Mikä on oikea usko, joka pelastaa?

OSA 1

OSA 2    Mikä on oikea usko?

 

Onko täydellisen oikeata kirkkoa olemassakaan?

Lähdin miettimään tätä kysymystä siitä ihmetyksestä, että kautta historian Raamatun totuutta on tulkittu mitä eriskummallisimmin tavoin. Otan esille monia asioita, mutta joudun useimpien kohdalla tyytymään vain pinnalliseen mainintaan. Yritän kuitenkin tuoda esille omaan käsitykseeni perustuvan tulkinnan opillisista kysymyksistä, joista uskovat kinastelevat.

Kuka loppujen lopuksi on oikeassa? Ja tämä on tärkeä seikka: onko oikeassa oleminen aina ehdottoman välttämätöntä? Onko mikään kirkko oikeassa kaikissa kysymyksissä?

Olen varma, että halu etsiä totuutta on Jumalalle tärkeämpää kuin toisten kanssa siitä kinastelu – ja kinastelun voitto. Vaikka uskova ei löytäisikään mieleistään kirkkoa, hän voi lohduttautua Jeesuksen lupauksella. Jeesus lupaa jokaiselle, joka häntä rakastaa, että ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan (Joh 14:23).

Rakkaus Jeesukseen on tarkeintä. Ei uskominen minkä kaavan mukaan tai minkään kirkon opin mukaan.

Opillinen hajaannus alkoi jo alkuseurakunnissa, kun apostolit vielä elivät. Paavali kuvaa tilannetta 1 Kor 1:12 ”Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: Minä olen Paavalin puolta, toinen: Minä Apolloksen, joku taas: Minä Keefaan, joku vielä: Minä Kristuksen.” Ja vielä: 3:4 ”Kun toinen sanoo: Minä olen Paavalin puolta, ja toinen: Minä olen Apolloksen, ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?”

Jo 2000 vuotta sitten ihmiset toimivat luontonsa mukaisesti ja etsiytyivät kannattamaan jotakin tiettyä mielipidesuuntaa. Tuntuu tutulta. Niinhän se on tänäkin päivänä.

Entä Kristuksen seurakunnat? He sentään pyrkivät kaikin keinoin levittämään evankeliumin sanomaa sen puhtaimmassa muodossa, eikö niin? Mitä vielä, käsitykset jakautuivat seurakuntalaisten kesken ja seurakuntien kesken. Eri seurakuntia vertailee Ilmestyskirja. Vaikka Ilmestyskirjan seurakunnat kuvaavat ensimmäisiä seurakuntia, niiden on tulkittu ennustavan myös seurakuntien kehityspiirteitä tulevaisuudessa, siis nykyaikana.

Tämän mukaan nyky-yhteiskunta löytyy Laodikean seurakunnan kuvauksesta. Sen olennainen piirre on Jeesuksen mukaan Ilm 3:14 ”Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.”

Tässä kirjoituksessa tarkastelen esimerkkien avulla, kuinka ihmiset nykyisinkin uskovat Raamatun sanaan niin monella eri tavalla. Eri tavat uskoa johtavat vastakkainasetteluun ja kuppikuntien muodostumiseen. Vaikka olenkin monesta kysymyksestä samaa mieltä protestanttisten kirkkojen kanssa, muutamassa asiassa olen eri mieltä.

Kun viimeisellä tuomiolla seisomme Kristuksen edessä, hän saattaa sanoa: ”Voi teitä, kun ette kyenneet hyväksymään erilaisia käsityksiä, vaan kävitte tukkanuottasille ja aloititte jopa uskonsotia. Ette ymmärtäneet, että Jumalan sana jätettiin monitulkintaiseksi, jotta ryhtyisitte pohdiskelemaan ja tutkimaan mikä on totuus. Ette osanneet erottaa tärkeitä asioita vähäpätöisistä. Olitte pikkusieluja.”

Erilaisista mielipiteistä ja tulkinnoista syntyy vastakkainasetteluja, jotka ovat jopa johtaneet uskonsotiin. Minkälaiset asiat ovat johtaneet eriäviin mielipiteisiin uskosta?

 

Raamatun kaanon

Uuden testamentin kirjojen luettelon (kaanonin), määritteli ensimmäisenä Aleksandrian piispa Athanasios vuonna 367. Tarjolla oli suuri joukko kirjoituksia, mutta läheskään kaikkia ei hyväksytty mukaan. Valittujen kirjoitusten tuli tietenkin noudattaa samaa historiallista kuvausta ja uskon tunnustusta. Eihän tietystikään voinut tulla kysymykseen sisällyttää Raamattuun kirjoituksia, jotka ovat keskenään ristiriitaisia. Jos yksi kirjoitus hyväksyy Jeesuksen neitseellisen syntymisen, ei voida hyväksyä mukaan sellaista, joka väittää toisin.

Tälläkin hetkellä eri kirkkokuntien Raamatut sisältävät jossain määrin eri kirjoituksia. Eräs tällainen joukosta pois jätetty on gnostilainen Tuomaan evankeliumi. Tuomas eli Judas Didymos Tuomas oli se ”epäilevänä Tuomaana” tunnettu opetuslapsi, joka ei uskonut Jeesuksen ylösnousseen, ennen kuin sai koskettaa tämän haavoja (Joh 20:24–25).

Jumalan valtakunnan tulemisesta sanoo Tuomaan evankeliumi seuraavasti: 113 ”Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle, Milloin valtakunta tulee? Se ei tule odottamalla sen tuloa. Ei sanota ’katso, täällä!’ tai ’katso, tuolla!’. Ennemmin valtakunta levitetään maan päälle, eivätkä ihmiset näe sitä.

Luukas sanoo samasta asiasta: 17:20 ”Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, 21 eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” – Aika lailla saman kaltaisesti; Jumalan valtakunnan tuloa ei näe, koska se on sisäisesti ihmisessä.

Kovin gnostilainen on puolestaan seuraava jae 114: Jeesus sanoi, ”Katso, minä opastan häntä tehdäkseni hänestä miehen, niin että hänkin tulisi eläväksi hengeksi muistuttamaan teitä miehiä. Sillä jokainen nainen, joka tekee itsestään miehen, astuu sisälle Taivaan valtakuntaan.” – Tämän kaltaiset jakeet ovat taatusti pohja mitä erilaisimmille tulkinnoille ja sitä kautta oppiriidoille.

Ev.lut. kirkko määrittelee gnostilaisuuden sisällön: ”Gnostilaisuus yhdisti kristinuskon hellenistiseen mystiikkaan ja filosofiaan. Kristus käsitetään gnostilaisuudessa salaisen, pelastavan tiedon tuojaksi ja vain näennäisesti ihmiseksi. Gnostilaisuus edusti jyrkkää dualismia eli kaksijakoista maailmankuvaa. Henki merkitsi valon ja aine pimeyden maailmaa. Askeesi eli karu, yksinkertainen elämäntapa kuului gnostilaisten yhteisöjen arkeen. Pelastus saavutettiin, kun ihminen oivalsi oman alkuperänsä olevan todellisen Jumalan luona. Gnostikko on salaisen tiedon haltijana muiden yläpuolella eikä Jeesuksen ristinkuolemallasiksi katsottu olevan osuutta ihmisen pelastumiseen.”

Gnostilaisuus on vain yksi esimerkki uskosta, joka lisättynä nykyiseen Raamattuun hämmentäisi uskovia entisestään.

1945 Ylä-Egyptissä Nag Hammadin kaupungin lähettyvillä löytyi iso saviruukku, jossa oli koko joukko koptinkielisiä kirjoituksia. Näiden joukossa oli Tuomaan evankeliumiksi ristitty evankeliumi. Sen ensimmäinen rivi alkoi näin: ”Elävä Jeesus pu­hui nämä salaiset sanat, ja Didymos Juudas Tuomas kirjoitti ne muistiin.” Tästä oli jo kymmeniä vuosia aiemmin löytynyt joitakin krei­kankielisiä katkelmia. Teksti sisälsi mo­nia Uudesta testamentista tuttuja opetuksia, mutta jotkut kohdat poik­kesivat täysin kaikesta tunnetusta kristillisestä perimätiedosta.

Useissa niistä arvostellaan ylei­siä kristillisiä uskomuksia, kuten neitseellistä syntymää tai ruu­miillista ylösnousemusta, joita sanotaan naiiveiksi väärinymmär­ryksiksi.

Tekstien kirjoitusajankohdaksi on arvioitu toista vuo­si­sataa, ehkä 120–150 -luvuilta, mutta se saattaa sisältää perimätie­toa, joka on peräisin var­haisemmalta ajalta kuten Uuden testa­mentin evankeliumit, kenties jo vuosilta 50–100, eli samalta tai jopa var­haisemmalta ajalta kuin nykyisen Raamatun Markuksen, Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit. Tuomaan evankeliumin sanotaan sisältävän salaista perimätietoa Jeesuksesta, joka on kätketty samaan aikaan syntyneen katolisen kirkon jäseniltä.

Valtataistelu käytiin 300-400 lukujen aikana Katolisen ja gnostilaisen kristinuskon välillä. Gnostilaisen opin merkittävä vaikutus oli tosiasia. Katolinen kristinusko alkoi voittaa, kun keisari Konstantinus Suuri oli 310-luvulla kääntynyt suosiolliseksi kristinuskolle ja kun vuonna 391 keisari Theodosius I määräsi kristinuskon Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi, jolloin katoliset piispat pääsivät lopullisesti voitolle ja alkoivat hallita.” https://www.gnosis.fi/historia/gnostilaisuuden_vastustajat/ 

 

Kirkolliskokoukset

Kirkolliskokoukset olivat vuosisatojen ajan katolisia kokoontumisia. Eihän muita merkittäviä kirkkoja ollutkaan. Katoliset joutuivat taistelemaan harhaoppisina pitämiään lahkoja vastaan.

Kristinuskosta tuli Rooman valtion hyväksymä uskonto 300-luvun alkupuolella ja vähitellen se vahvisti asemansa virallisena valtion uskontona. Samalla katolisen kirkon organisaatioon kuuluvat korkea-arvoiset kirkonmiehet piispat ja ylimpänä paavi saivat yhä lisää päätösvaltaa. Kirkon ja sen seurakuntien elämä erkaantui yksinkertaisesta yhteisestä kokoontumisesta ja keskinäisen rakkauden nimissä tapahtuvasta uskon harjoittamisesta ja leivän murtamisesta.

Kirkolliskokoukset alkoivat määrittää uskon sisältöä. Siellä vahvistettiin uskontunnustus, joka velvoitti kaikkia sen hyväksymään ja noudattamaan jos aikoi pelastua ja ylipäätään säilyä hengissä. Ne, jotka eivät hyväksyneet kirkolliskokouksen määrittämiä oppeja (kolmiyhteisestä Jumalasta tai jeesuksen kaksiluonto-opista) saattoivat menettää henkensä.

Nämä 300-luvulta peräisin olevat opit ovat oppeina edelleen voimassa. Protestoin sitä vastaan, että kirkot hyväksyttävät kokouksissaan oppeja, jotka eivät ole peräisin Raamatusta. Voiko joku osoittaa missä kohdin Raamattua julistetaan oppi kolmiyhteisestä Jumalasta tai Jeesuksen jumalallisesta luonnosta sekä inhimillisestä luonnosta?

Mat 15:8-9 Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä. 

 

Lahkot

”Lahkoilla” tarkoitan yksinkertaisesti sellaisia uskovia, joita valtakirkot eivät ole hyväksyneet kristillisten kirkkokuntien joukkoon. Hyljeksimiseen on useinkin syynä, jokin tai jotkin opilliset kysymykset. Useinkin syynä on ollut, ettei ko. yhteisö ole hyväksynyt paavia johtajakseen. Tai sitten syynä on ollut kielletty menettely, kuten lapsikasteen saaneiden uudelleen kastaminen vanhempana. Näitä ’anabaptisteja’ vainottiin ja surmattiin. Minkä ihmeen vuoksi? Ehkä siksi, että vanhemmalla iällä kastetut saattaisivat valita, aivan oman pään mukaan, jonkin muun uskontokunnan.

Areiolaiset. Areiolaiset eivät hyväksyneet katolisen kirkon väittämää, että ”Isä, Poika ja Pyhä henki ovat kaikki täysin jumalia.” Arius 300-luvulla väitti, että Jeesus ei ollut Jumala, vaan hän oli luotu ihminen.

Jehovan todistajat ovat uskonnollinen ryhmä, jota ei edes pidetä kristillisenä, koska he ovat unitaareja ja Jeesus on heidän uskomuksensa mukaan alun perin enkeli. Mielestäni on kovin väärin sulkea heidät pois muiden kristittyjen piiristä; hartaimpia kristittyjä saa hakea. Rukouksensa he osoittavat ”Isä Jumalalle rakkaan poikansa Jeesuksen kautta.” He näin tunnustautuvat palvovan yhtä Jumalaa, jonka poika Jeesus Kristus on.

Metodistit. Maailmassa on metodisteja noin 80 miljoonaa. He uskovat Jumalan olevan kolmiyhteinen.

Adventistit pyrkivät tulkitsemaan Raamattua profeettansa Ellen G. Whiten tuottaman sanoman tukemiseksi. He pitävät omaa seurakuntaansa lopun ajan jäännösseurakuntana. Sunnuntain pitäminen Herran päivänä katsotaan olevan ’pedon merkki’.

Mormoonit tunnustavat Jumalan tutulla tavalla: ”Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen.” Kun perehtyy oppiin lähemmin, huomaa mm. että ” Yksi omaperäinen asia mormoniteologiassa on oppi Jumalan kehittymisestä. Sen mukaan Jumala on ollut hyvä ihminen jollakin planeetalla ja sitten kehittynyt jumalaksi. Myös sillä planeetalla, jolla Jumala on asunut, on ollut oma Jumalansa, joka on kehittynyt ihmisestä jollakin toisella planeetalla, jolla on ollut oma Jumalansa jne. jne. Mormonien Isä Jumalalla, Elohimilla, on ruumis lihaa ja luuta. Tämä johtuu siitä, että hän on aikaisemmin ollut ihminen.” – Oppi kuulostaa jo ensi alkuun suorastaan eriskummalliselta. Siitä huolimatta miljoonat Mormoonit pyrkivät olemaan lähimmäisenrakkaita ihmisiä.

Helluntailaiset. Jotkut nk. ykseyshelluntailaiset-suunnat, kuten Oneness Pentecostals: Ykseysteologia väittää erityisesti, että Jumala on ehdottomasti ja jakamattomasti yksi. Ykseys- Helluntailaiset uskovat, että kolminaisuusoppi on ”ihmisten perinne” eikä se kuulu pyhiin kirjoituksiin eikä Jumalan opetuksiin, ja mainitsee tämän todisteena sanan ”kolminaisuus” puuttumisen Raamatusta (Wikipedia).

Areiolaiset olivat ensimmäinen merkittävä ryhmä, joka juutalaisten tavoin aidosti uskoi yhteen Jumalaan. Tänä päivänä näitä ryhmittymiä koskeva yleisnimi on unitarismi, jonka kannattajat uskovat Jumalan olevan yksi persoona. Universalismi taas merkitsee sitä, että kaikki pelastuvat. Nämä kaksi yhdessä muodostavat Unitaariuniversalismin. Voi tietysti kysyä, onko mitään väliä kohdistuuko usko yhteen vai kolmeen persoonaan, jos kerran kaikki pelastuvat, kuten universalismi sanoo.

Kataarit. Toisen vuosituhannen kahta puolen. Sen vahvin alue oli Etelä-Ranskassa, mutta 1100-luvulla kataareja oli Ranskan lisäksi Espanjassa, Saksassa, Belgiassa, Italiassa, Turkissa, Kreikassa, Ukrainassa, Bulgariassa ja Balkanin maissa sekä jonkin verran myös Englannissa ja Venäjällä. Etelä-Ranskan kataareja kutsuttiin myös ”albigensseiksi”, koska heitä oli erityisen runsaasti Albin kaupungin seuduilla.

Nimitys ”kataari” tulee kreikan kielen sanasta katharos, joka tarkoittaa puhdasta. Kataarit katsoivat edustavansa puhdasta kristinoppia toisin kuin katolinen kirkko.

Kataarit väittivät Jumalan hyvien voimien ja saatanan (Tämän maailman kuningas, Rex Mundi) voimien taistelevan ihmisten sieluista kummankaan saamatta yliotetta toisesta. Tätä ei, omasta mielestään suvereeni, katolinen kirkko voinut hyväksyä ja vainosi kataareja harhaoppisina. Katolinen kirkko onnistuikin ajan kanssa lähes totaalisesti tuhoamaan kataarien yhteiskunnan.

Uskonnollinen kenttä rauhoittunut ääri-ilmiöistä, ainakin länsimaissa. Olen kuitenkin pannut merkille joidenkin kirkkokuntien sisällä tapahtuvan hiljaisen toiminnan jäsenten pitämiseksi ”ruodussa”. Jotkut onnistuvat niin hyvin, että edes minunlaiseni ”totuuden torvet” eivät onnistu saamaan tavallisia ihmisiä toisiin ajatuksiin uskon kysymyksissä. 

 

Uskontunnustukset

Apostolinen uskontunnustusNikean uskontunnustus ja Athanasioksen uskontunnustus, joista jokainen on syntynyt ennen suurta skismaa, jolloin kristikunta jakautui.

Useimmat läntiset kirkkokunnat hyväksyvät kaikki kolme ekumeenista tunnustusta. Näihin kuuluvat reformoidut kirkot, roomalais-katolinen kirkko, anglikaaniset kirkkokunnat, ja luterilaiset kirkot. Monet metodistikirkot hyväksyvät Nikean uskontunnustuksen ja apostolisen uskontunnustuksen.

Ortodoksinen kirkko hyväksyy Nikean uskontunnustuksen, mutta ei apostolista uskontunnustusta eikä Athanasioksen uskontunnustusta.[1]

 

Katolinen kirkko hyväksyy seuraavan tunnustuksen:

Uskon yhteen Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyvien ja näkymättömien Luojaan.
Ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt,
Jumala Jumalasta, valkeus valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt eikä luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on tehty.
Meidän ihmisten tähden ja meidän pelastuksemme tähden hän astui alas taivaista,
tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja tuli ihmiseksi;
meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin,
nousi kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan, astui ylös taivaisiin,
istuu Isän oikealla puolella ja on kunniassa tuleva takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet ja hänen valtakunnallaan ei ole loppua.
Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka Isästä ja Pojasta lähtee, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa palvotaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Ja yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon.
Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksi antamiseksi, odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.

Aamen.

Katolisessa uskontunnustuksessa kiinnittyy huomio seuraaviin korostetusti mainittuihin seikkoihin:

  • Jumalan ainosyntyinen Poika on ennen aikojen alkua syntynyt Isästä, Jumala Jumalasta. Poika on samaa olemusta kuin Isä ja hänen kauttaaan kaikki on tehty
  • Poika astui alas taivaasta ja tuli ihmiseksi
  • Poika nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä
  • Pyhä henki lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa palvotaan
  • Kirkko on yksi, apostolinen ja katolinen
  • Kasteita on yksi, syntien anteeksi saamiseksi

[1] https://fi.wikipedia.org/wiki/Ekumeeniset_uskontunnustukset

Raamattukin kyllä sanoo Jeesuksen syntyneen Isästä Pyhän hengen varjostettua Marian. Jeesuksen sanotaan syntyneen Jumalaksi Jumalasta. Raamattua jotkut tulkitsevat niin, että Jeesus olisi ollut Jumalan luona taivaassa ja sieltä Jumala lähettänyt hänet maan päälle. Raamattu myös todistaa Jeesuksen olevan taivaassakin ihminen. Oliko Kristus ihminen taivaassa Isän luona aikojen alussa? Oliko Jeesus siis ensimmäinen ihminen, ennen Adamia ja Eevaa? Jos Adam ja Eeva olivat ensimmäiset ihmiset, Jeesus ei ole ollut taivaassa ihmisenä, vaan Jumalolentona. Jumala taas on korkeampi kuin ihminen; kun Jeesus nousi taivaaseen ihmisenä ja on edelleen ihminen, hän ei saanut takaisin entistä arvoaan Jumalana. Tai ehkä ihminenkin voi olla Jumala?

Näin voi lähteä liikkeelle vääränlaisia päättelyketjuja. Jospa Jeesus ei ollutkaan taivaassa ennen kuin noustuaan sinne.

Raamattu myös todistaa Isän luoneen kaiken maailmassa. Pojan rooli on tulevan Tuhatvuotisen valtakunnan johtajuus ja sen jälkeen – Ylimmäinen Pappi. Pappihan on ”ylimmäinen palvoja” – tosin Kristuksen valtaistuinta tuskin otetaan häneltä pois.

Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä. Raamatun mukaan Isä Jumala herätti Jeesuksen, kun tämä oli ollut kuolleena kolme päivää ja kolme yötä (mm. Apt 2:24, 4:10, 10:40, 13:30, 13:37, 1 Kor 6:14). Jotkut väittävät, että koska Jeesus oli Jumala, hän herätti itsensä.

Pyhän hengen todellakin lähettävät Isä ja Poika. Jehovan todistajat lausuvat Pyhästä hengestä, että se on Jumalan ’toimeenpaneva voima.’

Katoliset mielellään näkisivät, että kirkkoja olisi vain yksi – katolinen. Se onkin ehdottomasti suurin kirkkokunta. Valitettavasti apostolisuus on karissut vuosituhansien aikana suuressa määrin pois kirkon olemuksesta ja toiminnan luonteesta.

Kristityt kastetaan pienenä lapsena, mutta monet ottavat toisen kasteen aikuisempana sen jälkeen, kun ovat kokeneet elämässään Jumalan Pyhän hengen läsnäolon ja siunauksen.

Me kaikki uudestisyntyneet odotamme uutta ylösnousemusta ja elämää Jumalan työtovereina Uudessa maailmassa. 

 

Paavin asema

Mat 16:18 ”Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.” I also say to you that you are Peter (Petros tarkoittaa stone, kivi), and upon this rock (rock on petra, large rock; bed-rock) I will build My church; and the gates of Hades will not overpower it.

Tämän jakeen katoliset mielellään ymmärtävät niin, että Jeesus lupasi rakentaa seurakuntansa Pietarin varaan. Pietari on kreikaksi Petros Πτρος, joka tarkoittaa kiveä. Jeesus kuitenkin sanoi rakentavansa kirkkonsa petran πτρα päälle; petra tarkoittaa isoa kiveä, peruskalliota. Uskon peruskallio on aivan varmasti Kristus, ei Pietari.

Toinen peruste, jota käytetään Pietarin aseman korostamiseksi on, että Jeesus lupasi Pietarille taivasten valtakunnan avaimet; sen, jonka Pietari sitoo maan päällä, on oleva sidottu myös taivaissa ja päinvastoin. Mat 16:19 ”Minä olen antava sinulle [Pietarille] taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.”

Taivasten valtakunnan avaimia ei Jeesus antanut pelkästään Pietarille, vaan kaikille apostoleille: Mat 18:18 ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.”

Katolisen kirkon ensimmäisenä paavina pidetään yleisesti apostoli Pietaria. Paaviuden historian katsotaan näennäisesti alkaneen Jeesuksen antaessa Taivasten valtakunnan avaimet apostoli Pietarille, kohottaen tämän kaikkien muiden apostolien johtajaksi. Ensimmäiset teologiset perustelut paaviudelle tosin esitettiin vasta 200-luvun puolivälissä. Tulkinnoista ei ole olemassa yhtäläistä mielipidettä, sillä historiallinen ja teologinen näkemys eivät täysin kohtaa. Joka tapauksessa tulkinnoista riippuen paaviuden historian voidaan katsoa alkaneen joko vuodesta 33 tai viimeistään 600-luvulta. Alun perinhän kysymys oli Rooman piispanvirasta ja tämän voidaan katsoa olleen olemassa jo Rooman valtakunnan ajalta lähtien ja onkin mahdollista, että se on perustettu jo apostolien sukupolven kuluessa.
Paavin aseman perusta oli Rooman piispan virka. Mitään historiallisia todisteita ei ole siitä, että Pietari olisi koskaan edes ollut Rooman kaupungissa, puhumattakaan siitä, että hän olisi ollut Rooman kaupungin ensimmäinen piispa. Paavin eli Rooman piispan asema ei alkujaan poikennut kovinkaan paljon muiden piispojen (isojen kaupunkien seurakuntien) asemasta. Vasta toisen vuosituhannen alusta lähtien, kun paavin valinnan suorittivat kardinaalikollegion jäsenet, paavin valta voimistui ja paavista kehittyi koko katolisen kirkon päämies.

Vuosituhannen vaihteen paikkeilla ja siitä eteenpäin keskiajalle, paavien joukko oli kirjava, järjestään oman edun tavoittelijoita. Tässä muutama esimerkki:

Stefanus VI (896-897) kaivautti edeltäjänsä ruumiin haudasta oikeudenkäyntiä varten. Vaikka Stefanus VI voitti oikeudenkäynnin ruumista vastaan, paavi kuitenkin vangittiin ja kuristettiin hengiltä.

Sergius III (897-911) antoi määräyksen toisen paavin murhasta. Hän siitti aviottoman pojan, josta tuli paavi myöhemmin.

Johannes XII syytettiin vuonna 963 lukuisista rikoksista: hänen syytettiin vihkineen diakonin virkaansa tallissa, nimittäneen 10-vuotiaan pojan Todin piispaksi, muuttaneen Lateraanipalatsin bordelliksi, raiskanneen naispyhiinvaeltajia Pietarinkirkossa, varastaneen kirkon lahjoituksia, nostaneen maljoja paholaiselle ja pyytäneen apua pakanajumalilta kuten Venukselta pelatessaan noppia.

Benedictus IX (1032-1044 ja 1047-1048) myi paavin virkansa isosta rahasummasta. Häntä on syytetty homoseksualismista ja eläimiin sekaantumisesta.

Innocentius IV (1243 – 1254). Vääräoppisten kuulustelemisessa ja tunnustusten saamiseksi alettiin käyttää kidutusta.

Lähde: https://www.oddee.com/?s=pope

Inkvisitio edustaa katolisen kirkon pimeintä kautta, ja Innocentius IV:tä on kiittäminen siitä, että tunnustuksia vääräoppisuudesta alettiin hankkia kiduttamalla. Jne.

Katolilaiset pysyivät ruodussa näistä hulluista paaveista huolimatta. Muut uskovat, varsinkin jos olivat kuulleet millaisia paavit oikeasti olivat, vastustivat parhaansa mukaan katolista kirkkoa. Kirkon ote oli kuitenkin tiukka. Ankaralla kurilla ja pelottelulla seurakunta pidettiin kurissa.

 

Mihin paavit pyrkivät?

Ei pelkästään oman valtansa maksimoimiseen, vaan tavoitteen toi julki paavi Bonifatius VIII:n (1294–1303) bullassa Unam sanctam vuonna 1302. Sen lopussa julistetaan: ”Lisäksi julistamme, sanomme ja määrittelemme, että kaikkien ihmisolentojen pelastukselle on välttämätöntä olla alamainen Rooman paaville.

Katolinen kirkko pyrkii valtaan. Kaikkien pitää olla katolisia. Uusin keino on ekumeeninen liike, jonka johtoon katolinen kirkko on päässyt. Kristillinen veljeys on vain verho, joka peittelee katolisten valtapyrkimykset.

Katolinen kirkko on kuitenkin Raamatun kuvaama suuri Babylon, joka pitää majaansa seitsemän kukkulan kaupungissa. Siitä Ilmestyskirja kehottaa: 18:4 ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.”

Leo I:n (paavina 440–461) muotoilema ja Khalkedonin kirkolliskokouksen (v. 451) julistama kaksiluonto-oppi on ex cathedra -julistus. Tällaisen julistuksen on tarkoitus olla koko kirkkoa sitova ja ikuiseksi tarkoitettu erehtymätön, jumalallinen julistus.

Katolinen kirkko on varma asiastaan: “Tästä syystä eivät sellaiset ihmiset voi pelastua, jotka huolimatta siitä, että tietävät Jumalan perustaneen Jeesuksen Kristuksen kautta katolisen kirkon autuuteen välttämättömäksi, eivät kuitenkaan tahdo siihen liittyä tai siinä pysyä” (Lumen gentium, 14.) 

 

Kuka on Jumala?

Raamattu, eritoten VT, ymmärtää Jumalasta puhumisen tarkoittavan Isä Jumalasta puhumista. Vanhan Testamentin eli Tanakh’in käsitys Jumalasta oli tiukan monoteistinen. Ei ollut ketään toista Jumalan rinnalla. ”Minä yksin loin maailman… kuka oli kanssani?

Olivatko juutalaiset alusta lähtien väärässä? Kun Jumala valitsi heidät omaksi kansakseen ja ilmoitti itsensä heille, jäikö Jumalalta mainitsematta, että hänen lisäkseen jumaluuteen kuuluu hänen poikansa Jeesus ja Jumalan oma henki, Pyhä henki. Vai, eikö Isä Jumala vielä silloin ollut päättänyt sisällyttää ”taivaalliseen johtoryhmään” poikaansa ja yhtä monista hengistään?

Kun Isä Jumala ilmoitti itsestään ja tahdostaan profeettain kautta, hän kylläkin ilmoitti tulevasta profeetasta ja Jumalan uskollisesta palvelijasta, pojastaan. Tuhansia vuosia Jumalan oma kansa oli siinä käsityksessä, että heidän Jumalansa Jehova oli yksi ja ainoa. Hänen rinnallaan ei ollut ketään toista.

Miksi Jumalan sanassa, Raamatussa ei ole selvitetty uskon keskeisintä kysymystä yksiselitteisesti ja riidattomasti vailla tulkintaongelmia? Miksi Jumala on sallinut oman kansansa joutua sekasortoon ja hävitetyksi ympäri maailmaa? Miksi Jumala on sallinut Uuden liiton ihmiskunnan jakautumisen lukuisiin uskontokuntiin ja opillisiin riitoihin?

Jumala on yksi. 1 Tim 2:5 ”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” Siinä ei sanota: Yksi on Jumala, mutta kolmesta persoonasta muodostuva. Kun luet tämän jakeen ajatuksella, toteat:

  • Jumala on yksi (tarkoittaa vain yksi)
  • On myös yksi välimies Jumalan ja ihmisten välillä. Se, että tämä välimies -toimi on erotettu eri lauseeseen ilman, että sitä yhdistettäisiin Jumalaan, osoittaa, että kyse ei ole Jumalasta. T.s. Jumalan lisäksi on yksi välimies.
  • Välimies on ihminen ja tämä ihminen on Jeesus Kristus. Joku voi sanoa, että kirkolliskokoushan on päättänyt Jeesuksen olevan sekä ihminen että Jumala. Tämä oli käsitykseni mukaan tarkoitettu kuvaamaan Jeesuksen luontoa maan päällä. Ei varmaankaan kirkolliskokous ajatellut, että taivaassa Jeesus jatkaisi ihmisenä oloaan? Varmaan ajateltiin, että Jeesus noustessaan taivaaseen, ottaisi takaisin Jumalan luonnon eikä jäisi ihmiseksi.

Jumalalla on kuitenkin suunnitelma maailman ja ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen. Sen tiedämme, että suunnitelma toteutuu viimeisen tuomion jälkeen.

Mutta, onko Jumalalla tarkoitus tulla esiin Kristuksen tai Pyhän hengen välityksellä lopettamaan tämä nykyään tapahtuva ja kaksi vuosituhatta jatkunut uskosta kiistely? Vai haluaako Jumala, että nykyinen hajaannus ja riitely jatkuu? Se ainakin näyttää selvältä, että ihmiskunta ei itse pysty yhdistymään edes tässä yhdessä, mutta uskon kannalta keskeisimmän kysymyksen ratkaisemisessa – kysymyksessä Jumalan luonnosta.

Taidan toivoa turhaan. Jumalallista väliintuloa ei ole luvassa. Mistä tiedän, ettei näin tapahdu? Siitä, kun Raamattu sanoo aprikoiden Jeesuksen toisesta tulemisesta: ”Mahtaako hän löytää uskoa tullessaan?” Saatanan ote siihen saakka vain tiivistyy ja kristilliset kirkot eivät löydä toisiaan. Luuk 18:8 ” … kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?

Olen pohtinut Jumalan olemusta artikkelissani ’Onko Jumala kolmiyhteinen, kaksiyhteinen vai pelkästään yksi?

 

Onko Jumalan poika myös tasa-arvoinen Jumala?

Raamatun mukaan Pyhä henki ’varjosti’ neitsyt Marian ja saattoi hänet raskaaksi. Tulkitsen Raamatun kertomuksen niin, että Isä Jumala valitsi nuoren Maria -neidon ja antoi Hengelleen tehtäväksi saattaa Maria raskauden tilaan. Ei niin, että Pyhä henki olisi kierrellyt ympäri Israelia ja valinnut sitten Marian Jeesuksen äidiksi. Isä siis valitsi ja hänen henkensä toteutti Jumalan tahdon.

Ymmärrän, että ihmiseen voi vaikuttaa Pyhä henki ja ihminen ’syntyy uudestaan’. Henkinen syntymisprosessi on yhtä vaikea selitettäväksi, mutta sen lopputuloksen selittäminen -ihmisen uudestisyntyminen- on minulle helpompaa kuin ’varjostamalla’ tapahtuva raskaaksi tuleminen. Raamattu kertoo, että ”saatana meni Juudakseen” ja sai hänet pettämään Jeesuksen. Miten saatana ”meni” Juudakseen ja miten Pyhä henki ”meni” Mariaan ja sai tämän raskaaksi? Mitä on tämä varjostaminen? Osaako joku selittää?

Voisi ajatella, että Isä Jumalan poika olisi perinyt jumaluuden Isältä. Tuskin on mahdollista, että Jeesus olisi perinyt 50 prosenttia jumaluutta, ja 50 prosenttia ihmisyyttä. Sitten tulee mieleen ajatus, että Jeesus oli maan päällä ihminen, joten hänessä oleva jumaluus peittyi ihmisyyden alle.

Jeesus oli maan päällä täysin ihminen. Sen voimme päätellä hänen omasta todistuksestaan. Jeesushan sanoi, että ne ihmeteot, jotka hän teki, eivät olleet hänestä, vaan Jumalasta. Joh 14:10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.

Jeesuksen kaksiluonto-opin mukaan Jeesus oli sekä täysi ihminen että täysi Jumala maan päällä. Eikö Jeesuksessa oleva Jumala olisi voinut toteuttaa ne ihmeet, jotka Jeesus teki? Miksi Isä Jumala teki ne eikä Jeesuksen toinen puoli, Jumala. Voisimmeko tästä päätellä, että oppi Jeesuksen kahdesta luonnosta ei pidäkään paikkaansa?

Jeesus sanoi, että Jumala asui hänessä. Ilmeisesti Jeesuksessa ei ollutkaan itsenäistä Jumalaa, kun Isä Jumala asui hänessä ja heti nämä ihmeteot. Tämä kaksiluonto-oppi ei taida pitää paikkaansa, koska Jeesus ei milloinkaan antanut edes ymmärtää, että hänessä oli puolet Jumalaa!

Tuon esille vielä yhden ajatukseni Jeesuksen luonnosta. Jos lähdemme ajatuksesta, että Jeesus on aidosti täysi ihminen, ei pidä tällöin mieltää Jeesusta meidän kaltaiseksemme ihmiseksi. Jeesus oli aidosti Jumalan kuva, eli sellainen ihminen, jollaiseksi Jumala ihmisen loi ja jollaiseksi pelastuneet ihmiset tulevat. Ihmisillä tulee Jeesuksen kertoman mukaan olemaan suuret voimat, tehdä vaikka kuinka vaikealta vaikuttavia asioita, esimerkiksi siirtää vuoria. Jeesus tosin sanoi, ettei hän tee niitä ihmeellisiä asioita, joista Raamattu kertoo, vaan hän teki niitä Jumalan antamalla voimalla. Tällaisien voimien käyttöön saamisesta ihmisille on varmaankin kysymys Jumalan uudessa maailmassa: Joh 14:12 ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö.”

Fil 2:9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,

10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. 

Jeesus Kristus on Herra. Mitä se merkitsee? Herra tarkoittaa jumaluuteen (Godhead) kuuluvaa. Se ei tarkoita, että Jeesus olisi samanarvoinen Jumala kuin Isä. Apt 2:36 ”Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi. Pysähdypä hetkeksi miettimään, mitä se tarkoittaa Jeesuksen jumaluuden suhteen. Eikö Jumala olekin sellainen, joka on aina ollut, siis iäinen? Toiseksi: voiko joku tehdä toisen Jumalaksi?

Mitä siis tarkoittaa, että Jeesus on Herra? Pieni vertaus. Tasavallan Presidentti voi korottaa kenraalin Puolustusvoimien Ylipäälliköksi. Ylipäällikkö on kaikkien sotaväkeen kuuluvien ylipäällikkö. Samalla tavoin Jeesus, jonka Jumala oli korottanut Herraksi ja Kristukseksi, on ylempänä kaikkia niin taivaassa kuin maan päällä. Vain hän, joka korotti Jeesuksen tähän korkeaan arvoon ja asemaan, on Jeesusta ylempänä.  Jeesuksesta olen kirjoittanut luvussa Jumala, ihminen ja enkelit.

 

Isä ja Poika

Seuraava Raamatunjae on tärkeä kuvaamaan Isän ja Pojan keskinäistä suhdetta:

1 Kor 15:28 Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.

Milloin kaikki alistetaan Pojan valtaan? Vaikkakin Jeesukselle on annettu kaikki valta niin taivaassa kuin maan päälläkin, se ei vielä tarkoita, että kaikki ihmiset ja kaikki enkelit olisivat alistetut Pojan vallan alle. Tulkitsen tämän tapahtuvan sitten kun Kristuksen Tuhatvuotinen valtakunta on päättynyt, saatana on vapautettu ja saatana käynnistää viimeisen, epätoivoisen yrityksen ottaa maailman valtius itselleen. Saatana häviää ja hänet sekä apurinsa Antikristus ja Väärä Profeetta on heitetty ikuisiksi ajoiksi tuliseen järveen. Sitten seuraa viimeinen tuomio ja siihen liittyvät rangaistukset.

SILLOIN maailma on Pojan vallassa ja Poika luovuttaa kaiken vallan takaisin Isä Jumalalle.

SILLOIN Poika alistetaan Jumalan vallan alle ja Poika toimii ikuisesti Jumalan Ylimpänä Pappina.

SILLOIN Jumala on kaikki kaikessa ja ihmiset ovat Jumalan työtovereita suorittaen Jumalan heille antamia tehtäviä.

Vastaus otsikon kysymykseen siis on: Jeesus ei ole tasa-arvoinen Isä Jumalan kanssa.

 

Jeesus teki maan päällä niin kuin Isä Jumala hänelle määräsi. Jeesus tekee myös taivaassa niin kuin Isä hänelle tehtäväksi antaa. Jeesus on jäsen Jumaluudessa (Godhead). Minä hyväksyn tämän määritelmän, mutta en sitä, että kaikki kolme jäsentä olisivat tasavertaisia.

Tietystikin tämä on opillisen riidan aihe. Ihmisten olisi hyvä tiedostaa, että pakanallisilla uskomuksilla oli keskeinen sija, kun Jumalan poikaa ja Pyhää henkeä oltiin kirkolliskokouksessa korottamassa Jumalaksi. Ensiksikin, jokaisen tulisi ymmärtää, etteivät ihmiset ja heidän kokouksensa ja kokouksissa päätetyt opit, voi korottaa ketään Jumalaksi. Ne vain edustavat ihmisten oppeja, joista Raamattu varoittaa, ettei niille pidä antaa mitään sijaa. Ratkaisun on siis löydyttävä Raamatusta.

Jeesuksen jumaluudesta käytiin 300-400 -luvuilla kiivasta väittelyä. Olen melkoisen varma, ettei ratkaisu löytynyt Raamatusta, vaan katolisen kirkon valtapyrkimyksistä. Ongelma oli, miten saada isot, osittain vielä pakanalliset kansat, omaksumaan kristinusko. Vastaus oli, että tarjotaan sellainen kristinusko, jonka pakanat tunnistavat tutuksi. Kolmihenkinen jumaluus oli pakanoille jo entuudestaan tuttu. Toiseksi; muotoilemalla kirkolliskokouksen päätökset katolista määrittelyä noudattaviksi, tehtiin katolisesta kirkosta ainoa uskon auktoriteetti. Se, joka ei noudattanut kirkon (siis katolista) uskontunnustusta, joutui maksamaan siitä – hengellään.

Tällainen uskoon pakottaminen ja monien paavien elostelu ja väkivalta eivät olleet omiaan yhdistämään kristittyjä ja liittämään eri mielipiteitä omaavia katoliseen kirkkoon. 

 

Mikä on logos, Jumalan sana?

Ev. lut. kirkko määrittelee, että ”Jeesus Kristus on Jumalan Sana. Isolla kirjoitettaessa Sana (kr. Logos) tarkoittaa siis Kristusta. Kristus-Logos oli läsnä jo maailman luomisessa, kun Luoja, Isä loi maailman. Maailma luotiin siis Logoksen kautta.”

Vanhoissa Raamatun kirjoituksissa, kuten Psalmeissa ja Sananlaskuissa, Jumalan sana on käsitetty abstraktisesti. ”Jumalan sanalla ovat taivaat tehdyt,” ja ”hän sanoi ja se oli tehty,” Sananlaskut kertovat maailman luomisesta. Näitä jakeita on tulkittu niin, että ne vahvistavat Jumalan Pojan olleen mukana maailman luomisessa; ”kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä”.

Myös Hebrealaiskirje on väärin ymmärrettynä todiste siitä, kuinka Poika on ollut mukana maailman luomisessa: 1:2 ”on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.”

Mikä onkaan totuus?

Psa 33:6 ”Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.
7 Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioksi, panee syvyydet säiliöihin.
8 Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.
9 Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty.”

Toisaalla Raamatussa Jumala sanoo Jes 44:24 ”… Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan – kuka oli minun kanssani?”

Mitä opimme tästä? Asioita ei pidä ratkaista yhden jakeen perusteella eikä muodostaa oppia ilman, että huomioi mitä Raamattu muualla sanoo.

Onko Jeesuksen mukanaolo maailman luomisessa vahvistettu seuraavien jakeiden avulla:

San 8:27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,

San 1:20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla; 3:19 Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut.

Jer 10:12: Hän [Jumala] on tehnyt maan voimallansa, vahvistanut maanpiirin viisaudellansa ja levittänyt taivaat taidollansa. (Samoin 51:15)

Apostolisen ajan jälkeisinä aikoina Jeesusta ei pidetty Jumalana, joka oli ollut isän tykönä ennen maailman luomista ja tullut sieltä alas Marian kohtuun ja syntynyt ihmiseksi. Jumalan sana tuli Jeesukselle niin kuin se tuli häntä ennen Johannes kastajalle (Luuk 3:2) ja sen sanan kautta Jeesus sai Jumalan pyhän hengen itselleen. Jeesus ilmaisi asian niin, että ”Jumala asuu hänessä.” Jeesus julisti isältä saamansa Jumalan sanan opetuslapsilleen ja muille kuulijoille.

Joh 12:49 Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. 50 Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.”

14:24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

17:5 Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan. 7 Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. 8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.

Joh 14:10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.

 

Mitä tarkoittaa, kun Raamattu sanoo Jeesusta kutsuttavan nimellä Jumalan Sana?

Ilm 19:13 ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. – Jumala loi maailman sanallaan eli antoi käskyn ja se toteutettiin. Kristus on Jumala Sana, koska hänen työnsä maan päällä oli saarnata Jumalan valtakunnasta ja tulevasta maailmasta, jonka luomiseen Kristus osallistuu.

”Paavali kertoi jo edeltä, että hänen jälkeensä seurakuntaan tulisi susia, jotka eivät laumaa säästäisi. (Apt 20:29) Heiltä puuttuu Jumalan rakkaus ja pyhä henki, mistä syystä he ovat vihanneet Jeesuksen aitoja opetuslapsia ja heidän opetustaan. Me tiedämme historiasta, miten katoliset isät vihasivat harhaoppiseksi nimittämiään areiolaisia ja muita kristittyjä.    Apt 20:29 ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, 30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.”

Kirkkokuntien johtoon on aikojen saatossa noussut paaveja, piispoja tai muilla titteleillä varustettuja johtajia, joiden toiminta on ollut kammottavan epäkristillistä. Tämän on kokenut niin suurin kristillinen kirkko kuin pienikin kirkkokunta kuten Jehovan Todistajat.

1 Joh 4:3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa

 

Pääseekö uskova kuoltuaan taivaaseen?

Ihmiset yleisesti uskovat, että hyvät ihmiset pääsevät kuoltuaan taivaaseen ja pahat joutuvat helvettiin. Raamattu ei kerro tällaisesta. Se sanoo, että ei kukaan ole noussut taivaaseen paitsi Jeesus Kristus. Kuolleet eivät voi olla taivaassa, koska kuolleet eivät tiedä mitään. Kuolleet makaavat haudoissaan odottaen luvattua ylösnousemusta.

Miksi papit eivät oikaise näitä vääriä uskomuksia? Eikö olisi hyvä, jos kaikissa uskon asioissa pyrittäisiin totuuteen? Hassua, mutta kaikki kirkkokunnat väittävät totuuden olevan heidän opissaan. 

 

Tulkinnan vaikeus

Olen moitiskellut Jumalaa siitä, että hän ei ole ohjannut Raamatun kirjoittamista niin, että se olisi vapaa tulkintaerimielisyyksistä. Toisaalta on niin, että yhtään keskeistä opinkappaletta ei ole jätetty yhden jakeen varaan. Voinkin todeta, että mitä tärkeämpi asia, sitä useammassa kohdassa ja useammalla tavalla siihen viitataan, jotta virhetulkintojen mahdollisuus pienenisi. Esimerkiksi, kolminaisuusoppia, joka on Jumalan luonnon selittämisen kannalta mitä keskeisin oppi Raamatussa, sitä ei ole kuvattu yhdessäkään jakeessa. Ei myöskään Jeesuksen kaksiluonto -oppia.

Toinen esimerkki: milloin Jumalan valtakunta tulee?

Luuk 17:20 Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: ”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
21 eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.

Jakeesta 21 voisi päätellä, että sisäinen Jumalan valtakunta olisi jo täällä. Perusteluksi on sanottu: ”Jumalan valtakunnan tuloa eivät edellä merkit tai ihmeet; se on jo täällä. Jeesus uskoi, että kauan odotettu Jumalan valtakunta oli murtautumassa sisään maailmaan hänessä ja hänen työssään. Hän kutsui kaikkia kohtaamiaan ihmisiä astumaan sen sisäpuolelle.” Lue artikkelini preteristeistä, jotka uskovat Jeesuksen jo tulleen ja perustaneen näkymättömän Tuhatvuotisen valtakuntansa.

Tarkoittiko Jeesus, että Jumalan valtakunta todella oli fariseuksissa? Vai, tarkoittiko Jeesus, että se oli fariseuksissa sisäisesti, mutta fariseukset eivät ole sitä huomanneet, koska… (?)

Vai tarkoittiko Jeesus, että Jumalan valtakunta, kun se tulee, tulee myös fariseuksiin, jos he osaavat katsoa sisimpäänsä, he löytävät sieltä Jumalan valtakunnan?

Joh 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Mitä tarkoittaa nähdä Jumalan valtakuntaa, jos valtakunta on sisäisesti ihmisissä? Olisiko oikeampi sana ’tuntea’?

Mar 1:15 ja sanoi: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” – Jeesus totesi useamman kerran, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle, ei sen enempää.

Kyllä, Raamattu on tulkinnanvarainen teos. Ja siksi uskonnollinen kenttä on niin pirstaloitunut. Mutta, tulkinnanvairaisuus ei tarkoita, että kristittyjen pitää käydä tukkanuottasille, vaan että heidän pitää tutkia ja väitelläkin rakentavassa hengessä ja olla kärsivällisiä toisin ajattelevia uskonveljiä kohtaan. Sanoohan Raamattukin: 1 Joh 3:15 Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.

 

Raamatun virheet

Raamatussa on virheitä. Mikä ero on virheellä ja väärennöksellä? Virhe on tahaton; kirjoittajan tai jäljentäjän ei ole ollut tarkoitus tuottaa virhettä. Esimerkkinä tästä Salomonin hevosten määrä 4000 tai 40 000.

Virhe voi olla myös tulkinnassa. Virheestä ei aina osaa sanoa, onko se tahaton vaiko tahallinen. Tahallisuudessa motiivi usein ratkaisee; esimerkiksi, kun Raamattu sanoo ’Sana oli Jumala’ (Joh 1:1). Oikea käännös on Jumala oli sana’, on vaikea uskoa, että virhe olisi tahaton. On vaikea uskoa, että lukemattomat Raamatunkäännökset olisivat kääntäneet tämän Johanneksen kirjoituksen tahallisesti väärinpäin. Eräät käännökset ovatkin korjanneet lauseen sanajärjestyksen oikeaksi, mutta monet sinnittelevät vielä vanhan, väärän sanajärjestyksen kanssa, joka tekee Sanasta Jumalan.

Minä viikonpäivänä Kristus ristiinnaulittiin? Oliko se keskiviikko, kuten minä olen todistellut, vai perjantai, kuten valtakirkot väittävät. Päivällä ei ole väliä, vaan itse asialla; että Kristus ristiinnaulittiin meidän syntiemme lunastamiseksi.

Myös seuraavalla asiaan liittyvällä seikalla on väliä mitä suurimmassa määrin. Katoliset kirkot kehittivät opin Jeesuksen kahdesta luonnosta; sen mukaan hänellä on ihmisen luonto ja Jumalan luonto. Kun Jumala ei voi kuolla, selitetään tämän opin mukaan, että Jeesus kuoli vain ihmisen luonnon puolesta. Jumala hänessä ei kuollut. Näin mahdollistettiin Jeesuksen jumaluus. Katolinen kirkko on julistanut Kristuksen kaksiluonto-oppia muun muassa seuraavissa kirkolliskokouksissa: Efesossa vuonna 431, Khalkedonissa vuonna 451 ja Konstantinopolissa vuonna 553. Katolisen kirkon päämies paavi on julistanut Kristuksen kaksiluonto-opin Ex Cathedra, mikä merkitsee opin virallistamista ja ikuista pysyvyyttä.

Kristuksen luonto jaettiin kahteen osaan: inhimillinen luonto ja jumalallinen luonto. Opin kehittäjät selittivät kaiken inhimillisen Jeesuksen inhimillisellä luonnolla ja kaiken yliluonnollisen hänen jumalallisella luonnollaan. Jeesus itse tunnusti kaiken yliluonnollisen eli Jeesuksen tekemät ihmeet, tapahtuneen Isä Jumalan voimasta. Jos Jeesuksella olisi ollut jumalallinen luonto, hänen ei olisi tarvinnut ottaa vastaan Jumalan apua herättäessään kuolleen henkiin tai antaessaan sokealle näkönsä takaisin. Isä Jumala korotti poikansa Herraksi ja Kristukseksi. Näin Jeesus korotettiin osaksi jumaluutta – ei Jumalaksi, vaan Jumalan lähimmäksi työtoveriksi ja kaikkien luotujen valtiaaksi. Jeesus on taivaassakin ihminen, esikuva muille ihmisille, jotka aikanaan Jumalan työtovereina tekevät suuria tekoja Jeesuksen tapaan.

 

Raamatun kirjoitusten autenttisuus

Onko kirjoittaja mitä sanotaan, vai onko kirjoittaja joku muu? Esimerkiksi apostolin avustaja? Milloin kirjoitukset kirjoitettiin? Tutkijat ajoittavat vanhimmat Uuden testamentin kirjoitukset vuosiin 50-65 jKr. Apostolien kirjoituksia alettiin kopioida ja jakaa kirkoille. Ne muodostavat pyhien kirjoitusten selkärangan jo ensimmäisellä vuosisadalla. Apokryfisia raamatullisia kirjoituksia alkoi ilmestyä toisella vuosisadalla, mutta ne ovat osoittautuneet epäluotettaviksi ja jätetty siksi pois Raamatusta. Katolinen kirkko on kuitenkin sisällyttänyt joitain Raamattuunsa, ja siten heistä on tullut osa Raamatun sanaa.

Kun Tanakhia  jäljennettiin, tarkistuslaskenta suoritettiin laskemalla jokainen kirjain. Siten ainakin varmistettiin, ettei mitään jätetty pois tai lisätty. Näin ei ollut UT:n kohdalla; uuteen kopioon saattoi päätyä lisäys esimerkiksi kopioivan munkin tekemällä lisäys marginaalin. Seuraava kopioija saattoi sisällyttää sen varsinaiseen tekstiin uskoen, että se oli unohduksen vuoksi lisätty marginaaliin.

 

Onko olemassa mitään tieteellistä todistetta?

Kun vuosia sitten sisällytin sivustolleni Ivan Paninin löytämän ja hänen selostamansa Raamatun numerokoodin, ajattelin, että tässähän on matemaattinen ja sitä kautta ehdottoman pitävä todiste Raamatun tekstin paikkansa pitävyydestä.

Näin voisi olla, ellei Paninin todistelussa olisi yksi merkittävä puute. Panin laskee yhteen tietyn määrän Raamatun sanojen kirjainten numeroarvoja. Kun hän jakaa summan seitsemällä ja jos jakolasku menee tasan, se osoittaa Paninin mukaan, että Jumala on ”tarkastanut” tekstin oikeellisuuden. Missä kohtaa todistelua on puute? Kuka määrittelee, kuinka monta sanaa tai kappaletta otetaan mukaan tarkasteluun? Jos on otettu vaikka yksi pitkä lause ja sen sanojen kirjainten yhteenlaskettu summa jaettuna 7:llä, ei menekään tasan, mitä tehdään? No, otetaan lisää sanoja ja lasketaan uudestaan. Kyllä jossakin vaiheessa summa on 7:llä jaollinen.

Kun Panin on tällä metodilla selvittänyt koko kreikankielisen Uuden Testamentin, todistelu olisi paljon uskottavampi, jos hän olisi merkinnyt tekstiin kohdat, jossa laskenta on pysäytetty ja uusi jakso 7:llä jaollisen jakson teksti alkaa.

Nykyisenä tietokoneaikana olisi melko helppo panna tietokone käymään kreikankielistä UT:a lävitse ja verifioimaan 7:llä jaolliset jaksot. Nyt olemme uskon varassa – sen uskon, että luotamme Paninin 50-vuotta kestäneeseen Raamatun tutkimiseen ja hänen rehellisyyteensä. Paninin ajatus jumalallisesta koodista voisi olla varma todistus Raamatun oikeellisuudesta ja sen sanan väärentämättömyydestä – jos vain todistus olisi viety loppuun esittämälläni tavalla.

Paninin selostuksesta olen poiminut yhden esimerkin, jonka olen sisällyttänyt asiaa koskevaan artikkeliini.

 

Valtakirkkojen kristinusko perustuu väärään tulkintaan

Tämän väärän tulkinnan kantavat pilarit ovat:

1) Jumala on kolmiyhteinen

2) Jeesus on sekä Jumala että ihminen

3) Pyhä henki on kolmas itsenäinen ja muiden kanssa tasa-arvoinen persoona

Jumaluuden luonne on ollut usean kirkolliskokouksen käsiteltävänä alkaen Nikean kirkolliskokouksesta vuonna 325. Näissä kokouksissa päätettiin, että Jumala on kolmiyhteinen. Ilman tätä uskoa ei katsottu ihmisen voivan pelastua. Vielä tänäkin päivänä sellaista kirkkokuntaa, joka ei usko Jumalan kolmiyhteisyyteen, ei pidetä edes kristillisenä. Tällaisella lausumalla tahdotaan ilmaista, ettei kyseisten epäkristillisten kirkkokuntien jäsenet täytä edes kristillisyyden vähimmäisehtoa. Toisin sanoen, nämä uskovat siis niin väärin, etteivät he voi pelastua.

Noin 1500 vuotta sitten lukkoonlyödyt opetukset kolmiyhteisestä jumalasta ja ikuisesta piinahelvetistä ovat juurtuneet sitkeästi sekä katolisen kirkon että protestanttisten kirkkojen opetukseen. Näistä opeista uskovaiset pääsevät vain vaivoin irti, jos janoavat totuutta joskus jopa hengestään välittämättä. Jumalan henki kuitenkin kehottaa Kristuksen omia etsimään totuutta. Myös pienemmissä uskontokunnissa sisäinen kuri on kova; sitä vastustava saatetaan erottaa, jonka jälkeen erotetun ystävät ja sukulaiset alkavat karttaa erotettua. Jumalan sanan ja totuuden yhdistäminen ei aina ole helppoa.

Keisari Konstantinus Suuren kääntyessä katoliseen uskoon 310-luvulla, alettiin kirkon johtajien vaatimuksesta säätää lakeja heidän harhaoppisina pitämiään areiolaisia ja muita ”lahkolaisia” vastaan. Omaisuuteen ja sananvapauteen kajoaminen aloitti toisinajattelijoiden kohtelun.  Seuraavaksi oli vuorossa maasta karkotukset ja lopulta sekä kasteen uusijat eli anabaptistit sekä antitrinitaarit määrättiin surmattaviksi Rooman lain mukaan, kun katolisuudesta oli tullut valtion uskonto 390-luvulla. Kun tultiin Keski-ajalle, uskonpuhdistajista Luther, Zwingli ja Calvin ottivat nämä lait käyttöön omissa maissaan Keski-Euroopassa ja niin ovat kristittyjen verta vuovuodattaneet toiset kristityt uskonveljet. Pitkiä sotiakin on käyty, esimerkkinä 30-vuotinen sota 1600 luvun alkupuolella.

Nikean konsiili vuonna 325 päätyi vakiinnuttamaan seuraavan opillisen asetelman: Isän ja Pojan olemus (eli luonto) on yhteinen, eikä Poika ole Isää alempi eikä hänestä erillinen, vaan he yhdessä ja samalla myös erillään edustavat yhden Jumalan yhtäaikaista tuonpuoleisuutta ja tämänpuoleisuutta.

Jeesuksen kahdesta luonnosta, jumaluudesta ja ihmisyydestä, oli muotoiltu oppia useita vuosisatoja. Kaksiluonto-oppi saavutti toistaiseksi lopullisimman muotonsa Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451. Tämä osoittaa vain sen, että ihmiset eivät ole ymmärtäneet Raamatun sanomaa. Tiivistetysti voin sanoa omana tulkintanani, että

  • Jeesus syntyi ihmiseksi
  • Jeesus kuoli ihmisenä
  • Jeesus on taivaassa ihminen

Useimmille kolmas kohta on käsittämätön. 1 Tim kuitenkin todistaa: 2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.

Jakeesta ilmenee, että Jumala on yksi (ei kolminainen) ja on vain yksi välittäjä Isä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Jeesus Kristus. Neitsyt Mariasta välittäjänä ei mainita mitään.

Jeesuksen jumaluuteen uskovat eivät kiinnitä huomiota siihen, että Raamattu ei todista Jeesuksen jumaluudesta. Nekin pari kohtaa, jotka voitaisiin katsoa todisteeksi, osoittautuvat virheiksi, kun asiaa tutkitaan tarkemmin. Jos näin keskeistä oppia ei löydy Raamatusta ja koko oppi on vahvistettu kirkolliskokouksessa vasta vuonna 451, luulisi uskovien tuntevan palaneen käryä. Raamattu varoittaa uskomasta ihmisten kehittämiä oppeja.

Jeesuksen myönnetään olevan ihminen, jonka neitsyt Maria synnytti. Miten Maria tuli raskaaksi? Raamatun mukaan Pyhä henki varjosti Marian ja saattoi hänet raskaaksi.  Lisäksi yleisesti uskotaan Jeesuksen olleen taivaassa Isän luona ennen syntymäänsä. Tähän uskoon kuuluu lisäksi, että Jeesus on ollut luomassa maailmaa Jumalan kanssa.

Puhuiko Jeesus edes apostoleilleen olevansa Jumala tai osa jumaluutta? Kertoiko hän luoneensa maailmaa yhdessä isän kanssa? Sanoiko hän olevansa tasavertainen jumaluudessa Isän ja Pyhän hengen kanssa?

Jumalan olemus on mielestäni kaikkein tärkein opetus mitä Raamattu antaa ihmiskunnalle. Kun Jumala lähetti Poikansa maailmaan, varmaan hän antoi Pojalle tehtäväksi kertoa tämän ihmiskuntaa koskettavan kaikkein tärkeimmän asian. Asia ei kuitenkaan ole tullut selväksi, koska kolme miljardia kristittyä ei vieläkään ole päässyt tästä asiasta yksimielisyyteen. Koska asia on tärkeä ja kaikki (toiset) ovat ymmärtäneet sen väärin, on seurauksena uskonnollisia kiistoja – jopa uskonsotia.

Alkuvuosisatoina ihmiset eivät uskoneet sitä, että Jeesus on isän vertainen Jumala. He toivat väkevän hajaannuksen siemenen seurakuntaan. Vähitellen tästä opista kehittyi katolinen kolmiyhteisen jumalan oppi, jossa Jeesus on korotettu isän vertaiseksi kaikkivaltiaaksi kaiken luoneeksi Jumalaksi.

Kiinnititkö huomiota siihen, että kirjoitin ”vuosisatojen kuluessa kehittyi kolmiyhteisen jumaluuden oppi”. Eikö Raamatusta pitäisi löytyä uskon tärkeimmän kysymyksen selvittävä oppi? Kirkkoisät eivät sitä löytäneet. Ehkä he halusivat tehdä selvän eron juutalaisuuteen ja sen keskeiseen elementtiin – Jumalan ykseyteen.

Yhtäkään keskeistä opinkappaletta ei Raamatussa ole jätetty yhden jakeen varaan. Mitä tärkeämpi opillinen kysymys, sitä useammassa kohdassa ja useammalla tavalla siihen viitataan, jotta virhetulkintojen mahdollisuus pienenisi. Sitä suuremmasta syystä on hylättävä opit, kuten kolmiyhteistä Jumalaa tai Jeesuksen kaksiluonto-oppia koskevat kirkon itsensä kehittämät opit, joille ei löydy ainoatakaan Raamatunlausetta sitä puolustamaan.

Jumaluus on selvitetty Raamatussa, ei ainoastaan VT:ssa vaan myös UT:ssa ja moneen otteeseen. Jumala on yksi ja tämä yksi Jumala on Isä, Jehova.

Kolmiyhteisen Jumalan oppia piti kehittää useiden vuosisatojen ajan. Sisällöstä myös kinasteltiin. Se osoittaa, että Raamatun sana ei ollut avautunut katoliselle kirkolle, vaan saatana sekoitti heidän mielensä. Ja onnistuu siinä myös tänä päivänä; 2 Kor 4:4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala [saatana] on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.

Pyhä henki.  Lausuin, että Pyhän hengen katsotaan olevan kolmas kolminaisuuden jäsen; itsenäinen, mutta tasavertainen kahden muun kanssa. Merkittävin Raamatun lausuma Pyhästä hengestä liittyy Pyhän hengen pilkkaamiseen. Joka näin tekee, ei voi saada sitä anteeksi. Näin ajatellen Pyhä henki olisi jopa kolmiyhteisen Jumalan tärkein persoona.

Pyhästä hengestä ei Raamatussa ole sellaisia luonnehdintoja, jotka vahvistaisivat Pyhän hengen itsenäisyyden samalla tavoin kuin Isä Jumala on ja myös Poika. Pyhä henki on erään luonnehdinnan mukaan Jumalan toimiva tai toimeenpaneva voima. Raamatussa Isä Jumala on lähettänyt Pyhän hengen ja sanallaan antanut toimintakäskyn, jonka Pyhä henki on toteuttanut. Eräässä kirjoituksessani luonnehdin Pyhän hengen luonnetta seuraavaan Paavalin tapaan: Paavali lähetti kirjoituksissaan terveisiä seurakunnille Jumalan ja Kristuksen nimissä, mutta ei kertaakaan terveisiä Pyhältä hengeltä. Jos Pyhä henki olisi persoona samoin kuin Isä ja Poika, toki Paavali olisi sisällyttänyt terveisiin myös Pyhän hengen.

Pyhä henki on Jumalan henki, eräs seitsemästä hengestä. Pyhän hengen pilkkaaminen osuu suoraan Jumalaan. Sen vuoksi Raamattu sanoo, ettei sitä anneta anteeksi. Olen luonnehtinut ja verrannut Pyhää henkeä, joka tutkii jopa Jumalan syvyydet, omaantuntoon, joka ihmisten kyseessä ollen tutkii ja arvioi ihmisten tekemisiä.

Lähde pois siitä!

Jos olet tullut johtopäätökseen, että kirkko, jonka jäsen olet, ei noudata Raamatun sanaa, vaan toimii sitä vastaan, silloin Ilm 18:4 kehottaa “Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.”

 

Mitä ja mihin pitää uskoa, että ihminen pelastuisi?

Jumaluuden luonne on ollut usean kirkolliskokouksen käsiteltävänä alkaen Nikean kirkolliskokouksesta vuonna 325. Näissä kokouksissa päätettiin, että Jumala on kolmiyhteinen. Ilman tätä uskoa ei katsottu ihmisen voivan pelastua. Vielä tänäkin päivänä sellaista kirkkokuntaa, joka ei usko Jumalan kolmiyhteisyyteen, ei pidetä edes kristillisenä. Tällaisella lausumalla tahdotaan ilmaista, ettei kyseisten epäkristillisten kirkkokuntien jäsenet täytä edes kristillisyyden vähimmäisehtoa. Toisin sanoen, nämä uskovat siis niin väärin, etteivät he voi pelastua.

Mitä Jeesus lausuikaan? Luuk 6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

 

300-luvulla vakiintui piispa Athanasioksen mukaan nimetty uskontunnustus, joka sanoo jumaluudesta: ”Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta. Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.”

Athanasioksen uskontunnustuksen lopussa sanotaan selvästi: ”Tämä on katolinen usko, jonka mukaan hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen. Tämä on yhteinen katolinen usko. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua!”

Onko tämä vaatimus vielä voimassa? Jotkut kirkkokunnat tuovat selvästi esille mihin pitää uskoa: Helluntaiseurakunnan sivuilla luetellaan mihin pitää uskoa: ”Raamattuun Jumalan sanana ja oppimme ainoana perustana. Sitten: Kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen,” jne. – Luettelo alkoi lupaavasti ja niinhän minäkin uskon. Sitten tulee selvennys uskomisesta kolmiyhteiseen Jumalaan. Missähän kohtaa Raamatussa opetetaan kolmiyhteisestä Jumalasta?

Eri kirkkokunnilla, erityisesti pienemmillä, on pelastuksesta omat käsityksensä. Useimmat tukeutuvat kolmiyhteiseen Jumalakäsitteeseen jopa tiukemmin kuin evankelisluterilainen valtakirkko. En ole ainakaan kuullut sitä vaadittavan yhdessäkään Jumalanpalveluksessa. Eikö näin tärkeä asia pitäisi tuoda julki jokaisessa Jumalanpalveluksessa.

Ehkä valtiokirkko katsoo, että asia on ilman muuta selvä, ettei sitä tarvitse jatkuvasti toistaa?

Pelastumisen vaatimuksia tuodaan hanakasti esille, erityisesti pienissä herätysliikkeissä. Jos juot alkoholia, et pääse taivaaseen tai muita vastaavia käyttäytymissääntöjä on paljon näissä liikkeissä.

 

Pelastus, armosta vai teoista?

Sanassa on pelastuminen tehty helpoksi ja yksinkertaiseksi: Apt 16:31 Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” – Pelastuksen resepti on yksinkertainen; usko herraan Jeesukseen! 1 Joh 4:15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.

Kun Jumala on antanut kullekin ihmiselle uskoa oman harkintansa mukaisen määrän, moni onkin saanut sitä vain minimiannoksen. Kun ihminen rehellisesti uskoo Jeesuksen Kristuksen olevan Jumalan poika, hän pelastuu. Saman vahvistaa Efe 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – 2:9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Raamattu kuitenkin puhuu tuomion perustuvan tekoihin!?

1 Piet 1:17 Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,

Ilm 20:12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

Jumala on ilmaissut tahtovansa kaikkien pelastuvan. Kumpi ratkaisee, usko vai teot? Tämä on ollut vaikea kiistakysymys, joka on jakanut niin oppineita kuin uskovia ihmisiä. Olisiko ratkaisu tämä: Vähäisinkin Jumalaan ja Kristukseen uskova pelastuu armosta. Entäpä ne miljardit ihmiset, jotka eivät ole kuulleetkaan Isä Jumalasta tai hänen pojastaan? Näiden pakanoiden osalta, oikeat teot voivat ratkaista pelastuksen. Room 2:15 ”… lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.”

Viimeisellä tuomiolla suuri enemmistö tuomittavista ihmisistä onkin pakanoita. Jos kerran Jumala haluaa pelastaa kaikki, ja niinhän hän on sanonut haluavansa, on pakanoiden kohdalla etsittävä muita perusteita kuin usko. Kristuksen, joka antaa tuomiot, on huomioitava pelastavana tekijänä ihmisten sydämistä kumpuavat teot, joita heidän omatuntonsa puolustavat. – Jos kerran Jumalaa täysin tuntemattomat pakanat voivat pelastua, niin eikö sitten uskova, joka jossakin kohden uskoo väärin?

Kun ihminen alkaa oikeasti uskoa, hän saa Pyhän hengen lahjan ja hänet valtaa halu oppia ja tietää enemmän. Tällöin on hyvä tutustua vaikkapa evankeliumeihin. Paavali neuvoikin: Room 1:16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.

Uskoon tulon myötä kasvaa ihmisessä myös halu tehdä uskon tekoja.

 

Mikä on oikea usko?

Luterilaisissa tunnustuskirjoissa sanotaan:

Hän [Jumala] tahtoo vanhurskauttaa ja ottaa armoon, lapsiksi ja iankaikkisen elämän perillisiksi kaikki ne, jotka tosi parannuksen tehden ottavat oikealla uskolla Kristuksen vastaan.

Luterilaisen käsityksen mukaan Jumala tahtoo vanhurskauttaa iankaikkiseen elämään kaikki ne ihmiset, jotka katuvat syntejään, tekevät parannuksen ja ottavat Kristuksen vastaan elämäänsä oikealla uskolla. Ensi lukemalla ei tässä ole mitään hätkähdyttävää, mutta sitten huomio kiintyy kahteen sanaan: oikealla uskolla. Oikea usko on luterilaisten mielestä tietenkin luterilainen usko. Luterilainen usko on selitetty mm. tunnustuskirjoissa. Katolilaisilla, suurimmalla kristillisellä kirkolla, on oma itse määritelty uskon doktriininsa.

Kaikilla kristinuskon kirkkokunnilla on omat tulkintansa ja oppinsa. Niistä pidetään kiinni kynsin ja hampain. Kaikki eivät edes suostu keskustelemaan opillisista kysymyksistä. Yhteistä näille kaikille on, että niissä määritellään kunkin uskonliikkeen tunnustama oikea usko. Jos ei joku jäsen tätä hyväksy, seuraukset voivat olla dramaattiset; jäsen voidaan erottaa, häntä voidaan karttaa, häneltä voidaan kieltää jäsenille annettavia palveluita. Häneltä voidaan jopa kieltää mahdollisuus pelastukseen eli hänet osoitetaan helvettiin saatanan kanssa. Kirkon isät, jotka tällaisia päättivät, eivät muistaneet Jumalan Luukkaan kautta antamaa ohjetta: Luuk 6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

Ns. uskonpuhdistuksen aikaan katolinen inkvisitio vainosi kerettiläisiä, esim. kataareja. Tuhansia vääräuskoisiksi nimettyjä vainottiin ja surmattiin. Paitsi noitia, myös vääräuskoisia kristittyjä poltettiin roviolla. Katolilaisten lisäksi tähän syyllistyivät myös Reformaation kannattajat ja Lutherkin suositti ruhtinailleen, että he listisivät hengiltä kapinoivat talonpojat, jotka olivat ryhtyneet itse tulkitsemaan ja saarnaamaan Raamattua. Raamatun ohjeen mukaan meidän tulee rakastaa myös vihollisiamme eivätkä joissakin kohdin eri lailla uskovat kristityt veljemme edes ole vihollisiamme. Tämän näytti Lutherkin unohtaneen.

Mikä siis on oikea usko? Itse sanoisin, että se on Kristuksen usko, jota apostolit ovat Jumalan inspiroimana julistaneet ja ylöskirjanneet ensimmäisen vuosisadan aikana. Aivan alkuperäisiä tekstejä ei ole säilynyt, mutta kylläkin niitä lähellä olevia, joista on pystytty rekonstruoimaan alkuperäistä hyvin vastaava Uusi Testamentti. Ongelmaksi muodostuukin tekstin kääntäminen ja tulkinta. Olen kirjoittanut tästä oman artikkelin, jossa esimerkkien valossa pyrin valottamaan käännös- ja tulkintaongelmia. Raamattu osoittautuu sitä vaikeammaksi, mitä syvemmälle siihen paneutuu. Täysin yksiselitteistä ja kaikkien yhteisesti hyväksymää tulkintaa ei kerta kaikkiaan ole olemassa!

Kun Jumalamme Jehova tietää jo ennalta kaiken, on Hän varmaan myös nähnyt tämän tulkintojen sekamelskan. Miksi Hän ei pannut profeettojensa suuhun täysin selväsanaista sanomaa? Kenties Jumala halusi, että me kilvoittelisimme ja pyrkisimme totuuden saavuttamiseen.

Pelastuksen kannalta keskeiset opit ovat kuitenkin selvät. Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja se, joka uskoo häneen ja huutaa hänen nimeään avukseen pelastuu. Tämän kaltaisia Raamatun lauseita, joiden tulkinta on selvää, on monia. Jumala myös odottaa, että pelastukseen pyrkivät rakastavat totuutta ja pyrkivät ottamaan siitä selvän Raamattua tutkimalla. Aina se ei ole ollut mahdollista. Kansankielisiä Raamattuja alkoi tulla painosta vasta noin viisisataa vuotta sitten. Tänä päivänä on mahdollista internetin avulla tutkia Raamattua mitä moninaisimmin tavoin. Kovin pieni on se joukko, joka näin tekee. ”Monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut” – näin se on.

Jeesus myös kannusti uskovia kilvoittelemaan pelastuksen saavuttamiseksi: Luuk 13:24 Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. Näissä kirjoituksissani en pyri väittämään, että se mitä kirjoitan, on ehdoton totuus. Ottakaa itse selvää niin kuin Berealaiset, jotka eivät uskoneet apostoli Paavalia, vaan halusivat varmistaa kirjoituksista, oliko se totta mitä Paavali oli puhunut.

Tutki siis Raamattua ja muodosta oma käsityksesi. Tärkeintä on, että sinulla on rakkaus totuuteen. Joh 8:32 ”ja te tulette tuntemaan totuudenja totuus on tekevä teidät vapaiksi.”  Mat 7:7 ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.”

Joku on sattuvasti sanonut, että Jumala pelastaa syntisiä – ei pyhimyksiä. Pelastus kuuluu kaikille, jotka vain sitä anovat. Olen pitkään pohtinut, onko pelastus helppoa vaiko vaikeaa. Jonkin Raamatunlauseen perusteella se tuntuu olevan helppoa ja yksinkertaista ja toisaalta Raamatussa on monia ohjeita ja suoranaisia käskyjä mitä uskovan tulee noudattaa pelastuakseen.

Raamattu myös sanoo, että Jumala on antanut uskoa eri määrän kullekin ihmiselle. Kun näin on, luulisi että pelastuskin on toisille helpompaa ja toisille – vähäuskoisille – vaikeampaa. Ehkä on sitten niin kuin olen  artikkelissa “Kaksi erilaista pelastusta” kirjoittanut: Se, joka on saanut Jumalalta paljon uskoa ja sen uskon voimalla tekee paljon tekoja Jumalan valtakunnan hyväksi, hän pelastuu ensimmäisen ylösnousemuksen osallisena Jumalan valtakunnan johtotehtäviin ja ne, joiden usko on vähäisempää tai muuten arki painaa päälle, saavat  pelastuksensa viimeisellä tuomiolla.

Tuomio alkaa Jumalan huoneesta. 1 Piet 4:17 ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?” Pietari viittaa paitsi apostoleihin myös kaikkiin Jumalan sanan opettajiin. Jaakob sanookin: Jaak 3:1 ”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.”

Opettajien osa on siis tulla punnituksi ensimmäisinä ja tarkemmalla vaa’alla. Mitä merkitsee, että ensimmäisinä tuomion saavat Jumalan huoneen asukkaat? He ovat ensimmäisen ylösnousemuksen osallisia. He saavat joko ikuisen elämän ja pääsevät seuraamaan Kristusta ja hallitsemaan Hänen kanssaan tuhat vuotta tai sitten väärän evankeliumin jakaviksi osoittautuessaan, he saavat tuomion – joutua ikuiseen eroon Jumalasta. Erityisesti Paavali varoittaakin opettajia olemaan tarkkoja evankeliumin sanoman opettamisessa. Galatalaiskirjeessään hän sanookin painokkaasti: Gal 1:8 ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. 1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.” – Painavaa tekstiä kun se vielä sanotaan kahdessa perättäisessä jakeessa.

Ei ole ollenkaan samantekevää millaista evankeliumia seurakunnassa julistetaan. Ovatko kirkkojen papit harkinneet millaista oppia he totuutena julistavat? Jos seurakuntalaisilta kysyttäisiin mikä heidän mielestään on evankeliumin keskeisin sanoma, vastaukset varmaan jakautuisivat useamman vaihtoehdon kesken. Näinköhän edes papit olisivat yksimielisiä evankeliumin keskeisimmästä sanomasta?

Mitä tarkoitetaan sillä, että Jumala on antanut kullekin ihmiselle eri määrän uskoa? Miten nämä kaksi näkökohtaa voisivat liittyä toisiinsa?

Sillä, että Jumala on antanut kullekin oman määrän uskoa, on varmasti jokin tarkoitus. Muutoinhan Jumala olisi voinut antaa kaikille tasan saman määrän, jolloin lähtökohdat olisivat kaikille samat. Myös tiedämme, että Jumala on jo ennen aikojen alkua valinnut ihmisiä omiin tarkoituksiinsa ja myöhemmin kutsunut heitä. Vaikka Jumala onkin antanut osalle ihmisiä ikään kuin etulyöntiaseman, Jumala kuitenkin tahtoo kaikkien pelastuvan:    1 Tim 2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.   Eri määrä uskoa voi näkyä ihmisen elämässä esimerkiksi siten, että paljon uskoa saanut omistaa elämänsä tai osan elämästään Raamatun tutkimiseen ja valtakunnan uutisen levittämiseen. Vähemmän uskoa saanut puurtaa arkisten asioiden parissa ja ehkä silloin tällöin käy kirkossa. Kumpikin voi olla Jumalalle otollinen ja kumpikin voi saada pelastuksen; ensiksi mainittu ehkä osan ensimmäisessä ylösnousemuksessa ja toinen vasta viimeisessä ylösnousemuksessa.

Joissakin katolisen kirkon kirkolliskokouksien päätöksissä on vaadittu kirkon jäseniä uskomaan päätökseen uhalla, että muutoin joutuu kadotukseen. Helvetin pelolla on pidetty ihmiset uskon piirissä. Myös kieltämällä maallikoilta Jumalan sanan selittäminen ja saarnaaminen sekä kieltämällä aina 1500-luvulle asti Raamatun kääntäminen ihmisten omalle kielelle, on monopolisoitu uskonnon opettaminen pappisluokan yksinoikeukseksi. Lutherillakin oli tässä kohtaa sokea pisteensä.

Nykyaikana ihminen voi vapaasti päättää uskoako vai eikö. Maailmassa on tuhansia ja taas tuhansia erilaisia kirkkoja ja erilaisia tulkintoja Raamatusta. Kuinka ihminen voi tietää onko juuri hänen kirkkonsa opettama usko oikein? Kaikki uskonsuunnat eivät voi olla oikeassa.

 

Miten käy ihmisen, joka uskoo väärin?

Monet ahdistuvat tästä ja pitäytyvät kirkkonsa oppeihin peläten, miten heidän käy, jos lipeävät oman kirkkonsa uskosta pois.

En usko, että viimeisellä tuomiolla ketään siirretään Jeesuksen ‘vasemmalle puolelle’ siitä syystä, että hän erehtyi uskomaan jonkin uskonkysymyksen väärin. Isossakin kysymyksessä, kuten kysymyksessä Jeesuksen jumaluudesta tai Jumalan kolmiyhteisyydestä, saa uskova erehtyä.

Ihmisellä tulee kuitenkin olla “rakkaus totuuteen pelastuakseen.” 2 Tes 2:10 sanookin painokkaasti: ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.

Kirkkohistoria on täynnä tapauksia, joissa toisinajattelijoita tuomitaan kadotukseen, vainotaan ja surmataan. Ei ole ihmisen asia lausua toiselle kadotustuomiota väärästä uskostaLuuk 6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

Jeesus sanoi Mat 15:8-9 mukaan: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; 9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.’ Markuksen mukaan hän jatkoi vielä Jesajan sanoin: Mar 7:8 ”Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä. 9 Ja hän sanoi heille: Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.” Myös Hesekiel kuvasi kansansa ulkokultaista uskoa sanoen, että he ”kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä”.

Mitä tarkoittavat nämä opit ihmiskäskyistä ja ihmisten perinnäissäännöistä? Ne ovat sellaisia oppeja ja käyttäytymistapoja, jotka eivät ole peräisin Raamatusta. Olen vakuuttunut, että opit kolmiyhteisestä Jumalasta ja Jeesuksen kahdesta luonnosta – uskon kaksi keskeistä oppia – eivät ole peräisin Raamatusta. Ne ovat verrattavissa ihmiskäskyihin. Ne ovat vuosisatojen kuluessa muodostuneet ihmisten laatimiksi perinnäissäännöiksi. Kysynkin: Eikö kristinuskon keskeisimpien oppien pitäisi löytyä Raamatusta, tarkasti Kristuksen ja apostolien selityksin varustettuna? Onhan niitä toki selitelty. Kristuksen ja apostolien selitysten puuttuessa, selityksiä ovat tarjonneet kaikki mahdolliset kristilliset tahot. Raamatunkin väitetään tukevan näitä oppeja ja oppineet ovat niistä kirjoittaneet selitysteoksia, joita tavallinen ihminen ei ymmärrä.

Tavallinen kansa ei kykene ottamaan kantaa näihin vaikeisiin opillisiin kysymyksiin. Heidän ajatuksensa pyörivät vaatimattomimmissa kysymyksissä ja usein vielä ovat tietämättömiä ja tekevät vastoin Raamatun ohjeita ja henkeä.

Pari esimerkkiä: Vatikaanissa olevassa Pietarin kirkossa on apostoli Pietarin rautainen patsas, jossa Pietari seisoo paljain jaloin. Toinen jalkaterä on kulunut hyvin ohueksi ja sileäksi. Miljoonat ihmiset ovat vuosisatojen aikana ohi kulkiessaan taikauskoisesti sivelleet Pietarin jalkaa uskoessaan, että siitä seuraa heille hyvää onnea. Ja toinen: On lukuisia pyhimyksiä, joita ihmiset rukoilevat pyytäen pyhimystä suojelemaan ja varjelemaan heitä. Miljoonat autoilijat pitävät matkailijoitten pyhimyksen pientä kuvaa autossaan varjelemaan heitä onnettomuuksilta. Televisiossa näytettiin Neitsyt Mariaa kunnioittavan juhlan viettoa Etelä-Amerikassa. Juhlaan oli yhdistetty paikallisen pakanauskon vuosisatoja vanhan juhlan viettoa. Juhlaan osallistuvaa nunnaa haastateltiin, mutta hän ei nähnyt mitään ristiriitaa yhdistää kristillistä juhlaa paikalliseen pakanalliseen juhlaan. Neitsyt Marian palvonnasta hän sanoi, että ”se on niin ihanaa”. Nunna ja hänen kaltaisensa eivät ole ilmeisesti lukeneet Raamatusta mitä se sanoo tällaisesta oppien sekoittamisesta: Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? (2 Kor 6:15)

Kaikkien valtavirran kirkkojen opeissa on muualta kuin Raamatusta peräisin olevia oppeja. Ei Jeesus eivätkä apostolit opettaneet oppia kolmiyhteisestä Jumalasta. Tämä oppi on peräisin katolisista kirkolliskokouksista. On väitetty, että oppi hyväksyttiin pakanallisten käsitysten pohjalta. Pakanoiden oli helpompi omaksua tutulta kuulostava oppi kolminaisuudesta. Jokaisen ihmisen tulisi itse ratkaista uskooko Raamatun mukaisiin oppeihin vaiko kumoatteko ”Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne”.

Osa Raamatun ohjeista ei enää sovellu noudatettavaksi nykyaikana. Jotkin ovat tarkoitetut esimerkiksi Israelin kansalle sen vaeltaessa erämaassa kohti omaa luvattua maataan. Mutta harkitsevainen pitää olla, ettei ryhdy mielivaltaisesti kumoamaan Raamatun käskyjä sillä perusteella, etteivät ne kuuluisi tähän aikaan tai koska ne eivät ole tasa-arvoisen yhteiskunnan mukaisia. Kieltämättä jotkin kysymykset ovat vaikeita enkä ole osannut ottaa asiaan lopullista kantaa. Tällaisena voin mainita vaikkapa kysymyksen nk. kasteen uusimisesta. Jos joku haluaa uudistaa lapsena saamansa kasteen, niin miksi ei. Muutama sata vuotta sitten tällaisia kasteenuusijoita eli anabaptisteja vainottiin kirkon taholta ja heitä surmattiinkin huolimatta siitä, että he olivat syvästi uskovia kristittyjä.

 

Mikä on ihmiskunnan ja sen uskovien tulevaisuus?

Edellä kirjoitin, että suuri osa ihmisistä odottaa kuoleman jälkeen pääsyä taivaaseen. Raamattu sanoo, että kuolleet haudoissaan eivät tiedä mitään. Olisivatko he sitten taivaassa? Se odotus on turhaa. Kerron miksi.

Jeesus on luvannut tulla takaisin maan päälle. Hän tuo palkan tullessaan. Palkkaa ei siis jaeta taivaassa, vaan Kristus palkitsee omat uskovansa siten, että he nousevat kuolleista ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Elossa olevat Kristuksen omat pääsevät myös mukaan ensimmäiseen ylösnousemukseen. Kristus johtaa Tuhatvuotista valtakuntaansa näiden ylösnousseittein kanssa. ’Palkat’ uskosta jaetaan siis maan päällä.

Entä sitten viimeinen tuomio? Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen tapahtuu toinen ylösnousemus, tuomion ylösnousemus. Jos kuolleet olisivat päässeet taivaaseen, pitäisikö heidän nyt laskeutua alas maan päälle ja osallistua viimeiseen tuomioon? Entäpä jos heidät tuomittaisiin epäedullisella tuomiolla? He eivät pääsisi uudestaan palaamaan taivaaseen.

Raamattu sanookin, että kukaan ei ole noussut taivaaseen paitsi Jeesus Kristus.

Pelastuneitten osa on maan päällä, jonne perustetaan Jumalan uusi maailma. Itse Isä Jumala laskeutuu maan päälle Uuteen Jerusalemiin. Pelastuneet tulevat toimimaan siellä Jumalan työtovereina.

 

OSA 2    Mikä on oikea usko?

 

Uskon kaksi tulkintalinjaa 

Tämän kirjoituksen työnimenä oli ”Miksi 99 prosenttia uskovista on väärässä?”. On opettavaista perehtyä uskon historiaan, apostolisesta ajasta nykypäivän ekumeniaan. Sen sanon heti aluksi, etten ole tuomitsemassa ketään kadotukseen väärästä uskosta. Jeesuskin sanoi painokkaasti “Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta” (Luuk 6:37). Raamattu kuitenkin myös kehottaa: “lähtekää ulos siitä, ettette tulisi osallisiksi sen synneistä”. Oikeaa oppia on etsittävä, siihen Raamattukin kannustaa ja sanoo:

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä (Room 12:2).

Uskon rintamalinjat ovat kuitenkin muodostuneet jo kauan sitten. Omista käsityksistä pidetään kiinni ja oman kirkon jäsenet myös sidotaan hyväksyttyyn oppiin. Itse kun potkin tällaisia sitoumuksia vastaan ja olen halunnut hyväksyä vain totuuden, ja olen huomannut, miten vaikeaa se on; Raamattu jos mikä on tuhansien tulkintojen kirja. Sen vuoksi, olen pyrkinyt löytämään ’ankkurisanoja’ tai ankkurilauseita. Sillä tarkoitan sellaisia sanoja ja lauseita, jotka ovat mahdollisimman tulkintavapaita ja selviä. Esimerkiksi: “Meillä on vain yksi Jumala, Isä.” Tai Jeesuksen lause: “Isä on suurempi kuin minä”. Tällaisiin voi ankkuroida Jumalan sanaa ja tulkintoja. Hyvä ankkurisana tai -ilmaus ratkaisee vaikeissa tapauksissa tulkinnan ankkurin suuntaan. Raamatussa kun on niin paljon kuvaannollista ilmausta ja vaikeasti tulkittavia lauseita ihan liikaakin.

Tässä artikkelissa tukeudun sellaisiin lauseisiin kuten:

1 Kor 8:6 “niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.”

Tämä Korinttolaiskirjeen lause on siinä mielessä merkittävä, että se ottaa kantaa neljään tärkeään kohtaan uskossa: Ensinnäkin, se vakuuttaa, että meillä on ainoastaan yksi Jumala. Toiseksi, se osoittaa, että tämä Jumala on Isä, Jehova. Kolmanneksi, se vahvistaa, että kaikki on lähtöisin hänestä ja hänen yhteyteensä me olemme luodut. Ja neljänneksi, että Isä Jumalan lisäksi meillä on hänen poikansa, meidän Herramme Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, myös me.

1 Tim 2:5 “Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.

Tuntuu joskus siltä, että tämäkin Raamatun lause on kirjoitettu näkymättömällä musteella. Joko ihmiset eivät näe sitä tai näkevät, mutta eivät ymmärrä tai suostu ymmärtämään. Koskaan en ole kuullut papin lainaavan tätä Raamatunjaetta! Tähänkin varmaan tarjotaan kommentiksi, että siinä viitataan Jeesuksen toiseen olomuotoon ja että taivaassa hän on Jumala. Miksi Paavali kuitenkin kirjoittaa, että välimies on ihminen Kristus Jeesus. Ja Jeesus oli tuolloin jo noussut taivaaseen. Tämä on varmaankin useimmille ihmisille mahdoton käsitettäväksi ja jos joku sen ymmärtääkin, hän ei suostu sitä hyväksymään.

Jos voimme uskoa tähän ankkurilauseeseen, voimme luottaa siihen, että Jeesus oli ’vain’ ihminen maan päällä ja on myös taivaassa sinne noustuaan. Se ei tarkoita sitä, ettemme voisi uskoa, että Jumala on antanut Jeesukselle kaiken (sen vallan) mikä hänellä itselleenkin on. Jeesuksella on Jumalan valta, mutta se ei tarkoita, että hän itse olisi Jumala kuten hänen isänsä on. Uskon myös Pyhään henkeen ja siihen, että nämä toimivat yhdessä, tai ’ovat yhtä’.

Joh 14:28 “Jos te rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.”

Tämä Kristuksen toteamus asemoi Kristuksen suhteessa Isä Jumalaan. Taas joku nostaa esille tulkintakortin ja sanoo, että Jeesus tarkoitti tässä itseään ihmisenä suhteessa kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Tähän vastaan vedoten edellä olevaan ankkurilauseeseen, jossa todistetaan Jeesuksen olleen ihminen: ja miksi ei, Jeesushan oli ja on ihminen!

Ankkurilauseiden alalohko on “sokeiden lukijoiden lauseet”. Nämä ovat lauseita, joita lukijat lukevat tajuamatta niiden järisyttävää merkitystä. Otan esimerkin: Joh 5:26 “Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä”. Se tarkoittaa, että Jumala kertoo antaneensa Jeesukselle ikuisen elämän! Lauseen merkitys on siinä, jos uskomme, että tämä on totta, niin Jeesuksella ei tätä ennen ollut kuolemattomuutta, koska hän oli ihminen. Noudattamalla täysin Jumalan tahtoa, ihminen Jeesus sai Jumalalta ikuisen elämän lahjan.

Entä johtopäätös? Jos Jeesus olisi ollut Jumala, ei hänelle olisi ollut tarpeen antaa ikuista elämää! Jumalallahan se on jo!

Toinen johtopäätös: Jeesus sai alkunsa vasta kaksi vuosituhatta sitten Jumalan Pyhän hengen ’varjostettua’ nuoren juutalaistytön saattaen tämän raskaaksi. Jeesus oli kuolevainen aina siihen saakka, kunnes jumalamme Jehova antoi hänelle ikuisen elämän. Raamatun kertomukset Jeesuksen syntymisestä ikuisia aikoja sitten, ovat kuvaannollista kerrontaa ja ennusteita tulevasta.

Jeesusta on kuvattu Jumalan sanaksi. “Ja Sana oli Jumala”. Tässä olen todennut olevan sanajärjestysvirheen. Jumala oli Sana, on oikea lause. CLV käännös: In the beginning was the word, and the word was toward God, and God was the word.

Mihin johtopäätöksiin voisikaan johtaa ’Sana oli Jumala’? Tämä selitetään yleisesti näin: ”Jeesus oli Sana” ja tästä seuraa, että Jeesus oli Jumala. Tähän on varmasti pyrittykin. Mitä minä tarkoitan, on: Jumala loi maailman sanallaan. Raamatussa todetaan, että Jumala loi maailman yksin. Jesaja 44:24 Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta: Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan – kuka oli minun kanssani?

Kun yli kymmenen vuotta sitten aloitin Raamatun lukemisen ja tutkiskelun, en ymmärtänyt lukemastani muuta kuin mitä siinä päällisin puolin sanottiin. Ryhdyin kirjoittamaan näitä Salattu Raamattu -artikkeleita, kun Raamattu Jumalan Pyhän hengen auttamana alkoi avautua minulle.

Onko Kristikunnan tavoitteena yksimielinen usko Raamatun Jumalaan? Historia kertoo uskoon pakottamisesta ja väkivallasta, jopa uskonsodista ja toisinuskovien vainoista. Ikinä emme pääse yksimielisyyteen uskon opinkappaleista, ellemme löydä yhteisesti hyväksyttyjä ankkurilauseita, uskon tärkeitä pääkohtia, joihin voimme sitoa uskomme. Yhteinen uskon näkemys on kylläkin kaunis ajatus.

En halua olla niin ryppyotsainen, että edellyttäisin yksimielisyyttä kaikista asioista. 2000-luvun alkuvuosina olin aikeissa liittyä erääseen pienehköön uskontokuntaan, mutta reputin sen vanhimpien haastattelussa. Syynä oli, että sanoin, etten itse vietä joulujuhlaa, mutta ymmärrän niitä perheitä, jotka ainakin lasten takia katsoivat voivansa viettää joulujuhlaa lahjoineen ja muun perheen yhdessäolon merkeissä. Ja sehän ei sopinut.

Yhteisellä uskolla en halua tavoitella katolista ekumeniaa. Jumala on Raamatussa kehottanut lähtemään pois väärästä maailmanuskonnosta, ettemme tulisi sen synneistä osallisiksi.

Näin (lähes) kaikki uskovat

Isä Jumala, Jeesus Kristus ja Pyhä henki muodostavat kolmiyhteisen jumaluuden. Yhden version mukaan kaikki kolme ovat jumaluudessa tasavertaisia. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Isä Jumala on kaikkein korkein ja Jeesus on hänen jälkeensä. Maan päällä ollessaan Jeesus oli yhtä aikaa täysi Jumala ja täysi ihminen. Jumala lähetti hänet taivaasta maan päälle sovittamaan ihmiskunnan synnit ja siten pelastamaan ihmiskunnan.

Se, että Jeesuksen sanotaan olleen täysi Jumala ja täysi ihminen, tarkoittaa, että Jeesus oli täydellinen. Eihän Jumala voikaan ollakaan epätäydellinen. Sehän kuuluu Jumalan määritelmään, että Jumala on aina ollut ja on ollut täydellinen.

 

Jeesuksen kaksiluonto-oppi

Kristuksen kaksiluonto-oppia kehitettiin 300–400 -luvuilla, kun piti kyetä perustelemaan, miten Jumala saattoi kuolla. Myös piti vastata kysymykseen, herättikö Jeesus Jumalana itsensä kuolleista tai jos hän oli ihminen, herättikö Jumala hänet kolmantena päivänä. Tavallisen kansan ymmärtämä selitys oli ja on, että Jeesus on “Jumala ihmisen ruumiissa”. Jeesus ei Jumalana tarvinnut Isä Jumalaa pelastamaan itseään kuolleista.

Raamattu kuitenkin todistaa, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista: Apt 4:10 “niin olkoon teille kaikille ja koko Israelin kansalle tiettävä, että Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta, hänen, jonka te ristiinnaulitsitte, mutta jonka Jumala herätti kuolleista… Room 4:23 vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen [Jumalaan], joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme. Room 8:11 Jos nyt hänen [Jumalan] Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.” – Paavali kertoessaan kuinka Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, puhuu myös siitä, kuinka Jumala on tekevä eläväksi myös ne ihmiset, joiden ruumiissa Jumalan henki asuu.

Kaksiluonto-oppi määriteltiin lopulliseen muotoonsa Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451. 1600-luvulla oppia vielä täydennettiin Kenosis-opilla, jolla selitettiin kuinka Jeesus tullessaan alas taivaan kirkkaudesta ja syntyessään ihmiseksi, luopui Jumalan muodosta. Fil 2:6 [Jeesus] “ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa [oikeudekseen] olla Jumalan kaltainen.”

Jeesus oli tämän opin mukaan yhtä aikaa, sekä ihminen että Jumala. Vaihtoiko hän olomuotoaan aina tarpeen mukaan? Jos oli tehtävä ihme, vaikka parantaa joku vakavasti sairas, tekikö Jeesus sen ihmisenä vai Jumalana? Entä kun hän julisti oppeja Jumalan valtakunnasta, kumpi hän oli tällöin? Vastaan: hän oli koko ajan ihminen. Jeesushan itse sanoi, ettei hän tee tai sano mitään omasta päästään, vaan hän tekee ja sanoo mitä Jumala antaa hänelle tehtäväksi.

Joh 14:10 “Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. 11 Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.”

Jeesus puhui siitä, että hän on Jumalassa ja Jumala asuu hänessä. Jumalan Pyhä henki oli opettanut Jeesusta jo pienenä poikana. Jeesuksen aloittaessa julkisen toimintansa noin kolmenkymmenen vuoden iässä, Jumala antoi henkensä asua pojassaan ja tämän hengen voimalla Jeesus suoritti ihmetekonsa. Jeesus oli jatkuvasti rukouksen muodossa yhteydessä Isään.

Joh 5:36 “Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt.”

Joh 8:28 Niin Jeesus sanoi heille: “Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.”

8:38 Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne.”– Todistaako tämä Jeesuksen sanoneen, että hän on ollut taivaassa Isä Jumalan luona? Vai oliko hän taivaassa samalla tavoin kuin Johanneskin? Hengessä.

Joh 10:37 Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua. 38 Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä.”

14:12 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö. – Jeesus puhui ihmisen mahdollisuudesta tehdä suuria tekoja uskon voimalla, vaikka siirtää vuoria (Mat 17:20). Uskoa tarvittaisiin tähän vain sinapinsiemenen verran. Entä, jos uskoa onkin tosi paljon? Mitä tekoja ihminen pystyisi tekemään. Viimeisen tuomion jälkeen, kun ihmiset asustavat Jumalan paratiisissa Uudessa Jerusalemissa, he eivät suinkaan makoile laiskoina pilven reunalla, vaan he ovat Jumalan työtovereita. 1 Kor 3:9 “Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” Raamattukin todistaa Jumalan työskentelevän ahkerasti; Joh 5:17 Mutta Jeesus vastasi heille: “Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä. ” NIV: “My Father is always at his work to this very day, and I too am working.”

 

Jumalan ennaltamäärääminen: Onko Jeesus ollut olemassa ennen maan päälle tulemistaan?

Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa (Joh 3:13).

San 8:22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.

San 30:4 Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?
Joh 6:62 Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!
Efe 4:9 Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin?

2 Tim 1:9 hän [Jumala], joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,

Efe 1:4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,

Vallitseva käsitys on, että Jeesus on osa kolmiyhteistä Jumalaa. Isä Jumala ja Pyhä henki ovat kaksi muuta. He ovat Athanasioksen uskontunnustuksen mukaan kaikki tasavertaisia jumaluudessa: “Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää, ei mitään suurempaa eikä pienempää, vaan kaikki kolme persoonaa ovat yhtä ikuisia ja keskenään samanarvoisia, näin on siis palvottava niin kuin on sanottu – kolminaisuutta joka on yksi, ja ykseyttä joka on kolminaisuus.”

Jumalan määritelmään kuuluu, että Jumala on kaikkivaltias, kaikkitietävä, kaikkialla läsnäoleva ja ikuinen eli Jumala on aina ollut olemassa. Hänellä ei ole alkua eikä loppua. Tämän määritelmän mukaan Jeesuksen olisi pitänyt olla aina olemassa.

Näin Kristikunnasta uskoo valtaosa, ehkä peräti 99 prosenttia. Siis niistä, joilla yleensäkin on edes jokin käsitys asiasta. Miten sadasta prosentista puuttuva 1 % uskoo? Miksi se uskon vaihtoehto on oikein? Siitä ja sen todistuksesta kirjoitan tässä artikkelissa.

 

Uskon toinen vaihtoehto: Isä yksin on ainoa Jumala

2 Kun 19:15 Ja Hiskia rukoili Herran edessä ja sanoi: ”Herra, Israelin Jumala, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntain Jumala; sinä olet tehnyt taivaan ja maan.
19:19 Mutta pelasta nyt meidät, Herra, meidän Jumalamme, hänen käsistänsä, että kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, Herra, yksin olet Jumala.”
Jes 37:16 ”Herra Sebaot, Israelin Jumala, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat, sinä yksin olet maan kaikkien valtakuntain Jumala; sinä olet tehnyt taivaan ja maan.

Joh 5:44 “Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?
Joh 17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”

Tiit 1:2 “apostoli sen iankaikkisen elämän toivon perusteella, jonka Jumala, joka ei valhettele, on luvannut ennen ikuisia aikoja” CLV: in expectation of life eonian, which God, Who does not lie, promises before times eonian,

2 Tim 1:9 “hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,” KJV: … in Christ Jesus before the world began, CLV: Who saves us and calls us with a holy calling, not in accord with our acts, but in accord with His own purpose and the grace which is given to us in Christ Jesus before times eonian,

Isä Jumala, Jehova on ainoa tosi Jumala, joka täyttää kaikki Jumalan määritelmän kohdat. Pyhä henki on Jumalan henki, yksi niistä hengistä, joita Jumalalla sanotaan olevan useampia. Jes 11:2 “Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.” – Pyhä henki toimii Jumalan toimeenpanevana voimana. Pyhä henki tutkii kaiken: 1 Kor 2:10 “Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.”

Jeesus syntyi ihmisenä Pyhän hengen ’varjostaessa’ Marian. Jeesus on Jumalan poika. Hän eli ihmisenä, kuoli ihmisenä ja on taivaassa ihmisenä. Jeesus tuli kärsimyksensä jälkeen täydelliseksi.

Seuraavassa keskityn tarkastelemaan Jeesuksen jumaluutta; jos Raamatun todistuksen perusteella voi osoittaa, että Jeesus ei ole Jumala sillä tavoin kuin Jumala ymmärretään, ei kolmiyhteistä Jumalaa ole olemassa.

 

Onko Jeesus Jumala?

Kyllä, vastaavat vallitsevan totuuden kannattajat. Heidän mielestään Raamattu osoittaa, että Jeesus on ollut maailman alusta lähtien Jumalan sana, taivaassa Isä Jumalan helmassa. Jehova antoi pojalleen taivaassa tehtäväksi tulla maan päälle pelastamaan ihmiskunnan ja lunastamaan sen syntivelan antamalla uhriksi oman henkensä ja verensä.

Jeesus kuoli ristinpuussa ja näin lunasti omalla verellään koko ihmiskunnan syntivelan niin, ettei yksikään häneen uskova jää pelastuksen ulkopuolelle. Jeesus oli maan päällä täydellinen ihminen ja täydellinen Jumala. Oppia kehiteltiin useammalla vuosisadalla ja lopullisen muotoilun hyväksyi Khalkedonin katolinen kirkolliskokous vuonna 451. Tämän opin ovat säilyttäneet myös protestanttiset kirkot. Miksi oppia piti muotoilla useamman vuosisadan aikana? No, tietenkin siksi, ettei Raamatussa puhuta tällaisesta opista yhtään mitään.

 

Jeesus – ihminen                                                                                         

Tärkeitä tietoja Jeesuksesta ihmisenä

Jeesus on ihminen, mutta hänen isänsä on Isä Jumala, Jehova, joka saattoi Pyhän hengen avulla neitsyt Marian raskaaksi. Jeesuksella oli jatkuva yhteys Isäänsä taivaassa jo pienestä pojasta lähtien. Hän oli viisas ja sai Jumalalta toimintaohjeet, kun hän aloitti kolmekymppisenä julkisen Jumalan valtakunnan saarnaamisen. Jeesus sanoikin, että kaikki oli peräisin Jumalalta, ei hänen omaa keksintöään.

Jumala antoi hänelle ikuisen elämän

Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Joh: 5:26 ”Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.”

Isä Jumalallahan on aina ollut ikuinen elämä, ja jos Jeesus on aina ollut Jumala, ei ikuista elämää voi hänelle antaa, koska hänellä on se aina ollut. Kun tämä Johanneksen jae kuitenkin kertoo Isä Jumalan antaneen pojalleen ikuisen elämän, se osoittaa, että Pojalla ei ollut ikuista elämään ennen sen saamista isältä ja kun Pojalla ei ollut ikuista elämää, Poika ei ollut Jumala.

Jumala antoi hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä                           

Matteus 28:18: ”Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.” Jeesus ei ole vielä käyttänyt kaikkea hänelle annettua valtaa. Sen hän tekee, kun saapuu maan päälle toisen kerran ja perustaa Tuhatvuotisen valtakunnan. Jeesus Kristus on koko maailman kuningas ja hallitsee ensimmäisen ylösnousemuksen pyhien kanssa tuhat vuotta, jonka jälkeen tapahtuu toinen eli tuomion ylösnousemus. Kun tuomiot on jaettu, maan päällä on vain Jumalan uskollisia palvelijoita. Sitten Jeesus luovuttaa vallan takaisin Isä Jumalalle.

 

Jeesus on ainoa välittäjä ihmisten ja Jumalan välillä

Ihminen Jeesus on ainoa välittäjä ihmisten ja Jumalan välillä. 1 Tim 2:5 sanoo, että “Yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus”. Katolinen kirkko on korottanut omalla päätöksellään Jeesuksen äidin välittäjäksi. Maria on katolisille ehkä tärkeämpi välittäjä kuin Jeesus. Jeesuksen asema perustuu Raamatun sanaan, Marian asema Katolisen kirkon päätökseen. Kumpi painaa enemmän? Tämän kirjeen kirjoittaja Paavali ’tapasi’ Kristuksen hänen taivaaseen astumisensa jälkeen; Paavali oli kiivas kristittyjen vainoaja ja Kristus käännytti hänet Damaskoksen tiellä. Kun Paavali kirjoittaa, että ihminen Jeesus Kristus, on välimies Jumalan ja ihmisten välillä, Paavali on täysin ollut tietoinen Kristuksen ylösnoususta taivaaseen.

 

Jeesus kärsi ja kuoli lunastaakseen ihmiskunnan synnin orjuudesta.

Miksi on tärkeää, että Jeesus nimenomaan on ihminen?

Hebrealaiskirjeen jae 2:17 sanookin: “Sentähden piti hänen [Jeesuksen] kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.” Kun ihminen Adam lankesi syntiin, piti toisen mutta täydellisen ihmisen (Jeesuksen) sovittaa tämä syntiinlankeemus. Näin todistaa 1 Kor 15:21 “Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.” 

Heb 5:8 Ja niin hän, vaikka oli [Jumalan] Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,

Heb 5:9 “ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden [pelastuksen] aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset.”

“Kun oli tullut täydelliseksi”. Jeesuksen jumaluuteen uskovat yrittävät todistaa, että Jeesus oli koko ajan täydellinen; hän oli täydellinen Jumala taivaassa ja täydellinen ihminen maan päällä. Heb 5:9 kuitenkin sanoo, etttä ”ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän  iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset.” Edellinen jae sanoo vielä, että “hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden.” On totta, että Jesus eli synnittömän elämän. Jotain jäi vielä puuttumaan, että hän olisi ollut täydellinen. Hänen piti kärsiä ja oppia kärsimyksestä. Jeesus Kristus tiesi tämän, mutta hän myös tiesi, että kärsimyksen jälkeen hänelle tulisi määrättömästi kunniaa: 1 Piet 1:11 “ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta.”

Apt 17:3 “selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus.”

1 Piet 2:19 “Sillä se on armoa, että joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää vaivoja, syyttömästi kärsien. ”

20 “Sillä mitä kiitettävää siinä on, jos te olette kärsivällisiä silloin, kun teitä syntienne tähden piestään? Mutta jos olette kärsivällisiä, kun hyvien tekojenne tähden saatte kärsiä, niin se on Jumalan armoa.”

21 “Sillä siihen te olette kutsutut, koska Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä.”

1 Piet 3:18 “Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä.”

4:1 “Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä.”

Luuk 24:26  “Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?”

Heb 2:10 “Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.”

Uskon vallitseva päämuoto yrittää todistaa, että Jeesus oli koko ajan täydellinen. Hän oli täydellinen Jumala taivaassa ja täydellinen maan päällä. Heb 5:9 kuitenkin sanoo, että “kun hän oli tullut täydelliseksi kärsimyksensä jälkeen”. Tämä myös todistaa uskon toisen vaihtoehdon puolesta!

Profetiat Jeesuksesta:

https://ajankohtainen.files.wordpress.com/2014/12/messias_profetiat.pdf http://www.accordingtothescriptures.org/prophecy/353prophecies.html

“Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu. Kaikki me vaelsimme eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra pani hänen päälleen kaikkien meidän syntivelkamme.” (Jes 53:4-6). Jumala ilmoitti tämän tulevasta Messiaasta Jesajan suulla jo 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymää.

Jokainen meistä on tehnyt syntiä ja siten rikkonut Jumalan lakia vastaan. Jeesus kuitenkin oli synnitön ja täytti eläessään täydellisesti kaikki lain vaatimukset, ja oli siten vapaa lain tuomiosta. Ja jotta Jeesus voisi sovittaa ihmiskunnan synnit, oli hänen itsekin oltava ihminen. Jeesus pystyi tarjoamaan Jumalalle täydellisen uhrin koko ihmiskunnan vapauttamiseksi synnin palkasta, kuolemasta.  Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room 8:1).

Jeesuksen kuolinhetkellä Jerusalemin temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti; Mat 27:50 “Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. 51 Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat.”  Synnin erottava väliseinä pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen väliltä on nyt poistunut.

Heb 10:19 “… meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, 20 jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta.” – Esirippu temppelin kaikkein pyhimmässä osassa, jonne vain ylimmäinen pappi aikaisemmin oli päässyt kerran vuodessa, oli nyt korvattu Jeesuksen Kristuksen ruumiilla ja hänen verellään.

1 Kor 15:20 “Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
23 mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan.”

Joh 6:44 “Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
45 Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.’ Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.”

Ei niin, että kaikki tulevat ilman muuta Kristuksen tykö, vaan jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut.

46 Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän. 47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.

Jae 46 kirvoittaa sen kaltaisia kommentteja, että koska kukaan ihminen ei ole Jumalasta ja Jeesus taas on Jumalan ainosyntyinen poika, ja hän sanoo nähneensä Jumalan, Jeesuksen täytyy olla Jumala. Onko Jeesuksen täytynyt olla taivaassa nähdäkseen Jumalan? Tämä on luonnollisesti ensimmäinen mieleen tuleva vaihtoehto. On myös mahdollista, että Jeesus on nähnyt Jumalan hengessä. Jeesuksen ja Jumalan vuoropuheluun on voinut sisältyä Jumalan näyttäytyminen Pojalleen. Mikään Raamatun kohta ei tätä vahvista, joten se on taholtani vain spekulaatiota.

Yllä lainauksia: https://ajankohtainen.wordpress.com/2015/04/12/osa-2-miksi-jeesuksen-taytyi-kuolla-ristilla/

Monet eivät usko edes minkään todistuksen perusteella, että Jeesus on Jumala ja on sovittanut maailman synnit. Jeesus on sovittanut maailman synnit, se on totta. Jeesus kuitenkin oli ihminen, kun hänet ristiinnaulittiin. Kun Jeesus nousi Jumalan herättämänä kuolleista, hän nousi ihmisenä, mutta henkiruumiissa. Sellaisessa ruumiissa muutkin ihmiset nousevat kuolleista viimeiselle tuomiolle. Ensimmäisen ylösnousemuksen osalliset eivät nouse tuomiolle, vaan he ovat Kristuksen kanssahallitsijoita ja pappeja.

Kristus nousi taivaaseen ihmisenä ja on taivaassakin ihminen, ainoa välittäjä ihmisten ja Jumalan välillä. Apostoli Paavali kirjoitti näin kirjeessään 1 Tim 2:5. Miksi ei Jeesus Kristus olisi Jumala? Eikö Raamattu sanokin, että Jeesus on Jumala? Ei sano. Hän on Jumalan poika, jolle Isä Jumala antoi ikuisen elämän ja kaiken vallan niin taivaassa kuin maan päälläkin. Kristuksesta voitaisiin kyllä täydellä syyllä sanoa, että hänellä on Jumalallinen valta, sama valta kuin Isällä.

Oliko Jeesus ihminen vai Jumala lunastaessaan ihmiskunnan syntivelan? Jotkut sanovat, että hänen täytyi olla Jumala kelvatakseen tähän tehtävään. Toiset sanovat, että hänen täytyi olla täysin synnitön ihminen pelastaakseen ihmiskunnan sen ensimmäisten ihmisten aikaansaamasta synnistä.

Mitä Raamattu sanoo? Jo 700 vuotta sitten profeetta Jesaja sanoi ennustaen:

Jes 53:3 “Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.
6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.”

Jesajakin sanoi Jeesukseen olleen ihmisten hylkäämä, halveksittu mies. Jeesuksen kuoleman myötä lain kirous lakkasi olemasta voimassa: Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa” (Room 8:1).

Jesaja näkee Kristuksen jo 700 vuotta aiemmin näyssä; Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies… Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi… Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.

 

Kun Kristus oli tullut täydelliseksi…

Heb 2:10 “Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.”

Heb 5:8-9 “Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden.  9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden [pelastuksen] aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset.”

“Kun oli tullut täydelliseksi”.  Valtauskonnot yrittävät todistaa, että Jeesus oli koko ajan täydellinen. Hän oli täydellinen Jumala taivaassa ja täydellinen maan päällä. Heb 5:9 kuitenkin sanoo, että ”kun hän oli tullut täydelliseksi kärsimyksensä jälkeen. Mitä tarkoittaa kuuliaisuus? πακο hypako, from G5219; attentive hearkening, i.e. (by implication) compliance or submission:—obedience, (make) obedient, obey(-ing). Sen toinen merkitys on tottelevaisuus, engl. obedience

Kristus oli täydellinen ihminen siinä mielessä, että hän oli täysin synnitön. Minkä takia Raamattu sanoo, että ”kun hän oli tullut täydelliseksi”? Mitä vielä puuttui täydellisestä täydellisyydestä? Hänen piti vielä oppia kuuliaisuutta. Sen hän saavutti kärsimyksensä kautta. Siten hänestä tuli kuten Heprealaiskirje kertoo: 2:10 Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. KJV: to make the captain of their salvation perfect through sufferings. Päämies: ἀρχηγός archēgos; the chief leader, prince.

 

Ihmisten kärsimykset

Valitut: 1 Kor 11:32 “mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. ” – Tässä on epäonnistuttu kääntämisessä. Kun meitä tuomitaan, olisi parempi kääntää; kun meidät valitaan κρνωkrínō, properly, to distinguish, i.e. decide (mentally or judicially); by implication, to try, condemn, punish:—avenge, conclude, condemn, damn, decree, determine, esteem, judge, go to (sue at the) law, ordain, call in question, sentence to, think.

Siis: Kun meidät valitaan (κρνω), niin Jumala kurittaa (παιδεω )meitä, ettei meitä maailman kanssa tuomittaisi.

παιδεω paideúō, from G3816; to train up a child, i.e. educate, or (by implication), discipline (by punishment):—chasten(-ise), instruct, learn, teach.

Miksi ihmistenkin pitää kärsiä? Eikö riittäisi, että Kristus kärsi ja kuoli meidän puolestamme? Room. 8:17 “Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.” 1 Piet. 4:13 “vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.” Fil 3:10 “tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta.”

– Näin kirjoittivat apostolit, joista useimmat kokivat samankaltaiset kuoleman kuin Kristuskin. Heidän jälkeensä uskovia vainottiin ja tapettiin ja Raamatun mukaan myös tulevina aikoina tapahtuu näin. Jeesuksen seuraajat kokevat kuitenkin erityisesti Jumalan kuritusta, eikä uskon vainoa. Jumala kurittaa omiaan pois synnistä, 11:32 … ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. – ’Maailman kanssa’ tarkoittaa viimeistä ylösnousemusta, jolloin koko maailma tuomitaan. Kadotukseen voivat joutua ne, joita Jumala ei ole kurituksella ohjannut pois synnistä. Ne, joita Jumala on rakastanut ja jotka hän on valinnut jo silloin kun hän vasta suunnitteli maailman luomista, hän on myös kurittanut ja näin varmistanut, että he ovat kelvollisia myös ensimmäiseen ylösnousemukseen ja hallitsemaan yhdessä Kristuksen kanssa.

 

Jumalan pojat

Enkeleitä kutsutaan Jumalan pojiksi. Saatanakin kuului tähän joukkoon, vaikkakin hän oli eräs korkeimmista enkeliruhtinaista. Demonitkin tunnistivat Jeesuksen kutsuen häntä Korkeimman pojaksi. Jeesusta kutsutaan myös ’ihmisen pojaksi’, vaikka hänen isänsä oli itse Jumala Pyhän hengen kautta.

Jeesuksen uskottiin tulevan myös Israelin kuninkaaksi, vaikka hän itse ei antanut mitään aihetta uskoa hänellä olevan tällaisia pyrkimyksiä (Joh 1:49). Apostolit elättelivät tällaisia toiveita maallisesta kuninkaasta, joka ajaisi pois roomalaiset valloittajat. Vielä Kristuksen ylösnousemisen jälkeenkin, lähellä hänen taivaaseen astumistumistaan, Jeesus kehotti heitä odottamaan Jerusalemissa.  Apt 1:4 “Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. 1:6 Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: ”Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” – “Israelille valtakunnan”, kysyivät opetuslapset häneltä. Eivätkö he vieläkään ymmärtäneet, että Jumalan valtakunta kuului kaikille kansoille?

1 Moos 6:2 “huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat.” – Jumala rankaisi näitä langenneita enkeleitä ja pani heidät ’iankaikkisiin kahleisiin’ odottamaan viimeistä tuomiota. Juuda 1:6 “ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon.” CLV: Besides, messengers who keep not their own sovereignty, but leave their own habitation, He has kept in imperceptible bonds under gloom for the judging of the great day.” Imperceptible tarkoittaa huomaamatonta.

Yleisesti käännetään ἀΐδιος sana sanalla eternal, tässä ’iankaikkisiin’ kahleisiin. Sitä se ei voi kuitenkaan tarkoittaa. Juudaan jae jo sanoo, että “suuren päivä tuomioon [saakka]”. Eihän se ole sama kuin iankaikkisesti. Mistä CLV on keksinyt sanan ’imperceptible’ eli huomaamaton, en tiedä. Joka tapauksessa kahleet eivät ole iankaikkiset eli ilman alkua ja ilman loppua.

Job 1:6 “Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa.”  Mat 4:6 ja [saatana] sanoi hänelle: “Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta’, ja: ’He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi.”

Mar 5:7 “ja huutaen suurella äänellä sanoi: Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua.”

26:63 “Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimmäinen pappi sanoi hänelle: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika.”
27:40 ja sanoivat: ”Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä.”
27:43 Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: ’Minä olen Jumalan Poika.’”

Luuk 1:35 “Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.”

Luuk. 21:27 “Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella.”

Joh 1:49 “Natanael vastasi ja sanoi hänelle: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas.”

 

Olemmeko me Jumalan poikia tai lapsia? 

Joh. 1:12 “Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.”

Gal. 3:26 “Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.”
Gal. 4:6 “Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!”           1 Joh 3:1 “Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä.”

Uskovat ovat Jumalan lapsia, joita Kristus kutsuu veljikseen. Heb 2:11 “Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi.”

Jumalan lapsina ja Kristuksen veljinä, ihmisiä uskon myötä odottaa Jumalaparatiisissa suuri tulevaisuus Jumalan työtovereina. Minkälaisia työtehtäviä Jumala antaa, jää nähtäväksi. Ihmisillä on kuitenkin käytettävissään mahtavat voimat, kuten Kristus osoitti kertoessaan uskon voimasta. Mat 17:20 Niin hän sanoi heille: “Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta.”  Ja myös Luuk. 17:6 Niin Herra sanoi: “Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ’Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä.”

 

Me olemme Jumalan lapsia … ja Kristuksen veljiä

Monet Raamatun jakeet todistavat, että kaikki uskovat ovat Jumalan lapsia. Jeesuskin on Jumalan lapsi, vieläpä niin, että hän syntyi Jumalan poikana Pyhän hengen ’varjostettua’ juutalaisen neitsyen Marian. Monet jakeet todistavat lisäksi, että Jeesuskin tunnustaa uskovat omiksi veljikseen ja sisarikseen.

Joh 1:12 “Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän [Kristus] antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.”

1 Joh 3:1 “Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä, sillä se ei tunne häntä. 2 Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.”

Room “8:14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
15 Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!”
16 Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
17 Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
18 Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
19 Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. ”

… ja Kristuksen veljiä

Uskovat ovat Jumalan lapsia, joita Kristus kutsuu veljikseen. Heb 2:11 “Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi. Myös Mat 12:50 vahvistaa saman: ”Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”

Meistä tulee ylösnousemuksessa Jeesuksen veljiä, ja me saamme osan jumalallisesta luonnosta! 

2 Piet 1:2-4 “Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. 3 Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, 4 joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee.”

Jumalan lapsina ja Kristuksen veljinä, ihmisiä uskon myötä odottaa Jumalan paratiisissa suuri tulevaisuus Jumalan työtovereina. Minkälaisia työtehtäviä Jumala antaa, jää nähtäväksi. Ihmisillä on kuitenkin käytettävissään mahtavat voimat, kuten Kristus osoitti kertoessaan uskon voimasta. Mat 17:20 Niin hän sanoi heille: “Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta.” Ja myös Luuk. 17:6 Niin Herra sanoi: “Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: ’Nouse juurinesi ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä.”

Jeesus oli Jumalan poika, mutta hän (Fil 2:7) “tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen.”

Jeesus tiesi olevansa Jumalan poika, mutta hän ei katsonut saaliikseen… Jeesus sanoikin Mat 11:29 “Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.”

Jesaja näkee ennekuvassaan tulevan Jeesuksen: Jes 53:2 “Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.” – Meidän kuvamme Jeesuksesta on muodostunut suurelta osin alttaritaulujen ja muiden taideteosten kuvaamasta Jeesuksesta. Niissä Jeesus esitetään kookkaana, pitkätukkaisena eurooppalaispiirteisenä. Jesajan kuva on toisenlainen. Jeesus oli kuin kuka hyvänsä sen ajan ihminen. Paavalikin katsoo, ettei miehen sovi olla pitkätukkainen, paitsi jos oli tehnyt nasiirilupauksen.

Heb 2:17 “Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. 18 Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.”

Heb 4:15 “Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.”

Heb 5:7 “Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
8 Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,
10 hän, jota Jumala nimittää ”ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan.”

Jeesus oppi kuuliaisuuden, koska hänellä oli ihmisenä oma tahto, tai synti lihassa, ja hän tuli kiusatuksi. Hän oppi kieltämään itsensä, “ottamaan ristinsä” ja viemään sen kuolemaan. Sen seurauksena hän ei koskaan tehnyt syntiä. Huomattavaa on, että kärsimyksen ja kuuliaisuuden oppimisen kautta hän tuli täydelliseksi.

Mat 27:46 “Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Hän ei vain kuollut fyysistä kuolemaa, vaan hän koki eron ja epätoivon, epäilyn että Jumala oli hylännyt hänet, kun hän riippui ristillä.”

Kun Jeesus kuoli ristillä, hän huusi: “Se on täytetty!” Jeesuksen kuollessa repesi temppelin esirippu ylhäältä alas. Temppelin esiripun repeäminen on vertauskuva siitä, että Jumala ei enää tarvinnut papin uhrausta. Eläinuhrit oli uhrattu, enää niille ei ollut tarvetta. Kristus Jeesus oli antanut kaikkien syntisten puolesta ikuisesti riittävän uhrin. Jeesus oli voittanut saatanan, joka oli kuoleman herra. Jumala herätti Jeesuksen kuolleista kolmen päivän ja kolmen yön kuluttua. VT:n aikoina ylipappi uhrasi eläimen kerran vuodessa kansan syntien anteeksi saamiseksi. Kristus antoi oman puhtaan ja viattoman verensä uhriksi, jota ei tarvitse uudistaa. Se lunastusuhri on voimassa kaiken aikaa, joka päivä.

Jeesuksen tarkoitus oli kaikkien ihmisten syntien sovitus. Hän antoi opetuslapsilleen lähetyskäskyn saada lisää opetuslapsia, jotka seuraisivat häntä. Jeesus sanoikin: “Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua (Luuk. 9:23). Seuraamalla Jeesuksen esimerkkiä, voimme päästä osallisiksi yhtenä jäsenenä Kristuksen ’ruumiissa’. 1 Kor 12:12 “Sillä niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; 13 sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä.”

1 Piet. 4:1-2 “Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä – 2 ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.”

Gal 5:24 “Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. 25 Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Room. 8:13 Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.”

Heb 2:10 “Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon [Jumalan] lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.

Kuolemallaan hän sovitti ne, jotka uskovat häneen ja Jumalaan. Voittamalla synnin Jeesus voitti kuoleman. Saatana ei enää ole kuoleman valtias. Elämänsä ja kuolemansa kautta hän antoi meille mahdollisuuden ikuiseen elämään. Niitä, jotka seuraavat häntä, hän ei häpeä kutsua veljikseen!

Oliko Jumala epäonnistunut ihmisen luomisessa? Ihminen ei ollut kestävällä tavalla täydellinen, koska saatana pääsi näin helposti tuhoamaan Jumalan ja ihmisen välisen suhteen? Entä jos Jumala olisi hävittänyt pahan eli saatanan heti kun se pahuus ilmeni? Miksi Jumala on antanut ajan kulua poistamatta pahaa luotaan? Tarvittiin uhri, jollaiseksi vain Jumalan poika oli riittävä. Ihmisten on myös kärsittävä ja opittava tottelevaisuuteen (kuuliaisuuteen). Jeesuksen uhrista pääsevät ensimmäisenä osalliseksi ensimmäisen ylösnousemuksen valitut. Entä muitten ihmisten kohtalo? Onko ratkaisu Jumalan puhdistavan tulen käsittely. Vaiko annihilaatio suurille syntisille?

Jumalan ikuisuus: Kuvittelen ikuisuuden ajan ympyränä, jossa ei ole alkua eikä loppua. Jumala liikkuu siinä edes takaisin. Muutoin ikuisuutta en pysty käsittämään.

 

Sovitus edellyttää veriuhria

Vanhan Testamentin aikoina Jumala antoi ihmisille mahdollisuuden saada syntinsä anteeksi: Kerran vuodessa ylimmäinen pappi meni kaikkein pyhimpään uhraamaan huolellisesti valitun, virheettömän eläinuhrin, jonka veri toi sovituksen Israelin kansalle. Puhtaan uhrin veren kautta synnin velka tuli maksetuksi. Kyse ei ollut verestä sinänsä; 3 Moos 17:11 selittää miksi veri oli sovituksessa olennaisen tärkeä: “Sillä lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu [elämä, elämän voima] on siinä. 12 Sentähden minä olen sanonut israelilaisille: Älköön kukaan teistä syökö verta; älköön myöskään muukalainen, joka asuu teidän keskellänne, syökö verta.” – Seuraavassa jakeessa kielletään syömästä lihaa, josta verta ei ole laskettu pois. Kun ruokaa koskevia määräyksiä lievennettiin Jeesuksen aikoina, tämä kielto jäi edelleen voimaan.

Myös UT:n Hebrealaiskirje 9:22 sanoo “Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.” – Jeesus Kristus uhrasi verensä eli elämänsä ihmiskunnan pysyväksi lunastukseksi. Sitä uhria ei tarvitse uusia, koska uhri oli täysin puhdas ja synnitön.

Joh 3:16 “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.”

 

Miksi ihmisten pelastus vaati, että Jeesuksen täytyi kärsiä ja kuolla?

Jumalan säätämän lain mukaan “Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room 6:23) Eikö Jumala olisi voinut vain peruuttaa ihmiskunnan kuolemantuomion, varsinkin kun hänen poikansa Jeesus Kristus tuli maan päälle ja muodosti Uuden liiton? Mitä tämä Raamatun jae oikein tarkoittaa? Kaikkihan kuolevat, vanhurskaatkin. Tässä kuolema varmaankin tarkoittaa ”toista kuolema”. Entä synti, millaista syntiä tarkoitetaan? Kaikki synnit ovat anteeksiannettavissa, jos niitä katuu ja pyytää anteeksiantoa. Pienet synnit, joita jokainen on tehnyt, eivät varmaankaan ole niitä, jotka tuovat ”toisen kuoleman”.  Eikö Jumala voinut vain antaa syntejä anteeksi?

Jumala sanoi selvästi Adamille, että rangaistus kielletystä puusta syömiselle oli, että “sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” (1 Moos 2:17)

Jumala karkotti Adamin ja Eevan Paratiisista ja samalla he alkoivat hitaasti kuolla. Jumalan rangaistus kuolema siirtyi heidän jälkipolvilleen. Sitä tarkoitti Roomalaiskirjeen lause “synnin palkka on kuolema”. Lause kuitenkin jatkuu: “mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

Vaikka syntiset ihmiset ansaitsevat kuolemanrangaistuksen, Jumala osoitti heitä kohtaan armoaan: Efe 1:7 “jossa meillä on lunastus hänen [Kristuksen] veren kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.

 

Jumalan ennakkosuunnitelma ennen maailman perustamista

Nykyajan tiede arvioi maailman iäksi noin 14 miljardia vuotta. Raamatun mukaan Jumala on yksin luonut kaiken etukäteen tekemänsä suunnitelman mukaisesti. Koska Jumala on kaikkitietävä, se tarkoittaa, että Jumala jo etukäteen tiesi mitä luomakunnassa tulee tapahtumaan. Hän päätti, että hänen poikansa tulisi pelastamaan ihmiskunnan sekä johtamaan apulaistensa kanssa Jumalan valtakuntaa maan päällä. Apulaisetkin Jumala oli valinnut etukäteen.

Miika 5:1 kertoi jo Vanhassa Testamentissa oman poikansa tulemisesta ja syntymisestä Beetlememissä: “Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.” – Jumala näki poikansa tulevan maailman ja Tuhatvuotisen valtakunnan kuninkaana, koko maailman herrana. Näin ollen on oikein sanoa, että Jeesuksen kirkkaus oli Isä Jumalan mielessä ja suunnitelmissa jo ennen maailman perustamista. Johannes sanookin 17:5 Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.” CLV And now glorify Thou Me, Father, with Thyself, with the glory which I had before the world is with Thee.”

Paavali kirjoittaa:

Efe 1:4 “niinkuin hän [Jumala] ennen maailman perustamista oli hänessä [Kristuksessa] valinnut meidät [Paavalin ja Efesossa olevat uskovat] olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,”

2 Tim 1:9 “hän [Jumala], joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja. 

Yllä olevista Paavalin kirjoittamista Raamatun jakeista käy ilmi, että Jumala oli valinnut ennen maailman perustamista Paavalin ja Efesossa olevat uskovat pyhät. Kirjeestä Timoteukselle ilmenee, että Jumala on pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella armonsa mukaan, joka ”meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja”. 

’Ennen maailman perustamista’ ja ’ennen ikuisia aikoja’ ovat samoja sanontoja, mitä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta ja joilla todistetaan Jeesuksen Kristuksen olleet Jumalan luona ennen maailman perustamista. Kaikki ymmärrämme, ettei Paavali ja Efesossa olevat uskovat olleet olemassa ennen maailman perustamista. He olivat, samoin kuin Jumalan poika Jeesus Kristus oli olemassa, Jumalan ajatuksissa ja hänen suunnitelmassaan jo ennen kuin Jumala oli luonut maailmaa.

Joh 17:24 “Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.CLV: Father, those whom Thou hast given Me, I will that, where I am, they also may be with Me, that they may be beholding My glory which Thou has given Me, for Thou lovest Me before the disruption of the world.”

Room 8:29 “Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; 30 mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.”

Efe 5:27 “saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.”

Kol 1:22 “Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä.”

2 Tes 2:13 “Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.”

2 Tim 1:9 “hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja.” CLV: Who saves us and calls us with a holy calling, not in accord with our acts, but in accord with His own purpose and the grace which is given to us in Christ Jesus before times eonian,

Room 8:30 “mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. CLV Now whom He designates beforehand, these He calls also, and whom He calls, these He justifies also; now whom He justifies, these He glorifies also.”

1 Kor 1:7 “vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme.” CLV: but we are speaking God’s wisdom in a secret, wisdom which has been concealed, which God designates before – before the eons, for our glory,

Tässä ilmenee Jumalan ennakkosuunnitelma, jonka Jumala on tehnyt jo ennen maailmanaikoja ja salannut aina Jeesuksen tuloon saakka.

Raamattu puhuu edeltätietämisestä (-määräämisestä), joka koskee aikaa ennen maailman perustamista. Kristuksen sanotaan olleen Jumalan tykönä kirkastettuna jo ennen maailman olemassaoloa. Kirkkaus tarkoittaa Jeesuksesta kyseenollen Messiaan kuninkaallista majesteettisuutta, jonka Jumalan sanotaan antaneen Kristukselle. Johannes 17:5 tosin kertoo Kristuksen todenneen, että hänellä jo oli kirkkaus Jumalan luona ennen kuin maailma olikaan.

Tällainen majesteetillinen kirkkaus ei oikein sovi tähänastisten käännösten kuvaukseen siitä, kun Jeesus pienenä lapsena leikki Jumalan luona taivaassa. San 8:30 “silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin; 31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.” Toinen käännösvaihtoehto on ’Jumalan rakennusmestarina’. Huomaatte varmaan millaisia käännösvaikeuksia kohtaamme vanhoissa teksteissä.

Ensin pitäisi osata erottaa kuvaannollinen ilmaus kirjallisesta. Luulenpa, että nämä ovat mitä suurimmassa määrin kuvaannollisia ilmauksia – Jeesuslapsi “leikitsemässä Isänsä luona maanpiirin päällä.” Näen tässä Jumalan suunnitelman ja poikansa Jeesuksen sitä toteuttamassa. CLV: Prov 8:30-31 Then I was beside Him as His foster child, And I was filled with bliss day by day, Gamboling before Him all the time, Gamboling in the habitance of His earth, And my bliss was in the sons of humanity.”

Strong’s lisää määritelmien joukkoon myös sen ihmisten tulevaisuutta kuvaavan olotilan, kirkkauden, jonka uskovat ihmiset saavuttavat Kristuksen toisen tulemisen yhteydessä. Dan 12:3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti. Matteus puolestaan kuvaa näin: 13:43 Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.

1.Piet 1:20 hänen, joka tosin oli edeltätiedetty (foreknown) jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, 1:21 jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan. CLV: foreknown, indeed, before the disruption of the world, yet manifested in the last times because of you, who through Him are believing in God,

Joh 17:5 Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan. CLV: And now glorify Thou Me, Father, with Thyself, with the glory which I had before the world is with Thee.”

Jeesus sanoo, että hänellä oli kirkkaus; a thing belonging to Christ, Strong’s mukaan:

  1. the kingly majesty of the Messiah
  2. the absolutely perfect inward or personal excellency of Christ; the majesty

a most glorious condition, most exalted state

  1. of that condition with God the Father in heaven to which Christ was raised after he had achieved his work on earth
  2. the glorious condition of blessedness into which is appointed and promised that true Christians shall enter after their Saviour’s return from heaven

 

image_pdfimage_print