Näissä kirjoituksissa olen pohtinut esille tuomiani ajatuksia Jumalan tahdosta pelastaa – jos mahdollista – kaikki ihmiset.
Lähtötilanne on syytä pitää mielessä: Jeesus Kristus ja hänen pyhänsä ovat hallinneet Jumalan valtakuntaa maan päällä tuhannen vuoden ajan. Ihmiskunta on elänyt vapaana saatanan ja hänen demoniensa juonista. Ihmiset ovat kaikki kuulleet Jumalan sanan opetusta. He ovat eläneet aikaisempia sukupolvia pidemmän elämän ja näin heillä on ollut täysi vapaus päättää kukin kohdaltaan uskoako saamaansa opetusta ja uskoako Jeesukseen Kristukseen Jumalan poikana ja koko maailman hallitsijana. Nyt voisi sanoa, että ihmisillä on vihdoinkin vapaa valinta.
Mitä tapahtuukaan kun tuhat vuotta kestänyt hallituskausi, onnen, ilon rauhan ja terveyden kausi, päättyy? Saatana ja hänen enkelinsä vapautetaan. Saatana villitsee ihmiskunnan joukosta valtavan määrän ihmisiä sotajoukkoonsa. He eivät menesty, vaan saatana vangitaan, hänen joukkonsa tuhotaan. Saatana heitetään tuliseen järveen. Tulinen järvi oli Raamatun mukaan varattu ensisijaisesti saatanalle, mutta sinne Raamatun mukaan heitetään monia muitakin.
Olen pyrkinyt pohdiskelemaan mahdollisuutta, että Jumala todella toteuttaisi tahtonsa ja sallisi myös suurten syntisten, jotka ovat ’ansainneet’ tulisen järven kohtalon, pelastua. Selvyyden vuoksi sanon: tämä on ymmärrettävää niiden osalta, jotka ovat saaneet huonommat lähtökohdat elämälleen. Voisi ajatella, että Jumala huomioi näiden ihmisten heikommat lähtökohdat, ja soisi myös näille pelastuksen. Mutta entä nämä ihmiset, jotka ovat eläneet tuhatvuotisen valtakunnan alaisuudessa? Heitä ei ole kukaan erehdyttänyt syntiin. Heidän päätöksensä uskon suhteen ovat olleet täysin heidän omiaan, ilman saatanan häirintää. Jos he lopussa liittyivät saatanan joukkoihin taistelemaan Kristusta ja Hänen pyhiään vastaan, sen päätöksen tekivät he itse, oman vapaan valintansa mukaisesti. Jos Jumala armahtaakin ne, jotka eivät ole liittyneet aikaisemmin Kristuksen seurakuntaan, koska valinta ei ole ollut vapaata saatanasta ja kaikista muista vaikuttavista tekijöistä johtuen, kuinka Jumala voisi armahtaa ne, jotka vapaaehtoisesti liittyvät Hänen vihollisensa joukkoihin? Ymmärrän kyllä, jos Jumala rankaisee tällaisia ihmisiä kovalla kädellä, vaikkapa karsii heidät pois yhteydestään kerralla ja lopullisesti. Sitä en kuitenkaan saata uskoa, että edes kaikkein pahimmat joutuisivat kidutetuiksi iankaikkisesti.
