Pelastus

Jumalan vetäminen ja valinta – Ihmisen vapaa tahto

Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.  Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.’ Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni. (Joh 6:44-45)

‘Vetäminen’ on selitetty tapahtuvan sen jälkeen kun ihminen lakkaa luottamasta vain omaan järkeilyynsä ja sen sijaan ryhtyy kuuntelemaan mitä Jumala hänelle sanoo.

Jes 54:13 Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia (KJVall thy children shall be taught of the LORD), ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.  14 Sinut vahvistetaan vanhurskaudella; sinä olet oleva kaukana väkivallasta, sillä ei sinulla ole pelkäämistä, ja kaukana hävityksestä, sillä ei se sinua lähesty.

Kaikki ovat Jumalan opetuslapsia ja saavat vanhurskaina turvan väkivallasta ja hävityksestä. Viimeisten päivien ahdistusta vastaan he saavat Jumalan sinetin varjelemaan heitä. Kun ihminen näin etsii Jumalaa, silloin Jeesus puolestaan alkaa vetää häntä luokseen. Joh 12:32 Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.”  Heb 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

2 Tim 1:9 hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja.

…Jonka Hän antoi meille ennen ikuisia aikoja Kristuksessa Jeesuksessa. Jumalan aivoitus eli suunnitelma oli syntynyt jo ennen aikojen alkua, että Hän tulisi pelastamaan meidät pyhällä kutsumuksellaan suunitelmansa ja armonsa mukaisesti. Vaikka Paavali osoitti oppilaalleen Timoteukselle, se koskettaa myös meitä muita, jotka olemme ottaneet kutsun vastaan.

Kaikki ovat siis kutsuttuja, ja kun he pysyvät Jeesuksen sanalle uskollisina, heistä tulee myös valittuja. Mutta, valitutkin voivat tulla harhaan johdetuiksi tai muutoin luopua uskostaan. Pietari painottaakin: 2 Piet 1:10 Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; Heb 10:38 mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen.”  39 Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. Judas Iskariot oli tästä esimerkki.

 Predestinaaation kannattajat uskovat, ettei ihmisellä ole vapaata tahtoa. Jos ihmisellä ei olisi vapaa tahto, ei hän voisi vastustaa Jumalan kutsumista eikä voisi siitä luopua. Ehkä tunnetuin esimerkki luopumisesta on Judas Iskariot. Raamattu ei turhaan varoita niitä, jotka oltuaan vakaassa uskossa, siitä luopuvat; heille ei ole olemassa anteeksiantoa. Tällaisen on myös tulkittu olevan anteeksiantamaton synti Pyhää Henkeä vastaan (nk. kuoleman synti).

Ilm 17:14 He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa.”

Joh. 6:37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.  6:65 Ja hän sanoi: ”Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna.”

Jos joku ottaa vastaan Jumalan sanan, Jumala antaa hänen tulla Jeesuksen opetuslapseksi. Jokaisella on tässä suhteessa vapaa tahto ja oma valinta, vapaus myös luopua Kristuksesta. Jumala mielellään suo jokaiselle pääsyn Poikansa opetuspalseksi, jos vain ihminen aidosti katuu ja uskoo Jeesukseen ja Hänen opetukseensa. Jumalahan sanoo toivovansa, että kaikki tulisivat katumukseen ja pelastuisivat: 1 Tim 2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Room. 8:28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Roomalaiskirjeen jakeessa 8:28 on kysymys elävistä ihmisistä, jotka rakastavat Jumalaa. Tällaisten sydämiä Jumala tutkii. Mikäli ihmisen pelastuksen kohtalo olisi määrätty sitovasti jo aikaisemmin, ei olisi tarvetta tutkia ihmisen sydämen asennetta. Jumalan kutsumus ja ennaltamäärääminen tapahtuu vasta tässä vaiheessa ja sekin on ehdollista ja edellyttää, että ihminen pysyy uskollisena loppuun asti. Ei Jeesuskaan sanonut apostoleilleen, että heidät oli Jumala jo aikojen alussa valinnut Jeesuksen seuraajiksi, vaan Joh 15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät … Jeesus valitsi heidät sillä hetkellä. Muut pysyivät uskollisina paitsi Juudas. Toki Jumala on hyvinkin voinut edeltä nähdä tulevat apostolit, mutta ei ole edeltä sitovasti määrännyt heitä uskollisiksi kuten Juudas Iskariotin kohtalo osoittaa.

Paavali kirjoittaa Efesolaisille 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.

Tämäkin jae vahvistaa em. tulkintaa: ensin on kuultu pelastuksen evankeliumi, sitten tultu uskoviksi ja sen jälkeen on saatu Pyhän Hengen sinetti. Jos nämä efesolaiset uskovat olisi edeltä määrätty Kristuksen omiksi, Paavali olisi voinut kirjoittaa heille tähän tapaan: Jumala on jo edeltä määrännyt teidät Kristuksen omina saamaan Pyhän Hengen sinetin.

 

Ihmisen vapaa tahto – Jumalan valinta

…hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänenoman tahtonsa mielisuosion mukaan”(Efe 1:4,5).

”Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan”. (Efe1:11)

”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room 8:28-31).

Tässä Paavali kuvaa miten ihmisen tie etenee kohti vanhurskauden seppelettä. Tähän voisi vielä lisätä Jumalan vetämisen; Joh 6:44 Ei kukaan voi tulla minun [Jeesuksen] tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Tämän prosessin läpikäyneet on Jumala edeltä määrännyt tulemaan Poikansa kaltaisiksi. Mitä tarkoittaa olla Jeesuksen kaltainen? Pysähdypä hetkeksi miettimään!

”Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se’ Sillä Moosekselle hän sanoo: ’Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan’. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.” (Room 9:14-16).

”Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. Jumala on tehnyt kahdenlaisia astioita (ihmisiä): jaloa ja halpaa käyttöä varten. Jaloa käyttöä varten tehdyt ’laupeuden astiat’ Jumala on edeltä käsin valmistanut kirkkauteen (pelastukseen), mutta on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt niitä ihmisiä, joita Hän nimittää vihan astioiksi ja jotka ovat menossa häviöön, jotta laupeuden astioissa näkyvä Jumalan kirkkaus kävisi ilmi. Tässä on tärkeää nähdä, etteivät vihan astiat ole edeltä valmistettuja (määrättyjä) tuhoonsa, vaan he ovat ajautuneet siihen tarttumatta Jumalan kutsuun.

… minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.” (5 Moos. 30:19).

Ihmisellä on vapaa valinta elämän ja kuoleman välillä.

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (Mat 16:24).

Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: ”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija.” (Mark. 9:35)

Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.” (Joh 7:17).

”Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon …(Joh. 7-37).

”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois’. (Apt. 3:19).

Ihminen voi tahtoa uskoa, tahtoa tehdä Jumalan tahdon mukaisesti. Tällaisen tahdon mukaan toiminen tarkoittaa parannusta ja kääntymystä syntien poispyyhkimiseksi.

”Palatkaa takaisin te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni” (Jer.3:14). Kuinka moneen kertaan Jumala tarjoaakaan mahdollisuutta palata ja saada synnit anteeksi. Jos ihmisen pitää antaa anteeksi ”seitsemänkymmentä kertaa seitsemän” niin samoin tekee Jumalakin.

Jumala oli alunalkaen valinnut Israelin kansan omiksi laupeuden astioikseen, mutta luonnollinen Israel ei ottanut vastaan Jumalan Pojan esittämää kutsua. Niinpä Jumala on kutsunut kansakseen sen, joka ei ollut Hänen kansansa (pakanat) ja Israelin osaksi jäi kuten jakeessa 27 sanotaan: Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös. 

Room 9:21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?  22 Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?  24 Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,
25 niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: ”Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani. 26 Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: ’Te ette ole minun kansani’, siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi.”

 

 

image_pdfimage_print