 2 Tes 2:4 “tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.” Arvattavasti suuri määrä ihmisiä uskoo tähän petokseen ja saa Jumalan tuomion. Mat 24:24 kertoo myös, että “vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.”

Taistelussa ihmisten sieluista sekä saatana että Jumala sokaisevat ihmisiä tai lähettävät heille väkevän eksytyksen. Ne ovat ainakin tyypillisiä saatanan keinoja, mutta miksi Jumalakin tekee niin? Jumalahan on kaikkivaltias, kaikkitietävä, kaiken näkevä. Jumala tuntee meidät paremmin kuin me itse. Miksi tarvitaan ’eksytyksen’ kaltaisia keinoja?

Kysynkin Jumalalta: varmaan olet edeltä käsin nähnyt seuratessasi Raamatun kirjoitusta, millaisiin virheellisiin tulkintoihin Raamatun sana on joutunut ja sitä kautta erilaisten uskonkäsitysten, jopa kirkkokuntien muodostumiseen. Olisiko sinun pitänyt puuttua Raamatun kirjoittajien toimintaan jo ennen kuin he julkaisivat tekstinsä? Puutuithan Raamatun kirjoittamiseen antaessasi profeetoillesi sanomia. Nyt emme tiedä varmuudella edes kuka on kirjoittanut Raamattuun sisällytetyt tekstit. Onko esimerkiksi Paavali kirjoittanut itse kaikki ne kirjeet, jotka Raamatussa on mainittu hänen teksteikseen.

Tämän sivuston alussa on englanninkielinen kirjoitus Ivan Paninin viiden vuosikymmenen mittaisesta työstä. Hän laski Raamatun kirjainten numeroarvojen summat ja totesi koko alkukielisen tekstin muodostavan seitsemällä jaollisia sanaryhmiä. Jos tällaista ryhmää ei jossain kohdassa löytynyt, Panin saattoi todeta siinä kohdassa olevan virheen. Näin hän pystyi esimerkiksi selvittämään, puhuttiinko Raamatussa henkilöstä Junia vai Junias. Juuri tällaiset todistukset olisivat mitä parhain vahvistus koko Raamatun jumalallisesta alkuperästä. Paninin työstä jäi kuitenkin jotain merkittävää puuttumaa, joka tänä päivänä olisi helppo toteuttaa tietokoneiden avulla vaivattomasti. Harmi, ettei kukaan ole puuttunut asiaan ja jatkanut Paninin työtä. Silti, suosittelen lukemaan ko. artikkelin. Siitä käy joka tapauksessa ilmi monia ihmisille tuntemattomaksi jääneitä Raamatun tekstin ominaisuuksia. Esimerkiksi Raamatun ensimmäisten sanojen “Alussa Jumala loi taivaan ja maan” merkillisiä ominaisuuksia on Panin osoittanut kymmenittäin. 

 

Outoja tapahtumia Raamatussa

Jumalan enkeli sotii Israelin puolella

Hiskia, Juudan kuningas oli vaikeuksissa Assurin hyökkäyksen edessä. Hän rukoili Jumalaa lausuen 2 Kun 19:19 “Mutta pelasta nyt meidät, Herra, meidän Jumalamme, hänen käsistänsä, että kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, Herra, yksin olet Jumala.” Herra vastasi rukoukseen 19:34 “Sillä minä varjelen tämän kaupungin ja pelastan sen itseni tähden ja palvelijani Daavidin tähden.” Tapahtui näin:

19:35 “Ja sinä yönä Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, niin katso, ne olivat kaikki kuolleina ruumiina.”

 

Jumala kysyy neuvoa (1 Kuningasten kirja):

Juudan kuningas Joosafat ja Israelin kuningas neuvottelivat sotaan lähdöstä Gileadin Raamotiin. Israelin kuningas kokosi neljäsataa profeettaansa ja nämä kaikki vakuuttivat sotaretken onnistuvan. Vielä kysyttiin profeetta Miikalta: ”Miika, onko meidän lähdettävä sotaan Gileadin Raamotiin vai oltava lähtemättä?” Hän vastasi hänelle: ”Lähde, niin saat voiton; Herra antaa sen kuninkaan käsiin.”

1 Kun 22:19 jatkaa kertomusta: ”Mutta hän sanoi: ”Kuule siis Herran sana: Minä näin Herran istuvan istuimellansa ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään, hänen oikealla ja vasemmalla puolellansa.
20 Ja Herra sanoi: ’Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?’ Mikä vastasi niin, mikä näin.   21 Silloin tuli henki ja asettui Herran eteen ja sanoi: ’Minä viekoittelen hänet.’ Herra kysyi häneltä: ’Miten?’   22 Hän vastasi: ’Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun.’  Silloin Herra sanoi: ’Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin.’

Mikä tässä on huomionarvoista? Ensinnäkin, näyn mukaan Jumala istui valtaistuimella ja kaikki taivaan joukot olivat hänen edessään. Sitten Jumala esitti kysymyksen: Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa? Miksi Jumalan on kysyttävä tällaista neuvoa enkeleiltään? Entä saiko Jumala hyviä neuvoja? Ei, ”yksi sanoi yhtä ja toinen sanoi toista” kuten UM-käännös asian ilmaisee.

Sitten tuli henki Jumalan eteen… Kuka on tämä henki, sitä ei Raamattu kerro, mutta veikkaukseni on, että kyseinen henki oli Saatana. Hän lupasi viekoitella Ahabin menemällä valheen hengeksi kaikkien hänen profeettojensa suihin. Tähän ehdotukseen Jumala vastasi: Saat viekoitella, mene ja tee niin, siihen sinä pystyt.

Koko näytelmä on omituinen. Miten on mahdollista, että Jumala kokoaisi miljoonat ja miljoonat enkelinsä kysyäkseen heiltä neuvoa miten vietellä joku maan pikku kuningas sotaan. Viettelytehtävä annetaan Saatanalle, tälle, joka vietteli Adamin ja Eevan syntiin. Luulisi, että Saatana olisi viimeinen, jolle Jumala osoittaisi luottamustaan. Saatanan ratkaisu on hänelle luonteenomainen; Saatana menee valheen hengiksi Ahabin profeettojen suihin. Eikö Jumala itse osaisi ratkaista, miten kaksi maan kuningasta saadaan sotimaan keskenään? Eikö Jumalalla ollut muuta ratkaisua mielessään kuin sota?

 

Aurinko seisoi alallansa ja kuu pysyi paikallansa (Joosua 10:12-13)

Israelilaisilla oli kostettavaa viholliselleen amorilaisille. Taistelu kesti ja kesti eikä vihollisista oltu saatu selvää voittoa. Joosua kertoo, miten asia eteni:

Joos 10:10 “Ja Herra saattoi heidät hämminkiin israelilaisten edessä, niin että nämä tuottivat heille suuren tappion Gibeonissa ja ajoivat heitä takaa Beet-Hooronin solatietä, surmaten heitä aina Asekaan ja Makkedaan asti.
11 Ja kun he paetessaan Israelia olivat Beet-Hooronin rinteessä, heitti Herra taivaasta heidän päällensä isoja kiviä, koko matkan Asekaan asti, niin että he kuolivat; niitä, jotka kuolivat raekivistä, oli useampia kuin niitä, jotka israelilaiset surmasivat miekalla.

12 Silloin puhui Joosua Herralle, sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten valtaan, ja sanoi Israelin silmien edessä: ”Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Aijalonin laaksossa.
13 Niin aurinko seisoi alallansa, ja kuu pysyi paikallansa, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. Niinhän on kirjoitettuna ”Oikeamielisen kirjassa.” Niin aurinko pysyi paikallansa keskitaivaalla päiväkauden, kiirehtimättä laskemaan.”

Pysähtyikö aurinko paikalleen? Nykyihminen voisi sanoa, että eihän aurinko edes kierrä maata! Entä, lakkasiko maa pyörimästä? En nyt käy pohtimaan kummasta oli kysymys. Sen sijaan kysyn: jos Jumala halusi Israelin voittavan amorilaiset, miksi Jumala ei yksinkertaisesti menetellyt niin kuin tapahtui 2 Kun 19:35 kertoman mukaan ja lähettänyt enkelin Israelin armeijan avuksi. – Ehkäpä siksi, että enkeli suoritti surmatyön yön pimeydessä ja tässä Joosuan tapauksessa taistelu käytiin päivänvalossa?

Jumala käyttää erilaisia keinoja tavoitteensa saavuttamiseksi. Hän voi avustaa valitun kansansa pääsemistä taistelussa voittoon tai sitten hän voi itse puuttua tapahtumien kulkuun enkeliensä avulla.

 

Jumala rankaisee ankarasti

Tässä pari esimerkkiä Jumalan rangaistuksista.

1 Sam 6:19 “Mutta Herra surmasi Beet-Semeksen miehiä sentähden, että he olivat katsoneet Herran arkkia; hän surmasi kansasta seitsemänkymmentä miestä, viisikymmentä tuhatta miestä; ja kansa suri sitä, että Herra oli surmannut niin paljon kansaa.” – Jumalan pyhää ei saa edes katsoa. Jos niin tekee, se maksoi viidenkymmenen tuhannen miehen hengen.

2 Sam 6:6 “Mutta kun he tulivat Naakonin puimatantereen luo, ojensi Ussa kätensä Jumalan arkkiin ja tarttui siihen, sillä härät kompastuivat.
7 Silloin Herran viha syttyi Ussaa kohtaan, ja Jumala löi hänet siinä hänen hairahduksensa tähden, niin että hän kuoli siihen, Jumalan arkin ääreen.”

Jumalan Liitonarkki on pyhääkin pyhempi. Joka rikkoo tätä pyhyyttä, maksaa kalliisti, kun Jumalan viha syttyy. Kun Liitonarkkia oltiin siirtämässä, vetohärät kompuroivat ja Ussa -niminen mies pelkäsi arkin putoavan kuljetusvaunujen lavalta. Hän vaistomaisesti kohotti kätensä ja tarttui arkkiin estääkseen sen putoamisen. Siinä samassa syttyi Jumalan viha ja hän surmasi Ussan hänen hairahduksensa tähden.

Silti Jumalan rangaistus Ussalle tuntuu väärältä; Ussahan toimi vaistonvaraisesti tarkoituksena estää Arkin vahingoittuminen.

4 Moos 15:32 Israelilaisten oleskellessa erämaassa tavattiin mies kokoamassa puita sapatinpäivänä.  35 ”Mutta Herra sanoi Moosekselle: Se mies rangaistakoon kuolemalla, koko seurakunta kivittäköön hänet leirin ulkopuolella. 36 Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niinkuin Herra oli Moosekselle käskyn antanut.”

Tämän miehen raskas synti oli, että hän keräsi erämaavaelluksen kestäessä sapattina risuja polttopuikseen. Jumala määräsi hänet kivitettäväksi hengiltä. Sellaista “työtä” ei ollut lupa tehdä sapattina. Kaikki oli tarkkaan määrätty, jopa askelten määrä oli säädelty.

Kristuksen julistaman Uuden liiton astuttua voimaan, ei tallaisia tilanteita enää pääse syntymään. Kysymys onkin siitä, mitä tapahtuu niille ihmisille, jotka rikkoivat Jumalan antamia määräyksiä vanhan Lakiliiton aikana. Avoin kysymys on, miten viimeisellä tuomiolla Kristus ylimpänä tuomarina suhtautuu pakanoihin, jotka eivät koskaan ole tunteneet Isä Jumalaa tai edes hänen poikaansa.

 

Kuningas David

Kuningas Daavid oli mies Jumalan mieleen. Apt 13:22 “Mutta hän pani hänet [Saulin] viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti ja sanoi: ’Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni.”  – Kuningas Daavid kuitenkin murhautti Batseban aviomiehen Uurian saadakseen tämän vaimon itselleen. Jumala rankaisi kuningas Daavidia ja tämä katui tekoaan.

Daavid oli aluksi Jumalan mieleinen mies. Sitten Jumala vihastui Daavidiin ja rankaisi häntä viemällä Daavidin pojan hengen. Daavidin poika Salomo puolestaan pääsi Jumalan suosioon. Daavidille itselleen on luvassa Israelin kuninkuus, kun Kristus tulee toisen kerran ja perustaa Tuhatvuotisen valtakunnan. Apt 2:34 todistaakin, “Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin,” vaan Daavid odottaa haudassaan ylösnousemusta.

Otin kuningas Daavidin esille esimerkkinä siitä, kuinka Jumalan suosio voi vaihdella ihmisen elämän eri vaiheiden mukana.

Emme tiedä kaikkea, emmekä ymmärrä sitä kaikkea mitä tiedämme. Jälleen on syytä palauttaa mieliin Raamatunlause: “Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes 55:9)

 

 

 

 

image_pdfimage_print