Muutama kuukausi ennen sunnuntaita, marraskuun 19 päivää vuonna 1899 the New York Sun -lehti oli omistanut suurimman osan erästä sivua sunnuntaipainoksestaan keskustelulle kristillisestä totuudesta. Tuona päivänä se painoi erään W.R.L:n kirjeen, jossa hän vastusti kristillisyyttä, käyttäen vanhoja useasti kiistettyjä ”perusteluja”, ja haastaen ”jotakuta oikeaoppisuuden mestaria tulemaan Sun-lehden areenalle”, ja antamaan sen lukijoille muutamia ”tosiasioita” kristillisen uskon puolustamiseksi. Kirjoittaja ei ollut nähnyt New York Sun -lehteä vuosiin, mutta matkallaan South Framinghamista Graftoniin Massachusettsiin, kappale tuon päivän Sun -lehteä jätettynä junan tyhjälle istuimelle, ”putosi hänen käsiinsä”. Seuraava kirje vastasi jätettyyn haasteeseen.
Hyvä herra: Tämän päiväisessä Sun -lehdessä herra W.R.L kutsuu ”oikeaoppisuuden mestaria” ”astumaan Sun-lehden areenalle” ja antamaan hänelle muutamia ”tosiasioita”. Tässä muutamia tosiasioita:
- Uuden Testamentin 17 ensi jaetta sisältävät Kristuksen sukupuun. Siinä on kaksi pääosaa: Jakeet 1-11 kattavat ajan Aabrahamista, valitun kansan isästä, pakkosiirtolaisuuteen, jolloin he lakkasivat olemasta itsenäinen kansa. Jakeet 12-17 kattavat jakson pakkosiirtolaisuudesta luvattuun Lunastajaan, Kristukseen.
Tutkikaamme tämän sukupuun ensimmäistä osaa. Sen sanastossa on 49 sanaa, eli 7 x 7. Tämä luku on itseasiassa seitsemän (Piirre 1) seitsemää (Piirre 2), ja sen tekijöiden summa on 2 seitsemää (Piirre 3). Näistä 49 sanasta 28, eli 4 seitsemää, alkaa vokaalilla ja 21, eli 3 seitsemää, alkaa konsonantilla (Piirre 4).
Edelleen: Näissä 49 sanaston sanassa on 266 kirjainta, eli 7 x 2 x 19, tämä luku itsessään on 38 seitsemää (Piirre 5), ja sen tekijöiden summa on 28, eli 4 seitsemää (Piirre 6), kun taas sen numeroiden summa on 14, eli 2 seitsemää (Piirre 7). Lisäksi näistä 266 kirjaimesta 140, eli 20 seitsemää, ovat vokaaleja, ja 126, eli 18 seitsemää, ovat konsonantteja (Piirre 8).
Tämä tarkoittaa että: Niinkuin sanaston sanojen määrä on seitsemällä jaollinen, niin on myös sen kirjainten määrä seitsemällä jaollinen. Niinkuin sanojen määrän tekijöiden summa on seitsemällä jaollinen, niin on myös niiden kirjainten määrän tekijöiden summa seitsemällä jaollinen. Ja niinkuin sanojen määrä on jaettu vokaalisanoihin ja konsonanttisanoihin seitsemällä, niin on niiden kirjaimet jaettu vokaaleihin ja konsonantteihin seitsemällä.
Edelleen: Näistä 49 sanasta 35, eli 5 seitsemää, esiintyy useammin kuin kerran tekstinäytteessä, ja 14, eli 2 seitsemää, esiintyy vain kerran (Piirre 9). Seitsemän esiintyy useammassa kuin yhdessä muodossa, ja 42, eli 6 seitsemää, esiintyvät vain yhdessä muodossa (Piirre 10). Ja sanaluokittain nämä 49 sanaa ovat jaetut näin: 42 eli 6 seitsemää, ovat substantiiveja, seitsemän muita kuin substantiiveja (Piirre 12). Substantiiveista 35, eli 5 seitsemää, ovat nimisanoja, ja seitsemän on tavallisia substantiiveja (Piirre 12). Nimisanoista 28 ovat Kristuksen miespuolisia esi-isiä, ja seitsemän ei (Piirre 13). Lisäksi nämä 49 sanaa ovat aakkosellisesti jaetut näin: Ryhmässä ’alpha – epsilon’ on sanoja 21, eli 3 seitsemää; ryhmässä ’stigma – iota’ 14, eli 2 seitsemää; ryhmässä ’lamda – upsilon’ myös 14. Muita seitsemän ryhmiä päättyen kirjainten loppuessa ei muodostu näistä 49 sanasta, seitsemän ryhmät muodostuvat vain näistä kirjaimista, ei muista. Nämä kirjaimet alpha, epsilon, stigma, iota, lambda ja upsilon ovat kreikkalaisten aakkosten kirjaimet 1, 5, 6, 10, 12, 22, ja näiden lukujen (joita kutsutaan paikka-arvoiksi) summa on 56, eli 8 seitsemää (Piirre 14). Tämä näiden 11 jakeen numeeristen ilmiöiden lista ei ala tyhjentyä, mutta riittävästi on näytetty sen osoittamiseksi, että tämä osa sukupuusta rakentuu monimutkaiselle seitsemien suunnitelmalle.
Tutkikaamme nyt sukupuuta kokonaisuutena. En tule väsyttämään lukijoitanne laskemalla sen kaikkia numeerisia ilmiöitä, sivut yksin näännyttäisivät heidät. Tulen osoittamaan vain yhden piirteen: Uusi Testamentti on kirjoitettu kreikaksi. Kreikkalaisilla ei ollut eri merkkejä numeroille, vastaten meidän arabialaisia numeroitamme, vaan sen sijaan käyttivät aakkostensa kirjaimia samoin kuin hebrealaiset, joiden kielellä Vanha Testamentti kirjoitettiin, käyttivät samaan tarkoitukseen omiaan. Niinpä kreikan 24 kirjainta vastaavat seuraavia lukuja: 1, 2, 3, 4, 5, 7, 8, 9, 10, 20, 30, 40, 50, 60, 70, 80, 100, 200, 300, 400, 500, 600, 700, 800.
Jokainen kreikan sana on siten aritmeettinen summa joka saadaan laskemalla yhteen luvut joita sen kirjaimet edustavat eli niiden numeroarvot. Nyt koko sukupuun sanastossa on 72 sanaa. Jos kirjoitamme jokaisen näiden 72 sanan yläpuolelle sen numeroarvon ja laskemme ne yhteen, saamme niiden summaksi 42364, eli 6052 seitsemää, jaettuina vain seuraaviin aakkosryhmiin: alpha – beta, 9821, eli 1403 seitsemää; gamma – delta, 1904 eli 272 seitsemää; epsilon – stigma, 3703 eli 529 seitsemää; theta – rho, 19264 eli 2752 seitsemää; sigma – chi, 7672 eli 1096 seitsemää. Mutta näiden ryhmien muodostamiseen käytettyjen 10 kirjaimen numeroarvo on 931 eli 7 x 7 x 19, ei pelkästään seitsemän monikerta vaan seitsemän seitsemän.
Yrittäköön herra W.R.L. kirjoittaa noin 300 sanaa älykkäästi kuten tämä sukupuu, ja tuottaa joitakin numeerisia ilmiöitä vastaavalla tavalla. Jos hän tekee sen kuudessa kuukaudessa, hän itse asiassa tekee ihmeen. Olettakaamme että Matteus sai tämän merkittävän tekstikappaleen aikaan kuukaudessa.
- Seuraava osa tätä kappaletta, jakeet 18-25, liittyvät Kristuksen syntymään. Siinä on 161 sanaa, eli 23 seitsemää; jotka ilmenevät 105 muodossa, eli 15 seitsemää; sanastossa jossa on 77 sanaa eli 11 seitsemää. Tässä enkeli puhuu Joosefille. Niinpä 77 sanasta enkeli käyttää 28, eli 4 seitsemää; 105 muodosta hän käyttää 35, eli 5 seitsemää; sanaston numeroarvo on 52605, eli 7515 seitsemää; ja muotojen 65429, eli 9347 seitsemää. Tämä lista tuskin vain aivan kuin raapaisee tämän tekstikappaleen numeroilmiöiden pintaa. Mutta erityisen huomion arvoista tässä on se tosiasia että enkelin puheessa on myös järjestelmä seitsemiä tehden siitä kuin renkaan renkaassa, kuin pyörän pyörässä. Jos herra L. kykenee kirjoittamaan vastaavan 161 sanan kappaleen jossa on vain tämä järjestelmä seitsemiä (vaikka niitä on tässä useita muita) vaikkapa kolmessa vuodessa, hän saisi aikaan yhä suuremman ihmeen. Olettakaamme että Matteus suoritti tämän urotyön vain kuudessa kuukaudessa.
- Matteuksen toinen luku kertoo Kristuksen lapsuudesta. Sen sanastossa on 161 sanaa, eli 23 seitsemää; 896 kirjainta, eli 128 seitsemää; 238 muotoa, eli 34 seitsemää; sanaston numeroarvo on 123529, eli 17647 seitsemää; muotojen 166985, eli 23855 seitsemää ja niin edelleen läpi luettelon sivujen. Tämä kappale voidaan jakaa vähintään neljään loogiseen osaan ja jokaisesta osasta erikseen löytyy sama ilmiö kuin kappaleesta kokonaisuutena. Siten kuuden ensimmäisen jakeen sanastossa on 56 sanaa, eli 8 seitsemää, jne. Tässä on muutamia puheita: Herodes puhuu, tietäjät puhuvat, enkeli puhuu. Mutta niin ilmeisiä ovat numeeriset ilmiöt tässä, että vaikka on kuin olisi lukuisia renkaita renkaissa, ja pyöriä pyörissä, jokainen on täydellinen itsessään, vaikka muodostavat samalla vain osan lopuista.
Jos herra L. kykenee kirjoittamaan tällaisen kappaleen yhtä luonnollisesti kuin Matteus, mutta sisältäen noin 500 sanassa niin monia toisiinsa kietoutuneita kuitenkin harmonisia numeerisia piirteitä, sanotaan, loppuina elinpäivinään – mikä ikänsä nyt onkaan tai minkä hän aikoo saavuttaa – jos hän sen näin yleensäkään saa aikaan, se tulisi todella olemaan ihmeiden ihme. Olettakaamme että Matteus teki tämän urotyön vain kolmessa vuodessa.
- Ei kuitenkaan ole yhtäkään sellaista Matteuksen lukuisissa kappaleissa, jota ei olisi rakennettu täsmälleen samaan tapaan. Ja jokaisen lisäkappaleen myötä sen rakentamisen vaikeus kasvaa, ei aritmeettisessa, vaan geometrisessa sarjassa, sillä hän suunnitteli numeerisia suhteita siihen mikä tulee edelle ja on jäljempänä. Siten viimeisessä kappaleessaan hän suunnitteli käyttävänsä niitä 7 sanaa joita ei ollut ennen käyttänyt. Olisi sen vuoksi helppoa osoittaa että herra L. tarvitsisi muutamia vuosisatoja kirjoittaakseen sellaisen kirjan kuin Matteus. Kuinka kauan Matteukselta meni, sitä kirjoittaja ei tiedä. Mutta kuinka hän kykeni tekemään sen Ristiinnaulitsemisen, A.D. 30 (eikä hänen evankeliumiaan ole voitu kirjoittaa aiemmin), ja Jerusalemin tuhon, A.D.70 (eikä evankeliumia ole voitu kirjoittaa myöhemmin) välillä, annettakoon herra L:n ja samanmielisten se selittää.
Matteus sen kuitenkin teki, ja siksi meillä on ihme – kirjallisuudessa ennenkuulumaton, matemaattista taidetta, vertaansa vailla oleva, tuskin edes kuviteltavissa oleva. Tämä on ensimmäinen tosiasia herra L:lle pohdittavaksi.
Toinen tosiasia on vielä tärkeämpi: Aivan ensimmäisessä osassa sukupuuta, josta edellä on puhuttu, sanat joita ei löydy mistään muualta Uudesta Testamentista, esiintyvät 42 kertaa, 7 x 6; ja niissä on 126 kirjainta, 7 x 6 x 3; kumpikin luku ei vain seitsemän vaan kuuden seitsemän monikertoja, mainitakseni vain kaksi näiden sanojen monista numeerisista piirteistä. Mutta kuinka Matteus tiesi suunnitellessaan tätä kuviota näille sanoille (joiden erityisominaisuus on että niitä ei löydy mistään muualta Uudesta Testamentista) että niitä ei löytyisi muista 26 kirjasta? Että muut 7 Uuden Testamentin kirjoittajaa eivät käyttäisi niitä? Jos oletamme mahdottoman olettamuksen että hänellä oli heidän kanssaan sopimus kuviosta, hänellä on täytynyt olla loput Uudesta Testamentista edessään kun hän kirjoitti kirjaansa. Siten Matteuksen Evankeliumi olisi kirjoitettu viimeiseksi.
- Sattuu kuitenkin olemaan niin että Markuksen Evankeliumi sisältää hyvin samat ilmiöt. Siten se erityinen tekstiosuus jota tämän päiväisessä Sun-lehdessä niin voitonriemuisesti kutsutaan ”kirjalliseksi varkaudeksi”, Markuksen Kaksitoista Viimeistä Jaetta, sisältää noin kuudenkymmenen seitsenpiirteen joukossa seuraavat ilmiöt: Siinä on 175 sanaa, eli 25 seitsemää; sanastossa on sanoja 98, eli kaksi seitsemän seitsemää; joissa on 553 kirjainta, eli 79 seitsemää; muotoja 133, eli 19 seitsemää, ja niin edelleen pienimpään yksityiskohtaan asti. Markus, siten, on toinen ihme, toinen epäsovinnainen kirjallinen oikku. Ja samaan tapaan kuin osoitettiin että Matteus kirjoitti viimeiseksi, voidaan osoittaa että Markus myös kirjoitti viimeiseksi. Eli ottaen esimerkin tästä erityisestä tekstiosuudesta: Siinä on tietty yksi sana jota ei löydy mistään muualta Uudesta Testamentista, ’kuolettavaa’. Tämä tosiasia on merkitty ei vähemmällä kuin seitsemällä seitsenpiirteellä, siten: Sen numeroarvo on 581, eli 83 seitsemää; numeroiden summan ollessa 14, eli 2 seitsemää; jonka kirjainten 3, 5, 7 sekä ALUSTA että LOPUSTA arvo on 490, eli 7 x 7 x 5 x 2; seitsemän seitsemän monikerta, jonka tekijöiden summa on 21, eli 3 seitsemää. Sanastossa sitä edeltää 42 sanaa, eli 7 x 6; tekstiosuudessa itsessään 126 sanaa, eli 7 x 6 x 3, kummatkin luvut monikertoja ei vain seitsemän vaan kuuden seitsemän. Näin olemme esitelleet tämän kolmannen tosiasian herra L:lle pohdittavaksi: Matteus varmasti kirjoitti Markuksen jälkeen ja Markus yhtä varmasti Matteuksen jälkeen.
- Sattumoisin, kuitenkin, neljäs tosiasia on, että Luukas osoittaa samat ilmiöt kuin Matteus ja Markus, niin myös Johannes, ja Jaakob, ja Pietari, ja Juuda, ja Paavali. Ja niin ei meillä enää ole kahta suurta ennenkuulumattoman matemaattista kirjailijaa, vaan heitä on kahdeksan ja kukin kirjoitti toisensa jälkeen.
- Eikä vain tämä: Kun Luukas ja Pietari kirjoittivat kumpikin 2 kirjaa, Johannes 5 ja Paavali 14, voidaan samaan tapaan osoittaa että kukin Uuden Testamentin 27 kirjasta kirjoitettiin viimeiseksi. Tosiasiassa ei ainutta sivua niistä yli 500 kreikankielisen laitoksen, jonka toimittivat Westcott ja Hort (ja jota kirjoittaja on kauttaaltaan käyttänyt), sivusta, mutta voidaan osoittaa että on kirjoitettu viimeiseksi.
Ilmiöt ovat siellä eikä ole inhimillisesti mahdollista niitä selittää. Kahdeksasta miehestä ei jokainen heistä voi kirjoittaa viimeiseksi, 27 kirjaa, noin 500 sivua ei jokaista voi kirjoittaa viimeiseksi. Sen sijaan oletuksella, että yksi Mieli johti kokonaisuuden, on ongelma ratkaistu aivan yksinkertaisesti, eli kyseessä on Sanainspiraatio – jokaisen Uuden Testamentin sanan ja kirjaimen.
Enää tarvitsee vain lisätä, että täsmälleen samankaltaisin osoituksin voidaan todistaa että Hebrealainen Vanha Testamentti on yhtäläisesti inspiroitu. Siten Ensimmäisen Mooseksen Kirjan aivan ensimmäisessä jakeessa on seitsemän sanaa, 28 kirjainta, eli 4 seitsemää, mainitakseni vain kaksi niistä useasta tusinasta tämän seitsensanaisen jakeen numeerisesta piirteestä. NEW YORK SUN, 21.11.1899
