- Miksi Raamatun totuutta on niin vaikea hyväksyä?
- Oppi kolmiyhteisestä Jumalasta
- Millainen on Jumala Jehova (YHVH)?
- Vain Isä on Jumala
- Onko Pyhä Henki Jumala?
- Oppi Jeesuksen kahdesta luonnosta
- Mitä ihmisen pitää tunnustaa uskovansa pelastuakseen?
- Taivaaseen pääseminen
- Ihminen, Jumalan kuva – Jumala, Ihmisen kuva
- Kysymyksiä herättäviä Raamatun kertomuksia
- Israelin kansan vaellus erämaassa
- Jumala on salattu Jumala
- Jumala loi maasta ensimmäisen ihmisen
- Lähetyskäsky
- Jeesus lupasi palata pian
- Entä jos en usko
- Helvettioppi
- Annihilaatio
Miksi Raamatun totuutta on niin vaikea hyväksyä?
Miljoonat kristityt uskovat Jumalaan. Usko jakautuu moneen uskontokuntaan ja lukuisiin lahkoihin. Totuus löytyy Raamatusta.
Tässä kirjoituksessani kummastelen sitä, että ihmiset kyllä hyväksyvät mitä papit heidän kirkossaan puhuvat, mutta eivät ota uskoakseen mitä Jumala, Jeesus Kristus ja apostolit opettavat Raamatussa. Toivon, että sinä lukijani pohdiskelet uskosi sisältöä ja pyrit vastaamaan esittämiini kysymyksiin. Kysymys on siitä, ketä ja mitä uskot. Toivottavasti vastaat: Raamatun sanaa.
Raamattu on osittain Jumalan itsensä antamaa ilmoitusta. Sen tiedämme siitä jos sanassa sanotaan tähän tapaan: ’minulle tuli tämä Jumalan sana…’ Raamatussa on kuitenkin suurin osa ihmisten kirjoitusta, ei jumalallista ilmoitusta. Ihmisten työ on vajavaista ja siihen sisältyy virheitä ja mielipiteitä, usein ristiriitaisiakin. Raamatun sana on totisesti paikoin vaikeatajuista ja vaikeatulkintaista. Meitä selittäjiä on paljon ja monia tarkoitusperiä palvelevia.
Kirkkokuntia ja uskonnollisia yhteisöjä on tuhansia. Niiden opit eroavat toisistaan, mutta yhteistä niille on, että kaikki väittävät oppiensa perustuvan Raamatun sanaan. Kaikki eivät voi olla oikeassa. Kysynkin: Mikä estää löytämästä opillista totuutta? Halutaanko edes löytää totuus? Onko tärkeämpää pitää pystyssä omaa kirkkoa tai yhteisöä kuin löytää Raamatun totuus? Kun kaikki eivät voi olla oikeassa ristiriitaisine mielipiteineen, miksi ei pyritä aidosti löytämään totuus uskon kysymyksissä? Tämänkin kirjoitukseni, moni uskova ja moni kirkkokunta, tuomitsee suoralta kädeltä saatanan yritykseksi harhauttaa uskovia. Minä en ole minkään kirkon jäsen. Tavoitteenani on vain Raamatun totuuden löytäminen.
Entä sitten ekumeeninen liike, onko sen edistyminen hyvä vai huono asia? Vastaan näin: se voisi olla hyvä, mutta sen pitää perustua yhteisesti hyväksyttyyn oppiin eikä suurimman kirkon (katolisen kirkon) saneluun.
Seuraavaksi käyn lävitse merkittäviä Raamatullisia oppikysymyksiä, vääriä tulkintoja, vääriä kirkolliskokousten päätöksiä, vääriä Raamatun käännöksiä jne. En toista kaikkea asiasta jo kirjoittamaani. Korostan kirjoituksieni ydinkysymyksiä ja pyydän, että lukijani mietit niitä. Päätä itse, onko nykyisen kirkkosi oppi Raamatun sanan mukainen. Mitä sinun olisi tehtävä, jos tulet johtopäätökseen, että oma kirkko ei seuraa Raamatun opetusta? Minun mielipiteeni on tämä: pienistä erimielisyksistä (jos sellaisia on) pitäisi selvitä keskustelemalla ja nostamalla asiat esille opillista tarkastelua varten. Isoissa asioissa (niitäkin varmasti on) käy todennäköisesti niin, että opillisesti ahdistettu kirkko ei suostu muuttamaan kantaansa, vaan väittää itsepintaisesti omaavansa asiassa totuuden. Siinä tapauksessa, Raamattu sanoo: ”Lähtekää pois siitä…”
Oppi kolmiyhteisestä Jumalasta
Kumpaa uskot enemmän, Raamattua vai katolisen kirkon kehittämään oppia pari-kolmesataa vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen?
Kolminaisuusopin kehittymisestä ja keisari Konstantinuksen roolista kirjoittaa nettisivusto https://jumalaoppia.com: ”Pelastussanoma ei ollut Raamatun kirjoissa ja kirjeissä kolminaisuus taikka kolmiykseys, sillä usko kolminaisuuteen muodostui vasta pitkän ajan myötä sellaisena kuin se tänä päivänä tuodaan esille.
Jumalasta oli tehty ensin kaksiyhteinen, Konstantinuksen kokoaman Nikean kirkolliskokouksen myötä v.325. Kolminaiseksi se muodostui vasta Kostantinopoliksen kirkolliskokouksen jälkeen v.381. Silloin leivottiin myös Pyhästä Hengestä Jumalan. Sen jälkeen kolminaisuus oli onnistuttu saamaan myös kristinuskoon, kun se ennestään oli jo pakanauskonnoissa. Keisari Konstantinus onnistui saamaan pakanuskontoa kristinuskoon, eikä suinkaan niin että hän toi kristinuskon pakanauskontoihin. Hän jäi senkin jälkeen olemaan aurinkojumalan palvoja ja piti arvossaan pakanallisia symboleja. Lopulta kuolemansa jälkeen (v.337), Konstantinuksesta tuli yksi pakanoiden monista jumalista. Polyteismiin hairahtanut Konstantinus vähät välitti ainoan Jumalan sanoista, ”Älä pidä muita jumalia minun rinnallani” (5 Moos 5:7, 6:4).”
Kolmiyhteisestä Jumalasta kertova oppi on muodostunut perinnäissäännökseksi, joista Raamattu varoittaa: Mar 7:13 ”Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette.”
Ihmisiä, uskoviakaan ei edes kiinnosta ottaa asiasta selvää. Ja jos heille selviää, mistä tässä opinkappaleessa on kysymys, he eivät kadotuksen pelossa uskalla siitä luopua. Niin tiukka on monen kirkon ote sen jäsenistä. ”Laitoskirkosta” on helpompaa irtaantua kuin pienestä lahkokirkosta. Vaikka ihminen tuntisi sydämessään, ettei jokin kirkon oppi ole oikein, ainoa mitä voi tehdä on lähteä pois, ja suurelle osalle se askel on liian pitkä.
Millainen on Jumala Jehova (YHVH)?
Jeesuksen näkemys:
Mar 10:18 ”Mutta Jeesus sanoi hänelle: Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.”
Uskossaan pettyneen näkemys:
”Vanha Testamentti kertoo tästä epäjumalien palvelemisesta salaamatta sitä, avoimesti. Sitä se ei kuitenkaan kerro, että Jahve ei poikkea muiden kansojen jumalista, vaan on epäjumala niiden tavoin: sitä ei ole olemassa. Jos se on olemassa, niin on väärämielinen, puolueellinen, rasistinen, syrjivä, sortava, kateellinen, mustasukkainen, omistuksenhaluinen, sadistinen, väkivaltainen ja murhaava hirviö sen sijaan, että olisi hyvä, oikeudenmukainen ja oikeamielinen rakastava ja taivaallinen isä kaikille ihmisille. Jumala on täysin tarpeeton elämän ja kuoleman kiertokulun jatkumisen kannalta. Jos ajattelet muuta, niin silloin myös kaikki paha on Jumalan aiheuttamaa: myrkylliset eliöt, loiset, pedot, onnettomuudet, katastrofit ja ihan kaikki. Saatana ei ole niitä tehnyt, mutta Raamatun jumala on, jos olisi todellinen. Palveletko häntä?”
Kumpaa uskot? Eikö Jeesus olisikaan vilpitön antaessaan tunnustuksen Isä Jumalan hyvyydestä? Vai tarkoittiko hän myös itseään, osana kolmiyhteistä jumaluutta? Ei varmaankaan. Jeesus rajasi Jumalan yhteen, eikä koskaan puhunut itsestään Jumalana, ei edes osana jumaluutta.
Jos ajattelen itseäni, täytyy myöntää ajatelleeni, miksi Jumala loi kaiken maailman loiset, pedot ja myrkylliset hämähäkit. Suomeenkin hän antoi punkkien tulla aiheuttamaan joillekin ihmisille hankalia tauteja. Kuinka paljon onkaan erilaisia tautien aiheuttajia eritoten kehitysmaissa, täysin tarpeettomia, jopa haitallisia; tuhotyönteiset syövät köyhien maalaisten sadot ja aiheuttavat nälänhätää.
Joos 24:19 Niin Joosua sanoi kansalle: ”Te ette voi palvella Herraa, sillä hän on pyhä Jumala; hän on kiivas Jumala, hän ei anna anteeksi teidän rikoksianne ja syntejänne. 20 Jos te hylkäätte Herran ja palvelette vieraita jumalia, niin hän kääntyy pois ja antaa teille käydä pahoin ja tekee lopun teistä, sen sijaan että hän on ennen antanut teille käydä hyvin.” – Jae 20 selvittääkin miksi Jumala kiivastuu ja ei anna anteeksi kansansa syntejä. Kuitenkin:
1 Sam 12:22 Suuren nimensä tähden Herra ei hylkää kansaansa, koska Herra on tahtonut tehdä teidät omaksi kansaksensa.
Jumalalla olisi varmaan ollut aihetta hylätä kansansa moneen kertaan, mutta Samuelin ensimmäinen kirja vakuuttaa, ettei Jumala hylkää kansaansa nimensä tähden. Lopun ajan tapahtumat kuitenkin tulevat koettelemaan Jumalankin kansaa. Profeetta Jesaja on ennustanut: Room 9:27 ”Mutta Esaias huudahtaa Israelista: Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös.” – Vaikka Israelin monilukuisesta kansasta pelastuu vain fyysisesti vain pieni osa, olen varma, että viimeisellä tuomiolla tämä joukkotuho ei sinänsä vaikuta lopulliseen pelastumiseen.
Jumala pyrki kaikin keinoin auttamaan omaa kansaansa taistelussa vihollisia vastaan. Hän jopa lähetti enkelin surmaamaan vihollisia. Enkelin surmaamia olikin sitten peräti 185.000 henkeä. 2 Kuningasten kirja: 19:35 ”Ja sinä yönä Herran enkeli lähti ja löi Assurin leirissä sata kahdeksankymmentä viisi tuhatta miestä, ja kun noustiin aamulla varhain, niin katso, ne olivat kaikki kuolleina ruumiina.”
Joos 10:11 ”Ja kun he paetessaan Israelia olivat Beet-Hooronin rinteessä, heitti Herra taivaasta heidän päällensä isoja kiviä, koko matkan Asekaan asti, niin että he kuolivat; niitä, jotka kuolivat raekivistä, oli useampia kuin niitä, jotka israelilaiset surmasivat miekalla.”
12 ”Silloin puhui Joosua Herralle, sinä päivänä, jona Herra antoi amorilaiset israelilaisten valtaan, ja sanoi Israelin silmien edessä: Aurinko, seiso alallasi Gibeonissa, ja kuu Aijalonin laaksossa.
13 Niin aurinko seisoi alallansa, ja kuu pysyi paikallansa, kunnes kansa oli kostanut vihollisilleen. Niinhän on kirjoitettuna ”Oikeamielisen kirjassa.” Niin aurinko pysyi paikallansa keskitaivaalla päiväkauden, kiirehtimättä laskemaan.”
Jumala oli käytännössä israelilaisten oma Jumala. Juutalaiset pitivät tarkkaan vaarin, etteivät sekaantuneet pakanakansojen tapoihin, ei edes syömistä pakanain kanssa suvaittu. Jeesuskin tuli maan päälle vain Jumalan oman kansan vuoksi. Mat 15:24 vahvistaa: ”Hän [Jeesus] vastasi ja sanoi: ”Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.”
Evankeliumia lukiessa ajattelee, että sanoma on ilman muuta tarkoitettu koko maailmalle. Jeesus kuitenkin vahvisti, ettei Jumalan tarkoitus ollut pelastaa koko maailmaa. Vasta ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus antoi lähetyskäskyn viedä evankeliumi kaikille kansoille.
Tästä huolimatta kesti oman aikansa ennen kuin apostolit ymmärsivät tämän. Pietarin piti saada ilmestys Jumalalta ennen kuin hän viimein ymmärsi. Apt 10:34 ”Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön.” 10:45 ”Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin.”
Ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa Pyhä Henki vuodatettiin pakanoihin. Tämä on mielestäni merkittävä asia ajatellen viimeisen tuomion yhteydessä määriteltävää ketkä pelastuvat. Ihmiskunnan historiasta suurin osa ei ole edes kuullut Kristuksesta ja hänen tarjoamastaan pelastuksesta. Millaisen tuomion Kristus jakaa niille pakanoille, jotka levittävät käsiään ja sanovat: ”Emme ole edes kuulleet sinusta. Kuinka olisimme voineet uskoa sinuun?”
Isä Jumala ja Jeesus Kristus meidän Herramme
5 Moos kehottaa: 6:5 ”Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.” – Mooses on näköjään unohtanut Pyhän Hengen tästä tärkeästä kehotuksesta. Jumalan Poikaa ei mainita ymmärrettävästä syystä.
Samanlaisen kehotuksen kirjaavat Uuden Testamentin puolella Mat 22:37 ja Mar 12:30 toistaen Mooseksen 5. kirjan käskyn. Lähimmäisen rakastamista piti Mooseskin, puhumattakaan evankelistoista, tärkeämpänä mainita kuin Jeesusta ja Pyhää Henkeä (3 Moos 19:18, Mat 19:19, 22:39, Mar 12:31, Room 13:9, Gal 5:14, Jaak 2:8).
Mutta kas kummaa, kukaan em. evankelistoista ei kehota rakastamaan Jumalan Poikaa eikä myöskään Pyhää Henkeä, vaikka kolminaisuusopin mukaan he ovat tasavertaisia niin vallassa kuin arvossakin Isä Jumalan kanssa. Mooseksen kohdalla ymmärtää Jesuksen puuttumisen, koska Jeesus esiintyi tuohon aikaan korkeintaan jossakin profetiassa. Mikä mahtaa olla syynä apostolien kohdalla jättää Jumalan Poika ja Pyhä Henki mainitsematta?
Vain Isä on Jumala
1 Kor 8:6 ”niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.”
2 Kor 11:31 ”Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valhettele.”
Joh 17:21 ”että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.”
1 Joh 4:15 ”Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.”
Nämä jakeet ovat tärkeitä. Niissä todistetaan, että meillä on yksi Jumala, joka on Isä. Hän on myös meidän Herramme Kristuksen Jumala. Isä on Pojassa ja Poika Isässä. Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy ja hän Jumalassa.
Tästä puuttuu jotakin. Niin, mikä rooli on Pyhällä hengellä? Näyttää siltä kuin Isä Jumala ja Poika olisivat ainoat ja tärkeät uskon ja pelastuksen kannalta.
Virheellisen Raamatun tulkinnan mukaan Jumalan Poika Jeesus Kristus oli taivaassa Jumalan luona ja osallistui maailman luomiseen. Jeesusta kutsutaan Jumalan Sanaksi ja sillä perusteella Jumalaksi. Virheellinen käännös sanoo: Joh 1:1 ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.”
– Tällä korostetaan Jeesuksen jumaluutta; kaikki tiedämme, että ”Sana” tarkoittaa Jeesusta. Jo monta vuotta sitten kiinnitin huomioni jakeen loppuosaan, jonka sanajärjestys on virheellinen. Sen kuuluu olla ”ja Jumala oli Sana.” Tämä on niin yksinkertainen käännösasia, etten millään usko kyseessä olevan virheen, vaan kyse on tahallisesta, virheellisestä käännöksestä. Miksi kaikkiin käännöksiin ei ole korjattu oikeaa sanajärjestystä, en ymmärrä. Eräät ovat toki näin tehneet. Miksi näin on käynyt? Kenties syy on siinä, että Ilmestyskirjassa Kristuksen tullessa toisen kerran, hänestä sanotaan: Ilm 19:13 ”ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana.”
Suosikkini, Raamatunjae 1 Kor 8:6 sanoo: niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi herra, Jeesus Kristus.
Hyvä kysymys on, minkä ihmeen takia katolinen kirkko kehitti opin Jumalan kolminaisuudesta? Näin tapahtui, vaikka kirkolla oli käytettävissään Vanha Testamentti, joka selvästi kertoo Jumalan olevan yksi ja yksin luoneen maailman. Haluttiinko vastapaino juutalaisten käsitykselle? Ehkä uskottavin selitys on tämä: katolinen kirkko halusi laajentaa valtaansa pakanakansoihin. Pakanoille oli tuttu kolmen jumalan käsite ja katoliset johtajat uskoivat kolmen persoonan jumaluuden olevan pakanoiden helpommin omaksuttavissa.
Ihmisen ei kuitenkaan pidä uskoa ihmisten kehittämiin oppeihin, se kielletään Raamatun sanassa.
Onko Pyhä Henki Jumala?
Nettisivusto Raamattu ajassamme todistelee Pyhän Hengen olevan persoonan ja on varma siitä, että Pyhä Henki on Jumala.
”Pyhä Henki on jumaluuden kolmas persoona. Hän on kaikessa täydellinen Jumala. Raamatussa Pyhään Henkeen liitetään kaikki samat ominaisuudet ja piirteet kuin Jumalaan. Siksi hän on itse Jumala: Jumala on Henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa (Joh 4:24) sekä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus (2 Kor 3:17).”
Onko Pyhä Henki Jumalasta erillinen persoona, vai onko Pyhä Henki osa Jumalaa ja Jumalan persoonaa? Kolmiyhteiseen Jumaluuden oppiin kuuluu, että Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat erillisiä persoonia ja kukin itsenäisesti toimivia ja muiden persoonien kanssa tasa-arvoisian jumaluudessa. On helppo uskoa Isä Jumalan olevan persoona ja samoin hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen. Jehovan todistajien mukaan Pyhä Henki on Isä Jumalan toimiva voima. Raamatun mukaan myös Poika voi lähettää tämän hengen suorittamaan sille annettuja tehtäviä. Jehovan todistajien mukaan Pyhä Henki ei ole persoona, vielä vähemmän Jumala.
Vaikkakaan en ole Jehovan todistaja, kallistun aika paljon heidän näkemyksensä kannalle. Katson, että kyseessä on Jumalan voima. Tämä voima on Jumalassa ja Jumalasta. Sillä on käytettävissään Jumalan antama voima ja Jumalan viisaus. Sanotaanko tätä henkeä persoonaksi tai ei, ei ole olennaista. Missään tapauksessa Pyhä Henki ei ole tasavertainen Isän tai Pojan kanssa. Se että Pyhä Henki kirjoitetaan isoilla kirjaimilla, ei johdu Pyhän Hengen korkeasta asemasta, vaan siitä, että kyse on Herran Jumalan hengestä ja siitä, että tämä toteuttaa Jumalan nimissä tehtäviään.
Jeesus itse todisti Jumalan olevan häntä suurempi. Uskon sen, kun Kristus itse näin vakuuttaa. Jos siis Isä ja Poika eivät ole tasa-arvoisia jumaluudessa, kenen kanssa sitten Pyhä Henki on tasa-arvoinen? Isä Jumalan kanssako? Jos Isä ja Pyhä Henki ovat tasa-arvoisia, he eivät voi olla tasa-arvoisia Pojan kanssa, vaan ovat Poikaa ylempiä.
Raamatun mukaan Isä ja Poika lähettävät Pyhän Hengen. Lähettäminen sisältää tehtävän annon Pyhälle Hengelle. Se voi olla vaikkapa armolahjojen antamisen eri ihmisille. 1 Kor 12:8 ”Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
9 toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä;
10 toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.”
Lähettäjä (Isä tai Poika) antaa toimeksiannon ja toimintaohjeet Pyhälle Hengelle. Ei kai Isä Jumala esimerkiksi sano: Mene Pyhä Henki nyt vaikka maan päälle ja jaa siellä armolahjoja ihmisille ihan niin kuin parhaaksi katsot. Pyhä Henki on Jumalan Henki ja täynnä Jumalan viisautta. Sillä perusteella voin hyväksyä Pyhän Hengen itsenäisenkin toiminnan, esimerkiksi tähän tapaan. ”Mene helluntaina Jerusalemiin ja jaa siellä kokoontuneille Pyhän Hengen lahjat, kaikille, jotka ovat valmiit sen vastaanottamaan.” Ja sitten Pyhä Henki lähetettynä tulee ja antaa Hengen lahjat kolmelle tuhannelle eri maista kokoontuneille vieraille.
Voimme myös verrata enkeleitä ja Pyhää Henkeä. Jumala lähettää myös enkeleitä maan päälle omana edustajanaan. Enkeli suorittaa Jumalan valtuuttamana ja käyttäen Jumalan antamaa valtaa, ikään kuin itse Jumala olisi kyseessä. Tulkintani mukaan, Pyhän Hengen toiminta on hyvin paljon samanlaista, kuin jos Jumala olisi lähettänyt enkelinsä asialle.
Pyhä Henki uudistaa (Tiit 3:5)
3:4 Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,
3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
3:6 jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta.
Jae 4 puhuu Jumalan rakkauden ilmestymisestä ja 5 siitä kun Jumala pelasti meidät (apostolit, seurakuntalaiset) uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Jae 6 vielä lisää, että Jumala vuodatti seurakuntaan Pyhän Hengen Jeesuksen Kristuksen kautta.
Pyhä Henki ei ole uudistaja, vaan ”hän”, Isä Jumala. Pyhä Henki tekee osansa, kun Jumala vuodattaa Hengen Jeesuksen Kristuksen kautta. Kunnia sille, jolle kunnia kuuluu!
Pyhä Henki inspiroi pyhien Kirjoitusten laatimisen ja ymmärtämisen:
2 Tim 3:16 ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa. ja 2 Piet 1:21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.”
Pyhällä Hengellä on tärkeä rooli minunkin kirjoitusteni syntymisessä. Joka kerta kun käyn kirjoittamaan, pyydän Jumalalta, että hän antaisi Pyhän Henkensä ohjata minun kirjoitustyötäni. Haluan uskoa, että näin on tapahtunut. Tilanne on toisenlainen verrattuna jakeen 2 Piet 1:21 profetioiden esille tuomiseen. Minä en profetioi. En ole saanut Jumalalta tehtäväksi kertoa mitä tulee tapahtumaan. Kaikki kirjoitukseni perustuvat Raamatun sanaan. Jos saisin Jumalalta tehtävän tuoda esiin tulevaisuudessa tapahtuvia asioita, se varmaan tapahtuisi Pyhän Hengen johdolla.
1 Kor 2:10 sanoo: ”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.”
Mitä tämä tarkoittaa? Onko Pyhä Henki itse asiassa Jumalaa korkeampi, koska se pääsee tutkimaan kaikki Jumalan syvyydetkin (syvimmät ajatukset ja salaisuudet)? Seuraava jae puhuu ihmisen hengestä ja vertaa sitä Jumalan henkeen: 2:11 ”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.”
Jeesus sanoi vielä maan päällä ollessaan, että hän ei tiedä päivää, milloin hän tulee toisen kerran. Vain Isä tietää sen. Tähän voidaan lisätä, että myös Pyhä Henki tietää sen, koska Pyhä Henki on Jumalan henki.
Apt 16:6 kertoo Paavalin seurueen saarnamatkasta: ”Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa. 16:7 Ja tultuaan Mysian kohdalle he yrittivät lähteä Bityniaan, mutta Jeesuksen Henki ei sallinut heidän sitä tehdä.” Jakeessa 16 sanotaan Pyhän hengen estäneen (varoittaneen) seuruetta julistamasta sanaa Aasian puolella. Kun he tulivat Mysiaan, Apt kertoo Jeesuksen hengen estäneen heitä. Kyseessä on varmastikin sama henki, josta vain käytetään kahta eri nimitystä. Yleisin nimitys on Pyhä Henki, mutta tässä puhutaan myös Jeesuksen Hengestä. Jeesuksen Hengestä siksi, että Jeesus on tässä tapauksessa lähettänyt Hengen varjelemaan heitä.
Apt 20:28 ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut.”
Apostolien tekojen jakeessa esitetään, että Pyhä Henki olisi pannut opetuslapset kaitsijoiksi Herran seurakuntaan, paimentamaan Herran Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa. Katsokaapa mitä jakeen lopussa sanotaan; ”jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut”. Kysymyksessä on Kristuksen veri, jonka veren vuodattamalla Kristus on ansainnut seurakuntansa. Pyhä Henki on varmaankin ollut asettamassa seurakunnan johtoa paikalleen, mutta se ei ole Pyhän Hengen ansiota tai hänen itsenäistä valintaansa, vaan Kristuksen toimeksiantoon perustuvaa.
Johtopäätökseni on, että Pyhä Henki (tai Jeesuksen Henki) ei ole itsenäinen toimija, vaan tekee niin kuin Jumala ja Jeesus ohjeistavat lähettäessään Hengen matkaan.
Mikä on sitten ihmisen henki?
Olen verrannut ihmisen henkeä häneen omaantuntoonsa, joka tutkii ihmisen ’syvyydet’. Jos hän on tehnyt syntiä, vaikkakin salattua, ihminen tietää sen henkensä kautta. Olisihan outoa, jos ihminen ei saisi tietää mitä hän on tehnyt. Yritän näillä ilmauksilla selittää näkemystäni Jumalan (Pyhästä) Hengestä ja Hengen ja Jumalan suhteesta. Pyhä Henki on alisteinen Isä Jumalalle, mutta suorittaessaan saamiaan tehtäviä Isältä ja Pojalta, toimii itsenäisesti saamansa valtuutuksen puitteissa. Näin toimiessaan enkeleitäkin kutsutaan ’jumalaksi’.
Pyhä Henki saattaa tulla murheelliseksi. Efe 4:30, ”Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.” Yhtä hyvin olisi Paavali voinut sanoa: Älkää saattako Jumalaa murheelliseksi…” Jos joku on saanut Pyhän Hengen sinetin lahjaksi ja siitä huolimatta syyllistyy synnilliseen toimintaan, hän saattaa toimillaan murehduttaa Pyhän Hengen eli pahoittaa Jumalan mielen.
Gal 5:19-21 ”Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.”
22 ”Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.”
Paavali kirjoittaa 1. Korinttolaiskirjeessä: 12:7 ”Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.
8 Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
9 toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä;
10 toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä.
11 Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin [Jumala] tahtoo.”
12:28 ”Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.
29 Eivät suinkaan kaikki ole apostoleja? Eivät kaikki profeettoja? Eivät kaikki opettajia? Eiväthän kaikki tee voimallisia tekoja?
30 Eihän kaikilla ole parantamisen armolahjoja? Eiväthän kaikki puhu kielillä? Eiväthän kaikki kykene niitä selittämään?
31 Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.”
Jae 28 osoittaa, että vaikka Paavali puhuu Hengen vaikutuksista, kyse on Jumalan toimista; ’Jumala asetti seurakuntaan…’
Kiinnitin huomioni Paavalin kirjeissään lausumiin terveisiin. Terveisiä seurakunnille lähetettiin niin Isän kuin Pojankin nimissä. Mutta ei kertaakaan Pyhän Hengen nimessä. Syykin on mitä ilmeisin; Pyhä Henki ei ole persoona kuten Isä tai Poika. Isä ja Poika rakastavat toisiaan, mutta kumpikaan ei ole sanonut rakastavansa Pyhää Henkeä.
Pyhä Henki, Totuuden henki, on Jumalan henki, joita Isällä Raamatun mukaan on seitsemän. Isä Jumalan ja Pojankin antamia tehtäviä toteuttaa Pyhä Henki. Jumala loi sanallaan (antamalla käskyn), ”Jumala sanoi” ja sen toteutti hänen Henkensä, mahdollisesti juuri Pyhä Henki.
Jumalan Henki toteutti maailman luomisen, Isä Jumalan toimeksiannosta. Siitä ei kerrota Raamatussa yksityiskohtaisesti, mutta kuitenkin mainitaan kuinka 1 Moos 1:2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
Kun Jeesus nousi taivaaseen, Isä Jumala korotti hänet Herraksi ja Kristukseksi (arvoon lähinnä Jumalaa) ja asetti hänet valtaistuimelle oikealle puolelleen. Onko Pyhän Hengen valtaistuin Jumalan vasemmalla puolella? Raamattu ei puhu mitään Pyhän Hengen valtaistuimesta mikä tarkoittaa sitä, että Pyhällä Hengellä ei ole mitään käskyvaltaa kuten Isällä ja Pojalla.
Milloin katolinen kirkko päätti korottaa Pyhän Hengen jumaluuteen? Ilmeisesti samalla kertaa kuin kirkolliskokous päätti Jumalan olevan kolmiyhteinen eli 300-luvulla. Juutalaisilla oli vain yksi Jumala, Isä, jonka nimi oli Jehova, Jahve tai vokaaleina kirjoitettuna, kuten oli tapana, YHVH. Pyhällä Hengellä ei ole erisnimeä. Mahtoi olla katolisilla kirkkoisillä ankara pohdinta ja etsintä, mistä löytäisivät kolmannen persoonan kolmiyhteiseen jumaluuteen, jonka opin kehittivät muutaman sadan vuoden kuluessa Kristuksen taivaaseen astumisen jälkeen. Raamatussahan ei edes mainita mitään Jumalan kolmesta persoonasta eikä kolmiyhteisyydestä. Sekin todistaa opin paikkansapitämättömyydestä, että oppia piti kehitellä satoja vuosia. Jumalaa koskevan opin olisi pitänyt olla koska hyvänsä luettavissa Raamatusta.
Oppi Jeesuksen kahdesta luonnosta
Käsitykseni mukaan, katolisella kirkolla ei ollut mitään erityistä, painavaa syytä tai pakkoa, kehittää ja ottaa käyttöön oppia kolmiyhteisestä Jumalasta. Toisen opin kohdalla oli tilanne toinen; miten he kykenisivät selittämään kirkon jäsenille, että heidän Jumalansa on kuollut? Kaikille on selvää, että Jumala ei voi kuolla. Mutta, Jeesus Kristus kuoli. Hän ei tainnutkaan olla Jumala?
Opin mukaan ”Kristus on yhtäaikaa sekä todellinen ihminen että todellinen Jumala. Kristus on täysin jumalallisena ja täysin inhimillisenä ja molempina ”yksi ja sama” (kr. heis kai ho autos). Nämä kaksi luontoa ovat hänessä ”sekoittamatta, muuttamatta, jakamatta ja erottamatta”.
Jeesuksen kuoleman jälkeen alkoi opillinen kinastelu Kristuksen luonnosta. Oliko hän vain ihminen (ebioniittien käsitys), vai ainoastaan ihmiseltä näyttävä täysin jumalallinen persoona (doketismin käsitys) tai olivatko ne oikeassa, jotka torjuivat Kristuksen todellisen ihmisyyden (adaptionistit).
Piispojen kirkolliskokous pidettiin vuonna 451 Khalkedonissa, jossa hyväksyttiin seuraava uskontunnustus: ”Meidän Herramme Jeesus Kristus on yksi ja sama Poika, hän on samana täydellinen jumaluudessa ja samana täydellinen ihmisyydessä, tosi Jumala ja samana tosi ihminen, omistaen järjellisen sielun ja ruumiin, jumaluudeltaan yhtä olemusta Isän kanssa ja samana meidän kanssamme yhtä olemusta ihmisyydeltään, kaikessa meidän kaltaisemme, paitsi ilman syntiä… joka on yksi ja sama ainosyntyinen Poika, Jumala-Logos, Herra Jeesus Kristus, kuten kauan sitten profeetat ovat hänestä opettaneet ja Jeesus Kristus itse on meitä opettanut ja isien tunnustus on meille välittänyt.” (Lyhennelmä artikkelista Wikipedia).
Kristuksen kuolemasta kului siis yli neljäsataa vuotta ennen kuin Khalkedonissa saatiin muotoiltua uskontunnustus, jonka 500-600 piispaa allekirjoitti. Sen mukaan Poika, Jumala-Logos, Herra Jeesus Kristus on ”täydellinen jumaluudessa ja samana täydellinen ihmisyydessä, tosi Jumala ja samana tosi ihminen.”
Mitä Raamattu sanoo Jeesuksesta? Hän on Jumalan Poika, jonka Jumala on tehnyt Herraksi ja Kristukseksi. Hän kärsi ristin kuoleman lunastaakseen ihmiskunnan syntivelan. Hän nousi kuolleista taivaaseen ja istuu Isän oikealla puolella. Isä on antanut hänelle kaiken vallan niin taivaassa kuin maan päälläkin. Jeesus Kristus, ihminen, toimii välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä.
Khalkedonin uskontunnustusta ei tarvitse osata. Eikä sitä tarvitse uskoa. Tai mielellään ei.
Mitä ihmisen pitää tunnustaa uskovansa pelastuakseen?
Kirkot mielellään vastaavat, että kirkon jäsenten tulee tunnustaa hyväksyvänsä uskon kolmiyhteiseen jumaluuteen. Oma vakaumukseni sanoo, että kristityn tulee tunnustaa uskovansa siten kuin Raamattu edellyttää.
Room 10:9 ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
Room 10:13 Sillä jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.
Apt 16:31 Niin he sanoivat: Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.
Joh. 3:36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.
Joh 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Joh 17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
Joh 20:31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi [ikuinen] elämä hänen nimessänsä.
1 Joh 4:15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.”
Mitä pelastus tarkoittaa? Viime kädessä pelastus tarkoittaa ikuisen elämän saamista ja elämää Jumalan Uudessa maailmassa, Jumalan työtoverina. Sitä ennen pelastus tarkoittaa hengissä säilymistä Herran päivänä. Sitä kuvaa profeetta Jooel.
Jooel 2:28 ”Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät.
29 Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni.
30 Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;
31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.”
Jooel 2:32 Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.
Eiköhän yllä olevista jakeista asia käy ilmi. Sinun tulee uskoa, että Jeesus Kristus on Jumalan poika, meidän Herramme, joka Isä Jumala on herättänyt kuolleista. Jos tämän uskot, niin sinä pelastut. Sinun ei tarvitse uskoa vaikeatajuisia opinkappaleita Jumalan kolminaisuudesta. Ei tarvitse selvittää Isän ja Pojan ja Pyhän hengen keskinäisiä suhteita. Riittää, että uskot Jeesuksen Herraksi ja Kristukseksi.
Joh 14:6 ”Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”
Pelastus on terminä kaksijakoinen: ensiksikin, pelastus merkitsee Jumalan valituille pääsyä ensimmäiseen ylösnousemukseen. Ylösnousseet nousevat ’pilviin’ Kristusta vastaan osallistuakseen Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan hallitsemiseen Kristuksen kanssa.
Toinen pelastuvien joukko on se, joka ”pääsee pakoon” Herran päivän suurta tuhoa. Enkelit keräävät nämä Kristuksen omat Jerusalemiin ja Siionin vuorelle. ”Pakoon päässeitä” lähetetään myös tulevassa Kristuksen valtakunnassa saarnaamaan pakanoille. Kolmas joukko, ilmeisesti kaikkein suurin, on ylösnousseitten joukko, joka kerätään aikojen lopussa viimeiselle tuomiolle. Siellä Kristus tuomitsee kaikki. Edellä olevissa jakeissa toistui uskoa -sana. Jokainen, joka uskoo Jeesuksen olevan Jumalan poika, pelastuu.
Jumalan tuli polttaa ihmisen synnit pois. Jumalan tuli voi olla kuluttavaa tai puhdistavaa. Kuluttava tuli tarkoittaa tuhoamista. Jumalan kuluttava tuli voi tuhota, vaikka ison sotajoukon lankeamalla taivaasta. Puhdistava tuli polttaa viimeisen tuomion yhteydessä pois synnit niistä ihmisistä, jotka ovat rakentaneet ’talonsa’ eli uskonsa Kristuksen varaan edes jossain määrin. Kuten edellä kirjoitin, riittää kun uskoo Jeesuksen olevan Jumalan pojan. Ne ihmiset, jotka elivät ennen Kristuksen aikaa, eivät luonnollisestikaan voineet uskoa Kristukseen. Heille varmaankin riittää usko yhteen Jumalaan. Uskosta kolmiyhteiseen Jumalaan ei ole lisähyötyä.
Voit repiä kappaleiksi sellaiset uskontunnustukset, kuten Athanasioksen tunnustus. Sinua uhkaillaan niissä ja varoitetaan pelastuksen menettämisellä, jos et usko kaikkea mitä kirkolliskokous on päättänyt. Kumpaa uskot enemmän katolisia kirkolliskokouksia vaiko Raamatun selvää sanaa?
Pelastuaksesi sinun ei tarvitse tietää välttämättä yhtään enempää. Sinä pelastut, jos uskot, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.
Taivaaseen pääseminen
”Hyvät, Jumalaa pelkäävät ihmiset pääsevät kuoltuaan taivaaseen, ja syntiset joutuvat kadotukseen (ts. helvettiin). Monet uskovat pääsevänsä taivaaseen heti kuoleman jäkeen. Toiset uskovat, että viimeisen tuomion jälkeen.” – Tähän tapaan voitaisiin muotoilla yleisesti vallitsevat käsitykset taivaaseen pääsystä.
Tällainen usko ei ole Raamatun mukaista. Käsitykseni mukaan eivät ainakaan evankeliset kirkot edes opeta hyvien ihmisten pääsemistä taivaaseen kuoleman jälkeen, mutta eivät myöskään oikaise virheellisiä käsityksiä.
Raamatun mukaan Johanneksen evankeliumi sanoo selvästi 3:13 ”Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.” – Tämä ainoa poikkeus on siis Jeesus Kristus. Voisiko olla niin, että Jeesuksen kuoleman myötä, vapautettiin taivaaseen pääseminen? Sellaisesta muutoksesta ei Raamatussa kerrota. Sitä paitsi, Raamatussa ei edes luvata, että uskovat ylipäätään pääsisivät kuoltuaan taivaaseen. Jumalahan on tulossa maan päälle, Uuteen Jerusalemiin. Miksi silloin ihmiset havittelisivat pääsystä taivaaseen?
Ilm 21:2, ”Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. 21:3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;”
Tarkastellaanpa vielä tähän liittyviä kysymyksiä tarkemmin. Jos ”hyvät” pääsevät kuoltuaan taivaaseen, tarvitseeko heidän palata sieltä maan päälle osallistumaan viimeiseen tuomioon? Jos näin on, ja jos vielä sattuisi, että viimeinen tuomio ei olisikaan myönteinen, tällaiset ihmiset varmaan joutuisivat kokemaan Kristuksen määräämän rangaistuksen. Suosittu käsitys on, että Pyhä Pietari tarkastaa taivaaseen pyrkivät ja avaa taivaan portin niille, jotka läpäisevät tarkastuksen. Tällainen lienee perua Jeesuksen antamasta valtuutuksesta Pietarille ja muillekin apostoleille; Jeesus sanoi, Joh 20:23, ”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Tämä valtuutus annettiin vain apostoleille eikä siitä ollut tarkoitus muodostaa laajempaa ja jatkuvaa menettelyä, joka korvaisi Kristuksen viimeisen tuomion.
Mistä ihmeestä on peräisin uskomus, että taivaaseen päässeet katselevat maan päälle ja seuraavat tuntemiaan rakkaita ihmisiä? Uskomatonta uskoa!
Ihminen, Jumalan kuva – Jumala, Ihmisen kuva
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Siksi ei olekaan sattumaa, että myös Jumala on monessa suhteessa kuvansa – ihmisen – kaltainen.
Raamatun Jumala katuu pikaistuksessa tekemäänsä ja muuttaa mieltään. Jumala on mustasukkainen
Raamatun mukaan Jumala on niin kuin ihminen, hän katuu pikaistuksessa tekemäänsä ja muuttaa mieltään.
1 Mooseksen kirja:
6:6 niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.
2 Mooseksen kirja:
32:14 Niin Herra katui sitä turmiota, jonka hän oli uhannut tuottaa kansallensa.
– Eikö Jumala harkitse tekojensa seurauksia? Toimiiko hän niin kuin ihmiset?
1 Samuelin kirja:
15:35 Eikä Samuel enää nähnyt Saulia kuolinpäiväänsä asti, ja Samuel suri Saulia. Mutta Herra katui, että oli tehnyt Saulin Israelin kuninkaaksi.
– Oliko Jumalan päätös alunalkaen väärä? Jumalanhan pitäisi nähdä ennalta tulevat tapahtumat ja päätösten seuraukset.
2 Samuelin kirja:
24:16 Mutta kun enkeli ojensi kätensä Jerusalemia kohti tuhotaksensa sen, katui Herra sitä pahaa ja sanoi enkelille, joka kansaa tuhosi: ”Jo riittää; laske kätesi alas.” Ja Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen luona.
Jeremia:
26:19 Surmasivatko hänet silloin Hiskia, Juudan kuningas, ja koko Juuda? Eikö hän peljännyt Herraa ja lepyttänyt häntä, niin että Herra katui sitä onnettomuutta, jolla hän oli heitä uhannut? Mutta mekö tuottaisimme suuren onnettomuuden itsellemme?”
Aamos:
7:3 Niin Herra katui sitä. ”Ei se ole tapahtuva”, sanoi Herra.
7:6 Niin Herra katui sitä. ”Ei sekään ole tapahtuva”, sanoi Herra, Herra.
Joona:
3:10 Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.
Raamatun Jumala katuu päätöksiään ja tekojaan ja muuttaa (onneksi) mielensä niin kuin ihminen. Vai ovatko Raamatun kirjoittajat tulkinneet Jumalan tuntoja väärin? Onko Jumalan katuminen samanlaista kuin ihmisen? Ihmiset ovat kirjoittaneet kuvaukset Jumalasta ja hänen tuntemuksistaan. Kirjoittajat ovat ristiriidassa jopa itsensä kanssa, sillä samasta asiasta voi samassa kirjassa olla toisensa kumoavia argumentteja.
Raamatun Jumala on myös mustasukkainen. Hän ei hyväksy oman kansansa muiden jumalien palvontaa, vaikkakin pakanoiden kohdalla tuntuu sen sietävän (2 Moos 20:3 >). 34:14 ”Älä kumarra muuta jumalaa; sillä Herra on nimeltänsä Kiivas, hän on kiivas Jumala. 15 Älä siis tee liittoa maan asukasten kanssa, ettet, kun he kulkevat haureudessa jumaliensa jäljessä ja uhraavat jumalillensa ja kutsuvat sinua, sinä söisi heidän uhristaan.” – Israelin Jumala haluaa, ettei hänen kansansa edes liittoudu pakanain kanssa; jos he niin tekisivät, vaarana olisi, että israelilaiset saattaisivat joutua syömään pakanain valmistamaa epäpuhdasta uhrilihaa.
Jumala tuntuu sietävän, ehkä jopa hyväksyvän sen, että pakanat palvovat omia jumaliaan, kunhan eivät sotke hänen kansaansa pakanain menoihin. 5 Moos 4:19 on tästä osoitus: ”ja ettet, kun nostat silmäsi taivasta kohti ja katselet aurinkoa ja kuuta ja tähtiä, kaikkea taivaan joukkoa, anna vietellä itseäsi kumartamaan ja palvelemaan niitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, on jakanut ne kaikille muille kansoille koko taivaan alla.”
– Oho! Jumala ei salli omiensa palvelevan taivaan kappaleita, vaan on jakanut ne muiden kansojen palveltaviksi. En oikein osaa sanoa, mitä Jumala ajattelee, kun on näin päättänyt. Sen sijaan kysyn: Jumala, miten tuomitset viimeisellä tuomiolla pakanakansoja, jotka ovat palvelleet taivaankappaleita jumalinaan, jotka taivaankappaleet sinä Jumala olet pakanakansoille osoittanut palveltaviksi?
Olen kirjoittanut aiemmin Jumalan pitävän pakanoita ”käyttötavaroina,” jotka voidaan tuhota pois oman kansan tieltä.
Mutta, mutta… Pakanatkin ovat ihmisiä, Jumalan kuviksi luotuja. Kristuksen myötä tulee suhtautumisessa pakanoihin, kansojen ihmisiin suuri muutos. Heillekin tarjotaan pelastuksen mahdollisuus uskomalla evankeliumin sanomaan Jumalan Pojasta. Miten Kristus, tulevan viimeisen tuomion ylimpänä tuomarina, tulee suhtautumaan siihen valtavan suureen pakanain joukkoon, joka ei ole kuullutkaan meidän Jumalastamme tai hänen Pojastaan. Aiemmin kirjoitin, kuinka maailmassa on ollut yli 100 miljardia ihmistä ja näistä suurin osa on pakanoita. Roomalaiskirje tuo yhden pelastusreitin: 2:15 ”ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän [pakanain] omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.”
Kysymyksiä herättäviä Raamatun kertomuksia
Israelin kansan vaellus erämaassa
Eräässä blogikirjoituksessa sanotaan, että ”Israelin kaksimiljoonaisen kansan vaellus erämaassa 40 vuoden aikana on satua.” (Jumalanvaltakuntablog)
Tuntuuhan Raamatun kertomus aika uskomattomalta. En nyt kävisi tuomitsemaan Raamatun kertomusta saduksi. Yksittäisenä kysymyksenä ihmettelen: Mistä olisi saatu niin paljon kultaa, että olisi voitu valaa kultainen vasikka?
Israelin heimo oli Egyptissä Faaraon orjina. Orjat eivät tunnetusti ole kovin rikkaita. Kun Mooses nousi ylös vuorelle ottamaan vastaan Jumalan käskyjä, jäivät kansalaiset ilman hänen valvovaa silmäänsä. Kävivät tekemään itselleen epäjumalaa, vasikkaa, kullasta kun Mooseskaan ei moneen päivään ollut palannut. Onko uskottavaa, että orjat olisivat omistaneet satoja, kenties tuhat kiloa kultaa tai vielä enemmän?
Toisena kysymyksenä ihmettelen, kuinka Israelilaiset osasivat valmistaa valumuotin erämaassa? Heidän työkokemuksensa taisi olla rakentaa savitiilistä Faaraolle rakennuksia eikä suinkaan kerätä työkokemusta metallien valamisesta. Vaan mistäpä minä tietäisin.
Jumala on salattu Jumala
Onko kukaan koskaan nähnyt Jumalaa? Johannes kirjoittaa evankeliumissaan 1:18 ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.”
1 Joh 4:12 ”Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.”
2 Moos 24:9 ”Ja Mooses ja Aaron, Naadab ja Abihu ynnä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta nousivat vuorelle.
10 Ja he näkivät Israelin Jumalan; ja hänen jalkainsa alla oli alusta, niinkuin safiirikivistä, kirkas kuin itse taivas.
11 Eikä hän kajonnut kädellänsä israelilaisten valittuihin, ja he katselivat Jumalaa, söivät ja joivat.
12 Ja Herra sanoi Moosekselle: ”Nouse minun tyköni vuorelle ja ole siellä, niin minä annan sinulle kivitaulut ynnä lain ja käskyt, jotka minä olen kirjoittanut heille opetukseksi.”
13 Silloin Mooses ja hänen palvelijansa Joosua lähtivät; ja Mooses nousi Jumalan vuorelle.”
Mutta näkivätkö he Jumalan kasvot? Moosekselle sanottiin, että Mooses ei saa nähdä Jumalan kasvoja tai hän kuolee.
Mooses halusi nähdä Jumalan. Jumala sanoi Moosekselle 2 Moos 33:20 ”Ja hän sanoi vielä: Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon.” Miten Jumala ratkaisi asian? 2 Moos 33:22 Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi.
23 Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa.”
Jumala ei olekaan kaikkivoipa. Mooses halusi nähdä Jumalan kasvot. Jumala ei suostunut, koska Mooses nähtyään kuolisi. Eikö Jumala kyennyt suojelemaan Moosesta? Sen sijaan hän näytti vain selkäpuolensa. Jumala on kaikkivoipa, sanotaan. Eikö Jumala keksinyt mitään keinoa, jonka avulla Mooses olisi voinut nähdä Jumalan kasvot ja jäädä eloon?
Jumalan enkelit näkevät Jumalan taivaassa. Miksi eivät ihmiset voi nähdä Jumalaa? Koska vain Pyhät saavat nähdä Jumalan kasvot. Ihmisetkin tulevat näkemään Jumalan kirkkauden, kun kaikki synti on poistettu heistä. Jumala laskeutuu maan päälle Uuteen Jerusalemiin.
Jumala loi maasta ensimmäisen ihmisen
Jo Raamatun alkulehdillä todetaan: 1 Moos 3:19 ”Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”
’Jumala loi maasta’, tarkoittaa sitä, että Jumala loi ihmisen maan aineksista. Mistä ihminen on tehty? 97,85 % elimistöstä koostuu näistä alkuaineista:65 % happea, 18 % hiiltä, 10 % vetyä, 3 % typpeä proteiineissa ja dna:ssa. 1,5 % fosforia DNA:ssa ja luissa 0,35 % kalsiumia, luissa ja veressä. Ja 70 % vettä. Jos Raamattu kertoisi, että ihminen luotiin, fosforista, piistä jne. ei Raamatun ajan lukija ymmärtäisi mitään.
Jos antiikin ajan ihmisille olisi kerrottu mistä ihminen koostuu, kuten hiilestä, vetykaasusta, typestä fosforista jne. ja kun lopuksi olisi kuulijoille kerrottu, että kaksi kolmasosaa ihmisestä on ilmaa ja saman verran vettä, kyllä olisi kuulijoille nauru maittanut.
Sen sijaan, että suoralta kädeltä tuomitaan Raamatun sanoma saduksi tai vanhoiksi eriskummallisiksi uskomuksiksi, pitäisi kysyä, miten kyseinen Raamatunlause pitäisi tulkita, että se vastaisi kyseisen ajan ihmisten uskomuksiin.
Lähetyskäsky
Mat 28:19 ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”
Mitä on ajateltava tästä käskystä, jonka Kristus Raamatun mukaan antoi apostoleille noustuaan kuolleista eli vain vähän aikaa ennen taivaaseen nousuaan. Jeesus itse todisti, että hänet oli lähetetty maan päälle Israelin kadonneitten lampaiden vuoksi. Ehkä nyt oli tullut aika kääntää katse kansakuntien pakanoihin ja viedä heille Raamatun sana ja tarjottava heillekin tie pelastukseen. Sitä en kiistä, mutta lähetyskäskyn mukana annettu ohje kastamisesta on väärennys.
Miksi pidän sitä väärennyksenä? Perusteluni on yksinkertainen ja käytännönläheinen. Kuvitelkaapa tilanne; apostolit ovat olleet murheen murtamina ja nyt he tapaavat ylösnousseen Kristuksen. Lupaavatko he noudattaa Kristuksen kastekäskyä, vai ei? Apostolit lupaavat tehdä juuri niin kuin Jeesus heille sanoo. Mutta, mitä tapahtuikaan?
Tuli helluntai ja paljon kansaa eri puolilta maata ja maailmaa oli kokoontunut kuulemaan apostolien opetusta. Helluntaina vuodatettiin Pyhä henki apostoleihin ja noin kolmeen tuhanteen muuhun eri puolilta maailmaa. Mitä tekivätkään apostolit? Apt 2:38 ”Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. 2:41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. 2:2 Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. 3 Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. 4 Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.
Jeesus lupasi tulla pian takaisin. ”Ette ennätä käydä läpi Israelin kaupunkeja,,,”
Jeesus lupasi apostoleilleen tulla pian takaisin. Hän ei varmaankaan olisi luvannut näin, ellei Isä Jumala olisi antanut siihen lupaa. Kuinka pian on ”pian”? Sen voi päätellä Jeesuksen lupauksesta: Mat 10:23 Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee.
Israel on pieni maa ja siellä on vähän asukkaita harvoissa kaupungeissa. Ne olisi läpi käyty vuodessa. Jeesusta odotettiin tämän perusteella takaisin noin vuoden kuluessa.
Usko Jeesuksen toiseen tulemiseen säilyi kuitenkin vuotta paljon pidempään: 1 Tes 4:15 ”Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.” – Paavali kirjoitti tämän kirjeen Tessalonikalaisille vuosien 48-52 aikana. Kirjeestä kuvastaa Paavalin usko ja odotus Kristuksen toiseen tulemiseen. Siksi hän sanookin, että ”me, jotka olemme silloin elossa…”
Jeesus ei palannut. Antoiko hän uutta tietoa apostoleille, vai mitä tapahtui? Preteristit ovat ratkaisseet asian; he tulkitsevat tilanteen niin, että kaikki mitä Jeesus lupasi, on jo täyttynyt.
Entä jos en usko?
Kun ihmiseltä kysytään ”oletko uskossa,” saa usein kieltävän pään pudistuksen vastaukseksi. Vastaaja saattaa ajatella, että Raamattu on niin täynnä vanhoja taruja ja uskomuksia, ettei niihin voi uskoa. Jos sen sijaan kysytään: uskotko, että Jeesus on Jumalan poika, useimmat saattavat hyvinkin vastata myöntävästi. Ja tällä vastauksella jo pelastuu.
Joku saattaa tuntea Raamatun kertomuksia ja sanoo: miksi meidän pitäisi uskoa Jeesuksen nousemiseen kuolleista, kun hänen omat apostolinsakaan eivät uskoneet ennen kuin olivat tavanneet ylösnousseen Jeesuksen ja puhuneet hänen kanssaan?
Jos pääsisin keskusteluun vaikkapa katolisen uskovan kanssa, tekisi mieleni kysyä esimerkiksi Neitsyt Mariasta. Miksi uskot Jeesuksen äidin olevan taivaassa, kun Raamattu todistaa, että ainoastaan Jeesus on noussut taivaaseen? Kysyisin myös, miksi katoliset pitävät Neitsyt Mariaa välittäjänä taivaassa, kun Raamattu sanoo, että Jeesus on taivaassa välittäjä? Voin kuvitella, että oppinut katolinen vetoaisi jonkin kirkolliskokouksen tai paavin antamaan päätökseen.
Haluaisin kuulla, miksi selvä Raamatun sana ei vakuuta katolista uskovaa.
Pitäisikö evankeliumin sanoma uskoa? Mar 1:15 ” ja [Jeesus] sanoi: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” Evankeliumit ovat keskeisiä uskon kannalta. Jotkut Vanhan Testamentin kertomukset, esimerkiksi vedenpaisumus, ovat vaikeampia uskottavaksi.
Kun nyt otin esille kertomuksen vedenpaisumuksesta, niin selitän, miksi sitä on vaikea uskoa tarkalleen Raamatun mukaisena kertomuksena. Miten on mahdollista, että Nooa ja hänen perheensä ja ehkä palkatut apulaiset, olisivat saaneet kerätyksi kaksi kappaletta kutakin koko maailman eläintä? Eläinlajejahan on miljoonia! Keräys olisi varmaan kestänyt kauan ja tuottanut suuria ongelmia eläinten kuljettamiseksi arkin lähelle. Miten kaiken maailman koppakuoriaiset olisi pidetty tallessa ja miten ne olisi saatu siirretyksi arkkiin? Jos koko maailman olisi pitänyt peittyä vedellä, mistä vettä olisi tullut niin paljon, että kaikki kilometrien korkeat vuorenhuiput olisivat peittyneet? Ja mihin se vesi sitten hävisi?
Olen silti varma, että vedenpaisumus on tapahtunut. Vedenpaisumuksen aiheuttaman tuhon jälkiä on löydetty laajalta alueelta. Se ei ole kuitenkaan ollut koko maapallon peittävä. Kun Raamattu puhuu siitä, että koko maailma peittyi veden alle, tulkitsen sen tarkoittavan, että koko sen aikainen tunnettu maailma peittyi veden alle.
Olen kirjoituksissani tuonut esille minua askarruttavia kysymyksiä. En siis usko sokeasti kaikkea mitä Raamatun kertomuksissa kerrotaan.
Mitä on ajateltava esimerkiksi syntiin lankeemuksesta? Adamia ja Eevaa oli kielletty syömästä hyvän ja pahan -tiedon puun hedelmiä. Jumala sanoi enkeleille: 1 Moos 3:22 ”Ja Herra Jumala sanoi: Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!”
– Miksi paratiisin ihmiset eivät saisi ymmärtää mikä on hyvää ja mikä pahaa? Sehän on Jumalan sanan tarkoituskin. Itse asiassa Jumala oli luvannut, että kaikista paratiisin puista saisi syödä, paitsi ”hyvän ja pahantiedon puusta”. Elämän puustakin olisi saanut syödä. Syömällä elämän puusta olisivat paratiisin asukkaat saaneet iankaikkisen elämän! Eikä olisi tarvinnut uskoa mihinkään?
Tällaisen elämän puun ja sen hedelmät tapaamme myös Ilmestyskirjassa, jonka paratiisikuvauksessa paratiisiin pääsevät ihmiset saavat syödä tästä puusta. Olen tulkinnut kuvauksen olevan kuvaannollista ilmausta, eikä tällaista puuta oikeasti ole olemassakaan. Ehkä Adamin ja Eevan paratiisissa sellainen oli?
Miksi Jumala asetti enkelin vartioimaan paratiisia ja siellä olevaa toista puuta, jonka hedelmät antaisivat syöjälle ikuisen elämän? Eikö olisi ollut yksinkertaisempaa hakata puu poikki?
Miksi Jumala rankaisi rikkomuksesta ihmisiä ajamalla heidät pois paratiisista, mutta käärmeelle (saatanalle) Jumala antoi palkinnon: koko maailman valtiuden? Lue lisää lisää artikkelistani täällä.
Johanneksen evankeliumi 14:26
Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.
Raamatussa on ristiriitaisuuksia eri kirjoittajien, esimerkiksi evankelistojen välillä. Syyksi on esitetty, että muisti pettää, jos tapahtumista kirjoittaa vasta parin vuosikymmenen kuluttua itse tapahtumasta. Arvosteleva ei ehkä ole pannut merkille Jeesuksen lupausta siitä, että Jumala lähettää Pyhän Hengen, joka muistuttaa kaikki yksityiskohdatkin apostolien mieleen. Jos kirjoituksissa on eroja, sille löytyy muu selitys kuin muistin pettäminen.
Epäilevä opetuslapsi Tuomas sai koettaa Jeesuksen käsissä ja jaloissa olevia naulojen jälkiä. Tämän perusteella voi uskoa Jeesuksen olleen fyysisessä ruumiissa. Jeesus saattoi kuitenkin ilmaantua yhtäkkiä eri paikkoihin eli liikkua yhdessä hetkessä paikasta toiseen. Fyysinen ruumis tuskin kykenisi tähän, mutta vaihtamalla henkiruumiiseen näin voi tehdä. Miksi apostolit ja haudalla käyneet naiset eivät tunnistaneet Jeesusta, kun tämä oli vieraan näköinen?
Tobitin kirjassa (apokryfikirja) kerrotaan enkeli Rafaelista, joka oli vieraana maan päällä. Hänen isäntänsä eivät huomanneet mitään eroa Rafaelin ja ihmisten välillä. Rafael jopa näytti syövän heidän kanssaan. Vierailunsa lopuksi Rafael kuitenkin paljasti olevansa Jumalan enkeli. https://salatturaamattu.fi/saatana-taman-maailman-jumala/#rafael
Ja mitä UT kertoo enkeleistä, jotka vierailevat maan päällä? Hebrealaiskirje kehottaa: 13:2 ”Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan.” – Lopun ajan tapahtumiin liittyvät enkelit, he mm. keräävät Jumalan omat turvaan lopun aikojen melskeiltä.
Raamatussa mainittujen seurakuntien johtajia kutsutaan enkeleiksi. Ilm 22:6 ”Ja hän sanoi minulle: Nämä sanat ovat vakaat ja todet, ja Herra, profeettain henkien Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian tapahtuman pitää.” Enkeleistä olen kirjoittanut oman artikkelinsa.
Juuri ennen kuin Jeesus nostettiin taivaaseen, hän puhui apostoleille sanoen:
Apt 1:8 ”vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” 9 Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään.”
Helvettioppi
Kaikki ihmiset kuolevat ainakin kerran, ensimmäisen kuoleman. Tässä pohdinkin toisen kuoleman arvoitusta. Toisella kuolemalla Raamattu tarkoittaa viimeisen tuomion rangaistuksena tulevaa kuolemaa. Siitä käytetään eri nimityksiä ja kuvauksia. Musta pimeys, syvä pimeys, kadotus, tulinen järvi ja yleisesti tunnettu – helvetti.
Helvetti ymmärretään ikuisen piinan rangaistuksena. Joskus keskiajalla helvetin kuviteltiin sijaitsevan syvällä maan alla. Siellä uskottiin jopa olevan useita kerroksia. Kaikista syvimpään joutuivat tosi paljon pahaa tehneet. Yleisin kielikuva taitaa kuitenkin olla tulinen järvi, jonne saatanan apulaiset antikristus ja väärä profeetta heitetään elävinä. Heidän mestarinsa saatana päätyy aikanaan samaan paikkaan.
1 Piet 3:18 ”Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä.”
Strong’s selityksestä: “Like Latin semel, used of what is so done as to be of perpetual validity and never need repetition, once for all.” Hebrews 6:4; Hebrews 10:2; 1 Peter 3:18; Jude 1:3, 5.
Heb 2:9 ”Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa.”
Jumala katsoi riittäväksi, että Kristus ”maistoi kuolemaa” kaikkien edestä ja sen jälkeen saavutti kirkkauden ja korkean aseman. (Palaan tähän kuoleman maistamiseen kohta!) Entä kun ihminen kuolee; ennen viimeistä tuomiota, ihminen koetellaan viimeisen tuomion kärsimyksessä, Jumalan tulessa. Sen jälkeen hän on puhdas synnistä ja saa astua Jumalan Uuteen maailmaan henkiolentona. https://salatturaamattu.fi/jumalan-tuli/
Kristuksen kuolema sovitti ihmisten synnit. Niin kuin Kristus herätettiin kuolleista, niin ihmiskunta herätetään kuolleista. Sitten seuraa puhdistus tai rangaistus. Jumalan tuli puhdistaa ihmisestä synnit pois. Jos synnit ovat niin vakavat, että puhdistus ei riitä, rangaistus on annihilaatio.
Jumalan tulesta kirjoittaessani, pohdiskelin sitä mikä on ehto puhdistavan tulen käsittelyyn pääsemiseksi. Ihmisen täytyy olla ’rakentanut talonsa’ eli uskonsa ainakin jossain määrin Kristuksen uskon varaan. Merkitseekö tämän heiveröisenkin uskon puuttuminen sitä, että puhdistavan tulen sijaan pakanat joutuvatkin kuluttavan tulen käsittelyyn? Näin voisi ajatella, jos tulkintani pakanoista Jumalan ’käyttötavaroina’ pitäisi paikkansa. Miksi Jumala antoi ihmisille uskoa eri määrän?
Heb 2:17 ”Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.”
Entä jos ihminen on tehnyt niin raskaita syntejä, että Jumalan tulen käsittely ei koske häntä, vaan hän saa rangaistukseksi annihilaation!
Annihilaatio
Annihilaatio on myös viimeinen ja se on lopullisin. Annihilaatio tarkoittaa ihmisen täydellistä ja lopullista, peruuttamatonta tuhoutumista. Näin ajatellen annihilaatiokin on ikuinen rangaistus. Se eroaa tulisen järven ikuisesta kidutuksesta siinä, että annihilaatiossa ei ole kidutusta, vaan nopea ja täydellinen tuho ja tuhon myötä iankaikkinen ero Jumalasta.
Kristus toimii tuomarina viimeisessä tuomiossa. Kumman rangaistuksen hän antaa suurille syntisille, jotka eivät saa hänen armoaan? Ikuinen kidutus tulisessa järvessä vai täydellinen tuho, lopullinen ero Jumalasta eli niin kuin 2 Tessalonikalaiskirje 1:9 määrittelee: “Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.”
Joku saattaa torjua suoralta kädeltä ajatuksen tällaisesta rangaistuksesta. Sitä ei osata pitää rangaistuksena lainkaan, varsinkin verrattuna ikuiseen kidutukseen tulisessa järvessä. Ajattelepa asiaa näin: Jumalan Uuden maailman paratiisiin pääsevät siirtyvät Uuteen Jerusalemiin. Annihilaation rangaistuksen saaneet katselevat vierestä, mutta eivät pääse sisälle Uuteen Jerusalemiin. Silloin he tajuavat mitä he ovat kohta menettämässä lopullisesti.
Annihilaatiorangaistus on perusteltavissa Jumalan sanalla. Yhden eli Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus ovat tehneet mahdolliseksi valittujen ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän. Jeesuksen Kristuksen kärsimä kuolema on sovitus ihmisten synneistä.
Sovituksen tarkoitus on, että täysin viaton uhri kärsii sen rangaistuksen syntisten puolesta, joka näiden itsensä tulisi kärsiä. Room 6:23 ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Jumala määritteli kuolemanrangaistuksen kertoessaan Adamille ja Eevalle mitä seuraisi, jos he olisivat tottelemattomia. 1 Moos 2:17 ”mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.”
Rangaistus synnistä on siis kuolema. Kidutuksesta ei Jumala mainitse mitään.”
Kristus ei kuollut toista kuolemaa
Kristus kuoli yhden kuoleman meidän syntiemme puolesta, että meillä olisi elämä. Jos rangaistus olisi ikuinen kärsimys helvetissä, olisi Kristuksen ollut kuoltava myös ”toinen kuolema” olipa se sitten ikuinen kärsimys helvetin tulessa tai sitten toinen kuolema annihilaation kautta, jotta Kristuksen uhri vastaisi Jumalan antamaa rangaistusta. Ajatus johtaa siihen, että Kristus olisi tänäkin päivänä kärsimässä helvetissä rangaistusta puolestamme. Kun näin ei ole, johtopäätös on, että ne, jotka eivät pelastu eli joiden syntejä Kristuksen kuolema ei peitä, kuolevat ja tuhoutuvat eivätkä pääse Jumalan uuteen maailmaan.
Kun mietin ajatusta tarkemmin, tulen siihen johtopäätökseen, että Jumala on päättänyt ikuisen ja lopullisen rangaistuksen sisällön jo etukäteen. Sen kantava ajatus on, että Kristuksen kuolema peitti ihmisten Adamilta perimän kuoleman, mutta sen ei tarvinnutkaan kattaa muuta.
Kun viimeisessä tuomiossa kadotustuomion saaneet ihmiset heitetään tuliseen järveen, se tarkoittaa heidän lopullista tuhoaan, toista kuolemaa. Heidän mukanaan tuhotaan itse kuolemakin. Sitä ei enää ole eikä sitä enää tarvita, koska kaikille jäljelle jääneille ihmisille on annettu ikuinen elämä.