Mikä on oikea usko, joka pelastaa?

Onko täydellisen oikeata kirkkoa olemassakaan?

Lähdin miettimään tätä kysymystä siitä ihmetyksestä, että kautta historian Raamatun totuutta on tulkittu mitä eriskummallisimmin tavoin. Otan esille monia asioita, mutta joudun useimpien kohdalla tyytymään vain pinnalliseen mainintaan. Yritän kuitenkin tuoda esille omaan käsitykseeni perustuvan tulkinnan opillisista kysymyksistä, joista uskovat kinastelevat.

Kuka loppujen lopuksi on oikeassa? Ja tämä on tärkeä seikka: onko oikeassa oleminen aina ehdottoman välttämätöntä? Onko mikään kirkko oikeassa kaikissa kysymyksissä?

Olen varma, että halu etsiä totuutta on Jumalalle tärkeämpää kuin toisten kanssa siitä kinastelu – ja kinastelun voitto. Vaikka uskova ei löytäisikään mieleistään kirkkoa, hän voi lohduttautua Jeesuksen lupauksella. Jeesus lupaa jokaiselle, joka häntä rakastaa, että ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan” (Joh 14:23).

Rakkaus Jeesukseen on tarkeintä. Ei uskominen minkä kaavan mukaan tai minkään kirkon opin mukaan.

Opillinen hajaannus alkoi jo alkuseurakunnissa, kun apostolit vielä elivät. Paavali kuvaa tilannetta 1 Kor 1:12 ”Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: Minä olen Paavalin puolta, toinen: Minä Apolloksen, joku taas: Minä Keefaan, joku vielä: Minä Kristuksen.” Ja vielä: 3:4 ”Kun toinen sanoo: Minä olen Paavalin puolta, ja toinen: Minä olen Apolloksen, ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?”

Jo 2000 vuotta sitten ihmiset toimivat luontonsa mukaisesti ja etsiytyivät kannattamaan jotakin tiettyä mielipidesuuntaa. Tuntuu tutulta. Niinhän se on tänäkin päivänä.

Entä Kristuksen seurakunnat? He sentään pyrkivät kaikin keinoin levittämään evankeliumin sanomaa sen puhtaimmassa muodossa, eikö niin? Mitä vielä, käsitykset jakautuivat seurakuntalaisten kesken ja seurakuntien kesken. Eri seurakuntia vertailee Ilmestyskirja. Vaikka Ilmestyskirjan seurakunnat kuvaavat ensimmäisiä seurakuntia, niiden on tulkittu ennustavan myös seurakuntien kehityspiirteitä tulevaisuudessa, siis nykyaikana.

Tämän mukaan nyky-yhteiskunta löytyy Laodikean seurakunnan kuvauksesta. Sen olennainen piirre on Jeesuksen mukaan Ilm 3:14 ”Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.”

Tässä kirjoituksessa tarkastelen esimerkkien avulla, kuinka ihmiset nykyisinkin uskovat Raamatun sanaan niin monella eri tavalla. Eri tavat uskoa johtavat vastakkainasetteluun ja kuppikuntien muodostumiseen. Vaikka olenkin monesta kysymyksestä samaa mieltä protestanttisten kirkkojen kanssa, muutamassa asiassa olen eri mieltä.

Kun viimeisellä tuomiolla seisomme Kristuksen edessä, hän saattaa sanoa: ”Voi teitä, kun ette kyenneet hyväksymään erilaisia käsityksiä, vaan kävitte tukkanuottasille ja aloititte jopa uskonsotia. Ette ymmärtäneet, että Jumalan sana jätettiin monitulkintaiseksi, jotta ryhtyisitte pohdiskelemaan ja tutkimaan mikä on totuus. Ette osanneet erottaa tärkeitä asioita vähäpätöisistä. Olitte pikkusieluja.”

Erilaisista mielipiteistä ja tulkinnoista syntyy vastakkainasetteluja, jotka ovat jopa johtaneet uskonsotiin. Minkälaiset asiat ovat johtaneet eriäviin mielipiteisiin uskosta?

Raamatun kaanon

Uuden testamentin kirjojen luettelon (kaanonin), määritteli ensimmäisenä Aleksandrian piispa Athanasios vuonna 367. Tarjolla oli suuri joukko kirjoituksia, mutta läheskään kaikkia ei hyväksytty mukaan. Valittujen kirjoitusten tuli tietenkin noudattaa samaa historiallista kuvausta ja uskon tunnustusta. Eihän tietystikään voinut tulla kysymykseen sisällyttää Raamattuun kirjoituksia, jotka ovat keskenään ristiriitaisia. Jos yksi kirjoitus hyväksyy Jeesuksen neitseellisen syntymisen, ei voida hyväksyä mukaan sellaista, joka väittää toisin.

Tälläkin hetkellä eri kirkkokuntien Raamatut sisältävät jossain määrin eri kirjoituksia. Eräs tällainen joukosta pois jätetty on gnostilainen Tuomaan evankeliumi. Tuomas eli Judas Didymos Tuomas oli se ”epäilevänä Tuomaana” tunnettu opetuslapsi, joka ei uskonut Jeesuksen ylösnousseen, ennen kuin sai koskettaa tämän haavoja (Joh 20:24–25).

Jumalan valtakunnan tulemisesta sanoo Tuomaan evankeliumi seuraavasti: 113 ”Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle, Milloin valtakunta tulee? Se ei tule odottamalla sen tuloa. Ei sanota ’katso, täällä!’ tai ’katso, tuolla!’. Ennemmin valtakunta levitetään maan päälle, eivätkä ihmiset näe sitä.”

Luukas sanoo samasta asiasta: 17:20 ”Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, 21 eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” – Aika lailla saman kaltaisesti; Jumalan valtakunnan tuloa ei näe, koska se on sisäisesti ihmisessä.

Kovin gnostilainen on puolestaan seuraava jae 114: Jeesus sanoi, ”Katso, minä opastan häntä tehdäkseni hänestä miehen, niin että hänkin tulisi eläväksi hengeksi muistuttamaan teitä miehiä. Sillä jokainen nainen, joka tekee itsestään miehen, astuu sisälle Taivaan valtakuntaan.” – Tämän kaltaiset jakeet ovat taatusti pohja mitä erilaisimmille tulkinnoille ja sitä kautta oppiriidoille.

Ev.lut. kirkko määrittelee gnostilaisuuden sisällön: ”Gnostilaisuus yhdisti kristinuskon hellenistiseen mystiikkaan ja filosofiaan. Kristus käsitetään gnostilaisuudessa salaisen, pelastavan tiedon tuojaksi ja vain näennäisesti ihmiseksi. Gnostilaisuus edusti jyrkkää dualismia eli kaksijakoista maailmankuvaa. Henki merkitsi valon ja aine pimeyden maailmaa. Askeesi eli karu, yksinkertainen elämäntapa kuului gnostilaisten yhteisöjen arkeen. Pelastus saavutettiin, kun ihminen oivalsi oman alkuperänsä olevan todellisen Jumalan luona. Gnostikko on salaisen tiedon haltijana muiden yläpuolella eikä Jeesuksen ristinkuolemallasiksi katsottu olevan osuutta ihmisen pelastumiseen.”

Gnostilaisuus on vain yksi esimerkki uskosta, joka lisättynä nykyiseen Raamattuun hämmentäisi uskovia entisestään.

1945 Ylä-Egyptissä Nag Hammadin kaupungin lähettyvillä löytyi iso saviruukku, jossa oli koko joukko koptinkielisiä kirjoituksia. Näiden joukossa oli Tuomaan evankeliumiksi ristitty evankeliumi. Sen ensimmäinen rivi alkoi näin: ”Elävä Jeesus puhui nämä salaiset sanat, ja Didymos Juudas Tuomas kirjoitti ne muistiin.” Tästä oli jo kymmeniä vuosia aiemmin löytynyt joitakin kreikankielisiä katkelmia. Teksti sisälsi monia Uudesta testamentista tuttuja opetuksia, mutta jotkut kohdat poikkesivat täysin kaikesta tunnetusta kristillisestä perimätiedosta.

Useissa niistä arvostellaan yleisiä kristillisiä uskomuksia, kuten neitseellistä syntymää tai ruumiillista ylösnousemusta, joita sanotaan naiiveiksi väärinymmärryksiksi.

Tekstien kirjoitusajankohdaksi on arvioitu toista vuosisataa, ehkä 120–150 -luvuilta, mutta se saattaa sisältää perimätietoa, joka on peräisin varhaisemmalta ajalta kuten Uuden testamentin evankeliumit, kenties jo vuosilta 50–100, eli samalta tai jopa varhaisemmalta ajalta kuin nykyisen Raamatun Markuksen, Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit. Tuomaan evankeliumin sanotaan sisältävän salaista perimätietoa Jeesuksesta, joka on kätketty samaan aikaan syntyneen katolisen kirkon jäseniltä.

Valtataistelu käytiin 300-400 lukujen aikana Katolisen ja gnostilaisen kristinuskon välillä. Gnostilaisen opin merkittävä vaikutus oli tosiasia. Katolinen kristinusko alkoi voittaa, kun keisari Konstantinus Suuri oli 310-luvulla kääntynyt suosiolliseksi kristinuskolle ja kun vuonna 391 keisari Theodosius I määräsi kristinuskon Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi, jolloin katoliset piispat pääsivät lopullisesti voitolle ja alkoivat hallita.” https://www.gnosis.fi/historia/gnostilaisuuden_vastustajat/

Kirkolliskokoukset

Kirkolliskokoukset olivat vuosisatojen ajan katolisia kokoontumisia. Eihän muita merkittäviä kirkkoja ollutkaan. Katoliset joutuivat taistelemaan harhaoppisina pitämiään lahkoja vastaan.

Kristinuskosta tuli Rooman valtion hyväksymä uskonto 300-luvun alkupuolella ja vähitellen se vahvisti asemansa virallisena valtion uskontona. Samalla katolisen kirkon organisaatioon kuuluvat korkea-arvoiset kirkonmiehet piispat ja ylimpänä paavi saivat yhä lisää päätösvaltaa. Kirkon ja sen seurakuntien elämä erkaantui yksinkertaisesta yhteisestä kokoontumisesta ja keskinäisen rakkauden nimissä tapahtuvasta uskon harjoittamisesta ja leivän murtamisesta.

Kirkolliskokoukset alkoivat määrittää uskon sisältöä. Siellä vahvistettiin uskontunnustus, joka velvoitti kaikkia sen hyväksymään ja noudattamaan jos aikoi pelastua ja ylipäätään säilyä hengissä. Ne, jotka eivät hyväksyneet kirkolliskokouksen määrittämiä oppeja (kolmiyhteisestä Jumalasta tai jeesuksen kaksiluonto-opista) saattoivat menettää henkensä.

Nämä 300-luvulta peräisin olevat opit ovat oppeina edelleen voimassa. Protestoin sitä vastaan, että kirkot hyväksyttävät kokouksissaan oppeja, jotka eivät ole peräisin Raamatusta. Voiko joku osoittaa missä kohdin Raamattua julistetaan oppi kolmiyhteisestä Jumalasta tai Jeesuksen jumalallisesta luonnosta sekä inhimillisestä luonnosta?

Mat 15:8-9 Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.

Lahkot

”Lahkoilla” tarkoitan yksinkertaisesti sellaisia uskovia, joita valtakirkot eivät ole hyväksyneet kristillisten kirkkokuntien joukkoon. Hyljeksimiseen on useinkin syynä, jokin tai jotkin opilliset kysymykset. Useinkin syynä on ollut, ettei ko. yhteisö ole hyväksynyt paavia johtajakseen. Tai sitten syynä on ollut kielletty menettely, kuten lapsikasteen saaneiden uudelleen kastaminen vanhempana. Näitä ’anabaptisteja’ vainottiin ja surmattiin. Minkä ihmeen vuoksi? Ehkä siksi, että vanhemmalla iällä kastetut saattaisivat valita, aivan oman pään mukaan, jonkin muun uskontokunnan.

Areiolaiset. Areiolaiset eivät hyväksyneet katolisen kirkon väittämää, että ”Isä, Poika ja Pyhä henki ovat kaikki täysin jumalia.” Arius 300-luvulla väitti, että Jeesus ei ollut Jumala, vaan hän oli luotu ihminen.

Jehovan todistajat ovat uskonnollinen ryhmä, jota ei edes pidetä kristillisenä, koska he ovat unitaareja ja Jeesus on heidän uskomuksensa mukaan alun perin enkeli. Mielestäni on kovin väärin sulkea heidät pois muiden kristittyjen piiristä; hartaimpia kristittyjä saa hakea. Rukouksensa he osoittavat ”Isä Jumalalle rakkaan poikansa Jeesuksen kautta.” He näin tunnustautuvat palvovan yhtä Jumalaa, jonka poika Jeesus Kristus on.

Metodistit. Maailmassa on metodisteja noin 80 miljoonaa. He uskovat Jumalan olevan kolmiyhteinen.

Adventistit pyrkivät tulkitsemaan Raamattua profeettansa Ellen G. Whiten tuottaman sanoman tukemiseksi. He pitävät omaa seurakuntaansa lopun ajan jäännösseurakuntana. Sunnuntain pitäminen Herran päivänä katsotaan olevan ’pedon merkki’.

Mormoonit tunnustavat Jumalan tutulla tavalla: ”Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen.” Kun perehtyy oppiin lähemmin, huomaa mm. että ” Yksi omaperäinen asia mormoniteologiassa on oppi Jumalan kehittymisestä. Sen mukaan Jumala on ollut hyvä ihminen jollakin planeetalla ja sitten kehittynyt jumalaksi. Myös sillä planeetalla, jolla Jumala on asunut, on ollut oma Jumalansa, joka on kehittynyt ihmisestä jollakin toisella planeetalla, jolla on ollut oma Jumalansa jne. jne. Mormonien Isä Jumalalla, Elohimilla, on ruumis lihaa ja luuta. Tämä johtuu siitä, että hän on aikaisemmin ollut ihminen.” – Oppi kuulostaa jo ensi alkuun suorastaan eriskummalliselta. Siitä huolimatta miljoonat Mormoonit pyrkivät olemaan lähimmäisenrakkaita ihmisiä.

Helluntailaiset. Jotkut nk. ykseyshelluntailaiset-suunnat, kuten Oneness Pentecostals: Ykseysteologia väittää erityisesti, että Jumala on ehdottomasti ja jakamattomasti yksi. Ykseys- Helluntailaiset uskovat, että kolminaisuusoppi on ”ihmisten perinne” eikä se kuulu pyhiin kirjoituksiin eikä Jumalan opetuksiin, ja mainitsee tämän todisteena sanan ”kolminaisuus” puuttumisen Raamatusta (Wikipedia).

Areiolaiset olivat ensimmäinen merkittävä ryhmä, joka juutalaisten tavoin aidosti uskoi yhteen Jumalaan. Tänä päivänä näitä ryhmittymiä koskeva yleisnimi on unitarismi, jonka kannattajat uskovat Jumalan olevan yksi persoona. Universalismi taas merkitsee sitä, että kaikki pelastuvat. Nämä kaksi yhdessä muodostavat Unitaariuniversalismin. Voi tietysti kysyä, onko mitään väliä kohdistuuko usko yhteen vai kolmeen persoonaan, jos kerran kaikki pelastuvat, kuten universalismi sanoo.

Kataarit. Toisen vuosituhannen kahta puolen. Sen vahvin alue oli Etelä-Ranskassa, mutta 1100-luvulla kataareja oli Ranskan lisäksi Espanjassa, Saksassa, Belgiassa, Italiassa, Turkissa, Kreikassa, Ukrainassa, Bulgariassa ja Balkanin maissa sekä jonkin verran myös Englannissa ja Venäjällä. Etelä-Ranskan kataareja kutsuttiin myös ”albigensseiksi”, koska heitä oli erityisen runsaasti Albin kaupungin seuduilla.

Nimitys ”kataari” tulee kreikan kielen sanasta katharos, joka tarkoittaa puhdasta. Kataarit katsoivat edustavansa puhdasta kristinoppia toisin kuin katolinen kirkko.

Kataarit väittivät Jumalan hyvien voimien ja saatanan (Tämän maailman kuningas, Rex Mundi) voimien taistelevan ihmisten sieluista kummankaan saamatta yliotetta toisesta. Tätä ei, omasta mielestään suvereeni, katolinen kirkko voinut hyväksyä ja vainosi kataareja harhaoppisina. Katolinen kirkko onnistuikin ajan kanssa lähes totaalisesti tuhoamaan kataarien yhteiskunnan.

Uskonnollinen kenttä rauhoittunut ääri-ilmiöistä, ainakin länsimaissa. Olen kuitenkin pannut merkille joidenkin kirkkokuntien sisällä tapahtuvan hiljaisen toiminnan jäsenten pitämiseksi ”ruodussa”. Jotkut onnistuvat niin hyvin, että edes minunlaiseni ”totuuden torvet” eivät onnistu saamaan tavallisia ihmisiä toisiin ajatuksiin uskon kysymyksissä.

Uskontunnustukset

Apostolinen uskontunnustus, Nikean uskontunnustus ja Athanasioksen uskontunnustus, joista jokainen on syntynyt ennen suurta skismaa, jolloin kristikunta jakautui.

Useimmat läntiset kirkkokunnat hyväksyvät kaikki kolme ekumeenista tunnustusta. Näihin kuuluvat reformoidut kirkot, roomalais-katolinen kirkko, anglikaaniset kirkkokunnat, ja luterilaiset kirkot. Monet metodistikirkot hyväksyvät Nikean uskontunnustuksen ja apostolisen uskontunnustuksen.

Ortodoksinen kirkko hyväksyy Nikean uskontunnustuksen, mutta ei apostolista uskontunnustusta eikä Athanasioksen uskontunnustusta.[1]

Katolinen kirkko hyväksyy seuraavan tunnustuksen:

Uskon yhteen Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyvien ja näkymättömien Luojaan.
Ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt,
Jumala Jumalasta, valkeus valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt eikä luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on tehty.
Meidän ihmisten tähden ja meidän pelastuksemme tähden hän astui alas taivaista,
tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja tuli ihmiseksi;
meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin,
nousi kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan, astui ylös taivaisiin,
istuu Isän oikealla puolella ja on kunniassa tuleva takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet ja hänen valtakunnallaan ei ole loppua.
Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka Isästä ja Pojasta lähtee, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa palvotaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Ja yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon.
Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksi antamiseksi, odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.

Aamen.

Katolisessa uskontunnustuksessa kiinnittyy huomio seuraaviin korostetusti mainittuihin seikkoihin:

Jumalan ainosyntyinen Poika on ennen aikojen alkua syntynyt Isästä, Jumala Jumalasta. Poika on samaa olemusta kuin Isä ja hänen kauttaaan kaikki on tehty
Poika astui alas taivaasta ja tuli ihmiseksi
Poika nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä
Pyhä henki lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa palvotaan
Kirkko on yksi, apostolinen ja katolinen
Kasteita on yksi, syntien anteeksi saamiseksi

[1] https://fi.wikipedia.org/wiki/Ekumeeniset_uskontunnustukset

Raamattukin kyllä sanoo Jeesuksen syntyneen Isästä Pyhän hengen varjostettua Marian. Jeesuksen sanotaan syntyneen Jumalaksi Jumalasta. Raamattua jotkut tulkitsevat niin, että Jeesus olisi ollut Jumalan luona taivaassa ja sieltä Jumala lähettänyt hänet maan päälle. Raamattu myös todistaa Jeesuksen olevan taivaassakin ihminen. Oliko Kristus ihminen taivaassa Isän luona aikojen alussa? Oliko Jeesus siis ensimmäinen ihminen, ennen Adamia ja Eevaa? Jos Adam ja Eeva olivat ensimmäiset ihmiset, Jeesus ei ole ollut taivaassa ihmisenä, vaan Jumalolentona. Jumala taas on korkeampi kuin ihminen; kun Jeesus nousi taivaaseen ihmisenä ja on edelleen ihminen, hän ei saanut takaisin entistä arvoaan Jumalana. Tai ehkä ihminenkin voi olla Jumala?

Näin voi lähteä liikkeelle vääränlaisia päättelyketjuja. Jospa Jeesus ei ollutkaan taivaassa ennen kuin noustuaan sinne.

Raamattu myös todistaa Isän luoneen kaiken maailmassa. Pojan rooli on tulevan Tuhatvuotisen valtakunnan johtajuus ja sen jälkeen – Ylimmäinen Pappi. Pappihan on ”ylimmäinen palvoja” – tosin Kristuksen valtaistuinta tuskin otetaan häneltä pois.

Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä. Raamatun mukaan Isä Jumala herätti Jeesuksen, kun tämä oli ollut kuolleena kolme päivää ja kolme yötä (mm. Apt 2:24, 4:10, 10:40, 13:30, 13:37, 1 Kor 6:14). Jotkut väittävät, että koska Jeesus oli Jumala, hän herätti itsensä.

Pyhän hengen todellakin lähettävät Isä ja Poika. Jehovan todistajat lausuvat Pyhästä hengestä, että se on Jumalan ’toimeenpaneva voima.’

Katoliset mielellään näkisivät, että kirkkoja olisi vain yksi – katolinen. Se onkin ehdottomasti suurin kirkkokunta. Valitettavasti apostolisuus on karissut vuosituhansien aikana suuressa määrin pois kirkon olemuksesta ja toiminnan luonteesta.

Kristityt kastetaan pienenä lapsena, mutta monet ottavat toisen kasteen aikuisempana sen jälkeen, kun ovat kokeneet elämässään Jumalan Pyhän hengen läsnäolon ja siunauksen.

Me kaikki uudestisyntyneet odotamme uutta ylösnousemusta ja elämää Jumalan työtovereina Uudessa maailmassa.

Paavin asema

Mat 16:18 ”Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.” I also say to you that you are Peter (Petros tarkoittaa stone, kivi), and upon this rock (rock on petra, large rock; bed-rock) I will build My church; and the gates of Hades will not overpower it.

Tämän jakeen katoliset mielellään ymmärtävät niin, että Jeesus lupasi rakentaa seurakuntansa Pietarin varaan. Pietari on kreikaksi Petros Πέτρος, joka tarkoittaa kiveä. Jeesus kuitenkin sanoi rakentavansa kirkkonsa petran πέτρα päälle; petra tarkoittaa isoa kiveä, peruskalliota. Uskon peruskallio on aivan varmasti Kristus, ei Pietari.

Toinen peruste, jota käytetään Pietarin aseman korostamiseksi on, että Jeesus lupasi Pietarille taivasten valtakunnan avaimet; sen, jonka Pietari sitoo maan päällä, on oleva sidottu myös taivaissa ja päinvastoin. Mat 16:19 ”Minä olen antava sinulle [Pietarille] taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.”

Taivasten valtakunnan avaimia ei Jeesus antanut pelkästään Pietarille, vaan kaikille apostoleille: Mat 18:18 ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.”

Katolisen kirkon ensimmäisenä paavina pidetään yleisesti apostoli Pietaria. Paaviuden historian katsotaan näennäisesti alkaneen Jeesuksen antaessa Taivasten valtakunnan avaimet apostoli Pietarille, kohottaen tämän kaikkien muiden apostolien johtajaksi. Ensimmäiset teologiset perustelut paaviudelle tosin esitettiin vasta 200-luvun puolivälissä. Tulkinnoista ei ole olemassa yhtäläistä mielipidettä, sillä historiallinen ja teologinen näkemys eivät täysin kohtaa. Joka tapauksessa tulkinnoista riippuen paaviuden historian voidaan katsoa alkaneen joko vuodesta 33 tai viimeistään 600-luvulta. Alun perinhän kysymys oli Rooman piispanvirasta ja tämän voidaan katsoa olleen olemassa jo Rooman valtakunnan ajalta lähtien ja onkin mahdollista, että se on perustettu jo apostolien sukupolven kuluessa.
Paavin aseman perusta oli Rooman piispan virka. Mitään historiallisia todisteita ei ole siitä, että Pietari olisi koskaan edes ollut Rooman kaupungissa, puhumattakaan siitä, että hän olisi ollut Rooman kaupungin ensimmäinen piispa. Paavin eli Rooman piispan asema ei alkujaan poikennut kovinkaan paljon muiden piispojen (isojen kaupunkien seurakuntien) asemasta. Vasta toisen vuosituhannen alusta lähtien, kun paavin valinnan suorittivat kardinaalikollegion jäsenet, paavin valta voimistui ja paavista kehittyi koko katolisen kirkon päämies.

Vuosituhannen vaihteen paikkeilla ja siitä eteenpäin keskiajalle, paavien joukko oli kirjava, järjestään oman edun tavoittelijoita. Tässä muutama esimerkki:

Stefanus VI (896-897) kaivautti edeltäjänsä ruumiin haudasta oikeudenkäyntiä varten. Vaikka Stefanus VI voitti oikeudenkäynnin ruumista vastaan, paavi kuitenkin vangittiin ja kuristettiin hengiltä.

Sergius III (897-911) antoi määräyksen toisen paavin murhasta. Hän siitti aviottoman pojan, josta tuli paavi myöhemmin.

Johannes XII syytettiin vuonna 963 lukuisista rikoksista: hänen syytettiin vihkineen diakonin virkaansa tallissa, nimittäneen 10-vuotiaan pojan Todin piispaksi, muuttaneen Lateraanipalatsin bordelliksi, raiskanneen naispyhiinvaeltajia Pietarinkirkossa, varastaneen kirkon lahjoituksia, nostaneen maljoja paholaiselle ja pyytäneen apua pakanajumalilta kuten Venukselta pelatessaan noppia.

Benedictus IX (1032-1044 ja 1047-1048) myi paavin virkansa isosta rahasummasta. Häntä on syytetty homoseksualismista ja eläimiin sekaantumisesta.

Innocentius IV (1243 – 1254). Vääräoppisten kuulustelemisessa ja tunnustusten saamiseksi alettiin käyttää kidutusta.

Lähde: https://www.oddee.com/?s=pope

Inkvisitio edustaa katolisen kirkon pimeintä kautta, ja Innocentius IV:tä on kiittäminen siitä, että tunnustuksia vääräoppisuudesta alettiin hankkia kiduttamalla. Jne.

Katolilaiset pysyivät ruodussa näistä hulluista paaveista huolimatta. Muut uskovat, varsinkin jos olivat kuulleet millaisia paavit oikeasti olivat, vastustivat parhaansa mukaan katolista kirkkoa. Kirkon ote oli kuitenkin tiukka. Ankaralla kurilla ja pelottelulla seurakunta pidettiin kurissa.

Mihin paavit pyrkivät?

Ei pelkästään oman valtansa maksimoimiseen, vaan tavoitteen toi julki paavi Bonifatius VIII:n (1294–1303) bullassa Unam sanctam vuonna 1302. Sen lopussa julistetaan: ”Lisäksi julistamme, sanomme ja määrittelemme, että kaikkien ihmisolentojen pelastukselle on välttämätöntä olla alamainen Rooman paaville.”

Katolinen kirkko pyrkii valtaan. Kaikkien pitää olla katolisia. Uusin keino on ekumeeninen liike, jonka johtoon katolinen kirkko on päässyt. Kristillinen veljeys on vain verho, joka peittelee katolisten valtapyrkimykset.

Katolinen kirkko on kuitenkin Raamatun kuvaama suuri Babylon, joka pitää majaansa seitsemän kukkulan kaupungissa. Siitä Ilmestyskirja kehottaa: 18:4 ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.”

Leo I:n (paavina 440–461) muotoilema ja Khalkedonin kirkolliskokouksen (v. 451) julistama kaksiluonto-oppi on ex cathedra -julistus. Tällaisen julistuksen on tarkoitus olla koko kirkkoa sitova ja ikuiseksi tarkoitettu erehtymätön, jumalallinen julistus.

Katolinen kirkko on varma asiastaan: “Tästä syystä eivät sellaiset ihmiset voi pelastua, jotka huolimatta siitä, että tietävät Jumalan perustaneen Jeesuksen Kristuksen kautta katolisen kirkon autuuteen välttämättömäksi, eivät kuitenkaan tahdo siihen liittyä tai siinä pysyä” (Lumen gentium, 14.)

Kuka on Jumala?

Raamattu, eritoten VT, ymmärtää Jumalasta puhumisen tarkoittavan Isä Jumalasta puhumista. Vanhan Testamentin eli Tanakh’in käsitys Jumalasta oli tiukan monoteistinen. Ei ollut ketään toista Jumalan rinnalla. ”Minä yksin loin maailman… kuka oli kanssani?

Olivatko juutalaiset alusta lähtien väärässä? Kun Jumala valitsi heidät omaksi kansakseen ja ilmoitti itsensä heille, jäikö Jumalalta mainitsematta, että hänen lisäkseen jumaluuteen kuuluu hänen poikansa Jeesus ja Jumalan oma henki, Pyhä henki. Vai, eikö Isä Jumala vielä silloin ollut päättänyt sisällyttää ”taivaalliseen johtoryhmään” poikaansa ja yhtä monista hengistään?

Kun Isä Jumala ilmoitti itsestään ja tahdostaan profeettain kautta, hän kylläkin ilmoitti tulevasta profeetasta ja Jumalan uskollisesta palvelijasta, pojastaan. Tuhansia vuosia Jumalan oma kansa oli siinä käsityksessä, että heidän Jumalansa Jehova oli yksi ja ainoa. Hänen rinnallaan ei ollut ketään toista.

Miksi Jumalan sanassa, Raamatussa ei ole selvitetty uskon keskeisintä kysymystä yksiselitteisesti ja riidattomasti vailla tulkintaongelmia? Miksi Jumala on sallinut oman kansansa joutua sekasortoon ja hävitetyksi ympäri maailmaa? Miksi Jumala on sallinut Uuden liiton ihmiskunnan jakautumisen lukuisiin uskontokuntiin ja opillisiin riitoihin?

Jumala on yksi. 1 Tim 2:5 ”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” Siinä ei sanota: Yksi on Jumala, mutta kolmesta persoonasta muodostuva. Kun luet tämän jakeen ajatuksella, toteat:

Jumala on yksi (tarkoittaa vain yksi)
On myös yksi välimies Jumalan ja ihmisten välillä. Se, että tämä välimies -toimi on erotettu eri lauseeseen ilman, että sitä yhdistettäisiin Jumalaan, osoittaa, että kyse ei ole Jumalasta. T.s. Jumalan lisäksi on yksi välimies.
Välimies on ihminen ja tämä ihminen on Jeesus Kristus. Joku voi sanoa, että kirkolliskokoushan on päättänyt Jeesuksen olevan sekä ihminen että Jumala. Tämä oli käsitykseni mukaan tarkoitettu kuvaamaan Jeesuksen luontoa maan päällä. Ei varmaankaan kirkolliskokous ajatellut, että taivaassa Jeesus jatkaisi ihmisenä oloaan? Varmaan ajateltiin, että Jeesus noustessaan taivaaseen, ottaisi takaisin Jumalan luonnon eikä jäisi ihmiseksi.

Jumalalla on kuitenkin suunnitelma maailman ja ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen. Sen tiedämme, että suunnitelma toteutuu viimeisen tuomion jälkeen.

Mutta, onko Jumalalla tarkoitus tulla esiin Kristuksen tai Pyhän hengen välityksellä lopettamaan tämä nykyään tapahtuva ja kaksi vuosituhatta jatkunut uskosta kiistely? Vai haluaako Jumala, että nykyinen hajaannus ja riitely jatkuu? Se ainakin näyttää selvältä, että ihmiskunta ei itse pysty yhdistymään edes tässä yhdessä, mutta uskon kannalta keskeisimmän kysymyksen ratkaisemisessa – kysymyksessä Jumalan luonnosta.

Taidan toivoa turhaan. Jumalallista väliintuloa ei ole luvassa. Mistä tiedän, ettei näin tapahdu? Siitä, kun Raamattu sanoo aprikoiden Jeesuksen toisesta tulemisesta: ”Mahtaako hän löytää uskoa tullessaan?” Saatanan ote siihen saakka vain tiivistyy ja kristilliset kirkot eivät löydä toisiaan. Luuk 18:8 ” … kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?

Olen pohtinut Jumalan olemusta artikkelissani ’Onko Jumala kolmiyhteinen, kaksiyhteinen vai pelkästään yksi?

Onko Jumalan poika myös tasa-arvoinen Jumala?

Raamatun mukaan Pyhä henki ’varjosti’ neitsyt Marian ja saattoi hänet raskaaksi. Tulkitsen Raamatun kertomuksen niin, että Isä Jumala valitsi nuoren Maria -neidon ja antoi Hengelleen tehtäväksi saattaa Maria raskauden tilaan. Ei niin, että Pyhä henki olisi kierrellyt ympäri Israelia ja valinnut sitten Marian Jeesuksen äidiksi. Isä siis valitsi ja hänen henkensä toteutti Jumalan tahdon.

Ymmärrän, että ihmiseen voi vaikuttaa Pyhä henki ja ihminen ’syntyy uudestaan’. Henkinen syntymisprosessi on yhtä vaikea selitettäväksi, mutta sen lopputuloksen selittäminen -ihmisen uudestisyntyminen- on minulle helpompaa kuin ’varjostamalla’ tapahtuva raskaaksi tuleminen. Raamattu kertoo, että ”saatana meni Juudakseen” ja sai hänet pettämään Jeesuksen. Miten saatana ”meni” Juudakseen ja miten Pyhä henki ”meni” Mariaan ja sai tämän raskaaksi? Mitä on tämä varjostaminen? Osaako joku selittää?

Voisi ajatella, että Isä Jumalan poika olisi perinyt jumaluuden Isältä. Tuskin on mahdollista, että Jeesus olisi perinyt 50 prosenttia jumaluutta, ja 50 prosenttia ihmisyyttä. Sitten tulee mieleen ajatus, että Jeesus oli maan päällä ihminen, joten hänessä oleva jumaluus peittyi ihmisyyden alle.

Jeesus oli maan päällä täysin ihminen. Sen voimme päätellä hänen omasta todistuksestaan. Jeesushan sanoi, että ne ihmeteot, jotka hän teki, eivät olleet hänestä, vaan Jumalasta. Joh 14:10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.

Jeesuksen kaksiluonto-opin mukaan Jeesus oli sekä täysi ihminen että täysi Jumala maan päällä. Eikö Jeesuksessa oleva Jumala olisi voinut toteuttaa ne ihmeet, jotka Jeesus teki? Miksi Isä Jumala teki ne eikä Jeesuksen toinen puoli, Jumala. Voisimmeko tästä päätellä, että oppi Jeesuksen kahdesta luonnosta ei pidäkään paikkaansa?

Jeesus sanoi, että Jumala asui hänessä. Ilmeisesti Jeesuksessa ei ollutkaan itsenäistä Jumalaa, kun Isä Jumala asui hänessä ja heti nämä ihmeteot. Tämä kaksiluonto-oppi ei taida pitää paikkaansa, koska Jeesus ei milloinkaan antanut edes ymmärtää, että hänessä oli puolet Jumalaa!

Tuon esille vielä yhden ajatukseni Jeesuksen luonnosta. Jos lähdemme ajatuksesta, että Jeesus on aidosti täysi ihminen, ei pidä tällöin mieltää Jeesusta meidän kaltaiseksemme ihmiseksi. Jeesus oli aidosti Jumalan kuva, eli sellainen ihminen, jollaiseksi Jumala ihmisen loi ja jollaiseksi pelastuneet ihmiset tulevat. Ihmisillä tulee Jeesuksen kertoman mukaan olemaan suuret voimat, tehdä vaikka kuinka vaikealta vaikuttavia asioita, esimerkiksi siirtää vuoria. Jeesus tosin sanoi, ettei hän tee niitä ihmeellisiä asioita, joista Raamattu kertoo, vaan hän teki niitä Jumalan antamalla voimalla. Tällaisien voimien käyttöön saamisesta ihmisille on varmaankin kysymys Jumalan uudessa maailmassa: Joh 14:12 ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö.”

Fil 2:9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,

10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Jeesus Kristus on Herra. Mitä se merkitsee? Herra tarkoittaa jumaluuteen (Godhead) kuuluvaa. Se ei tarkoita, että Jeesus olisi samanarvoinen Jumala kuin Isä. Apt 2:36 ”Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi. Pysähdypä hetkeksi miettimään, mitä se tarkoittaa Jeesuksen jumaluuden suhteen. Eikö Jumala olekin sellainen, joka on aina ollut, siis iäinen? Toiseksi: voiko joku tehdä toisen Jumalaksi?

Mitä siis tarkoittaa, että Jeesus on Herra? Pieni vertaus. Tasavallan Presidentti voi korottaa kenraalin Puolustusvoimien Ylipäälliköksi. Ylipäällikkö on kaikkien sotaväkeen kuuluvien ylipäällikkö. Samalla tavoin Jeesus, jonka Jumala oli korottanut Herraksi ja Kristukseksi, on ylempänä kaikkia niin taivaassa kuin maan päällä. Vain hän, joka korotti Jeesuksen tähän korkeaan arvoon ja asemaan, on Jeesusta ylempänä. Jeesuksesta olen kirjoittanut luvussa Jumala, ihminen ja enkelit.

Isä ja Poika

Seuraava Raamatunjae on tärkeä kuvaamaan Isän ja Pojan keskinäistä suhdetta:

1 Kor 15:28 Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.

Milloin kaikki alistetaan Pojan valtaan? Vaikkakin Jeesukselle on annettu kaikki valta niin taivaassa kuin maan päälläkin, se ei vielä tarkoita, että kaikki ihmiset ja kaikki enkelit olisivat alistetut Pojan vallan alle. Tulkitsen tämän tapahtuvan sitten kun Kristuksen Tuhatvuotinen valtakunta on päättynyt, saatana on vapautettu ja saatana käynnistää viimeisen, epätoivoisen yrityksen ottaa maailman valtius itselleen. Saatana häviää ja hänet sekä apurinsa Antikristus ja Väärä Profeetta on heitetty ikuisiksi ajoiksi tuliseen järveen. Sitten seuraa viimeinen tuomio ja siihen liittyvät rangaistukset.

SILLOIN maailma on Pojan vallassa ja Poika luovuttaa kaiken vallan takaisin Isä Jumalalle.

SILLOIN Poika alistetaan Jumalan vallan alle ja Poika toimii ikuisesti Jumalan Ylimpänä Pappina.

SILLOIN Jumala on kaikki kaikessa ja ihmiset ovat Jumalan työtovereita suorittaen Jumalan heille antamia tehtäviä.

Vastaus otsikon kysymykseen siis on: Jeesus ei ole tasa-arvoinen Isä Jumalan kanssa.

Jeesus teki maan päällä niin kuin Isä Jumala hänelle määräsi. Jeesus tekee myös taivaassa niin kuin Isä hänelle tehtäväksi antaa. Jeesus on jäsen Jumaluudessa (Godhead). Minä hyväksyn tämän määritelmän, mutta en sitä, että kaikki kolme jäsentä olisivat tasavertaisia.

Tietystikin tämä on opillisen riidan aihe. Ihmisten olisi hyvä tiedostaa, että pakanallisilla uskomuksilla oli keskeinen sija, kun Jumalan poikaa ja Pyhää henkeä oltiin kirkolliskokouksessa korottamassa Jumalaksi. Ensiksikin, jokaisen tulisi ymmärtää, etteivät ihmiset ja heidän kokouksensa ja kokouksissa päätetyt opit, voi korottaa ketään Jumalaksi. Ne vain edustavat ihmisten oppeja, joista Raamattu varoittaa, ettei niille pidä antaa mitään sijaa. Ratkaisun on siis löydyttävä Raamatusta.

Jeesuksen jumaluudesta käytiin 300-400 -luvuilla kiivasta väittelyä. Olen melkoisen varma, ettei ratkaisu löytynyt Raamatusta, vaan katolisen kirkon valtapyrkimyksistä. Ongelma oli, miten saada isot, osittain vielä pakanalliset kansat, omaksumaan kristinusko. Vastaus oli, että tarjotaan sellainen kristinusko, jonka pakanat tunnistavat tutuksi. Kolmihenkinen jumaluus oli pakanoille jo entuudestaan tuttu. Toiseksi; muotoilemalla kirkolliskokouksen päätökset katolista määrittelyä noudattaviksi, tehtiin katolisesta kirkosta ainoa uskon auktoriteetti. Se, joka ei noudattanut kirkon (siis katolista) uskontunnustusta, joutui maksamaan siitä – hengellään.

Tällainen uskoon pakottaminen ja monien paavien elostelu ja väkivalta eivät olleet omiaan yhdistämään kristittyjä ja liittämään eri mielipiteitä omaavia katoliseen kirkkoon.

Mikä on logos, Jumalan sana?

Ev. lut. kirkko määrittelee, että ”Jeesus Kristus on Jumalan Sana. Isolla kirjoitettaessa Sana (kr. Logos) tarkoittaa siis Kristusta. Kristus-Logos oli läsnä jo maailman luomisessa, kun Luoja, Isä loi maailman. Maailma luotiin siis Logoksen kautta.”

Vanhoissa Raamatun kirjoituksissa, kuten Psalmeissa ja Sananlaskuissa, Jumalan sana on käsitetty abstraktisesti. ”Jumalan sanalla ovat taivaat tehdyt,” ja ”hän sanoi ja se oli tehty,” Sananlaskut kertovat maailman luomisesta. Näitä jakeita on tulkittu niin, että ne vahvistavat Jumalan Pojan olleen mukana maailman luomisessa; ”kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä”.

Myös Hebrealaiskirje on väärin ymmärrettynä todiste siitä, kuinka Poika on ollut mukana maailman luomisessa: 1:2 ”on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.”

Mikä onkaan totuus?

Psa 33:6 ”Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.
7 Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioksi, panee syvyydet säiliöihin.
8 Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.
9 Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty.”

Toisaalla Raamatussa Jumala sanoo Jes 44:24 ”… Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan – kuka oli minun kanssani?”

Mitä opimme tästä? Asioita ei pidä ratkaista yhden jakeen perusteella eikä muodostaa oppia ilman, että huomioi mitä Raamattu muualla sanoo.

Onko Jeesuksen mukanaolo maailman luomisessa vahvistettu seuraavien jakeiden avulla:

San 8:27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,

San 1:20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla; 3:19 Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut.

Jer 10:12: Hän [Jumala] on tehnyt maan voimallansa, vahvistanut maanpiirin viisaudellansa ja levittänyt taivaat taidollansa. (Samoin 51:15)

Apostolisen ajan jälkeisinä aikoina Jeesusta ei pidetty Jumalana, joka oli ollut isän tykönä ennen maailman luomista ja tullut sieltä alas Marian kohtuun ja syntynyt ihmiseksi. Jumalan sana tuli Jeesukselle niin kuin se tuli häntä ennen Johannes kastajalle (Luuk 3:2) ja sen sanan kautta Jeesus sai Jumalan pyhän hengen itselleen. Jeesus ilmaisi asian niin, että ”Jumala asuu hänessä.” Jeesus julisti isältä saamansa Jumalan sanan opetuslapsilleen ja muille kuulijoille.

Joh 12:49 Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. 50 Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.”

14:24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

17:5 Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan. 7 Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. 8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.

Joh 14:10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.

Mitä tarkoittaa, kun Raamattu sanoo Jeesusta kutsuttavan nimellä Jumalan Sana?

Ilm 19:13 ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. – Jumala loi maailman sanallaan eli antoi käskyn ja se toteutettiin. Kristus on Jumala Sana, koska hänen työnsä maan päällä oli saarnata Jumalan valtakunnasta ja tulevasta maailmasta, jonka luomiseen Kristus osallistuu.

”Paavali kertoi jo edeltä, että hänen jälkeensä seurakuntaan tulisi susia, jotka eivät laumaa säästäisi. (Apt 20:29) Heiltä puuttuu Jumalan rakkaus ja pyhä henki, mistä syystä he ovat vihanneet Jeesuksen aitoja opetuslapsia ja heidän opetustaan. Me tiedämme historiasta, miten katoliset isät vihasivat harhaoppiseksi nimittämiään areiolaisia ja muita kristittyjä. Apt 20:29 ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, 30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.”

Kirkkokuntien johtoon on aikojen saatossa noussut paaveja, piispoja tai muilla titteleillä varustettuja johtajia, joiden toiminta on ollut kammottavan epäkristillistä. Tämän on kokenut niin suurin kristillinen kirkko kuin pienikin kirkkokunta kuten Jehovan Todistajat.

1 Joh 4:3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.

Pääseekö uskova kuoltuaan taivaaseen?

Ihmiset yleisesti uskovat, että hyvät ihmiset pääsevät kuoltuaan taivaaseen ja pahat joutuvat helvettiin. Raamattu ei kerro tällaisesta. Se sanoo, että ei kukaan ole noussut taivaaseen paitsi Jeesus Kristus. Kuolleet eivät voi olla taivaassa, koska kuolleet eivät tiedä mitään. Kuolleet makaavat haudoissaan odottaen luvattua ylösnousemusta.

Miksi papit eivät oikaise näitä vääriä uskomuksia? Eikö olisi hyvä, jos kaikissa uskon asioissa pyrittäisiin totuuteen? Hassua, mutta kaikki kirkkokunnat väittävät totuuden olevan heidän opissaan.

Tulkinnan vaikeus

Olen moitiskellut Jumalaa siitä, että hän ei ole ohjannut Raamatun kirjoittamista niin, että se olisi vapaa tulkintaerimielisyyksistä. Toisaalta on niin, että yhtään keskeistä opinkappaletta ei ole jätetty yhden jakeen varaan. Voinkin todeta, että mitä tärkeämpi asia, sitä useammassa kohdassa ja useammalla tavalla siihen viitataan, jotta virhetulkintojen mahdollisuus pienenisi. Esimerkiksi, kolminaisuusoppia, joka on Jumalan luonnon selittämisen kannalta mitä keskeisin oppi Raamatussa, sitä ei ole kuvattu yhdessäkään jakeessa. Ei myöskään Jeesuksen kaksiluonto -oppia.

Toinen esimerkki: milloin Jumalan valtakunta tulee?

Luuk 17:20 Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: ”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
21 eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.”

Jakeesta 21 voisi päätellä, että sisäinen Jumalan valtakunta olisi jo täällä. Perusteluksi on sanottu: ”Jumalan valtakunnan tuloa eivät edellä merkit tai ihmeet; se on jo täällä. Jeesus uskoi, että kauan odotettu Jumalan valtakunta oli murtautumassa sisään maailmaan hänessä ja hänen työssään. Hän kutsui kaikkia kohtaamiaan ihmisiä astumaan sen sisäpuolelle.” Lue artikkelini preteristeistä, jotka uskovat Jeesuksen jo tulleen ja perustaneen näkymättömän Tuhatvuotisen valtakuntansa.

Tarkoittiko Jeesus, että Jumalan valtakunta todella oli fariseuksissa? Vai, tarkoittiko Jeesus, että se oli fariseuksissa sisäisesti, mutta fariseukset eivät ole sitä huomanneet, koska… (?)

Vai tarkoittiko Jeesus, että Jumalan valtakunta, kun se tulee, tulee myös fariseuksiin, jos he osaavat katsoa sisimpäänsä, he löytävät sieltä Jumalan valtakunnan?

Joh 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Mitä tarkoittaa nähdä Jumalan valtakuntaa, jos valtakunta on sisäisesti ihmisissä? Olisiko oikeampi sana ’tuntea’?

Mar 1:15 ja sanoi: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” – Jeesus totesi useamman kerran, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle, ei sen enempää.

Kyllä, Raamattu on tulkinnanvarainen teos. Ja siksi uskonnollinen kenttä on niin pirstaloitunut. Mutta, tulkinnanvairaisuus ei tarkoita, että kristittyjen pitää käydä tukkanuottasille, vaan että heidän pitää tutkia ja väitelläkin rakentavassa hengessä ja olla kärsivällisiä toisin ajattelevia uskonveljiä kohtaan. Sanoohan Raamattukin: 1 Joh 3:15 Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.

Raamatun virheet

Raamatussa on virheitä. Mikä ero on virheellä ja väärennöksellä? Virhe on tahaton; kirjoittajan tai jäljentäjän ei ole ollut tarkoitus tuottaa virhettä. Esimerkkinä tästä Salomonin hevosten määrä 4000 tai 40 000.

Virhe voi olla myös tulkinnassa. Virheestä ei aina osaa sanoa, onko se tahaton vaiko tahallinen. Tahallisuudessa motiivi usein ratkaisee; esimerkiksi, kun Raamattu sanoo ’Sana oli Jumala’ (Joh 1:1). Oikea käännös on Jumala oli sana’, on vaikea uskoa, että virhe olisi tahaton. On vaikea uskoa, että lukemattomat Raamatunkäännökset olisivat kääntäneet tämän Johanneksen kirjoituksen tahallisesti väärinpäin. Eräät käännökset ovatkin korjanneet lauseen sanajärjestyksen oikeaksi, mutta monet sinnittelevät vielä vanhan, väärän sanajärjestyksen kanssa, joka tekee Sanasta Jumalan.

Minä viikonpäivänä Kristus ristiinnaulittiin? Oliko se keskiviikko, kuten minä olen todistellut, vai perjantai, kuten valtakirkot väittävät. Päivällä ei ole väliä, vaan itse asialla; että Kristus ristiinnaulittiin meidän syntiemme lunastamiseksi.

Myös seuraavalla asiaan liittyvällä seikalla on väliä mitä suurimmassa määrin. Katoliset kirkot kehittivät opin Jeesuksen kahdesta luonnosta; sen mukaan hänellä on ihmisen luonto ja Jumalan luonto. Kun Jumala ei voi kuolla, selitetään tämän opin mukaan, että Jeesus kuoli vain ihmisen luonnon puolesta. Jumala hänessä ei kuollut. Näin mahdollistettiin Jeesuksen jumaluus. Katolinen kirkko on julistanut Kristuksen kaksiluonto-oppia muun muassa seuraavissa kirkolliskokouksissa: Efesossa vuonna 431, Khalkedonissa vuonna 451 ja Konstantinopolissa vuonna 553. Katolisen kirkon päämies paavi on julistanut Kristuksen kaksiluonto-opin Ex Cathedra, mikä merkitsee opin virallistamista ja ikuista pysyvyyttä.

Kristuksen luonto jaettiin kahteen osaan: inhimillinen luonto ja jumalallinen luonto. Opin kehittäjät selittivät kaiken inhimillisen Jeesuksen inhimillisellä luonnolla ja kaiken yliluonnollisen hänen jumalallisella luonnollaan. Jeesus itse tunnusti kaiken yliluonnollisen eli Jeesuksen tekemät ihmeet, tapahtuneen Isä Jumalan voimasta. Jos Jeesuksella olisi ollut jumalallinen luonto, hänen ei olisi tarvinnut ottaa vastaan Jumalan apua herättäessään kuolleen henkiin tai antaessaan sokealle näkönsä takaisin. Isä Jumala korotti poikansa Herraksi ja Kristukseksi. Näin Jeesus korotettiin osaksi jumaluutta – ei Jumalaksi, vaan Jumalan lähimmäksi työtoveriksi ja kaikkien luotujen valtiaaksi. Jeesus on taivaassakin ihminen, esikuva muille ihmisille, jotka aikanaan Jumalan työtovereina tekevät suuria tekoja Jeesuksen tapaan.

Raamatun kirjoitusten autenttisuus

Onko kirjoittaja mitä sanotaan, vai onko kirjoittaja joku muu? Esimerkiksi apostolin avustaja? Milloin kirjoitukset kirjoitettiin? Tutkijat ajoittavat vanhimmat Uuden testamentin kirjoitukset vuosiin 50-65 jKr. Apostolien kirjoituksia alettiin kopioida ja jakaa kirkoille. Ne muodostavat pyhien kirjoitusten selkärangan jo ensimmäisellä vuosisadalla. Apokryfisia raamatullisia kirjoituksia alkoi ilmestyä toisella vuosisadalla, mutta ne ovat osoittautuneet epäluotettaviksi ja jätetty siksi pois Raamatusta. Katolinen kirkko on kuitenkin sisällyttänyt joitain Raamattuunsa, ja siten heistä on tullut osa Raamatun sanaa.

Kun Tanakhia jäljennettiin, tarkistuslaskenta suoritettiin laskemalla jokainen kirjain. Siten ainakin varmistettiin, ettei mitään jätetty pois tai lisätty. Näin ei ollut UT:n kohdalla; uuteen kopioon saattoi päätyä lisäys esimerkiksi kopioivan munkin tekemällä lisäys marginaalin. Seuraava kopioija saattoi sisällyttää sen varsinaiseen tekstiin uskoen, että se oli unohduksen vuoksi lisätty marginaaliin.

Onko olemassa mitään tieteellistä todistetta?

Kun vuosia sitten sisällytin sivustolleni Ivan Paninin löytämän ja hänen selostamansa Raamatun numerokoodin, ajattelin, että tässähän on matemaattinen ja sitä kautta ehdottoman pitävä todiste Raamatun tekstin paikkansa pitävyydestä.

Näin voisi olla, ellei Paninin todistelussa olisi yksi merkittävä puute. Panin laskee yhteen tietyn määrän Raamatun sanojen kirjainten numeroarvoja. Kun hän jakaa summan seitsemällä ja jos jakolasku menee tasan, se osoittaa Paninin mukaan, että Jumala on ”tarkastanut” tekstin oikeellisuuden. Missä kohtaa todistelua on puute? Kuka määrittelee, kuinka monta sanaa tai kappaletta otetaan mukaan tarkasteluun? Jos on otettu vaikka yksi pitkä lause ja sen sanojen kirjainten yhteenlaskettu summa jaettuna 7:llä, ei menekään tasan, mitä tehdään? No, otetaan lisää sanoja ja lasketaan uudestaan. Kyllä jossakin vaiheessa summa on 7:llä jaollinen.

Kun Panin on tällä metodilla selvittänyt koko kreikankielisen Uuden Testamentin, todistelu olisi paljon uskottavampi, jos hän olisi merkinnyt tekstiin kohdat, jossa laskenta on pysäytetty ja uusi jakso 7:llä jaollisen jakson teksti alkaa.

Nykyisenä tietokoneaikana olisi melko helppo panna tietokone käymään kreikankielistä UT:a lävitse ja verifioimaan 7:llä jaolliset jaksot. Nyt olemme uskon varassa – sen uskon, että luotamme Paninin 50-vuotta kestäneeseen Raamatun tutkimiseen ja hänen rehellisyyteensä. Paninin ajatus jumalallisesta koodista voisi olla varma todistus Raamatun oikeellisuudesta ja sen sanan väärentämättömyydestä – jos vain todistus olisi viety loppuun esittämälläni tavalla.

Paninin selostuksesta olen poiminut yhden esimerkin, jonka olen sisällyttänyt asiaa koskevaan artikkeliini.

Valtakirkkojen kristinusko perustuu väärään tulkintaan

Tämän väärän tulkinnan kantavat pilarit ovat:

1) Jumala on kolmiyhteinen

2) Jeesus on sekä Jumala että ihminen

3) Pyhä henki on kolmas itsenäinen ja muiden kanssa tasa-arvoinen persoona

Jumaluuden luonne on ollut usean kirkolliskokouksen käsiteltävänä alkaen Nikean kirkolliskokouksesta vuonna 325. Näissä kokouksissa päätettiin, että Jumala on kolmiyhteinen. Ilman tätä uskoa ei katsottu ihmisen voivan pelastua. Vielä tänäkin päivänä sellaista kirkkokuntaa, joka ei usko Jumalan kolmiyhteisyyteen, ei pidetä edes kristillisenä. Tällaisella lausumalla tahdotaan ilmaista, ettei kyseisten epäkristillisten kirkkokuntien jäsenet täytä edes kristillisyyden vähimmäisehtoa. Toisin sanoen, nämä uskovat siis niin väärin, etteivät he voi pelastua.

Noin 1500 vuotta sitten lukkoonlyödyt opetukset kolmiyhteisestä jumalasta ja ikuisesta piinahelvetistä ovat juurtuneet sitkeästi sekä katolisen kirkon että protestanttisten kirkkojen opetukseen. Näistä opeista uskovaiset pääsevät vain vaivoin irti, jos janoavat totuutta joskus jopa hengestään välittämättä. Jumalan henki kuitenkin kehottaa Kristuksen omia etsimään totuutta. Myös pienemmissä uskontokunnissa sisäinen kuri on kova; sitä vastustava saatetaan erottaa, jonka jälkeen erotetun ystävät ja sukulaiset alkavat karttaa erotettua. Jumalan sanan ja totuuden yhdistäminen ei aina ole helppoa.

Keisari Konstantinus Suuren kääntyessä katoliseen uskoon 310-luvulla, alettiin kirkon johtajien vaatimuksesta säätää lakeja heidän harhaoppisina pitämiään areiolaisia ja muita ”lahkolaisia” vastaan. Omaisuuteen ja sananvapauteen kajoaminen aloitti toisinajattelijoiden kohtelun. Seuraavaksi oli vuorossa maasta karkotukset ja lopulta sekä kasteen uusijat eli anabaptistit sekä antitrinitaarit määrättiin surmattaviksi Rooman lain mukaan, kun katolisuudesta oli tullut valtion uskonto 390-luvulla. Kun tultiin Keski-ajalle, uskonpuhdistajista Luther, Zwingli ja Calvin ottivat nämä lait käyttöön omissa maissaan Keski-Euroopassa ja niin ovat kristittyjen verta vuovuodattaneet toiset kristityt uskonveljet. Pitkiä sotiakin on käyty, esimerkkinä 30-vuotinen sota 1600 luvun alkupuolella.

Nikean konsiili vuonna 325 päätyi vakiinnuttamaan seuraavan opillisen asetelman: Isän ja Pojan olemus (eli luonto) on yhteinen, eikä Poika ole Isää alempi eikä hänestä erillinen, vaan he yhdessä ja samalla myös erillään edustavat yhden Jumalan yhtäaikaista tuonpuoleisuutta ja tämänpuoleisuutta.

Jeesuksen kahdesta luonnosta, jumaluudesta ja ihmisyydestä, oli muotoiltu oppia useita vuosisatoja. Kaksiluonto-oppi saavutti toistaiseksi lopullisimman muotonsa Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451. Tämä osoittaa vain sen, että ihmiset eivät ole ymmärtäneet Raamatun sanomaa. Tiivistetysti voin sanoa omana tulkintanani, että

Jeesus syntyi ihmiseksi
Jeesus kuoli ihmisenä
Jeesus on taivaassa ihminen

Useimmille kolmas kohta on käsittämätön. 1 Tim kuitenkin todistaa: 2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.

Jakeesta ilmenee, että Jumala on yksi (ei kolminainen) ja on vain yksi välittäjä Isä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Jeesus Kristus. Neitsyt Mariasta välittäjänä ei mainita mitään.

Jeesuksen jumaluuteen uskovat eivät kiinnitä huomiota siihen, että Raamattu ei todista Jeesuksen jumaluudesta. Nekin pari kohtaa, jotka voitaisiin katsoa todisteeksi, osoittautuvat virheiksi, kun asiaa tutkitaan tarkemmin. Jos näin keskeistä oppia ei löydy Raamatusta ja koko oppi on vahvistettu kirkolliskokouksessa vasta vuonna 451, luulisi uskovien tuntevan palaneen käryä. Raamattu varoittaa uskomasta ihmisten kehittämiä oppeja.

Jeesuksen myönnetään olevan ihminen, jonka neitsyt Maria synnytti. Miten Maria tuli raskaaksi? Raamatun mukaan Pyhä henki varjosti Marian ja saattoi hänet raskaaksi. Lisäksi yleisesti uskotaan Jeesuksen olleen taivaassa Isän luona ennen syntymäänsä. Tähän uskoon kuuluu lisäksi, että Jeesus on ollut luomassa maailmaa Jumalan kanssa.

Puhuiko Jeesus edes apostoleilleen olevansa Jumala tai osa jumaluutta? Kertoiko hän luoneensa maailmaa yhdessä isän kanssa? Sanoiko hän olevansa tasavertainen jumaluudessa Isän ja Pyhän hengen kanssa?

Jumalan olemus on mielestäni kaikkein tärkein opetus mitä Raamattu antaa ihmiskunnalle. Kun Jumala lähetti Poikansa maailmaan, varmaan hän antoi Pojalle tehtäväksi kertoa tämän ihmiskuntaa koskettavan kaikkein tärkeimmän asian. Asia ei kuitenkaan ole tullut selväksi, koska kolme miljardia kristittyä ei vieläkään ole päässyt tästä asiasta yksimielisyyteen. Koska asia on tärkeä ja kaikki (toiset) ovat ymmärtäneet sen väärin, on seurauksena uskonnollisia kiistoja – jopa uskonsotia.

Alkuvuosisatoina ihmiset eivät uskoneet sitä, että Jeesus on isän vertainen Jumala. He toivat väkevän hajaannuksen siemenen seurakuntaan. Vähitellen tästä opista kehittyi katolinen kolmiyhteisen jumalan oppi, jossa Jeesus on korotettu isän vertaiseksi kaikkivaltiaaksi kaiken luoneeksi Jumalaksi.

Kiinnititkö huomiota siihen, että kirjoitin ”vuosisatojen kuluessa kehittyi kolmiyhteisen jumaluuden oppi”. Eikö Raamatusta pitäisi löytyä uskon tärkeimmän kysymyksen selvittävä oppi? Kirkkoisät eivät sitä löytäneet. Ehkä he halusivat tehdä selvän eron juutalaisuuteen ja sen keskeiseen elementtiin – Jumalan ykseyteen.

Yhtäkään keskeistä opinkappaletta ei Raamatussa ole jätetty yhden jakeen varaan. Mitä tärkeämpi opillinen kysymys, sitä useammassa kohdassa ja useammalla tavalla siihen viitataan, jotta virhetulkintojen mahdollisuus pienenisi. Sitä suuremmasta syystä on hylättävä opit, kuten kolmiyhteistä Jumalaa tai Jeesuksen kaksiluonto-oppia koskevat kirkon itsensä kehittämät opit, joille ei löydy ainoatakaan Raamatunlausetta sitä puolustamaan.

Jumaluus on selvitetty Raamatussa, ei ainoastaan VT:ssa vaan myös UT:ssa ja moneen otteeseen. Jumala on yksi ja tämä yksi Jumala on Isä, Jehova.

Kolmiyhteisen Jumalan oppia piti kehittää useiden vuosisatojen ajan. Sisällöstä myös kinasteltiin. Se osoittaa, että Raamatun sana ei ollut avautunut katoliselle kirkolle, vaan saatana sekoitti heidän mielensä. Ja onnistuu siinä myös tänä päivänä; 2 Kor 4:4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala [saatana] on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.

Pyhä henki. Lausuin, että Pyhän hengen katsotaan olevan kolmas kolminaisuuden jäsen; itsenäinen, mutta tasavertainen kahden muun kanssa. Merkittävin Raamatun lausuma Pyhästä hengestä liittyy Pyhän hengen pilkkaamiseen. Joka näin tekee, ei voi saada sitä anteeksi. Näin ajatellen Pyhä henki olisi jopa kolmiyhteisen Jumalan tärkein persoona.

Pyhästä hengestä ei Raamatussa ole sellaisia luonnehdintoja, jotka vahvistaisivat Pyhän hengen itsenäisyyden samalla tavoin kuin Isä Jumala on ja myös Poika. Pyhä henki on erään luonnehdinnan mukaan Jumalan toimiva tai toimeenpaneva voima. Raamatussa Isä Jumala on lähettänyt Pyhän hengen ja sanallaan antanut toimintakäskyn, jonka Pyhä henki on toteuttanut. Eräässä kirjoituksessani luonnehdin Pyhän hengen luonnetta seuraavaan Paavalin tapaan: Paavali lähetti kirjoituksissaan terveisiä seurakunnille Jumalan ja Kristuksen nimissä, mutta ei kertaakaan terveisiä Pyhältä hengeltä. Jos Pyhä henki olisi persoona samoin kuin Isä ja Poika, toki Paavali olisi sisällyttänyt terveisiin myös Pyhän hengen.

Pyhä henki on Jumalan henki, eräs seitsemästä hengestä. Pyhän hengen pilkkaaminen osuu suoraan Jumalaan. Sen vuoksi Raamattu sanoo, ettei sitä anneta anteeksi. Olen luonnehtinut ja verrannut Pyhää henkeä, joka tutkii jopa Jumalan syvyydet, omaantuntoon, joka ihmisten kyseessä ollen tutkii ja arvioi ihmisten tekemisiä.

Lähde pois siitä!

Jos olet tullut johtopäätökseen, että kirkko, jonka jäsen olet, ei noudata Raamatun sanaa, vaan toimii sitä vastaan, silloin Ilm 18:4 kehottaa “Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.”

Mitä ja mihin pitää uskoa, että ihminen pelastuisi?

Mitä Jeesus lausuikaan? Luuk 6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

300-luvulla vakiintui piispa Athanasioksen mukaan nimetty uskontunnustus, joka sanoo jumaluudesta: ”Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta. Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.”

Athanasioksen uskontunnustuksen lopussa sanotaan selvästi: ”Tämä on katolinen usko, jonka mukaan hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen. Tämä on yhteinen katolinen usko. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua!”

Onko tämä vaatimus vielä voimassa? Jotkut kirkkokunnat tuovat selvästi esille mihin pitää uskoa: Helluntaiseurakunnan sivuilla luetellaan mihin pitää uskoa: ”Raamattuun Jumalan sanana ja oppimme ainoana perustana. Sitten: Kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen,” jne. – Luettelo alkoi lupaavasti ja niinhän minäkin uskon. Sitten tulee selvennys uskomisesta kolmiyhteiseen Jumalaan. Missähän kohtaa Raamatussa opetetaan kolmiyhteisestä Jumalasta?

Eri kirkkokunnilla, erityisesti pienemmillä, on pelastuksesta omat käsityksensä. Useimmat tukeutuvat kolmiyhteiseen Jumalakäsitteeseen jopa tiukemmin kuin evankelisluterilainen valtakirkko. En ole ainakaan kuullut sitä vaadittavan yhdessäkään Jumalanpalveluksessa. Eikö näin tärkeä asia pitäisi tuoda julki jokaisessa Jumalanpalveluksessa.

Ehkä valtiokirkko katsoo, että asia on ilman muuta selvä, ettei sitä tarvitse jatkuvasti toistaa?

Pelastumisen vaatimuksia tuodaan hanakasti esille, erityisesti pienissä herätysliikkeissä. Jos juot alkoholia, et pääse taivaaseen tai muita vastaavia käyttäytymissääntöjä on paljon näissä liikkeissä.

Pelastus, armosta vai teoista?

Sanassa on pelastuminen tehty helpoksi ja yksinkertaiseksi: Apt 16:31 Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” – Pelastuksen resepti on yksinkertainen; usko herraan Jeesukseen! 1 Joh 4:15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.

Kun Jumala on antanut kullekin ihmiselle uskoa oman harkintansa mukaisen määrän, moni onkin saanut sitä vain minimiannoksen. Kun ihminen rehellisesti uskoo Jeesuksen Kristuksen olevan Jumalan poika, hän pelastuu. Saman vahvistaa Efe 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – 2:9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Raamattu kuitenkin puhuu tuomion perustuvan tekoihin!?

1 Piet 1:17 Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,

Ilm 20:12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

Jumala on ilmaissut tahtovansa kaikkien pelastuvan. Kumpi ratkaisee, usko vai teot? Tämä on ollut vaikea kiistakysymys, joka on jakanut niin oppineita kuin uskovia ihmisiä. Olisiko ratkaisu tämä: Vähäisinkin Jumalaan ja Kristukseen uskova pelastuu armosta. Entäpä ne miljardit ihmiset, jotka eivät ole kuulleetkaan Isä Jumalasta tai hänen pojastaan? Näiden pakanoiden osalta, oikeat teot voivat ratkaista pelastuksen. Room 2:15 ”… lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.”

Viimeisellä tuomiolla suuri enemmistö tuomittavista ihmisistä onkin pakanoita. Jos kerran Jumala haluaa pelastaa kaikki, ja niinhän hän on sanonut haluavansa, on pakanoiden kohdalla etsittävä muita perusteita kuin usko. Kristuksen, joka antaa tuomiot, on huomioitava pelastavana tekijänä ihmisten sydämistä kumpuavat teot, joita heidän omatuntonsa puolustavat. – Jos kerran Jumalaa täysin tuntemattomat pakanat voivat pelastua, niin eikö sitten uskova, joka jossakin kohden uskoo väärin?

Kun ihminen alkaa oikeasti uskoa, hän saa Pyhän hengen lahjan ja hänet valtaa halu oppia ja tietää enemmän. Tällöin on hyvä tutustua vaikkapa evankeliumeihin. Paavali neuvoikin: Room 1:16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.

Uskoon tulon myötä kasvaa ihmisessä myös halu tehdä uskon tekoja.

Mikä on oikea usko?

Luterilaisissa tunnustuskirjoissa sanotaan:

Hän [Jumala] tahtoo vanhurskauttaa ja ottaa armoon, lapsiksi ja iankaikkisen elämän perillisiksi kaikki ne, jotka tosi parannuksen tehden ottavat oikealla uskolla Kristuksen vastaan.

Luterilaisen käsityksen mukaan Jumala tahtoo vanhurskauttaa iankaikkiseen elämään kaikki ne ihmiset, jotka katuvat syntejään, tekevät parannuksen ja ottavat Kristuksen vastaan elämäänsä oikealla uskolla. Ensi lukemalla ei tässä ole mitään hätkähdyttävää, mutta sitten huomio kiintyy kahteen sanaan: oikealla uskolla. Oikea usko on luterilaisten mielestä tietenkin luterilainen usko. Luterilainen usko on selitetty mm. tunnustuskirjoissa. Katolilaisilla, suurimmalla kristillisellä kirkolla, on oma itse määritelty uskon doktriininsa.

Kaikilla kristinuskon kirkkokunnilla on omat tulkintansa ja oppinsa. Niistä pidetään kiinni kynsin ja hampain. Kaikki eivät edes suostu keskustelemaan opillisista kysymyksistä. Yhteistä näille kaikille on, että niissä määritellään kunkin uskonliikkeen tunnustama oikea usko. Jos ei joku jäsen tätä hyväksy, seuraukset voivat olla dramaattiset; jäsen voidaan erottaa, häntä voidaan karttaa, häneltä voidaan kieltää jäsenille annettavia palveluita. Häneltä voidaan jopa kieltää mahdollisuus pelastukseen eli hänet osoitetaan helvettiin saatanan kanssa. Kirkon isät, jotka tällaisia päättivät, eivät muistaneet Jumalan Luukkaan kautta antamaa ohjetta: Luuk 6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

Ns. uskonpuhdistuksen aikaan katolinen inkvisitio vainosi kerettiläisiä, esim. kataareja. Tuhansia vääräuskoisiksi nimettyjä vainottiin ja surmattiin. Paitsi noitia, myös vääräuskoisia kristittyjä poltettiin roviolla. Katolilaisten lisäksi tähän syyllistyivät myös Reformaation kannattajat ja Lutherkin suositti ruhtinailleen, että he listisivät hengiltä kapinoivat talonpojat, jotka olivat ryhtyneet itse tulkitsemaan ja saarnaamaan Raamattua. Raamatun ohjeen mukaan meidän tulee rakastaa myös vihollisiamme eivätkä joissakin kohdin eri lailla uskovat kristityt veljemme edes ole vihollisiamme. Tämän näytti Lutherkin unohtaneen.

Mikä siis on oikea usko? Itse sanoisin, että se on Kristuksen usko, jota apostolit ovat Jumalan inspiroimana julistaneet ja ylöskirjanneet ensimmäisen vuosisadan aikana. Aivan alkuperäisiä tekstejä ei ole säilynyt, mutta kylläkin niitä lähellä olevia, joista on pystytty rekonstruoimaan alkuperäistä hyvin vastaava Uusi Testamentti. Ongelmaksi muodostuukin tekstin kääntäminen ja tulkinta. Olen kirjoittanut tästä oman artikkelin, jossa esimerkkien valossa pyrin valottamaan käännös- ja tulkintaongelmia. Raamattu osoittautuu sitä vaikeammaksi, mitä syvemmälle siihen paneutuu. Täysin yksiselitteistä ja kaikkien yhteisesti hyväksymää tulkintaa ei kerta kaikkiaan ole olemassa!

Kun Jumalamme Jehova tietää jo ennalta kaiken, on Hän varmaan myös nähnyt tämän tulkintojen sekamelskan. Miksi Hän ei pannut profeettojensa suuhun täysin selväsanaista sanomaa? Kenties Jumala halusi, että me kilvoittelisimme ja pyrkisimme totuuden saavuttamiseen.

Pelastuksen kannalta keskeiset opit ovat kuitenkin selvät. Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja se, joka uskoo häneen ja huutaa hänen nimeään avukseen pelastuu. Tämän kaltaisia Raamatun lauseita, joiden tulkinta on selvää, on monia. Jumala myös odottaa, että pelastukseen pyrkivät rakastavat totuutta ja pyrkivät ottamaan siitä selvän Raamattua tutkimalla. Aina se ei ole ollut mahdollista. Kansankielisiä Raamattuja alkoi tulla painosta vasta noin viisisataa vuotta sitten. Tänä päivänä on mahdollista internetin avulla tutkia Raamattua mitä moninaisimmin tavoin. Kovin pieni on se joukko, joka näin tekee. ”Monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut” – näin se on.

Jeesus myös kannusti uskovia kilvoittelemaan pelastuksen saavuttamiseksi: Luuk 13:24 ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. Näissä kirjoituksissani en pyri väittämään, että se mitä kirjoitan, on ehdoton totuus. Ottakaa itse selvää niin kuin Berealaiset, jotka eivät uskoneet apostoli Paavalia, vaan halusivat varmistaa kirjoituksista, oliko se totta mitä Paavali oli puhunut.

Tutki siis Raamattua ja muodosta oma käsityksesi. Tärkeintä on, että sinulla on rakkaus totuuteen. Joh 8:32 ”ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Mat 7:7 ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.”

Joku on sattuvasti sanonut, että Jumala pelastaa syntisiä – ei pyhimyksiä. Pelastus kuuluu kaikille, jotka vain sitä anovat. Olen pitkään pohtinut, onko pelastus helppoa vaiko vaikeaa. Jonkin Raamatunlauseen perusteella se tuntuu olevan helppoa ja yksinkertaista ja toisaalta Raamatussa on monia ohjeita ja suoranaisia käskyjä mitä uskovan tulee noudattaa pelastuakseen.

Raamattu myös sanoo, että Jumala on antanut uskoa eri määrän kullekin ihmiselle. Kun näin on, luulisi että pelastuskin on toisille helpompaa ja toisille – vähäuskoisille – vaikeampaa. Ehkä on sitten niin kuin olen artikkelissa “Kaksi erilaista pelastusta” kirjoittanut: Se, joka on saanut Jumalalta paljon uskoa ja sen uskon voimalla tekee paljon tekoja Jumalan valtakunnan hyväksi, hän pelastuu ensimmäisen ylösnousemuksen osallisena Jumalan valtakunnan johtotehtäviin ja ne, joiden usko on vähäisempää tai muuten arki painaa päälle, saavat pelastuksensa viimeisellä tuomiolla.

Tuomio alkaa Jumalan huoneesta. 1 Piet 4:17 ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?” Pietari viittaa paitsi apostoleihin myös kaikkiin Jumalan sanan opettajiin. Jaakob sanookin: Jaak 3:1 ”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.”

Opettajien osa on siis tulla punnituksi ensimmäisinä ja tarkemmalla vaa’alla. Mitä merkitsee, että ensimmäisinä tuomion saavat Jumalan huoneen asukkaat? He ovat ensimmäisen ylösnousemuksen osallisia. He saavat joko ikuisen elämän ja pääsevät seuraamaan Kristusta ja hallitsemaan Hänen kanssaan tuhat vuotta tai sitten väärän evankeliumin jakaviksi osoittautuessaan, he saavat tuomion – joutua ikuiseen eroon Jumalasta. Erityisesti Paavali varoittaakin opettajia olemaan tarkkoja evankeliumin sanoman opettamisessa. Galatalaiskirjeessään hän sanookin painokkaasti: Gal 1:8 ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. 1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.” – Painavaa tekstiä kun se vielä sanotaan kahdessa perättäisessä jakeessa.

Ei ole ollenkaan samantekevää millaista evankeliumia seurakunnassa julistetaan. Ovatko kirkkojen papit harkinneet millaista oppia he totuutena julistavat? Jos seurakuntalaisilta kysyttäisiin mikä heidän mielestään on evankeliumin keskeisin sanoma, vastaukset varmaan jakautuisivat useamman vaihtoehdon kesken. Näinköhän edes papit olisivat yksimielisiä evankeliumin keskeisimmästä sanomasta?

Mitä tarkoitetaan sillä, että Jumala on antanut kullekin ihmiselle eri määrän uskoa? Miten nämä kaksi näkökohtaa voisivat liittyä toisiinsa?

Sillä, että Jumala on antanut kullekin oman määrän uskoa, on varmasti jokin tarkoitus. Muutoinhan Jumala olisi voinut antaa kaikille tasan saman määrän, jolloin lähtökohdat olisivat kaikille samat. Myös tiedämme, että Jumala on jo ennen aikojen alkua valinnut ihmisiä omiin tarkoituksiinsa ja myöhemmin kutsunut heitä. Vaikka Jumala onkin antanut osalle ihmisiä ikään kuin etulyöntiaseman, Jumala kuitenkin tahtoo kaikkien pelastuvan: 1 Tim 2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Eri määrä uskoa voi näkyä ihmisen elämässä esimerkiksi siten, että paljon uskoa saanut omistaa elämänsä tai osan elämästään Raamatun tutkimiseen ja valtakunnan uutisen levittämiseen. Vähemmän uskoa saanut puurtaa arkisten asioiden parissa ja ehkä silloin tällöin käy kirkossa. Kumpikin voi olla Jumalalle otollinen ja kumpikin voi saada pelastuksen; ensiksi mainittu ehkä osan ensimmäisessä ylösnousemuksessa ja toinen vasta viimeisessä ylösnousemuksessa.

Joissakin katolisen kirkon kirkolliskokouksien päätöksissä on vaadittu kirkon jäseniä uskomaan päätökseen uhalla, että muutoin joutuu kadotukseen. Helvetin pelolla on pidetty ihmiset uskon piirissä. Myös kieltämällä maallikoilta Jumalan sanan selittäminen ja saarnaaminen sekä kieltämällä aina 1500-luvulle asti Raamatun kääntäminen ihmisten omalle kielelle, on monopolisoitu uskonnon opettaminen pappisluokan yksinoikeukseksi. Lutherillakin oli tässä kohtaa sokea pisteensä.

Nykyaikana ihminen voi vapaasti päättää uskoako vai eikö. Maailmassa on tuhansia ja taas tuhansia erilaisia kirkkoja ja erilaisia tulkintoja Raamatusta. Kuinka ihminen voi tietää onko juuri hänen kirkkonsa opettama usko oikein? Kaikki uskonsuunnat eivät voi olla oikeassa.

Miten käy ihmisen, joka uskoo väärin?

Monet ahdistuvat tästä ja pitäytyvät kirkkonsa oppeihin peläten, miten heidän käy, jos lipeävät oman kirkkonsa uskosta pois.

En usko, että viimeisellä tuomiolla ketään siirretään Jeesuksen ‘vasemmalle puolelle’ siitä syystä, että hän erehtyi uskomaan jonkin uskonkysymyksen väärin. Isossakin kysymyksessä, kuten kysymyksessä Jeesuksen jumaluudesta tai Jumalan kolmiyhteisyydestä, saa uskova erehtyä.

Ihmisellä tulee kuitenkin olla “rakkaus totuuteen pelastuakseen.” 2 Tes 2:10 sanookin painokkaasti: ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.

Kirkkohistoria on täynnä tapauksia, joissa toisinajattelijoita tuomitaan kadotukseen, vainotaan ja surmataan. Ei ole ihmisen asia lausua toiselle kadotustuomiota väärästä uskosta: Luuk 6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

Jeesus sanoi Mat 15:8-9 mukaan: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; 9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.’ Markuksen mukaan hän jatkoi vielä Jesajan sanoin: Mar 7:8 ”Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä. 9 Ja hän sanoi heille: Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.” Myös Hesekiel kuvasi kansansa ulkokultaista uskoa sanoen, että he ”kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä”.

Mitä tarkoittavat nämä opit ihmiskäskyistä ja ihmisten perinnäissäännöistä? Ne ovat sellaisia oppeja ja käyttäytymistapoja, jotka eivät ole peräisin Raamatusta. Olen vakuuttunut, että opit kolmiyhteisestä Jumalasta ja Jeesuksen kahdesta luonnosta – uskon kaksi keskeistä oppia – eivät ole peräisin Raamatusta. Ne ovat verrattavissa ihmiskäskyihin. Ne ovat vuosisatojen kuluessa muodostuneet ihmisten laatimiksi perinnäissäännöiksi. Kysynkin: Eikö kristinuskon keskeisimpien oppien pitäisi löytyä Raamatusta, tarkasti Kristuksen ja apostolien selityksin varustettuna? Onhan niitä toki selitelty. Kristuksen ja apostolien selitysten puuttuessa, selityksiä ovat tarjonneet kaikki mahdolliset kristilliset tahot. Raamatunkin väitetään tukevan näitä oppeja ja oppineet ovat niistä kirjoittaneet selitysteoksia, joita tavallinen ihminen ei ymmärrä.

Tavallinen kansa ei kykene ottamaan kantaa näihin vaikeisiin opillisiin kysymyksiin. Heidän ajatuksensa pyörivät vaatimattomimmissa kysymyksissä ja usein vielä ovat tietämättömiä ja tekevät vastoin Raamatun ohjeita ja henkeä.

Pari esimerkkiä: Vatikaanissa olevassa Pietarin kirkossa on apostoli Pietarin rautainen patsas, jossa Pietari seisoo paljain jaloin. Toinen jalkaterä on kulunut hyvin ohueksi ja sileäksi. Miljoonat ihmiset ovat vuosisatojen aikana ohi kulkiessaan taikauskoisesti sivelleet Pietarin jalkaa uskoessaan, että siitä seuraa heille hyvää onnea. Ja toinen: On lukuisia pyhimyksiä, joita ihmiset rukoilevat pyytäen pyhimystä suojelemaan ja varjelemaan heitä. Miljoonat autoilijat pitävät matkailijoitten pyhimyksen pientä kuvaa autossaan varjelemaan heitä onnettomuuksilta. Televisiossa näytettiin Neitsyt Mariaa kunnioittavan juhlan viettoa Etelä-Amerikassa. Juhlaan oli yhdistetty paikallisen pakanauskon vuosisatoja vanhan juhlan viettoa. Juhlaan osallistuvaa nunnaa haastateltiin, mutta hän ei nähnyt mitään ristiriitaa yhdistää kristillistä juhlaa paikalliseen pakanalliseen juhlaan. Neitsyt Marian palvonnasta hän sanoi, että ”se on niin ihanaa”. Nunna ja hänen kaltaisensa eivät ole ilmeisesti lukeneet Raamatusta mitä se sanoo tällaisesta oppien sekoittamisesta: Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? (2 Kor 6:15)

Kaikkien valtavirran kirkkojen opeissa on muualta kuin Raamatusta peräisin olevia oppeja. Ei Jeesus eivätkä apostolit opettaneet oppia kolmiyhteisestä Jumalasta. Tämä oppi on peräisin katolisista kirkolliskokouksista. On väitetty, että oppi hyväksyttiin pakanallisten käsitysten pohjalta. Pakanoiden oli helpompi omaksua tutulta kuulostava oppi kolminaisuudesta. Jokaisen ihmisen tulisi itse ratkaista uskooko Raamatun mukaisiin oppeihin vaiko kumoatteko ”Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne”.

Osa Raamatun ohjeista ei enää sovellu noudatettavaksi nykyaikana. Jotkin ovat tarkoitetut esimerkiksi Israelin kansalle sen vaeltaessa erämaassa kohti omaa luvattua maataan. Mutta harkitsevainen pitää olla, ettei ryhdy mielivaltaisesti kumoamaan Raamatun käskyjä sillä perusteella, etteivät ne kuuluisi tähän aikaan tai koska ne eivät ole tasa-arvoisen yhteiskunnan mukaisia. Kieltämättä jotkin kysymykset ovat vaikeita enkä ole osannut ottaa asiaan lopullista kantaa. Tällaisena voin mainita vaikkapa kysymyksen nk. kasteen uusimisesta. Jos joku haluaa uudistaa lapsena saamansa kasteen, niin miksi ei. Muutama sata vuotta sitten tällaisia kasteenuusijoita eli anabaptisteja vainottiin kirkon taholta ja heitä surmattiinkin huolimatta siitä, että he olivat syvästi uskovia kristittyjä.

Mikä on ihmiskunnan ja sen uskovien tulevaisuus?

Edellä kirjoitin, että suuri osa ihmisistä odottaa kuoleman jälkeen pääsyä taivaaseen. Raamattu sanoo, että kuolleet haudoissaan eivät tiedä mitään. Olisivatko he sitten taivaassa? Se odotus on turhaa. Kerron miksi.

Jeesus on luvannut tulla takaisin maan päälle. Hän tuo palkan tullessaan. Palkkaa ei siis jaeta taivaassa, vaan Kristus palkitsee omat uskovansa siten, että he nousevat kuolleista ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Elossa olevat Kristuksen omat pääsevät myös mukaan ensimmäiseen ylösnousemukseen. Kristus johtaa Tuhatvuotista valtakuntaansa näiden ylösnousseittein kanssa. ’Palkat’ uskosta jaetaan siis maan päällä.

Entä sitten viimeinen tuomio? Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen tapahtuu toinen ylösnousemus, tuomion ylösnousemus. Jos kuolleet olisivat päässeet taivaaseen, pitäisikö heidän nyt laskeutua alas maan päälle ja osallistua viimeiseen tuomioon? Entäpä jos heidät tuomittaisiin epäedullisella tuomiolla? He eivät pääsisi uudestaan palaamaan taivaaseen.

Raamattu sanookin, että kukaan ei ole noussut taivaaseen paitsi Jeesus Kristus.

Pelastuneitten osa on maan päällä, jonne perustetaan Jumalan uusi maailma. Itse Isä Jumala laskeutuu maan päälle Uuteen Jerusalemiin. Pelastuneet tulevat toimimaan siellä Jumalan työtovereina.