Jumalan valtakunta

Maanpäällinen paratiisi kun saatana on kahlehdittuna.

Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet’’ (Ilm. 20:1—3). Saatana jää syvyyteen kahlehdittuna, hän ei voi villitä ketään maailmassa.

 

Nyt alkaa maan päällä tuhat vuotta kestävä rauhan valtakunta, josta jo aiemmin oli puhe Jesajan profetian yhteydessä. Ilm. 20:4 kertoo kuinka ne … jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. … Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. (Ilm. 20:5). Ensimmäinen ylösnousemus tapahtuu Kristuksen saapumisen yhteydessä, jolloin myös saatana häviää taistelunsa ja joutuu sidotuksi tuhanneksi vuodeksi. Jakeessa 20:6 vielä jatketaan jakeen 4 kuvausta pyhien saamasta palkinnosta: Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.

Kun tuhat vuotta on eletty paratiisinomaisessa rauhan valtakunnassa, alkaa loppunäytös:

Saatana päästetään vapaaksi vankeudestaan. Hän lähtee villitsemään kansoja maan joka puolelta ja saakin puolelleen sotaan valtavan armeijan. Jae 20:8 kertookin, että heitä lukumäärältään ”kuin meren hiekka”. Tuhatvuotisessa valtakunnassa on siis sen olemassaolon loppuvaiheessa paljon asukkaita. Saatana onnistuu saamaan puolelleen todella ison armeijan. Mutta varmasti on paljon myös niitä, jotka eivät liity saatanan joukkoon.  Saatanan kapinan loppunäytöstä Raamattu kuvailee kuin elokuvaa Tähtien sota, mutta sangen lyhyesti: 9 Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta [Jumalan] tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.

Lopuksi tapahtuu siis nk. viimeinen tuomio, jossa tuomitaan kaikki, jotka eivät vielä ole saaneet tuomiotaan. Jakeessa 20:5 kerrotaan mitä tapahtuu muille kuolleille. Tämä ilmeisesti koskee paratiisinomaisen valtakunnan loppuvaiheen aikaa kun valtakunta on ollut pyhien hallitsemana tuhat vuotta; Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Muut kuolleet ovat niitä, jotka ovat kuolleet tuhatvuotisen valtakunnan aikana. He saavat nyt tuomionsa eli virkoavat eloon. Tapahtumien kuvaus ei näytä noudattavan aivan kronologista etenemistä, vaan kertomuksessa hypitään tapahtumasta toiseen muussa kuin aikajärjestyksessä.

Paitsi ihmisiä tuomitaan suuri määrä, tuomion saavat myös saatana ja hänen apurinsa ’peto’ ja ’väärä profeetta’. Myös itse Kuolema saa tuomionsa. 20:15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen. ”Tulinen järvi” kuvaa toista kuolemaa, joka on ikuinen ero Jumalasta.

Jäljelle jäävät ovat pelastuneita, he ovat saaneet elämän.

image_pdfimage_print