1

Onko rangaistus ikuinen?

Raamatun mukaan syntisten rangaistus on ikuinen rangaistus ja vanhurskasten palkinto niinikään iankaikkinen.

Mat 25:46.Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.  Tässä niin kuin monessa jakeessa on selvästi kaksi erilaista seuraamusta: syntisten joukko lähtee ikuiseen rangaistukseen ja toisaalta vanhurskasten joukko saa iankaikkisen elämän. Jos siis syntiset eivät saa iankaikkista elämää, jää vain ratkaistavaksi kysymys; mikä on heidän iankaikkinen rangaistuksensa?

Mat 25:46 kreikankielinen teksti:iankaikkinen αἰώνιος aiōnios rangaistus κόλασις kolasis (G2851 correction, punishment, penalty;  R.C.Trench kom.  κόλασις with κολάζεσθαι had acquired in Hellenistic Greek this severer sense, and was used simply as ‘punishment’ or ‘torment,’ with no necessary underthought of the bettering through it of him who endured it,)

Kun UM kääntää Mat 25:46 : ”Ja nämä menevät ikuiseen pois karsiintumiseen (KR, KJV rangaistukseen, punishment), mutta vanhurskaat ikuiseen elämään” käännös näyttäisi olevan oikein, koska verbi κολάζω kolazō tarkoittaa karsimista (esim. puiden),sekä oikaisemista, rankaisemista. R.C.Trench katsoo kolasis-sanan tarkoittavan rangaistusta, vaivaa, johon ei liity ajatusta siihen joutuvan tulemisesta paremmaksi. Huomattakoon, että tässä ei käytetä sanaa kuritus; παιδεύωv paideuo, jota käytettiin, kun kuritus-rangaistuksella tavoiteltiin opettamista tms., joka ei ainakaan ollut luonteeltaan lopullinen erorangaistus Jumalasta. Lopullinen eli ikuinen rangaistus, vaikkakin poiskarsiminen Jumalan yhteydestä, kuitenkin jättää ratkaistavaksi sanan aionios täsmällisen merkityksen. Jos aionios ei merkitsekään ikuista, päättymätöntä, silloin myös poiskarsiminen ei ole lopullista.

Esim. Johannes puhuu karsimisesta sanoen 15:2 Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.

 

κλασις αἰώνιος of Mat 25:46, as it is plain, is no merely corrective, and therefore temporary, discipline; cannot be any other than the ἀθάνατος τιμωρία..   for in proof that κόλασις with κολάζεσθαι had acquired in Hellenistic Greek this severer sense, and was used simply as ‘punishment’ or ‘torment,’ with no necessary underthought of the bettering through it of him who endured it 2 Piet 2:9, jossa käytetään kolazō’ sanaa: The Lord knoweth how to deliver the godly out of temptations, and to reserve the unjust unto the day of judgment to be punished. This much, indeed, of Aristotle’s distinction still remains, and may be recognized in the scriptural usage of the words, that in κόλασις the relation of the punishment to the punished, in τιμωρία to the punisher, is predominant.

Kolasis siis viittaa rangaistukseen suhteessa rangaistuun. Synonyymi Timoria 5097 -sana rangaistuksen suhteessa rankaisijaan; punishment as satisfying the inflicter’s sense of outraged justice, as defending his own honour, or that of the violated law. Saksaksi timoria onkin käännetty joko ’ehrenstrafe’ tai ’ehrensrettung’.

2 Tes 1:9 ”Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta”.  Onko kadotus Herran kasvoista todella iankaikkinen?

Kadotus Herran kasvoista tarkoittaa, ettei hän pääse pelastuneiden mukana Herran luo. Jälleen joudumme pohtimaan, onko kyseessä lopullinen ja iankaikkinen ero, vaiko ero tietyksi ajaksi, aikakaudeksi (tai kausiksi; ”the justice of eonian extermination.”). Ymmärrykseni mukaan nämä aikakaudet voivat olla eri mittaisia.

Kielitieteilijät kinastelevat siitä merkitsevätkö hepreankielen owlam ja toisaalta kreikankielen aion/aionios ikuista, päättymätöntä, aina ollutta. Itselläni ei ole kreikan saati hepreankielen tuntemusta, joten joudun turvautumaan käännösten vertailuun ja sanakirjoihin (kuten Strong’s). Me kaikki voimme kuitenkin Raamattua lukiessamme, käyttää maalaisjärkeään. Tästä esimerkki seuraavassa:

Juud 1:7 samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta. δίκη αἰώνιος πῦρ dike aiōnios pyr. Raamattu kertoo kuinka Jumala antoi sataa Sodoman ja Gomorran alueiden päälle tulta ja tulikiveä. Tuli on kuitenkin ollut sammuneena iät ajat. Rangaistus ei mitenkään voi olla ikuinen tai iankaikkinen!

Mitä juuri edellä kirjoitin, ei tarkoita, etteikö olisi olemassa ikuisen ikuista aikaa. Sanoilla, jotka kuvaavat Jumalan olemusta, voidaan varmuudella katsoa olevan tarkoitus kuvata Jumalaa juuri tällaisena päättymättömän ajan Jumalana. Esimerkiksi Ilm 10:6 ”ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti (eis aiōn aiōn), hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa”.

– En tästä huolimatta ymmärrä miten ihmisen lyhyen elinajan lyhyenä aikajaksona osoittama Jumalan tahdon vastainen toiminta voisi johtaa ikuisesti jatkuvaan tulisen järven kidutusrangaistukseen. Onko oikein, että saman rangaistuksen saisivat saatana ja ihminen, joka on osoittautunut valehtelijaksi? Ilm 21:8 … kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.”

2 Tes 1:6 koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat,
7 ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille
9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus [tuhoaminen] Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,

Tätä Tessalonikalaiskirjeen jaetta 1:9 on käytetty todistamaan annihilaation tuhoavaa rangaistusta tulisen järven ikuisen kidutusrangaistuksen sijasta. Aikaisemmista jakeista kuitenkin ilmenee, että tämä rangaistus kohtaa Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä niitä syntisiä, jotka eivät ole kuuliaisia Herran Jeesuksen evankeliumille. Nämä rangaistut näyttävät olevan niitä, jotka kyllä tietävät Jeesuksesta ja evankeliumista, mutta vähät välittävät siitä. He siis eivät tunne Jeesusta sydämessään. Iankaikkinen kadotus tai hävitys ikuisiksi ajoiksi on heidän rangaistuksensa. Se on lopullinen rangaistus, ei pelkästään Jumalan antama opetus parannusta varten.

Vaikuttaa siltä, että suomalaisissa Raamatun käännöksissä on useinkin käytetty rangaista-sanaa, vaikka olisi parempi sanoa ojentaa, koska tähän sanaan sisältyy merkitys opetuksesta ja kasvattamisesta.

Strong’s Greek Dictionary määrittelee sanan ”aion” näin: kausi, aikakausi, ikuisuus, maailma, Messiaaninen kausi, ikuinen, ikuisesti, ilman loppua. Adjektiivin ”aionios” Strong’s määrittelee: ikuinen, ikuisesti, ikuisesti kestävä, ainainen (perpetual, eternal, forever, everlasting).

Flavius Jesephus oli Rooman armeijan upseeri, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla. Hän armeijauransa aikana osallistui mm. Jerusalemin piiritykseen ja tuhoamiseen. Myöhemmin hänestä tuli kirjailija. Hänen käsityksensä mukaan aionios ei tarkoittanut ikuisuutta, vaan aionios kuvasi aikaa Mooseksen laista häneen itseensä lukien. Josephus käyttää aionios sanaa myös Jerusalemin temppelin olemassaoloajasta. Se kun tuhottiin hänen aikanaan niin Josephus ei mitenkään ole voinut tarkoittaa aionios -sanalla ikuisuutta.

The New Testament in Modern Speech, by Dr. R. F. Weymouth: Eternal: Kreik.  ”aeonion,” i.e., ”of the ages.” Etymologisesti tämä adjektiivi, ei tarkoita ”during,” vaan ”belong to the aeons or ages.”  Eli tiettyyn aikaan tai aikakauteen kuuluva.

The Interpreter’s Dictionry of the Bible (vol. IV, p. 643): Aika: VT ja UT eivät tunne käsitettä ikuisuus ajattomuutena. VT ei ole kehittänyt  erityistä termiä ”eternity:lle.” Sana aion alun perin merkitsi ”vital force,” ”life,” sitten ”age,” ”lifetime.

Elliot’s Commentary on the Whole Bible:  Raamatunjakeen Mat 25:46 ja sen sanoista everlasting punishment, life eternal. Nämä kaksi adjektiivia samasta kreik. sanasta aionios—on myönnettävä, että kreik. sana, joka on tulkittu merkitsevän ikuinen ”eternal” ei itsessään sisällä loputtomuutta (endlessness), vaan lähinnä kestoa (duration), joko ajan läpi käyvänä tai aikojen toisiaan seuraavina aikajaksoina (succession of ages), ja että sitä on sen vuoksi sovellettu UT:ssa aikajaksoihin, joilla on ollut sekä alku että loppu. Room 16:25 “Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta”

Ennen ikuisia aikojapro cronos aionios kuten 2 Tim 1:9;  hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, πρὸ χρόνων αἰωνίων pro cronos aionios (textus receptus)

Tiitus 1:2 apostoli sen iankaikkisen elämän toivon perusteella, jonka Jumala, joka ei valhettele, on luvannut ennen ikuisia aikoja aiōnios zōē πρὸ χρόνων αἰωνίων (textus receptus)

Jos kerran on ollut aika ennen ikuisia aikoja, niin silloin ei ole edes olemassakaan ikuisia aikoja (aionios), jonka sanotaan siis merkitsevän ikuista. Ei kai ”ikuisuus” alkanut vasta näiden aikojen jälkeen? Raamatussa käytetään mahdollisimman vanhoista tapahtumista sanontaa maailman perustamisesta lukien, esim. Ilm 17:8 joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta

 

Riemuvuosi ja ’owlam’ (ikuinen)

Hepreankielen owlam ja kreikan aion sekä aionios eivät tarkoita ikuista tai päättymätöntä aikaa.

Esimerkki sanan ’owlam’ käytöstä: 2 Moos 21:6niin hänen isäntänsä vieköön hänet Jumalan eteen ja asettakoon hänet ovea tai pihtipieltä vasten, ja hänen isäntänsä lävistäköön hänen korvansa naskalilla, ja hän olkoon hänen orjansa ainiaan” (עוֹלָם `owlam)

Merkitseekö hepreankielinen sana owlam todella ikuisuutta, vaiko jotain lyhyempää ajanjaksoa, on ehkä parhaiten selvitettävissä niistä jakeista katsomalla, joissa ko. sana esiintyy. Esim. 2 Moos 21:6 kertoo kuinka orjan korva merkitään, jotta orjasta tulisi isännän omaisuutta ikuisesti eli owlam. Tämähän ei mitenkään ole mahdollista! Israelissa oli myös olemassa riemuvuoden sääntö, jonka mukaan joka 50. vuotena vietettävänä riemuvuotena orja sai vapautensa.

Vanhan Testamentin ja hepreankielen käyttämä ’ikuista’ merkitsevä owlam esiintyy  2 Moos 21. luvun kertomuksessa Jumalan säätämästä järjestelmästä. – Kaikki kuitenkin jo muinaisessa Israelissa tiesivät, että orjuus ei ollut ikuista, vaikka owlam-sanan katsotaan sitä merkitsevänkin. Tällaisille orjille koitti vapautus Jumalan säädösten (2 Moos 21:2) perusteella normaalisti seitsemäntenä palvelusvuonna, mutta riemuvuonna vapautettiin nekin, jotka eivät olleet vielä palvelleet täyttä aikaa. Kaikki perintömaat, jotka oli pakosta jouduttu myymään, palautettiin, ja jokainen velallinen saattoi palata vanhoille isiensä maille. 

Jumala loi järjestelmän, jossa riemuvuosi takasi Israelin kansalle ja jopa orjille vapautuksen: tuohon aikaan ihminen saattoi myydä itsensä orjaksi velkojensa vuoksi.  21:6 ”niin hänen isäntänsä vieköön hänet Jumalan eteen ja asettakoon hänet ovea tai pihtipieltä vasten, ja hänen isäntänsä lävistäköön hänen korvansa naskalilla, ja hän olkoon hänen orjansa ainiaan(owlam). ASV: and he shall serve him for ever. Septuaginta: …εἰς τὸν αἰῶνα. Septuagintassa owlam on monessa kohdin käännetty sanalla aionios.

Strong’s (of future) H5956: for ever, always continuous existence, perpetual everlasting, indefinite or unending future, eternity. – Vaikka monet käännökset sanovatkin ”for ever” ikuisesti, olisi kääntäjien toki pitänyt tietää, ettei orjuus ollut ikuista. Ei edes ”koko elämänsä” kuten NIV kääntää. Huomattakoon, että Septuaginta käyttää sanaa αἰῶνα, jolloin olisi hyvin voitu kääntää vaikka ”[Jumalan säätämän] ajan”.

Kysymyksessä oli siis Jumalan teokraattinen järjestely: Tätä järjestelyä noudattamalla koko Israelin kansakunta palautettiin kunakin riemuvuonna siihen teokraattiseen tilaan, johon Jumala oli sen tarkoittanut ja jonka hän oli Mooseksen kautta tuonut julki. Näin ei päässyt tapahtumaan eriarvoistumista kansan eri ryhmien kesken, vaan riemuvuodet tasoittivat tilanteen.

Jeesus Kristus sanoi Luuk 4:18, että ”hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta.”  Kysymys ei ollut vankilassa olevien vapauttamisesta, vaan synnin orjuudesta vapautumisesta: Joh 8:36 ”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.”  Paavali toteaakin Room 8:2: ”Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.”

Kristuksen hallinto palauttaa tuhatvuotisen valtakunnan aikana maan paratiisimaiseen olotilaan, jossa oikeus vallitsee ja Jumalan rakkaus. Kaikki on viimein valmista Uuteen maailmaan, jossa Jumala on kaikki kaikissa; Ilm 21:4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki.” Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet.” 6 Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.  7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

Edellä kuvattu järjestelmä oli tarkoitettu Jumalan valitulle kansalle. Jeesus Kristus kuitenkin tuli julistamaan Jumalan Sanaa levitettäväksi koko maailmalle. Jeesuksen toinen tuleminen merkitseekin Jumalan teokraattisen valtakunnan uutta paluuta.

Riemuvuosi ja Jumalan teokraattinen hallitusvalta osoittavat, ettei synninkään valta ole ikuinen, eikä rangaistuskaan ole päättymätön, vaan ‘owlam’.