Pelastus

Mitä tarkoittaa kun Raamatussa puhutaan Jumalan vetämisestä ja valinnasta?

Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.  Profeetoissa on kirjoitettuna: ‘Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.’ Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni. (Joh. 6:44-45)

‘Vetäminen’ on selitetty tapahtuvan sen jälkeen kun ihminen lakkaa luottamasta vain omaan järkeilyynsä ja sen sijaan ryhtyy kuuntelemaan mitä Jumala hänelle sanoo.

Jes. 54:13 Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia (KJVall thy children shall be taught of the LORD), ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.  14 Sinut vahvistetaan vanhurskaudella; sinä olet oleva kaukana väkivallasta, sillä ei sinulla ole pelkäämistä, ja kaukana hävityksestä, sillä ei se sinua lähesty.

Kaikki ovat Jumalan opetuslapsia ja saavat vanhurskaina turvan väkivallasta ja hävityksestä. Viimeisten päivien ahdistusta vastaan he saavat Jumalan sinetin varjelemaan heitä. Kun ihminen näin etsii Jumalaa, silloin Jeesus puolestaan alkaa vetää häntä luokseen. Joh. 12:32 Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.”  Heb. 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

2.Tim. 1:9 hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,.

…Jonka Hän antoi meille ennen ikuisia aikoja Kristuksessa Jeesuksessa. Jumalan aivoitus eli suunnitelma oli syntynyt jo ennen aikojen alkua, että Hän tulisi pelastamaan meidät pyhällä kutsumuksellaan suunitelmansa ja armonsa mukaisesti. Vaikka Paavali osoitti oppilaalleen Timoteukselle, se koskettaa myös meitä muita, jotka olemme ottaneet kutsun vastaan.

Kaikki ovat siis kutsuttuja, ja kun he pysyvät Jeesuksen sanalle uskollisina, heistä tulee myös valittuja. Mutta, valitutkin voivat tulla harhaan johdetuiksi tai muutoin luopua uskostaan. Pietari painottaakin: 2. Piet. 1:10 Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; Hebr. 10:38 mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen.”  39 Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. Judas Iskariot oli tästä esimerkki.

 Predestinaaation kannattajat uskovat, ettei ihmisellä ole vapaata tahtoa. Jos ihmisellä ei olisi vapaa tahto, ei hän voisi vastustaa Jumalan kutsumista eikä voisi siitä luopua. Ehkä tunnetuin esimerkki luopumisesta on Judas Iskariot. Raamattu ei turhaan varoita niitä, jotka oltuaan vakaassa uskossa, siitä luopuvat; heille ei ole olemassa anteeksiantoa. Tällaisen on myös tulkittu olevan anteeksiantamaton synti Pyhää Henkeä vastaan (nk. kuoleman synti).

Ilm. 17:14 He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa.” 

Joh. 6:37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.  6:65 Ja hän sanoi: “Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna.”

Jos joku ottaa vastaan Jumalan sanan, Jumala antaa hänen tulla Jeesuksen opetuslapseksi. Jokaisella on tässä suhteessa vapaa tahto ja oma valinta, vapaus myös luopua Kristuksesta. Jumala mielellään suo jokaiselle pääsyn Poikansa opetuspalseksi, jos vain ihminen aidosti katuu ja uskoo Jeesukseen ja Hänen opetukseensa. Jumalahan sanoo toivovansa, että kaikki tulisivat katumukseen ja pelastuisivat: 1.Tim. 2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Room. 8:28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Roomalaiskirjeen jakeessa 8:28 on kysymys elävistä ihmisistä, jotka rakastavat Jumalaa. Tällaisten sydämiä Jumala tutkii. Mikäli ihmisen pelastuksen kohtalo olisi määrätty sitovasti jo aikaisemmin, ei olisi tarvetta tutkia ihmisen sydämen asennetta. Jumalan kutsumus ja ennaltamäärääminen tapahtuu vasta tässä vaiheessa ja sekin on ehdollista ja edellyttää, että ihminen pysyy uskollisena loppuun asti. Ei Jeesuskaan sanonut apostoleilleen, että heidät oli Jumala jo aikojen alussa valinnut Jeesuksen seuraajiksi, vaan Joh. 15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät … Jeesus valitsi heidät sillä hetkellä. Muut pysyivät uskollisina paitsi Juudas. Toki Jumala on hyvinkin voinut edeltä nähdä tulevat apostolit, mutta ei ole edeltä sitovasti määrännyt heitä uskollisiksi kuten Juudas Iskariotin kohtalo osoittaa.

Paavali kirjoittaa Efesolaisille 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, Tämäkin jae vahvistaa em. tulkintaa: ensin on kuultu pelastuksen evankeliumi, sitten tultu uskoviksi ja sen jälkeen on saatu Pyhän Hengen sinetti. Jos nämä efesolaiset uskovat olisi edeltä määrätty Kristuksen omiksi, Paavali olisi voinut kirjoittaa heille tähän tapaan: Jumala on jo edeltä määrännyt teidät Kristuksen omina saamaan Pyhän Hengen sinetin.

Efes. 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, 14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.

 

 

 

image_pdfimage_print