Raamatun vaikeita kysymyksiä

Mitä kuoleman jälkeen?

Tässä artikkelissa käsittelen seuraavia asioita:

Ennen kuolemaa: hengellinen kuolema Mitä Raamattu sanoo kuoleman jälkeisestä tilasta? – Taivas Uusi taivas, uusi maa Kiirastuli verrattuna Jumalan puhdistavaan tuleen Kolmas taivas Raamatussa Kolmas taivas 2 Kor 12:2 mukaan Abrahamin helma – Välitila Kolmas taivas Apokryfikirjojen mukaan Missä taivaassa Jumala asuu? Kuolemanraja -kokemukset Käsityksiä kuolemasta Mitä tiedämme kuolemanrajakokemuksista? Paratiisi

 

 

Ennen kuolemaa: hengellinen kuolema

Aadamille ja EevalIe tapahtui ensimmäiseksi hengellinen kuolema lankeemuksen jälkeen paratiisissa. He eivät ”sinä päivänä” nimittäin kuolleet fyysisesti eikä heidän sielullinen elämänsäkään kuollut, vaan he joutuivat eroon Jumalasta eli kuolivat hengellisesti

Efe 2:1 selventää: ”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne.” – Suurin osa ihmiskuntaa on hengellisesti kuolleita. He elävät synnissä, tekevät jatkuvasti vastoin Jumalan tahtoa eivätkä edes pyri löytämään tietä pelastuakseen. He eivät edes tajua olevansa matkalla kadotukseen. Heistä Raamattu käyttää sanontaa ”elää tämän maailman menon mukaan.” Efesolaiskirje kuvailee tarkemmin: 2 ”joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, 3 joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin.”  – Ilmavallan hallitsija on saatana. Saatana saa aikaan lihan himon ja ajatusten mielitekojen heräämisen. Tällaisia ihmisiä kutsutaan vanhahtavalla tavalla vihan lapsiksi, jolla tarkoitetaan, että Jumalan viha ja kosto kohdistuu heihin viimeisinä päivinä. Juuda kuvailee heitä näin: 1:12 ”He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä. – ”Kahdesti kuolleet” viittaa kahteen kuolemaan; ensimmäinen kuolema on jokaisen ihmisen kohdattava, mutta toisen kuoleman on kohdattava vain sen, joka viimeisellä tuomiolla saa kadotustuomion. Tässä vaiheessa he elävät aktiivista nautinnonhaluista elämää ja ovat omasta mielestään kaukana kuolleesta. He eivät vain ymmärrä olevansa kuoleman tiellä.

Hengellisesti kuolleet ovat fyysisesti elossa. He vain eivät ymmärrä olevansa hengellisesti kuolleita, jotka viimeisessä tuomiossa tulevat kokemaan toisen kuoleman.

 

Mitä Raamattu sanoo kuoleman jälkeisestä tilasta?

”Tomuun sinä palaat”

Saar 9:5 ”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu.”

Psa 146:4 Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.

1 Moos 3:19 Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”

Saar 3:19 Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
3:20 Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.

Apt 24:15 ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.

Dan12:2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.
4 Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.
10 Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.

 

Taivas

Taivas vai maa, mitä Raamattu sanoo kuoleman jälkeisestä tilasta?

Psa 37:29 ”Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.” On kaksi vaihtoehtoa; vanhurskaat asuvat maan päällä Jumalan työtovereina – tulkintani mukaan henkiruumiissa. Toisen ryhmän muodostavat ne, jotka saavat rangaistuksen ja jotka hävitetään Jumalan yhteydestä. Se perustuu täysin siihen, oliko ihminen eläessään turvautunut yksin Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana vai ei (Mat 24:46; Joh 3:36). Niin kuin Raamattu sanookin, että vanhurskaat perivät maan.

 

Uusi taivas uusi maa …

Ilm 21:1 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; 
4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki.” Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet.”

21:27 Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.

Ilmestyskirjan toiseksi viimeinen luku kertoo ajasta, jolloin Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta on päättynyt ja on viimeisen tuomion aika. Tapahtuu suuria muutoksia siihen astiseen. Jumala sanoo: uudeksi minä teen kaiken. Pyhä kaupunki, uusi Jerusalem laskeutuu Jumalan luota taivaasta maan päälle. Jumala asunto siirtyy maan päälle ihmisten keskelle. Kuolema on poistettu. Ei ole kipua eikä murhetta, kaikki ihmisen elämään kuulunut on mennyttä. Vanhurskaat ovat todellakin perineet maan.

Ylösnousemuksen ja tuomion myötä ihmiskunta on nyt hankiruumiissa. Kuolema, joka vei mukanaan jokaisen fyysisessä ruumiissa eläneen, on heitetty ja tuhottu tulisessa järvessä. Huomioni kiinnittyy kuitenkin 21. luvun viimeiseen jakeeseen; ”Eikä sinne [uuteen Jerusalemiin] ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.” – Ei niin, että mitenkään epäilisin jakeen paikkansapitävyyttä. Varmaankin on niin, ettei Jumalan kaupunkiin pääse mitään epäpuhdasta. Mutta! Jossakin kaupungin ulkopuolella varmaan tällaisia epäpuhtauksia on. Eikö kaikki syntiset olekaan tuhottu? Vai eikö olekaan, kun tällainen kielto on kirjoitettu Raamattuun. Tätä ja muitakin kysymyksiä joudun vielä tutkimaan.

Viimeisessä Ilmestyskirjan luvussa puhutaan ”elämän veden virrasta, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.” Jakeessa 2 kerrotaan kuinka ”keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.” Jakeessa 4 sanotaan: 22:4 ”ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa.” – Nämä jakeet muiden muassa ovat kuvaannollista ilmausta.

Tässä oli tarkoitus kirjoittaa taivaasta ja onko se ihmisten määränpää kuoleman jälkeen. No ei, koska kuten edellä luimme Raamatusta, taivas ja itse Jumala laskeutuvat asumaan maan päälle. Ilmestyskirjan kaksi viimeistä lukua ovat profetiaa. Lukija palautetaan nykymaailman pinnalle jakeessa 22:11: ”Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.”

 

Olen kerännyt muutaman lainauksen netissä esitetyistä käsityksistä. Näihin esitettyihin käsityksiin liitetään viittauksia Raamatun kohtiin ikään kuin ne vahvistaisivat esitetyt mielipiteet. Suurin osa ihmisistä, ainakin siltä vaikuttaa, uskoo väärin sillä perusteella, että heidän uskonsa ei perustu Raamattuun. Ihmiset usein uskovat, että heti kuoltuaan hyvät ihmiset pääsevät taivaaseen ja huonot syntiset joutuvat helvetin tuleen.

Seuraavan kaltaisia mielipiteitä tuovat esiin jopa merkittävät kirkolliset neuvontaorganisaatiot:

”Kun ihminen kuolee fyysisesti, hänen yhteytensä ajalliseen maailmaan päättyy. Raamatun mukaan ihmisen sielu/henki-persoona siirtyy erityiseen välitilaan, jota Raamatussa kutsutaan joko tuonelaksi tai (kolmanneksi) taivaaksi. Siellä ihminen odottaa nykyisen historian päättymistä, Jeesuksen paluuta, ruumiin ylösnousemusta, viimeistä tuomiota ja uutta iankaikkisuutta.”  http://raamattuajassamme.fi/tuonela-ja-taivas/

”Onkin ilmeistä, että uskovan sielu/henki siirtyy heti Kristuksen tykö ja fyysinen keho pysyy haudassa. Uskovien ylösnousemuksessa fyysinen keho nousee ylös ja se kirkastetaan. Sen jälkeen se liittyy sieluun/henkeen. Tämä uudistettu ja kirkastettu keho-sielu-henki on uskovan maja iankaikkisesti uudessa taivaassa ja uudessa maassa (Ilm. 21-22).”

”Kristuksen astuttua kuoleman valtakuntaan välitila lakkasi merkitsemästä uskovalle entisen kaltaista tuonelassa oloa ja muuttui autuaaksi olotilaksi Herran yhteydessä taivaassa eli ”paratiisissa ” (Ef. 4:8; Heb 11:39-40) Efe 4:8 ”Sentähden on sanottu: Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille.”

Heb 11:39-40:ssä lukee seuraavaa: ”Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; 40 sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.” – Näissä jakeissa ei kuitenkaan puhuta mitään välitilan muuttumisesta autuaaksi olotilaksi Herran yhteydessä taivaassa eli ”paratiisissa”.

 

”Ensinnä, Raamattu kertoo meille, että jossain vaiheessa kuolinhetken jälkeen ihmisen sielu/henki viedään taivaaseen, koska hänen syntinsä on annettu anteeksi ja hän on hyväksynyt Kristuksen pelastajakseen (Joh 3:16, 18, 36). (– Katsokaapa katolilaiset uudelleen Joh 3:16, joka todistaa: ”Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.”)

… vaan kuolinhetken jälkeen seuraa Jumalan tuomio. Katolinen kirkko uskoo, että tämän henkilökohtaisen tuomion seurauksena ihminen siirtyy taivaaseen, kiirastuleen tai helvettiin 1. Kor. 3:13–17 3:13 ”niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. 14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; 15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.  16 Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? 17 Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.”

– Näin opettaa Katolilaisten ”hyviä uutisia”. Vakuudeksi viitataan 1 Kor 3:13-17 jakeisiin. Ensiksi haluan kiinnittää huomioon sanoihin ”se päivä, joka tulessa ilmestyy” ja ”tuli on koetteleva minkälainen kunkin teko on”. Olen täysin eri mieltä katolisen opin kanssa; ei jokaista koetella ja tuomita erikseen heti kuoleman jälkeen! Ei kyseisissä jakeissa puhuta mitään taivaaseen pääsystä, ei kiirastulesta, ei helvettiin joutumisesta. Jumalan tuli koettelee tuomiolla olevan ihmisen sitten kun on tuomion aika ja ihmiset ovat ylösnousseet tuomiota varten. http://hyviauutisia.net/pelastuminen/viimeiset-asiat/

”Näyttää siis siltä, että ihminen majailee kuoleman jälkeen ”väliaikaisessa” taivaassa tai tuonelassa. Ihmisen lopullinen määränpää ei muutu, mutta sen tarkka ”sijainti” muuttuu. Aikojen lopussa uskovat lähetetään uuteen taivaaseen ja uuteen maahan.” ”Samoin jossakin vaiheessa kuoleman jälkeen uskosta osattomat heitetään tuliseen järveen (Ilm. 20:11-15).” https://www.gotquestions.org/Suomi/tapahtuu-kuoleman-jalkeen.html

Ylläolevista esimerkeistä tulee mieleen vastakysymys: Jos uskovat menevät taivaaseen Jumalan ja Kristuksen luokse välittömästi kuoleman jälkeen, mikä tarkoitus on silloin ’vanhurskasten ja vääräin’ ylösnousemuksella? (Apt 24:15)

Toiseksi: Tämä on yksi yleisimmistä vääristä uskomuksista. Tämän väärän uskomuksen syynä saattaa olla se, että ihmisen kuollessa hänen henkensä (spirit) – ehkä myös hänen sielunsa – nousee taivaaseen Jumalan tykö. Kysymyksessä ei vielä ole ylösnousemus. Onko ihmisen henki (ja mahdollisesti myös sielu) taivaassa tietoisessa tilassa, vai tiedottomana lepotilassa, en osaa sanoa. Raamattu ei puhu paljoakaan hengen ottamisesta taivaaseen, mutta se käy ilmi Stefanuksen rukouksesta, kun häntä oltiin kivittämässä kuoliaaksi: Apostolien teot: 7:59 Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: ”Herra Jeesus, ota [vastaan] minun henkeni!” Ihmisen sielu on varmaankin kuolematon. Tästä kylläkin mielipiteet jakautuvat. Pidän sielun kuolemattomuutta selvänä siitä syystä, että sielussa on talletettuna kaikki ihmisen tekemiset niin hyvässä kuin pahassakin. Viimeisellä tuomiolla ihmisen on tehtävä tili kaikista elämänsä aikaisista teoista kuten Matteuksen 25. luvussa kerrotaan. Niinhän maallisessakin oikeudessa syytetylle esitetään todisteet missä kohdin hän on rikkonut lakia.

Jeesus kehottaa Mat 10:28 ”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” – Kuka voi tappaa ruumiin, mutta ei sielua? Sehän on tämä nk. sielunvihollinen, eli saatana. Mutta Jumala voi: Hän on se, joka voi tappaa sekä sielun että ruumiin. Viimeisellä tuomiolla ne, joiden sieluista paljastuu sellaista syntiä, jota Jumalan puhdistava tuli ei voi puhdistaa tai jotka eivät ole rakentaneet elämäänsä lainkaan Kristuksen varaan. Nämä saavat tuomiokseen joutumisen ”mustaan pimeyteen”. Sielu on käsitykseni mukaan kuolematon ja siirtyy kuoleman jälkeen yhdessä ihmisen hengen kanssa taivaaseen.

 

Kiirastuli verrattuna Jumalan puhdistavaan tuleen

Jumalan valtakuntaan eivät pääse muut kuin pyhät. Pyhillä tarkoitan sellaisia ihmisiä, jotka ovat pyhittyneet eikä heissä ole mitään epäpuhdasta. Heb 12:14 ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa”. – Tällä tarkoitettaneen pääsyä ensimmäiseen ylösnousemukseen. Jumala on ennaltanähnyt ja     –valinnut ne pyhät, jotka Kristuksen alaisuudessa johtavat Tuhatvuotista valtakuntaa. He myös toimivat tuomareina, kun viimeistä tuomiota jaetaan. Tähän pääsemiseksi heitä on jo elämänsä aikana koeteltu, ehkä enemmän kuin muita ihmisiä. 1 Kor 11:32 ”mutta kun meitä tuomitaan (G2919 krinō: to separate, put asunder, to pick out, select, choose, erottaa, panna erilleen) niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. – Ensimmäisen ylösnousemuksen osalliset on jo elämänsä aikana pantu erilleen muista ja heitä kuritettu kovallakin kädellä tarkoituksena, ettei heidän tarvitsisi osallistua muiden kanssa viimeiseen tuomioon. NASB: ”…we are disciplined by the Lord so that we will not be condemned along with the world.” Jakeen tarkoitus on tämän kaltainen: ”Koska meidät on erotettu muusta maailmasta niin Herra kurittaa meitä, ettei meitä yhdessä maailman kanssa tuomittaisi.”

Toiseen ylösnousemukseen, jota kutsutaan myös tuomion ylösnousemukseksi, ei tarvitse pyrkiä – sinne pääsevät kaikki ja joutuvat tuomittavaksi. Tuomioon taas yhdistyy Jumalan tuli, joka tutkii ja testaa ihmisen sekä puhdistaa. Puhdistuminen taas tarkoittaa pyhittymistä, koska ihmiseen ei jää enää synnistä johtuvaa epäpuhtautta. Puhdistunut ja pyhittynyt ihminen on kelvollinen näkemään Herran Jumalan valtakunnassa.

Katolisen kiirastuliopin mukaan (minun tulkintani) kiirastuli puhdistaa ihmisen synnin saastasta ja näin ihminen pyhittyy kelvolliseksi Jumalan valtakuntaan.

Jumalan puhdistava tuli, josta 1 Kor 3:13-15 puhuu, pyrkii samaan päämäärään. 3:13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. 14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; 15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

Tässä kiirastuli ja puhdistava tuli toimivat saman kaltaisella tavalla. Mikä ero sitten on katolilaisten kiirastulikäsitteellä ja Jumalan puhdistavalla tulella? Katolilaiset uskovat, että kiirastuli alkaa vaikuttaa ihmiseen heti kuoleman jälkeen, jotta hän puhdistuisi pian ja pääsisi nopeasti taivaaseen. Katolilaiset uskovat, että kiirastulivaiheen koettuaan ihminen pääsee taivaaseen, siis osallistumatta viimeiseen tuomioon. Vai tulevatko taivaaseen nousseet viimeiselle tuomiolle, vaikka ovat jo päässeet taivaaseen Herran luokse. Tämä ristiriita esiintyy paitsi katolilaisilla, myös muissa välitila-tulkinnoissa, joissa ihmiset kärsivät rangaistusta ennen viimeistä tuomiota.

Jumalan puhdistava tuli tutkii ihmisen ylösnousemuksen jälkeen ja viimeisen tuomion yhteydessä. Vaikka ihminen olisi kuollut 2000 vuotta sitten, hänen ylösnousemuksensa voi tapahtua vasta kun Kristuksen toinen tuleminen on tapahtunut ja sitä seuraava Tuhatvuotinen valtakunta on päättynyt ja viimeisen tuomion aika tullut.

 

Kolmas taivas Raamatussa

Raamatussa ei puhuta kovinkaan paljoa kolmannesta taivaasta. Siihen viittaavia kaipauksia käy ilmi Paavalinkin kirjoituksista.

Uskoville kuoleman jälkeinen olotila on muuttamista pois ruumiista kotiin Herran luokse.    2 Kor 5:6 Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;
7 sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
8 Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.

– Mitä Paavali tarkoittaa ”muuttamisella pois ruumiista ja kotiin pääsemisellä Herran tykö? Ensinnäkin Paavali toteaa, että ’tässä ruumiissa’ eli fyysisessä ja kuolevaisessa ruumiissa me olemme erossa Herrasta Jeesuksesta. Paavali haluaisi päästä pois kuolevaisesta ruumiista, mikä tarkoittaa siirtymistä henkiruumiiseen. Kun tämä tapahtuu ensimmäisen ylösnousemuksen yhteydessä, Paavali muitten vanhurskaiden mukana muuttuvat henkiruumiisiin ja nousevat ylös pilviin Kristusta vastaan. 1 Kor 15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. 2 Kor 3:18 ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.”

– Tässä puhutaan ensimmäisestä ylösnousemuksesta, johonka liittyy aluksi nk. ylöstempaus. ’Ylös’ rajoittuu pilviin, eikä suinkaan Jumalan taivaaseen saakka.

Ylöstempaus tapahtuu vasta kun Kristuksen toinen tuleminen on tosiasia. Ei missään tapauksessa heti kunkin ihmisen kuoleman yhteydessä.

Jeesus voitti kuoleman omalla kuolemallaan ja kukisti saatanan, jolla oli kuolema vallassaan. Heb 2:14-16 Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, 15 ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. 16 Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Ilm 1:18 ja minä [Kristus] elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. – Jeesus vapautti uskovat kuoleman pelosta ja kuoleman orjuuden alaisuudesta. Huomattavaa on, että ihmiskunnalla on tulevaisuus Jumalan yhteydessä ennen enkeleitä. Vaikka uskontunnustuksessa puhutaan ruumiin ylösnousemuksesta, ruumis ei nouse fyysisenä, lihallisena ruumiina, vaan henkiruumiina. Markus kirjoittaakin evankeliumissaan: 12:25 ”Sillä kun kuolleista noustaan, ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa.” Enkelithän ovat niin kuin tiedämme henkiolentoja, jotka saattavat ottaa fyysisen ruumiin tarvittaessa.

1 Tes 4:16 ”Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.”

Joh 14:2 ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? 3 Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” – Jeesus lupasi apostoleilleen tulla takaisin maan päälle. Kun Jeesus tulee takaisin, SILLOIN hän ottaa apostolit ja muut uskovat tyköönsä. Nämä Jeesuksen hyväksymät uskovat muodostuvat maan päällä olevista uskovista, jotka ovat saaneet Jumalan hengen ja sinetin. Toinen ryhmä ovat ne, jotka nousevat kuolleista ensimmäiseen ylösnousemukseen. Nämä yhdessä nousevat pilviin Jeesusta vastaanottamaan. Jeesus yhdessä näiden pyhien kanssa perustaa Tuhatvuotisen valtakunnan ja hallitsee sitä yhdessä pyhien kanssa. Jakeessa 14:3 Jeesus lupaa ottaa heidät tyköönsä. Se ei tarkoita taivaaseen, vaan luokseen maan päälle hänen valtakuntaansa. Kun Jeesuksella on täysi pääsy taivaaseen, uskon, että myös hänen pyhillään, jotka ovat henkiruumiissa, on myös mahdollisuus käydä taivaissa. Mitä tarkoittaa Jesuksen ilmaus, että hän ”menee valmistamaan teille sijaa”. Varmaankaan ei ole kysymys ”huonetilajärjestelyistä”, vaan suunnitelmista taivaan puhdistamiseksi saatanan siellä olevista enkeleistä tms.

Monet, ei ainoastaan Jeesuksen opetuslapset, uskoivat Jeesuksen palaavan pian taivaaseen lähtönsä jälkeen. Jeesushan sanoi vain menevänsä valmistamaan heille sijan. Miksi ’sijan valmistaminen’ on kestänyt 2000 vuotta? Ainoastaan Isä taivaassa tiesi milloin paluun ajankohta siihen liittyvine suuren ahdistuksen aikaan ja suuriin maailmaa koettelevine mullistuksineen olisi. Tämän artikkelin alkupuolella luvussa ”Muita havaintoja Eenokin 2. kirjasta” kerron miten olen ymmärtänyt ”Laskemattomuuden ajat” eli Jumalan kahdeksannen päivän sekä tätä edeltävän seitsemännen päivän aikana vallitsevan Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan. Vasta tämän valtakunnan saapuessa yhdessä Kristuksen kanssa toteutuu Kristuksen lupaama paluu, SILLOIN hän ottaa apostolit tyköönsä.

 

Kolmas taivas 2 Kor 12:2

 Paavali kirjoittaa: 2 Kor 12:2 ”Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen – oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää. 12:4 temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.” – Paavali ei rohkene kertoa enempää, ei edes sitä kuka tämä hänen tuntemansa mies on. Joku onkin arvellut, että kolmannessa taivaassa käynyt mies olisi Paavali itse. Paavali on kuitenkin pohtinut tulevaa ja kertoo kuinka haluaisi jo päästä kotiin Herran luokse. 2 Kor 5:8 Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö. 5:9 Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi. – Kirjeessään Filippiläisille Paavali kuitenkin kertoo kaipauksestaan: 1:21 Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.
22 Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin.
23 Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä [poistua] ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; – Onko Paavali kuolemansa jälkeen päässyt taivaaseen, jonne hän hartaasti halusi päästä? Raamattu kuitenkin sanoo, ettei kukaan ole noussut taivaaseen paitsi Jeesus, Jumalan poika (Joh 3:13). Paavali kyllä itsekin sen tiesi, ettei hän voinut päästä heti kuoltuaan taivaaseen Kristuksen luokse, koska hän itse kirjoitti ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä Pyhien ensimmäisenä pääsevän ylösnousemukseen, mutta vasta juuri ennen Jeesuksen toista tulemista:1 Tes ”4:16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;”

Ylösnousemus: Johannes kirjoittaa evankeliumissaan: 5:25-26 Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää. 26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän [Isä Jumala] on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. – Kun Jumala on antanut [ikuisen] elämän pojalleen Jeesukselle, se merkitsee myös sitä, että Jeesuksella on valta herättää ihmisiä kuolleista.

Jeesus kutsuu pienen joukon ensimmäiseen ylösnousemukseen. Vain nämä kuulevat hänen äänensä ja he nousevat ylös. Maan päällä asuvia uskovia kutsutaan myös ensimmäiseen ylösnousemukseen.

Tuhatvuotisen valtakunnan päätteeksi tapahtuu toinen ylösnousemus. Siitä Johannes kertoo jakeissa 28-29: … sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. – Protestanttiset kirkot ovat dogmissaan painottaneet armon tärkeyttä. Se on sinänsä totta, mutta armon vastapari on teot; Johannes jakaa ylösnousevat ihmiset kahteen ryhmään heidän tekojensa mukaan. Mitä siis onkaan usko ilman uskosta kumpuavia tekoja?

Kutsu ylösnousemukseen tapahtuu ryhmissä; ensin pieni joukko [144000 ?] ja sitten kaikki loput. En usko siihen, että yksittäiset ihmiset nousisivat taivaaseen – tai kolmannen taivaan välitilaan.

Paavalin todistus osana Raamatun sanaa on kuitenkin tärkeä ja syytä ottaa vakavasti. Ei Paavali olisi kirjoittanut kolmannesta taivaasta, ellei hän olisi uskonut tuttavansa puhuvan totta. Kolmas taivas on varmastikin olemassa. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että vaikkapa seuraavassa käsiteltävät apokryfikirjojen villit kertomukset pitäisivät paikkaansa. Tai nykyajan kertomukset tuhansien ihmisten kokemuksista kuolemansa jälkeen. Niistä sitten myöhemmin lisää.

 

Abrahamin helma

 (Abraham’s bosom) tarkoittaa juutalaisen käsityksen ja siitä kristinuskoon siirtyneenä tilaa ja paikkaa ”where the righteous dead await Judgment Day” Tämä käsite muodostui juutalaisuudessa toisen temppelin aikakudella 516 ekr – 70 jKr eli oli myös Jeesuksen aikana käytössä ja kuvasi vanhurskaiden sielujen olinpaikkaa.

Raamattu tuntee kaksi erilaista välitilaa tai tuonelaa: autuaan välitilan, jota kutsutaan Abrahamin helmaksi ja sen vastakohtana onnettoman, tuskan ja vaivan paikan. Välitila on tulevan odotustila, jossa ollaan kuolleena henkiruumiissa. Raamattu ei juurikaan puhu tästä olotilasta, minkä vuoksi suhtaudun sen olemassaoloon epäilevästi.

 

Välitila

Teologit usein tulkitsevat välitilan paikaksi, jossa ihmisiä palkitaan tai rangaistaan. Ihmiset joutuisivat tähän tilaan (paikkaan) kuolemansa jälkeen. Välitila olisi paikka, jossa kuolleet odottaisivat viimeistä tuomiota. Tähän sisältyy kuitenkin ristiriita; välitilassa usein on kaksi osastoa. Toisessa ihmiset nauttivat olostaan ”Abrahamin helmassa” ja toisessa he kärsivät tuskia ikään kuin rangaistuksena. Huomaa kuitenkin, että vaikka ihmiset olisivatkin välitilassa, ei heille ole vielä luettu viimeistä tuomiota!

Odotustila, jota yleisesti kutsutaan välitilaksi, ei perustu Raamattuun. Voisi kuvitella, että ihmisen pelastuksen yksi keskeisimmistä vaiheista olisi Raamatussakin keskeisellä paikalla. Mitä vielä, tällaista termiä ei ole edes olemassa, saati että siitä olisi useissa Raamatun kirjoista puhuttu. Keskeisin argumentti Luukkaan kertomaan Jeesuksen vertaukseen on tämä: ei ole mahdollista, että tällaiseen helvettiin pakotettaisiin syntinen, jota ei ole viimeisellä tuomiolla vielä tuomittu. Raamatun kertomukset tulisen järven rangaistuksista toteutuvat vasta aikojen aivan lopussa, kun saatana joukkoineen on tuhottu ja heidät muiden katumattomien syntisten kanssa tuomitaan viimeisellä tuomiolla. Ei ketään voida tuomita ikuiseen kadotukseen ilman tuomiota!

Kuvaus kärsimyksestä paikassa, johon rikas mies joutui, saattaa paremminkin kuvastaa juutalaisten käsitystä Gehinnomista; ”Helvetti ei ole rangaistus perinteisessä mielessä. Se on itse asiassa ilmaus suuresta ystävällisyydestä. Tapa, jolla sielumme puhdistuu Gehinnomissa (helvetissä) on vastaava kuin vaatteemme puhdistuvat pesukoneessa. Jos elämämme lopussa jätämme tämän maailman ilman, että korjaamme tekemiämme vääryyksiä, meidän sielumme ei kykene saavuttamaan lepopaikkaansa korkeuksissa. Meidän täytyy käydä läpi sielun syväpuhdistus.”

https://www.chabad.org/library/article_cdo/aid/1594422/jewish/Do-Jews-Believe-in-Hell.htm

Jeesus oli juutalainen profeetta ja rabbi, joka tunsi senaikaisen ”Raamatun” (Vanhan Testamentin kirjoitukset; Lain ja Profeetat) perinpohjin. Olisiko hän halunnut vertauksellaan edistää helvetti-käsitteen perinpohjaista muutosta enintään vuoden tuskasta ikuiseksi päättymättömäksi kidutukseksi? Näinkö rakkauden Jumala toimisi? Näinko Kristus viimeisen tuomion ylimpänä tuomarina tulisi säätämään tuomio-ohjeet pyhille, jotka tuomitsevat hänen kanssaan. 1 Kor 6:2 Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan aivan vähäpätöisiä asioita?
6:3 Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä, emmekö sitten maallisia asioita?

Juutalaisesta käsityksestä liittyen sieluun ja välitilatuomioon:

When the soul departs from the body, it stands before the heavenly court to give a “judgment and accounting” of its earthly life. But the heavenly court does only the “accounting” part; the “judgment” part—that, only the soul itself can do. Only the soul can pass judgment on itself; only it can know and sense the true extent of what it accomplished, or neglected to accomplish, in the course of its physical life. Freed from the limitations and concealments of the physical state, it can now see G‑dliness; it can now look back at its own life and experience what it truly was. The soul’s experience of the G‑dliness it brought into the world with its mitzvot and positive actions is the exquisite pleasure of Gan Eden (the “Garden of Eden”—Paradise); its experience of the destructiveness it wrought through its lapses and transgressions is the excruciating pain of Gehinnom (“Gehenna” or “Purgatory”).

For a G‑dly soul spawns far more good in its lifetime than evil. The core of the soul is unadulterated goodness; the good we accomplish is infinite, the evil but shallow and superficial. So even the most wicked of souls, say our sages, experiences at most twelve months of Gehinnom, followed by an eternity of heaven. Furthermore, a soul’s experience of Gehinnom can be mitigated by the action of his or her children and loved ones, here on earth. Reciting kaddish and engaging in other good deeds “in merit of” and “for the elevation of” the departed soul means that the soul, in effect, is continuing to act positively upon the physical world, thereby adding to the goodness of its physical lifetime. https://www.chabad.org/library/article_cdo/aid/282508/jewish/What-Happens-After-We-Die.htm

 

Kolmas taivas Apokryfikirjojen mukaan

 

Taivas vai taivaat? Kuinka monta taivasta onkaan? Isä meidän -rukouksessa me rukoilemme: ”Isä meidän, joka olet taivaissa”. Tämän rukouksen mukaan taivaita olisi enemmän kuin yksi. Samassa rukouksessa Mat 6:10 kuitenkin puhutaan taivaasta yksikössä: ”tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” 1 Kun 8:27 on useamman taivaan puolella: ”Mutta asuuko todella Jumala maan päällä? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!”

 

Juutalaisissa apokryfikirjoissa, erityisesti 2. Eenokin kirjassa puhutaan kymmenestä eri taivaasta.

 

  1. Eenokin kirja Luku 8. ”Ja nuo miehet ottivat minut sieltä, ja veivät minut ylös kolmanteen taivaaseen, ja laittoivat minut sinne; ja minä katsoin alaspäin, ja näin näiden paikkojen tuotteet, sellaisina ettei niin hyvää ole koskaan tunnettu. Ja minä näin kaikki kukkivat puut ja katselin niiden hedelmiä, jotka tuoksuivat makealta, ja niiden kantamia kaikkia ruokia jotka kuplivat tuoksuen. Ja puiden keskellä oli tuo Elämän Puu, paikassa jossa Herra lepää, kun hän menee paratiisiin; ja tämä puu on sanoin kuvaamatonta hyvyyttä ja tuoksua, ja se on enemmän ihailtava kuin mikään muu olemassa oleva asia; ja kaikilta puolilta se näyttää kultaiselta ja punertavalta ja tulen kaltaiselta ja se peittää kaiken, ja sen hedelmät ovat kaikkien hedelmien tuotetta. Sen juuret ovat puutarhassa maan ääressä. Ja paratiisi on turmelluksen ja turmeltumattomuuden välissä. Ja sieltä lähtee kaksi lähdettä, jotka lähettävät hunajaa ja maitoa, ja niiden lähteistä lähtee öljyä ja viiniä, ja ne hajoavat neljään osaan, ja kiertävät hiljaisen kierroksen ja laskevat Eedenin puutarhaan, turmelluksen ja turmeltumattomuuden välille. Ja sieltä ne kulkevat pitkin maata, ja niillä on valta reittiinsä. Eikä täällä ole hedelmätöntä puuta, ja jokainen paikka on siunattu. Ja kolmesataa todella kirkasta enkeliä vartioi puutarhaa, laulaen suloisesti lakkaamatta ja äänet, jotka eivät vaikene milloinkaan, palvelevat Herraa läpi kaikkien päivien ja hetkien. Ja minä sanoin: Kuinka ihana onkaan tämä paikka, ja nuo miehet sanoivat minulle:”
  2. Eenokin kirja Luku 9. ”Tämä paikka, oi Eenok, on valmistettu niitä vanhurskaita varten, jotka kestävät kaikenlaiset loukkaukset niiltä, jotka ärsyttävät heidän sielujaan, jotka kääntävät silmänsä pahuudesta, ja tuomitsevat oikein, ja antavat leipää nälkäisille ja vaatettavat alastomat ja nostavat langenneet ylös, ja auttavat loukkaantuneita orpoja, ja jotka kulkevat virheettömästi Herran kasvojen edessä, ja palvelevat ainoastaan häntä, ja heitä varten tämä paikka on valmistettu ikuiseksi perintöosaksi.”

Kolmannessa taivaassa on kaksi osastoa. Ensimmäinen osasto on varattu vanhurskaita varten. Millaisia ovat nämä vanhurskaat? Kuvaus muistuttaa Kristuksen viimeisellä tuomiolla antamaa tuomiolauselmaa Mat 25:35 Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
25:36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’ – Muitakin lähimmäisen hyväksi tehtyjä toimia luetellaan: oikein tuomitseminen, alastomien vaatettaminen, langenneiden ylösnostaminen, loukkaantuneiden orpojen auttaminen. Näiden sosiaalisten ominaisuuksien lisäksi mainitaan lopuksi; virheettömästi Herran kasvojen edessä kulkeminen ja ainoastaan häntä palveleminen. Ei kovin tavattomia vaatimuksia.

Sitten seuraa kuvaus toisesta osastosta, joka muistuttaa kovin Jeesuksen Rikas mies ja Lasarus -vertauksessa esitettyä tulisen kärsimyksen osastoa, johon rikas mies oli joutunut. Joka paikka on tulessa tai jäässä. Jatkuva jano vaivaa siellä olevia. Vartijaenkelit kiduttavat armottomasti. Ketkä joutuvat tänne? Luettelo on pitkä: Jumalaa halveksivat, luonnon vastaista [homoseksualismi, irstailu] syntiä harjoittavat eläimiin sekaantumalla, taikuutta ja noituutta harjoittavat, varastamista ja valehtelemista harjoittavat, köyhiä riistävät, ne jotka eivät ruoki nälkäisiä. Lopuksi mainitaan ne, jotka kumarsivat sieluttomia ja elottomia jumalia, jotka eivät voi nähdä eivätkä kuulla, turhia jumalia ja jotka myös rakensivat veistettyjä kuvia palvontaa varten.

  1. Eenokin kirja Luku 10. ”Ja ne kaksi miestä johdattivat minut ylös pohjoiselle puolelle ja näyttivät minulle siellä hyvin kamalan paikan, ja tuossa paikassa oli kaikenlaisia kidutuksia: julmaa pimeyttä ja valaisematonta synkkyyttä, ja siellä ei ole valoa, vaan hämärä tuli, joka liekehtii jatkuvasti ylös, ja tulinen joki virtaa ja koko tuo paikka on joka paikasta tulessa ja joka paikassa hallaa ja jäätä, janoa ja puistatusta siteiden ollessa hyvin julmat ja enkelit pelottavia ja armottomia, kantaen vihan aseita, armotonta kidutusta, ja minä sanoin: Voi, voi, kuinka kauhea onkaan tämä paikka. Ja nuo miehet sanoivat minulle: Tämä paikka, oi Eenok, on valmistettu niille, jotka halveksivat Jumalaa, jotka maan päällä harjoittavat, luonnon vastaista syntiä, joka on lasten turmelemista eläimiin sekaantumisen mukaan, taikojen tekemistä, loitsuja ja paholaismaisia noituuksia, ja jotka kehuskelevat pahoista teoistaan, varastamisistaan, valheistaan, panetteluistaan, kateudesta, katkeruudesta, haureudesta, murhasta, ja jotka kirottuna varastavat ihmisten sielut, jotka nähdessään köyhän, ottavat pois heidän tavaransa ja itse rikastuvat, vahingoittaen heitä toisten ihmisten tavaroiden tähden, jotka kykenevät tyydyttämään tyhjät vatsat, antavat nälkäisten kuolla, kykenevät vaatettamaan ja riisuvat alastomat ja jotka eivät tunteneet Luojaansa vaan kumarsivat sieluttomia ja elottomia jumalia, jotka eivät voi nähdä eivätkä kuulla, turhia jumalia, jotka myös rakensivat veistettyjä kuvia ja kumarsivat saastaista käsityötä, kaikille näille on valmistettu tämä paikka ikuiseksi perintöosaksi.”

Tällaisia syntejä harjoittavat saava kuvauksen mukaan tämän osaston ikuiseksi perintöosaksi. Taas törmäämme juutalaisille yleiseen ikuisuus -käsitteeseen. Tässäkin artikkelissa tuon esille tällaisen rangaistuspaikan ja siihen liittyvän maksimirangaistuksen, joka juutalaisen ’ikuisuus’ käsityksen mukaan on enintään vuoden mittainen.

 

  1. Eenokin kirja Luku 18. Ne miehet ottivat minut viidenteen taivaaseen ja asettivat minut sinne, ja siellä minä näin monia ja lukemattomia sotilaita, joita kutsutaan nimellä Vartijat, ihmisen kaltaisia, ja heidän kokonsa oli suurempi kuin suurien jättiläisten ja niiden kasvot kuihtuneena, ja niiden suiden hiljaisuus ikuinen, eikä viidennessä taivaassa palveltu, ja minä sanoin niille miehille, jotka olivat kanssani: Miksi nämä ovat hyvin kuihtuneita ja heidän kasvonsa surumielisiä, ja heidän suunsa äänettömiä, ja miksi tässä taivaassa ei palvella? Ja he sanoivat minulle: Nämä ovat Vartijat, jotka ruhtinaansa Satanailin kanssa hylkäsivät valon Herran, ja heidän perässään ovat nuo, joita pidetään suuressa pimeydessä toisessa taivaassa, ja kolme heistä meni alas maahan Herran valtaistuimen luota, paikkaan nimeltä Hermon, ja rikkoivat lupauksensa Hermonin kukkulan harjanteella ja näkivät ihmisten tyttäret, kuinka hyviä he ovat, ja ottivat itselleen vaimoja, ja tahrasivat maan teoillaan, jotka kaikkina aikansa aikoina tekivät laittomuuksia ja sekoituksia, ja syntyi jättiläisiä ja ihmeellisen suuria miehiä ja suurta vihaa. Ja siksi Jumala tuomitsi heidät suurella tuomiolla, ja he itkevät veljiensä tähden ja heitä tullaan rankaisemaan Herran suurena päivänä.

 

Missä taivaassa Jumala asuu?

Ja nuo miehet nostivat minut sieltä seitsemänteen taivaaseen ja minä näin siellä hyvin suuren valon ja tulisia suurien arkkienkelien joukkoja, ruumiittomia joukkoja ja hallituksia, kerubeja ja serafeja, valtaistuimia ja monisilmäisiä, yhdeksän rykmenttiä, Ioanit valon asemat, ja minä pelästyin ja aloin vapista suurella kauhulla ja nuo miehet ottivat minut ja johdattivat perässään ja sanoivat minulle: Rohkeutta, Eenok, älä pelkää, ja näyttivät minulle Herran kaukaa, istumassa hyvin korkealla valtaistuimellaan. Mitä varten on kymmenes taivas, kun Herra on täällä?

Panittehan merkille, että kolmannessa taivaassa puiden keskellä, jossa on Elämän Puu, paikassa jossa Herra lepää, kun hän menee paratiisiin.

Kymmenennessä taivaassa, ”on Jumala, heprean kielellä häntä kutsutaan nimellä Aravat (Luomakunnan isä), minä näin Herran kasvojen ulkomuodon, niin kuin rauta, joka on laitettu hehkumaan tulessa ja tuotu ulos, päästellen kipinöitä, ja se polttaa. Näin ikuisuuden hetkessä minä näin Herran kasvot, mutta Herran kasvot ovat sanoinkuvaamattomat, ihmeelliset ja hyvin kamalat ja hyvin, hyvin pelottavat. Ja kuka minä olen kertomaan Herran sanomattomasta olemuksesta ja hänen hyvin ihmeellisistä kasvoistaan? Ja minä en osaa kertoa hänen monien ohjeidensa lukumäärää, ja monien äänien lukumäärää. Herran valtaistuin on hyvin suuri ja sitä ei ole tehty käsillä, enkä osaa kertoa niiden lukumäärää, jotka seisovat hänen ympärillään, joukkoja kerubeja ja serafeja, enkä heidän taukoamatonta lauluaan, enkä hänen muuttumatonta kauneuttaan, ja kuka kertoo hänen kunniansa sanoin kuvaamattomasta suuruudesta?”

 

Muita havaintoja Eenokin 2. kirjasta   

Luvussa 33 sanotaan: ”Luomakunnan kahdeksannen tuhannen alussa tulee laskematomuuden aika, loputon, ilman vuosia tai kuukausia tai viikkoja tai päiviä tai tunteja.”

Vaikeaselkoinen lausuma, jonka sisällön tulkitsen Raamatun perusteella seuraavasti: Adamin ja Eevan ajoista on Kristukseen kulunut 4000 vuotta. Kristuksesta nykypäivään 2000 vuotta. Kun Jeesuksen toinen tuleminen oletettavasti tapahtuu piakkoin ja Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta tulemisensa jälkeen on kestänyt nimensä mukaisesti 1000 vuotta, silloin alkaa ”laskemattomuuden aika”, loputon aika. (Englanninkielinen käännös kuuluu: ”On the eight day, I likewise appointed, so that the eight day might be the first, the first-created of the week, and that it should revolve in a revolution of 7000; so that 8000 might be in the beginning of a time not reckoned and ending, neither years, nor months, nor weeks, nor days, nor hours, like the first day of the week, so also that the eighth day of the week might return continually.)

 

Käsityksiä kuolemasta

Kaikki elämä loppuu kuolemassa; näin uskoo 34 % suomalaisista vuonna 2011 ja 25% vuonna 1999.

Usko siihen, että Jeesus tulee toisen kerran maan päälle tuomitsemaan eläviä ja kuolleita on myös vähentynyt 28 %:iin vuonna 2011 vuoden 1999 59 %:sta.

Vain 12 % uskoo, että kaikki ihmiset herätetään kuolleista ja toisille seuraa iankaikkinen elämä.

9 % arvelee, että lopulta kaikki ihmiset pelastuvat.

10 % suomalaisista uskoo ihmisten syntyvän uudelleen tähän maailmaan.

1 % ajattelee vain toisten pelastuvan ja uskottomien raukeavan tyhjiin

(Gallup Ecclesiastica 2011 ja 1999).

Room 10:9 ”Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut.” – Hiljattain julkaisemani artikkelin otsikko oli; Yksi syntymä, kaksi kuolemaa vai kaksi syntymää, mutta yksi kuolema. Kaikki me kuolemme ainakin kerran. Mikäli synnymme uudelleen Pyhästä hengestä, me pelastumme toiselta kuolemalta. Jumala herätti Poikansa Jeesuksen kuolleista ja Jeesus herättää meidät, jotka uskomme häneen pelastajanamme. Jeesus Kristus vakuuttaakin: ” Ilm 1:18 ”minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.”

 

Kuolemanraja -kokemukset

Kokemukset voidaan jakaa kahteen pääryhmään:

  1. Kehosta poistumis -kokemukset; (Out of body experiences) ei edellytä kuolemaa ja aivotoiminnan loppumista. Erään arvion mukaan noin kolmannes tällaisen tapahtuman kokeneista ihmisistä oli käynyt läpi kuolemanrajakokemuksen.
  2. Kuolemanraja-kokemukset; (Near the death experiences) ihminen oikeasti kuolee, aivosähkökäyrä on suora viiva.

 

Mitä tiedämme kuolemanrajakokemuksista?

Tällaisia kokemuksia on suurella joukolla ihmisistä. Niille on yhteistä, että ne ovat hyvin samankaltaisia ihmisen asuinpaikasta, iästä, koulutuksesta ja kulttuuritaustasta riippumatta. Kysymyksessä ovat ihmiset, jotka lääkärit ovat julistaneet kuolleiksi. ”Yhdelläkään potilaista ei ollut tuolla hetkellä ollut mitattavaa aivosähkökäyrää; kaikki havainnot siis olivat tapahtuneet ilman aivotoimintaa.”

Kokemuksille yhteisiä piirteitä ovat mm. Tri Raymond Moody’n mukaan: teos 1970-luvulta Life after Life:

Ruumiista irtautuminen; leijailu korkeammalla katselemassa (lääketieteellisessä mielessä) kuollutta ruumistaan 

Nämä kertomukset ovat paljon toistensa kaltaisia: potilas irtaantuu kehostaan ja näkee itsensä leikkaussalin hoitopöydällä, kun hänen henkensä kohoaa ruumiin yläpuolelle. Olen lukenut, että tällaisten kertomusten todenperäisyyden varmistamiseksi, leikkaussaliin on piilotettu merkkejä niin korkealle, että potilas ei niitä normaalisti havaitse. Tiettävästi kukaan ei vielä ole kyennyt kertomaan mitä piilotetuissa merkeissä sanotaan.

2. Kuolemasta huolimatta potilas voi kertoa, mitä kuolleen ruumiin ympärillä tapahtui

Potilaat pystyivät jälkikäteen kuvaamaan elvytystoimenpiteitä yksityiskohtaisesti ja virheettömästi, vaikka lääkärit olivat varmoja potilaiden olleen kuolleita.

On kerrottu, että syntymästään asti sokeat ovat ruumiistaan irtautuneina seuranneet lääkäreiden toimintaa ja yrityksiä elvyttää heitä. He ovat pystyneet kuvailemaan tapahtumia, joita he ovat nähneet sokeina ja kuolleina.

3. Kirkas valo, jota kohti kuollut lähtee kulkemaan. Valotunnelin päässä odottaa rakkaita sukulaisia ja ystäviä

Valotunneli-ilmiö on tavattu myös, kun on testattu lentäjiä nopeasti pyörivillä voimakkaan keskipakoisvoiman tuottavilla laitteilla. Sen sijaan en ole kuullut, että lentäjien kokemuksiin olisi yhdistynyt rakkaiden kuolleiden ihmisten tapaamisia. 

4. Valo-olennon tapaaminen 

Kuolleille oli ilmestynyt valo-olento, lämmin ja rakastava henki, jollaista he eivät olleet aikaisemmin kohdanneet. Tämä olento esitti kuolleelle sanattoman kysymyksen pyytäen häntä arvioimaan elämäänsä, ja auttoi häntä siinä näyttämällä hänen elämänsä tärkeimmät tapahtumat silmänräpäyksellisenä kuvasarjana. Kuka on tämä valo-olento? Kristillisen taustan omaavat ovat puhuneet Jeesuksesta tai enkelistä. Muslimit taas uskovat valo-olennon olleen Allah.

Moodyn kertoman mukaan ”valo-olennon kanssa tapahtui esteetöntä ajatusten siirtoa, ja se tapahtui niin selvästi, että väärinkäsitykset tai valolle valehteleminen eivät olleet mitenkään mahdollista. Lisäksi tämä esteetön vaihto ei edes tapahtunut henkilön äidinkielellä. Kuitenkin ymmärtäminen oli välitöntä ja täydellistä. Olento kysyi ihmiseltä: ”Oletko valmis kuolemaan?”, ”Mitä elämästäsi voit näyttää minulle?”, ”Mikä elämässäsi on kelvollista?” tai ”Kannattiko se?” Moodyn mukaan jokainen kuoleman rajalla käynyt pyrki ilmaisemaan tämän saman ajatuksen, ja he kaikki tähdensivät, että vaikka kysymys olikin tunneperäiseltä merkitykseltään niin perimmäinen ja syvällinen, sitä ei suinkaan esitetty tuomitsevassa sävyssä. He tunsivat valosta säteilevän ehdottoman rakkauden ja hyväksynnän mahdollisesta vastauksesta riippumatta. Moodyn mukaan kysymyksen tarkoituksena tuntui pikemminkin olevan saada kuoleva pohtimaan elämäänsä, ikään kuin vetää se esille, ja auttaa ihmistä, jolle kysymys oli esitetty etenemään totuuteen johtavaa polkua itse.”

Useat ihmiset luonnehtivat uutta kokemustaan sanoen, että he olivat varmoja, että uusi ympäristö ei ollut pelkästään kolmiulotteinen. He pystyivät ymmärtämään toista ja viestimään sanattomasti ja nopeasti.

5. Koko eletty elämä käydään lävitse 

Valo-olento esitti kuolevalle silmänräpäyksellisenä kuvasarjana katsauksen tämän elämään, minkä ainoana tarkoituksena sanottiin olevan kannustaa ihmistä pohdintaan. Eräät olivat muistaneet elämänvaiheensa hyvin yksityiskohtaisesti vielä jonkin aikaa tämän kertauskokemuksen jälkeenkin. Jotkut luonnehtivat tätä valo-olennon suorittamaksi kasvatustoimenpiteeksi, jonka aikana olento korosti kahta asiaa elämässä: meidän oli opittava rakastamaan toisiamme sekä jatkuvasti kasvatettava tietojamme.

Valo-olento esitti kuolevalle silmänräpäyksellisenä kuvasarjana katsauksen tämän elämään. Tämä piirrehän on tuttu monista kertomuksista. Kautta aikain ovat muutkin kuin haastatellut kuolemaa tekevät kertoneet heidän elämänsä soljuneen heidän silmiensä editse yhdessä tuokiossa. Toivuttuaan kuolemanrajalla käynnistä tässä referoidut haastateltavat saattoivat kertoa muille ihmisille oman elämänsä kaikista vaiheista hyvin yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi lapsuuden muistot olivat palautuneet tarkasti heidän mieliinsä.

6. Valtava rauhan ja hyvänolon tunne, haluttomuus palata ruumiiseensa

 

Raymond Moodyn mukaan monet kuolemanrajakokemuksen läpikäyneet ihmiset kuvasivat kokemustensa alkuvaiheista ihmeellisen miellyttäviä tunteita ja elämyksiä: ääretöntä rauhaa, mielihyvää, hyvinvointia ja hiljaisuutta. Yhdenmukaisesti he luonnehtivat kokemuksiaan sanoin kuvaamattomiksi.

7. Päätös palata omaan ruumiiseen 

Jokainen kuolemanrajakokemukseen osallinen oli joutunut tekemään päätöksen palaamisesta takaisin entiseen elämään. Useinkin tämän päätöksen tekeminen oli vaikeaa, koska uusi kokemus elämästä oli niin myönteinen. Paluuseen vaikutti usein tieto tekemättömästä työstä vanhassa elämässä.

8. Kuolemanpelon katoaminen 

Tällaisten rajatilakokemusten tuloksena sen kokeneet ihmiset eivät enää tunteneet kuoleman pelkoa. Rajatila osoittautui niin miellyttäväksi onnen tyyssijaksi, että monet suorastaan kaipasivat sinne takaisin. Lisäksi he olivat vakuuttuneita, että kuoleman jälkeenkin on elämää.

9. Muita havaintoja 

Useat ihmiset kokivat saaneensa kuolemanrajakokemuksen jälkeen uusia yliaistillisia kykyjä. Myös on raportoitu lasten älykkyysosamäärän nousseen kuolemanrajakokemuksen jälkeen.

Monet kertoivat myös kokeneensa ”tason, jossa kaikki tieto on olemassa”. Tiedon hankkimisen merkitys korostui usean rajakokemuksen osallisen kertomuksessa.

Telepatia näytti olevan ruumiittoman olomuodon viestintämuoto: kertomustensa mukaan kuolleet vain tiesivät tarkalleen mitä ihmiset ajattelivat. Kuoltuaan ihmiset myös alkoivat ajatella selkeämmin ja nopeammin kuin fyysisessä ruumiissa ollessaan. Eräs rajalla käynyt kertoi, että ”tuntui ettei tällä henkisellä aistilla ollut mitään rajoituksia, aivan kuin voisin katsoa kaikkialle ja minne tahansa. Kun halusin nähdä jonkun kauempana olevan, tuntui kuin hän olisi ollut osa minua, ihan kuin jokin etsijälaite olisi löytänyt tuon henkilön. Ja silloin minusta tuntui siltä, että jos jotakin tapahtuisi missä päin maailmaa tahansa, niin voisin olla siellä.”

Rajalla käyneet kertoivat useista ulottuvuuksista; he olivat vakaasti sitä mieltä, että maailma ei missään tapauksessa ollut vain kolmiulotteinen.

Haastateltujen ihmisten kokemukset osoittautuivat suuressa määrin samankaltaisiksi kuin vuosikymmeniä aikaisemmin rajakokemuksien vuoksi haastateltujenkin.

Tri Moodyn mukaan hänen tutkimansa ja raportoimansa ihmiset olivat terveitä ja tasapainoisia henkilöitä, jotka kykenivät hyvin erottamaan unet ja mielikuvat todellisuudesta. Ihmiset kuitenkin ymmärsivät, että nyky-yhteiskunnassamme ei kerta kaikkiaan suhtauduttu tämän luonteisiin kertomuksiin ymmärtäväisesti. Heitä olisi pidetty henkisesti tasapainottomina, jos he olisivat kertoneet kokemuksistaan. Niin lääkäreillä kuin papeillakin oli tapana leimata rajakokemukset harha-aistimuksiksi.

Kuolemanrajakokemuksiin osalliset ihmiset ovat kertomuksissaan tuoneet esille kokemuksia, jotka viittaavat juutalaisten Apokryfikirjojen sisältöön. Myös Tiibetiläisen Kuolleiden kirjan sanoma tuo esille samankaltaisia asioita kuin mitä kuolemanrajakokemuksista selviytyneet ovat kertoneet. Tiibetiläisten Kuolleiden kirjan kerrotaan sisältävän lisäksi myöhempiä kuoleman vaiheita, joihin ’tavalliset’ kuolemanrajakokemuksen osalliset eivät ole päässeet tutustumaan. En ole perehtynyt näihin.

Kuolemanrajakokemuksiin osalliset eivät erityisesti koe kokemuksensa olleen kristillisen. Hyvin yleisen valo-olennon kanssa puhuneet eivät suinkaan kaikki pitäneet valo-olentoa Kristuksena, vaan osa sanoi olennon olleen enkeli. Yhtymäkohdat tiibetiläisen kuolleiden kirjan kanssa ovat kaukana kristillisen uskon maailmasta: jälleensyntyminen ja varsinkin syntyminen eläimen maailmaan on kauhistus kristitylle uskovalle. En voi uskoa jälleensyntymisien kautta saavutettavaan lopulliseen ’valaistumiseen’. Siksi herätänkin ajatuksen pohdittavaksi: Kuka on tällaisen monikirjavaisen ’välitila-ihmemaailman’ takana? Tuskin se on meidän Jumalamme tai meidän Kristuksemme. Pikemminkin se on saatana, joka kaikin mahdollisin tavoin pyrkii luomaan hajaannusta ja ohjaamaan ihmisiä pois Raamatun uskosta. Eräskin tällaisen rajakokemuksen kokenut kommentoi Herran (valo-olennon) todenneen hänelle, ettei hän ole kiinnostunut kirkon teologian sisällöstä, vaan enemmänkin ”ihmisen sydämen kuin pään sisällöstä”. Raymond Moody tulkitsee ”Jumalan tarkoittamaksi uskonnoksi lähinnä vain rakkauden ja hyvän elämän riippumatta Jumalaa, Kristusta, pelastusta ja kirkkoa koskevista uskomuksista.” – Ohhoh!

Rakkauden korostaminen on keskeinen havainto kokemusten joukossa. Sehän on myös Raamatun keskeinen sanoma: Jumala on rakkaus ja ihmisten tulee rakastaa toisiaan, jopa vihollisiaan. Toinen esille tullut teema on tiedon hankkiminen. Raamattu ei pidä maallisen tai tieteellisen tiedon hankkimista korostamisen arvoisena. Tieto on kuitenkin kasvattanut merkitystään viimeisen sadan vuoden aikana. Sen määrä on suorastaan räjähtänyt. Tiedon lisäys on johtanut monenlaisiin keksintöihin, jotka ovat nostaneet ihmiskunnan elintasoa nopeasti ja korkealle. Vaikutukset eivät suinkaan ole pelkästään hyviä. Ihmiskunta on maallistunut ja uskonnollinen elämä menettänyt merkitystään. Tämän voimme todeta eri kyselyistä, jotka osoittavat, etteivät ihmiset välitä Raamatun totuudesta ja sen tarjoamista opetuksista. Ihmiset ovat lakanneet uskomasta ja tilalle on tullut jo Raamatusta tuttu eläminen ”tämän maailman menon mukaan”. Se on myös saatanan mieleen.

Yhä vahvemmin alan kallistua tulkitsemaan saatanan olevan näiden välitilaopetusten takana.

Jos uskomme Raamattuun eikä selittämättömiin kokemuksiin tai Idän uskontojen kirjoihin, lähtökohdaksi voimme ottaa Saar 9:10 ”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.”

 

Paratiisi

Me kaikki tiedämme, että Jeesus Kristus ristiinnaulittiin ja Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, kun hän oli ollut kuolleena kolme päivää ja kolme yötä. Kaikki uskovat uskovat tämän. Minäkin uskon, että Jeesus todella kuoli ja oli kolme päivää niin kuollut kuin olla ja voi. Ne, jotka pitävät Jeesusta Jumalana, uskovat että Jeesus ei kuollut kokonaan; vain hänen ihmispuolensa kuoli. Jumalahan ei voi kuolla. Tästä en kuitenkaan aio kirjoittaa tässä yhteydessä.

Vaan siitä, missä Jeesus oli kuolleena. Oliko hän toisen rikollisen kanssa paratiisissa? Vai lupasiko Jeesus, että Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu joskus pääsisi Jeesuksen luokse paratiisiin.

Oikean ratkaisun löydät kun vain osaat asettaa pilkun oikeaan paikkaan seuraavassa Raamatunjakeessa: Luuk 23:43 Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle, tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” Vai: ”Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä, sinun pitää oleman minun kanssani paratiisissa.” Sama jae englanniksi ISV: Jesus said to him, “Truly I tell you today you will be with me in Paradise.”

– Jätin tästä tahallani pilkun pois, koska siihen aikaan, kun Jeesus ja apostolit lausuivat ja kirjoittivat, pilkkuja ei ollut olemassakaan. Raamatun pilkutus on tehty jälkikäteen. Tässä nimenomaisessa jakeessa on pilkutuksella ratkaistu iso opillinen kysymys. Kaikki isot kirkot ovat sitä mieltä, että Jeesus tarkoitti, että hän ja ryöväri olivat juuri kuolemassa ja Jeesus lupasi ottaa samana päivänä heidän kuoltuaan häneen uskovan rikollisen mukanaan paratiisiin.

Kirkot siis uskovat, että Jeesus ei kuollut samanlaista kuolemaa kuin tavalliset ihmiset. Tavalliset ihmiset Raamatun mukaan kuolevat, ovat täysin tiedottomia ja vasta ylösnousemuksen tapahtuessa nousevat tiedottomuuden tilasta ylös ja valmistautuvat vastaanottamaan viimeisen tuomion.

Jeesus siis meni kolmeksi päiväksi paratiisiin.

Tärkeä kysymys kuuluu: Onko tämä paratiisi, johon Jeesus meni ja johon hän lupasi pääsyn myös rikolliselle, sama kuin Raamatun mainitsema kolmas taivas? Apokryfikirjassa (Toinen Eenokin kirja) kolmas taivas on paratiisi, johon Jumalakin tulee lepäämään.

Vielä uusi kysymys: Onko Jeesuksen tarkoittama paratiisi sama, jossa rajatilakokemuksen kokeneet kertovat käyneensä ja puhuneensa valo-olennon kanssa (mahdollisesti itse Jeesuksen kanssa, tai enkelin tai Allahin)?

Vaihtoehto 1: Paratiisiin heti kuoleman tapahtuessa

Maallista paratiisia ei ollut heti tarjolla. Eedenin paratiisi oli tuhoutunut. Muualle ei Jumala ollut perustanut paratiisia. Pakanoilla varmaan oli kauniita paikkoja, mutta mitä Jeesus ja ryöväri olisivat siellä tehneet. Ei, maallinen paratiisi ei vaikuta mahdolliselta. Taivas? Jeesus ei ollut vielä siirtymässä sinne. Hänen työnsä opetuslasten parissa oli vielä kesken. Ei kai Jeesus olisi vienyt ryöväriä taivaaseen ennen kuin hän olisi saanut valmiiksi sijan opetuslapsilleen? Entä sitten kolmas taivas, josta Paavalikin kirjoitti? Tämä on mielestäni ainoa kysymykseen tuleva paratiisi, mikäli sinne oli Jeesuksen tarkoitus mennä ja ottaa ryövärikin mukaansa heti kuoleman hetken koittaessa.

Vaihtoehto 2: Paratiisiin myöhemmin

Aivan hyvin on mahdollinen se käännös- ja pilkutusvaihtoehto, joka kääntää jakeen seuraavasti: ”Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä, sinun pitää oleman minun kanssani paratiisissa.” Jeesus oli varmaan tietoinen Jumalan suunnitelmista perustaa maan päälle Tuhatvuotinen valtakunta. Sen johtajaksi tulisi Kristus yhdessä pienen joukon kanssa vanhurskaita pyhiä. Nämä ja heidän mukanaan ryöväri herätettäisiin aikanaan, kun Kristus olisi tulossa toisen kerran maan päälle. Silloin toteutuisi Jeesuksen lupaus ryövärin ottamisesta Kristuksen kanssa paratiisiin.

Tänä päivänä. Voidaan kuitenkin kysyä tähän tulkintaan liittyen, miksi Jeesus olisi korostanut sanovansa näin juuri ’tänä päivänä’? Olihan se sanomattakin selvää. Raamatussa kun Jumala puhuu ja haluaa korostaa sanomaansa, hän sanoo esim. vakuutan teille tänä päivänä. Kun Jeesus sanoo Totisesti minä sanon teille tänä päivänä… on siinä kyse samasta asiasta! Esimerkiksi: 5 Moos 8:19 ”Mutta jos sinä unhotat Herran, sinun Jumalasi, ja seuraat muita jumalia, palvelet niitä ja kumarrat niitä, niin minä vakuutan teille tänä päivänä, että te peräti hukutte.”

Ryöväri sanoi Jeesukselle ollessaan Jeesuksen vierellä ristinpuussa: Luuk 23:42 Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Tämä on ehkä tärkeämpi jae kuin seuraava, jonka perusteella on päätelty, että Jeesus ja ryöväri menisivät yhdessä paratiisiin vielä samana päivänä. Ei ryövärikään sitä tarkoittanut. Ryöväri sanoi:… ”kun tulet valtakuntaasi.” Eihän ryöväri edes tiennyt milloin Jeesus tulisi valtakuntaansa. Mitä valtakuntaa hän edes mahtoi tarkoittaa? Ehkäpä hän tarkoitti Jeesuksen toista tulemista maan päälle hallitsemaan sitä. Sen aikataulua ei edes Jeesus itse tiennyt. Ainoastaan Isä Jumala taivaassa sen tiesi. Ryöväri esitti toiveensa, joka kohdistui tulevaisuuteen eli tulevaisuuden päivään, jolloin Jeesus täyttäisi lupauksensa takaisin tulemisesta.

Oikeaa tulkintaa etsiessäni, palaan Paavaliin ja Stefanukseen. Miksi Paavali ylipäätään kirjoitti vain muutaman rivin kolmannesta taivaasta, jos se vielä oli salaisuus ja siitä oli kielletty puhumasta? Varmaan sen on tarkoituskin olla salaisuus vielä nykyäänkin.

Jeesus huudahti juuri ennen kuolemaansa: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” (Luuk. 23:46). Ja Stefanus puolestaan: ”Herra Jeesus, ota minun henkeni!” (Apt 7:59). Näistä jakeista käy ilmi, että ihmisen henki eroaa kuolemassa hänen ruumiistaan. Ottaako Jumala sen vastaan paratiisissa – kolmannessa taivaassa?

Entä voiko olla mahdollista, että totuus paratiisista ja kolmannesta taivaasta olisi julkistettu näissä kuolemanraja -kertomuksissa? Olen sitä pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että ei ole Jumalan sanan mukaista uskoa, että Jeesus Jumalan Sanana hyväksyisi kaikkien uskontojen käsitykset ja antaisi anteeksi kaikkien synnit ja pahat teot ilman katumusta. Että kaikki uskonnot sulaisivat yhdeksi massaksi ilman viimeistä tuomiota ja siihen liittyvää rangaistusta. Jeesuksen vakuutus viimeisestä tuomiosta ja siihen kuuluvasta rangaistuksesta ei olisikaan totta, vaan kenties vain pelottelua? Vai tempaistaanko henget paratiisista tuomiolle ja kenties sitten tuhottaisiin?

Raamattu kertoo, että viimeisinä päinä tapahtuu suuri eksytys (harhakuvitelma), johon monet lankeavat. ”Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen (engl. delusion harhakuvitelma), niin että he uskovat valheen.” (2 Tes 2:11)

 

Mitä mieltä itse olen?

On toki mielenkiintoista lukea vaikkapa Apokryfikirjoja. Ovathan ne osa juutalaista historiaa ja kuvaa heidän ajatteluaan. Voihan niissä olla jotain tottakin. Toisaalta, tiedämme aivan varmasti, että osa on puhdasta hölynpölyä. Ajattele vaikkapa tätä: luet artikkelia, johon monet uskovat ja joka vaikuttaa pätevältä. Sitten vastaasi tulee tieto, että auringon valon saa aikaan suuri joukko enkeleitä, jotka päivittäin pitävät yllä auringon tuottamaa valoa. Tämä yksi tieto pudottaa pohjan koko artikkelin uskottavuudelta. Tällainen tieto ja muita vastaavanlaisia sisältyy Apokryfikirjojen artikkeleihin. Tiedät kyllä, miten suhtautua lukemaasi, jos siellä esiintyy tämän kaltaisia väittämiä!

Nykyaikaan näyttää kuuluvan, että ihmiset etsivät sisältöä elämäänsä idän ihmeistä, vaikkapa Tiibetin kuolleiden kirjasta. Sehän tuntuu virkistävän erilaiselta verrattuna vanhaan ja pölyttyneeseen Raamattuun, josta ei tunnu edes löytyvän yhteisymmärrystä kirkkojen kesken. On aivan totta, että nykyajan tiedä on tuonut päivänvaloon uutta ja mielenkiintoista tietoja esimerkiksi Mayojen kulttuurista. Ei myöskään sovi unohtaa, että myös Raamattua koskevia löytöjä on tehty. On kuitenkin käynyt niin, että löydöt ovatkin vahvistaneet aiemmin torjuttuja käsityksiä tai käännösesityksiä. Raamatussa riittää tutkimista jokaiselle; olen sen todennut itsekin. Harva se päivä löydän jotain uutta, jota en ollut aikaisemmin huomannutkaan. Miten se sananlasku sanoikaan: ei kannata lähteä merta edemmäksi kalaan.

 

Post scriptum

Olin saanut artikkelini ensimmäisen version valmiiksi. Yöllä (kirjoitan usein yöllä) klo 4.30 olin käymässä nukkumaan, mutta yrittäessäni saada unen päästä kiinni, yhtäkkiä minulle tuli ajatus. Se koski ruumiista poistuneiden kommentteja, jotka kertoivat, kuinka valo-olento oli suhtautunut ymmärtäväisesti kaikkien tekemiin pahoihinkin tekoihin. Tiesin, ettei Jeesus ollut näin hyväksyvä, ellei ihminen ollut katunut tekojaan ja pyytänyt anteeksiantoa. Tämä oli jäänyt vaivaamaan minua yrittäessäni miettiä oikeaa suhtautumista valo-olentoon.

Silloin ninulle valkeni mitä Raamattu sanoo: ”Itse saatana tekeytyy valon enkeliksi”, (2 Kor 11:14: NASB ”Satan disguises himself as an angel of light.”) Heti oivalsin, että valo-olento olikin saatana itse.

Kuten Raamatusta tiedämme, pyrkii saatana pettämään kaikin mahdollisin tavoin. Paitsi, että itse saatana tekeytyy ”valon enkeliksi”, myös saatanan apuna toimivat papit auttavat väärän evankeliumin julistamista.

Näitä kirjoituksiani kirjoittaessa olen aina pyytänyt, että Jumalan Pyhä henki ohjaisi minua kirjoittamaan yhtäpitävästi Raamatun kanssa. Olen vakuuttunut, että näin on myös tapahtuneen.

 

 

image_pdfimage_print