Pelastus

Luther – sidottu ratkaisuvalta

Uskonpuhdistaja Martti Luther noin 500 vuotta sitten hyväksyi käsityksen pelastettujen positiivisesta edeltämääräämisestä, mutta jätti negatiivisen edeltämääräyksen kadotettujen osalta avoimeksi. Tältä pohjalta on siten ymmärrettävissä Lutherin käsitykset, ettei ihminen kykene itse vaikuttamaan omaan pelastukseensa eli oppi ihmisen sidotusta ratkaisuvallasta. Sehän tuntuu olevan kovin lähellä Calvinin oppia. Tutkin tarkemmin tähän liittyviä Raamatunjakeita. Jo tässä vaiheessa sanon käsityksenäni, että monessa kohdin Raamattu kehottaa ihmistä katumaan ja noudattamaan niin Jumalan kuin Jeesuksenkin käskyjä pelastuakseen. Sehän juuri tarkoittaa, että ihminen voi kilvoitella ja näin omalla ponnistelullaan saada Jumalan anteeksianto ja uskon ja armon avulla pelastua. Se saattaa olla kovankin työn takana, mutta kadotukseen ihminen saattaa itsensä kovin helposti.

Jaak. 2:5 Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?

Room. 8:28-29 Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.

Seuraavassa kuitenkin joitakin Raamatunkohtia, joita voidaan Calvinin tavoin käyttää perusteluina ennalta määräämiselle:

“Jumala armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo” (Room.9:15)

Sillä Moosekselle hän sanoo: “minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan”.  9:16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.  21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?  23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? 

Jumala on kuin savenvalaja, jolla on oikeus luoda astioita mihin tahansa käyttöön, vaikka hylättäväksi. Jumalan aivoituksista emme läheskään aina tiedä, vain sen minkä Hän ilmoittaa Raamatussa. Jumala on todellakin luonut ihmisiä eri tarkoituksia varten. Sen vuoksi Hän on sanansa mukaan antanut ihmisille uskoa eri määrän. Room. 12:3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

Miksi Jumala ei ole antanut kaikille uskoa saman mitan mukaan? Kuitenkin Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat. 1.Tim. 2:4  … joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että pelastus on mahdollinen myös sellaiselle, jonka usko on heikompi kuin niiden, jotka Jumala on valinnut jo ennen aikojen alkua: Efes. 1:4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, 
1:5
edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,  6 sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,  7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.  8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,  9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä –  10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. 11 Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,

Mutta, ovatko ihmiset tahdottomia nukkeja, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan eivätkä tule edes ajatelleeksi valinnan tärkeyttä? Reformoitu teologia ratkaisee ihmisen tahdottomuuden ongelman toisella tavalla: Jumala on kaikkivaltiudessaan luonut meidät sellaisiksi, että jotkut osaavat ja ymmärtävät ottaa Kristuksen vastaan vapaasta tahdostaan. Jumalan armovalinta ja ihmisen vapaa tahto eivät siis ole ristiriidassa keskenään.

Jos siis Jumala on ennalta määrännyt ja ennalta tiennyt, että tietyt ihmiset ovat valittuja pelastukseen, niin mikä on toisten kohtalo? Ovatko he tuomitut kadotukseen? Mutta Jumalahan sanoo, että Hän toivoisi kaikkien ihmisten pelastuvan!  2.Piet.3:9 Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, ninkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. Raamattu ei voi olla ristiriitainen, joten joku selitys tälle näennäiselle ristiriidalle täytyy olla.

Katekismuksessa ev.lut. kirkko sitoutuu Lutherin opetukseen, jonka hän on ilmaissut Vähässä katekismuksessa näin: “Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä”. Pyhä Henki kutsuu monia. Mat. 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Miksi ei kaikkia kutsuta? Vastaus tähän voi olla yksinkertaisesti, että evankeliumin ilosanoma ei tavoita kuin pienen osan ihmisistä, mutta he kaikki ovat kutsuttuja. Se, että valittuja on niin vähän, johtuu ensinnäkin siitä, että vain pieni osa kutsutuista ottaa kutsun vastaan. Toinen mahdollisuus olisi, että Jumala on ennalta jo ennen maailman luomista nähnyt ja määrännyt, että pienen osa ihmisistä Hän kutsuu ja valitsee johtamaan ihmiskuntaa ”kuninkaina ja pappeina” (Ilm. 5:10) yhdessä Kristuksen kanssa.

Ainakin apostolit ja itse Kristuksenkin Jumala oli Efesolaiskirjeen mukaan valinnut jo ennen maailman luomista. Ehkä Juudas Iskariotkin, vaikkakin tässä kohdin Jumalan ennaltanäkeminen on tarkoittanut sitä, että Hän ennalta tiesi Juudaksen kavaltavan Jeesuksen. Monia muita Jumala on kutsunut ihmisen elämän aikana. Harvat ovat tulleet valituiksi, vai sanoisinko hyväksytyiksi Jumalan silmissä. Usein on kuitenkin käynyt niin, että valittu ei kestäkään loppuun saakka, vaan luopuu uskostaan ulkoisten paineiden alla. Paineet ja houkutukset sekä lopunajalla esiintyvät suuret ihmeteot erehdyttävät ihmisiä ja ovat saatanan tekoja. Ketään ei tulkintani mukaan ole etukäteen tuomittu kadotukseen. Jeesus kysyikin, että mahtaako hän löytää uskoa tullessaan toisen kerran.

Calvinin (ja Ulrich Zwinglinkin) reformoitu teologia korostaa Jumalan kunniaa ja yksinvaltiutta kaikissa asioissa. Sovittiko Jeesus kuolemallaan tosiasiassa vain ne, jotka Jumala on päättänyt pelastaa? Jos katsotaan, että Jeesus kuoli kaikkien puolesta, on tällöin hyväksyttävä periaate ihmisen vapaasta valinnasta; ilman vapaata valintaa ei Jeesuksen kuolemaa kaikkien puolesta ole mahdollista hyväksyä. Myös Jehovan todistajat ovat esittäneet ajatuksen, että Jeesus, toisin kuin Raamattu sanoo, ei ole välimies kaikkien ihmisten ja Jumalan välillä, vaan ainoastaan Jumalan valittujen, ns. pienen joukon, 144.000 välillä.  Nämä ovat Jehovan todistajien käsityksen mukaan nimenomaan Jehovan todistajia.

 

Miksi en usko kaikkien ihmisten negatiiviseen predestinaatioon, ennalta määräämiseen ja ennaltavalintaan?

Miksi Jumala kutsuisi ihmisiä kerran tai useammankin tämän elämän aikana, jos Jumala olisi jo edeltäkäsin tehnyt sitovan valinnan? Miksi Jumala olisi nähnyt tarpeelliseksi tuottaa ihmiskunnalle Raamatun opiksi ja ojennukseksi? Tai miksi Jumala tuo sanassaan esille houkuttavan palkinnon pääsystä Jumalan valtakuntaan, jos Hän on jo edeltä tehnyt valintansa niiden osalta, jotka sinne pääsevät? Jos Jumala on jo tehnyt valintansa ja määrännyt ketkä ovat valittuja, kuinka valitutkin voivat langeta ja luopua? Miksi Jumala sallii koettelemukset valituilleen, jotka eivät kestä koettelemusta? Kaikkihan eivät kestä loppuun saakka uskollisina. Jos Jumala on jo edeltä valinnut omansa, miksi Hän toivoo kaikkien pelastuvan? Jos kaikki kerran on Calvinin mukaisesti edellämäärättyä, miksi meitä Raamatussa kuitenkin kehotetaan valitsemaan pelastuksen tie ja kilvoittelemaan sillä? ”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi, sillä jos sen teette, ette koskaan lankea, sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.” (2. Piet. 1:10,11). Miksi meidän pitäisi pyrkiä lujittamaan kutsumuksemme ja valintamme, jos Jumala on meidät ennalta valinnut. Eikö kaikki joka tapauksessa toteudu Jumalan säätämällä tavalla?

Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltä valmistanut kirkkauteen?” (Room. 9:21-23). – Vihan astioillekin Jumala osoitti kärsivällisyyttä eikä suinkaan ollut edeltäkäsin tuominnut heitä kadotukseen, vaikka oli varmaan edeltä nähnyt heidän tulevan kohtalonsa. Miksi Jumala osoitti pitkämielistä kärsivällisyyttä vihan astioille eli kadotukseen menossa oleville ellei Hän viimeiseen saakka odottanut näiden katuvan ja pääsevän näin osallisiksi Jumalan tarjoamasta pelastuksesta? Jumala soisi kaikkien pelastuvan, mutta on uskonut viime kädessä valinnan ihmisille.

Kun Jumala on kaikkitietävä, myös edeltä käsin, Hän on varmaan tiennyt, että Adam ja Eeva tulevat tekemään vastoin Hänen määräystään. Hän on varmaan tiennyt, että saatana ylpistyy ja haastaa Hänet. Jumala on varmaan tiennyt ja suunnitellut, että Hänen Poikansa syntyy ihmisenä neitsyestä, joka on kuningas Davidin suvun jälkeläinen, joka elää synnittömän ihmisen elämän ja kuolemallaan lunastaa ihmiskunnan saatanan vallasta. Hän on myös suunnitellut ja tiennyt, että pieni joukko seuraa Jeesusta apostoleina ja toinen pieni joukko pyhiä tulee johtamaan Jumalan valtakuntaa yhdessä Jeesuksen kanssa ja että tulee olemaan suuri joukko, joka pelastuu valtakuntan. Kaikilla näillä pelastuvilla on vapaa valinta, mutta jos kestävät uskollisina loppuun asti, he pelastuvat lopun ajan suuresta ahdistuksestakin. Näin on Jumala suunnitellut.

Jokainen ihminen päättää omasta kohtalostaan. Uskoako evankeliumi Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen lunastusuhrista ristinkuolemalla vai hylätä se hullutuksena. Suurin osa ihmiskuntaa hylkää kuulemansa evankeliumin eikä näe tarpeelliseksi tutkiskella sitä hengellisesti. 1.Kor 1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 1.Kor. 2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. 

“Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16),

image_pdfimage_print