PELASTUS

 

  • Mitä pelastus tarkoittaa?

    Salattu Raamattu

    Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa (Joh. 3:13).

     

    Pelastus on sitä, että ei joudu kuolemaan toista kertaa,

    Tässä  luvussa  pohdiskelen mm. seuraavia kysymyksiä:

    Mitä pelastus tarkoittaa?  Onko pelastuminen määrätty ennakkoon, eli kysymys predestinaatiosta? Mihin pelastutaan? Ketkä pelastuvat? Ketkä eivät? Onko pelastuksen saavuttaminen helppoa vai vaikeaa? Mikä ratkaisee? Usko vaiko hyvät teot? Lopun ajat, tunnusmerkkejä. Mihin joutuvat ne, jotka eivät pelastu, helvettiinkö?

     2 Tess 2:8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
    9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä 
    10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. 
    11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
    12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.

    Yllä olevat jakeet ovat tärkeitä. Pelastus lähtee totuudesta. Totuus edellyttää rakkautta sen löytämiseen. Kun se on löytynyt, se vaan pitää uskoa. Saatana tekee kaikkensa, että ihmiset eivät löytäisi Raamatun totuutta.

    Kaikki sitä haluavat, toiset aktiivisesti, toiset eivät edes ajattele asiaa. Ehkä yleisin ihmisten määritelmä pelastumisesta on, että kuoltuaan pääsee taivaaseen. Yleisesti ihmiset uskovat omistavansa kuolemattoman sielun; hyvät ihmiset pääsevät kuoltuaan taivaaseen ja kovasti syntiä tehneet puolestaan joutuvat ikuisen piinaavan tulen helvettiin. Joissakin uskontokunnissa saatetaan opettaa, että otettuaan vastaan Jeesukseen elämäänsä ja saatuaan syntinsä anteeksi, on pelastunut.

    Jotkut jopa uskovat, että kerran pelastunut on aina pelastunut. Onpa ollut sellaisiakin aikoja, jolloin pelastumiseen pääsyä on voinut helpottaa rahalahjalla – aneita ostamalla. Ainakin ihminen saattoi rahalla helpottaa ja lyhentää kiirastulessa vietettävää aikaa. Sen jälkeenhän oli sitten vuorossa kirkon opin mukaan pääsy taivaaseen.

    Kaikki kuolevat ainakin kerran. Pelastus on sitä, että ei joudu kuolemaan toista kertaa, vaan vanhurskaat saavat ikuisen elämän – kuolemattomuuden.

  • Predestinaatio 

     

    Mitä predestinaatio tarkoittaa?

    Kuka pelastuu? Onko pelastuminen, tai tuhoutuminen päätetty ennakolta jokaisen ihmisen kohdalta?

    Predestinaatiolla tarkoitetaan Jumalan tekemää iankaikkista valintaa. 1500-luvulla Reformoidun kirkon perustaja Jean Calvinin mukaan Jumala on päättänyt etukäteen kenet hän pelastaa, ja kenet hylkää kadotukseen. Calvinista oli kauhistuttavaa, että Jumala olisi luonut jotkut ihmiset pelastumaan ja muut kadotukseen. Calvin kehitti tältä pohjalta sittemmin jyrkän niin sanotun kaksinkertaisen predestinaatio-opin, jonka mukaan Jumala on luonut toiset ihmiset pelastusta varten ja toiset kadotusta varten. Kalvinistista perintöä ovat käsitykset vastustamattomasta armosta ja oppi siitä että ennaltavalittujen on mahdotonta luopua (ns. kerran pelastettu – aina pelastettu -oppi).

    Miten tämä olisi yleistettävissä kaikkiin ihmisiin? Mitä merkitystä olisi silloin Kristuksen lunastustyöllä? Mitä merkitystä on ihmisen vapaalla valinnalla, vapaalla tahdolla?

    Raamatussa on kuitenkin kohtia, joista ilmenee, että Jumala on jo ennen aikojen alkua valinnut tietyt henkilöt palvelustyöhönsä ja sitä kautta pelastukseen. Jumala on armosta ja omien aivoitustensa mukaan valinnut ihmiskunnasta pelastettujen joukon, jonka Hän on määrännyt edeltäkäsin iankaikkiseen elämään. ”Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltä määrätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi”. (Ef. 1: 11,12). Jumala on siis edeltä käsin määrännyt joukon ihmisiä pelastukseen. Tätä voisi kutsua positiiviseksi pelastusmääräykseksi. Entä onko vastaavasti olemassa Jumalan negatiivista pelastusmääräystä? Ei ole. Jumalan ennaltamäärääminen ei sisällä kadotustuomiota; ketään ei siis ole edeltämäärätty kadotukseen. Jumalahan toivoo, että kaikki ihmiset katuisivat ja pelastuisivat. Sitä vartenhan Jeesuskin julisti evankeliumia, että ihmiset tekisivät oman pelastukseen johtavan valintansa evankeliumin sanoman kuultuaan.

    Predestinaatiota puoltaa – ainakin tiettyjen Jumalan valittujen osalta – Room 8:29 ”Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; 30 mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut”.

    – Valitutkin voivat luopua uskostaan. Mat. 24:24 puhuu lopun ajoista: ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.”  Ehkä tunnetuin valittu luopuja oli Juudas Iskariot, yksi Jeesuksen apostoleista.

    Kun luemme Raamattua, voimme monesta kohdin päätellä, että kaikkia ihmisiä koskeva predestinaatio ei voi olla Jumalan tahto:

    –     Raamattu vakuuttaa, että viimeisellä tuomiolla kukin tuomitaan tekojensa mukaan. Tämähän olisi tarpeetonta jos kerran tekomme olisivat ennalta määrätyt. Valitut eivät voisi luopua uskostaan.

    –     Hyvät ja pelastukseen määrätyt ihmiset eivät tarvitsisi sitä kilvoittelua ja Raamatun ohjausta mitä Jeesuskin painotti.

    –     Jumala varoittaa tulevista rangaistuksista etukäteen kertomalla niistä profeetoilleen; miksi Hän tekisi näin jos tapahtumat olisivat ennalta määrätyt?

    Roomalaiskirjeen 8. luvun mukaan Jumala on ’edeltä tuntenut ja määrännyt, valitsemansa ihmiset vanhurskauteen. Vaikka Jumala valitsi tietyt ihmiset, valinta kuitenkin edellyttää Kristuksessa pysymistä. Joh 15:4 ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. 15:6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.”  2 Piet 1:10 muistuttaakin tästä: ”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;”

    Onko Jumalan predestinaatio kaikenkattava? Edellisestä kävi jo ilmi, että valittujenkin on ponnisteltava saadakseen kutsumisensa ja valitsemisensa tehdyksi lujaksi ja pysyväksi. Eikö sitten muilla ihmisillä, joita ei ole ennalta kutsuttu ja valittu, ole mahdollisuutta tulla Jumalan lapsiksi? Jumalahan haluaa kaikkien pelastuvan.

    Joh 1:12 ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän [Jeesus] antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.”

    Apt 10:34 Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: ”Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, 35 vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen”.

    Muutkin voivat uskoa ja pelastua, ei ainoastaan ennen maailman luomista valitut yksilöt. Tai sitten on niinkin, että valitut voivat harhautua pois Kristuksen uskosta: Mat 24:24 ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.”

    Valitutkin voivat luopua, kuten Raamattu kertoo tulevan tapahtumaan antikristuksen ja väärän profeetan vaikutuksen johdosta. Viimeisinä päivinä  ”Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, (2 Tes 2:11), jonka aikaansaa antikristus, ”tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä” (jae 9).

    Efe 1:13 ”Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, 14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.” – Joku tutkija on näihin jakeisiin viitaten lausunut, että jos joku on ennalta määrätty (predestined) aina ennen aikojen alkua, niin mitä tarvetta on silloin saada vakuus pelastumisesta?

    Jos joku todella uskoo predestinaatioon, jossa pelastus on määrätty jo kauan etukäteen, hän ei pidä efesolaiskirjeessä mainittua Jumalan sinettiä tarpeellisena. Yritin edellä osoittaa, että pelastumiseksi on Jumalan sinetistä ja valinnasta huolimatta jatkuvasti kilvoiteltava. Ja huomattakoon, että Jumala on predestinoidut myös valittujen luopumisen.

    Ei Paavalikaan voinut olla varma valintansa pysyvyydestä ilman ponnisteluja sen säilyttämiseksi. Hän kirjoittaakin Fil 3:11 ”jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. 12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.”

     

    Miksi apostolien usko oli niin heikko?

    Mat 10:7 ”Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’ 8 Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

    Jeesus lähetti kaksitoista opetuslastaan julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita. Heillä oli valta parantaa ja jopa herättää kuolleita. Kun Jeesus oli ristiinnaulittu ja Hänen oli määrä nousta kolmantena päivänä kuolleista, apostolit eivät saattaneet sitä uskoa. Apostolit olivat todistaneet Lasaruksen herättämistä kuolleista, mutta miksi heillä – näillä jo ennen aikojen alkua valituilla ja määrätyillä – ei ollut uskoa siihen, että Jumala herättäisi myös Jeesuksen kuolleista? Vasta itse nähtyään ylösnousseen Jeesuksen ja naulojen jäljet Hänessä, he uskoivat ylösnousemuksen tapahtuneen. Heidän uskonsa sai sinetin kun Pyhä Henki tuli heidän päälleen.

  • Luther – sidottu ratkaisuvalta

     

    ”Jumala armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo”         

    (Room 9:15)                 

    Uskonpuhdistaja Martti Luther noin 500 vuotta sitten hyväksyi käsityksen pelastettujen positiivisesta edeltämääräämisestä, mutta jätti negatiivisen edeltämääräyksen kadotettujen osalta avoimeksi. Tältä pohjalta on siten ymmärrettävissä Lutherin käsitykset, ettei ihminen kykene itse vaikuttamaan omaan pelastukseensa eli oppi ihmisen sidotusta ratkaisuvallasta. Sehän tuntuu olevan kovin lähellä Calvinin oppia. Tutkin tarkemmin tähän liittyviä Raamatunjakeita.

    Jo tässä vaiheessa sanon käsityksenäni, että monessa kohdin Raamattu kehottaa ihmistä katumaan ja noudattamaan niin Jumalan kuin Jeesuksenkin käskyjä pelastuakseen. Sehän juuri tarkoittaa, että ihminen voi kilvoitella ja näin omalla ponnistelullaan saada Jumalan anteeksianto ja uskon ja armon avulla pelastua. Se saattaa olla kovankin työn takana, mutta kadotukseen ihminen saattaa itsensä kovin helposti.

    Jaak 2:5 Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?

    Room 8:28-29 Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.

    Seuraavassa kuitenkin joitakin Raamatunkohtia, joita voidaan Calvinin tavoin käyttää perusteluina ennalta määräämiselle:

    Sillä Moosekselle hän sanoo: ”minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan”.  9:16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.  21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?  23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?

    Jumala on kuin savenvalaja, jolla on oikeus luoda astioita mihin tahansa käyttöön, vaikka hylättäväksi. Jumalan aivoituksista emme läheskään aina tiedä, vain sen minkä Hän ilmoittaa Raamatussa.

    Jumala on todellakin luonut ihmisiä eri tarkoituksia varten. Sen vuoksi Hän on sanansa mukaan antanut ihmisille uskoa eri määrän. Room 12:3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

     

    Miksi Jumala ei ole antanut kaikille uskoa saman mitan mukaan?

    Kuitenkin Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat. 1 Tim. 2:4  … joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että pelastus on mahdollinen myös sellaiselle, jonka usko on heikompi kuin niiden, jotka Jumala on valinnut jo ennen aikojen alkua:

    Efe 1:4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,
    1:5 edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,  6 sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,  7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.  8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,  9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä –  10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. 11 Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,

    Mutta, ovatko ihmiset tahdottomia nukkeja, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan eivätkä tule edes ajatelleeksi valinnan tärkeyttä? Reformoitu teologia ratkaisee ihmisen tahdottomuuden ongelman toisella tavalla: Jumala on kaikkivaltiudessaan luonut meidät sellaisiksi, että jotkut osaavat ja ymmärtävät ottaa Kristuksen vastaan vapaasta tahdostaan. Jumalan armovalinta ja ihmisen vapaa tahto eivät siis ole ristiriidassa keskenään.

    Jos siis Jumala on ennalta määrännyt ja ennalta tiennyt, että tietyt ihmiset ovat valittuja pelastukseen, niin mikä on toisten kohtalo? Ovatko he tuomitut kadotukseen? Mutta Jumalahan sanoo, että Hän toivoisi kaikkien ihmisten pelastuvan!  2 Piet 3:9 Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, ninkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. – Raamattu ei voi olla ristiriitainen, joten joku selitys tälle näennäiselle ristiriidalle täytyy olla.

    Katekismuksessa ev.lut. kirkko sitoutuu Lutherin opetukseen, jonka hän on ilmaissut Vähässä katekismuksessa näin: ”Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä”. Pyhä Henki kutsuu monia. Mat. 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Miksi ei kaikkia kutsuta? Vastaus tähän voi olla yksinkertaisesti, että evankeliumin ilosanoma ei tavoita kuin pienen osan ihmisistä, mutta he kaikki ovat kutsuttuja.

    Se, että valittuja on niin vähän, johtuu ensinnäkin siitä, että vain pieni osa kutsutuista ottaa kutsun vastaan. Toinen mahdollisuus olisi, että Jumala on ennalta jo ennen maailman luomista nähnyt ja määrännyt, että pienen osa ihmisistä Hän kutsuu ja valitsee johtamaan ihmiskuntaa ”kuninkaina ja pappeina” yhdessä Kristuksen kanssa (Ilm. 5:10).

    Ainakin apostolit ja itse Kristuksenkin Jumala oli Efesolaiskirjeen mukaan valinnut jo ennen maailman luomista. Ehkä Juudas Iskariotkin, vaikkakin tässä kohdin Jumalan ennaltanäkeminen on tarkoittanut sitä, että Hän ennalta tiesi Juudaksen kavaltavan Jeesuksen. Monia muita Jumala on kutsunut ihmisen elämän aikana. Harvat ovat tulleet valituiksi, vai sanoisinko hyväksytyiksi Jumalan silmissä. Usein on kuitenkin käynyt niin, että valittu ei kestäkään loppuun saakka, vaan luopuu uskostaan ulkoisten paineiden alla. Paineet ja houkutukset sekä lopunajalla esiintyvät suuret ihmeteot erehdyttävät ihmisiä ja ovat saatanan tekoja. Ketään ei tulkintani mukaan ole etukäteen tuomittu kadotukseen. Jeesus kysyikin, että mahtaako hän löytää uskoa tullessaan toisen kerran.

    Calvinin (ja Ulrich Zwinglinkin) reformoitu teologia korostaa Jumalan kunniaa ja yksinvaltiutta kaikissa asioissa. Sovittiko Jeesus kuolemallaan tosiasiassa vain ne, jotka Jumala on päättänyt pelastaa? Jos katsotaan, että Jeesus kuoli kaikkien puolesta, on tällöin hyväksyttävä periaate ihmisen vapaasta valinnasta; ilman vapaata valintaa ei Jeesuksen kuolemaa kaikkien puolesta ole mahdollista hyväksyä. Myös Jehovan todistajat ovat esittäneet ajatuksen, että Jeesus, toisin kuin Raamattu sanoo, ei ole välimies kaikkien ihmisten ja Jumalan välillä, vaan ainoastaan Jumalan valittujen, ns. pienen joukon, 144.000 välillä.  Nämä ovat Jehovan todistajien käsityksen mukaan nimenomaan Jehovan todistajia.

     

    Miksi en usko kaikkien ihmisten negatiiviseen predestinaatioon, ennalta määräämiseen ja ennaltavalintaan?

    Miksi Jumala kutsuisi ihmisiä kerran tai useammankin tämän elämän aikana, jos Jumala olisi jo edeltäkäsin tehnyt sitovan valinnan? Miksi Jumala olisi nähnyt tarpeelliseksi tuottaa ihmiskunnalle Raamatun opiksi ja ojennukseksi? Tai miksi Jumala tuo sanassaan esille houkuttavan palkinnon pääsystä Jumalan valtakuntaan, jos Hän on jo edeltä tehnyt valintansa niiden osalta, jotka sinne pääsevät? Jos Jumala on jo tehnyt valintansa ja määrännyt ketkä ovat valittuja, kuinka valitutkin voivat langeta ja luopua? Miksi Jumala sallii koettelemukset valituilleen, jotka eivät kestä koettelemusta? Kaikkihan eivät kestä loppuun saakka uskollisina. Jos Jumala on jo edeltä valinnut omansa, miksi Hän toivoo kaikkien pelastuvan?

    Jos kaikki kerran on Calvinin mukaisesti edellämäärättyä, miksi meitä Raamatussa kuitenkin kehotetaan valitsemaan pelastuksen tie ja kilvoittelemaan sillä? ”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi, sillä jos sen teette, ette koskaan lankea, sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.” (2 Piet 1:10,11). Miksi meidän pitäisi pyrkiä lujittamaan kutsumuksemme ja valintamme, jos Jumala on meidät ennalta valinnut. Eikö kaikki joka tapauksessa toteudu Jumalan säätämällä tavalla?

    Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön (prepared for destruction), ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltä valmistanut kirkkauteen?”(Room 9:21-23). – Vihan astioillekin Jumala osoitti kärsivällisyyttä eikä suinkaan ollut edeltäkäsin tuominnut heitä kadotukseen, vaikka oli varmaan edeltä nähnyt heidän tulevan kohtalonsa. Miksi Jumala osoitti pitkämielistä kärsivällisyyttä vihan astioille eli kadotukseen menossa oleville ellei Hän viimeiseen saakka odottanut näiden katuvan ja pääsevän näin osallisiksi Jumalan tarjoamasta pelastuksesta? Jumala soisi kaikkien pelastuvan, mutta on uskonut viime kädessä valinnan ihmisille.

    Kun Jumala on kaikkitietävä, myös edeltä käsin, Hän on varmaan tiennyt, että Adam ja Eeva tulevat tekemään vastoin Hänen määräystään. Hän on varmaan tiennyt, että saatana ylpistyy ja haastaa Hänet. Jumala on varmaan tiennyt ja suunnitellut, että Hänen Poikansa syntyy ihmisenä neitsyestä, joka on kuningas Davidin suvun jälkeläinen, joka elää synnittömän ihmisen elämän ja kuolemallaan lunastaa ihmiskunnan saatanan vallasta. Hän on myös suunnitellut ja tiennyt, että pieni joukko seuraa Jeesusta apostoleina ja toinen pieni joukko pyhiä tulee johtamaan Jumalan valtakuntaa yhdessä Jeesuksen kanssa ja että tulee olemaan suuri joukko, joka pelastuu valtakuntan. Kaikilla näillä pelastuvilla on vapaa valinta, mutta jos kestävät uskollisina loppuun asti, he pelastuvat lopun ajan suuresta ahdistuksestakin. Näin on Jumala suunnitellut.

    Jokainen ihminen päättää omasta kohtalostaan. Uskoako evankeliumi Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen lunastusuhrista ristinkuolemalla vai hylätä se hullutuksena. Suurin osa ihmiskuntaa hylkää kuulemansa evankeliumin eikä näe tarpeelliseksi tutkiskella sitä hengellisesti.

    1 Kor 1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 1 Kor 2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.

    ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mar 16:16).

     

    Jumalan edeltätietäminen

    Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi”. (Jer 1:4-5)

    Lisää esimerkkejä:
    1 Piet 1:1-2:1 ”Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa,  2 ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha”.

    Myös Jeesus itse oli Jumalan tällä tavoin ennaltatietämä (kreik. prognosis engl. foreknown):

    1 Piet 1:20Hänen [Jeesuksen], joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten”. KR 92 käyttää edeltätietämisen sijaan sanaa valittu: ”Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista…” Valittu sisältää ajatuksen ennalta olemassaolosta, kun taas edeltätiedetty ainoastaan Jumalan suunnitelman olemassa olemisesta. KR 92 on monessa muussakin kohdassa kääntänyt samalla tavoin liiankin vapaasti ja todellinen merkitys on näin jäänyt piiloon.

    Jumalan suunnitelmana on, perustuen Jumalan jo aikojen alussa edeltä tietämiseen, että Jeesus Kristus on syntyvä maan päälle Jumalan Poikana profeetaksi, joka julistaa Jumalan suunnitelman ihmisten pelastukseksi Jumalan valtakuntaan. Jumala niin ikään edeltätietämisensä mukaisesti kutsui valittujaan Kristuksen kuuliaisuuteen, jotta he pyhittyisivät hallitsemaan Kristuksen kanssa tulevaa Jumalan valtakuntaa. Edeltätietäminen jo ennen maailman perustamista ei siis tarkoita, että Jeesus sen enempää kuin muut valitut, olisivat olleet olemassa Jumalan luona – muutoin kuin Jumalan suunnitelmassa.

  • Kutsutut ja valitut

     

    Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut (Mat 22:14)

     

    Lähestyn asiaa Jeesuksen käyttämien vertausten kautta.

    Mat 22:1 Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:
    22:2 Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen [Jumalaan], joka laittoi häät pojallensa [Kristukselle].  3 Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.  4 Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: ’Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin.’  5 Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen;  6 ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.  7 Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.
    8 Sitten hän sanoi palvelijoillensa: ’Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.  9 Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.’  10 Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
    11 Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. 12 Ja hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi. 13 Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ’Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen.’ Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. 14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”

    Vaikka Jeesus sanoo, että monet ovat kutsutut, hän tarkoittaa sillä kaikkia, jotka vain kuulevat kutsun. Tämä käy ilmi mm. jakeesta Joh 12:32 Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.  Vain harvat tulevat valituiksi, kuten Matteuksen evankeliumi ennustaa. Jakeessa 22:8 todetaan, etteivät alkuperäiset kutsutut (juutalaiset) olleet arvollisia. Sen vuoksi kutsuttujen joukkoa laajennettiin; kaikki tavatut tulivat kutsutuiksi.

    Kutsu Jumalan valtakuntaan on siis annettu niin pakanoille kuin juutalaisillekin. Tulijoiden pitää kuitnkin käyttäytyä kutsun edellyttämällä tavalla ja osoittautua vanhurskaiksi ollakseen loppuun asti valittuja.

    Aluksi vain ’monet’ olivat kutsutut. Monet tarkoittaa israelilaisia. Kun he eivät huolineet kutsua, isäntä päätti laajentaa kutsuttujen joukkoa todeten, että aikaisemmin kutsutut eivät olleet sen arvoisia. Näin juutaliset ovat menettäneet asemansa valittuna kansana, mutta Jumalan kutsu koskee silti heitäkin.

    Näin kutsu tuli koskemaan myös pakanoita, kaikkia maailman ihmisiä. Jeesus sanoikin: Joh 12:32 Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni. – Mitä tämä luoksevetäminen tarkoittaa? Ainakin sitä, että apostolit saivat lähetyskäskyn viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan ja kastaa sen uskovat.

    Vaikka kutsu ja vetäminen koskeekin kaikkia niin käy niin kuin Jeesus sanoi Mat 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Monet eivät kutsusta huolimatta välitä siitä, tai jos tulevat, eivät ole ’pukeutuneet asianmukaisesti’. Pukeutuminen tarkoittaa Room 13:14 mukaan, että  pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus… eli uskokaa Jeesukseen ja siihen mitä Hän opetti Jumalan valtakunnasta.

    Luuk 14:24 sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani.’

    Vertauksen jakeessa 22:9 Go ye therefore into the highways, and as many as ye shall find, bid to the marriage.  KJV:sta käy paremmin ilmi Jumalan tarkoitus: kutsukaa Jumalan valtakuntaan niin paljon vieraita kuin vain tavoitatte. Mutta kaikkia ei millään tavoiteta, vaikka kutsu on avoin kaikille. Tätä samaa tarkoitusta toteuttamaan Jeesus antoi käskyn seuraajilleen tehdä opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä. Lähetyskäskyn toteuttamiseksi evankeliumi on käännetty yli kahdellesadalle kielelle, mutta joissakin maissa voi jokin muu uskonto olla niin hallitsevssa asemassa, että Jumalan valtakunnan todistaminen ei ole mahdollista eikä kutsu näin ollen tavoita kaikkia. Mat 22:14 mukaan harvat ovat valitut; tällä ei tarkoiteta sitä, että kutsun vastaanottaneita valittuja olisi lukumääräisesti vain vähän, vaan sitä, että heitä on suhteessaa vähän kutsuttujen suureen määrään nähden. Lopun ajan suuresta ahdingosta selviäviä pelastuneita valittuja on ‘suuri joukko’.

    Tämä suuri joukko voisi olla vieläkin suurempi, mutta osa valituista lankeaa lopun ajan ahdingossa pois: Mat 24:21 Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. 22 Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. 24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.  31 Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.

    Käytännössä kutsu tarkoittaa Jumalan sanan kuulemista.  Kristuksen sanan kuulemisesta voi seurata usko ja uskosta palkinto (Room 10:17).  Palkinto on Joh 5:24 mukaan iankaikkinen elämä: Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

    Tämän perusteella olisi siis helppoa päästä osalliseksi ikuisesta elämästä. Mutta pääseekö Jumalan valtakuntaan helposti? Antaako Raamattu ristiriitaista tietoa pelastuksen helppoudesta? Tähän liittyvää selitystä pohdiskelen kirjoituksessa ”Kaksi pelastusta”.

     

     

  • Vertaus kylväjästä.

     

    Mat 13:18 Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä: 

    13:19 Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen. 20 Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;  21 mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois. 22 Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi. 23 Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä.”

    Ihmiset kuulevat Kirkossa papin puhuvan Jumalan sanaa, mutta pappi ei juurikaan saarnaa Jumalan valtakunnasta. Usko jää näin puutteelliseksi.

    Kutsu ja valinta eivät ole peruuttamattomia eivätkä kutsun saaneet ole sidottuja kutsuun. Ei ole olemassa sellaista Jumalan kutsua, jota ihminen ei voisi omalla päätöksellään tehdä mitättömäksi. Ihmisen on jatkuvaasti kilvoiteltava ollakseen kutsujalleen arvollinen. Paavali totesi seurakunnissa olevan hämmentäviä oppeja, jotka eivät olleet apostolien julistamien evankeliumien mukaisia. Hän varoittaakin:

    Gal 1:6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,  7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.  8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.

    Hyvä ja aiheellinen kysymys onkin tänä päivänä: onko se evankeliumi mitä tänä päivänä seurakunnissa ja kirkoissa julistetaan apostolien julistaman evankeliumin mukaista.

    Jumalan sana on myös ymmärrettävä. Ymmärtävä ihminen myös tuottaa Hengen hedelmiä, kuka satakertaisesti, joku 60-kertaisesti ja jotkut 30-kertaisesti.

    Vertaus on kylväjästä (Jeesus): siemen tarkoittaa sanomaa Jumalan valtakunnasta ja hedelmä tarkoittaa Pyhän Hengen hededelmää eli Jumalan sanan levittämistä muille ihmisille. Vertaus kuvaa sitä, että Jumalan sanaa ’kylvetään’ runsaasti ja näin Jumala kutsuu kuulijoita. Valitettavasti vain harvoin siemen putoaa hyvään maahan, vastaanottavaiseen ihmismieleen. Mutta jos näin käy niin Joh 1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

    Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille (Mat 11:25). 

    Kun ihminen kuulee kutsun (Jumalan pelastuksen sanan Valtakunnasta) ja ymmärtää kuulemansa, seuraa tärkeä hetki; uskoako vai ei. Tässä kohdin ratkeaa kunkin ihmisen pelastuminen. Sitä ei suinkaan ole Jumala ratkaissut etukäteen ennen maailman luomista. Voi hyvinkin olla niin, että Jumala on joidenkin ihmisten kohdalla tehnyt myönteisen valinnan, vaikkapa niin, että tästä ihmisestä tulee profeetta, tuosta opettaja, noista tulee apostoleita jne. Se, että Jumala tekee tällaisen myönteisen valinnan joidenkin kohdalla, ei tarkoita että kaikkien osalta olisi tehty etukäteen päätös pelastumisesta tai kadotukseen joutumisesta.

    Tällaisiin kutsuttuihin pyhiin Paavali viittaa Roomalaiskirjeessään: 1:6-7 joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte: 1:7 kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Samoin Pietari: 1 Piet 1:1 Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, 1:2 ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha.  2:9 Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

  • Jumalan vetäminen ja valinta – Ihmisen vapaa tahto

    Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.  Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.’ Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni. (Joh 6:44-45)

    ‘Vetäminen’ on selitetty tapahtuvan sen jälkeen kun ihminen lakkaa luottamasta vain omaan järkeilyynsä ja sen sijaan ryhtyy kuuntelemaan mitä Jumala hänelle sanoo.

    Jes 54:13 Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia (KJVall thy children shall be taught of the LORD), ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.  14 Sinut vahvistetaan vanhurskaudella; sinä olet oleva kaukana väkivallasta, sillä ei sinulla ole pelkäämistä, ja kaukana hävityksestä, sillä ei se sinua lähesty.

    Kaikki ovat Jumalan opetuslapsia ja saavat vanhurskaina turvan väkivallasta ja hävityksestä. Viimeisten päivien ahdistusta vastaan he saavat Jumalan sinetin varjelemaan heitä. Kun ihminen näin etsii Jumalaa, silloin Jeesus puolestaan alkaa vetää häntä luokseen. Joh 12:32 Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.”  Heb 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

    2 Tim 1:9 hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja.

    …Jonka Hän antoi meille ennen ikuisia aikoja Kristuksessa Jeesuksessa. Jumalan aivoitus eli suunnitelma oli syntynyt jo ennen aikojen alkua, että Hän tulisi pelastamaan meidät pyhällä kutsumuksellaan suunitelmansa ja armonsa mukaisesti. Vaikka Paavali osoitti oppilaalleen Timoteukselle, se koskettaa myös meitä muita, jotka olemme ottaneet kutsun vastaan.

    Kaikki ovat siis kutsuttuja, ja kun he pysyvät Jeesuksen sanalle uskollisina, heistä tulee myös valittuja. Mutta, valitutkin voivat tulla harhaan johdetuiksi tai muutoin luopua uskostaan. Pietari painottaakin: 2 Piet 1:10 Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; Heb 10:38 mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen.”  39 Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. Judas Iskariot oli tästä esimerkki.

     Predestinaaation kannattajat uskovat, ettei ihmisellä ole vapaata tahtoa. Jos ihmisellä ei olisi vapaa tahto, ei hän voisi vastustaa Jumalan kutsumista eikä voisi siitä luopua. Ehkä tunnetuin esimerkki luopumisesta on Judas Iskariot. Raamattu ei turhaan varoita niitä, jotka oltuaan vakaassa uskossa, siitä luopuvat; heille ei ole olemassa anteeksiantoa. Tällaisen on myös tulkittu olevan anteeksiantamaton synti Pyhää Henkeä vastaan (nk. kuoleman synti).

    Ilm 17:14 He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa.”

    Joh. 6:37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.  6:65 Ja hän sanoi: ”Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna.”

    Jos joku ottaa vastaan Jumalan sanan, Jumala antaa hänen tulla Jeesuksen opetuslapseksi. Jokaisella on tässä suhteessa vapaa tahto ja oma valinta, vapaus myös luopua Kristuksesta. Jumala mielellään suo jokaiselle pääsyn Poikansa opetuspalseksi, jos vain ihminen aidosti katuu ja uskoo Jeesukseen ja Hänen opetukseensa. Jumalahan sanoo toivovansa, että kaikki tulisivat katumukseen ja pelastuisivat: 1 Tim 2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

    Room. 8:28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Roomalaiskirjeen jakeessa 8:28 on kysymys elävistä ihmisistä, jotka rakastavat Jumalaa. Tällaisten sydämiä Jumala tutkii. Mikäli ihmisen pelastuksen kohtalo olisi määrätty sitovasti jo aikaisemmin, ei olisi tarvetta tutkia ihmisen sydämen asennetta. Jumalan kutsumus ja ennaltamäärääminen tapahtuu vasta tässä vaiheessa ja sekin on ehdollista ja edellyttää, että ihminen pysyy uskollisena loppuun asti. Ei Jeesuskaan sanonut apostoleilleen, että heidät oli Jumala jo aikojen alussa valinnut Jeesuksen seuraajiksi, vaan Joh 15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät … Jeesus valitsi heidät sillä hetkellä. Muut pysyivät uskollisina paitsi Juudas. Toki Jumala on hyvinkin voinut edeltä nähdä tulevat apostolit, mutta ei ole edeltä sitovasti määrännyt heitä uskollisiksi kuten Juudas Iskariotin kohtalo osoittaa.

    Paavali kirjoittaa Efesolaisille 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.

    Tämäkin jae vahvistaa em. tulkintaa: ensin on kuultu pelastuksen evankeliumi, sitten tultu uskoviksi ja sen jälkeen on saatu Pyhän Hengen sinetti. Jos nämä efesolaiset uskovat olisi edeltä määrätty Kristuksen omiksi, Paavali olisi voinut kirjoittaa heille tähän tapaan: Jumala on jo edeltä määrännyt teidät Kristuksen omina saamaan Pyhän Hengen sinetin.

     

    Ihmisen vapaa tahto – Jumalan valinta

    …hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänenoman tahtonsa mielisuosion mukaan”(Efe 1:4,5).

    ”Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan”. (Efe1:11)

    ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room 8:28-31).

    Tässä Paavali kuvaa miten ihmisen tie etenee kohti vanhurskauden seppelettä. Tähän voisi vielä lisätä Jumalan vetämisen; Joh 6:44 Ei kukaan voi tulla minun [Jeesuksen] tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Tämän prosessin läpikäyneet on Jumala edeltä määrännyt tulemaan Poikansa kaltaisiksi. Mitä tarkoittaa olla Jeesuksen kaltainen? Pysähdypä hetkeksi miettimään!

    ”Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se’ Sillä Moosekselle hän sanoo: ’Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan’. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.” (Room 9:14-16).

    ”Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. Jumala on tehnyt kahdenlaisia astioita (ihmisiä): jaloa ja halpaa käyttöä varten. Jaloa käyttöä varten tehdyt ’laupeuden astiat’ Jumala on edeltä käsin valmistanut kirkkauteen (pelastukseen), mutta on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt niitä ihmisiä, joita Hän nimittää vihan astioiksi ja jotka ovat menossa häviöön, jotta laupeuden astioissa näkyvä Jumalan kirkkaus kävisi ilmi. Tässä on tärkeää nähdä, etteivät vihan astiat ole edeltä valmistettuja (määrättyjä) tuhoonsa, vaan he ovat ajautuneet siihen tarttumatta Jumalan kutsuun.

    … minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.” (5 Moos. 30:19).

    Ihmisellä on vapaa valinta elämän ja kuoleman välillä.

    Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (Mat 16:24).

    Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: ”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija.” (Mark. 9:35)

    Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.” (Joh 7:17).

    ”Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon …(Joh. 7-37).

    ”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois’. (Apt. 3:19).

    Ihminen voi tahtoa uskoa, tahtoa tehdä Jumalan tahdon mukaisesti. Tällaisen tahdon mukaan toiminen tarkoittaa parannusta ja kääntymystä syntien poispyyhkimiseksi.

    ”Palatkaa takaisin te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni” (Jer.3:14). Kuinka moneen kertaan Jumala tarjoaakaan mahdollisuutta palata ja saada synnit anteeksi. Jos ihmisen pitää antaa anteeksi ”seitsemänkymmentä kertaa seitsemän” niin samoin tekee Jumalakin.

    Jumala oli alunalkaen valinnut Israelin kansan omiksi laupeuden astioikseen, mutta luonnollinen Israel ei ottanut vastaan Jumalan Pojan esittämää kutsua. Niinpä Jumala on kutsunut kansakseen sen, joka ei ollut Hänen kansansa (pakanat) ja Israelin osaksi jäi kuten jakeessa 27 sanotaan: Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös. 

    Room 9:21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?  22 Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön,
    23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?  24 Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista,
    25 niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: ”Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani. 26 Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: ’Te ette ole minun kansani’, siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi.”

     

     

  • Kenet Jumala on ensiksi valinnut?

    Ihmiset tuntuvat useinkin ajattelevan, että ihminen itse valitsee Jumalan. Onko näin? Kumpi valitsee, ihminen vai Jumala? Jumala kutsuu ihmistä, usein useammankin kerran. Ihminen valitsee joko uskon tai sen hylkäämisen. Eikä aina edes tietoisesti. Onko todellisuudessa kyse Jumalan ihmiseen kohdistavasta valinnasta kuten Jeesus sanoi: Ette te valinneet minua vaan minä valitsin teidät” (Joh 15:16).

    Usein esitetty ennaltamääräämiseen liittyvä Raamatun kohta on Room 8:28-29:  Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. – Efesolaiskirjeen mukaan ”jo ennen maailman luomista Hän on valinnut meidät kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina” (Efe 1:4).

    Kutsutuista ja valituista sanotaan, että heidät ”on valittu Jumalan – edeltätietämyksen mukaan (1.Piet. 1:1,2), ”valittu ennen maailman perustamista”, ennalta määrätty otettavaksi Jumalan pojiksi(Efe 1:3-5,11) ja ”valittu alusta pitäen pelastukseen ja kutsuttu tähän” (2Tes 2:13,14). Näiden jakeiden osalta on herätetty tulkintakysymys siitä, koskevatko jakeet yksittäisiä ihmisiä vai onko kyseessä kristillisen seurakunnan, joka on ’yksi ruumis’, ennaltamääräyksestä. Jumala ei kuitenkaan pelasta epävanhurskaita yksilöitä sillä perusteella, että seurakunnassa on valtaosa vanhurskaita. Ilm 2:23 …ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan. Tarkastelihan Jeesuskin Sardeen seurakuntaa: Ilm 3:3 muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.  4 kuitenkin on sinulla sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.

    Tietyn pienen joukon ihmisiä on Jumala valinnut (ennaltamäärännyt) jo ennen maailman perustamista pelastukseen ja kutsunut heidät. Tämä on se pieni joukko, josta Jeesus sanoi Luuk 12:32 Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa antaa teille valtakunnan. Jumala on siis nähnyt tulevan kehityksen jo ennen maailman perustamista. Hän on nähnyt niin syntiinlankeemuksen kuin Kristuksen lunastusuhrin ja Jumalan valtakunnan perustamisen kuninkaanaan Kristus ja hallitsijoina pieni joukko pyhiä, jotka ottavat paikkansa Kristuksen tulemisen yhteydessä tapahtuvan ensimmäisen ylösnousemuksen jälkeen.

     On myös esitetty käsitys, että jos joku yksittäinen ihminen on valittu, hän ei sen jälkeen voisi koskaan luopua uskosta. Mat 24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Saatanan toiminta lopun aikoina on menestyksekästä; hän onnistuu eksyttämään jopa valitutkin. Tähän sanoisin näin: Jumalallahan on kaikenkattava ennaltatietämys. Hän varmaan tietää, että monet ’valitut’ tekevät oikean uskonvalinnan, mutta usko ei kestäkään. Uskovien on oltava jatkuvasti kestäviä ja varuillaan, etteivät tule petetyiksi.

    1 Tes 5:9 Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

     

     

     

  • Miten käy muille ihmisille, jotka eivät ole valittuja?

    joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.

     

    Jeesus sanoi, minä olen tie totuus ja elämä. Jeesuksen osoittama tie on kapea ja pitkä. Sille on mentävä ahtaasta portista. Löytääkseen portin ja sen takana olevan tien, on tunnettava totuus, jotta voisi kulkea Jeesuksen viitoittamaa tietä.

    2 Tes 2:9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä 10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.” 11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, – Jumala koettelee niitä, jotka eivät rakasta totuutta voidakseen pelastua, lähettämällä näille ihmisille “väkevän eksytyksen”. Totuutta rakastavat uskovat eivät sorru tähän eksytykseen.

    Mal 4:1 Sillä katso: Se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa. 4:3 ja tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot.

    Jer. 30:11 Sillä minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra, ja pelastan sinut. Minä teen lopun kaikista kansoista, joiden sekaan minä olen sinut hajottanut; ainoastaan sinusta [Israelista] minä en loppua tee: minä kuritan sinua kohtuudella, mutta rankaisematta minä en sinua jätä.

    Lopunajan ihmisille on tyypillistä, ei suinkaan rakkaus Raamatun totuuteen ja sen noudattamiseen, vaan ihmiset etsivät itselleen mieluisia opettajia, joiden opetus kutittaa heidän korviaan (UM, NASU). 2 Tim 4:3 Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia. UM:n käännös on kuvaavampi kuin KR 38:n korvasyyhy. Vaikka Jeesus sanoi, että hänen ikeensä on helppo kantaa, se ei riitä ihmisille, vaan he haluavat vieläkin enemmän heitä miellyttävää opetusta tyyliin ”kaikki pääsevät taivaaseen”

  • Onko pelastuminen helppoa vai vaikeaa?

     

     

    Tehkää parannus ja katukaa!                                  

    Luuk 13:3ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

    1 Tes 1:10 ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.

    Ilm 2:5 Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.

    Ilm 3:4 Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.

    Ilm 3:19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.

    Me elämme tällä hetkellä samanlaisessa Laodikean seurakunnassa. Emme ole kylmiä emmekä kuumia. Olemme välinpitämättömiä ja turtuneita. Ehkä käymme kirkossa kerran tai muutaman vuodessa ja katsomme, että se riittää. Jumalanpalvelukset ovat toinen toisensa jälkeen samanlaisia, usein varsinkin televisioidut jumalanpalvelukset ovat suurimmalta osin laulua ja soittoa. Opetusta Jumalan meille antamista käskyistä ei niihin sisälly.

     Raamatusta löytyy jakeita, joiden mukaan voisi päätellä, että pelastuminen on varsin yksinkertaista ja helppoa: Room 10:13 Silläjokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Eikö mitään muuta?

    Katsotaanpa esimerkiksi 1 Joh 5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; Ja vaikkapa tämä: Heb. 5:9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän [Jeesus] iankaikkisen autuuden [pelastuksen] aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset. Jeesukselle pitääkin olla myös kuuliainen, eli häntä on toteltava.

    Tai sitten se on vaikeaa: Mat 24:9 Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.  10 Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan.  13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

    Tai: 1 Piet 4:18 Ja ”jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?”

    Johannes Kastaja varmaankin pääsee taivasten (Jumalan) valtakuntaan ensimmäisten joukossa, eikö vain? Lukekaapa ajatuksella mitä seuraava Matteuksen jakeet meille sanovat. Mat 11:9 … Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.  10 Tämä on se, josta on kirjoitettu: ’Katso, minä lähetän enkelini [messenger, sanantuoja] sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi.’ 11 Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.

    Miten Jeesus luonnehtiikaan Johannes Kastajaa? Hän on enemmän kuin profeetta. Minä lähetän enkelini… Ja kuitenkin: Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. Tarkoittaako tämä, että Jumalan valtakuntaan on tosi korkeat pääsyvaatimukset kun Johannes Kastajakin on arvoasteikolla viimeisenä? Vai miten tämä kohta pitää tulkita? Pohdittuani tätä tulin siihen tulokseen, että maanpäällä olevaa Johannesta verrataan taivaallisiin Jumalan valtakunnan joukkoihin.

    Jumalan valtakunnan pyhät tulevat olemaan voimallisia Jumalan palvelijoita. Heistä mm. sanotaan: Ilm 2:26 Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, 27 ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään – niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain. Nämä Ilmestyskirjan pyhät, jotka hallitsevat pakanoita – kuka viittä kaupunkia, kuka kymmentä – ovat paitsi suuria hengellisessä mielessä, myös voimallisia tehtävänsä toteuttamisessa. Kenelläkään ihmisella, ei edes Johannes Kastajallakaan ole ollut tällaisia voimia ja siinä mielessä Jumalan valtakunnan joukoilla on korkeampi asema maan ihmisiin nähden, vaikka kuinka vanhurskaita nämä muuten olisivatkin. Matteuksen jaetta 11:11 ei siis pidä tulkita niin, että se vetää Jumalan valtakuntaan pelastuville aivan mahdottoman korkean vaatimuksen. Jäljempänä kirjoitan mitä Raamattu asiasta sanoo tarkemmin.

    Olen seuraavaan jaksoon ottanut runsaasti lainauksia Raamatusta; Ne kertovat mitä Raamatussa sanotaan pelastumisesta. Mitä meidän on tehtävä pelastuaksemme?

    Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät (Mat. 7:13);  mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät (7:14). 

     

    Jumalaa ja Jeesusta tottelemien.

    Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.” (Apt 5:32)

    joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” (Mark. 3:35) 

    Johannes 17:15-17 muistuttaakin, että Sinun sanasi on totuus. Toisaalla Raamatussa kehotetaan rukoilemaan Jumalaa hengessä ja totuudessa.  Joh 4:23 Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. 24 Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa” eikä suinkaan monta sataa vuotta Kristuksen ja apostolien jälkeen kirkolliskokouksissa päätettyjen oppien mukaisesti. Tällainen Jumalan palveleminen on turhaa; on noudatettava Jumalan aitoja käskyjä. Mat 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen isäni tahdon.

    Apt 5:32 Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.”

    1 Joh.2:3 Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.  4 Joka sanoo: ”Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.

    Ilm 21:8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.

    Mat 28:18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.  19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen  20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

    2 Tes 1:8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. 9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,

    Heb 5:9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,

    Mat 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

    14:15 Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.  16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,

    Room 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

    Joh 12:49 Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.  50 Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.”

    6:38 Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.

    7:16 Jeesus vastasi heille ja sanoi: ”Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.

    8:28 Niin Jeesus sanoi heille: ”Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.

    14:10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.

    14:24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. 

     

    Maailman rakastaminen. 

    rahan himo on kaiken pahan juuri 

    Joh 2:15 Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. 16 Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. 17 Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.

    1 Tim 6:10 Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. 6:8 mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. 6:31 Älkää siis murehtiko sanoen: ’Mitä me syömme?’ tahi: ’Mitä me juomme?’ tahi: ’Millä me itsemme vaatetamme?’

    6:33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä [jokapäiväisen elämän tarpeet] teille annetaan.

     

    Rakasta Jumalaa, Jeesusta ja lähimmäisiäsi.  

    Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus (1 Joh 4:8).

    Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan (1 Joh 4:7)

    Joh. 13:34 Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. 35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”

    1.Joh. 5:1 Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt. 5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;  4 sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.  5 Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?

    4:8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. 11 Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. 12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. 5:2 Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.

    Joh 14:15 Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Mat 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

    1 Joh 3:10 Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta. 3:14 Me tiedämme siirtyneemme [olemme saanet varman lupauksen] kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. 4:20 Jos joku sanoo: ”Minä rakastan Jumalaa”, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. 21 Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.

    1 Joh 2:9 Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä.  10 Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta.  Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.

    Mat 22:39 Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’

    Mat 5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

    Edellä olevat Matteuksen jakeet ovat selviä. Mutta, mitä tarkoittaa Luukas, joka sanoo:

    Luuk 14:26 ”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.  14:33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.

    On selvää, ettei Luukas tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi vihata lähimpiään. Hän vain tarkoittaa sitä, että ihmisen tulee rakastaa enemmän Jumalaa kuin lähimmäisiään enemmän Jumalaa kuin omaa elämäänsäkin.

    Ensimmäiset käskyistä kohdistuu Jumalaan ja loput lähimmäisiin. Näin ne voidaan typistää näihin kahteen asiaan: Rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi.

    Jos rakastamme Jumalaa, teemme niin kuin 1 Joh 5:3 sanoo: Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; Jos emme pidä Hänen käskyjään, ei rakkautemme ole aitoa, vaan turhaa. Paavali sanookin Room 7:12: Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.  14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. – Uskova hairahtuukin joskus, mutta katuvalle annetaan anteeksi. 1Pietarin kirjeessä sanotaan lisäksi:4:8 Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ”rakkaus peittää syntien paljouden.

     

     Pelastus on lahja Jeesuksessa.

    me pelastumme hänen elämänsä kautta 

    Jes 55:6 Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. 7 Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.

    1 Joh 5:11 Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. 12 Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

    Joh 5:26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. 27 Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.

    Efe 1:4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, :5 edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, 7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.

    Kol 1:13 häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.  14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,

    Room 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. 14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.

    Room 5:5 mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille [Pyhän] Hengen vakuudeksi. – Kaikilla oikeasti syntejään katuneilla ja kääntyneillä on Jumalan Pyhä Henki. Sen uskova tietää saamistaan Pyhän Hengen hedelmistä, joita ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen (Gal. 5:22). 9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta [lopun ajan ahdistuksista].  10 Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta  nyt, kun olemme sovitetut;

    Jae 9 selittää, että uskovat ovat saaneet syntinsä anteeksi Kristuksen veren eli hänen kuolemansa kautta. Näin uskovat ovat saaneet kaikki entiset syntinsä anteeksi. Paavali lisää vielä pelastumisen ahdistuksen ajan vihasta ja sitä myöten Herran päivän suuresta tuhosta, joka kohtaa ihmiskuntaa. Tästä voimme myös päätellä, että ylösnousemus tapahtuu ennen Herran päivän tuhon kulminoitumista. Yhtä lailla tärkeää on pelastuminen Kristuksen elämän kautta. 1 Kor 15-17 sanookin: Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. 18 Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat kadotetut.  – Kristukseen uskovina kuolleet saavat ensimmäisessä ylösnousemuksessa osakseen Kristukselta ikuisen elämän lahjan.

    Apt2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.  – Jos tätä lahjaa ei ole jollakin, hän ei saa elämää eli pelastusta.

    Joh 17:15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. 16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.  17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.

    Markus kirjoittaakin: 7:7 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.’ 8 Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.” 9 Ja hän sanoi heille: ”Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. 

    Synnin tekeminen. Mitä synti on?

    … Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista 

    Joh 3:4 Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.

    Jaak  2:10 sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.

    Room 3:20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. (synnin tunteminen)

    Mat 19:16 ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: ”opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?” 17 mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.  – Pelkkä uskominen Kristukseen ei riitä pelastukseen.

    Heb 10:26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, Edellä oleva jae puhuu siitä, että uskova ihminen lipuu takaisin entiseen, syntiseen elämäänsä ja tietoisena tekee syntiä. Pyhä Henki poistuu hänestä ja seuraukset voi lukea parista seuraavasta jakeesta: 27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. 29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!

    Entä jos ihminen on vaikka huumeiden orja? Tai homoseksuaali? Tällaisista synneistä poispääseminen voi tuntua mahdottomalta. Miten heidän käy? Minä en osaa tähän vastata. Ainakin hyvä yritys ja ponnistelu synnistä vapautumiseksi saatetaan palkita.  rakkaus peittää syntien paljouden. sanotaan Raamatussa (1 Piet 4:8).

    2 Tes 1:7 …kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
    8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. 9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,

    Joh 15:6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.

     

    Usko Jeesukseen.

    … jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole [ikuista] elämää 

    1 Joh  5:11 Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
    5:12 Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. 2:22 Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. 2:23 Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä

    1 Joh.2:24 Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. 25 Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.

    Joh 3:34 Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.

    Joh 3:36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

    Joh 6:63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.  68 Simon Pietari vastasi hänelle: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;

    Mat. 24:35 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.

    Joh 15:6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.

    Room 10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;

    Joh 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.  3:36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

    Mat 10:22 Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

    Kuka ei pääse Jumalan valtakuntaan? 

    Herra tuntee omansa …

     2 Tim 2:19 Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee.”

    Gal. 5:19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,  20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,  21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.  22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

    Kol. 3:5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, 6 sillä niiden tähden tulee Jumalan viha,  7 ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. 8 Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.  9 Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa  10 ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.

    1.Kor.6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,  10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

     Usko, armo ja teot.  

    armosta te olette pelastetut uskon kautta

    usko ilman tekoja on kuollut.

     

    Joh 15:1 ”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.
    2 Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
    3 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.
    4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. 5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

    Efe 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –  9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. 10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.

    Jaak 1:27 Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

    Room 10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;   10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.

    Joh. 1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, 2:23 Mutta kun hän oli Jerusalemissa pääsiäisenä, juhlan aikana, uskoivat monet hänen nimeensä, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki. 20:31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä. 

    Mat 25:31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.  34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
    35 Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
    36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’    37 Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
    38 Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?  39 Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’  40 Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ’Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
    41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.  42 Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;  43 minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’  44 Silloin hekin vastaavat sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’  45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’  46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

    Ilm. 20:12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. 13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

    Efesolasirjeessä vakuutetaan, että ”armosta te olette pelastetut uskon kautta” (2.8), ja 2:9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi, niin miten on mahdollinen Ilmestyskirjan jae (2:13), jossa viimeisellä tuomiolla olevat tuomitaan ”kukin tekojensa mukaan”? Katsotaan vielä pari jaetta.

    Jaak. 2:14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? 2:18 Joku ehkä sanoo: ”Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Jaakob taitaa päästä asian ytimeen: sellainen usko, joka ei synnytä ihmiselle halua tehdä uskon tekoja lähimmäisilleen, on hyödytön ja itse asiassa kuollut. Oikea usko näyttäytyy rakkaudellisina tekoina. Kuinka paljon onkaan sellaisia uskovia, jotka Jeesuksen sanoin ”minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle”.

    Jaak. 2:26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

     

    Uskossa pysyminen  – että pelastuisitte

    Joh 8:24 Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.”

    Fil 2:9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,  10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,  11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

    2:12  Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;

     

    Uudestisyntyminen.

    … joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.

     

    Joh 14:14 Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
    15 Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.  16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,  17 totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.

    Tässä jakeessa Pyhää Henkeä kutsutaan toisella nimellä, Totuuden Henki. Maailma ei voi ottaa sitä vastaan; ihmiset kulkevat ’tämän maailman ruhtinaan’ eli saatanan vieminä, nekin, jotka väittävät olevansa kristittyjä tai peräti uskovia.

    Joh 14:21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.” Pitämällä Jeesuksen antamat käskyt, ihminen saa totuuden Hengen itselleen ja myös Hengen hedelmät, sekä suuriarvoisen lupauksen: Mat 28:20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.

    Sekä Isä että Kristus jäävät uskovan luokse asumaan: Joh. 14:23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.  24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

    Apt. 5:32 Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.

    1.Joh. 3:24 Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.

    Mitä Jumala ja Jeesus sitten käskivät? Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Jumalan ja Jeesuksen rakastaminen on heidän käskyjensä pitäminen. Tämä on keskeisintä. Näihin kahteen sisältyvät ja näistä voidaan johtaa kaikki muu, vaikkapa lähimmäisten auttaminen. Hädänalaisia olivat tuohon aikaan ”lesket ja orvot”, mutta tänä päivänä on muita puutteenalaisia. Totteleminen ilmenee teoissa. Teoissa, joita Jeesus käski tekemään. Usko ilman tekoja on kuollut!

    Kuka sitten voi syntyä uudelleen ja miten se tapahtuu?

    Joh. 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.”

    4 Nikodeemus sanoi hänelle: ”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?”  5 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

    Jeesus puhuu siitä, että ihmisen on synnyttävä ylhäältä sekä toisaalta vedestä ja Hengestä. ’Ylhäältä’ viittaa Jumalan Pyhään Henkeen. ’Vedestä’ viittaa Jumalan sanaan, sanoohan Raamattu Jeesuksen mukaan: Ilm 21.6 Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi ja 22.17 Ja Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi

    Room 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

    1.Kor. 3:16 Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? 1.Joh. 3:24 Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.

    Näissä jakeissa puhutaan sekä Kristuksen Hengestä että Jumalan Hengestä. Kysymys on itse asiassa Jumalan Hengestä, jonka Kristus lupasi lähettää noustuaan taivaaseen.

    Joh. 15:26 Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.

    Room. 8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.

    2.Kor 5:17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.

    Apt. 5:32 Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.” Room. 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

    Pyhän Hengen saadessaan uskova saa myös Hengen hedelmiä!  Kun uskova saa Pyhän Hengen, hän myös syntyy uudestaan. Lopullisen sinetin uudestisyntyminen saa vasta ylösnousemuksessa, koska valitutkin voivat luopua uskosta ja menettävät Pyhän Hengen. Ne, jotka kestävät uskossa loppuun saakka, saavat enkeleiltä merkin otsaansa, Jumalan sinetin, ja varjeltuvat lopun ajan koettelemuksissa.  

     

    Anteeksiantaminen.  

    Silläjos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;(Mat. 6:14)


    6:15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

    Mat 18. luvussa 23 > on vertauskuvallinen kertomus siitä, miten meidän on vuorostamme annettava anteeksi meidän ’velallisillemme’ tai niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan. Jos emme vuorostamme osoita armoa, Jumala voi peruuttaa armonsa meille.

    Raamatussa korostetaan, että uskovista on tarkoitus tulla Jeesuksen kaltaisia: ”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne” (Mat.:29). 1.Joh.3:2 Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.

    Ollessaan maan päällä olivat apostolit esikuvansa mukaisesti nöyriä ja vaatimattomia. He tekivät elatuksekseen ammattinsa mukaista työtä vaatimatta rahaa tai muuta erityiskohtelua. Ts. he olivat jo Kristuksen kaltaisia. Kun Kristus ilmestyy toisen kerran, he saavat nähdä Kristuksen kirkkauden hänen ulkoisessa olemuksessaan. 

     

     Väärät opit.

    Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja  (1Tim. 4:1) 

    Ihmiset ovat jopa muuttaneet Jumalan kymmenen käskyä poistamalla alkuperäisen toisen käskyn ja jakamalla himoitsemiskäskyn kahtia. Näin käskyjen lukumäärä pysyi kymmenessä, mutta Jumalan kielto tehdä kuvia ja patsaita niin Jumalasta kuin ns. pyhimyksistäkin, ei jäänyt enää voimaan. Vielä nykyäänkin uskovat katoliset rukoilevat pyhimyksiä, neitsyt Mariaa ym. Ihmiset ovat liki kahden vuosituhannen ajan rakentaneet opinkappaleensa, ei Raamattuun vaan kirkkoisien kirjoituksiin ja vanhoihin perinnäistapoihin ja uskomuksiin perustuen.

     Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia 2 Tim. 4:3
    ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin 4:4.

    Efe 5:3 Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niinkuin pyhien sopii –  4 älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta.  5 Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.  6 Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;

    1 Kor 15:1 Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
    15:2 ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.

    Kol 1:23 jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.

    Kol 3:23 Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille,  24 tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta.

     

     

     

  • Välitila pelastuksessa.

     

    Ilm 1:18 ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Ilm 20:14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

    KJV 1789 And death and hell were cast into the lake of fire. This is the second death.  Monetkin tutkijat ja suurtenkin kirkkokuntien oppi käsittää tuonelan eri asiaksi kuin itse helvetin. KJV käyttää kuitenkin helvetti sanaa molemmissa jakeissa. Välitila –käsite kuitenkin ymmärretään niin, että se on paratiisi eli taivaan esikartano vanhurskaille uskoville, jossa he viettävät kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisen ajan. Syntisille se on tulisen kärsimyksen paikka.

    Oppi perustunee pääasiassa Jeesuksen vertaukseen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, joka maan päällä eläessään oli köyhä kerjäläinen ja tautien kourissa kärsivä.

    Luuk 16.luku:

    16:19 Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.  20 Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita  21 ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.  22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.  23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.  24 Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’
    25 Mutta Aabraham sanoi: ’Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. 26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’  27 Hän sanoi: ’Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon  28 – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.’  29 Mutta Aabraham sanoi: ’Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä.’  30 Niin hän sanoi: ’Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen.’  31 Mutta Aabraham sanoi hänelle: ’Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.”

    Kyseessä on Jeesuksen vertaus. Jos tällainen oppi todella olisi Raamatussa, luulisi sen olevan kirjoitettu useassa kohdin. Varmaan Jeesus ja apostolit julistaisivat sitä aina puhuessaan varsinaisesta Jumalan valtakunnasta. Mutta ei! Missään muualla Raamatussa ei kerrota, että kuoleman jälkeen ihminen eläisi tällaisessa paikassa, jossa toiset nauttivat olostaan Abrahamin helmassa ja syntiset kärsisivät tuskaa näitä kahta ryhmää erottaan kuilun takana. Kun rikas mies kärsii janoa ja polttavaa tuskaa, hän anoo, että Lasarus (miksi juuri hän?) kastaisi sormensa veteen sillä lieventäisi poltetta ja janoa hänen suussaan. Kuinka näin pieni ja mitätön toimenpide voisi auttaa? Monet muutkin yksityiskohdat osoittavat, että kyse on vertauksesta.

    Saarnaaja  9:5 sanookin: Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu Kuolleet eivät tiedä mitään, eivätkä myöskään tunne mitään!

    Tuonela, joka englanninkielessä käännetään sanalla hell, tunnetaan nykyisin helvettinä. Se oli alunalkaen vain maakuoppa tai maakellari. Kreikaksi hades ja hebreaksi sheol. Suomeksi lähinnä vain hauta, jossa ruumis kuolleena makaa ja maatuu tuntematta mitään.

    Piinahelvetillä, jossa syntinen kärsii ikuista piinaa tulisessa järvessä, on peloteltu vuosisatojen ajan kirkkoväkeä ja pidetty heidät kurissa. Oma käsitykseni helvetistä on se, että se tarkoittaa ikuista poiskarsimista Jumalan yhteydestä. Kadotustuomion saavat karsitaan pois ikuisen elämän saaneiden joukosta. Tätä pohdin tarkemmin artikkelissa ”Viimeinen tuomio”.

    Jeesuksen vertausta rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk 16:19 >) on käytetty todisteena välitilasta, jossa kuolleet oleskelevat ennen viimeistä tuomiota. Syntisille se on tuskan ja kidutuksen paikka, mutta vanhurskaat pääsevät välitilassa ”Abrahamin helmaan”. Rikas mies, joka on joutunut kärsivien puolelle, on tuskissaan ja kääntyy Abrahamin puoleen apua saadakseen. Jos kuolleet eivät tiedä mitään, he eivät myöskään tunne mitään.

    Ajatus, että tällainen kuoleman valtakunta, jossa oltaisiin ruumiillisessa ja tietoisessa olotilassa, olisi oikeasti absurdi; onko kyseessä samat ruumiit missä ihmiset ovat kuolleetkin? Varmaankin koska ylösnousemusta ei ole vielä tapahtunut. Ruumiit ovat tuhoutuneet ja usein vain kasa luita on jäljellä. Kuinka nämä voivat tuntea janoa ja tuskaa? Vai ovatko ruumiit sittenkin henkiruumiita? Sama kysymys: miten henki voi tuntea fyysisen ihmisen tavoin janoa ja kuumuuden polttavuutta?

    Tuonelan on katsottu muuttuneen toisenlaiseksi Kristuksen kuoleman jälkeen. Kun se Vanhan Testamentin aikoina oli vain hauta (sheol/hades), se on nyt uskoville ihana paratiisimainen olotila, jossa uskovat voivat odottaa tuomiota ja pääsyä taivaaseen. Samat kysymykset voidaan esittää tähänkin uuteenkin tulkintaan. Ja lisäksi: Kuolleet, niin ne kuolleet, jotka kuolivat Vanhan Testamentin aikana kuin uudetkin kuolleet, on ilmeisesti jaettu kahteen ryhmään. Syntiset joutuvat tuskaa ja janoa polttavassa kuumuudessa kärsivien joukkoon ja vanhurskaat pääsevät Abrahamin kanssa nauttimaan paratiisin onnesta. Kuka on päättänyt ihmisten osalta kummalle puolelle he joutuvat? Viimeistä tuomiota ei ole vielä tapahtunut. Kuka siis on toiminut tuomarina ja millä valtuutuksella? 

    Oppi kolmannesta taivaasta tai paratiisista tai välitilasta on kovin heikosti perusteltavissa Raamatun pohjalta.

     

     

  • Mikä on oikea usko, joka pelastaa?

     

     

    Onko täydellisen oikeata kirkkoa olemassakaan?

    Lähdin miettimään tätä kysymystä siitä ihmetyksestä, että kautta historian Raamatun totuutta on tulkittu mitä eriskummallisimmin tavoin. Otan esille monia asioita, mutta joudun useimpien kohdalla tyytymään vain pinnalliseen mainintaan. Yritän kuitenkin tuoda esille omaan käsitykseeni perustuvan tulkinnan opillisista kysymyksistä, joista uskovat kinastelevat.

    Kuka loppujen lopuksi on oikeassa? Ja tämä on tärkeä seikka: onko oikeassa oleminen aina ehdottoman välttämätöntä? Onko mikään kirkko oikeassa kaikissa kysymyksissä?

    Olen varma, että halu etsiä totuutta on Jumalalle tärkeämpää kuin toisten kanssa siitä kinastelu – ja kinastelun voitto. Vaikka uskova ei löytäisikään mieleistään kirkkoa, hän voi lohduttautua Jeesuksen lupauksella. Jeesus lupaa jokaiselle, joka häntä rakastaa, että ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan (Joh 14:23).

    Rakkaus Jeesukseen on tarkeintä. Ei uskominen minkä kaavan mukaan tai minkään kirkon opin mukaan.

    Opillinen hajaannus alkoi jo alkuseurakunnissa, kun apostolit vielä elivät. Paavali kuvaa tilannetta 1 Kor 1:12 ”Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: Minä olen Paavalin puolta, toinen: Minä Apolloksen, joku taas: Minä Keefaan, joku vielä: Minä Kristuksen.” Ja vielä: 3:4 ”Kun toinen sanoo: Minä olen Paavalin puolta, ja toinen: Minä olen Apolloksen, ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?”

    Jo 2000 vuotta sitten ihmiset toimivat luontonsa mukaisesti ja etsiytyivät kannattamaan jotakin tiettyä mielipidesuuntaa. Tuntuu tutulta. Niinhän se on tänäkin päivänä.

    Entä Kristuksen seurakunnat? He sentään pyrkivät kaikin keinoin levittämään evankeliumin sanomaa sen puhtaimmassa muodossa, eikö niin? Mitä vielä, käsitykset jakautuivat seurakuntalaisten kesken ja seurakuntien kesken. Eri seurakuntia vertailee Ilmestyskirja. Vaikka Ilmestyskirjan seurakunnat kuvaavat ensimmäisiä seurakuntia, niiden on tulkittu ennustavan myös seurakuntien kehityspiirteitä tulevaisuudessa, siis nykyaikana.

    Tämän mukaan nyky-yhteiskunta löytyy Laodikean seurakunnan kuvauksesta. Sen olennainen piirre on Jeesuksen mukaan Ilm 3:14 ”Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
    15 Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava!
    16 Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.
    17 Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.
    18 Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.
    19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.”

    Tässä kirjoituksessa tarkastelen esimerkkien avulla, kuinka ihmiset nykyisinkin uskovat Raamatun sanaan niin monella eri tavalla. Eri tavat uskoa johtavat vastakkainasetteluun ja kuppikuntien muodostumiseen. Vaikka olenkin monesta kysymyksestä samaa mieltä protestanttisten kirkkojen kanssa, muutamassa asiassa olen eri mieltä.

    Kun viimeisellä tuomiolla seisomme Kristuksen edessä, hän saattaa sanoa: ”Voi teitä, kun ette kyenneet hyväksymään erilaisia käsityksiä, vaan kävitte tukkanuottasille ja aloititte jopa uskonsotia. Ette ymmärtäneet, että Jumalan sana jätettiin monitulkintaiseksi, jotta ryhtyisitte pohdiskelemaan ja tutkimaan mikä on totuus. Ette osanneet erottaa tärkeitä asioita vähäpätöisistä. Olitte pikkusieluja.”

    Erilaisista mielipiteistä ja tulkinnoista syntyy vastakkainasetteluja, jotka ovat jopa johtaneet uskonsotiin. Minkälaiset asiat ovat johtaneet eriäviin mielipiteisiin uskosta?

     

    Raamatun kaanon

    Uuden testamentin kirjojen luettelon (kaanonin), määritteli ensimmäisenä Aleksandrian piispa Athanasios vuonna 367. Tarjolla oli suuri joukko kirjoituksia, mutta läheskään kaikkia ei hyväksytty mukaan. Valittujen kirjoitusten tuli tietenkin noudattaa samaa historiallista kuvausta ja uskon tunnustusta. Eihän tietystikään voinut tulla kysymykseen sisällyttää Raamattuun kirjoituksia, jotka ovat keskenään ristiriitaisia. Jos yksi kirjoitus hyväksyy Jeesuksen neitseellisen syntymisen, ei voida hyväksyä mukaan sellaista, joka väittää toisin.

    Tälläkin hetkellä eri kirkkokuntien Raamatut sisältävät jossain määrin eri kirjoituksia. Eräs tällainen joukosta pois jätetty on gnostilainen Tuomaan evankeliumi. Tuomas eli Judas Didymos Tuomas oli se ”epäilevänä Tuomaana” tunnettu opetuslapsi, joka ei uskonut Jeesuksen ylösnousseen, ennen kuin sai koskettaa tämän haavoja (Joh 20:24–25).

    Jumalan valtakunnan tulemisesta sanoo Tuomaan evankeliumi seuraavasti: 113 ”Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle, Milloin valtakunta tulee? Se ei tule odottamalla sen tuloa. Ei sanota ’katso, täällä!’ tai ’katso, tuolla!’. Ennemmin valtakunta levitetään maan päälle, eivätkä ihmiset näe sitä.

    Luukas sanoo samasta asiasta: 17:20 ”Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, 21 eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” – Aika lailla saman kaltaisesti; Jumalan valtakunnan tuloa ei näe, koska se on sisäisesti ihmisessä.

    Kovin gnostilainen on puolestaan seuraava jae 114: Jeesus sanoi, ”Katso, minä opastan häntä tehdäkseni hänestä miehen, niin että hänkin tulisi eläväksi hengeksi muistuttamaan teitä miehiä. Sillä jokainen nainen, joka tekee itsestään miehen, astuu sisälle Taivaan valtakuntaan.” – Tämän kaltaiset jakeet ovat taatusti pohja mitä erilaisimmille tulkinnoille ja sitä kautta oppiriidoille.

    Ev.lut. kirkko määrittelee gnostilaisuuden sisällön: ”Gnostilaisuus yhdisti kristinuskon hellenistiseen mystiikkaan ja filosofiaan. Kristus käsitetään gnostilaisuudessa salaisen, pelastavan tiedon tuojaksi ja vain näennäisesti ihmiseksi. Gnostilaisuus edusti jyrkkää dualismia eli kaksijakoista maailmankuvaa. Henki merkitsi valon ja aine pimeyden maailmaa. Askeesi eli karu, yksinkertainen elämäntapa kuului gnostilaisten yhteisöjen arkeen. Pelastus saavutettiin, kun ihminen oivalsi oman alkuperänsä olevan todellisen Jumalan luona. Gnostikko on salaisen tiedon haltijana muiden yläpuolella eikä Jeesuksen ristinkuolemallasiksi katsottu olevan osuutta ihmisen pelastumiseen.”

    Gnostilaisuus on vain yksi esimerkki uskosta, joka lisättynä nykyiseen Raamattuun hämmentäisi uskovia entisestään.

    1945 Ylä-Egyptissä Nag Hammadin kaupungin lähettyvillä löytyi iso saviruukku, jossa oli koko joukko koptinkielisiä kirjoituksia. Näiden joukossa oli Tuomaan evankeliumiksi ristitty evankeliumi. Sen ensimmäinen rivi alkoi näin: ”Elävä Jeesus pu­hui nämä salaiset sanat, ja Didymos Juudas Tuomas kirjoitti ne muistiin.” Tästä oli jo kymmeniä vuosia aiemmin löytynyt joitakin krei­kankielisiä katkelmia. Teksti sisälsi mo­nia Uudesta testamentista tuttuja opetuksia, mutta jotkut kohdat poik­kesivat täysin kaikesta tunnetusta kristillisestä perimätiedosta.

    Useissa niistä arvostellaan ylei­siä kristillisiä uskomuksia, kuten neitseellistä syntymää tai ruu­miillista ylösnousemusta, joita sanotaan naiiveiksi väärinymmär­ryksiksi.

    Tekstien kirjoitusajankohdaksi on arvioitu toista vuo­si­sataa, ehkä 120–150 -luvuilta, mutta se saattaa sisältää perimätie­toa, joka on peräisin var­haisemmalta ajalta kuten Uuden testa­mentin evankeliumit, kenties jo vuosilta 50–100, eli samalta tai jopa var­haisemmalta ajalta kuin nykyisen Raamatun Markuksen, Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit. Tuomaan evankeliumin sanotaan sisältävän salaista perimätietoa Jeesuksesta, joka on kätketty samaan aikaan syntyneen katolisen kirkon jäseniltä.

    Valtataistelu käytiin 300-400 lukujen aikana Katolisen ja gnostilaisen kristinuskon välillä. Gnostilaisen opin merkittävä vaikutus oli tosiasia. Katolinen kristinusko alkoi voittaa, kun keisari Konstantinus Suuri oli 310-luvulla kääntynyt suosiolliseksi kristinuskolle ja kun vuonna 391 keisari Theodosius I määräsi kristinuskon Rooman valtakunnan viralliseksi uskonnoksi, jolloin katoliset piispat pääsivät lopullisesti voitolle ja alkoivat hallita.” https://www.gnosis.fi/historia/gnostilaisuuden_vastustajat/ 

     

    Kirkolliskokoukset

    Kirkolliskokoukset olivat vuosisatojen ajan katolisia kokoontumisia. Eihän muita merkittäviä kirkkoja ollutkaan. Katoliset joutuivat taistelemaan harhaoppisina pitämiään lahkoja vastaan.

    Kristinuskosta tuli Rooman valtion hyväksymä uskonto 300-luvun alkupuolella ja vähitellen se vahvisti asemansa virallisena valtion uskontona. Samalla katolisen kirkon organisaatioon kuuluvat korkea-arvoiset kirkonmiehet piispat ja ylimpänä paavi saivat yhä lisää päätösvaltaa. Kirkon ja sen seurakuntien elämä erkaantui yksinkertaisesta yhteisestä kokoontumisesta ja keskinäisen rakkauden nimissä tapahtuvasta uskon harjoittamisesta ja leivän murtamisesta.

    Kirkolliskokoukset alkoivat määrittää uskon sisältöä. Siellä vahvistettiin uskontunnustus, joka velvoitti kaikkia sen hyväksymään ja noudattamaan jos aikoi pelastua ja ylipäätään säilyä hengissä. Ne, jotka eivät hyväksyneet kirkolliskokouksen määrittämiä oppeja (kolmiyhteisestä Jumalasta tai jeesuksen kaksiluonto-opista) saattoivat menettää henkensä.

    Nämä 300-luvulta peräisin olevat opit ovat oppeina edelleen voimassa. Protestoin sitä vastaan, että kirkot hyväksyttävät kokouksissaan oppeja, jotka eivät ole peräisin Raamatusta. Voiko joku osoittaa missä kohdin Raamattua julistetaan oppi kolmiyhteisestä Jumalasta tai Jeesuksen jumalallisesta luonnosta sekä inhimillisestä luonnosta?

    Mat 15:8-9 Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä. 

     

    Lahkot

    ”Lahkoilla” tarkoitan yksinkertaisesti sellaisia uskovia, joita valtakirkot eivät ole hyväksyneet kristillisten kirkkokuntien joukkoon. Hyljeksimiseen on useinkin syynä, jokin tai jotkin opilliset kysymykset. Useinkin syynä on ollut, ettei ko. yhteisö ole hyväksynyt paavia johtajakseen. Tai sitten syynä on ollut kielletty menettely, kuten lapsikasteen saaneiden uudelleen kastaminen vanhempana. Näitä ’anabaptisteja’ vainottiin ja surmattiin. Minkä ihmeen vuoksi? Ehkä siksi, että vanhemmalla iällä kastetut saattaisivat valita, aivan oman pään mukaan, jonkin muun uskontokunnan.

    Areiolaiset. Areiolaiset eivät hyväksyneet katolisen kirkon väittämää, että ”Isä, Poika ja Pyhä henki ovat kaikki täysin jumalia.” Arius 300-luvulla väitti, että Jeesus ei ollut Jumala, vaan hän oli luotu ihminen.

    Jehovan todistajat ovat uskonnollinen ryhmä, jota ei edes pidetä kristillisenä, koska he ovat unitaareja ja Jeesus on heidän uskomuksensa mukaan alun perin enkeli. Mielestäni on kovin väärin sulkea heidät pois muiden kristittyjen piiristä; hartaimpia kristittyjä saa hakea. Rukouksensa he osoittavat ”Isä Jumalalle rakkaan poikansa Jeesuksen kautta.” He näin tunnustautuvat palvovan yhtä Jumalaa, jonka poika Jeesus Kristus on.

    Metodistit. Maailmassa on metodisteja noin 80 miljoonaa. He uskovat Jumalan olevan kolmiyhteinen.

    Adventistit pyrkivät tulkitsemaan Raamattua profeettansa Ellen G. Whiten tuottaman sanoman tukemiseksi. He pitävät omaa seurakuntaansa lopun ajan jäännösseurakuntana. Sunnuntain pitäminen Herran päivänä katsotaan olevan ’pedon merkki’.

    Mormoonit tunnustavat Jumalan tutulla tavalla: ”Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen.” Kun perehtyy oppiin lähemmin, huomaa mm. että ” Yksi omaperäinen asia mormoniteologiassa on oppi Jumalan kehittymisestä. Sen mukaan Jumala on ollut hyvä ihminen jollakin planeetalla ja sitten kehittynyt jumalaksi. Myös sillä planeetalla, jolla Jumala on asunut, on ollut oma Jumalansa, joka on kehittynyt ihmisestä jollakin toisella planeetalla, jolla on ollut oma Jumalansa jne. jne. Mormonien Isä Jumalalla, Elohimilla, on ruumis lihaa ja luuta. Tämä johtuu siitä, että hän on aikaisemmin ollut ihminen.” – Oppi kuulostaa jo ensi alkuun suorastaan eriskummalliselta. Siitä huolimatta miljoonat Mormoonit pyrkivät olemaan lähimmäisenrakkaita ihmisiä.

    Helluntailaiset. Jotkut nk. ykseyshelluntailaiset-suunnat, kuten Oneness Pentecostals: Ykseysteologia väittää erityisesti, että Jumala on ehdottomasti ja jakamattomasti yksi. Ykseys- Helluntailaiset uskovat, että kolminaisuusoppi on ”ihmisten perinne” eikä se kuulu pyhiin kirjoituksiin eikä Jumalan opetuksiin, ja mainitsee tämän todisteena sanan ”kolminaisuus” puuttumisen Raamatusta (Wikipedia).

    Areiolaiset olivat ensimmäinen merkittävä ryhmä, joka juutalaisten tavoin aidosti uskoi yhteen Jumalaan. Tänä päivänä näitä ryhmittymiä koskeva yleisnimi on unitarismi, jonka kannattajat uskovat Jumalan olevan yksi persoona. Universalismi taas merkitsee sitä, että kaikki pelastuvat. Nämä kaksi yhdessä muodostavat Unitaariuniversalismin. Voi tietysti kysyä, onko mitään väliä kohdistuuko usko yhteen vai kolmeen persoonaan, jos kerran kaikki pelastuvat, kuten universalismi sanoo.

    Kataarit. Toisen vuosituhannen kahta puolen. Sen vahvin alue oli Etelä-Ranskassa, mutta 1100-luvulla kataareja oli Ranskan lisäksi Espanjassa, Saksassa, Belgiassa, Italiassa, Turkissa, Kreikassa, Ukrainassa, Bulgariassa ja Balkanin maissa sekä jonkin verran myös Englannissa ja Venäjällä. Etelä-Ranskan kataareja kutsuttiin myös ”albigensseiksi”, koska heitä oli erityisen runsaasti Albin kaupungin seuduilla.

    Nimitys ”kataari” tulee kreikan kielen sanasta katharos, joka tarkoittaa puhdasta. Kataarit katsoivat edustavansa puhdasta kristinoppia toisin kuin katolinen kirkko.

    Kataarit väittivät Jumalan hyvien voimien ja saatanan (Tämän maailman kuningas, Rex Mundi) voimien taistelevan ihmisten sieluista kummankaan saamatta yliotetta toisesta. Tätä ei, omasta mielestään suvereeni, katolinen kirkko voinut hyväksyä ja vainosi kataareja harhaoppisina. Katolinen kirkko onnistuikin ajan kanssa lähes totaalisesti tuhoamaan kataarien yhteiskunnan.

    Uskonnollinen kenttä rauhoittunut ääri-ilmiöistä, ainakin länsimaissa. Olen kuitenkin pannut merkille joidenkin kirkkokuntien sisällä tapahtuvan hiljaisen toiminnan jäsenten pitämiseksi ”ruodussa”. Jotkut onnistuvat niin hyvin, että edes minunlaiseni ”totuuden torvet” eivät onnistu saamaan tavallisia ihmisiä toisiin ajatuksiin uskon kysymyksissä. 

     

    Uskontunnustukset

    Apostolinen uskontunnustusNikean uskontunnustus ja Athanasioksen uskontunnustus, joista jokainen on syntynyt ennen suurta skismaa, jolloin kristikunta jakautui.

    Useimmat läntiset kirkkokunnat hyväksyvät kaikki kolme ekumeenista tunnustusta. Näihin kuuluvat reformoidut kirkot, roomalais-katolinen kirkko, anglikaaniset kirkkokunnat, ja luterilaiset kirkot. Monet metodistikirkot hyväksyvät Nikean uskontunnustuksen ja apostolisen uskontunnustuksen.

    Ortodoksinen kirkko hyväksyy Nikean uskontunnustuksen, mutta ei apostolista uskontunnustusta eikä Athanasioksen uskontunnustusta.[1]

     

    Katolinen kirkko hyväksyy seuraavan tunnustuksen:

    Uskon yhteen Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan, kaikkien näkyvien ja näkymättömien Luojaan.
    Ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt,
    Jumala Jumalasta, valkeus valkeudesta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt eikä luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on tehty.
    Meidän ihmisten tähden ja meidän pelastuksemme tähden hän astui alas taivaista,
    tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja tuli ihmiseksi;
    meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin,
    nousi kuolleista kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan, astui ylös taivaisiin,
    istuu Isän oikealla puolella ja on kunniassa tuleva takaisin tuomitsemaan elävät ja kuolleet ja hänen valtakunnallaan ei ole loppua.
    Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka Isästä ja Pojasta lähtee, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa palvotaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
    Ja yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon.
    Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksi antamiseksi, odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.

    Aamen.

    Katolisessa uskontunnustuksessa kiinnittyy huomio seuraaviin korostetusti mainittuihin seikkoihin:

    • Jumalan ainosyntyinen Poika on ennen aikojen alkua syntynyt Isästä, Jumala Jumalasta. Poika on samaa olemusta kuin Isä ja hänen kauttaaan kaikki on tehty
    • Poika astui alas taivaasta ja tuli ihmiseksi
    • Poika nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä
    • Pyhä henki lähtee Isästä ja Pojasta ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa palvotaan
    • Kirkko on yksi, apostolinen ja katolinen
    • Kasteita on yksi, syntien anteeksi saamiseksi

    [1] https://fi.wikipedia.org/wiki/Ekumeeniset_uskontunnustukset

    Raamattukin kyllä sanoo Jeesuksen syntyneen Isästä Pyhän hengen varjostettua Marian. Jeesuksen sanotaan syntyneen Jumalaksi Jumalasta. Raamattua jotkut tulkitsevat niin, että Jeesus olisi ollut Jumalan luona taivaassa ja sieltä Jumala lähettänyt hänet maan päälle. Raamattu myös todistaa Jeesuksen olevan taivaassakin ihminen. Oliko Kristus ihminen taivaassa Isän luona aikojen alussa? Oliko Jeesus siis ensimmäinen ihminen, ennen Adamia ja Eevaa? Jos Adam ja Eeva olivat ensimmäiset ihmiset, Jeesus ei ole ollut taivaassa ihmisenä, vaan Jumalolentona. Jumala taas on korkeampi kuin ihminen; kun Jeesus nousi taivaaseen ihmisenä ja on edelleen ihminen, hän ei saanut takaisin entistä arvoaan Jumalana. Tai ehkä ihminenkin voi olla Jumala?

    Näin voi lähteä liikkeelle vääränlaisia päättelyketjuja. Jospa Jeesus ei ollutkaan taivaassa ennen kuin noustuaan sinne.

    Raamattu myös todistaa Isän luoneen kaiken maailmassa. Pojan rooli on tulevan Tuhatvuotisen valtakunnan johtajuus ja sen jälkeen – Ylimmäinen Pappi. Pappihan on ”ylimmäinen palvoja” – tosin Kristuksen valtaistuinta tuskin otetaan häneltä pois.

    Jeesus nousi kuolleista kolmantena päivänä. Raamatun mukaan Isä Jumala herätti Jeesuksen, kun tämä oli ollut kuolleena kolme päivää ja kolme yötä (mm. Apt 2:24, 4:10, 10:40, 13:30, 13:37, 1 Kor 6:14). Jotkut väittävät, että koska Jeesus oli Jumala, hän herätti itsensä.

    Pyhän hengen todellakin lähettävät Isä ja Poika. Jehovan todistajat lausuvat Pyhästä hengestä, että se on Jumalan ’toimeenpaneva voima.’

    Katoliset mielellään näkisivät, että kirkkoja olisi vain yksi – katolinen. Se onkin ehdottomasti suurin kirkkokunta. Valitettavasti apostolisuus on karissut vuosituhansien aikana suuressa määrin pois kirkon olemuksesta ja toiminnan luonteesta.

    Kristityt kastetaan pienenä lapsena, mutta monet ottavat toisen kasteen aikuisempana sen jälkeen, kun ovat kokeneet elämässään Jumalan Pyhän hengen läsnäolon ja siunauksen.

    Me kaikki uudestisyntyneet odotamme uutta ylösnousemusta ja elämää Jumalan työtovereina Uudessa maailmassa. 

     

    Paavin asema

    Mat 16:18 ”Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.” I also say to you that you are Peter (Petros tarkoittaa stone, kivi), and upon this rock (rock on petra, large rock; bed-rock) I will build My church; and the gates of Hades will not overpower it.

    Tämän jakeen katoliset mielellään ymmärtävät niin, että Jeesus lupasi rakentaa seurakuntansa Pietarin varaan. Pietari on kreikaksi Petros Πτρος, joka tarkoittaa kiveä. Jeesus kuitenkin sanoi rakentavansa kirkkonsa petran πτρα päälle; petra tarkoittaa isoa kiveä, peruskalliota. Uskon peruskallio on aivan varmasti Kristus, ei Pietari.

    Toinen peruste, jota käytetään Pietarin aseman korostamiseksi on, että Jeesus lupasi Pietarille taivasten valtakunnan avaimet; sen, jonka Pietari sitoo maan päällä, on oleva sidottu myös taivaissa ja päinvastoin. Mat 16:19 ”Minä olen antava sinulle [Pietarille] taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.”

    Taivasten valtakunnan avaimia ei Jeesus antanut pelkästään Pietarille, vaan kaikille apostoleille: Mat 18:18 ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.”

    Katolisen kirkon ensimmäisenä paavina pidetään yleisesti apostoli Pietaria. Paaviuden historian katsotaan näennäisesti alkaneen Jeesuksen antaessa Taivasten valtakunnan avaimet apostoli Pietarille, kohottaen tämän kaikkien muiden apostolien johtajaksi. Ensimmäiset teologiset perustelut paaviudelle tosin esitettiin vasta 200-luvun puolivälissä. Tulkinnoista ei ole olemassa yhtäläistä mielipidettä, sillä historiallinen ja teologinen näkemys eivät täysin kohtaa. Joka tapauksessa tulkinnoista riippuen paaviuden historian voidaan katsoa alkaneen joko vuodesta 33 tai viimeistään 600-luvulta. Alun perinhän kysymys oli Rooman piispanvirasta ja tämän voidaan katsoa olleen olemassa jo Rooman valtakunnan ajalta lähtien ja onkin mahdollista, että se on perustettu jo apostolien sukupolven kuluessa.
    Paavin aseman perusta oli Rooman piispan virka. Mitään historiallisia todisteita ei ole siitä, että Pietari olisi koskaan edes ollut Rooman kaupungissa, puhumattakaan siitä, että hän olisi ollut Rooman kaupungin ensimmäinen piispa. Paavin eli Rooman piispan asema ei alkujaan poikennut kovinkaan paljon muiden piispojen (isojen kaupunkien seurakuntien) asemasta. Vasta toisen vuosituhannen alusta lähtien, kun paavin valinnan suorittivat kardinaalikollegion jäsenet, paavin valta voimistui ja paavista kehittyi koko katolisen kirkon päämies.

    Vuosituhannen vaihteen paikkeilla ja siitä eteenpäin keskiajalle, paavien joukko oli kirjava, järjestään oman edun tavoittelijoita. Tässä muutama esimerkki:

    Stefanus VI (896-897) kaivautti edeltäjänsä ruumiin haudasta oikeudenkäyntiä varten. Vaikka Stefanus VI voitti oikeudenkäynnin ruumista vastaan, paavi kuitenkin vangittiin ja kuristettiin hengiltä.

    Sergius III (897-911) antoi määräyksen toisen paavin murhasta. Hän siitti aviottoman pojan, josta tuli paavi myöhemmin.

    Johannes XII syytettiin vuonna 963 lukuisista rikoksista: hänen syytettiin vihkineen diakonin virkaansa tallissa, nimittäneen 10-vuotiaan pojan Todin piispaksi, muuttaneen Lateraanipalatsin bordelliksi, raiskanneen naispyhiinvaeltajia Pietarinkirkossa, varastaneen kirkon lahjoituksia, nostaneen maljoja paholaiselle ja pyytäneen apua pakanajumalilta kuten Venukselta pelatessaan noppia.

    Benedictus IX (1032-1044 ja 1047-1048) myi paavin virkansa isosta rahasummasta. Häntä on syytetty homoseksualismista ja eläimiin sekaantumisesta.

    Innocentius IV (1243 – 1254). Vääräoppisten kuulustelemisessa ja tunnustusten saamiseksi alettiin käyttää kidutusta.

    Lähde: https://www.oddee.com/?s=pope

    Inkvisitio edustaa katolisen kirkon pimeintä kautta, ja Innocentius IV:tä on kiittäminen siitä, että tunnustuksia vääräoppisuudesta alettiin hankkia kiduttamalla. Jne.

    Katolilaiset pysyivät ruodussa näistä hulluista paaveista huolimatta. Muut uskovat, varsinkin jos olivat kuulleet millaisia paavit oikeasti olivat, vastustivat parhaansa mukaan katolista kirkkoa. Kirkon ote oli kuitenkin tiukka. Ankaralla kurilla ja pelottelulla seurakunta pidettiin kurissa.

     

    Mihin paavit pyrkivät?

    Ei pelkästään oman valtansa maksimoimiseen, vaan tavoitteen toi julki paavi Bonifatius VIII:n (1294–1303) bullassa Unam sanctam vuonna 1302. Sen lopussa julistetaan: ”Lisäksi julistamme, sanomme ja määrittelemme, että kaikkien ihmisolentojen pelastukselle on välttämätöntä olla alamainen Rooman paaville.

    Katolinen kirkko pyrkii valtaan. Kaikkien pitää olla katolisia. Uusin keino on ekumeeninen liike, jonka johtoon katolinen kirkko on päässyt. Kristillinen veljeys on vain verho, joka peittelee katolisten valtapyrkimykset.

    Katolinen kirkko on kuitenkin Raamatun kuvaama suuri Babylon, joka pitää majaansa seitsemän kukkulan kaupungissa. Siitä Ilmestyskirja kehottaa: 18:4 ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.”

    Leo I:n (paavina 440–461) muotoilema ja Khalkedonin kirkolliskokouksen (v. 451) julistama kaksiluonto-oppi on ex cathedra -julistus. Tällaisen julistuksen on tarkoitus olla koko kirkkoa sitova ja ikuiseksi tarkoitettu erehtymätön, jumalallinen julistus.

    Katolinen kirkko on varma asiastaan: “Tästä syystä eivät sellaiset ihmiset voi pelastua, jotka huolimatta siitä, että tietävät Jumalan perustaneen Jeesuksen Kristuksen kautta katolisen kirkon autuuteen välttämättömäksi, eivät kuitenkaan tahdo siihen liittyä tai siinä pysyä” (Lumen gentium, 14.) 

     

    Kuka on Jumala?

    Raamattu, eritoten VT, ymmärtää Jumalasta puhumisen tarkoittavan Isä Jumalasta puhumista. Vanhan Testamentin eli Tanakh’in käsitys Jumalasta oli tiukan monoteistinen. Ei ollut ketään toista Jumalan rinnalla. ”Minä yksin loin maailman… kuka oli kanssani?

    Olivatko juutalaiset alusta lähtien väärässä? Kun Jumala valitsi heidät omaksi kansakseen ja ilmoitti itsensä heille, jäikö Jumalalta mainitsematta, että hänen lisäkseen jumaluuteen kuuluu hänen poikansa Jeesus ja Jumalan oma henki, Pyhä henki. Vai, eikö Isä Jumala vielä silloin ollut päättänyt sisällyttää ”taivaalliseen johtoryhmään” poikaansa ja yhtä monista hengistään?

    Kun Isä Jumala ilmoitti itsestään ja tahdostaan profeettain kautta, hän kylläkin ilmoitti tulevasta profeetasta ja Jumalan uskollisesta palvelijasta, pojastaan. Tuhansia vuosia Jumalan oma kansa oli siinä käsityksessä, että heidän Jumalansa Jehova oli yksi ja ainoa. Hänen rinnallaan ei ollut ketään toista.

    Miksi Jumalan sanassa, Raamatussa ei ole selvitetty uskon keskeisintä kysymystä yksiselitteisesti ja riidattomasti vailla tulkintaongelmia? Miksi Jumala on sallinut oman kansansa joutua sekasortoon ja hävitetyksi ympäri maailmaa? Miksi Jumala on sallinut Uuden liiton ihmiskunnan jakautumisen lukuisiin uskontokuntiin ja opillisiin riitoihin?

    Jumala on yksi. 1 Tim 2:5 ”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” Siinä ei sanota: Yksi on Jumala, mutta kolmesta persoonasta muodostuva. Kun luet tämän jakeen ajatuksella, toteat:

    • Jumala on yksi (tarkoittaa vain yksi)
    • On myös yksi välimies Jumalan ja ihmisten välillä. Se, että tämä välimies -toimi on erotettu eri lauseeseen ilman, että sitä yhdistettäisiin Jumalaan, osoittaa, että kyse ei ole Jumalasta. T.s. Jumalan lisäksi on yksi välimies.
    • Välimies on ihminen ja tämä ihminen on Jeesus Kristus. Joku voi sanoa, että kirkolliskokoushan on päättänyt Jeesuksen olevan sekä ihminen että Jumala. Tämä oli käsitykseni mukaan tarkoitettu kuvaamaan Jeesuksen luontoa maan päällä. Ei varmaankaan kirkolliskokous ajatellut, että taivaassa Jeesus jatkaisi ihmisenä oloaan? Varmaan ajateltiin, että Jeesus noustessaan taivaaseen, ottaisi takaisin Jumalan luonnon eikä jäisi ihmiseksi.

    Jumalalla on kuitenkin suunnitelma maailman ja ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen. Sen tiedämme, että suunnitelma toteutuu viimeisen tuomion jälkeen.

    Mutta, onko Jumalalla tarkoitus tulla esiin Kristuksen tai Pyhän hengen välityksellä lopettamaan tämä nykyään tapahtuva ja kaksi vuosituhatta jatkunut uskosta kiistely? Vai haluaako Jumala, että nykyinen hajaannus ja riitely jatkuu? Se ainakin näyttää selvältä, että ihmiskunta ei itse pysty yhdistymään edes tässä yhdessä, mutta uskon kannalta keskeisimmän kysymyksen ratkaisemisessa – kysymyksessä Jumalan luonnosta.

    Taidan toivoa turhaan. Jumalallista väliintuloa ei ole luvassa. Mistä tiedän, ettei näin tapahdu? Siitä, kun Raamattu sanoo aprikoiden Jeesuksen toisesta tulemisesta: ”Mahtaako hän löytää uskoa tullessaan?” Saatanan ote siihen saakka vain tiivistyy ja kristilliset kirkot eivät löydä toisiaan. Luuk 18:8 ” … kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?

    Olen pohtinut Jumalan olemusta artikkelissani ’Onko Jumala kolmiyhteinen, kaksiyhteinen vai pelkästään yksi?

     

    Onko Jumalan poika myös tasa-arvoinen Jumala?

    Raamatun mukaan Pyhä henki ’varjosti’ neitsyt Marian ja saattoi hänet raskaaksi. Tulkitsen Raamatun kertomuksen niin, että Isä Jumala valitsi nuoren Maria -neidon ja antoi Hengelleen tehtäväksi saattaa Maria raskauden tilaan. Ei niin, että Pyhä henki olisi kierrellyt ympäri Israelia ja valinnut sitten Marian Jeesuksen äidiksi. Isä siis valitsi ja hänen henkensä toteutti Jumalan tahdon.

    Ymmärrän, että ihmiseen voi vaikuttaa Pyhä henki ja ihminen ’syntyy uudestaan’. Henkinen syntymisprosessi on yhtä vaikea selitettäväksi, mutta sen lopputuloksen selittäminen -ihmisen uudestisyntyminen- on minulle helpompaa kuin ’varjostamalla’ tapahtuva raskaaksi tuleminen. Raamattu kertoo, että ”saatana meni Juudakseen” ja sai hänet pettämään Jeesuksen. Miten saatana ”meni” Juudakseen ja miten Pyhä henki ”meni” Mariaan ja sai tämän raskaaksi? Mitä on tämä varjostaminen? Osaako joku selittää?

    Voisi ajatella, että Isä Jumalan poika olisi perinyt jumaluuden Isältä. Tuskin on mahdollista, että Jeesus olisi perinyt 50 prosenttia jumaluutta, ja 50 prosenttia ihmisyyttä. Sitten tulee mieleen ajatus, että Jeesus oli maan päällä ihminen, joten hänessä oleva jumaluus peittyi ihmisyyden alle.

    Jeesus oli maan päällä täysin ihminen. Sen voimme päätellä hänen omasta todistuksestaan. Jeesushan sanoi, että ne ihmeteot, jotka hän teki, eivät olleet hänestä, vaan Jumalasta. Joh 14:10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.

    Jeesuksen kaksiluonto-opin mukaan Jeesus oli sekä täysi ihminen että täysi Jumala maan päällä. Eikö Jeesuksessa oleva Jumala olisi voinut toteuttaa ne ihmeet, jotka Jeesus teki? Miksi Isä Jumala teki ne eikä Jeesuksen toinen puoli, Jumala. Voisimmeko tästä päätellä, että oppi Jeesuksen kahdesta luonnosta ei pidäkään paikkaansa?

    Jeesus sanoi, että Jumala asui hänessä. Ilmeisesti Jeesuksessa ei ollutkaan itsenäistä Jumalaa, kun Isä Jumala asui hänessä ja heti nämä ihmeteot. Tämä kaksiluonto-oppi ei taida pitää paikkaansa, koska Jeesus ei milloinkaan antanut edes ymmärtää, että hänessä oli puolet Jumalaa!

    Tuon esille vielä yhden ajatukseni Jeesuksen luonnosta. Jos lähdemme ajatuksesta, että Jeesus on aidosti täysi ihminen, ei pidä tällöin mieltää Jeesusta meidän kaltaiseksemme ihmiseksi. Jeesus oli aidosti Jumalan kuva, eli sellainen ihminen, jollaiseksi Jumala ihmisen loi ja jollaiseksi pelastuneet ihmiset tulevat. Ihmisillä tulee Jeesuksen kertoman mukaan olemaan suuret voimat, tehdä vaikka kuinka vaikealta vaikuttavia asioita, esimerkiksi siirtää vuoria. Jeesus tosin sanoi, ettei hän tee niitä ihmeellisiä asioita, joista Raamattu kertoo, vaan hän teki niitä Jumalan antamalla voimalla. Tällaisien voimien käyttöön saamisesta ihmisille on varmaankin kysymys Jumalan uudessa maailmassa: Joh 14:12 ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö.”

    Fil 2:9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,

    10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
    11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. 

    Jeesus Kristus on Herra. Mitä se merkitsee? Herra tarkoittaa jumaluuteen (Godhead) kuuluvaa. Se ei tarkoita, että Jeesus olisi samanarvoinen Jumala kuin Isä. Apt 2:36 ”Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.” Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi. Pysähdypä hetkeksi miettimään, mitä se tarkoittaa Jeesuksen jumaluuden suhteen. Eikö Jumala olekin sellainen, joka on aina ollut, siis iäinen? Toiseksi: voiko joku tehdä toisen Jumalaksi?

    Mitä siis tarkoittaa, että Jeesus on Herra? Pieni vertaus. Tasavallan Presidentti voi korottaa kenraalin Puolustusvoimien Ylipäälliköksi. Ylipäällikkö on kaikkien sotaväkeen kuuluvien ylipäällikkö. Samalla tavoin Jeesus, jonka Jumala oli korottanut Herraksi ja Kristukseksi, on ylempänä kaikkia niin taivaassa kuin maan päällä. Vain hän, joka korotti Jeesuksen tähän korkeaan arvoon ja asemaan, on Jeesusta ylempänä.  Jeesuksesta olen kirjoittanut luvussa Jumala, ihminen ja enkelit.

     

    Isä ja Poika

    Seuraava Raamatunjae on tärkeä kuvaamaan Isän ja Pojan keskinäistä suhdetta:

    1 Kor 15:28 Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.

    Milloin kaikki alistetaan Pojan valtaan? Vaikkakin Jeesukselle on annettu kaikki valta niin taivaassa kuin maan päälläkin, se ei vielä tarkoita, että kaikki ihmiset ja kaikki enkelit olisivat alistetut Pojan vallan alle. Tulkitsen tämän tapahtuvan sitten kun Kristuksen Tuhatvuotinen valtakunta on päättynyt, saatana on vapautettu ja saatana käynnistää viimeisen, epätoivoisen yrityksen ottaa maailman valtius itselleen. Saatana häviää ja hänet sekä apurinsa Antikristus ja Väärä Profeetta on heitetty ikuisiksi ajoiksi tuliseen järveen. Sitten seuraa viimeinen tuomio ja siihen liittyvät rangaistukset.

    SILLOIN maailma on Pojan vallassa ja Poika luovuttaa kaiken vallan takaisin Isä Jumalalle.

    SILLOIN Poika alistetaan Jumalan vallan alle ja Poika toimii ikuisesti Jumalan Ylimpänä Pappina.

    SILLOIN Jumala on kaikki kaikessa ja ihmiset ovat Jumalan työtovereita suorittaen Jumalan heille antamia tehtäviä.

    Vastaus otsikon kysymykseen siis on: Jeesus ei ole tasa-arvoinen Isä Jumalan kanssa.

     

    Jeesus teki maan päällä niin kuin Isä Jumala hänelle määräsi. Jeesus tekee myös taivaassa niin kuin Isä hänelle tehtäväksi antaa. Jeesus on jäsen Jumaluudessa (Godhead). Minä hyväksyn tämän määritelmän, mutta en sitä, että kaikki kolme jäsentä olisivat tasavertaisia.

    Tietystikin tämä on opillisen riidan aihe. Ihmisten olisi hyvä tiedostaa, että pakanallisilla uskomuksilla oli keskeinen sija, kun Jumalan poikaa ja Pyhää henkeä oltiin kirkolliskokouksessa korottamassa Jumalaksi. Ensiksikin, jokaisen tulisi ymmärtää, etteivät ihmiset ja heidän kokouksensa ja kokouksissa päätetyt opit, voi korottaa ketään Jumalaksi. Ne vain edustavat ihmisten oppeja, joista Raamattu varoittaa, ettei niille pidä antaa mitään sijaa. Ratkaisun on siis löydyttävä Raamatusta.

    Jeesuksen jumaluudesta käytiin 300-400 -luvuilla kiivasta väittelyä. Olen melkoisen varma, ettei ratkaisu löytynyt Raamatusta, vaan katolisen kirkon valtapyrkimyksistä. Ongelma oli, miten saada isot, osittain vielä pakanalliset kansat, omaksumaan kristinusko. Vastaus oli, että tarjotaan sellainen kristinusko, jonka pakanat tunnistavat tutuksi. Kolmihenkinen jumaluus oli pakanoille jo entuudestaan tuttu. Toiseksi; muotoilemalla kirkolliskokouksen päätökset katolista määrittelyä noudattaviksi, tehtiin katolisesta kirkosta ainoa uskon auktoriteetti. Se, joka ei noudattanut kirkon (siis katolista) uskontunnustusta, joutui maksamaan siitä – hengellään.

    Tällainen uskoon pakottaminen ja monien paavien elostelu ja väkivalta eivät olleet omiaan yhdistämään kristittyjä ja liittämään eri mielipiteitä omaavia katoliseen kirkkoon. 

     

    Mikä on logos, Jumalan sana?

    Ev. lut. kirkko määrittelee, että ”Jeesus Kristus on Jumalan Sana. Isolla kirjoitettaessa Sana (kr. Logos) tarkoittaa siis Kristusta. Kristus-Logos oli läsnä jo maailman luomisessa, kun Luoja, Isä loi maailman. Maailma luotiin siis Logoksen kautta.”

    Vanhoissa Raamatun kirjoituksissa, kuten Psalmeissa ja Sananlaskuissa, Jumalan sana on käsitetty abstraktisesti. ”Jumalan sanalla ovat taivaat tehdyt,” ja ”hän sanoi ja se oli tehty,” Sananlaskut kertovat maailman luomisesta. Näitä jakeita on tulkittu niin, että ne vahvistavat Jumalan Pojan olleen mukana maailman luomisessa; ”kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä”.

    Myös Hebrealaiskirje on väärin ymmärrettynä todiste siitä, kuinka Poika on ollut mukana maailman luomisessa: 1:2 ”on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.”

    Mikä onkaan totuus?

    Psa 33:6 ”Herran sanalla ovat taivaat tehdyt, ja kaikki niiden joukot hänen suunsa hengellä.
    7 Hän kokoaa meren vedet niinkuin roukkioksi, panee syvyydet säiliöihin.
    8 Peljätköön Herraa kaikki maa, hänen edessänsä vaviskoot kaikki maanpiirin asukkaat.
    9 Sillä hän sanoi, ja tapahtui niin, hän käski, ja se oli tehty.”

    Toisaalla Raamatussa Jumala sanoo Jes 44:24 ”… Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan – kuka oli minun kanssani?”

    Mitä opimme tästä? Asioita ei pidä ratkaista yhden jakeen perusteella eikä muodostaa oppia ilman, että huomioi mitä Raamattu muualla sanoo.

    Onko Jeesuksen mukanaolo maailman luomisessa vahvistettu seuraavien jakeiden avulla:

    San 8:27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
    28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
    29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,

    San 1:20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla; 3:19 Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut.

    Jer 10:12: Hän [Jumala] on tehnyt maan voimallansa, vahvistanut maanpiirin viisaudellansa ja levittänyt taivaat taidollansa. (Samoin 51:15)

    Apostolisen ajan jälkeisinä aikoina Jeesusta ei pidetty Jumalana, joka oli ollut isän tykönä ennen maailman luomista ja tullut sieltä alas Marian kohtuun ja syntynyt ihmiseksi. Jumalan sana tuli Jeesukselle niin kuin se tuli häntä ennen Johannes kastajalle (Luuk 3:2) ja sen sanan kautta Jeesus sai Jumalan pyhän hengen itselleen. Jeesus ilmaisi asian niin, että ”Jumala asuu hänessä.” Jeesus julisti isältä saamansa Jumalan sanan opetuslapsilleen ja muille kuulijoille.

    Joh 12:49 Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. 50 Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.”

    14:24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

    17:5 Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan. 7 Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. 8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.

    Joh 14:10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.

     

    Mitä tarkoittaa, kun Raamattu sanoo Jeesusta kutsuttavan nimellä Jumalan Sana?

    Ilm 19:13 ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. – Jumala loi maailman sanallaan eli antoi käskyn ja se toteutettiin. Kristus on Jumala Sana, koska hänen työnsä maan päällä oli saarnata Jumalan valtakunnasta ja tulevasta maailmasta, jonka luomiseen Kristus osallistuu.

    ”Paavali kertoi jo edeltä, että hänen jälkeensä seurakuntaan tulisi susia, jotka eivät laumaa säästäisi. (Apt 20:29) Heiltä puuttuu Jumalan rakkaus ja pyhä henki, mistä syystä he ovat vihanneet Jeesuksen aitoja opetuslapsia ja heidän opetustaan. Me tiedämme historiasta, miten katoliset isät vihasivat harhaoppiseksi nimittämiään areiolaisia ja muita kristittyjä.    Apt 20:29 ”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, 30 ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa.”

    Kirkkokuntien johtoon on aikojen saatossa noussut paaveja, piispoja tai muilla titteleillä varustettuja johtajia, joiden toiminta on ollut kammottavan epäkristillistä. Tämän on kokenut niin suurin kristillinen kirkko kuin pienikin kirkkokunta kuten Jehovan Todistajat.

    1 Joh 4:3 ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa

     

    Pääseekö uskova kuoltuaan taivaaseen?

    Ihmiset yleisesti uskovat, että hyvät ihmiset pääsevät kuoltuaan taivaaseen ja pahat joutuvat helvettiin. Raamattu ei kerro tällaisesta. Se sanoo, että ei kukaan ole noussut taivaaseen paitsi Jeesus Kristus. Kuolleet eivät voi olla taivaassa, koska kuolleet eivät tiedä mitään. Kuolleet makaavat haudoissaan odottaen luvattua ylösnousemusta.

    Miksi papit eivät oikaise näitä vääriä uskomuksia? Eikö olisi hyvä, jos kaikissa uskon asioissa pyrittäisiin totuuteen? Hassua, mutta kaikki kirkkokunnat väittävät totuuden olevan heidän opissaan. 

     

    Tulkinnan vaikeus

    Olen moitiskellut Jumalaa siitä, että hän ei ole ohjannut Raamatun kirjoittamista niin, että se olisi vapaa tulkintaerimielisyyksistä. Toisaalta on niin, että yhtään keskeistä opinkappaletta ei ole jätetty yhden jakeen varaan. Voinkin todeta, että mitä tärkeämpi asia, sitä useammassa kohdassa ja useammalla tavalla siihen viitataan, jotta virhetulkintojen mahdollisuus pienenisi. Esimerkiksi, kolminaisuusoppia, joka on Jumalan luonnon selittämisen kannalta mitä keskeisin oppi Raamatussa, sitä ei ole kuvattu yhdessäkään jakeessa. Ei myöskään Jeesuksen kaksiluonto -oppia.

    Toinen esimerkki: milloin Jumalan valtakunta tulee?

    Luuk 17:20 Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: ”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
    21 eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.

    Jakeesta 21 voisi päätellä, että sisäinen Jumalan valtakunta olisi jo täällä. Perusteluksi on sanottu: ”Jumalan valtakunnan tuloa eivät edellä merkit tai ihmeet; se on jo täällä. Jeesus uskoi, että kauan odotettu Jumalan valtakunta oli murtautumassa sisään maailmaan hänessä ja hänen työssään. Hän kutsui kaikkia kohtaamiaan ihmisiä astumaan sen sisäpuolelle.” Lue artikkelini preteristeistä, jotka uskovat Jeesuksen jo tulleen ja perustaneen näkymättömän Tuhatvuotisen valtakuntansa.

    Tarkoittiko Jeesus, että Jumalan valtakunta todella oli fariseuksissa? Vai, tarkoittiko Jeesus, että se oli fariseuksissa sisäisesti, mutta fariseukset eivät ole sitä huomanneet, koska… (?)

    Vai tarkoittiko Jeesus, että Jumalan valtakunta, kun se tulee, tulee myös fariseuksiin, jos he osaavat katsoa sisimpäänsä, he löytävät sieltä Jumalan valtakunnan?

    Joh 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Mitä tarkoittaa nähdä Jumalan valtakuntaa, jos valtakunta on sisäisesti ihmisissä? Olisiko oikeampi sana ’tuntea’?

    Mar 1:15 ja sanoi: ”Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.” – Jeesus totesi useamman kerran, että Jumalan valtakunta oli tullut lähelle, ei sen enempää.

    Kyllä, Raamattu on tulkinnanvarainen teos. Ja siksi uskonnollinen kenttä on niin pirstaloitunut. Mutta, tulkinnanvairaisuus ei tarkoita, että kristittyjen pitää käydä tukkanuottasille, vaan että heidän pitää tutkia ja väitelläkin rakentavassa hengessä ja olla kärsivällisiä toisin ajattelevia uskonveljiä kohtaan. Sanoohan Raamattukin: 1 Joh 3:15 Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.

     

    Raamatun virheet

    Raamatussa on virheitä. Mikä ero on virheellä ja väärennöksellä? Virhe on tahaton; kirjoittajan tai jäljentäjän ei ole ollut tarkoitus tuottaa virhettä. Esimerkkinä tästä Salomonin hevosten määrä 4000 tai 40 000.

    Virhe voi olla myös tulkinnassa. Virheestä ei aina osaa sanoa, onko se tahaton vaiko tahallinen. Tahallisuudessa motiivi usein ratkaisee; esimerkiksi, kun Raamattu sanoo ’Sana oli Jumala’ (Joh 1:1). Oikea käännös on Jumala oli sana’, on vaikea uskoa, että virhe olisi tahaton. On vaikea uskoa, että lukemattomat Raamatunkäännökset olisivat kääntäneet tämän Johanneksen kirjoituksen tahallisesti väärinpäin. Eräät käännökset ovatkin korjanneet lauseen sanajärjestyksen oikeaksi, mutta monet sinnittelevät vielä vanhan, väärän sanajärjestyksen kanssa, joka tekee Sanasta Jumalan.

    Minä viikonpäivänä Kristus ristiinnaulittiin? Oliko se keskiviikko, kuten minä olen todistellut, vai perjantai, kuten valtakirkot väittävät. Päivällä ei ole väliä, vaan itse asialla; että Kristus ristiinnaulittiin meidän syntiemme lunastamiseksi.

    Myös seuraavalla asiaan liittyvällä seikalla on väliä mitä suurimmassa määrin. Katoliset kirkot kehittivät opin Jeesuksen kahdesta luonnosta; sen mukaan hänellä on ihmisen luonto ja Jumalan luonto. Kun Jumala ei voi kuolla, selitetään tämän opin mukaan, että Jeesus kuoli vain ihmisen luonnon puolesta. Jumala hänessä ei kuollut. Näin mahdollistettiin Jeesuksen jumaluus. Katolinen kirkko on julistanut Kristuksen kaksiluonto-oppia muun muassa seuraavissa kirkolliskokouksissa: Efesossa vuonna 431, Khalkedonissa vuonna 451 ja Konstantinopolissa vuonna 553. Katolisen kirkon päämies paavi on julistanut Kristuksen kaksiluonto-opin Ex Cathedra, mikä merkitsee opin virallistamista ja ikuista pysyvyyttä.

    Kristuksen luonto jaettiin kahteen osaan: inhimillinen luonto ja jumalallinen luonto. Opin kehittäjät selittivät kaiken inhimillisen Jeesuksen inhimillisellä luonnolla ja kaiken yliluonnollisen hänen jumalallisella luonnollaan. Jeesus itse tunnusti kaiken yliluonnollisen eli Jeesuksen tekemät ihmeet, tapahtuneen Isä Jumalan voimasta. Jos Jeesuksella olisi ollut jumalallinen luonto, hänen ei olisi tarvinnut ottaa vastaan Jumalan apua herättäessään kuolleen henkiin tai antaessaan sokealle näkönsä takaisin. Isä Jumala korotti poikansa Herraksi ja Kristukseksi. Näin Jeesus korotettiin osaksi jumaluutta – ei Jumalaksi, vaan Jumalan lähimmäksi työtoveriksi ja kaikkien luotujen valtiaaksi. Jeesus on taivaassakin ihminen, esikuva muille ihmisille, jotka aikanaan Jumalan työtovereina tekevät suuria tekoja Jeesuksen tapaan.

     

    Raamatun kirjoitusten autenttisuus

    Onko kirjoittaja mitä sanotaan, vai onko kirjoittaja joku muu? Esimerkiksi apostolin avustaja? Milloin kirjoitukset kirjoitettiin? Tutkijat ajoittavat vanhimmat Uuden testamentin kirjoitukset vuosiin 50-65 jKr. Apostolien kirjoituksia alettiin kopioida ja jakaa kirkoille. Ne muodostavat pyhien kirjoitusten selkärangan jo ensimmäisellä vuosisadalla. Apokryfisia raamatullisia kirjoituksia alkoi ilmestyä toisella vuosisadalla, mutta ne ovat osoittautuneet epäluotettaviksi ja jätetty siksi pois Raamatusta. Katolinen kirkko on kuitenkin sisällyttänyt joitain Raamattuunsa, ja siten heistä on tullut osa Raamatun sanaa.

    Kun Tanakhia  jäljennettiin, tarkistuslaskenta suoritettiin laskemalla jokainen kirjain. Siten ainakin varmistettiin, ettei mitään jätetty pois tai lisätty. Näin ei ollut UT:n kohdalla; uuteen kopioon saattoi päätyä lisäys esimerkiksi kopioivan munkin tekemällä lisäys marginaalin. Seuraava kopioija saattoi sisällyttää sen varsinaiseen tekstiin uskoen, että se oli unohduksen vuoksi lisätty marginaaliin.

     

    Onko olemassa mitään tieteellistä todistetta?

    Kun vuosia sitten sisällytin sivustolleni Ivan Paninin löytämän ja hänen selostamansa Raamatun numerokoodin, ajattelin, että tässähän on matemaattinen ja sitä kautta ehdottoman pitävä todiste Raamatun tekstin paikkansa pitävyydestä.

    Näin voisi olla, ellei Paninin todistelussa olisi yksi merkittävä puute. Panin laskee yhteen tietyn määrän Raamatun sanojen kirjainten numeroarvoja. Kun hän jakaa summan seitsemällä ja jos jakolasku menee tasan, se osoittaa Paninin mukaan, että Jumala on ”tarkastanut” tekstin oikeellisuuden. Missä kohtaa todistelua on puute? Kuka määrittelee, kuinka monta sanaa tai kappaletta otetaan mukaan tarkasteluun? Jos on otettu vaikka yksi pitkä lause ja sen sanojen kirjainten yhteenlaskettu summa jaettuna 7:llä, ei menekään tasan, mitä tehdään? No, otetaan lisää sanoja ja lasketaan uudestaan. Kyllä jossakin vaiheessa summa on 7:llä jaollinen.

    Kun Panin on tällä metodilla selvittänyt koko kreikankielisen Uuden Testamentin, todistelu olisi paljon uskottavampi, jos hän olisi merkinnyt tekstiin kohdat, jossa laskenta on pysäytetty ja uusi jakso 7:llä jaollisen jakson teksti alkaa.

    Nykyisenä tietokoneaikana olisi melko helppo panna tietokone käymään kreikankielistä UT:a lävitse ja verifioimaan 7:llä jaolliset jaksot. Nyt olemme uskon varassa – sen uskon, että luotamme Paninin 50-vuotta kestäneeseen Raamatun tutkimiseen ja hänen rehellisyyteensä. Paninin ajatus jumalallisesta koodista voisi olla varma todistus Raamatun oikeellisuudesta ja sen sanan väärentämättömyydestä – jos vain todistus olisi viety loppuun esittämälläni tavalla.

    Paninin selostuksesta olen poiminut yhden esimerkin, jonka olen sisällyttänyt asiaa koskevaan artikkeliini.

     

    Valtakirkkojen kristinusko perustuu väärään tulkintaan

    Tämän väärän tulkinnan kantavat pilarit ovat:

    1) Jumala on kolmiyhteinen

    2) Jeesus on sekä Jumala että ihminen

    3) Pyhä henki on kolmas itsenäinen ja muiden kanssa tasa-arvoinen persoona

    Jumaluuden luonne on ollut usean kirkolliskokouksen käsiteltävänä alkaen Nikean kirkolliskokouksesta vuonna 325. Näissä kokouksissa päätettiin, että Jumala on kolmiyhteinen. Ilman tätä uskoa ei katsottu ihmisen voivan pelastua. Vielä tänäkin päivänä sellaista kirkkokuntaa, joka ei usko Jumalan kolmiyhteisyyteen, ei pidetä edes kristillisenä. Tällaisella lausumalla tahdotaan ilmaista, ettei kyseisten epäkristillisten kirkkokuntien jäsenet täytä edes kristillisyyden vähimmäisehtoa. Toisin sanoen, nämä uskovat siis niin väärin, etteivät he voi pelastua.

    Noin 1500 vuotta sitten lukkoonlyödyt opetukset kolmiyhteisestä jumalasta ja ikuisesta piinahelvetistä ovat juurtuneet sitkeästi sekä katolisen kirkon että protestanttisten kirkkojen opetukseen. Näistä opeista uskovaiset pääsevät vain vaivoin irti, jos janoavat totuutta joskus jopa hengestään välittämättä. Jumalan henki kuitenkin kehottaa Kristuksen omia etsimään totuutta. Myös pienemmissä uskontokunnissa sisäinen kuri on kova; sitä vastustava saatetaan erottaa, jonka jälkeen erotetun ystävät ja sukulaiset alkavat karttaa erotettua. Jumalan sanan ja totuuden yhdistäminen ei aina ole helppoa.

    Keisari Konstantinus Suuren kääntyessä katoliseen uskoon 310-luvulla, alettiin kirkon johtajien vaatimuksesta säätää lakeja heidän harhaoppisina pitämiään areiolaisia ja muita ”lahkolaisia” vastaan. Omaisuuteen ja sananvapauteen kajoaminen aloitti toisinajattelijoiden kohtelun.  Seuraavaksi oli vuorossa maasta karkotukset ja lopulta sekä kasteen uusijat eli anabaptistit sekä antitrinitaarit määrättiin surmattaviksi Rooman lain mukaan, kun katolisuudesta oli tullut valtion uskonto 390-luvulla. Kun tultiin Keski-ajalle, uskonpuhdistajista Luther, Zwingli ja Calvin ottivat nämä lait käyttöön omissa maissaan Keski-Euroopassa ja niin ovat kristittyjen verta vuovuodattaneet toiset kristityt uskonveljet. Pitkiä sotiakin on käyty, esimerkkinä 30-vuotinen sota 1600 luvun alkupuolella.

    Nikean konsiili vuonna 325 päätyi vakiinnuttamaan seuraavan opillisen asetelman: Isän ja Pojan olemus (eli luonto) on yhteinen, eikä Poika ole Isää alempi eikä hänestä erillinen, vaan he yhdessä ja samalla myös erillään edustavat yhden Jumalan yhtäaikaista tuonpuoleisuutta ja tämänpuoleisuutta.

    Jeesuksen kahdesta luonnosta, jumaluudesta ja ihmisyydestä, oli muotoiltu oppia useita vuosisatoja. Kaksiluonto-oppi saavutti toistaiseksi lopullisimman muotonsa Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451. Tämä osoittaa vain sen, että ihmiset eivät ole ymmärtäneet Raamatun sanomaa. Tiivistetysti voin sanoa omana tulkintanani, että

    • Jeesus syntyi ihmiseksi
    • Jeesus kuoli ihmisenä
    • Jeesus on taivaassa ihminen

    Useimmille kolmas kohta on käsittämätön. 1 Tim kuitenkin todistaa: 2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.

    Jakeesta ilmenee, että Jumala on yksi (ei kolminainen) ja on vain yksi välittäjä Isä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Jeesus Kristus. Neitsyt Mariasta välittäjänä ei mainita mitään.

    Jeesuksen jumaluuteen uskovat eivät kiinnitä huomiota siihen, että Raamattu ei todista Jeesuksen jumaluudesta. Nekin pari kohtaa, jotka voitaisiin katsoa todisteeksi, osoittautuvat virheiksi, kun asiaa tutkitaan tarkemmin. Jos näin keskeistä oppia ei löydy Raamatusta ja koko oppi on vahvistettu kirkolliskokouksessa vasta vuonna 451, luulisi uskovien tuntevan palaneen käryä. Raamattu varoittaa uskomasta ihmisten kehittämiä oppeja.

    Jeesuksen myönnetään olevan ihminen, jonka neitsyt Maria synnytti. Miten Maria tuli raskaaksi? Raamatun mukaan Pyhä henki varjosti Marian ja saattoi hänet raskaaksi.  Lisäksi yleisesti uskotaan Jeesuksen olleen taivaassa Isän luona ennen syntymäänsä. Tähän uskoon kuuluu lisäksi, että Jeesus on ollut luomassa maailmaa Jumalan kanssa.

    Puhuiko Jeesus edes apostoleilleen olevansa Jumala tai osa jumaluutta? Kertoiko hän luoneensa maailmaa yhdessä isän kanssa? Sanoiko hän olevansa tasavertainen jumaluudessa Isän ja Pyhän hengen kanssa?

    Jumalan olemus on mielestäni kaikkein tärkein opetus mitä Raamattu antaa ihmiskunnalle. Kun Jumala lähetti Poikansa maailmaan, varmaan hän antoi Pojalle tehtäväksi kertoa tämän ihmiskuntaa koskettavan kaikkein tärkeimmän asian. Asia ei kuitenkaan ole tullut selväksi, koska kolme miljardia kristittyä ei vieläkään ole päässyt tästä asiasta yksimielisyyteen. Koska asia on tärkeä ja kaikki (toiset) ovat ymmärtäneet sen väärin, on seurauksena uskonnollisia kiistoja – jopa uskonsotia.

    Alkuvuosisatoina ihmiset eivät uskoneet sitä, että Jeesus on isän vertainen Jumala. He toivat väkevän hajaannuksen siemenen seurakuntaan. Vähitellen tästä opista kehittyi katolinen kolmiyhteisen jumalan oppi, jossa Jeesus on korotettu isän vertaiseksi kaikkivaltiaaksi kaiken luoneeksi Jumalaksi.

    Kiinnititkö huomiota siihen, että kirjoitin ”vuosisatojen kuluessa kehittyi kolmiyhteisen jumaluuden oppi”. Eikö Raamatusta pitäisi löytyä uskon tärkeimmän kysymyksen selvittävä oppi? Kirkkoisät eivät sitä löytäneet. Ehkä he halusivat tehdä selvän eron juutalaisuuteen ja sen keskeiseen elementtiin – Jumalan ykseyteen.

    Yhtäkään keskeistä opinkappaletta ei Raamatussa ole jätetty yhden jakeen varaan. Mitä tärkeämpi opillinen kysymys, sitä useammassa kohdassa ja useammalla tavalla siihen viitataan, jotta virhetulkintojen mahdollisuus pienenisi. Sitä suuremmasta syystä on hylättävä opit, kuten kolmiyhteistä Jumalaa tai Jeesuksen kaksiluonto-oppia koskevat kirkon itsensä kehittämät opit, joille ei löydy ainoatakaan Raamatunlausetta sitä puolustamaan.

    Jumaluus on selvitetty Raamatussa, ei ainoastaan VT:ssa vaan myös UT:ssa ja moneen otteeseen. Jumala on yksi ja tämä yksi Jumala on Isä, Jehova.

    Kolmiyhteisen Jumalan oppia piti kehittää useiden vuosisatojen ajan. Sisällöstä myös kinasteltiin. Se osoittaa, että Raamatun sana ei ollut avautunut katoliselle kirkolle, vaan saatana sekoitti heidän mielensä. Ja onnistuu siinä myös tänä päivänä; 2 Kor 4:4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala [saatana] on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.

    Pyhä henki.  Lausuin, että Pyhän hengen katsotaan olevan kolmas kolminaisuuden jäsen; itsenäinen, mutta tasavertainen kahden muun kanssa. Merkittävin Raamatun lausuma Pyhästä hengestä liittyy Pyhän hengen pilkkaamiseen. Joka näin tekee, ei voi saada sitä anteeksi. Näin ajatellen Pyhä henki olisi jopa kolmiyhteisen Jumalan tärkein persoona.

    Pyhästä hengestä ei Raamatussa ole sellaisia luonnehdintoja, jotka vahvistaisivat Pyhän hengen itsenäisyyden samalla tavoin kuin Isä Jumala on ja myös Poika. Pyhä henki on erään luonnehdinnan mukaan Jumalan toimiva tai toimeenpaneva voima. Raamatussa Isä Jumala on lähettänyt Pyhän hengen ja sanallaan antanut toimintakäskyn, jonka Pyhä henki on toteuttanut. Eräässä kirjoituksessani luonnehdin Pyhän hengen luonnetta seuraavaan Paavalin tapaan: Paavali lähetti kirjoituksissaan terveisiä seurakunnille Jumalan ja Kristuksen nimissä, mutta ei kertaakaan terveisiä Pyhältä hengeltä. Jos Pyhä henki olisi persoona samoin kuin Isä ja Poika, toki Paavali olisi sisällyttänyt terveisiin myös Pyhän hengen.

    Pyhä henki on Jumalan henki, eräs seitsemästä hengestä. Pyhän hengen pilkkaaminen osuu suoraan Jumalaan. Sen vuoksi Raamattu sanoo, ettei sitä anneta anteeksi. Olen luonnehtinut ja verrannut Pyhää henkeä, joka tutkii jopa Jumalan syvyydet, omaantuntoon, joka ihmisten kyseessä ollen tutkii ja arvioi ihmisten tekemisiä.

    Lähde pois siitä!

    Jos olet tullut johtopäätökseen, että kirkko, jonka jäsen olet, ei noudata Raamatun sanaa, vaan toimii sitä vastaan, silloin Ilm 18:4 kehottaa “Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.”

     

    Mitä ja mihin pitää uskoa, että ihminen pelastuisi?

    Jumaluuden luonne on ollut usean kirkolliskokouksen käsiteltävänä alkaen Nikean kirkolliskokouksesta vuonna 325. Näissä kokouksissa päätettiin, että Jumala on kolmiyhteinen. Ilman tätä uskoa ei katsottu ihmisen voivan pelastua. Vielä tänäkin päivänä sellaista kirkkokuntaa, joka ei usko Jumalan kolmiyhteisyyteen, ei pidetä edes kristillisenä. Tällaisella lausumalla tahdotaan ilmaista, ettei kyseisten epäkristillisten kirkkokuntien jäsenet täytä edes kristillisyyden vähimmäisehtoa. Toisin sanoen, nämä uskovat siis niin väärin, etteivät he voi pelastua.

    Mitä Jeesus lausuikaan? Luuk 6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

     

    300-luvulla vakiintui piispa Athanasioksen mukaan nimetty uskontunnustus, joka sanoo jumaluudesta: ”Me palvomme yhtä Jumalaa, joka on kolminainen, ja kolminaisuutta, joka on yksi Jumala, persoonia toisiinsa sekoittamatta ja jumalallista olemusta hajottamatta. Isällä on oma persoonansa, Pojalla oma ja Pyhällä Hengellä oma, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi, yhtäläinen on heidän kunniansa ja yhtä ikuinen heidän majesteettisuutensa.”

    Athanasioksen uskontunnustuksen lopussa sanotaan selvästi: ”Tämä on katolinen usko, jonka mukaan hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen. Tämä on yhteinen katolinen usko. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua!”

    Onko tämä vaatimus vielä voimassa? Jotkut kirkkokunnat tuovat selvästi esille mihin pitää uskoa: Helluntaiseurakunnan sivuilla luetellaan mihin pitää uskoa: ”Raamattuun Jumalan sanana ja oppimme ainoana perustana. Sitten: Kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen,” jne. – Luettelo alkoi lupaavasti ja niinhän minäkin uskon. Sitten tulee selvennys uskomisesta kolmiyhteiseen Jumalaan. Missähän kohtaa Raamatussa opetetaan kolmiyhteisestä Jumalasta?

    Eri kirkkokunnilla, erityisesti pienemmillä, on pelastuksesta omat käsityksensä. Useimmat tukeutuvat kolmiyhteiseen Jumalakäsitteeseen jopa tiukemmin kuin evankelisluterilainen valtakirkko. En ole ainakaan kuullut sitä vaadittavan yhdessäkään Jumalanpalveluksessa. Eikö näin tärkeä asia pitäisi tuoda julki jokaisessa Jumalanpalveluksessa.

    Ehkä valtiokirkko katsoo, että asia on ilman muuta selvä, ettei sitä tarvitse jatkuvasti toistaa?

    Pelastumisen vaatimuksia tuodaan hanakasti esille, erityisesti pienissä herätysliikkeissä. Jos juot alkoholia, et pääse taivaaseen tai muita vastaavia käyttäytymissääntöjä on paljon näissä liikkeissä.

     

    Pelastus, armosta vai teoista?

    Sanassa on pelastuminen tehty helpoksi ja yksinkertaiseksi: Apt 16:31 Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.” – Pelastuksen resepti on yksinkertainen; usko herraan Jeesukseen! 1 Joh 4:15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.

    Kun Jumala on antanut kullekin ihmiselle uskoa oman harkintansa mukaisen määrän, moni onkin saanut sitä vain minimiannoksen. Kun ihminen rehellisesti uskoo Jeesuksen Kristuksen olevan Jumalan poika, hän pelastuu. Saman vahvistaa Efe 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – 2:9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

    Raamattu kuitenkin puhuu tuomion perustuvan tekoihin!?

    1 Piet 1:17 Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,

    Ilm 20:12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
    13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

    Jumala on ilmaissut tahtovansa kaikkien pelastuvan. Kumpi ratkaisee, usko vai teot? Tämä on ollut vaikea kiistakysymys, joka on jakanut niin oppineita kuin uskovia ihmisiä. Olisiko ratkaisu tämä: Vähäisinkin Jumalaan ja Kristukseen uskova pelastuu armosta. Entäpä ne miljardit ihmiset, jotka eivät ole kuulleetkaan Isä Jumalasta tai hänen pojastaan? Näiden pakanoiden osalta, oikeat teot voivat ratkaista pelastuksen. Room 2:15 ”… lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.”

    Viimeisellä tuomiolla suuri enemmistö tuomittavista ihmisistä onkin pakanoita. Jos kerran Jumala haluaa pelastaa kaikki, ja niinhän hän on sanonut haluavansa, on pakanoiden kohdalla etsittävä muita perusteita kuin usko. Kristuksen, joka antaa tuomiot, on huomioitava pelastavana tekijänä ihmisten sydämistä kumpuavat teot, joita heidän omatuntonsa puolustavat. – Jos kerran Jumalaa täysin tuntemattomat pakanat voivat pelastua, niin eikö sitten uskova, joka jossakin kohden uskoo väärin?

    Kun ihminen alkaa oikeasti uskoa, hän saa Pyhän hengen lahjan ja hänet valtaa halu oppia ja tietää enemmän. Tällöin on hyvä tutustua vaikkapa evankeliumeihin. Paavali neuvoikin: Room 1:16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.

    Uskoon tulon myötä kasvaa ihmisessä myös halu tehdä uskon tekoja.

     

    Mikä on oikea usko?

    Luterilaisissa tunnustuskirjoissa sanotaan:

    Hän [Jumala] tahtoo vanhurskauttaa ja ottaa armoon, lapsiksi ja iankaikkisen elämän perillisiksi kaikki ne, jotka tosi parannuksen tehden ottavat oikealla uskolla Kristuksen vastaan.

    Luterilaisen käsityksen mukaan Jumala tahtoo vanhurskauttaa iankaikkiseen elämään kaikki ne ihmiset, jotka katuvat syntejään, tekevät parannuksen ja ottavat Kristuksen vastaan elämäänsä oikealla uskolla. Ensi lukemalla ei tässä ole mitään hätkähdyttävää, mutta sitten huomio kiintyy kahteen sanaan: oikealla uskolla. Oikea usko on luterilaisten mielestä tietenkin luterilainen usko. Luterilainen usko on selitetty mm. tunnustuskirjoissa. Katolilaisilla, suurimmalla kristillisellä kirkolla, on oma itse määritelty uskon doktriininsa.

    Kaikilla kristinuskon kirkkokunnilla on omat tulkintansa ja oppinsa. Niistä pidetään kiinni kynsin ja hampain. Kaikki eivät edes suostu keskustelemaan opillisista kysymyksistä. Yhteistä näille kaikille on, että niissä määritellään kunkin uskonliikkeen tunnustama oikea usko. Jos ei joku jäsen tätä hyväksy, seuraukset voivat olla dramaattiset; jäsen voidaan erottaa, häntä voidaan karttaa, häneltä voidaan kieltää jäsenille annettavia palveluita. Häneltä voidaan jopa kieltää mahdollisuus pelastukseen eli hänet osoitetaan helvettiin saatanan kanssa. Kirkon isät, jotka tällaisia päättivät, eivät muistaneet Jumalan Luukkaan kautta antamaa ohjetta: Luuk 6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

    Ns. uskonpuhdistuksen aikaan katolinen inkvisitio vainosi kerettiläisiä, esim. kataareja. Tuhansia vääräuskoisiksi nimettyjä vainottiin ja surmattiin. Paitsi noitia, myös vääräuskoisia kristittyjä poltettiin roviolla. Katolilaisten lisäksi tähän syyllistyivät myös Reformaation kannattajat ja Lutherkin suositti ruhtinailleen, että he listisivät hengiltä kapinoivat talonpojat, jotka olivat ryhtyneet itse tulkitsemaan ja saarnaamaan Raamattua. Raamatun ohjeen mukaan meidän tulee rakastaa myös vihollisiamme eivätkä joissakin kohdin eri lailla uskovat kristityt veljemme edes ole vihollisiamme. Tämän näytti Lutherkin unohtaneen.

    Mikä siis on oikea usko? Itse sanoisin, että se on Kristuksen usko, jota apostolit ovat Jumalan inspiroimana julistaneet ja ylöskirjanneet ensimmäisen vuosisadan aikana. Aivan alkuperäisiä tekstejä ei ole säilynyt, mutta kylläkin niitä lähellä olevia, joista on pystytty rekonstruoimaan alkuperäistä hyvin vastaava Uusi Testamentti. Ongelmaksi muodostuukin tekstin kääntäminen ja tulkinta. Olen kirjoittanut tästä oman artikkelin, jossa esimerkkien valossa pyrin valottamaan käännös- ja tulkintaongelmia. Raamattu osoittautuu sitä vaikeammaksi, mitä syvemmälle siihen paneutuu. Täysin yksiselitteistä ja kaikkien yhteisesti hyväksymää tulkintaa ei kerta kaikkiaan ole olemassa!

    Kun Jumalamme Jehova tietää jo ennalta kaiken, on Hän varmaan myös nähnyt tämän tulkintojen sekamelskan. Miksi Hän ei pannut profeettojensa suuhun täysin selväsanaista sanomaa? Kenties Jumala halusi, että me kilvoittelisimme ja pyrkisimme totuuden saavuttamiseen.

    Pelastuksen kannalta keskeiset opit ovat kuitenkin selvät. Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja se, joka uskoo häneen ja huutaa hänen nimeään avukseen pelastuu. Tämän kaltaisia Raamatun lauseita, joiden tulkinta on selvää, on monia. Jumala myös odottaa, että pelastukseen pyrkivät rakastavat totuutta ja pyrkivät ottamaan siitä selvän Raamattua tutkimalla. Aina se ei ole ollut mahdollista. Kansankielisiä Raamattuja alkoi tulla painosta vasta noin viisisataa vuotta sitten. Tänä päivänä on mahdollista internetin avulla tutkia Raamattua mitä moninaisimmin tavoin. Kovin pieni on se joukko, joka näin tekee. ”Monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut” – näin se on.

    Jeesus myös kannusti uskovia kilvoittelemaan pelastuksen saavuttamiseksi: Luuk 13:24 Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. Näissä kirjoituksissani en pyri väittämään, että se mitä kirjoitan, on ehdoton totuus. Ottakaa itse selvää niin kuin Berealaiset, jotka eivät uskoneet apostoli Paavalia, vaan halusivat varmistaa kirjoituksista, oliko se totta mitä Paavali oli puhunut.

    Tutki siis Raamattua ja muodosta oma käsityksesi. Tärkeintä on, että sinulla on rakkaus totuuteen. Joh 8:32 ”ja te tulette tuntemaan totuudenja totuus on tekevä teidät vapaiksi.”  Mat 7:7 ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.”

    Joku on sattuvasti sanonut, että Jumala pelastaa syntisiä – ei pyhimyksiä. Pelastus kuuluu kaikille, jotka vain sitä anovat. Olen pitkään pohtinut, onko pelastus helppoa vaiko vaikeaa. Jonkin Raamatunlauseen perusteella se tuntuu olevan helppoa ja yksinkertaista ja toisaalta Raamatussa on monia ohjeita ja suoranaisia käskyjä mitä uskovan tulee noudattaa pelastuakseen.

    Raamattu myös sanoo, että Jumala on antanut uskoa eri määrän kullekin ihmiselle. Kun näin on, luulisi että pelastuskin on toisille helpompaa ja toisille – vähäuskoisille – vaikeampaa. Ehkä on sitten niin kuin olen  artikkelissa “Kaksi erilaista pelastusta” kirjoittanut: Se, joka on saanut Jumalalta paljon uskoa ja sen uskon voimalla tekee paljon tekoja Jumalan valtakunnan hyväksi, hän pelastuu ensimmäisen ylösnousemuksen osallisena Jumalan valtakunnan johtotehtäviin ja ne, joiden usko on vähäisempää tai muuten arki painaa päälle, saavat  pelastuksensa viimeisellä tuomiolla.

    Tuomio alkaa Jumalan huoneesta. 1 Piet 4:17 ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?” Pietari viittaa paitsi apostoleihin myös kaikkiin Jumalan sanan opettajiin. Jaakob sanookin: Jaak 3:1 ”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.”

    Opettajien osa on siis tulla punnituksi ensimmäisinä ja tarkemmalla vaa’alla. Mitä merkitsee, että ensimmäisinä tuomion saavat Jumalan huoneen asukkaat? He ovat ensimmäisen ylösnousemuksen osallisia. He saavat joko ikuisen elämän ja pääsevät seuraamaan Kristusta ja hallitsemaan Hänen kanssaan tuhat vuotta tai sitten väärän evankeliumin jakaviksi osoittautuessaan, he saavat tuomion – joutua ikuiseen eroon Jumalasta. Erityisesti Paavali varoittaakin opettajia olemaan tarkkoja evankeliumin sanoman opettamisessa. Galatalaiskirjeessään hän sanookin painokkaasti: Gal 1:8 ”Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. 1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.” – Painavaa tekstiä kun se vielä sanotaan kahdessa perättäisessä jakeessa.

    Ei ole ollenkaan samantekevää millaista evankeliumia seurakunnassa julistetaan. Ovatko kirkkojen papit harkinneet millaista oppia he totuutena julistavat? Jos seurakuntalaisilta kysyttäisiin mikä heidän mielestään on evankeliumin keskeisin sanoma, vastaukset varmaan jakautuisivat useamman vaihtoehdon kesken. Näinköhän edes papit olisivat yksimielisiä evankeliumin keskeisimmästä sanomasta?

    Mitä tarkoitetaan sillä, että Jumala on antanut kullekin ihmiselle eri määrän uskoa? Miten nämä kaksi näkökohtaa voisivat liittyä toisiinsa?

    Sillä, että Jumala on antanut kullekin oman määrän uskoa, on varmasti jokin tarkoitus. Muutoinhan Jumala olisi voinut antaa kaikille tasan saman määrän, jolloin lähtökohdat olisivat kaikille samat. Myös tiedämme, että Jumala on jo ennen aikojen alkua valinnut ihmisiä omiin tarkoituksiinsa ja myöhemmin kutsunut heitä. Vaikka Jumala onkin antanut osalle ihmisiä ikään kuin etulyöntiaseman, Jumala kuitenkin tahtoo kaikkien pelastuvan:    1 Tim 2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.   Eri määrä uskoa voi näkyä ihmisen elämässä esimerkiksi siten, että paljon uskoa saanut omistaa elämänsä tai osan elämästään Raamatun tutkimiseen ja valtakunnan uutisen levittämiseen. Vähemmän uskoa saanut puurtaa arkisten asioiden parissa ja ehkä silloin tällöin käy kirkossa. Kumpikin voi olla Jumalalle otollinen ja kumpikin voi saada pelastuksen; ensiksi mainittu ehkä osan ensimmäisessä ylösnousemuksessa ja toinen vasta viimeisessä ylösnousemuksessa.

    Joissakin katolisen kirkon kirkolliskokouksien päätöksissä on vaadittu kirkon jäseniä uskomaan päätökseen uhalla, että muutoin joutuu kadotukseen. Helvetin pelolla on pidetty ihmiset uskon piirissä. Myös kieltämällä maallikoilta Jumalan sanan selittäminen ja saarnaaminen sekä kieltämällä aina 1500-luvulle asti Raamatun kääntäminen ihmisten omalle kielelle, on monopolisoitu uskonnon opettaminen pappisluokan yksinoikeukseksi. Lutherillakin oli tässä kohtaa sokea pisteensä.

    Nykyaikana ihminen voi vapaasti päättää uskoako vai eikö. Maailmassa on tuhansia ja taas tuhansia erilaisia kirkkoja ja erilaisia tulkintoja Raamatusta. Kuinka ihminen voi tietää onko juuri hänen kirkkonsa opettama usko oikein? Kaikki uskonsuunnat eivät voi olla oikeassa.

     

    Miten käy ihmisen, joka uskoo väärin?

    Monet ahdistuvat tästä ja pitäytyvät kirkkonsa oppeihin peläten, miten heidän käy, jos lipeävät oman kirkkonsa uskosta pois.

    En usko, että viimeisellä tuomiolla ketään siirretään Jeesuksen ‘vasemmalle puolelle’ siitä syystä, että hän erehtyi uskomaan jonkin uskonkysymyksen väärin. Isossakin kysymyksessä, kuten kysymyksessä Jeesuksen jumaluudesta tai Jumalan kolmiyhteisyydestä, saa uskova erehtyä.

    Ihmisellä tulee kuitenkin olla “rakkaus totuuteen pelastuakseen.” 2 Tes 2:10 sanookin painokkaasti: ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.

    Kirkkohistoria on täynnä tapauksia, joissa toisinajattelijoita tuomitaan kadotukseen, vainotaan ja surmataan. Ei ole ihmisen asia lausua toiselle kadotustuomiota väärästä uskostaLuuk 6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

    Jeesus sanoi Mat 15:8-9 mukaan: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; 9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.’ Markuksen mukaan hän jatkoi vielä Jesajan sanoin: Mar 7:8 ”Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä. 9 Ja hän sanoi heille: Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.” Myös Hesekiel kuvasi kansansa ulkokultaista uskoa sanoen, että he ”kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä”.

    Mitä tarkoittavat nämä opit ihmiskäskyistä ja ihmisten perinnäissäännöistä? Ne ovat sellaisia oppeja ja käyttäytymistapoja, jotka eivät ole peräisin Raamatusta. Olen vakuuttunut, että opit kolmiyhteisestä Jumalasta ja Jeesuksen kahdesta luonnosta – uskon kaksi keskeistä oppia – eivät ole peräisin Raamatusta. Ne ovat verrattavissa ihmiskäskyihin. Ne ovat vuosisatojen kuluessa muodostuneet ihmisten laatimiksi perinnäissäännöiksi. Kysynkin: Eikö kristinuskon keskeisimpien oppien pitäisi löytyä Raamatusta, tarkasti Kristuksen ja apostolien selityksin varustettuna? Onhan niitä toki selitelty. Kristuksen ja apostolien selitysten puuttuessa, selityksiä ovat tarjonneet kaikki mahdolliset kristilliset tahot. Raamatunkin väitetään tukevan näitä oppeja ja oppineet ovat niistä kirjoittaneet selitysteoksia, joita tavallinen ihminen ei ymmärrä.

    Tavallinen kansa ei kykene ottamaan kantaa näihin vaikeisiin opillisiin kysymyksiin. Heidän ajatuksensa pyörivät vaatimattomimmissa kysymyksissä ja usein vielä ovat tietämättömiä ja tekevät vastoin Raamatun ohjeita ja henkeä.

    Pari esimerkkiä: Vatikaanissa olevassa Pietarin kirkossa on apostoli Pietarin rautainen patsas, jossa Pietari seisoo paljain jaloin. Toinen jalkaterä on kulunut hyvin ohueksi ja sileäksi. Miljoonat ihmiset ovat vuosisatojen aikana ohi kulkiessaan taikauskoisesti sivelleet Pietarin jalkaa uskoessaan, että siitä seuraa heille hyvää onnea. Ja toinen: On lukuisia pyhimyksiä, joita ihmiset rukoilevat pyytäen pyhimystä suojelemaan ja varjelemaan heitä. Miljoonat autoilijat pitävät matkailijoitten pyhimyksen pientä kuvaa autossaan varjelemaan heitä onnettomuuksilta. Televisiossa näytettiin Neitsyt Mariaa kunnioittavan juhlan viettoa Etelä-Amerikassa. Juhlaan oli yhdistetty paikallisen pakanauskon vuosisatoja vanhan juhlan viettoa. Juhlaan osallistuvaa nunnaa haastateltiin, mutta hän ei nähnyt mitään ristiriitaa yhdistää kristillistä juhlaa paikalliseen pakanalliseen juhlaan. Neitsyt Marian palvonnasta hän sanoi, että ”se on niin ihanaa”. Nunna ja hänen kaltaisensa eivät ole ilmeisesti lukeneet Raamatusta mitä se sanoo tällaisesta oppien sekoittamisesta: Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? (2 Kor 6:15)

    Kaikkien valtavirran kirkkojen opeissa on muualta kuin Raamatusta peräisin olevia oppeja. Ei Jeesus eivätkä apostolit opettaneet oppia kolmiyhteisestä Jumalasta. Tämä oppi on peräisin katolisista kirkolliskokouksista. On väitetty, että oppi hyväksyttiin pakanallisten käsitysten pohjalta. Pakanoiden oli helpompi omaksua tutulta kuulostava oppi kolminaisuudesta. Jokaisen ihmisen tulisi itse ratkaista uskooko Raamatun mukaisiin oppeihin vaiko kumoatteko ”Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne”.

    Osa Raamatun ohjeista ei enää sovellu noudatettavaksi nykyaikana. Jotkin ovat tarkoitetut esimerkiksi Israelin kansalle sen vaeltaessa erämaassa kohti omaa luvattua maataan. Mutta harkitsevainen pitää olla, ettei ryhdy mielivaltaisesti kumoamaan Raamatun käskyjä sillä perusteella, etteivät ne kuuluisi tähän aikaan tai koska ne eivät ole tasa-arvoisen yhteiskunnan mukaisia. Kieltämättä jotkin kysymykset ovat vaikeita enkä ole osannut ottaa asiaan lopullista kantaa. Tällaisena voin mainita vaikkapa kysymyksen nk. kasteen uusimisesta. Jos joku haluaa uudistaa lapsena saamansa kasteen, niin miksi ei. Muutama sata vuotta sitten tällaisia kasteenuusijoita eli anabaptisteja vainottiin kirkon taholta ja heitä surmattiinkin huolimatta siitä, että he olivat syvästi uskovia kristittyjä.

     

    Mikä on ihmiskunnan ja sen uskovien tulevaisuus?

    Edellä kirjoitin, että suuri osa ihmisistä odottaa kuoleman jälkeen pääsyä taivaaseen. Raamattu sanoo, että kuolleet haudoissaan eivät tiedä mitään. Olisivatko he sitten taivaassa? Se odotus on turhaa. Kerron miksi.

    Jeesus on luvannut tulla takaisin maan päälle. Hän tuo palkan tullessaan. Palkkaa ei siis jaeta taivaassa, vaan Kristus palkitsee omat uskovansa siten, että he nousevat kuolleista ensimmäisessä ylösnousemuksessa. Elossa olevat Kristuksen omat pääsevät myös mukaan ensimmäiseen ylösnousemukseen. Kristus johtaa Tuhatvuotista valtakuntaansa näiden ylösnousseittein kanssa. ’Palkat’ uskosta jaetaan siis maan päällä.

    Entä sitten viimeinen tuomio? Tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen tapahtuu toinen ylösnousemus, tuomion ylösnousemus. Jos kuolleet olisivat päässeet taivaaseen, pitäisikö heidän nyt laskeutua alas maan päälle ja osallistua viimeiseen tuomioon? Entäpä jos heidät tuomittaisiin epäedullisella tuomiolla? He eivät pääsisi uudestaan palaamaan taivaaseen.

    Raamattu sanookin, että kukaan ei ole noussut taivaaseen paitsi Jeesus Kristus.

    Pelastuneitten osa on maan päällä, jonne perustetaan Jumalan uusi maailma. Itse Isä Jumala laskeutuu maan päälle Uuteen Jerusalemiin. Pelastuneet tulevat toimimaan siellä Jumalan työtovereina.

     

  • Miksi uskon niinkuin uskon?

     

     

    Miten uskon

    Minä uskon Jumalaan,
    Isään, Kaikkivaltiaaseen,
    taivaan ja maan Luojaan,

    ja Jeesukseen Kristukseen,
    Jumalan ainoaan Poikaan,
    meidän Herraamme,

    ja Pyhään Henkeen,

    Mutta…         

    Miten kolminaisuusoppi määritellään?

    Minä siis näytän uskovan kolminaisuuteen. Edellä mainittujen jakeiden jälkeen tulee tärkeä sana ’mutta’.

    Kolminaisuusoppi on opetus Jumalan kolminaisuudesta, eli kolmiykseydestä. Tämän opin mukaan on yhtä aikaa yksi Jumala, mutta siinä kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kolminaisuusoppi on muotoiltu mm. Athanasioksen uskontunnustuksessa. Käytössä on muitakin uskontunnustuksia, mutta edellä on lueteltu opin keskeiset pääpiirteet.

    Kolminaisuusopin mukaan kaikki kolme jumalpersoonaa ovat tasa-arvoisia. Tähän yleisesti hyväksyttyyn määritelmään en siis usko. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on selittänyt, että Isä Jumala on häntä suurempi. Jumaluuteen kuuluu Isä, Poika ja Pyhä henki, sen hyväksyn ja uskon.

    Entä sinä lukijani? Uskotko kolminaisuusopin mukaisesti? Kun luet kirjoitukseni ja sen Raamatun mukaiset perustelut, tunnetko tarvetta muuttaa mielipidettäsi?

    Muista Raamatun ohje: Joh 8:32 ”te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.

     

    Athanasioksen uskontunnustus

    Jokaisella, joka tahtoo tulla autuaaksi, täytyy ennen kaikkea olla oikea, yleinen, kristillinen usko. Se, joka ei säilytä sitä ehyenä ja puhtaana, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.

    Oikea, yhteinen, kristillinen usko taas on tämä: Me kunnioitamme yhtä ainoaa Jumalaa kolmiyhteydessä ja kolmiyhteyttä yhdessä ainoassa jumaluudessa sekoittamatta persoonia ja hajoittamatta jumalallista perusolemusta.

    Sillä toinen on Isän persoona, toinen on Pojan ja toinen on Pyhän Hengen, mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen jumaluus on yksi ainoa: kunnia yhdenvertainen, majesteetti yhtä iankaikkinen.

    Sellainen kuin Isä on, sellainen on Poika, sellainen on myös Pyhä Henki: Luomaton on Isä, luomaton on Poika, luomaton on Pyhä Henki.

    Ääretön on Isä, ääretön on Poika, ääretön on Pyhä Henki. Iankaikkinen on Isä, iankaikkinen on Poika, iankaikkinen on Pyhä Henki. Eikä kuitenkaan ole kolmea iankaikkista, vaan yksi iankaikkinen. Niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.

    Niin myös kaikkivaltias on Isä, kaikkivaltias on Poika, kaikkivaltias on Pyhä Henki. Eikä kuitenkaan ole kolmea kaikkivaltiasta, vaan yksi kaikkivaltias.

    Niin myös Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala. Eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi ainoa Jumala.

    Niin myös Isä on Herra, Poika on Herra, Pyhä Henki on Herra. Eikä kuitenkaan ole kolmea Herraa, vaan yksi ainoa Herra.

    Sillä samoin kuin kristillinen totuus vaatii meitä tunnustamaan kunkin persoonan erikseen Jumalaksi ja Herraksi, niin myös yhteinen, kristillinen usko kieltää meitä puhumasta kolmesta Jumalasta eli Herrasta.

    Isää ei ole kukaan tehnyt eikä luonut eikä synnyttänyt.

    Poika on ainoastaan Isästä, ei tehty eikä luotu, vaan syntynyt.

    Pyhä Henki on Isästä ja Pojasta, ei tehty eikä luotu eikä syntynyt, vaan lähtevä.

    Siis on yksi ainoa Isä, ei kolmea Isää, yksi ainoa Poika, ei kolmea Poikaa, yksi ainoa Pyhä Henki, ei kolmea Pyhää Henkeä.

    Eikä tässä kolmiyhteydessä kukaan ole ensimmäinen eikä viimeinen, ei kukaan ole toistaan suurempi tai vähäisempi, vaan kaikki kolme persoonaa ovat keskenään yhtä iankaikkiset ja yhdenvertaiset: Joka suhteessa on siis, kuten jo edellä sanottiin, palveltava sekä kolmiyhteyttä ykseydessä että ykseyttä kolmiyhteydessä.

    Sen, joka siis tahtoo tulla autuaaksi, tulee näin ajatella kolmiyhteydestä.

    Mutta iankaikkisen autuuden saamiseksi hänen tulee myös välttämättä uskoa vakaasti Herramme Jeesuksen Kristuksen lihaan tulemus.

    Oikea usko on siis se, että uskomme ja tunnustamme, että Herramme Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on samalla kertaa sekä Jumala että ihminen.

     Hän on Jumala, ennen kaikkia aikoja Isän perusolemuksesta syntynyt, ja ihminen ajassa äidin perusolemuksesta syntynyt, täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen, jossa on järjellinen sielu ja inhimillinen ruumis, jumaluuden puolesta Isän vertainen, ihmisyyden puolesta Isää vähäisempi.

    Vaikka hän on sekä Jumala että ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi ainoa. Ei hän ole yksi ainoa siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden. Hän on kauttaaltaan yksi: ei kuitenkaan siten, että molemmat luonnot olisivat perusolemuksessa sekaantuneet toisiinsa, vaan siten, että ne muodostavat yhden ainoan persoonan.

    Sillä samoin kuin järjellinen sielu ja ruumis muodostavat yhden ihmisen, samoin Jumala ja ihminen on yksi ainoa Kristus, joka kärsi meidän autuutemme tähden, astui alas helvettiin, nousi kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Hänen tulemukseensa kaikkien ihmisten pitää ruumiillisesti nousta kuolleista tekemään tili teoistaan: Ne, jotka ovat hyvää tehneet, käyvät iankaikkiseen elämään, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, iankaikkiseen tuleen.

    Tämä on oikea, yleinen kristillinen usko. Joka ei sitä rehellisesti ja vakaasti usko, ei voi tulla autuaaksi [Pelastetuksi].

     

    Athanasiuksen uskontunnustuksen arvostelua.

    Tässä määritellään ”ainoa, oikea kristillinen usko”. Pelastuminen edellyttää sen uskomista, muuten joutuu kadotukseen.

    ”Me kunnioitamme yhtä ainoaa Jumalaa kolmiyhteydessä ja kolmiyhteyttä yhdessä ainoassa jumaluudessa.Toki uskon kolminaisuuteen. Isä, Poika ja Pyhä henki muodostavat tämän kolminaisuuden. Ja myös kolmiyhteyden, jos sitä voidaan selittää sanomalla, että nämä kolme ovat yhtä mieltä.

    ”ei kukaan ole toistaan suurempi tai vähäisempi, vaan kaikki kolme persoonaa ovat keskenään yhtä iankaikkiset ja yhdenvertaiset.Tätä on minun vaikea tai suorastaan mahdotonta hyväksyä. En voi uskoa, että kaikki kolme ovat yhdenvertaiset. Sen kumoaa jo se Jeesuksen itsensä lausuma tunnustus: Isä on minua suurempi (Joh 14:28).

    5 Moos 18:18 Profeetan [Kristuksen] minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua.  Käsken, eng. command, hebr. Tsavah, to command, charge, give orders, lay charge, give charge to, order. Jo Mooseksen aikaan ennustuksessa tulevasta profeetasta, Kristuksesta, sanottiin, että hän puhuu kaiken mitä Isä Jumala käskee,

    ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on samalla kertaa sekä Jumala että ihminen.Oliko Jeesus jo taivaassa ollessaan sekä Jumala että ihminen? Vai saiko Jeesus ihmisen luonnon vasta synnyttyään ihmiseksi? Veikö Jeesus mukanaan taivaaseen ihmisen luontonsa? Entä syntyessään maan päälle, säilyttikö Jeesus Jumalan luonnon ollessaan ihmisenä maan päällä?

    Tähän viimeksi mainittuun kysymykseen osaankin vastata. Jos Jeesus olisi ollut Jumala hänen ollessaan maan päällä, olisi hän voinut suorittaa tekemänsä ihmeteot omalla voimallaan. Nythän tiedämme, että Jeesus vakuutti Isä Jumalan suorittaneen kaikki Jeesuksen ihmeet.

    ”ihmisten pitää ruumiillisesti nousta kuolleista tekemään tili teoistaan.”

    Raamattu puhuu ruumiin ylösnousemuksesta ja sitä tämäkin Athanasioksen tunnustuksen lause tarkoittaa. Kovinkaan paljon ei Raamattu puhu ruumiin ylösnousemuksesta. Apostolien teot: 2:31 ”niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta.” (Näkevä katoavaisuutta, on englanniksi käännetty sanalla decay eli lahota, mädäntyä).

    Kristuksen osalta näin todella tapahtui, koska hän nousi kuolleista kolmen päivä kuluttua. Tavalliset ihmiset joutuvat makaamaan haudoissaan jopa tuhansia vuosia, jolloin ruumiista ei ole jäljellä juuri mitään.

    Ensimmäisen ylösnousemuksen osalliset nousevat kuolleista ja he muuttuvat. He muuttuvat henkiruumiisiin. ”Ruumiin ylösnousemus” ei tarkoitakaan ylösnousemusta fyysisissä ruumiissa. Jos näin olisi, olisi heidän taas muututtava takaisin henkiruumiisiin, kun pelastuneet pääsevät Jumalan Uuteen maailmaan, jossa itse Jumala ja hänen Ylimmäinen pappinsa Jeesus Kristus hallitsevat.

    Pahaa tehneet joutuvat iankaikkiseen tuleen.”

    Tällä tulisen järven/helvetin pelottelulla katolinen kirkko ja sen seuraajina reformoidutkin kirkot pelottelivat vuosisatojen ajan kristittyjä jäseniään. Seurakuntalaiset eivät voineet tarkistaa kirjoitusten oikeutta, kun heillä ei ollut tarvittavaa kielitaitoa; Raamattu oli latinaksi ja sen käsikirjoitukset hepreaksi tai kreikaksi.

    Tässä yhteydessä en malta jättää viittaamatta lohduttavaan Raamatunlauseeseen: Room 5:20 ”Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.” – Me syntiset voimme lohduttautua, että vaikka syntimme kasvaisivat kuinka suureksi, Kristuksen [meidät tuomitsevan] armo kasva ylenpalttisen suureksi. Yksikin sana riittää pelastamaan meidät, kun huudamme, Jeesus!

    Athanasioksen tunnustus ei huomioi sitäkään, että vaikka Jeesuksen väitetään olleen sekä Jumala että ihminen, kuitenkin Isä Jumala korotti (tai teki) Jeesuksesta Herran ja Messiaan. Kuinka Isä voi tehdä tasavertaisesta Pojasta Herran? Sitä varten Pojan olisi oltava alempiarvoinen? Minun ymmärrykseni mukaan samanarvoinen ei voi korottaa toista samanarvoista; korotuksessa korottajan tulee olla ylempiarvoinen.

    Kolmen persoonan tasavertaisuus ei myöskään toteudu siinä, että Isä Jumala on lähettänyt Jeesuksen maan päälle (Joh 6:57) ja myös lähettää Pyhän hengen. Lähettäminen sisältää käskyn.

    Tunnustus toteaa, että ”Poika on ainoastaan Isästä, ei tehty eikä luotu, vaan syntynyt”. Jeesushan siitettiin niin, että Pyhä henki saattoi (varjosi) Marian raskaaksi. Luukkaan evankeliumi kuvaa Marian raskaaksi saattamista näin: 1:35 ”Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.”

    Kumpi saattoi Marian raskaaksi, Pyhä henki vaiko Isä Jumala. Ainakin tästä kuvauksesta selviää ja varmistuu se, että Jumala on kolmesta korkein, koska ’korkeimman’ voima varjosi Marian. Oikeastaan, asia taitaa sittenkin olla selvä; ’korkeimman voima’ tarkoittaa Pyhää henkeä, joka on Jumalan toimiva voima. Toinen asia, joka selviää, on että Pyhään henkeen nähden korkein on Isä Jumala.

     

    Kolminaisuusopin kehittyminen

    Jeesus oli juutalainen ja hän noudatti Mooseksen lakia. Viimeisellä ehtoollisellaan Jeesus julisti Uuden liiton. Ylösnoustuaan Jeesus, ennen taivaaseen astumistaan, antoi apostoleille lähetyskäskyn.

    Vähitellen kristinusko alkoi levitä ja sen myötä katolinen kirkko alkoi saada jalansijaa. Opilliset kiistat myös laajenivat. Kun Konstantinus suuri virallisti kristinuskon 300-luvun alussa, se merkitsi myös apostolisen uskon loppua ja katolisen laitoskirkon jalansijan vahvistumista.

    Areiolaisuus muodostui Katoliselle kirkolle ja 300 luvun Nikean ja Konstantinopolin kirkolliskokouksille piikiksi lihassa. Katolinen kirkko ajoi kolminaisuusoppia, jonka mukaan Poika oli täysi ja tasavertainen Jumala Isän kanssa. Asia muotoiltiin niin, että Isä ja Poika ovat samaa olemusta eli samaa jumaluutta. Sitten Konstantinopolin kokouksessa muistettiin päättää saman periaatteen koskevan myös Pyhää henkeä. Tämän saman olemuksen periaatteen katsottiin merkitsevän, että Jumala on kuitenkin yksi.

    Areiolaisuuden torjuminen olikin keskeinen piirre, kun 300-luvulla pidetyissä Nikean (v. 325) ja Konstantinopolin (v. 381) ekumeenisissa eli koko kristillisen kirkon käsittävissä kirkolliskokouksissa muotoiltiin kolminaisuusoppi Jumalan ykseyden ja Kristuksen jumaluuden ajatusten pohjalta. Oppi ilmaistiin niin, että sen mukaan Jeesus Kristus on tosi Jumala, eli Jumala samassa mielessä kuin Isä Jumala. Tätä täsmennettiin sanomalla, että Isä ja Poika ovat samaa olemusta, toisin sanoen heidän jumaluutensa on yhtä ja samaa jumaluutta, eli he ovat Jumala sanan samassa mielessä. Konstantinopolin kirkolliskokouksessa tämän todettiin pätevän myös Pyhään Henkeen. Samalla näissä kirkolliskokouksissa pidettiin yhä kiinni vanhatestamentillisesta, juutalaisen uskon näkemyksestä, että Jumala on yksi.

    Näihin aikoihin pyrki toinen aatesuunta saamaan jalansijaa; modalismi, joka oli ehdottoman yksijumalaisuuden periaatteen kannalta. Jopa niin, että Isä, Poika ja Pyhä henki selitettiin yhdeksi ja samaksi Jumalaksi, joka vain eri aikakausina esiintyy milloin Isänä, milloin taas Poikana tai Pyhän hengen muodossa. Kun tämä ajattelutapa haluttiin torjua, keksittiin periaate, että Jumalassa on yksi olemus (lat. substantia), mutta kolme persoonaa. Modalismi hylättiin Konstantinopolin kokouksessa. Silloin tällöin modalistisia ajatuksia sisältäviä oppeja esitetään nykyäänkin. Hiljattain luin käsityksen, jonka mukaan Jeesus Kristus on Vanhan Testamentin Jahve.

    Vähitellen uskon käsitteet alkoivat mennä yhä vaikeatajuisemmiksi. Kolmen persoonan ’olemus’ sai selityksen, jonka mukaan kolmen persoonan kesken vallitsi erotus (distinctio), mutta niitä ei eroteta (separatio) toisistaan. Uusia määritelmiä persoonille olivat ousia ja hypostasis. Lopulliseksi (?) ratkaisuksi muodostui, että Jumalassa on vain yksi olemus (kreik. ousia), mutta kolme hypostaasia (persoonaa), jotka ovat Isä, Poika ja Pyhä henki.

    Tavalliset ihmiset eivät luonnollisestikaan ymmärtäneet näitä vaikeita termejä, tuskin kaikki papitkaan. En minäkään. Minun ymmärrykseni mukaan Jumala on yksi, mutta jumaluus sisältää Isän, Pojan ja Pyhän hengen. Isä on korottanut Pojan Herraksi ja Kristukseksi. Isä ja Poika lähettävät Pyhä hengen suorittamaan sille määrättyjä tehtäviä.

    Sitä en ymmärrä (eivätkä monet muutkaan) miten kaikki kolme voisivat olla tasavertaisia ja tasa-arvoisia jumaluudessa – vastoin Raamatusta saamaani käsitystä.

     

    Minkälaiseen kolminaisuuteen uskon?

    Ehkä olin liiankin kuumeisesti pohtinut jumaluuden olemusta, kun eräänä aamuna, lokakuussa 2018, heräsin ja samalla mieleeni iskostui viesti, joka selitti, millainen Jumala on. Nousin heti ylös ja riensin tietarilleni kirjaamaan sen ylös. Sen ydin oli, että Isä Jumala on ainoa Jumala. Hän on tehnyt Kristuksen, poikansa, Herraksi ja Kristukseksi ja antanut hänelle kaiken vallan niin taivaassa kuin maan päällä. Jeesus siis käyttää kaikkea Jumalan valtaa. Siinä mielessä häntä voi sanoa Jumalaksi, mutta hän ei ole sitä aina olut. Taivaassa hän onkin ihmisenä. Tätä eivät kaikki tiedä saati että sitä uskoisivat.

    Jumalan Pyhä henki toteuttaa Jumalan tahdon. Hän siis käyttää Jumalan valtaa. He kolme muodostavat jumaluuden. Ainoa tosi Jumala on kuitenkin Jehova, Isä. Jeesus on Jumalan poika, aidosti isän poika, hänestä syntynyt. Me uskovat olemme myös Jumalan poikia, vaikkakaan emme samalla tavoin kuin Jeesus. Me olemme Jumalan luomia, hänen kuviaan. Viimeisen tuomion jälkeen, tapaamme Isä Jumalan Uudessa maailmassa, jossa Isä ja Poika istuvat valtaistumillaan. Me Jumalan pojat tai lapset, olemme hänen työtovereitaan Uuden maailman luomisessa.

    Jumala (Isä) on yksi. Elohiym on monikkomuoto, miksi? Mitä se Jumalan kristillisessä käsitteessä tarkoittaa? Kun Jumala loi maan, Jumalan Henki, joka on hänen toimeenpaneva voimansa, liikkui maan päällä. Jumalan Pyhä Henki ei kuitenkaan ole, niin kuin Athanasius aikoinaan määritteli, yhdenvertainen Isä Jumalan kanssa. Jumala lähettää henkensä panemaan toimeen Jumalan sanallaan ilmaiseman tahdon. Jeesus Kristus, jonka Jumala on tehnyt Herraksi ja Kristukseksi, on Jumalasta syntynyt Poika, ihminen ja välittäjä ihmisten ja Jumalan välillä. Jumala on korottanut hänet istumaan oikealle puolelleen taivaan valtaistuimelle. Jeesus käyttää kaikkea Jumalan valtaa, myös tulevan maailman tuomiovaltaa.

     

    Mikä on Jumaluus (Godhead)?

     Collins Cobuild Dictionary määrittää Jumaluuden yksinkertaisesti: Godhead is the divine nature of God.

    Millainen jumaluus on, kysyttiin aikaisemmin. Sitten ei enää kysytty, vaan vastattiin suoraan, että Jumaluus tarkoittaa kolminaisuutta. Ja kolminaisuus määriteltiin katolisissa uskontunnustuksissa tarkoittavan kolmea tasa-arvoista jumalpersoonaa.

    Kun puhutaan Jumaluudesta, voi kysyä

    • Kuka on Jumala?
    • Mitä tai keitä kuuluu Jumaluuteen?
    • Millainen Jumaluus on?

    Minä uskon ja vastaan näin:

     Isä Jumala on yksi ja ainoa tosi Jumala.

    Jumaluuteen (Godhead) kuuluu erottamattomana osana Jumalan Henki sekä Jumalan Poika, joka tuomiovaltansa toteutettuaan on Jumalan Ylimmäinen pappi (High Priest).

    Jumaluudessa on minunkin uskoni mukaan kolme osapuolta. Kolminaisuusoppi ei kuitenkaan tyydy tähän. Ja sen jatkoa en voi hyväksyä sellaisena kuin se jo kolmesataa luvulta lähtien esitetään, esimerkiksi Athanasioksen uskontunnustuksessa, jota edellä kommentoin.

    Kolmiyhteisellä Jumalalla ymmärrän tarkoitettavan, että Isä Jumala, Poika ja Pyhä henki ovat yhdessä yksi Jumala. Tämä on ihmisten kirjoittama oppi. Sitä ei ole antanut Jumala Sanassaan, Raamatussa.

    Jeesus itse varoitti tällaisista opeista: Mar 7:6 ”Mutta hän sanoi heille: Oikein Esaias [Jesaja] on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;
    7 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.’
    8 Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.
    9 Ja hän sanoi heille: Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.”

    Kol 2:8 Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. Engl. käännös (DBY): See that there be no one who shall lead you away as a prey through philosophy and vain deceit, according to the teaching of men, according to the elements of the world, and not according to Christ. – Kolossalaiskirjeessään Paavali varoittaa ihmisiä pettämästä itseään filosofialla ja petoksella, joka pohjautuu ihmisten keksimiin opetuksiin. Näitä opetuksia ovat kehittäneet ja määränneet katoliset kirkolliskokoukset. Samaan varoitukseen sisältyy kehotus seurata Kristuksen antamaa oppia.

    Jeesus ei koskaan puhunut, että Jumaluus olisi kolmiyhteinen (tai ”kolmeyksinen”). Hän ei koskaan sanonut, että myös hän on Jumala.

     

    Raamatun lukutaito eli ymmärtämisen tärkeys

    Tähänkin artikkeliin antoi sysäyksen huomio siitä, että ihmiset eivät näytä ymmärtävän mitä Raamattu oikeasti sanoo. Ihmiset lukiessaan Raamattua, näkevät sen lauseissa jotain mitä siinä ei sanota tai sitten eivät ymmärrä mitä siinä sanotaan.

    Raamatun kieli on kieltämättä paikoin vaikeaa, mutta eri käännöksiä vertaamalla ja hakemalla vastausta selitysteoksista, voit yrittää ymmärtää. Itse olen huomannut, kuinka Raamattu avautuu. Moni kohta, jonka olen sivuuttanut kiinnittämättä siihen enempää huomiota, uudelleen siihen palattuani, avautuukin uudella ja yllättävällä tavalla. Näistä havainnoista kumpuaa osaltaan uskoni sisältö.

    Yksi tällainen, keskeisen tärkeä havainto on, että Jumaluudessa on kolme persoonaa, mutta se ei tarkoita, että kaikki kolme olisivat tasavertaisia ja ylipäätään, että kaikki olisivat jumalia. Tasavertaisten kolmen jumalpersoonan lisäys ei perustu Raamattuun ja on lisätty yli kaksisataa vuotta apostolien ajan jälkeen. Apostolit eivät ole tuoneet julki tällaista opetusta. Luulisi heidän tehneen niin, jos Jeesus olisi heille niin opettanut ja käskenyt.

    Yhtenä esimerkkinä voin tuoda esille lähetyskäskyn väärennyksen. Katolisella kirkolla oli niin kova tarve löytää kolminaisuusoppia tukevia Raamatun lauseita, että he lisäsivät Kristuksen antamaan kastekäskyyn Isän ja Pyhän hengen. Perusteluni kirjoituksessani.

    Pietari moitiskelee Paavalia, että hänen kirjoituksensa ovat paikoitellen vaikeatajuisia (2 Piet 3:16). Apostolien kirjoituksien piti täyttää tehtävä kahdelle taholle; vahvistaa kääntyneiden juutalaisten uskoa Kristukseen ja toisaalta kääntää pakanoita uuteen uskoon. Tämä johti siihen, että kirjeiden sanoma tuntuu sekavalta. Room 3:31: ”Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo.” Lukijat hämmentyivät, koska eivät ymmärtäneet miten heidän on mahdollista, noudattaako Mooseksen aikaista lakia vai pitikö heidän uskoa Jeesukseen ja Uuden liiton sanomaan armon ja pelastuksen saamiseksi.

     

    Todisteiksi annetut jakeet eivät aina todista yhtään mitään.

    Esimerkkejä:

    Jumala ilmestyi Abrahamille 1 Moos 18. luvun alussa kolmena miehenä. Tämä kertomus, vaikka se ei mitenkään tue itse kolminaisuuden oppia, antaa mielikuvitukselle mahdollisuuden alkaa rakentaa tätä oppia.

    “Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne” (2 Kor 13:13). Kolminaisuusoppiin oleellisesti kuuluvaan opetukseen jumaluuden osallisten keskinäisestä suhteesta ei mainita mitään.

    Raamatunjae 1 Joh 5:7,8 aiheutti Erasmus Rotterdamilaisen aikana 1500-luvulla kiistan, koska sen käännöksessä todettiin ”… ja nämä kolme yksi on.” Tämä oli mitä räikein yritys kolmiyhteisyyden todistamiseksi väärennöksen avulla.

    World English Bible  -käännös sanoo tänään: 7 “For there are three who testify [Only a few recent manuscripts add ”in heaven: the Father, the Word, and the Holy Spirit; and these three are one. And there are three that testify on earth”]: 8 the Spirit, and the water, and the blood; and the three agree as one.

     

    Onko Jeesus Jumala Raamatun jakeiden perusteella?

    Room 9:5 ja 1 Joh 5:20 ovat niiden jakeiden joukossa, joiden väitetään todistavan Jeesuksen Jumaluuden:

    Room 9:5 ”heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen!”  – Miten tämä jae pitäisi ymmärtää? Jeesuksen jumaluutta puolustavat ymmärtävät sen niin, että ”hän, joka on yli kaiken, on Jumala.”

    KJV kääntää jakeen: Whose are the fathers, and of whom as concerning the flesh Christ came, who is over all, God blessed for ever. Amen. – …Kristus, joka on yli kaiken, Jumala olkoon siunattu ikuisesti. Jumala, joka on siunattu ikuisesti, on Isä Jumala. Jos olisi haluttu sanoa, että Kristus olisi se ikuisesti siunattu Jumala, sanajärjestys olisi pitänyt olla: Kristus, Jumala yli kaiken, olkoon siunattu ikuisesti.

    1 Joh 5:20. Samanlainen tulkintaongelma on jakeessa 1 Joh 5:20 ”Mutta me tiedämme,  että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.”

    Kumpi on totinen Jumala, Isä vaiko Poika? Sitä ei pysty (en ainakaan minä) sanomaan yllä olevan jakeen perusteella. Asian selvittämiseksi tutkin muita Raamatun jakeita: Johanneksen evankeliumi 17:3 ”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”

    – Tästä asia selviää! Iankaikkinen elämä edellyttää, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala. Väittääkö joku, että Kristus YKSIN olisi totinen Jumala ja hänen isänsä ei olisi?  Totinen Jumala on yksin Isä!

    Todistus jatkuu: Iankaikkisen elämän saamiseksi on tunnettava myös hänet, jonka sinä [Isä Jumala] olet lähettänyt. Kenet Isä Jumala onkaan lähettänyt? No, tietysti poikansa Jeesuksen Kristuksen. Isästä sanotaan, että hän yksin on totinen (tosi, engl. true) Jumala. Jeesuksesta todetaan, että hänet Jumala on lähettänyt, mutta Jeesuksen jumaluudesta ei mainita mitään. Merkillistä! Johannestahan on yleisesti pidetty Jeesuksen jumaluuden esiintuojana.

    Kolminaisuusoppia käsittelevässä Wikipedian kirjoituksessa väitetään: ”Johanneksen evankeliumissa Jeesusta kutsutaan kahdesti Jumalaksi, evankeliumin alussa ja lopussa (Joh 1:18; 20:28).” – Tutkitaanpa mitä jakeissa sanotaan.

    Joh 1:18 ”Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.”

    Jakeessa 1:18 sanotaan aivan oikein, ettei kukaan ole koskaan nähnyt Isä Jumalaa. Onko hänen poikansa nähnyt Isän. Jakeen mukaan Jumalan Poika on ilmoittanut hänet. Joh 6:46 kuitenkin sanoo: ”Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän. Ja Jeesushan on Jumalasta syntynyt Poika. Noustuaan taivaaseen, on Poika nähnyt Isän, ainoan Jumalan,

    Ei sanaakaan väitetystä Jeesuksen jumaluudesta!

    Pitäisikö ymmärtää sanonta ’Poika joka on Isän helmassa’ tarkoittaa sitä?  Raamatussa Jeesus käytti vertauksessa ’Rikas mies ja Lasarus’ sanontaa Abrahamin helma. Abraham oli kyseisessä kertomuksessa paratiisissa ja hänen luonaan eli helmassa oli uskovia, kun taas kuilun toisella puolella, oli kärsiviä syntisiä. Sanonta ’Isän helmassa’ varmastikin tarkoittaa, että Jeesus on Jumalan helmassa eli luona.

    Joh 20:28 ”Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”

    Jos ei Raamatun kertomuksesta lue mitään muuta kuin yllä oleva, on päätelmä selvä.

    Jeesus oli näyttänyt ristiinnaulitsemisen arvet käsissään ja jaloissaan. Nyt loppui Tuomaan epäusko ja sanoi Jeesukselle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani.” – Eikö nyt ole selvää, että Tuomas tunnusti Jeesuksen Herrakseen ja Jumalakseen?

    Ei ole. Huudahdus voi tarkoittaa Tuomaan sanoessa näin vaikkapa sitä, että Tuomas antoi kunnian Jumalalle. Se voisi tarkoittaa myös: (Sinä) minun Herrani ja (taivaassa) minun Jumalani. Tätä emme tiedä varmuudella. Sen sijaan tiedämme varmuudella, mitä Johannes tarkoitti lausumallaan. Hän nimittäin itse selittää sen tarkasti kaksi jaetta myöhemmin: 20:31 ”mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” – Tuomas ei huudahduksellaan tarkoittanutkaan, että Jeesus olisi Herra ja Jumala. Eikä Johanneskaan tarkoittanut tätä. Johannes haluaa, että lukijat uskoisivat, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika.

    Arvostettu Raamatun kirjoitusten tuntija ja kommentaattori oli kiirehtinyt tekemään johtopäätöksen lukematta jaetta 31. Näin monet menettelevät, valitettavasti.

    Jos edellä olevien jakeiden tulkinta saattoi jossakin kohtaa olla epävarma, ei seuraavaa Juudan jaetta voi ymmärtää väärin:

    Juud 1:4 Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.

    Jakeessa puhutaan tuomioon joutuvista ihmisistä, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi. Samaiset tuomioon joutuvat ihmiset lisäksi kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme. Huomasithan, että jakeessa erotetaan toisistaan ’Meidän Jumalamme armo’ ja toisaalta meidän ’valtiaamme ja Herramme kieltäminen.’

    Siis, tuomiolle joutuvat ihmiset

    Kääntävät Jumalan armon irstaudeksi

    ja

    kieltävät ainoan valtiaan ja Herran [Jeesuksen Kristuksen olemassaolon]

    Jeesuksen arvosta tiedämme, että Jumala on korottanut poikansa Herraksi ja Kristukseksi. Apostolien teot: 2:36 Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.”

    Mitä tämä merkitsee? Jeesus ei ole aiemmin ollut ’Herra,’ vaan vasta sen jälkeen kun Isä Jumala korotti hänet tähän arvoasemaan. Isä Jumalasta käyttää Vanha Testamentti arvonimeä Herra Jumala. Kun Raamattu sanoo, että Jumala teki hänet (Jeesuksen) Herraksi, se voi tarkoittaa, että Jumala teki hänet kaltaisekseen vallan ja voiman suhteen. Jeesusta ei korotettu Herraksi ja Jumalaksi, vaan Herraksi ja Kristukseksi (Voideltu, Messias). Jeesus ei siis ollut ennestään Jumala, eikä Isä korottanut häntä Jumalaksi. Sen sijaan Jumala antoi pojalleen saman vallan kuin itsellään – kaiken vallan niin taivaassa kuin maan päällä.

    Vanhassa Testamentissa käytetään Jumalasta usein arvonimeä ’Herra Jumala’ (Lord God). Esimerkiksi 1 Moos 2:4 Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan.

    Uudessa Testamentissa Herra Jumala on kyrios theos κύριος θεός.

    Jumala teki Poikansa Herraksi ja Kristukseksi kyrios christos κύριος Χριστός

    2 Kor 13:13 Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.

    – Tätä jaetta on pidetty UT:n vahvimpana todisteena Jumalan kolminaisuudesta. Olen samaa mieltä. Tästä käy kiistattomasti ilmi Jumalan kolminaisuus.

    Kun olet lukenut tämän kirjoitukseni, palaapa tähän Raamatun lauseeseen. Kysy itseltäsi: Jos tämä jae vahvistaakin jumaluuden kolminaisuuden, todistaako se, että usko kolmiyhteiseen Jumalaan vaatii uskoa kaikkeen siihen, mitä uskontunnustuksessa (kuten Athanasioksen) sanotaan.

    Jeesus Jumalan Poika – ihminen 

    Khalkedonin kirkolliskokouksessa v. 451 määriteltiin oppi Kristuksen kahdesta luonnosta, jonka mukaan Kristus on yksi persoona eli hypostaasi, jolla on kaksi luontoa, inhimillinen ja jumalallinen. Nämä luonnot ovat Kristuksessa

    1. sekoittamatta ja muuttamatta: luonnot eivät kadota omia ominaisuuksiaan eikä niistä synny uutta jumalallis-inhimillistä luontoa, eivätkä ne muutu toisikseen, esim. ihmisyys Kristuksessa ei muutu olemukseltaan jumalalliseksi.
    2. erottamatta ja jakamatta: inhimillinen ja jumalallinen luonto muodostavat yhden Kristuksen, siis yhden persoonan, joka on yhtä aikaa sekä täydellinen ihminen että Jumala.

    http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/syste/02_jeesus.shtml

    Kol 2:9 Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,

    Kolossalaiskirje on kirjoitettu joko noin vuonna 60 eli kolme vuosikymmentä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen jälkeen, tai mikäli se ei ole Paavalin itsensä kirjoittama, ehkä vasta v. 70-80. Sillä on merkitystä, puhutaanko Jeesuksesta ihmisenä ja apostolien opettajana maan päällä, vaiko ylösnousseena Jumalan Poikana, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

    Se, että Jeesuksessa asuu jumaluuden koko täyteys, on ymmärrettävää; Jumalahan oli tehnyt Poikansa Herraksi ja Kristukseksi. Hänellä on käytössään sama valta ja voima kuin Isä Jumalalla. Vallan ja voiman suhteen Kristusta voidaan hyvinkin verrata Isä Jumalaan. Näin siis Kristus taivaassa.

    Entä Kristus maan päällä ollessaan? Hän suoritti monia ihmetekoja, paransi vakavasti sairaita, tyynnytti myrskyävän meren, käveli veden päällä, herätti kuolleista jne. Eikö hänessä olisi ollut jumaluuden koko täyteyttä, kun hän pystyi tekemään yliluonnollisia tekoja? Vastaus on: ei. Jeesus itsekin todisti, että Isä Jumala hänessä oli näiden ihmetekojen tekijä. Tiedämme Jeesuksen kuitenkin kuolemansa jälkeen taivaasta käsin itse tehneen ihmeteon maan päällä. Tällä ihmeteolla tarkoitan Paavalin sokeuttamista ja käännyttämistä kristittyjen vainoajasta Kristuksen apostoliksi. Näin voidaan todeta Jumalan koko täyteyden, olleen Jeesuksessa.

    Mitä on tämä ’täyteys’? Määrittelisin sen näin: kaikki se mitä Jumalalla on käytettävissään. Onko Jeesus siis osa jumaluutta (Godhead)? Meillä on riittävät perusteet todeta näin olevan.

    Tällä päätelmällä on merkittävät seuraukset. Jeesus nimittäin on ihminen taivaassa. Näin todistaa 1 Timoteuksen kirje: 2:5 ”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” – Tämäkin on kirjoitettu todistukseksi sen jälkeen, kun Kristus nousi kuolleista ja nousi ylös taivaaseen. Siellä hän on välimies Jumalan ja ihmisten välillä.

    Hän on ihminen ja osa jumaluutta. Tällaista johtopäätöstä en ole pannut merkille kenenkään oppineen tehneen. Miten yllä olevaa voisi selittää? Tässä kohtaa monet saattavat kaivaa esille opin Jeesuksen kahdesta luonnosta, Jumalan ja ihmisen luonnosta. Nyt voitaisiin selittää, että Jeesus ylösnoustessaan luopui ihmisen luonnosta. Entä miten selitetään se, että Paavali toteaa Jeesuksen olevan taivaassa ihminen? Kenties taas päinvastoin, että Jeesus säilytti molemmat luontonsa noustessaan taivaaseen?

    Itse sanoisin näin: Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Eikö silloin Jeesus, Jumalan ainosyntyinen poika, ihminen, voisi olla Jumalan kuva mitä suurimmassa määrin. Niin tarkka Jumalan kuva, että Jumala on korottanut hänet, ihmisen, Herraksi ja osaksi jumaluutta.

    Onko siis mahdollista, että ihminen olisi osa Jumaluutta?

    Jeesus oli ihminen ja Paavali todistaa, että hän on ihminen taivaassakin. Jeesus on tietysti erikoistapaus; Jumalan poika, jonka Isä Jumala korotti Herraksi ja Kristukseksi.

    Me tavalliset ihmiset olemme, niin kuin Raamattu kertoo, uskovina ja uudesti syntyneinä, Jumalan lapsia (poikia). Ylösnousemuksen jälkeen olemme henkiolentoina, sellaisia Jumalan kuvia, joiksi Jumala meidät loi.

    Jeesuksen hyväksyminen osaksi jumaluutta ei em. perusteluin ole kovinkaan vaikeaa. Kolmiyhteisen Jumalan opin täydelliseen ja alkuperäiseen hyväksymiseen on kuitenkin vielä monta estettä.

     

    Jumalan Pyhä henki – osa kolminaisuutta

    Jumalan seitsemän henkeä

    Olen kirjoituksissani luonnehtinut Pyhää henkeä niin, että Pyhä henki on Jumalan henki. Itse asiassa, yksi Jumalan seitsemästä hengestä:

    Ilm 1:4 ”Johannes seitsemälle Aasian seurakunnalle: Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, 1:20 Niiden seitsemän tähden salaisuus, jotka näit minun oikeassa kädessäni, ja niiden seitsemän kultaisen lampunjalan salaisuus on tämä: ne seitsemän tähteä ovat niiden seitsemän seurakunnan enkelit, ja ne seitsemän lampunjalkaa ovat ne seitsemän seurakuntaa.”

    Ilm 3:1 Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut.

    Seitsemän tähteä ovat seitsemän seurakunnan ’enkelit’. Enkeleillä tarkoitetaan seurakunnan kaitsijoita. Seitsemän lampunjalkaa tarkoittavat ko. seitsemää seurakuntaa. Lampunjalkoja eli seurakuntia on seitsemän, mikä kuvaa koko kristillistä uskovaa yhteisöä. Lampunjalat ovat kultaisia eli tavattoman arvokkaita, vaikka niissä on omat puutteensa.

    Kuka on se, jolla on Jumalan seitsemän henkeä? Kuka puhuu Ilmestyskirjan alussa seitsemälle seurakunnalle? Jeesus Kristus!

    Ilm 5:6 Ja minä näin, että valtaistuimen ja niiden neljän olennon ja vanhinten keskellä seisoi Karitsa, ikäänkuin teurastettu; sillä oli seitsemän sarvea ja seitsemän silmää, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä, lähetetyt kaikkeen maailmaan.

    Ilm 4:5 Ja valtaistuimesta lähti salamoita ja ääniä ja ukkosen jylinää; ja valtaistuimen edessä paloi seitsemän tulisoihtua, jotka ovat ne seitsemän Jumalan henkeä.”

    Jesaja kuvailee Kristusta ja hänen tulevaa Tuhatvuotista valtakuntaansa; 11:2 Ja hänen [Kristuksen] päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. Kun Jesajan ilmestykseen lisätään Ilmestyskirjan kuvaus lampunjaloista eli Kristityistä seurakunnista, muodostuu kuva Kristuksen täydellisesti hallitsemasta valtakunnasta.

    Jakeessa 17 Ilm 1:17-18 Jeesus sanoo itsestään sen, mitä on ymmärretty Jumalasta: ”Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Kuten Isä, myös Poika on ensimmäinen ja viimeinen, kaiken alku ja kaiken loppu. Kristuksen valtaistuin on myös Jumalan Uudessa maailmassa. Silloin Kristus luovuttaa kaiken Isältä saamansa vallan takaisin ja Kristuksen tehtäväksi muodostuu toimia Ylimmäisenä Pappina.

     

    Onko Pyhä henki Jumalan toimiva voima?

    Tämän käsitteen tunnetuin kannattaja on Jehovan todistajat. En ole Jehovan todistaja, mutta pidän heidän lanseeraamaansa ajatusta hyvänä.

    • Onko Pyhän hengen pilkkaaminen anteeksiantamaton synti?
    • Onko Pyhä henki Jumalasta erillinen, itsenäinen persoona?

    Ihminen voi saada itselleen Pyhää henkeä. Kuinka ihminen voisi saada osan persoonasta?

    • Kuuluuko Pyhä henki tähän seitsemän hengen joukkoon? Jesaja 11:2 sanoikin: ”Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki.”  Kaikki seitsemän henkeä olivat, kuten edellä totesin, Jeesuksen kädessä. Se merkitsee, että Jumala on antanut kaikki henkensä Poikansa käyttöön.

    Jeesuksen syntyminen. Mat 1:18 ”Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteen menoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä.”

    1:20 Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.

    Luuk 1:35 Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: ”Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. – Mat 1:20 ”sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.” Korkeimman, eli Isä Jumalan voima ’varjoaa’ sinut. Pyhä henki on siis korkeimman voima. Entä jos, Pyhä henki onkin itsenäinen persoona, näinhän uskontunnustus sanoo, voisiko silloin Jeesus olla Pyhän hengen lapsi? Ajatuskin tuntuu mahdottomalta. Silloin, myös ajatus siitä, että Pyhä henki olisi itsenäinen, tasa-arvoinen persoona Isän ja Pojan kanssa, ei ole oikein. Tämän vuoksi ymmärrän Pyhän hengen olevan henki ja voima, joka toteuttaa Isän ja Pojan antamat tehtävät.

    Jeesus kastaa Pyhällä hengellä?

    Mat 3:11 ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.

    Mar 1:8 Minä kastan teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä.”

    Joku siis käyttää Pyhää henkeä kastamiseen. Pyhä henki ei itse kasta omasta toimestaan, vaan kastamisessa käytetään Pyhää henkeä. Sen voi päätellä edellisestä jakeesta: 1:7 Ja hän saarnasi sanoen: ”Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi, jonka kengänpaulaa minä en ole kelvollinen maahan kumartuneena päästämään. Kyse on Jeesuksesta. Sen varmistaa jae Apt 19:4 ”Niin Paavali sanoi: Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen.”

    Mitä tarkoittaa ”kastaa Pyhällä hengellä”?  Uudestisyntymisessä ihminen syntyy Pyhästä Hengestä (Joh 3:5–8), mutta Pyhän Hengen kasteessa hän täyttyy Pyhällä Hengellä.

    Apt 2:3 ”Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle.
    4 Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.”

    Efe 5:18 ”Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä,
    19 puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle.”

    Jeesus siis lähettää Pyhää henkeä täyttämään uskovat. Pyhän hengen lähettävät sekä Isä että Poika.

    Apt 1:8 Jeesus lupaa; ”vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.”

    Näistä jakeista alkaa hahmottua kuva Jumalan voimasta, joka tulee Pyhän hengen vastaanottajaan. Jehovan todistajat kuvaavatkin Pyhää henkeä Jumalan toimivaksi voimaksi. Kun Raamattu kuvaa Jumalan luomistyötä, se puhuu kuinka Jumala luo hengellään. Tämä henki on nimenomaan Jumalan Pyhä henki.

    Pyhä henki ei ole itsenäinen, Jumalasta erillinen persoona, vaan nimenomaan Jumalan henki, joka toteuttaa Jumalan (ja myös Jeesuksen) sille antamat tehtävät. Tapaamme Pyhän hengen jo 1 Mooseksen kirjan alussa: 1:2 ”Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.”

    Miksi syntiä Pyhää henkeä vastaan ei voi saada anteeksi?

    Koska synti kohdistuu itse Jumalan syvintä olemusta vastaan. Synti Pyhää henkeä kohtaan loukkaa Isä Jumalaa kaikkein pahimmalla tavalla. Siinä mielessä Pyhä henki on Jumalasta ja Kristuksesta erossa, että kaikki kolme eivät tässä kohdin ole yhtä. Sen ymmärrämme nimenomaan tästä Raamatun lauseesta 1 Kor 2:10 ”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. 11 Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on?”    – Ihmisessä hänen omatuntonsa toimii Pyhän hengen tavoin.

    Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan (Pyhä) henki (1 Kor 2:11). Ei myöskään tiedä Poika, vaan Jumala pitää salassa haluamansa asiat. Mat 24:36, ”Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.” – Se, että vain Jumala tietää määrätyt asiat, osoittaa, että hän on kaikkein korkein.

     

    Tosi Jumala ja ainoa Jumala

    2 Aik 15:3 15:3 Kauan aikaa Israel oli ilman oikeata (engl true God) Jumalaa, ilman opetusta antavaa pappia ja ilman lakia.

    1 Tes 1:9 Sillä itse he kertovat meistä, millainen meidän tulomme teidän tykönne oli ja kuinka te epäjumalista käännyitte Jumalan tykö, palvelemaan elävää ja totista Jumalaa (living and true God ).

    Jer 10:10 10:10 Mutta Herra on totinen (Jehovah is the true God) Jumala; hän on elävä Jumala ja iankaikkinen kuningas. Hänen vihastansa vapisee maa, ja kansat eivät kestä hänen suuttumustansa.

    Joh 17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala (the only true God), ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

    Ainoa Jumala

    1 Kor 8:6 niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut,

    Ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan tätä kirjoitusta, satuin lukemaan Raamatun jakeita, joista niiden esille ottaja sanoi jakeiden varmuudella todistavan Jumalan kolmiyhteydestä.

    Olen pitkään ollut yhden Jumalan kannattaja. Yllä oleva jae minun mielestäni kiistattomasti todistaa ainoasta Jumalasta, Isä Jehovasta. Voitko väittää vastaan? Jakeen todistus vielä jatkuu:

    ja [niin on meillä] yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.

    En tiedä mitään toista Raamatun todistusta, joka olisi yhden Jumalan osalta yhtä selvä ja riidaton. Tämän jakeen todistus kohdistuu myös Jeesukseen Kristukseen; hänestä Korinttolaiskirje todistaa, että Jeesus on Kristus ja Herra. Aivan niin kuin Jumalan kerrotaan korottaneen hänet.  Tässä olisi Paavalilla ollut oiva tilaisuus rinnastaa Isä Jumala ja Poika toisiinsa, saman arvoisiksi. Sen Paavali olisi voinut tehdä myös selittämällä Isän ja Pojan ja Pyhän hengen olevan yhtä jumaluutta. Mutta ei! Vain Isä on ainoa Jumala, Poika on Herra ja Kristus.

    Luettelen myös muita Raamatun kohtia, jotka todistavat Isä Jumalan olevan ainoan Jumalan:

    Psa 86:10 Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala.

    Jes 37:20 Mutta pelasta nyt meidät, Herra, meidän Jumalamme, hänen käsistänsä, että kaikki maan valtakunnat tulisivat tietämään, että sinä, Herra, olet ainoa.”

    Jes 45:14 Ainoastaan sinun tykönäsi on Jumala, ei ole toista, ei yhtään muuta jumalaa.”

    Mar 12:29 Jeesus vastasi: ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;

    1 Tim 1:17 Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle , ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.

    Juud 1:25 hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.

    Yllä on esimerkkejä jakeista, joissa puhutaan ainoasta Jumalasta. Niistä voidaan sanoa, että ne eivät todista, etteikö ainoa Jumala voisi olla osa kolmiyhteistä jumaluutta. Psalmin ja Jesajan jakeet varmaan kuitenkin tarkoittivat todistaa yhdestä ja ainoasta Jumalasta. Olen kuitenkin aivan artikkelini alussa myöntänyt, että Jumaluus muodostuu kolmesta, sanottakoon nyt vaikka, persoonasta. Vielä kerran; tämän hyväksyn, mutta en sitä, että kaikki kolme olisivat saman arvoisia.

     

    Onko Jeesus Vanhan Testamentin tarkoittama Jumala, Jahve?

    Tällaista otsikon mukaista oppia jotkut vakavasti edistävät. Jeesuksen suhde Isä Jumalaan on pojan suhde isään; alisteinen ja totteleva, ihaileva, uskollinen. Nytkö pitäisi uskoa, että kaikki edellä mainitut tuntemukset Jeesus itse asiassa kohdistaisikin itseensä. Tutkin taas Raamattua ja katson mitä se sanoo.

    Joh 5:19 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.

    Väitetään, että ”Jeesus hyväksyi itseensä kohdistuneen jumalallisen palvonnan ja vaati itselleen samaa kunnioitusta, jota osoitettiin Isälle” (Joh 5:23).) Tämä on täysin perätön ja mieletön väite. Todistan sen Jeesuksen itsensä sanoin: Mat 11:29 ”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.”

    Joh 5:22 ”Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion [tuomiovallan] Pojalle, 23 että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.” – Kristus on omalla uhrillaan pelastanut kaikki syntiset, jotka uskovat häneen. Sen vastineeksi Isä on antanut Kristukselle kaiken tuomiovallan, jonka Poika toteuttaa viimeisessä tuomiossa.

    Kristus edellyttää kaikkien kunnioittavan häntä, Jumalan Poikaa. Kahdesta syystä; Isä Jumala ei tuomitse ketään, vaan on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle. Kunnioittamalla Poikaa, ihmiset osoittavat kunnioitusta Isää kohtaan, joka on lähettänyt Pojan ja korottanut hänet Herraksi.

    ”Johanneksen 12:41 mukaan Jahve on Jeesus Kristus.” Näin uskoo ja sen vakuudeksi kirjoittaa http://www.uskonet.fi/artikkelit/162/jumalan_olemus.

    Lukekaapa Johanneksen 12. luku, vaikka useaan kertaan. Edes suurennuslasilla ei löydä mitään todistetta siitä, että Jahve eli Isä Jumala olisi sama kuin Jumalan Poika Jeesus. Luvun lopussa ilmenee Pojan nöyrä asenne Isä Jumalaa kohtaan; 12:49 Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. 50 Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.”

    Uskonet.fi kirjoittaa Raamatusta asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Mm. ”Jeesus hyväksyi itseensä kohdistuneen jumalallisen palvonnan (Joh 20:28) ja vaati itselleen samaa kunnioitusta, jota osoitettiin Isälle (Joh 5:23).” Joh 20:28 kertoo Tuomaan huudahduksen, kun hän näki ja koetteli Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkiä: 20:28 ”Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: Minun Herrani ja minun Jumalani!” Jos luet Joh 20:31 jakeen, saat selville, mikä oli Johanneksen tarkoitus raportoidessaan tapahtumasta.

    Entä sitten Joh 5:23? Katsotaanpa, 5:22 Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle, 23 että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.

    Kristuksen saama kunnioitus lähtee Isästä, joka on antanut tuomiovallan Pojalleen, että kaikki kunnioittaisivat häntä niin kuin Isää kunnioitetaan. Kunnioituksen vaatiminen ei ole Pojasta lähtöisin.

    Uskonet.fi edustaa modalismia, jolle ei löydy Raamatullista perustaa. Ratkaise itse onko Jumala vuoron perään ja tarpeen vaatiessa 1) Isä Jumalana, kun häneltä edellytetään luojan roolia; tai 2) pelastajana Jeesuksena Kristuksena, Poikana; tai 3) Jumala esiintyy pyhittäjänä ja ikuisen elämän antajana, ja on tällöin Pyhä henki.

    Modalistic Monarchianism considers God to be one while working through the different ”modes” or ”manifestations” of Father, Son, and Holy Spirit. Following this view, all the Godhead is understood to have dwelt in Jesus Christ from the incarnation. The terms Father and Son are then used to describe the distinction between the transcendence of God and the incarnation (God in immanence). Lastly, since God is a spirit, it is held that the Holy Spirit should not be understood as a separate entity but rather to describe God in action.

    Kaikki tällaiset väitteet, joiden mukaan Raamatun lauseet todistaisivat Jeesuksen olevan Vanhan Testamentin Jumala, Jahve, eivät sitä todista. Seuraavassa on kuitenkin Raamatun kohta, joka ainakin ensi lukemalla vaikuttaisi näin todistavan.

    1 Kor 10:4 on osa kertomusta, jossa Israelin kansa kulkee erämaavaelluksessa; ”ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.” – Tämä kertomus Kristuksesta, joka seurasi Israelin kansaa, on lupaus tulevaisuudesta, ei siitä, että Kristus olisi Jumala Jehova.

    Raamatusta selviää, että Kristus ei ole puhunut Israelin kansalle entisinä aikoina, kuten erämaavaelluksen aikana, vaan vasta myöhempinä aikoina; Heb 1:1 Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän [vasta] näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.

    – Hebrealaiskirje todistaa meille, että Jeesus ei puhunut Israelille “muinoin” kuten Mooseksen aikana. Mikäli Jeesus ei ole puhunut isille muinoin, ei hän myöskään ole voinut toimia tuohon aikaan Israelin Kansan henkisenä tukena, kalliona. Erämaavaelluksen aikana Mooses oli Israelin kansan johtaja ja Jumalan profeetta. Mitä Paavali sitten tarkoittaa sanoessaan, että se hengellinen kallio oli Kristus? Ehkä se oli lupaus tulevaisuudesta; kansa joi vettä siitä hengellisestä kalliosta. Ilm 21:6:ssa todetaan … Minä [Jeesus Kristus] annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.

     

    Miksi ihmiset ymmärtävät Raamatun sanan eri tavoin?

     Raamatun ymmärtäminen on ajoittain vaikeaa, koska helposti syntyy erilaisia tulkintavaihtoehtoja. Oikean ratkaisun löytäminen on mahdollista Jumalan Pyhän hengen avulla. Jumala ja Kristus asuvat ihmisissä, jotka lähestyvät Jumalaa: Joh 14:23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.Jumala haluaa meidän tutkivan Raamattua; kun teemme sen rukouksessa, löydämme Pyhän hengen johdattamina oikean vastauksen kysymykseemme.

    Mitä tarkoittaa ”Jeesus on tullut taivaasta?”  “Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika!” (Joh 3:13). Yksinkertainen päättely osoittaa, että jos joku on tullut taivaasta tänne, hän on ollut siellä taivaassa. Samoin voidaan päätellä Raamatun lausumasta, jonka mukaan Joh 8:42 ”Jeesus sanoi heille: ”Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt.”

    Johannes siis sanoo, että Jeesus on ”Jumalasta lähtenyt ja tullut”. Saman virkkeen lopussa Johannes jatkaa ”hän on minut lähettänyt”. Nämä ovat Jeesuksen omia sanoja, ei Johanneksen.

    Tulkinta ilmaisulle ”Jumalasta lähtenyt” voi olla, että Jumala on Jeesuksen isä ja Pyhä henki on ’varjoamalla’ saattanut Marian raskaaksi. ’Jumalasta lähteminen’ voisi tarkoittaa myös sitä, että Jeesus on ollut Isän luona taivaassa henkiolentona, niin kuin kaikki siellä ovat. Minkälaista neuvottelua lähtö on edeltänyt? Jos uskomme kolminaisuusoppia, Isä, Poika ja Pyhä henki ovat tasavertaisia ja se merkitsee, että Jeesusta ei voi lähettää ilman hänen lupaansa.

    Jos Jumala on lähettänyt poikansa taivaasta, Isällä täytyy olla poikaan nähden määräysvalta. Jeesushan itsekin todisti, että Isä on häntä suurempi. Jumalan korkein asema taivaassa ilmenee Roomalaiskirjeestä 8:32 ”Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?” – Jae osoittaa, että Jumala on korkeampi kuin Poika eli Isä ja Poika eivät ole tasa-arvoisia.

    Näiden pohdintojen lopputuloksena uskon, että Jumalasta lähteminen merkitsee Jeesuksen syntymistä ihmiseksi neitsyt Mariasta.

    Onko sitten lähettäminen sama asia? Näin uskon. Johannes todistaa 10:36 ”niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan.” Maailmaan lähettäminen tarkoittaa tulkinnassani, että vaikkakin Jeesus oli syntymästään asti ollut maailmassa, maailmaan hän lähti opetuslasten johtajana suorittamaan Jumalan valtakunnan evankeliumin julistamista.

    Tämäkin esimerkki osoittaa, että Raamatun ilmaisuille voi löytyä vaihtoehtoisia selityksiä. Niitä pohtimalla ja Pyhään henkeen turvautumalla, saat johdatuksen totuuteen.

     Jeesuksen kastaminen.

     Luuk 3:22 ja Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin

    kyyhkynen, ja taivaasta tuli [Jumalan] ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt.”

    Tässä jakeessa on harvinaista se, että siinä ovat mukana Isä Jumalan ääni, Pyhä henki kyyhkysen muodossa ja Jeesus Kristus ihmisenä, kastettavana.

    Todistaako tämä Raamatun jae Jumalan olevan kolminaisuusopin mukainen kolmen persoonan yksi Jumala? Vai mitä se todistaa? Pidän jakeen todistusta varmana osoituksena siitä, että on Isä Jumala, on Jumalan Poika, jota Isä rakastaa ja on Pyhä Henki. Kolminaisuusopista jae ei todista mitään.

    Eräässä englanninkielisessä nettiartikkelissa sanotaan: Although the word ”trinity” is not in the Bible, the concept of the three-in-one, the triune God, is. The term ”Godhead,” referring to the three-in-one, can be found in Acts 17:29 and Colossians 2:9.

    Tarkastellaanpa jaetta Apt 17:29. Se kuuluu: Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. – En kertakaikkiaan ymmärrä miten jae todistaisi Jumaluuden kolminaisuudesta? Eikö kolminaisuudesta (Trinity) löydy parempia todisteita?

    Entäpä Kol 2:9 ”Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti.” – Mitä tämä jae todistaa kolminaisuudesta? Ei mitään. Sen sijaan kylläkin siitä, että Jeesuksessa Kristuksessa, yhdessä kolmesta jumalpersoonasta, asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti.

    Kyseisessä nettikirjoituksessa summataan: “Even though there are three individual Persons in the Godhead, there is still only one God.” – Itse selitän kolminaisuuden näin:

    Jumaluudessa on kolme persoonaa, niin uskotaan, kyllä. Silti on vain yksi Jumala – Isä. Ei niin, että nämä kolme persoonaa yhdessä olisivat Jumala.  Jumaluuden (Godhead) kolme persoonaa ovat:

    • Isä Jumala Jehova, korkein, joka on ainoa Jumala. Katso todistavat jakeet edellä.
    • Toisena, Jumalan poika, meidän Herramme ja Kristuksemme.
    • Kolmantena jumaluuteen kuuluu Jumalan toimiva voima, Pyhä henki, joka toteuttaa Jumalan ja Pojan antamat toimintakäskyt.

    Mitä tarkoittaa ’Herra’, joksi Jumala korotti Jeesuksen? Vanha Testamentti puhui Jehovastakin Herrana. Onko siis Jeesus, korotettu Herra, sama kuin Vanhan Testamentin ainoa Herra Jumala, Herra eli Jehova? En voi tulkita Jeesuksen tulleen korotetuksi samanlaiseksi Jumalaksi eli Herraksi kuin Isä Jumala on. Sen uskon, että korotus merkitsi Jeesuksen nousua jumalalliseksi valtiaaksi ja vallan omistajaksi. Silti Isä Jumala on aina Jeesuksen yläpuolella.

    Jumala on kaikkivaltias Jumala. Jeesuskin on kaikkivaltias Herra, mutta vain luotuihin ihmisiin nähden, ei Jumalaan nähden. Isä Jumalan kaikkivaltius on kaikkivaltiutta kaikkiin, myös Jeesukseen, nähden. Näin eräs arvostamani henkilö määritteli. Tähän kommentoin: Isä Jumala on ainoa Jumala (the only true God), kaikkivaltias taivaan ja maan luoja.

    Jeesus on Herra, Jumalan ainoa poika. Jumala on antanut Jeesukselle kaiken vallan niin taivaassa kuin maan päällä. Tämä valta pitää sisällään myös viimeisen tuomion tuomiovallan. Ainakin ’Herra’ merkitsee sitä, rajatonta valtaa niin taivaassa kuin maan päälläkin.  Kun Isä Jumala laskeutuu maan päälle Jumalan Uuteen maailmaan, Jeesus toimii sen maailman Ylimmäisenä Pappina. – Tämän kuvauksen perusteella voit päätellä Isän ja Pojan suhteen tulevaisuudessa.

     

  • Kaksi erilaista pelastusta.

    Edellä kävin läpi monia näkökulmia pelastukseen liittyen. Tutkiessani pelastusta olin usein epätietoinen siitä, puhutaanko pelastumisesta iänkaikkiseen elämään vaiko pelastumisesta Jumalan valtakuntaan. Kaikki pelastuvat saavat iänkaikkisen elämän, mutta pääsevätkö kaikki pelastuvat Jumalan valtakuntaan? Kysymys saattaa monelle olla käsittämätön. Kaikki eivät voi pelastua Jumalan valtakuntaan. Sinne pelastuvat vain ne tosivanhurskaat, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta.

    Jumalan valtakunta käsittää tuhatvuotisen valtakunnan johdon: sen kuningas on Jeesus Kristus ja sen johtajina ovat apostolit ja muut pyhät. Kaikki eivät voi olla valtakunnan johtajia.

    Muita pelastuneita voivat olla ne, jotka kuuluvat nk. suureen joukkoon; he selviävät hengissä ahdistuksen ajasta ja Herran vihan päivästä. He eivät kuitenkaan ole henkiruumiissa olevia ensimmäisen ylösnousemuksen osallisia. Heidän pelastuksensa ratkaistaan viimeisellä tuomiolla tuhannen vuoden kuluttua kun heidät muiden mukana herätetään tuomiolle.

    Jumalan valtakuntaan pelastuu aikaisemmin Kristuksessa kuolleita sekä niitä elossa olevia ihmisiä, jotka ovat saneet Jumalan sinetin turvakseen ahdistuksen ajan läpi selvitäkseen. Tähän joukkoon on mahdollista pyrkiä, mutta pääseminen on vaikeaa. Moni yrittää, mutta harva on valittu, kuten Jeesuskin sanoi. Kaikilla uskovillakaan ei ole riittävää motivaatiota; kunkin on uskottava sen uskon määrän mukaan minkä on Jumalalta saanut.

    Vaatimattomampikin usko ja vähäisemmät uskon teot voivat kuitenkin tuoda pelastuksen, kuten Raamatussa sanotaan – ikään kuin tulen läpi, viimeisen tuomion ’puhdistavassa tulessa’.

    Loppujen lopuksi kaikki pelastuneet tulevat kuitenkin olemaan yhtä laumaa. Tuhannen vuoden valtakunnan jälkeisessä ajassa ei tarvita johtajia, jotka siihen saakka ovat Jeesuksen, apostolien ja muiden pyhien johdolla hallinneet tarvittaessa vaikka rautaisella valtikalla. Ketään ei tarvitse ’hallita’, koska kaikki ovat yhtä Jumalassa Jeesuksen veljinä ja sisarina.

    Tuhannen vuoden valtakunnan loppuun mennessä kaikki on alistettu Jeesuksen vallan alle ja Hän luovuttaa Jumalalta saamansa vallan takaisin Isälle ja toimii sen jälkeen Ylimmäisenä pappin.

     

     

  • Ahdistuksen aika ja Herran (vihan) päivä

    Suuri ahdistus.

    on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut… (Mat 24:21)

     

    Dan 12:1 Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.

    Mat 24:3 Ja kun hän [Jeesus] istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: ”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?  4 Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.  5 Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ’Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta.  6 Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.   7 Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin.  8 Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua. 9 Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.  10 Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. 11 Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.  12 Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.  13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.  14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.  15 Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon –
    24:21 Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. 
    22 Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.

    24:27 Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.

    Suuri ahdistus, josta Kristus kertoo Matteuksen 24. luvussa, edeltää hänen toista tulemistaan. Maailmansodat, luonnonmullistukset ja väärät profeetat ovat kaikki saatanan aikaansaannoksia. Ihmiskuntaa koskeva rangaistus, johon kaikki tämä huipentuu, on Jumalan rangaistus ihmiskunnan synneistä.

      

    Herran vihan päivä.

    Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset.  (Jes 13:9)

    Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas [täysin yllättäen], ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. (2 Piet. 3:10)

    Tästä ihmiskunnan rangaistuksesta kerotaan ja varoitetaan hyvin monessa VT:n profetiassa. Esimerkiksi:

    Valitusvirret 2:22 Sinä kutsuit kuin juhlapäivän viettoon minun peljättäjäni joka taholta; eikä jäänyt Herran vihanpäivänä pelastunutta, ei pakoonpäässyttä. Jotka minä olin vaalinut ja isoiksi saanut, ne minun vihamieheni lopetti.

    Sefanja 1:15 Vihan päivä on se päivä, tuskan ja ahdistuksen päivä, häviön ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sankan sumun päivä,
    1:18 Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran vihan päivänä: hänen kiivautensa tulessa kuluu koko maa. Sillä lopun, äkkilopun, hän tekee kaikista maan asukkaista.  2:2 ennenkuin neuvopäätös on synnyttänyt – päivä kiitää pois kuin akanat – ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan hehku, ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan päivä.  3 Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivä. 3:8 Sentähden odottakaa minua, sanoo Herra, odottakaa sitä päivää, jona minä nousen saaliille. Sillä minun tuomioni on, että minä kokoan pakanakansat, saatan kokoon valtakunnat vuodattaakseni heidän päällensä tuimuuteni, vihani kaiken hehkun; sillä minun kiivauteni tuli kuluttaa koko maan.

    Jooel 1:15 Voi sitä päivää! Sillä lähellä on Herran päivä, ja se tulee niinkuin hävitys Kaikkivaltiaalta. 2:1 Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä:  2 pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevaisten polvien vuosiin saakka. 3 Sen edellä käy kuluttava tuli, sen jäljissä polttava liekki. Niinkuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, sen jäljissä on autio erämaa, eikä jää ketään, joka olisi siltä pelastunut. 
    2:12 Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. 13 Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa.  14 Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, teidän Jumalallenne. …

    2:31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.  32 Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.

    Ilm 7:3 ja [Karitsa, Kristus] sanoi: ”Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan. Ilm 9:4 ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.

    Jumalan tuomio on ankara; jumalattomat syntiset tuhoutuvat. Kenellä on mahdollisuus kuulua niihin harvoihin, jotka pelastuvat?

    Jooel profetoi samoin sanoin kuin UT: 2:32 Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Pelastuvien joukossa ovat myös ne, jotka ovat Jumalan kutsumia valittuja.

    Näihin tapahtumiin yhdistyy myös Jumalan sinetin painaminen Jumalan palvelijoiden otsaan. He ovat turvassa Herran päivän vitsauksilta.

     

     

     

  • Ketkä saavat vanhurskauden seppeleen?

     

     

     

    Eikö taivas olekaan kristittyjen palkinto?           

    Jos kysytään uskovilta kristityiltä, mikä on uskovan pääpalkinto, suosituin vastaus olisi varmaan ’pääsy taivaaseen’. Tai ’Jumalan paratiisiin’. Joku sanoo ’ikuinen elämä’, ’kuolemattomuus’.

    Oikea vastaus on Raamatun ja Paavalin mukaan: Vanhurskauden seppele.

    Se on kuvaannollinen ilmaus, niin kuin monet Raamatun käyttämistä ilmauksista ovat. Tässä kirjoituksessani käyn pohtimaan tätä kysymystä tarkemmin. Mikä on tämä vanhurskauden seppele, josta englanninkieliset käännökset käyttävät nimitystä vanhurskauden kruunu. Ketkä antiikin aikoina saivat palkinnokseen seppeleen? Urheilukilpailujen voittajat seppelöitiin laakeriseppeleellä. Paavali sanoo tästä korkeimmasta palkinnosta:

    2 Tim 4:6-7 “Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.” – Tämän todettuaan, Paavali nähdessään maallisen vaelluksensa olevan päättymässä, lausuu:

    Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös  kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat. (2 Tim 4:8)

     

    Ennen kuin käyn tarkastelemaan tätä uskovien korkeimman palkinnon asiaa tarkemmin, pari sanaa yllä mainitun Raamatunjakeen kirjoittajasta.

    Hänen nimensä oli Saulus. Hän oli kiivas fariseus, jonka toiminta tapahtui Jeesuksen kuoleman jälkeen. Hän sai tehtäväkseen ottaa kiinni kristittyjä ja tuoda heidät vangittuina Jerusalemiin. Kerran hän oli matkalla Damaskokseen pidättääkseen siellä olevia kristittyjä. Matkatessaan tovereidensa kanssa Damaskokseen johtavalla tiellä, yhtäkkiä tapahtui valtava kirkas leimahdus ja Saulus sokeutui. Hän kuuli itseään kutsuvan voimakkaan äänen. “Kuka sinä olet”, hän kysyi. “Minä olen se Jeesus, jota sinä vainoat”. Sauluksen toverit taluttivat sokeaa Saulusta Damaskokseen saakka. Siellä hän oli kolmen päivän ajan sokeutuneena pohtien tapahtunutta. Sitten Saulus ohjattiin toisten kristittyjen joukkoon ja hän teki täydellisen kääntymyksen; kiivasta fariseuksesta tuli tulisieluinen kristitty, kansojen apostoliksi kutsuttu Paavali.

    Suuri osa, ehkä peräti enemmistö, kristityistä uskoo ja hartaasti odottaa pääsevänsä taivaaseen kuolemansa jälkeen. Mitä Raamattu sanoo asiasta:

    Apt 2:34 “Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni,

    Ei Daavidkaan ole päässyt taivaaseen, vaikka hän oli Jumalan mieleinen mies. Johannes todistaa: “Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa” (Joh 3:13).

    Tätä on kristittyjen vaikea sulattaa. Kautta aikojen on uskottu taivaaseen kristittyjen pääpalkintona. Jos vaikkapa pienen lapsen isä tai äiti kuolee, lasta lohdutetaan kertomalla, että äiti on taivaassa ja katselee sieltä sinua. Vanhempaa vastaavasti lohdutetaan vakuuttamalla, että kuollut lapsi ilman muuta on taivaassa enkelien luona.

    Tällainen taivasusko ei perustu Raamatun sanaan millään lailla. Entä sitten myöhemmin, ylösnousemuksen jälkeen, päästäänkö sitten taivaaseen? Entäpä jos taivas, “elävän Jumalan kaupunki, taivaallinen Jerusalem” tuleekin maan päälle? Sanoohan ilmestyskirjakin: 21:2 “Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu (myös 3:12 ja 21:10).

    Abrahamillekin Jumala lupasi: Apt 3:25 “Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: “Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat.’ Jumala on luvannut, että “Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti” (Psa 37:29).

     

    Mikä on tämä palkinto, Vanhurskauden seppele?           

    2 Tim 4:8 “Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikillejotka hänen ilmestymistään rakastavat. NASB in the future there is laid up for me the crown of righteousness, which the Lord, the righteous Judge, will award to me on that day; and not only to me, but also to all who have loved His appearing.

    Strong’s määrittelee seppeleen näin: kreik. Stephanos, engl. crown

    1. a mark of royal or (in general) exalted rank
      1. the wreath or garland which was given as a prize to victors in public games
    2. the eternal blessedness which will be given as a prize to the genuine servants of God and Christ: the crown (wreath) which is the reward of the righteousness
    3. that which is an ornament and honour to one

    στφανος stéphanos, a prize in the public games. – Antiikin Kreikassa kilpailun voittaja seppelöitiin laakeriseppeleellä, joten ’seppele’ on myös oikea käännös.

    Tässä Raamatunjakeessa Paavali lupaa tämän palkinnon kaikille, jotka rakastaen odottavat Kristuksen Jeesuksen ilmestymistä, hänen toista tulemistaan. Raamatussa käytetään samaan tavoitteeseen pääsemisestä muitakin ilmauksia. Uskova, jonka suuri toive on nähdä Jeesuksen tulevan, on varmasti kaikin tavoin hyvä kristitty, joka uskoo Jumalaan ja pyrkii tekemään hänen tahtonsa. Hän on uudestisyntynyt, ylhäältä. Hän uskoo, että Jeesus on Kristus, Jumalan poika, joka on kuolemallaan lunastanut koko ihmiskunnan synnin vallasta.

    Palkinnon saamista on siis kuvattu monella tavalla. Jos tekee Jumalan tahdon mukaisesti, jos syntyy uudelleen ylhäältä, jos uskoo Jeesuksen olevan Jumalan poika, jos rakastaen odottaa Jeesuksen ilmestymistä … Katsotaan vaikka joitakin Raamatun kohtia tähän liittyen.

    Panitko merkille 2 Tim 4:8 jakeessa sanan “talletettuna”. NIV käännös sanookin “there is in store for me”.

     

    Miksi Raamattu sanoo ‘talletettuna’?               

    Taivaassa suoritetaan arviointia ihmisten uskosta ja käytöksestä. Uskovat ja uskon edellyttämällä tavalla käyttäytyvät kirjataan Elämän kirjaan. Siellä ne ovat talletettuina palkinnon (tai palkan) maksamista varten. Vanhurskauden seppele ja Elämän kirja ovat molemmat kuvaannollisia ilmauksia. Miten ne liittyvät toisiinsa? Elämän kirjaan on kirjoitettu niiden nimet, jotka viimeisellä tuomiolla ansaitsevat ikuisen elämän. Elämän kirjaan lisätään nimiä sen mukaan, kun uusia ihmisiä tulee uskoon. Siitä myös poistetaan nimi, jos ihminen luopuu uskostaan. Elämän kirjaa tarkastellaan kuitenkin vasta sitten, kun on aika antaa viimeinen tuomio.

    Elämän kirjaan on siis talletettu pelastuvien nimet.

    Tärkeä ero talletettuna olevaan vanhurskauden seppeleeseen on kuitenkin olemassa; vanhurskauden seppeleitä jaetaan jo paljon ennen viimeistä tuomiota. Niitä saavat ne, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta. He ovat niitä Raamatun pyhiä (saints), jotka hallitsevat Kristuksen kanssa Tuhatvuotista valtakuntaa sekä viimeisellä tuomiolla toimivat tuomareina Kristuksen apuna.

    Entä, mitä tarkoittaa “sinä päivänä?” Sen kertoo jo seuraava otsikko; Kristus tuo palkan tullessaan toisen kerran maan päälle. Silloin palkka eli voittopalkinto maksetaan ensimmäisille ihmisille.

     

    Kristus tuo palkinnon, palkan tullessaan             

    Luuk 6:23 Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille.

    Voihan tietysti ajatella, että palkkaa pidetään taivaassa ja maksetaan siellä, kun ihminen aikanaan pääsee sinne. Mutta miksi sitten Jeesus sanoo näin: Ilm 22:12 “Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.

    Jeesus lupaa tulla taivaasta maan päälle ja lisäksi hän tuo kullekin palkan sen mukaan mitä hyvää tai pahaa kukin on tehnyt. Toinen huomionarvoinen seikka on; eikö olisikin outoa, jos taivaaseen päässeet ihmiset jäisivät taivaaseen ja Jeesus taas tulisi sieltä pois maan päälle? Vasta sen jälkeen, kun Jeesus on tullut toisen kerran ja hallinnut tuhannen vuoden ajan, tapahtuu toinen ylösnousemus ja annetaan viimeinen tuomio kullekin.

     

    Ketkä ansaitsevat Vanhurskauden seppeleen?      

    Ne, jotka tekevät Jumalan tahdon                    

    Mar 3:35 “Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”

    1 Joh 2:17 “Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee  Jumalan  tahdon, se pysyy iankaikkisesti.

    Jeesus lupaa tunnustaa veljekseen tai sisarekseen ne uskovat, jotka tekevät Jumalan tahdon mukaisesti. Kun miettii tätä tarkemmin, toteaa sen olevan mitä suurin lupaus; olet Jeesuksen veli, Jumalan poika. Johannes vertaa osuvasti maallisen maailman katoavaisuutta sen vastakohtaan, ikuiseen elämään. Kuinka usein ihmiset tavoittelevatkaan tätä lyhytaikaista ja katoavaa maailman nautintoa sen sijaan, että he rakentaisivat  elämänsä Kristuksen varaan.

    Onko ihmisen helppoa elää Jumalan tahdon mukaista elämää? Onko se ylipäätään mahdollista?

    Joh 6:37-40 “Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
    38 Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
    39 Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
    40 Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”

    Jeesus vahvistaa, että hänet on lähetetty maailmaan tekemään Jumalan tahdon: kun ihminen pyrkii tekemään elämässään Jumalan tahdon mukaisesti, hän uskoo Jumalan poikaan ja saa lupauksen, jonka mukaan Jeesus Kristus herättää hänet viimeisenä päivänä iankaikkiseen elämään.

    Jeesuksen antama suurin käsky on kuitenkin: Niin Jeesus sanoi hänelle: “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.” (Mat 22:37). Rakkaudesta Jumalaan seuraa, että ihminen haluaa tehdä Jumalan tahdon mukaisesti. 1 Joh 5:3 “Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat.”

    Kun näin elämme, voimme luoda Jumalaan samanlaisen suhteen kuin aikoinaan Aabraham tai kuningas David. Aabrahamia Jumala kutsui ’ystäväkseen’. Kumpi olisikaan enemmän sydäntä lämmittävää, olla Jumalan ystävä tai sitten Jeesuksen veli? Vai miltä kuulostaisi, jos Jumala sanoisi sinusta kuten hän sanoi kuningas Daavidista; hän on minun mieleiseni mies. Näin Jumala sanoi, vaikka kuningas Daavid oli murhauttanut miehen, mutta David sittemmin katui ja tuli aivan toisenlaiseksi ihmiseksi.

    Mat 11:29 “Ottakaa minun [Kristuksen] ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. 30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.”

     

    Ketkä palkitaan ensimmäisinä?

    Pieni joukko       

    Ensimmäisinä palkinnon tai palkan saavat kaikista uskollisimmat Jumalan palvelijat. Heitä Raamattu kutsuu ’pieneksi joukoksi’. Jeesus sanoo apostoleilleen  Luuk 12:32 “Älä pelkää, sinä ’piskuinen lauma’; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”

    Luuk 22:29 ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan,
    Joh 10:16 Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.

    Kuinka suuri tai kuinka pieni on tämä piskuinen lauma? Muutaman kymmentä? Pari sataa? Edellisessä kirjoituksessani viittasin väestötieteilijöiden laskelmiin, joiden mukaan maailmassa on tähän asti elänyt yli 100 miljardia ihmistä. Näistä potentiaalisia ehdokkaita pikku joukkoon on kovin vähän. Kristittyjäkään ei ole muutamaa miljardia enempää. Näistä Jumalan valittuja taas vain murto-osa. Silti voisin kuvitella, että uudestisyntyneitä uskovia voisi olla, ei muutama sata, vaan kenties muutama sata miljoonaa. Silti se on suhteellisesti pikku joukko verrattuna yli sataan miljardiin tuomiolla olevaan valtavaan joukkoon.

    Ilmestyskirja sanoo kuvaannollisesti, että pikkuinen joukko käsittää 12.000 jokaisesta Israelin heimosta eli yhteensä 144.000 henkeä. Onko tämäkään enää ’pikkuinen joukko’? Joskus 1960 -luvulla mietin maailman ylikansoitusongelmaa; laskin mielessäni, että kaikki maailman ihmiset mahtuisivat seisomaan Inarin järven jäälle, jos joka neliömetrille pannaan neljä ihmistä. Keskiajalla oppineet tiedemiehet kinastelivat siitä, kuinka monta enkeliä mahtuu seisomaan nuppineulan päähän. Yhtä hullu ajatus kuin minun laskelmani! Tällaiset laskelmat ovat absurdeja, kun muistamme, että tulevan maailman ihmiset elävät henkiruumiissa.

    Jeesuksen kanssahallitsijoiden lukumäärä voisi olla melko isokin; vertauskuvassaan Jeesus lupasi yhdelle luvan tulla hallitsemaan kymmentä kaupunkia ja toiselle viittä kaupunkia. Ehkäpä hallintotasoja on useita; ylimmäinen kuningas on joka tapauksessa Kristus itse. Kuningas Daavid hallitsee koko Israelia. Kukin apostoli hallitsee kutakin Israelin heimoa. Kun Tuhatvuotisessa valtakunnassa on ennen pitkää jälleen miljardeja asukkaita, tarvitaan todella suuri määrä paikallisia johtajia ja opettajia. Suuri osa väestöstähän on pakanoita, joista osa ei koskaan ole edes kuullut Kristuksesta. Jes 66:18 Minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa. Aika tulee, että minä kokoan kaikki kansat ja kielet, ja he tulevat ja näkevät minun kunniani. 19 Ja minä teen tunnusteon heidän keskellänsä ja lähetän pakoonpäässeitä heidän joukostansa pakanain tykö Tarsiiseen, Puuliin ja Luudiin, jousenjännittäjäin tykö, Tuubaliin ja Jaavaniin, kaukaisiin merensaariin, jotka eivät ole kuulleet minusta [Jumalasta] kerrottavan eivätkä nähneet minun kunniaani, ja he ilmoittavat minun kunniani pakanain keskuudessa.

    Johannes kuvaa Kristuksen toista tulemista: Ilm 1:7 “Katso, hän tulee  pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen.”

    Mat 24:30 “Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.

    Apt 1:11 ja nämä sanoivat: “Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen

    Tätä pientä joukkoa, piskuista laumaa kuvaa Paavali seuraavasti:

    1 Tes 4:15 “Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.

    Kun Kristus tulee toisen kerran taivaallisine sotajoukkoineen, Jumalan valitut nousevat ensimmäisenä ylös kuolleista. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Paavali jatkaa ja kuvaa, kuinka elossa olevat valitut yhdessä kuolleista ylösnousseiden kanssa temmataan Kristusta vastaan yläilmoihin, pilviin.

    Ilm 20:6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta. 

    Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessään Paavali kuvaa ensimmäistä ylösnousemista.

    1 Kor 15:51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
    52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
    53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
    54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu.”

    Kaikki ylösnousevat muuttuvat: he muuttuvat henkiruumiisiin. Kun uskontunnustuksessa puhutaan ’ruumiin ylösnousemisesta’, se kuvaa nimenomaan fyysisen ruumiin muuttumista henkiruumiiksi. Monessa tapauksessa kuolleen ruumiista ei ole mitään jäljellä. Ruumis on vuosituhansien aikana täysin hävinnyt. Hiljattain kuolleenkin ruumis on voinut vaikkapa tulipalossa tai räjähdyksessä hävitä olemattomiin. Kuolleen ruumista ei tarvitakaan ylösnousemuksessa. Se mistä ylösnousemus tapahtuu, on ihmisen henki, joka ihmisen kuollessa on noussut taivaaseen. Raamattu kertoo: Kun Stefanosta kivitettiin, hän pyysi: Apt 7:59 “Ja niin he kivittivät Stefanoksen, joka rukoili ja sanoi: ”Herra Jeesus, ota [vastaan] minun henkeni!

    Taivaassa on ”varastoituna” kaikkien kuolleiden henget. Tähän asti eläneitä ja sitten kuolleita on ollut yli sata miljardia ja heidän kaikkien henget ovat taivaassa. Ovatko nämä henget tietoisessa vai tiedottomassa tilassa? En ole asiaa juurikaan pohtinut, mutta viitaten Raamatun sanaan, sanoisin, että henget ovat täysin tiedottomia. Saar 9:5 “Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään,”

    1 Kor 15:44 “kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.

    Samalla he saavat kuolemattomuuden eli niin kuin Raamattu vanhalla kielellä sanoo ”kuoleva pukeutuu kuolemattomuuteen”. Jakeen 15:51 mukaan nämä ihmiset ovat poikkeus siihen Raamatun sääntöön, että kaikkien on kuoltava.

    Samalla he pääsevät Jumalan valtakuntaan ja tapaavat Kristuksen. Ensimmäiset Jumalan valitut ylösnousseet saavat paitsi kuolemattomuuden, niin heidän ulkomuotonsa muuttuu; heistä tulee Kristuksen kaltaisia.  1 Joh 3:2 “Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.” Kristusta kuvataan Ilmestyskirjassa: 1:14 “Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; 15 hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina. Ilm 2:18 “… Jumalan Poika, jolla on silmät niinkuin tulen liekki …

    Ilm 14:1 “Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi.
    Ilm 14:3 “Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta.

    Jaakobin kaksitoista poikaa, Israelin heimojen kantaisät:

    Äitinä Leea: Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Isaskar, Sebulon
    Orjatar Silpan synnyttämiä: Dan, Naftali
    Raakelin orjattaren Bilhan lapset: Gad, Asser
    Raakelin lapset: Joosef ja Benjamin

    Ilm 7:5 “Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
    6 Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
    7 Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta
    8 Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä.

    Edellä olevaan Jaakobin poikien joukkoon on sisällytetty Manasse. Manasse oli toinen Joosefin pojista eli Jaakob oli hänen isoisänsä. Miksi Joosef ja Manasse ovat molemmat edustettuina, mutta luettelossa ei jostakin syystä ole Daania Jaakobin poikaa. Manassen nuorempi veli Efraim puuttuu myös joukosta. Leeviläiset eivät saaneet omaa maa-aluetta, kun Israelin heimoille jaettiin kullekin maata, koska he olivat pappisheimo. He kuitenkin saivat lukuisan joukon kaupunkeja. Kaiken kaikkiaan Jaakobin poikiin perustuva luettelo on ongelmallinen, ei vähiten siksi, että Israelin heimoista on kymmenen kadoksissa.

    Onko vanhoilla heimoluetteloilla mitään virkaa määriteltäessä pienen joukon koostumusta? Eiväthän nämä juutalaiset tienneet mitään Kristuksesta. Usko Kristukseen Jumalan poikana on keskeisessä asemassa valittaessa Jumalan valtakunnan pyhiä.

     

    Luonnollinen Israel vai Jumalan Israel?     

    Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista (Ilm 7:4)

    Ilm 7:4 kertoo, että he ovat kaikista Israelin lasten sukukunnista, Israelin eli Jaakobin poikien kahdestatoista sukukunnasta.  Näin monet asian tulkitsevat. Siinä on kaksi ongelmaa. Ensiksikin: tarkoitetaan Israelin lapsilla luonnollisen Israelin vai Jumalan Israelin sukukuntia? Voisiko sanonta tarkoittaa ’Jumalan Israelia. Juutalaiset eivät ottaneet Jeesusta vastaan Messiaanaan, opetuslapset saivat lähetyskäskyn viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan. Vanhurskaita Pyhän hengen antaman sinetin omaavia uudestisyntyneitä syntyi eri puolille maailmaa ja luonnollinen Israel jäi taka-alalle. Joku saattaa tulkita tämän jakeen niin, että nämä ovat messiaanisia juutalaisia, jotka ovat ottaneet Kristuksen vastaan pelastajanaan.

    Toinen vähintään yhtä painava argumentti on esitetty jakeessa 5:9: … olet [Jeesus Kristus] verelläsi ostanut Jumalalle hmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.  Jos Jeesus on kuolemallaan ostanut Jumalalle ihmisiä kaikista mahdollisista kielistä, kansoista ja kansanheimoista, joista koostuu Jumalan Israel, niin varmaankin tähän joukkoon kuuluu myös niitä pyhiä, jotka ovat saaneet Jumalan sinetin ja ovat arvollisia ensimmäiseen ylösnousemukseen ja sitä kautta tulevat olemaan valittuja johtamaan Jumalan valtakuntaa. Sellaisiahan nämä 144.000 ovat.

    Joh 20:31 “mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” Ja lisäksi: 1 Joh 5:12 Jolla Poika on, sillä on [iankaikkinen] elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.” – Juutalaisista koko Jaakobin poikien sukukunta on puhtaita juutalaisia, joilla ei ole eläessään edes ollut mahdollisuutta uskoa Kristukseen Jumalan poikana. Uudesta Testamentista välittyy kuva Jumalan valtakuntaan pääsemisestä; ensimmäisen joukon, piskuisen lauman, kuten Jeesus sitä kutsui, uskon perusta on usko Jeesukseen Jumalan poikana ja häneen uskovien lunastajana. Toinen Johanneksen jae vahvistaa tätä käsitystä:

    Joh 14:6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

    Tämän vuoksi kallistun pitämään tätä Jaakobin poikiin perustuvaa Ilmestyskirjan luetteloa kuvaannollisena. Symboliikka juontuu Abrahamista, hänen lukuisista jälkeläisistään, jotka perivät maan; Joos 24:3 “Mutta minä otin teidän isänne Aabrahamin tuolta puolelta virran ja kuljetin häntä kautta koko Kanaanin maan ja tein hänen jälkeläisensä lukuisiksi ja annoin hänelle Iisakin.”  Apt 3:25 ”Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat.” – Kaikki maan sukukunnat – ei ainoastaan juutalaiset – ovat siunattuja, eikä tässä suhteessa ole rajoitteita pieneen joukkoon pääsemisessä.

    Saavatko kaikki osakseen tämän Abrahamille luvatun siunauksen, juutalaisetkin, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristusta Jumalan pojaksi?

    Israel on Jumalan valittu kansa, vaikka se ei noudata Jumalan tahtoa. Jumala kuitenkin aina säästää kansastaan, vaikka pienenkin jäännöksen. Paavali kirjoitti: Room 9:27 “Mutta Esaias [Jesaja] huudahtaa Israelista: ”Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös. Jeesus moitti ylipappeja ja fariseuksia sanoen: Mat 21:43 “Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. – Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois! Ja kenelle Jumalan valtakunta annetaan? Niille, jotka uskovat Jumalan poikaan Jeesukseen Kristukseen. Juutalaiset eivät usko vieläkään, pienen pientä ryhmää lukuunottamatta.

    Juutalainen fariseus ja sitten kristinuskoon kääntynyt kansojen apostoli Paavali, määritti juutalaisuuden uudelleen: Room 2:29 “vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.”

    On siis oleva pieni joukko, joka toimii Tuhatvuotisen valtakunnan johtotehtävissä, kuninkaina ja pappeina ja sitten on oleva hyvin suuri joukko, jonka tulkitsen olevan valtakunnan alamaisia, jäseniä. On luonnollista, että johtajilla on heihin nähden isompi joukko johdettavanaan.  Tämä suuri joukko voi olla, paitsi että he tulevat kaikista kansoista ja kielistä, myös Raamatun tuntemukseltaan hyvinkin eritasoista väkeä. Pieni joukko joutuu opettamaan heitä Kristuksen johdolla.  – Näiden lisäksi pelastuneina voi olla myös sellaisia, jotka eivät ole kuulleetkaan Raamatun Jumalasta tai Kristuksesta. Tämä käy ilmi Jes 66:19 Ja minä teen tunnusteon heidän keskellänsä ja lähetän pakoonpäässeitä heidän joukostansa pakanain tykö Tarsiiseen, Puuliin ja Luudiin, jousenjännittäjäin tykö, Tuubaliin ja Jaavaniin, kaukaisiin merensaariin, jotka eivät ole kuulleet minusta kerrottavan eivätkä nähneet minun kunniaani, ja he ilmoittavat minun kunniani pakanain keskuudessa.

     

    Suuri joukko     

    Myöhemmin palkka maksetaan suurelle joukolle: … suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä.

    Ilm 7:9 “Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, 10 ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.”

    Keitä ovat nämä ihmiset, jotka kuuluvat tähän suureen joukkoon? Se kerrotaan Johannekselle pian sen jälkeen, kun ensin on selitetty pikku joukko:

    Ilm 7:13 “Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?”
    14 Ja minä sanoin hänelle: ”Herrani, sinä tiedät sen.” Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
    15 Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.
    16 Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle,
    17 sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.

    Jeesuksen tulemista (ilmestymistä) odottaminen merkitsee uskomista:

    Joh 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

    1 Joh 5:11 “Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. 12 Jolla Poika on, sillä on [iankaikkinen] elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. 13 Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.

     Luuk 18:8 ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” – Jeesus oli pessimistinen sen suhteen, olisiko maan päällä uskovia hänen toisen tulemisensa aikaan. Kun katselemme maailman menoa nykypäivänä ja minkälaisia ’uskovia’ maailmassa on, voimme vain todeta Jeesuksen arvelun osuvan oikeaan. Ei hän löytäisi todellista uskoa, mutta Jumala onkin nähnyt tämän toteutuvan. Siksi hän on halunnut tehdä pelastumisesta helppoa.

    Todellakin. Pelastuminen tähän suureen joukkoon on helppoa; tarvitsee vain huutaa yksi sana, Jeesus. Raamatussahan luvataan, että jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä pelastuu. Varmaankin Herran nimeksi kelpaavat sekä Jeesus että Jehova.

    Nämä suuren joukon ihmiset muodostavat Kristuksen ja pyhien johtaman Tuhatvuotisen valtakunnan väestön. He eivät vielä ole saavuttaneet kuolemattomuutta, mutta elävät kuitenkin rauhan valtakunnassa, paratiisimaisessa olotilassa. Heillä on hyvät mahdollisuudet saavuttaa Paavalin kuvaama voittopalkinto,  kun heidät aikanaan herätetään toisessa ylösnousemuksessa Tuhatvuotisen valtakunnan päättyessä.

    Mitä siis tiedämme Raamatun perusteella tästä suuresta joukosta? Se on niin suuri, että sen lukumäärää ei kukaan pystynyt laskemaan. Miljoonia tai satoja miljoonia? Ehkä peräti miljardi ihmistä pääsee tähän joukkoon. Suurin osa ihmiskunnasta kuitenkin tuhoutuu. Lisäksi tiedämme, että nämä ihmiset, jotka ovat pelastuneet, ovat valkaisseet vaatteensa ja kulkevat nyt pitkissä valkoisissa aatteissa. ”Valkaisu” Karitsan veressä on kielikuva sitä, että he ovat katuneet syntejään ja turvautuneet Kristuksen veren pelastavaan voimaan. Ts. he ovat tulleet uskoon, ehkä aivan viime tingassa. Jeesus kertoi (Mat 20. luku) vertauskuvan miehestä, joka palkkasi työntekijöitä pellolleen. Ensiksi tulleille, jotka tulivat jo varhain, luvattiin palkaksi denari päivässä. Myöhemmin tulleille luvattiin sama palkka, vieläpä niillekin, jotka tulivat niin myöhään, että ennättivät tehdä työtä vain vähän aikaa. Kaikki saivat siis saman palkan riippumatta kuinka paljon olivat tehneet työtä. Ne, jotka olivat tehneet työtä koko päivän, paheksuivat sitä, että työnantaja maksoi saman palkan niillekin, jotka vasta olivat hetki sitten aloittaneet työn teon. Pelastuksen kannalta asia on juuri näin; kaikki ovat samanarvoisia riippumatta siitä kuinka kauan kukin on ollut uskossa.  Suureen joukkoon voi päästä viime tingassakin eli saada saman armon kuin pidempäänkin uskossa olleet. Jeesus lupaa tuoda kullekin palkan tullessaan toisen kerran maan päälle. Nämä palkat ovat kuitenkin erilaisia; joku voi saada hallittavakseen viisi kaupunkia, toinen kymmenen kaupunkia. Ikuinen elämä on kuitenkin lahja kaikille.

    Jakeessa 17 luvataan, että Karitsa johdattaa heidät ”elämän vetten (ikuisen elämän) lähteille” ja Jumala pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään.

    Viimeisinä päivinä, suuren ahdistuksen aikana, suuri osa ihmiskunnasta tuhoutuu. Eivät kuitenkaan kaikki ihmiset. Jos ihmiset katuvat ja kääntyvät Jumalan puoleen huutaen avukseen Jeesuksen nimeä. (Apt 4:12 …sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.”), ehkä Jumala muuttaa mielensä, kuten Hän teki tuomittuaan ensin Niniven suuren kaupungin tuhon omaksi.

    Vanhan Testamentin profeetoiden välittämä Jumalan viesti on paljon synkempi kuin Uuden Testamentin. UT:ssa tuodaan esiin pelastuvien suuri joukko, joka on niin suuri, että sitä ei kukaan pystynyt laskemaan.

     

    Sata neljäkymmentä neljä tuhatta sinetöityä 

    Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi  (Ilm14:1)

    Ilmestyskirjassa puhutaan kooltaan tarkalleen määritellystä (144.000) joukosta, joiden otsaan on kirjoitettu Jeesuksen ja Jumalan nimi. Tässä on tulkintani mukaan niiden enkeleiden sinetöimä joukko, jotka ovat ensimmäisen ylösnousemuksen osallisia ja jotka saavat kuolemattomuuden noustessaan henkiruumiissa ylös taivaalle (pilviin, ei taivaaseen). Luukas 10:20 viittaa samaan joukkoon perustellen, että heidän nimensä on kirjoitettu (elämän kirjaan) taivaissa.

    Sinetistä, joka painetaan Jumalan palvelijain otsaan, puhutaan Ilmestyskirjan 7. luvussa:

    7:2 Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta,

    3 ja sanoi: ”Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan.”

    4 Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista:

    Sinetillä merkityt 144.000 vanhurskasta tavataan Jeesuksen kanssa Siionin vuorella Kristuksen valtaistuimen edessä. Jae 14:3 todistaa, että he ovat tulleet maan päältä.

    Ilm 14:1 Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi  14:3 Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta.

    Olen siinä käsityksessä, että 144.000 on symbolinen luku. Sitä tukee se, että ensimmäisen ylösnousemuksen kuolleista nouseva joukko ja maasta sillä hetkellä elossa olevat vanhurskaat muodostavat yhdessä muodostavat ehkä merkittävästikin suuremman joukon kuin 144.000. Kuinka paljon heitä on yhteensä, sitä Raamattu ei kerro. Nämä sinetöidyt ja kuolleista nousevat vanhurskaat ovat joukko, joka kokonaisuudessaan muodostaa Jumalan valtakunnan johdon, kuninkaat ja papiston. Seuraavassa jakeessa 14:4 sanotaan mm.: Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle, 144.000 joukko on erityisasemassa; heidät on ostettu esikoisiksi Jumalalle ja Kristukselle ja he seuraavat Kristusta mihin ikinä hän menee.

    … teihinkin… uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti

    Edellä kerroin kuinka Jumalan enkeli käy sinetöimässä uskoontulleet viimeisten päivien aikana. onet näistä ovat tulleet uskoon vasta ”myöhäisherännäisinä” lopun ajan tapahtumien alettua. Efesolaiskirjeestä kuitenkin ilmenee, että sinetin voi saada jo paljon aiemmin kunkin ihmisen elämässä.

    Efe 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
    4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.

    Pyhän Hengen sinetti pannaan ihmiseen sitten kun hän on kuullut totuuden, evankeliumin ja tullut uskovaksi. Totuuden kuuleminen tarkoittaa myös Jumalan kutsumista ja uskovaksi tuleminen valituksi tulemista.

    Miten sinetin saaminen voisi liittyä ns. suureen joukkoon? Ilm 7:9 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, 7:14 Ja minä sanoin hänelle: ”Herrani, sinä tiedät sen.” Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

    Lopun ajan suuressa ahdistuksessa ja Herran päivän aikana suurin osa ihmiskunnasta tuhoutuu. Pelastuvia on kuitenkin suuri joukko. He ovat saattaneet tulla katumukseen ja uskoon aivan viime tingassa. Jeesuksen vertauksen mukaan hän maksaa kaikille saman palkan riippumatta siitä, tekikö työntekijä työtä koko päivän vai ainoastaan lyhyen hetken ennen päivän päättymistä. Samalla tavoin ihminen voi pelastua aivan viime hetkelläkin vain huutamalla avukseen Herran nimeä. Oman tulkintani mukaan, tällä tavoin pelastuvat, pelastavat vain oman henkensä ja vasta heidän osoittautuessaan tosiuskoviksi, vanhurskaiksi, he saavat ikuisen elämän viimeisessä tuomiossa. Pelastuminen voi tapahtua samalla tavoin kuin Efesolaiskirjeessä kerrottu Jumalan sinetin saaminen.

    Toinen ylösnousemus   

    Vielä ei ole jaettu voiton seppelettä kaikille sen ansaitseville; 2 Tim 4:8 lupaa, että … kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat Loput seppeleen saajista saavat sen, kun toinen ylösnousemus on tapahtunut; silloin jokaisen ihmisen teot tutkitaan ja Jumalan puhdistava tuli polttaa väärät teot. Sitä kuvataan 1 Kor 3:12 Mutta jos joku rakentaa [elämänsä, uskonsa] tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
    13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
    14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
    15 mutta jos jonkun tekemä [uskon rakennus] palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

    Tulkitsen nämä 1 Korinttolaiskirjeen jakeet siten, että jos ihmisen usko on edes jollakin tavalla perustettu Kristukseen, hän on pelastuva ”ikään kuin tulen läpi.” Hatarakin usko ja vähäiset uskon teot ikään kuin jalostetaan Jumalan tulessa. Näin Jumala osoittaa armoaan luoduilleen.

    Kristuksen lupaus Ilm 22:12 ”minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan” toteutuu joko siten, että Kristus tunnustaa ko. ihmisen uskon ja sen pohjalta tehdyt hyvät teot, ja ihminen pelastuu. Jos ihmisen usko on ollut nimellinen ja teot olemattomat, Jumalan tuli polttaa häntä ja hän saattaa kestää koettelemuksen ja pelastua. Missä raja kulkee sen suhteen ketkä vielä tulisen käsittelyn jälkeen pelastuvat ja ketkä tuhoutuvat? Sen määrittelee Kristus, jolle on annettu kaikki tuomiovalta.

     

    Jumalan ja Kristuksen ’kirkkaus’   

    Edellä kuvattiin ylösnousevien ulkomuodon muuttumista Kristuksen kaltaiseksi; ”Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy”. Suomenkielinen käännös puhuu ’kirkkaudesta’ ja englanninkielellä glorysta, kunniasta. Mitä on tämä kirkkaus tai kunnia? Missä määrin ylösnousseet ihmiset saavat osakseen tätä Jumalan ja Kristuksen kirkkautta ja kunniaa?

    1 Kor 15:39 Ei kaikki liha ole samaa lihaa, vaan toista on ihmisten, toista taas karjan liha, toista on lintujen liha, toista kalojen.   40 Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.  41 Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa.

    NASB There is one glory of the sun, and another glory of the moon, and another glory of the stars; for star differs from star in glory.- “Glory of the sun” tai ”glory or the stars”, tarkoittavat kirkkautta. Taivaankappaleilla ei ole ‘kunniaa’ kuten sana ’glory’ ensisijaisesti tarkoittaa, vaan eri asteista kirkkautta.

    42 Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa;
    43 kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa;

    Jakeet 42 ja 43 kertovat mitä ylösnousemusruumiille tapahtuu ylösnousemuksessa. Fyysinen ruumis on syntynyt ja kuollut ’katoavaisuudessa’ eli niin kuin ihmisen osa on. Ylösnousemuksessa valitut nousevat ylös ’katoamattomuudessa’ ja ’kirkkaudessa’. Jae 44 todistaa: On ollut fyysinen ruumis, mutta nyt ylös nousee henkinen ruumis. Edelleen: Fyysisen, lihallisen ruumiin jälkeen tulee ylösnousevilla henkinen (’hengellinen’) ruumis. Tätä kuvataan myös sanolla, että ensimmäinen ruumis oli maasta, maallinen, mutta toinen ihminen on taivaasta, josta käsin hänet on herätetty. Muistattehan, että jo Stefanos sanoi ”Jeesus Kristus ota vastaan henkeni”. Ihmisten henget ovat olleet ”varastoituna” taivaassa ja sieltä ne yhtyvät ko. ihmisten henkiruumiisiin.

    44 “kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.” 45 Niin on myös kirjoitettu: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu”; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.  46 Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. 47  Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.  48 Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.  49 Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.                                                                                           

    Jakeen 49 mukaan ”meissä ylösnousevissa” on ollut maallisen kuva, mutta nyt heissä on Kristuksen kuva ja he ovat hänen kaltaisiaan. ”Liha ja veri ei voi periä Jumalan valtakuntaa” tarkoittaa, etteivät Jumalan valtakunnan jäsenet, sen johtajat, voi olla [ainakaan pelkästään] lihallisessa eli fyysisessä ruumiissa. Sen vuoksi kuten jae 1 Kor 15:52 sanoo, kaikki ylösnousevat muuttuvat silmänräpäyksessä lihallisista ruumiista henkiruumiisiin. He ’pukeutuvat katoamattomuuteen’ ja kuolemattomuuteen.

    Näin siis tapahtuu ensimmäisen ylösnousemuksen osallisilla. He tulevat olemaan Jumalan valtakunnan jäseniä, henkiä, kuolemattomia. He ovat poikkeus säännöstä, jonka mukaan kaikkien on otettava osaa viimeiseen tuomioon. Heidän ei tarvitse, koska ”heidän ei tarvitse tulla tuomituksi maailman kanssa.” He hallitsevat Kristuksen kanssa hänen Tuhatvuotisessa valtakunnassaan, joka on osa Jumalan valtakuntaa. Edellä kirjoitin, että he ovat henkiruumiissa ja taas valtakunnan asukkaat ovat normaaleja ihmisiä lihallisissa ruumiissa. Kristuksen kanssahallitsijat ovat kuolemattomia henkiä, mutta oletan, että he voivat esiintyä myös liharuumiissa kuten Kristuskin teki ylösnousemisensa jälkeen ennen taivaaseen nousemista.

    50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
    51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
    52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
    53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
    54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu.”

     

    Mitä tarkoittaa kirkkaus?   

    G1391 δξα doxa

    1. opinion, judgment, view
    2. opinion, estimate, whether good or bad concerning someone
      1. in the NT always a good opinion concerning one, resulting in praise, honour, and glory
    3. splendour, brightness
      1. of the moon, sun, stars
      2. magnificence, excellence, preeminence, dignity, grace
      3. majesty
        1. a thing belonging to God
          1. the kingly majesty which belongs to him as supreme ruler, majesty in the sense of the absolute perfection of the deity
        2. a thing belonging to Christ
          1. the kingly majesty of the Messiah
          2. the absolutely perfect inward or personal excellency of Christ; the majesty
        3. of the angels
          1. as apparent in their exterior brightness
        4. a most glorious condition, most exalted state
          1. of that condition with God the Father in heaven to which Christ was raised after he had achieved his work on earth
          2. the glorious condition of blessedness into which is appointed and shall enter after their Saviour’s return from heaven

     

    Miten ihmisten olemuksessa näkyy muutoksen tuoma kirkkaus? 

    Fil 3:21 joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.

    Kol 3:4 kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa.

    Dan 12:3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niin kuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.

    Mat 17:2 Ja hänen [Jeesuksen] muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo.

    Raamatussa puhutaan pääasiassa Jumalan ja Kristuksen kirkkaudesta. Myös ylösnousseiden ihmisten ulkoinen olemus kirkastuu. Siihen voi liittyä kunnia ja gloria, mutta selvästi kyse on myös ulkoisen olemuksen muuttumisesta; Mat 13:43 Silloin [viimeisen tuomion jälkeen] vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.

    2 Kor 4:17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,

    Room 8:21 koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

    Room 8:30 mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.

    1 Kor 15:40 Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.

     

    Pääsy Jumalan valtakuntaan

    Kaikki, jotka pääsevät Jumalan valtakuntaan, ovat saaneet Vanhurskauden seppeleen, mutta kaikki, jotka saavat vanhurskauden seppeleen, eivät pääse Jumalan valtakuntaan ensimmäisten joukossa.

    Luuk 13:24 ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.” Tässä Jeesus vastasi kysymykseen pääsystä Jumalan valtakuntaan. Jumalan valtakuntaan moni haluaisi päästä, mutta ovi on ahdas ja vain ”pieni joukko” suhteessa koko isoon väestöön pääsee sinne. Mutta, peli ei ole vielä menetetty. Kyse on pääsystä Jumalan valtakuntaan. Se ei tarkoita, etteikö ihminen voisi pelastua ja saada ikuisen elämän, vaikka ei pääsisikään ensimmäisten joukossa Jumalan valtakuntaan. Lue eteenpäin, niin huomaat mitä tarkoitan.

    Joh 17:24 Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista. – Jeesus viittaa tässä Jumalan ennakkosuunnitelmaan, jonka Jumala on tehnyt jo ennen maailman perustamista. Jumala oli nähnyt edeltä käsin Jeesuksen, oman poikansa roolin maailman pelastamisessa. Hän oli myös nähnyt ja valinnut Jeesuksen apulaiset niin ikään ennen maailman perustamista. Jeesus tarkoittaa tässä juuri niitä hänen apulaisiaan, jotka Jumala on antanut Jeesukselle. Näitä apulaisia oli ensisijaisesti kaksitoista apostolia. Sen lisäksi myös muita uskovia hänen lähellään. Niin ikään, Jumala on valinnut monia muitakin apulaisia eri aikakausilta, jotka liittyvät Kristuksen seurakuntaan. Monet heistä ovat menettäneet henkensäkin Kristusta seuratessaan. Monet heistä seuraavat hän tänäkin päivänä ja kertovat Raamatun totuudesta, vaikka joutuvat totuuden puolesta taistelemaan valtakirkkojen opetusta vastaan.

    Joh 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.”
    3:7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.

    Jeesus kertoi tämän Nikodeemukselle, Israelin opettajalle. Nikodeemus ei ollenkaan ymmärtänyt, miten hän voisi syntyä uudelleen. Joh 3:4 Nikodeemus sanoi hänelle: ”Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?” – Uudestisyntyminen ei katso ikää. Vielä kuolinvuoteellaankin ihminen voi syntyä uudelleen.

    1 Piet 1:23 te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. – Uudelleen syntyminen tapahtuu Jumalan sanan kautta. Kun juuri sanoin, että uudelleen voi syntyä vielä kuolinvuoteellakin, näin teki keisari Konstantinus, joka määräsi kristinuskon Rooman valtakunnan viralliseksi uskoksi ja otti kasteen juuri ennen kuolemaansa. Mahtoiko se olla todelliseen uskoon perustuva kaste, en tiedä. Kuolinvuoteella uskoon tuleva ei varmaankaan ole perehtynyt Kristuksen oppiin kovinkaan perusteellisesti. Ehkäpä sitten riittää, kun ihminen sanoo ”minä uskon”. Sanoohan Raamattukin, että Herran päivänä pelastuu kun huutaa avukseen Herran nimeä. Apt 2:21 ”Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Herraksi kelpaa varmaankin sekä itse Jehova että hänen poikansa Jeesus.

    Uudestisyntyminen tarkoittaa yksinkertaisesti uskoon tulemista ja Jeesuksen vastaanottamista omana vapahtajanaan. Uudestisyntymisessä ihminen saa Jumalan sinetin otsaansa. ”Otsa on taas kuvaannollinen ilmaus. Ilm 7:3 ja sanoi: ”Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan.” Ei otsaan lyödä mitään sinettiä tai näkymätöntä leimasinta. Se on vain kuvaannollinen ilmaus siitä, että ko. ihminen on tehnyt valintansa Jumalan ja maailman tai Jumalan ja saatanan välillä. Vastaavanlainen ilmaus on Raamatussa puhuttaessa saatanasta ja pedon merkistä ’666’ mikä on myös tulkittava kuvaannollisesti, eikä mikrosiruna ihmisen kädessä tai otsassa.

     

    Jumalan työtoverit 

    Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus (1 Kor 3:9).

    – Jumala työskentelee kaiken aikaa. Eikö myös ihmisten tulisi tehdä työtä eikä vain makoilla paratiisissa? Joh 5:17 Mutta Jeesus vastasi heille: ”Minun Isäni tekee yhäti [jatkuvasti] työtä, ja minä myös teen työtä.” Joh 5:17 But He answered them, ”My Father is working until now, and I Myself am working.” NIV “My Father is always at his work to this very day, and I too am working.” – Tästä Johanneksen kertomasta tuli mieleeni kysymys, eikö Jumala saa maailmaa koskaan valmiiksi? Miksi hänen on työskenneltävä kaiken aikaa? Ajattelin, että Jumala olisi voinut tehdä suunnitelman, joka kattaisi koko maailman nyt ja tulevaisuudessa. Sitten hän vain napsauttaisi sormiaan ja sanoisi ”tulkoon heti valmiiksi!”

    Jumalan kerrotaan lepäävän kolmannessa taivaassa; mikä siellä on erikoista tai lepäämiseen soveltuvaa? Tarvitseeko Jumala ihmisiä apulaisekseen? Onko tarkoitus ottaa työn alle koko maailma, siis koko universumi?

     

    Uusi ihminen ja uusi maa   

    Ja valtaistuimella istuva sanoi: “Katso, uudeksi minä teen kaikki.” (Ilm 21:5)

    Raamattu kertoo itse asiassa aika paljon tulevasta maailmasta. Kun viimeinen tuomio on annettu, jäljellä ovat ainoastaan Jumalan lapsia, joita Jeesus kutsuu veljikseen ja sisarikseen.

    He ovat nyt Jumalan kuvia; “Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi (1Moos 1:27). Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen alkoi degeneroitua; Ihmisestä tuli kuolevainen ja hänen elinikänsä alkoi laskea. Kuolevaisuus toi mukanaan sairauksia. Nyt ihmiset ovat saaneet Jumalalta ikuisen elämän lahjan, kuolemattomuuden. Jumala ja Kristus ovat henkiä ja niin ovat ihmisetkin. Paratiisissa virtaa joki Ilm 22:2 Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.’ (Ilm 2:7).” Lienee selvää, että elämän puu on symboliikkaa; ei henkiruumiissa olevien tarvitse syödä hedelmiä. Paratiisissa Ilmestyskirjan mukaan virtaa raikas virta. Luvun 22 alussa todetaan kyseessä olevan ”elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.” Virran vesi kuvaa Jumalan sanaa. 22:14 lisää: ”Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!” – Vaatteiden peseminen on kuvaannollinen ilmaus synnillisestä elämästä luopumisesta. Kun ihminen on tehnyt parannuksen ja saanut syntinsä anteeksi, hän on Raamatun mukaan ”pessyt vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” ja näin tullut kelvolliseksi ”syömään elämän puusta” eli hän saa ikuisen elämän.

    Jumalallinen luonto. 2 Piet 1:4 “joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee.

    Jumalan valtakunta on maan päällä. He kaikki asuvat Jumalan valtakunnassa maan päällä, eivät taivaassa. Taivas on laskeutunut maan päälle ja itse Jumala asuu heidän luonaan. Jumala, joka ei ole etäinen ja arvoituksellinen, vastaa kaikille, jotka häntä lähestyvät.

    Jumalan työtovereita. Ihmiset ovat Jumalan työtovereita. Heillä on henkiolentoina, Jumalan työtoverina, mahtavat voimat käytössään.

    Saatana ei ole enää tämän maailman kuningas. Miksi Jumala aikoinaan antoi maailman valtiuden saatanalle? Kristus kuitenkin soti saatanaa ja hänen joukkojaan vastaan sen jälkeen, kun hänet tuhatvuotisen vankeuden jälkeen oli vielä kerran päästetty vapaaksi. Raamatun kuvaannollisen ilmauksen mukaan saatana ja hänen lähimmät apurinsa, antikristus ja väärä profeetta, on heitetty tuliseen järveen. Maailmaa hallitsevat valtaistuimiltaan Isä Jumala ja Kristus.

    Tähän tapaan Raamattu kuvaa tulevaa maailmaa, jossa ei ole saatanaa eikä syntiä. Raamatun kieli on kovin kuvaannollinen kuvatessaan tätä paratiisia. Kuka viihtyisikään kaupungissa, joka on puhdasta kultaa ja timantteja?

    Jumalan ennakkosuunnitelma on viimeinkin saatettu valmiiksi. Alkaa uusi aika Jumalan valtakunnassa.

     

  • Elämän kirja.

    Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämänkirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä. (Ilm 3:5)

    Elämänkirjasta, jossa on pelastuvien nimet, puhutaan seuraavissa Ilmestyskirjan jakeissa:

    13:8 Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.
    17:8 Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.  20:12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.  20:15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.
    21:27 Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.

    Nimi pyyhitään pois elämän kirjasta jos ei kestä loppuun asti. Viimeisinä aikoina 2 Tes 2:11  Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,

    2  Mat 24:24 Sillä vääriä Kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.

    Ilm. 7:14 Ja minä sanoin hänelle: ”Herrani, sinä tiedät sen.” Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne karitsan veressä.

    12:11 Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.

    14:10 Niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja karitsan edessä

    19:7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle,  sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa [seurakuntansa] on itsensä valmistanut.

    19:9 Ja hän sanoi minulle: ”Kirjoita: Autuaat ne, jotka  ovat  kutsutut Karitsan hääaterialle!” Vielä hän sanoi minulle: ”Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.”

    21:27 Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut karitsan elämänkirjaan

     

     

     

  • Ylösnousemus ja uusi elämä

      

     

    Ajatus:

    Ylösnousemuksia on kaksi, mutta kullakin ihmisellä vain yksi. Kuolemiakin on kaksi, ensimmäisen kuoleman kokevat kaikki, toisen vain ne, jotka eivät usko.

     

    Mitä tarkoittaa ruumiin ylösnousemus?

    Ylösnousemuksella tarkoitetaan kuolemassa hajonneen ihmisruumiin ennalleen palaamista ja sen jälleenyhdistymistä sielun kanssa uuteen iankaikkiseen elämään (Wikipedia).

    Me kaikki tiedämme, että tuhansia vuosia maan sisässä maanneista ihmisen ruumiista ei ole juuri mitään jäljellä. Monet ovat tuhoutuneet, voi sanoa, täydellisesti. Jumalan uskotaan kuitenkin ennen ylösnousemusta kykenevän rakentamaan ihmiset uudelleen sellaisiksi kuin ne olivat ennen kuolemaansa. Ruumiiseen yhdistyvät lisäksi ihmisen sielu ja henki. Jumalalle kaikki on mahdollista, varmaan myös ihmisen uudelleen rakentaminen joskus jopa olemattomista aineksista.

    Kuolleiden on tarkoitus osallistua ylösnousemuksen jälkeen viimeiseen tuomioon. Johannes evankeliumissaan vahvistaakin tämän: 5:28 ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä 29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.”

    Jumala on antanut kaiken tuomiovallan Pojalleen Jeesukselle Kristukselle. Tuomiot jaetaan Kristuksen Tuhatvuotisen valtakunnan päättymisen jälkeen.

    Tällainen tapahtumakuvaus on yleisesti kirkkojen hyväksymä. Yhdessä keskeisessä kohdassa tulkintani Raamatun ylösnousemuksen ja erityisesti ylösnousemusruumiin kuvauksesta eroaa yllä kuvatusta. Sitä tutkin ja perustelen seuraavassa.

    Apostolien teot Raamatussa lausuu, kuinka Kristus oli ensimmäinen ylösnoussut. Apt 26:23 ”että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten  ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille.”

    Helluntaikirkko määrittelee ylösnousemusruumiin näin: ”Uskomme ruumiin ylösnousemukseen. Raamatun oppi ruumiillisesta ylösnousemuksesta on kristinuskon erityispiirre, joka ilmentää ihmisen kokonaisvaltaista arvoa. Ylösnousemus ei ole vain vanhan ruumiin henkiinherättämistä. Ylösnousemuksessa ihminen saa uudenlaisen, katoamattoman ruumiin, joka muistuttaa vanhaa ruumista mutta joka on eri tavalla muodostettu. Paavali vertaa vanhaa ajallista ruumista siemeneen ja uutta hengellistä ruumista siemenestä nousevaan kasviin. Ylösnousemuksessa tapahtuu vastaavanlainen muodonmuutos. Uudella ruumiilla on yhteys vanhaan ruumiiseen. Jeesuksen ylösnousemusruumis antaa meille viitteitä siitä, millainen ylösnousemusruumiimme on. Jeesuksen ruumis oli ylösnousemuksen ja taivaaseenastumisen välisenä aikana tunnistettava, fyysisesti kosketeltava ja ruokaa nauttiva, mutta fyysisistä lainalaisuuksista riippumaton. Uudessa ruumiissa ihminen on vapaa ajallisen maailman kärsimyksistä, epätäydellisyyksistä ja tarpeista. Ylösnousemusruumiissa ihminen saa elää ikuisesti ja olemukseltaan täydellisenä Jumalan yhteydessä.” https://suomenhelluntaikirkko.fi/helluntaikirkko/uskon-paakohdat/ylosnousemus/

    Jehovan todistajat uskovat ylösnousemukseen mm. seuraavien periaatteiden mukaisesti:

    ”Jumala antaa Jeesukselle voiman herättää kuolleet (Joh 11:25). Jeesus palauttaa eloon ”kaikki muistohaudoissa olevat”, ja jokaisella tulee olemaan sama identiteetti ja persoonallisuus sekä samat muistot kuin ennen kuolemaansa (Joh 5:28, 29). Ne, jotka herätetään taivaaseen, saavat henkiruumiin, kun taas maan päälle herätettävät saavat täydellisen terveen aineellisen ruumiin (Jes 33:24; 35:5, 6; 1 Kor 15:42–44, 50).

    Ketkä saavat ylösnousemuksen? Raamattu sanoo, että ”tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden” (Apt 24:15). Vanhurskaisiin kuuluvat uskolliset ihmiset, kuten Nooa, Saara ja Abraham (1. Moos 6:9; Heb 1:11; Jaak 2:21). Epävanhurskaisiin kuuluvat ne, jotka eivät ole noudattaneet Jumalan normeja, koska heillä ei ole ollut tilaisuutta oppia ja noudattaa niitä.

    Ylösnousemusta eivät kuitenkaan saa ne, joista on tullut niin pahoja, etteivät voi muuttua. Kun joku tällainen ihminen kuolee, hänen tuhonsa on lopullinen, eikä hänellä ole ylösnousemustoivoa. (Mat 23:33; Heb 10:26, 27)

    Milloin ylösnousemus tapahtuu? Raamattu on ennustanut, että ylösnousemus taivaaseen tapahtuu Kristuksen läsnäolon aikana, joka alkoi vuonna 1914  (1 Kor 15:21–23). Ylösnousemus maan päälle tapahtuu Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisella hallituskaudella, jolloin maa muutetaan paratiisiksi (Luuk 23:43; Ilm 20:6, 12, 13).”

    https://jw.org/fi/raamatun-opetukset/kysymyksia/mitä-ylösnousemus-tarkoittaa/

     

    Ylösnousemusruumis, fyysinen vai henkinen?

    Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?”       (1 Kor 15:35)

    Korinttolaiskirjeissä Paavali puhuu ylösnousemuksesta:

    1 Kor 15:40 Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.
    41 Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa.
    42 Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa;
    43 kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa;
    44 kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.

    Jakeessa 44 on asetettu vastakkain sielullinen ruumis ja hengellinen ruumis. Moni ajattelee, että nämä tarkoittavat samaa asiaa. Sielullinen ja sielu tarkoittavat kuitenkin ruumiillista; Ihmisestä on sanottu, että hän on sielu. Hepreaksi sielu on nephesh ja sen osoituksena Raamattu kuvaa, että hänessä on sielu eli elämän voima.

    Kaikki kuolleet haudoissaan ovat olleet fyysisiä ihmisiä. Itsestään selvää, eikö niin. Kirkkojen jakama oppi ja uskontunnustukset kuitenkin kuvaavat, että kuolleet ihmiset nousevat ylös fyysisissä ruumiissa, jollaisissa he elivät maan päällä. Kuitenkin heidän ylösnousemusruumiinsa ovat terveitä kuin nuoruutensa parhaina päivinä.

    Raamattu kuitenkin kuvaa, että me kaikki (jae 52) muutumme taivaallisen kuvamme kaltaisiksi. Jae 50 sanoo, ettei ”liha ja veri” voi periä Jumalan valtakuntaa, mikä tarkoittaa nykykielellä, että ylösnouseva ihminen ei voi päästä Jumalan valtakuntaan fyysisessä ruumiissa.

    15:49 Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.
    50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
    51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
    52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.

    Kun viimeinen pasuna soi, Kristuksessa kuolleet nousevat katoamattomissa ruumiissa eli henkiruumiissa. Jakeen 15:52 lopussa todetaan ”ja me muutumme”. Ketkä me? Tämä tarkoittaa niitä Kristuksen uskovia, jotka ovat silloin elossa. Sen osoittaa seuraavassa oleva lainaus, 1 Tes 4:15-17. Jakeista käy myös ilmi, että sen kirjoittaja muiden muassa uskoi olevansa vielä elossa, kun Kristus tulisi toisen kerran.

    1 Tes 4:15 ”Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.”

    2 Kor 3:18 ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.”

    … kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi: Fil 3:20 Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta vapahtajaksi, 21 Joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.

    Ilmestyskirjassa kuvaillaan Jeesuksen ulkomuotoa, jollaiseksi ylösnousseet muuttuvat.

    Ilm 1:14 Ja hänen (Jeesuksen) päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; 1 Kor 15:49 :ssä Paavali sanoo heidän olevan maallisen ihmisen kaltaisia, mutta että kerran (tarkoittaa ylösnousemusta), he tulevat taivaallisen ihmisen kaltaisiksi. Kuka muu voisi taivaallinen ihminen olla kuin Jeesus? Ilm. 1:14 on siis kuvaus myös ylösnousseista ihmisistä.

    Edellä olevan mukaan kaikki, jotka ovat kuolleet Kristuksessa, muuttuvat Kristuksen kirkkauden kaltaisiksi henkiolennoiksi. Olisikin aika vaikea kuvitella, että ylös pilviin nousevat ihmiset olisivat fyysisissä ruumiissa. Aika kylmää kyytiä olisi. Mar 14:62 Jeesus sanoi: ”Olen; ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä.” 1 Tes 4:17 ”sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.”

    Kaikki ensimmäisen ylösnousemuksen osalliset ovat aikuisia. Sen voimme päätellä siitä, että he ovat Kristuksessa kuolleita. Ei niin, etteikö joku nuorikin voisi olla uudestisyntynyt Kristuksen oma, mutta tulevat valtakunnan johtajat tuskin ovat nuoria, lapsista puhumattakaan. Ensimmäiseen ylösnousemukseen ei mielestäni osallistu lapsia, ei pikkuvauvoina kuolleita, ei myöskään henkisesti vajaakehittyneitä.

    Näiden viimeksi mainittujen on myöskin saatava nousta siinä missä rikollisten ja Kristuksen vastustajien ja pilkkaajien. Heidän ylösnousemuksensa tapahtuu tuomion ylösnousemuksessa. En suoraan sanoen osaa sanoa millaisen ylösnousemuksen lapset ja mieleltään vajavaiset saavat. Jeesushan totesi, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Syntyvätkö pikkuvauvoina kuolleet kuitenkin henkisesti kehittyneinä ja puhekykyisinä? Uskon niin, mutta näemme sen sitten.

     

    Ylösnousseet ovat enkelten kaltaisia

    Mat 22:30 ”Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.

    Luuk 20:36 Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.”

    Matteus kirjoittaa, että ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa. Enkelit ovat henkiolentoja, jotka eivät tunne avioliittoa eivätkä ihmisten, miesten ja naisten välisiä suhteita. Luukas puolestaan lausuu ylösnousseista, että he ovat saavuttaneet kuolemattomuuden, kuten taivaan enkelit, koska ovat ”ylösnousemuksen lapsia”. Ylösnousemus siis merkitsee, että ylösnousseita voidaan verrata enkeleihin; he ovat enkelien tapaan henkiolentoja ja kuolemattomia.

    Sivuhuomautuksena voisin todeta, että Jeesuksen aikaisessa Israelissa oli kaksi uskonnollista pääryhmää, saddukeukset ja fariseukset. Saddukeukset eivät uskoneet ylösnousemukseen eivätkä enkeleihin. Fariseukset tunnustivat molemmat. (Ks. Apt 23:8)

    Kun jatkan ylösnousemuksen tarkastelua, pieni yhteenveto tähänastisesta. Miten on edellä olevan perusteella ymmärrettävä raamatullinen käsite ”ruumiin ylösnousemus”? Ensiksikin, uskon  vahvasti, että ruumiin ylösnousemus on tapahtuva. Niin uskovat kaikki, jotka ammentavat kristillisen uskonsa Raamatusta.

    Mutta sitten, monelle vaikea kysymys: onko ylösnousemus ruumis fyysinen ja lihallinen ruumis, vai muuttuvatko ylösnousseet yhdessä hetkessä henkiruumiisiin? Kyllä, näin Raamatun mukaan tapahtuu. Ylösnousevan ihmisen ruumis muuttuu yhdessä hetkessä henkiruumiiksi, kun ylösnousseet nousevat Kristusta vastaan pilviin. 1 Tes 4:17 ”sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä  Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” – Tässä Tessalonikalaiskirjeessä on kyse niistä uskovista, jotka ovat maan päällä Herran Kristuksen tullessa toisen kerran. ”Heidän kanssaan” tarkoittaa niitä Kristuksen omia, jotka herätetään ensimmäisinä nousemaan ylös.

    Näin tulemmekin kysymykseen ensimmäisestä ylösnousemuksesta eli ylöstempauksesta. Sen jälkeen on vuorossa toinen ylösnousemus joskus ehkä tuhannen vuoden kuluttua.

     

    Ensimmäinen ylösnousemus

    Ilm 20:4 ”Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. 5 Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. 6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.

    Luukas kuvaa ensimmäisen ylösnousemuksen joukkoa: 12:32 ”Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.”

    Isä Jumala on valinnut tämän suhteellisen pienen uskovien joukon Kristuksen valtakunnan johtajiksi, Kristuksen alaisuudessa. Sitä tarkoittaa Luukas kirjoittaessaan ”antaa teille valtakunnan”. Valtakunta tulee muodostumaan kahdestatoista sukukunnasta Jaakobin poikien mukaisesti. Jeesus lupasi apostoleilleen Mat 19:28 ”Niin Jeesus sanoi heille: Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.” – Raamattu myös todistaa, että Daavid tulee olemaan Israelin kuningas mikä tarkoittaa apostolien esimiestä. Entä Jeesuksen Kristuksen asema? Hän on kuningasten kuningas tulevassa nimeään kantavassa valtakunnassa.

    Ensimmäistä ylösnousemusta kuvataan yleisesti nimityksellä ylösempaus. Tessalonikalaiskirje kuvaa ylöstempausta näin: 4:17 ”sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.”

    – Sen enempää ei tempauksesta kerrota. Tapahtuuko pilviin tempaus vai onko tämäkin kuvaannollista ilmausta? Kristuksen hallinto on kuitenkin hallintoa maan päällä, tarvittaessa jopa ”rautaisella valtikalla,” kuten Ilm 19:15 kuvaa: ”Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan.”

     

    Ketkä nousevat ylös Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä?

    monet maan tomussa makaavista heräjävättoiset iankaikkiseen elämääntoiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen” (Dan 12:2)

    Dan 12:1 ”Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.

    2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävättoiset iankaikkiseen elämääntoiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.”

    Dan 12:2 ”Many (NIV Multitudes) who sleep in the dust of the earth will awake: some to everlasting life, others to shame and everlasting contempt.” Perinteisesti tämä Danielin kohdan käännös alkaa sanalla ”Many” eli monet. Hepreankielisen alkutekstin sana ’רַב rab’ on käännetty joissakin käännöksissä kuten NIV:ssä ja YLT:ssa käyttäen ilmaisua ’multitudes’. Tärkeämpi kysymys on: saavatko molemmat ryhmät ylösnousemuksen yhtä aikaa? Tarkemmin asiaa ajatellen – ei välttämättä.

    Tässä Danielin kohdassa 12:2 käsitellään ensisijaisesti ensimmäistä ylösnousemusta. 

    Jakeen loppuosa ”others to shame and everlasting contempt” saattaa viitata tulevaan toiseen eli tuomion ylösnousemukseen, joka tapahtuu tuhatvuotisen valtakunnan ajan päättyessä.

    Ketkä nousevat ylös ensimmäisessä ylösnousemuksessa ja pääsevät hallitsemaan Kristuksen kanssa?

    Ilmestyskirjassa kuvataan 20:4-5, ”Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.

    Toinen ryhmä on ”muut kuolleet,” mutta he virkoavat eloon vasta kun tuhat vuotta on kulunut ja Kristuksen hallinto on tullut päätökseen:

    Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet.” – Tällöin tapahtuu toinen ylösnousemus, jota kutsutaan myös ”tuomion ylösnousemukseksi.” – ”Muut kuolleet” muodostavat suuremman ryhmän kuin ensimmäisen ylösnousemuksen ylösnousevat.

    – Tämä edellä oleva Ilmestyskirjan kuvaus käsittää ensimmäisen ylösnousemuksen eli saman tapahtuman, jota Daniel kuvaa jakeessa 12:2. Kuvauksen lopussa selvennetään vielä: muut (kuin vanhurskaat, jotka pääsevät hallitsemaan Jeesuksen kanssa) kuolleet virkoavat eloon (tuomiota varten) vasta kun tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet. Tällöin ei oikeastaan ole kyse ensimmäisestä ylösnousemuksesta, vaan toisesta, tuomion ylösnousemuksessta.

    Raamatusta tiedämme, että ensimmäisen ylösnousemuksen osanottajia ei ole kovin paljon. Ei ainakaan jos tätä ’pientä joukkoa’ verrataan toiseen ylösnousemukseen, johon herätetään kaikki, jotka haudoissa ovat (Joh 5:28). Daniel 12:2 jakeen alku voi siis hyvinkin olla vain ’many’ eikä ’multitudes’, paitsi jos Danielissa on tarkoitettu puhua kaikista, jotka herätetään tuomittavaksi.

    Se on selvää, että kahdenlaisia ihmisiä herätetään:

    Toiset (pyhät) saavat osakseen elämän ylösnousemuksen ja hallintotehtäviä tuhatvuotisessa valtakunnassa Jeesuksen ja apostolien kanssa. 

    Toiset taas joutuvat iänkaikkiseen kadotukseen (annihilaatio) Jumalan yhteydestä. Tuhatvuotisen valtakunnan aikanakin tuomioita annetaan; tästä on selvä lausuma jakeessa 2 Tim 4:1 ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: Myös Jesaja viittaa tähän sanoessaan kuinka syntinen saa päälleen kirouksen satavuotiaana. Jes 65:20 Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.

    Dan 12:3 ”Ja taidolliset (tarkoittaa: viisaat, sydämessään viisaat, De förståndiga ) loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.” – Pelastuvien ylösnousseiden joukko on kaksijakoinen: ’taidolliset’, jotka rakastavat Jumalaa ja Jeesusta eli noudattavat Jumalan ja Jeesuksen tahtoa elämässään ja toiseksi ne, jotka ponnistelevat elämässään Jumalan sanan, evankeliumin levittämiseksi eli toisten saattamiseksi vanhurskauteen.

    Jakeessa 1 kytketään tapahtumat Kristuksen toisen tulemisen aikaan, suureen ahdistukseen. Monet kuolleet heräävät, eivät kaikki, mutta ’monet’. Osa pelastuu ja saa iänkaikkisen elämän, osa saa kadotustuomion. Suuren ahdistuksen aika merkitsee sitä, että suurin osa ihmiskunnasta tuhoutuu. On aiheellista kysyä, ovatko tämän ahdistuksen aikana kuolleet jo saaneet tuomionsa? Jeesushan tuomitsee ihmiskuntaa sekä tulonsa yhteydessä että Jumalan tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

    2 Tim 4:1 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: KJV: Lord Jesus Christ, who shall judge the quick and the dead at his appearing and his kingdom.

    – Jeesus on tuomitseva eläviä ja kuolleita sekä tulemisensa yhteydessä, hänhän tuo ’palkan’ tullessaan, että valtakuntansa tuhatvuotisen hallinnon aikana ja sen päättyessä tuomion ylösnousemukseen.

     

    Vanhurskauden seppele

    Toisessa kirjeessään Timoteukselle Paavali kirjoittaa, että Kristuksen tullessa eli ilmestymisessä Kristus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Itsestään ja kaltaisistaan, jotka rakastavat Jeesuksen tulemusta, hän sanoo: 4:8 ”Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.” – Kristus jatkaa tuomioiden jakamista tuhatvuotisen valtakuntansa aikana. Tuomioita jaetaan kuitenkin vain niille, jotka ovat valtakunnassa. Uudesta ylösnousemuksesta ei ole tässä mainintaa, vaan toinen ylösnousemus saa odottaa tuhat vuotta.

    Vanhurskauden seppele tarkoittaa, että sen saaja osallistuu ensimmäiseen ylösnousemukseen ja tulee Kristuksen kanssahallitsijaksi Kristuksen tuhatvuotiseen valtakuntaan.

     

    Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta

    Kristus lupasi apostoleilleen ennen taivaaseen nousuaan tulla takaisin ’pian.’ Apostolit tosiaan uskoivat Kristuksen pikaiseen paluuseen; sanoihan Jeesus heille, että he eivät ennättäisi viedä valtakunnan evankeliumin sanomaa edes kaikkiin Israelin kaupunkeihin, kun hän jo olisi tullut takaisin. Mitä tapahtui, kun Kristus ei tullut takaisin näin pian? En tiedä. Preteristit, joiden uskosta olen kirjoittanut oman artikkelin, uskovat, että kaikki Jeesuksen lupaukset ovat jo toteutuneet vuoteen 70 mennessä. Siis, Kristus on tullut takaisin ja hallitsee näkymättömässä valtakunnassaan.

    Miksi en usko preteristien tulkintaan? No, vaikkapa tästä syystä: Kun Kristus tulee toisen kerran, hän vangitsee saatanan apureineen. Sen mukaan saatanan pitäisi olla vangittu ja Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan toiminnan jo päättyneen ja saatanan olisi pitänyt olla tuhat vuotta vangittuna. Tiedämme kuitenkin, että saatana on tälläkin hetkellä edelleen vallassa ja tekee mitä tahtoo uskovien horjuttamiseksi pois uskosta syntiin. Oletko samaa mieltä, että saatanan vangitseminen ei näytä toteutuneen, ei ainakaan vielä?

    Toinen ajankohtaongelma: Kristuksen on tullessaan määrä vangita saatana tuhannen vuoden ajaksi. Jos näin on tapahtunut, vangittu saatana on vapautettu ja sen jälkeen hävinnyt sodan Kristuksen joukkoja vastaan ja apulaistensa kanssa heitetty tuliseen järveen. Saatana tuntuu kuitenkin olevan voimissaan tälläkin hetkellä.

    Sitten kun Kristus oikeasti saapuu ja alkaa hallita valtakuntaansa pyhiensä kanssa, alkaa pitkä (ehkä peräti tuhannen vuoden rauhan aika) Kristuksen valtakunnan aika. Jesaja on saamassaan näyssä kuvannut tätä aikaa ilon, onnen ja rauhan ajaksi. Ihmiset ovat terveitä, elävät pidempään, mutta kuolemaa ei ole vielä poistettu. Tällaista aikaa ei olla vielä koettu, mikä osaltaan todistaa, etteivät nämä Raamatun tulevaisuudennäkymät ole vielä toteuteuneet. Jesaja kertoo myös millaiset olosuhteet vallitsevat tuhatvuotisessa rauhan valtakunnassa: 11:6 ”Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. 7 Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. 8 Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. 9 Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.”

    Elämä Kristuksen tuhatvuotisessa valtakunnassa: Ylösnousseet ovat sen johtajia Kristuksen kanssa, he ovat henkiruumiissa, mutta voivat myös ottaa fyysisen ruumiin kuten Jeesuskin ennen ylösnousuaan taivaaseen. Apokryyfikirja kertoo mm. enkeli Rafaelista, joka oli maan päällä ihmisten luona asuen. Ihmiset eivät nähneet mitään eroa Rafaelin ja ihmisten välillä, ennen kuin Rafael itse myönsi olevansa Jumalan korkea-arvoinen enkeli.

    Maan päällä elävät ihmiset ovat lihallisessa ruumiissa ja he ovat kuolevaisia, vaikkakin elämänajan kesto on pidentynyt.

     

    Saatana – tämän maailman jumala

    Eeva oli ottanut kielletystä ”hyvän ja pahantiedon puusta” käärmeen houkuttamana Jumalan kieltämän hedelmän ja tarjonnut myös Adamille. He toimivat vastoin Jumalan nimenomaista kieltoa ja Jumala rankaisi rikkomuksesta paratiisin asukkaita karkottamalla heidät sieltä pois ja riistämällä heiltä ikuisen elämän lahjan. Ihmiskunta tuli kuolevaisiksi.

    Miten Jumala rankaisi käärmettä, eli saatanaa, joka valehdellen ja houkutellen sai Adamin ja Eevan rikkomaan Jumalan antamaa käskyä vastaan? Tätä on vaikea uskoa, mutta Jumala antoi maailman valtiuden saatanalle. Tämän vahvisti Jeesus ollessaan pitkällä paastomatkalla erämaassa. Saatana puolestaan lupasi antaa maailman valtiuden Jeesukselle, jos Jeesus kumartuisi saatanan edessä palvomaan häntä. Luuk 4:6 ”ja [saatana] sanoi hänelle [Jeesukselle]: Sinulle minä annan  kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se  on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. 7 Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun.”

    Millä ehdoilla Jumala antoi maailman valtiuden saatanalle? Sitä emme tiedä, mutta en saata uskoa, että Jumala olisi luvannut maailman saatanalle ikuisiksi ajoiksi, ilman mitään rajoituksia. Se on kuitenkin huomionarvoista, että saatanalla on koko ajan ollut pääsy Jumalan eteen. Saatana onkin käyttänyt tätä hyväkseen ja esiintynyt Jumalan edessä syyttäen, milloin ketäkin.

    Seuraavassa pohdin Ilmestyskirjan 12. luvussa kuvattua sotaa taivaassa, sotaa saatanan ja hänen enkeliensä sotaa Jumalan enkelijoukkoja vastaan. Kysymys, joka pitäisi ratkaista on, milloin tämä sota käydään ja milloin saatana joukkoineen heitetään maan päälle? On muistettava, että kysymys on Johannekselle esitetystä tulevaisuuden näystä. Toinen kysymys, joka liittyy edelliseen on, onko näky jo toteutunut?

    Kun lukijani pohtivat näitä kysymyksiä, useimpien mieleen tulee ajatus, että Jeesus Kristus noustessaan taivaaseen ja Jumalan korottaessa hänet Herraksi ja Kristukseksi istumaan valtaistuimelle Jumalan oikealle puolelle, olisi ratkaissut kysymyksen ja ajanut saatanan pois taivaasta.

    Miten olen Ilmestyskirjan muutaman lauseen perusteella päätynyt seuraavaan ratkaisuun?

     

    Sota taivaassa

    Ilmestyskirjan 12. luku kertoo sodasta taivaassa. Ylienkeli Mikael taivaallisine enkelijoukkoineen sotivat tässä näyssä ”lohikäärmettä” (saatanaa) vastaan.

    Ilm 12:7 Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat,
    8 mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa.
    9 Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.
    10 Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos.
    11 Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.
    12 Sentähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!”

    Sodan tulos oli, että saatanan joukot hävisivät ja saatana enkeleineen heitettiin taivaasta maan päälle. Se, että näyssä saatana joukkoineen häviää Ylienkeli Mikaelin johtamille joukoille, on selvää. Huomatkaa kuitenkin, että näyssä ei mainita Jeesuksen Kristuksen osallistuvan taivaan sotaan.

    Voisiko olla mahdollista, että sota olisi käyty ja saatana hävinnyt ja tullut heitetyksi maan päälle? Monet tutkijat ajoittavat sodan siihen ajankohtaan, kun Jeesus nousi taivaaseen. Tuntuuhan se luonnolliseltakin, mutta mitä tarkoittaa saatanan oleminen taivaassa? Saatanalla oli pääsy taivaaseen syyttämään niitä, jotka hänen mukaansa tekivät väärin, vastoin Jumalan käskyä. Saatana on suuren enkelijoukon johtaja. Jos saatanaa kielletään tulemasta taivaaseen (eli hän saa porttikiellon, tulee heitetyksi pois), tätä kuvaa Raamattu kertomalla, että saatana huomasi tulleensa heitetyksi maan päälle (Ilm 12:13). Jos näin olisi, että Ylienkeli Mikael (ei Jeesus) ajoi saatanan pois ja saatana jäi maan päälle houkuttamaan ihmisiä syntiin, niin mitä se taas merkitsisi? Ei mitään muutosta entiseen. Sitähän saatana on tehnyt iät ajat.

    Sekö oli sodan ratkaisevin tapahtuma? Ei, vaan jakeessa 10 kuvattu. Miksi olen tulkinnut sodan ajankohdan tapahtuvaksi vasta paljon myöhemmin?

    Kiinnittäkää huomionne jakeeseen 10. Johannes kuulee äänen sanovan:

    Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta  ja hänen Voideltunsa valta …”

    Minun selitykseni:

    Tämän osan keskeinen tieto on, että sodan seurauksena on saatu aikaan a) pelastus ja voima b) Jumalamme valtakunta c) Jumalan voidellun eli Kristuksen valta. Kiinnitän erityisesti huomion kohtiin b ja c.

    Mitä merkitsee, että sodan voitto tuo tullessaan Jumalan valtakunnan? Minne on tullut Jumalan valtakunta? Taivaaseen vai maan päälle? Taivaassa on ollut Jumalan valtakunta jo iät ajat, se on täysin varmaa, ei siinä ole tapahtunut muutosta. Mutta, onko maan päälle tullut Jumalan valtakunta? Vastaa rehellisesti, uskotko, että maan päällä vallitsee Jumalan valtakunta? Mielestäni, ei vielä vallitse.

    Kohta c, onko taivaassa ”Jumalan voidellun eli Kristuksen valta?” Uskon, että taivaassa on sekä Jumalan valtakunta, että siellä vallitsee Jumalan Voidellun valta. – Saatanalla ei ole koskaan ollut taivaassa valtaa, ainoastaan oikeus tulla esittämään syytöksiään.

    Kysymys ei olekaan vallasta taivaassa! Vastaus on taivaan osalta selvä ja riidaton. Kysymys onkin siitä, onko maan päällä Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta? Sinnehän Jumalan valtakuntaa ja Kristuksen toista tulemista hallitsemaan on odotettu pitkään. Siis: Onko maan päällä Jumalan valtakunta? Onko maan päällä Jumalan Pojan hallitsema valta? Oma vastaukseni on: EI OLE. Tämä näyn lopputulos ei ole toteutunut.

    Ja minkä johtopäätöksen voimme siitä tehdä? Johtopäätös on, että tätä sotaa ei ole vielä sodittu niin kuin yleisesti uskotaan, heti sen jälkeen, kun Jeesus nousi taivaaseen ja sai Jumalalta kaiken vallan taivaassa ja maan päällä.

    Jos sota käytäisiin vasta joskus myöhemmin, niin milloin? Sitä en osaa sanoa, mutta yksi vaihtoehto olisi lähellä Kristuksen paluuta maan päälle. Silloin sota taivaassa ja maan päällä tapahtuvat sotatoimet muodostaisivat yhden kokonaisuuden.

    Sodan loppunäytös ja -tulos on kuitenkin jo tiedossamme. Sodan lopputuloksena on Jumalan valtakunta maan päällä ja Jumalan Pojan valta niin ikään. Nämä eivät ole toteutuneet, odotamme siis edelleen.

    Ilmestyskirjan kuvaus sodasta tuo esille sodan lopputuloksen heti seuraavassa jakeessa 12:10; ”Nyt on tullut jne”. Jakeesta 10 saan sellaisen käsityksen, että saatanan heittämisestä seuraisi hyvin pian (eli ”nyt”) jakeessa 10 kuvattu vallan puhdistus ja saatanan eliminoiminen taivaasta.  Kuinka pian seuraa vallasta irrottaminen maankin päällä, riippuu siitä kuinka pian Kristus joukkoineen tulee.

    Jos sodan lopputulos olisi ollut sen kaltainen, että Mikaelin voiton hedelmät realisoituisivat vasta vuosituhansien päästä, eikö Ilmestyskirjan kuvauksessa olisi voitu tuoda esille, että ”aikanaan Kristus palaa maan päälle, jossa saatana on saanut riehua pitkän aikaa…” Tiedämme kuitenkin, että Raamatun kuvauksissa voidaan siirtyä eteenpäin niin, että kahden jakeen välillä on pitkäkin aikajakso. Mutta, että hypättäisiin ainakin kaksi vuosituhatta, se tuntuu uskomattomalta. Sodan ajoitus ei kuitenkaan muuta mihinkään sodan lopputulosta ja sen vaikutusta tapahtumien kulkuun.

    Vaikuttaa siis siltä, että Ilmestyskirjan Johannekselle kertomaan aikatauluun on tullut pitkä viive.

    Kovasti pohdittuani, myönnän, että on mahdollista, että sota olisi sodittu taivaassa ja Mikaelin johtamana saatanan joukot voitettu ja heitetty maan päälle. Jos tämä olisi tapahtunut, niin kuin monet uskovat, jo kohta Kristuksen taivaaseen astumisen tapahduttua. Mitä se merkitsisi?

    Tulkinta 2.

    Sota sodittiin ja saatanan joukot voitettiin. Saatana suuren enkelilaumansa kanssa heitettiin maan päälle, kun Kristus astui taivaaseen ja hänelle annettiin kaikki valta. Saatana raivostui ja ryhtyi entistä kiivaammin taistelemaan Kristuksen kannattajia vastaan. Sota käytiin tämän tulkinnan mukaan lähes 2000 vuotta sitten.

    Se tarkoittaisi, että Jeesuksen lupaus palata ”pian” maan päälle on viivästynyt. Viivästys on jatkunut lähes kaksi tuhatta vuotta eikä Johannekselle näyssä kerrottua voittoa satanasta ole hyödynnetty, vaan saatanan annetaan maan päällä houkutella ihmisiä ja kansoja sotiin ja levottomuuksiin, pois tosi Jumalan palvonnasta. Tässä tulkintavaihtoehdossa on Jumalan valtakunnalle ja Kristuksen vallalle annettu tulkinta supistettu vallaksi taivaassa. Kristuksen valta ja sen myötä Jumalan valta maan päällä toteutuu sitten tulevaisuudessa, kun Kristus enkelijoukkoineen, komentajana ylienkeli Mikael, saapuu maan päälle ja suuri taistelu käynnistyy.

    Jos näin on, Jumala on jostakin syystä harkinnut parhaaksi viivästyttää Kristuksen paluuta ja hänen valtakuntansa aloittamista. Saatana on saanut lisäaikaa ja totisesti käyttää sitä hyväkseen.

    Näitä sotia ja uskon sekamelskaa kuvataan Ilmestyskirjan lukua 12 seuraavissa luvuissa. Mielestäni on selvää, että mikäli sotaa ei käyty vielä luvun 12 kuvaamana aikana, sota käydään seuraavien Ilmestyskirjan lukujen aikana: lukujen 13-19 kuvaamat tapahtumat tuovat saatanan ja hänen lähimpien apureidensa toiminnan niin vahvasti esille, että uskon saatanan apulaisineen silloin olevan maan päällä.

     

    Saatana sidotaan

    Maan päälle heitetty saatana enkeleineen (henkiolentoina), odottavat levottomina seuraavaa sodan erää; Jeesus Kristus apunaan Ylienkeli Mikael ja taivaalliset enkelivoimat tulevat maan päälle ja tuhoavat saatanan joukot. (Muistutan, että tapahtumien esittely ei aina tapahdu siinä järjestyksessä kuin ne oikeasti tapahtuvat; saatanaa ei ole vielä sidottu, eikä hänen apureitaan otettu kiinni. Ilmestyskirja käyttää imperfekti -aikamuotoa kuvatessaan tulevia tapahtumia)

    Saatanan kiinniotto ja sitominen kuvataan vasta Ilmestyskirjan luvussa 20:1 ”Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään.
    2 Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi
    3 ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.”

    Ilm 19:20 ”Ja peto [Antikristus] otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.”

    20:2 ”Ja hän [enkeli, jolla on käsissään kahleet ja syvyyden avaimet] otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi 3 ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.”

    Miksi saatana vangittiin, mutta kaksi apuria, Antikristus ja väärä profeetta, heitettiin elävinä tuliseen järveen. Vanhan käsityksen mukaan tulinen järvi on helvetin tuskan tuova ikuisesti kestävä rangaistus, joka on tulkittu aina viime aikoihin saakka kirjaimellisesti.

     

    Saatana päästetään vapaaksi

    Kun Kristuksen valtakunnan aika on päättymässä, saatana päästetään irti. Sen myötä koetellaan ihmiskuntaa: ketkä ovat uskollisia Jumalan palvelijoita ja ketkä lähtevät seuraamaan saatanaa?

    Saatana siis vapautetaan. Miksi Kristus ei tuhonnut saatanaa, kun hän tuli maan päälle toisen kerran mahtavan enkeliarmeijan johdossa? Saatanan apurit Antikristus ja väärä profeetta kylläkin lähetetään kärsimään rangaistustaan, mutta saatana itse, ainoastaan  vangitaan. Mikä on Jumalan ja Kristuksen suunnitelma? Eikö olisi järkevämpää tuhota saatana heti, kun saatana on lyöty? Tuhota saatana ja kaikki hänen enkelinsä, etteivät he ikinä pääse houkuttamaan ihmiskuntaa synnin teille. Mutta ei, Jumalan ja Kristuksen suunnitelma on toinen.

    20:7 Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan.

    20:8 ”ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. 9 Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.” – Suomalainen käännös on rohkea ja kääntää tulevan sodan käsittävän ”yli maan avaruuden” yltäviä sodankäynnin muotoja. Tarkistin suuren määrän englanninkielisiä käännöksi, mutta käännösrohkeutta ei löytynyt kuin suomalaisessa käännöksessä. Kun tunnemme nykyaikaisen sodankäynnin välineet, ei ajatus yli maan avaruuden käyvästä sodankäynnistä kuulosta lainkaan mahdottomalta, pikemminkin mitä suurimmassa määrin uskottavalta.

    Saatana ryhtyy mobilisoimaan suuria massoja mukaansa taisteluun maailman herruudesta. Taistelu päättyy ja saatanan joukot tuhotaan, kun Jumalan tuli lankeaa taivaasta heidän päällensä. Saatana Raamatun mukaan heitetään tuliseen järveen (kielikuva), jossa hänen apurinsa Antikristus ja väärä profeetta jo ovat odottamassa.

    Ilm 20:8 ”ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.
    9 Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät.”

    10 Ja saatana, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto [Antikristus] ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.

     

    Toinen ylösnousemus

    Ilm 20:5 ”Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. 6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.”

    ”Muut kuolleet” ovat siis niitä kuolleita, joita ei herätetty ensimmäiseen ylösnousemukseen. Toinen ylösnousemus tapahtuu sen jälkeen, kun Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta on päättynyt.

    Nyt on maailma vapaa kaikista häiriötekijöistä; saatana ja hänen enkelinsä eivät enää pysty häiritsemään Jumalan suunnitelman toteuttamista. Nyt alkaa loppunäytös, josta voisin sanoa, että se on itse asiassa Jumalan Uuden maailman ensimmäinen luku. Sen keskeinen sisältö on

    • Tuomion ylösnousemus
    • Tuomion täytäntöönpano
    • Jumalan Uuden maailman alku
    • Jumala laskeutuu maan päälle
    • Ihmiset ovat Jumalan työtovereita Uudessa maailmassa

    Ensimmäinen ylösnousemus on harvojen ja valittujen ylösnousemus. He ovat Kristuksen omia ja tulevat hallitsemaan yhdessä hänen kanssaan Tuhatvuotista valtakuntaa. Heidän ei myöskään tarvitse osallistua toisen ylösnousemuksen jälkeen seuraavaan viimeiseen tuomioon. Ensimmäisen ylösnousemuksen pyhät ovat henkiruumiissa, kun he nousevat ylös ja muuttuvat, kuten edellä Raamatun sanoin osoitin. Jeesuskin oli ylösnoustessaan henkiruumiissa, mutta saattoi ottaa fyysisen ruumiin halutessaan. Ehkäpä ylösnousseet pyhät ovat tässä suhteessa samanlaisia Kristuksen kanssa.

    Kaikki ne, jotka jäivät hautoihinsa ensimmäisessä ylösnousemuksessa, nousevat nyt niin, että kukaan ei enää jää hautaan makaamaan. Kaikki ylösnousevat kerätään nyt Kristuksen tuomioistuimen eteen.

    Olen tulkinnut ylösnousemusruuniin olevan henkiruumis. Kun perinteinen tulkinta on ollut fyysinen ruumis, on sen takana ajatus rangaistuksesta; helvettiin joutuvien oli oltava fyysisessä ruumiissa, voidakseen kärsiä ikuisesti tulisen järven kidutusta. Jos olemme valmiit luopumaan tällaisesta ikuisen kidutuksen rangaistuksesta, voimme samalla luopua myös ajatuksesta, että ylösnousemusruumis olisi fyysinen ruumis.

    Mat 22:30 ”Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.

    Luuk 20:35 Mutta ne, jotka on arvollisiksi nähty pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät nai eivätkä mene miehelle. 36 Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.

    Joh 11:25 Jeesus sanoi hänelle: Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.

    Apt 26:23 että nimittäin Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille.”

    1 Kor 15:21 ”Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen [Jeesuksen] kautta.

    2 Tim 2:18 jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon.”

    Luuk 14:14 niin sinä olet oleva autuas, koska he eivät voi maksaa sinulle; sillä sinulle maksetaan vanhurskasten ylösnousemuksessa.”

    Apt 23:8 Sillä saddukeukset sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ei enkeliä eikä henkeä, mutta fariseukset tunnustavat kumpaisetkin.”

     

    Viimeinen tuomio

    Mikä pelastaa ihmisen viimeisellä tuomiolla?

    Tuhannen vuoden kuluttua tapahtuu toinen ylösnousemus, ja sen jälkeen nk. viimeinen tuomio, jolloin Jumalan valtakunnan aikana eläneet ja kuolleet kaikki heräävät tuomiolle.

    Joh 5:28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä. 29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.

    Jakeessa 24 Jeesus sanoo: Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. – Tämä on Jeesuksen lupaus tulevasta tuomioratkaisusta edellyttäen, että ko. ihminen ‘kestää loppuun saakka’ uskonsa säilyttävänä.

    Viimeiselle tuomiolle herätetään ihmiset niin haudoistaan maan povesta kuin merenkin syvyyksistä. Ilm 20:13 ”Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.”

    Panitko merkille, että Ilmestyskirja sanoo kaikkien tulevan tuomituksi tekojensa mukaan? Kumpi siis on ratkaisevaa, usko Jumalaan ja Kristukseen ja Jumalan ja Kristuksen armo, vai uskon teot? Keskiajalla tästä käytiin kovaa kiistaa Lutherin ollessa vannoutunut armoon turvautuja vastapuolenaan katoliset. Roomalaiskirje sovittaa sanat diplomaattisesti:

    Room 4:16 ”Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä.” – Punnittavana ovat ihmisen usko, johon liittyy Jumalan armo täydentävänä tekijänä ja vaakakupin toisella puolen uskon teot.

    Efesolaiskirje tuntuu olevan asiasta varma: 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja. 9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

    Myös Apt on samaa mieltä: 15:11 Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme, samalla tapaa kuin hekin.”

    Paavali kantaa huolta Vanhan Testamentin uskovaisista, kuten Aabrahamista, jolle luvattiin, että kaikki sukukunnat tulevat siunatuiksi Aabrahamin siemenessä.

    1.Mooseksen kirja:
    12:3 ”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.”
    28:14 Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun  siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.”

    Roomalaiskirje tuo esille olennaisen asian uskosta; kuinka paljon uskoa on kullekin suotu? 12:3″Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

    Katsotaanpa ensin jakeita, jotka painottavat uskoa.

    Joh 3:16 ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

    Joh 7:38 Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.”

    Apt 16:31 Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi.”

    Room 5:1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

    Room 10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;

    Room 15:13 Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta.

    Mat 10:32 Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.

    1 Kor 1:21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,

    2 Tim 3:15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

    1 Pie 1:21 jotka hänen kauttansa uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne on myös toivo Jumalaan.

    2:6 Sillä Raamatussa sanotaan: ”Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven; ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva.”

    1 Joh 3:23 Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut. 

    Raamatussa painotetaan evankeliumin uskomisen tärkeyttä. Evankeliumi on Jumalan voima, uskovalle pelastukseksi. Uskoviksi tulleet saavat Pyhän Hengen sinetin.

    Mar 1:15 ja sanoi: Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.

    Room 1:16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.

    Efe 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.”

    Yllä oleviin jakeisiin sisältyy monenlaisia viittauksia uskomisesta. Pääviesti on kuitenkin; ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut”. Pitääkö meidän uskoa kaikki mitä evankeliumeissa sanotaan tai kaikki Raamatunkohdat missä Jeesuksen nimi mainitaan?

    Kun Raamattu sanoo, uskokaa Jeesukseen, se tarkoittaa, että meidän tulee uskoa, että Jeesus on Jumalan poika, meidän Herramme, että Jeesus tulee toisen kerran ja tuomitsee Jumalan hänelle antamalla vallalla.

     

    Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle

    Jeesus myös kannusti uskovia kilvoittelemaan pelastuksen saavuttamiseksi: Luuk 13:24 Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.”

    Miksi pitäisi kilvoitella, jos pelastuminen voi tapahtua yksinkertaisesti vain uskomalla Jeesukseen? Miksi Jeesus sanoo oven olevan ahdas? Miksi vain harvat onnistuvat pääsemään sisälle? Sisälle, mutta minne? Minä kerron oman tulkintani.

    Pelastuminen on helppoa; ahdistuksen ollessa pahimmillaan, kuolema on lähellä. Se, joka avukseen huutaa Jumalaa tai Jeesusta Kristusta, pelastuu. Pelastuminen tarkoittaa tässä kohtaa oman hengen säilyttämistä. Se ei takaa vielä ikuista elämää Jumalan valtakunnassa. Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi on kilvoiteltava niin kuin Jeesus asian ilmaisi. Jos ihminen ei pärjää kilvoittelussa, hän ei pääse ensimmäiseen ylösnousemukseen ja sen myötä Jumalan valtakuntaan. Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi ei tarvitse pyrkiä taivaaseen, vaan kilvoitella pääsemiseksi Jumalan valtakunnan maanpäälliseen hallitukseen eli Kristuksen Tuhatvuotiseen valtakuntaan, hallitsemaan maailmaa yhdessä Pyhien kanssa.

     

    Miksi Jumala on antanut ihmisille eri määrän uskoa?    

    12:3 ”Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.”

    Mitä tarkoitetaan sillä, että Jumala on antanut kullekin ihmiselle eri määrän uskoa? Kuka osaisi selittää, millä perusteella Jumala on valinnut tietyt ihmiset jo ennen aikojen alkua? Efe 1:4 ”niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä [Kristuksessa] valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa.”

    Room 8:29 ”Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; 30 mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.”

    Jumala on suunnitelmansa mukaan jo ennen aikoja edeltä käsin tietänyt (tuntenut) ne, joista tulevaisuudessa tulee Jeesuksen kaltaisia. Nämä valitut Jumala myös kutsuu ja vanhurskauttaa sekä kirkastaa Jeesuksen kaltaisiksi.

    Kaikkea ei kuitenkaan ole loppuun saakka ennalta määrätty. Raamattu toteaa, että viimeisinä aikoina jopa valitutkin voivat erehtyä saatanan eksytykseen (Mat 24:24).

     

    Ketkä pelastuvat?

    Jumala lupaa pelastaa kaikki.

    ”Siksihän me näemme vaivaa ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten pelastaja, varsinkin uskovien.” (1 Tim 4:10)

    Tässä Raamatunjakeessa todetaan Jumalan olevan kaikkien ihmisten pelastajan. Se on selvää, mutta sitä täydennetään sanomalla ’varsinkin uskovien’. Tämä vaikutti erikoiselta enkä ensimmäisellä lukemisella aikoinaan oikein osannut sanoa, miten ’varsinkin uskovien’ pelastus suhtautuu kaikkien pelastumiseen. Tulkitsen sen tarkoittavan, että varsinkin, ensisijaisesti Jumala pelastaa uskovat. Jumala kuitenkin on kaikkien ihmisten pelastaja, muidenkin kuin uskovien. Siis kaikkien pelastaja. Kun tämä on selvää, on vain ratkaistava, miten kaikki ihmiset tulevat pelastetuiksi, siis nekin, jotka eivät usko.

    Kun jatkossa kirjoitan universalismista ja annihilaatiosta, nousee tässä jakeessa kerrottu Jumalan lupaus kaikkien periaatteiden yläpuolelle. Universalismin periaate on, että kaikki pelastuvat. Annihilaatio puolestaan on kaikkein äärimmäinen rangaistus; rangaistus on heille ikuinen ero Jumalasta, he yksinkertaisesti lakkaavat olemasta, ikään kuin eivät koskaan olisi eläneetkään.

    ”Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa” (1 Kor 15:22)

    Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman. (1 Joh 2:1-2)

    Jer 32:27 ”Katso, minä olen Herra, kaiken lihan Jumala; onko minulle mitään mahdotonta?” Katso vielä artikkelin loppupuolella pohdintaani, onko Jumala kaikkivaltias?

    Mat 19:26 ”Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.” – Jumala ei kuitenkaan voi valehdella (Heb 6:18). Jumala ei kiusaa ketään eikä voi tulla pahan kiusaamaksi (Jaak 1:13). Vaikka ihmiset olisivat uskottomia, Jumala pysyy uskollisena, koska hän ei saata ’kieltää itseänsä’ 2 Tim 2:13). Sanonta kieltää itseänsä tarkoittaa mielestäni sitä, että Jumalan lupaukset pitävät, hän ei peru lupauksiaan. Erityisesti Jumalan oma kansa Israel on sen lupauksen kohteena. 4 Moos 23:19 ”Ei Jumala ole ihminen, niin että hän valhettelisi, eikä ihmislapsi, että hän katuisi. Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?”

     

    Asunto taivaassa

    Mat 5:11 Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. 12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.

    1 Piet 1:3 Ylistetty olkoon meidän herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, 4 turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, – Palkka on siis suuri taivaissa, mutta se on siellä säilytettynä, ja Kristus tuo sen eli palkan tullessaan!

    – Usein oikean tulkinnan löytymistä helpottaa, kun katsoo esim. vanhempaa käännöstä, kuten KJV: For in this we groan, earnestly desiring to be clothed upon with our house which is from heaven: (pukeutua asuun,”majaan”, joka on taivaasta). Siis taivaasta, ei taivaassa.

     

    Universalismi 

    Voivatko kaikki yli 100 miljardia maan päällä aikojen kuluessa asunutta pelastua?

    Universalismi määritellään yleisesti tarkoittavan kaikkien ihmisten pelastumista. Oma käsitykseni on, että Raamatun pohjalta on mahdollista uskoa kaikkien kristittyjen pelastumiseen. Kaikilla kristityillä on ainakin jokin, ehkä heikkokin, mutta kuitenkin jokin liittymä kristinuskoon. Pakanoilla, siis sellaisilla, jotka eivät usko tippaakaan kristinuskon sisältöön, ei ole useinkaan mitään liittymää kristinuskoon. Kuinka voisimme uskoa tällaisten jumalattomien pelastukseen, vaikka Raamatussa lukisikin, että Jumala on kaikkien pelastaja?

    Raamatun lauseet kuten ”Niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa” voidaan tulkita universalistisesti; ”kaikki ihmiset tehdään eläviksi Kristuksessa.” Tulkintani tällaisista jakeista on kuitenkin, että niissä edellytetään, että ko. ihmisellä on ainakin pieni käsitys Jumalasta tai Kristuksesta. Vaikka kuinka pieni, mutta sellainen, jonka varaan Jumalan tuli voi ryhtyä toimimaan kristillisen uskon polttamiseksi esille kaiken maallisen kuonan sisältä.

    Siten Kristillinen universalismi, tarkoittaa sitä, että kaikki koskaan eläneet ihmiset lopulta tunnustavat Jeesuksen Herraksi.

    Kaikkien maailman ihmisten pelastuminen, pluralistinen universalismi, jonka mukaan kaikki uskonnolliset tiet tuovat pelastumisen. Näin määriteltyinä molemmat universalismin muodot johtavat samaan. Kristillisen universalismin periaate, että kaikki koskaan eläneet ihmiset lopulta tunnustavat Jeesuksen Herraksi johtaa samaan kuin pluralistinen (unitaarinen) universalismi, jonka mukaan kaikki uskonnot johtavat pelastukseen. Määritelmien mukaan kukaan ei jää pelastuksen ulkopuolelle. – Näin pitkälle en usko Raamatun sanan tarkoittaneen venyä.

    Tämän opin nimi tulee kreikankielen sanasta Apokatastasis, joka juontaa juurensa Raamatusta. Muinaiskreikan käsite apokatastasis panton tarkoittaa ”kaiken ennalleen asettamista”, johon Pietari viittaa puhuessaan Jeesuksen taivaaseenastumisesta ja paluusta: ”Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta” (Apt 3:21). Tämä jae on tulkittu varhaiskirkossa niin, että Kristuksessa Jumala palauttaa koko ihmiskunnan ennallistettuun, paratiisilliseen tilaan.

    Jos Jumala ja Kristus todella haluavat, että ”kaikki” pelastuisivat, edellyttäen, että heidät saadaan tunnustamaan Jumala Jehova ja hänen Poikansa, niin miten se olisi mahdollista?

    Tuli mieleeni seuraava, täysin Raamattuun perustumaton ajatus: Ennen annihilaatio tuomion lausumista Kristus kysyy tuomittavilta, jotka väittävät, etteivät ole kuulleetkaan Kristuksesta: ”oletko valmis osallistumaan kristinuskon peruskurssiin, joka annetaan uudella opetustekniikalla ja jonka opin saa puolessa sekunnissa?” Ne, jotka suostuvat, saavat opetuksen Raamatun Jumalasta ja hänen pojastaan ja kristinuskon perusteista. Kurssin jälkeen heiltä kaikilta kysytään: ”Uskotko nyt Jumala Jehovaan ja hänen poikaansa Jeesukseen Kristukseen?” Kaikki, jotka vastaavat myönteisesti, pelastuvat.

    Kaikki ne ”kurssilaiset”, jotka sanovat, etteivät kurssista huolimatta usko, tuomitaan annihilaatioon. Annihilaatio tarkoittaa: elämän ja tietoisuuden täydellistä ja välitöntä päättymistä tuomion julistamisen jälkeen. Ei valitusoikeutta.

    On sanottu, että ”Jumala ei jaa uskon lahjaa määrämitalla, mutta kylläkin omalla aikataulullaan.”  Ja Room 12:3, ”ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.”

    Roomalaiskirje 14:10 ”Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen. 11 Sillä kirjoitettu on: ”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa.” 12 Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme.” – Ymmärrän, että kaikki kristityt pelastuvat, mutta entä 100 miljardia eri aikoina elänyttä pakanaa?

    Raamatussa on kohtia, jotka voidaan käännöksen perusteella tulkita päättymättömäksi ja peruuttamattomaksi kadotukseksi. Ihmisen on valittava, kumpaa hän pitää oikeana ja ratkaisevana, universaalia toivoa esiintuovia Raamatun kohtia vai vääjäämätöntä ikuisen kidutuksen tuomion esiintuovia käännöksen kohtia.

    Raamatussa ei alkukielillä itse asiassa puhuta ”ikuisesta eli iankaikkisesta kadotuksesta.” Kysymys on ajallisesti rajoitetun ajan rangaistuksesta. Käyttämäni Raamatun käännös KR 33/38 kylläkin on vielä vanhoissa asemissa: Mat 25:41 ”Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu saatanalle ja hänen enkeleillensä. 25:46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

    ”Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä [Kristuksessa] asuisi 20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa (Kol 1:19 – 20).  – Kaikki Jumalan täyteys asuu Kristuksessa, joka on tehnyt rauhan ristinsä kautta ja valmis sovittamaan itsensä kautta kaikki niin maan päällä kuin taivaissa. Sovitus ei ole pakkosovitusta, vaan edellyttää, että ihminen haluaa sitä vapaaehtoisesti.

    ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen (2 Piet 3:9)

    Jes 30:18 ”Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!
    Hes 18:23 Olisiko minulle mieleen jumalattoman kuolema, sanoo Herra, Herra; eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja elää?
    Hes 18:32 Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää.
    Room 2:4 Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
    1 Tim 2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.”

    Yllä olevat jakeet voitaisiin käsittää niin, että pakanoillekin on tie pelastukseen avoin, jos vain vastaanottavat Kristuksen; kääntykää niin saatte elää.

    1 Piet 3:20 ”jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.”

     

    Mitä tapahtuu niille, jotka eivät pelastu?

    Kun Jumala ei voi valehdella, onko Raamatun puhe helvetistä valhetta, vai väärin käännettyä ja väärin ymmärrettyä?

    Joh 3:15 ”niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
    16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
    17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
    18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.”

    Kautta vuosisatojen, ihmiskunta on uskonut helvetin olemassaoloon. Helvetti oli useimmissa uskomuksissa syvällä maan alla ja ihmiset joutuivat sitä syvemmälle, mitä kauheampia tekoja olivat tehneet. Tällaisen uskomuksen ylläpitäminen oli papistolle oiva keino pitää seurakuntalaiset kurissa. Kun Raamattua ei ollut edes käännetty kansan kielelle, ennen kuin 1500-luvulla, ei tavallisella kansalla ollut mitään mahdollisuutta tarkistaa tulikiven katkuisten saarnojen paikkansapitävyyttä. Ojasta allikkoon, kun ensimmäiset kansankieliset käännökset saatiin käyttöön, tuli vastaan toinen ongelma; olivatko Raamatun sanonnat ikuisesta, päättymättömästä piinahelvetistä käännetty oikein? Vielä nykyäänkin monet Raamatun lukijat sekä tutkijat uskovat ”tulisen järven” rangaistuksen olevan ikuinen. Kreikankielen sanat aion, aionos eivät nykytiedon mukaan tarkoita päättymätöntä ikuisuutta. Ei myöskään heprean sana owlam. Valistunut Raamatunlukija on voinut itsekin tämän päätellä, kun on käyttänyt ’maalaisjärkeään (vaihtoehtoisesti kaupunkilaisjärkeä).’ Esimerkiksi, kun Jumala tuhosi Sodoman ja Gomorran kaupungit ikuisella tulella. Ikuiseksi sanottu tuli on kylläkin sammunut jo ajat sitten.

    Nykyisin saatetaan väittää, että helvetti kyllä on olemassa, mutta se on vain tietyn ajan kestävä. Saatetaan vedota juutalaiseen käsitykseen enintään vuoden kestävästä rangaistuksesta.

    Olen kirjoittanut Jumalan tulesta, jolla tarkoitan katolisen kiirastulen vastinetta. Siinä on ainakin sellainen ero, että katoliset uskovat joutuvansa kiirastuleen heti kuoltuaan, ennen taivaaseen astumista. Raamatun tarkoittama Jumalan puhdistava tuli puhdistaa ihmisen vasta viimeisen tuomion jälkeen. Tämä puhdistava tuli voi hyvinkin olla kipua tuottavaa ja saattaa olla näiden helvettikäsitysten syy.

    Onko mahdollista edes saarnata kristinuskoa todistukseksi kaikkien kansojen kaikille ihmisille? Saarnata niin, että he ymmärtäisivät mistä on kysymys. Viimeisellä tuomiolla joku voikin sanoa; hei mistä te oikein puhutte? Mistä Jeesuksesta on kyse? Ai siitä, josta joku kerran torin laidalla huusi ”Jeesus pelastaa”?

    Jumalalla on myös käytössään toisenlainen tuli, joka on kuluttavaa. Saatanan armeija tuhotaan tällaisessa tulessa, joka kuluttaa sen lankeamalla taivaasta. (Ilm 20:9)

     

    Miten käy pakanoiden?

    Pelastuksen aita on matala – kristityille.  Ongelmallinen kysymys onkin: miten käy noin sadalle miljardille pakanalle? Selvittelin kysymystä ihmiskunnan jäsenten lukumäärästä laskettuna kautta aikojen. Netistä löytyi tähänkin vastaus ja se oli väestötieteilijöiden mukaan yli 100 miljardia. Tämän päivän väestömäärä on vajaa 8 miljardia. Siitä kristittyjen osuus on parin miljardin paikkeilla. Suurin kirkkokunta on katolinen, noin 1,2 miljardia, jakautuen Roomalais-katoliseen ja Ortodoksi-katoliseen.

    Miten sata miljardia pakanaa mahtuisi maan päälle? No, joskus keski-ajalla, kertoi uskonnonopettaja koulussa, oppineet pohtivat kuinka monta enkeliä mahtuisi seisomaan nuppineulan päähän. Eiköhän tilaa riittäisi tällä periaatteella?

    Entä, miten käy pakanoiden? Siis niiden, jotka a) eivät ole kuulleetkaan Jumalastamme Jehovasta ja Kristuksesta Jeesuksesta, tai b) jotka ovat kuulleet, mutta vain mainintana ja ovat koko ikänsä olleet uskossa johonkin toiseen jumalaan. Sitten on vielä kohta c) joka käsittää kristinuskosta luopuneet ja jotka ovat ehkä hyvinkin tarkkaan tunteneet Jumalan ja Jeesuksen. Miten näiden käy?

    Jäävätkö haudat tyhjiksi Jeesuksen tulon ja siihen liittyvän ylösnousemuksen tapahduttua? Ei, koska kuten Daniel sanoi, monet nousevat. Ei siis kaikki. Keitä ovat ne, jotka eivät nouse, vaan jäävät hautoihinsa makaamaan?

    Mitä siis tapahtuu sellaisille kuolleille, jotka eivät ole kuulleetkaan Jumalasta tai Kristuksen julistamasta evankeliumista, mutta joiden omatunto on puhdas ja voisi puolustaa (eli myötätodistaa, niinkuin KR 38 ilmaisee) heitä? Nämähän eivät voi joutua tuomittaviksi, koska heillä ei ole lakia. Room 4:15 sanoo  …  mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.

    Jos he jäävät odottamaan viimeistä tuomiota, heitä ei voisi silloinkaan tuomita, ja toisaalta he eivät voisi pelastuakaan, koska eivät ole uudestisyntyneitä. Kristus saa ratkaista.

    Em. ihmiset olivat sellaisia, jotka olivat elämässään tehneet hyvää, vaikkakaan eivät tunteneet evankeliumia. Entäpä ne, jotka niin ikään eivät tunteneet evankeliumia, mutta olivat pahoja. Psa 49:21 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. KJV: 20 Man that is in honour, and understandeth not, is like the beasts that perish. Tällaisia ihmisiä verrataan eläimiin, he ovat eläimiin verrattavissa ja ovat ilman toivoa ja Jumalaa maailmassa kuten Efe 2:12 asian ilmaisee. Efesolaiskirje: 2:12 ”että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa.”

    – Raamattu sanoo miten eläinten käy niiden kuoltua; niiden henki yksinkertaisesti vaipuu maahan ja siinä kaikki. Olisiko siis niin, että tällaiset ihmiset kokisivat kohtalonsa eläinten lailla. Heillä ei olisi lainkaan ylösnousemusta toisin kuin hyvää tehneillä pakanoilla.

    – Tämän tulkinnan mukaan, koska kaikki eivät nouse haudoistaan Kristuksen tullessa, hautoihin jää näiden pahojen lisäksi ahdistuksen aikana kuolleita.

    Kadotustuomioon joutuvat kenties ne, jotka ovat joko luopuneet uskostaan tai eivät edes ole uskoneet ja vastaanottaneet kuulemaansa evankeliumia. Erään tulkinnan mukaan uskova, joka luopuu uskostaan ja Kristuksesta, syyllistyy kuoleman syntiin, Pyhän Hengen pilkkaan. Tällaiset eivät voi enää saada Jumalan anteeksiantoa. Tällaiset ihmiset saattavat hyvinkin olla niitä Danielin mainitsemia ihmisiä, jotka nousevat tuomiolle, joka on selvä: häpeä ja iankaikkinen kauhistus?

    Jeesuksen ilmestymisen yhteydessä maan päälle jää ihmisiä, valtakunnan alamaisia. Nämä voisivat olla viime hetkellä pelastuneita (Jeesuksen nimeä avukseen huutaneita) tai sitten sellaisia, jotka ovat hyviä pakanoita, joiden pelastuminen perustuu heidän omatuntonsa antamaan tuomioon. Room 2:14 ”Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki 15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä”

    Heille tarjoutuu mahdollisuus saada pelastus valtakunnan aikana omaksutun uskon perusteella.

     

    Annihilaatio

    ”Uskon, että Jumalan rakkaudesta seuraa se, että ihminen voi valita iankaikkisen eron hänestä. Mitä lopullisesta Jumalan torjumisesta seuraa? Annihilationistinen raamatuntulkinta on minusta vakuuttavaa. Uskon, että ikuinen ero Jumalasta on yhtä kuin ikuinen ero elämästä ja olemassaolosta. Mutta kuinka moni ihminen lopulta päätyy kääntämään selkänsä Jumalalle kokonaan?” – Luin nämä pohdinnat kerätessäni aineistoa tähän artikkeliin.” http://harhaoppia.blogspot.com/. Hyviä uskonnollisia pohdiskeluja.

    Omassa blogikirjoituksessani https://salatturaamattu.fi/miksi-uskovat-ihmiset-eivat-usko-raamattua/ pohdiskelen annihilaatiota sekä toisen kuoleman problematiikkaa otsikolla ”Kristus ei kuollut toista kuolemaa.”

    1 Joh kirjeessä puhutaan, että rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. 4:8 ”Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

    On mahdotonta ajatella, että rakastava Jumala sallisi kidutuksen, vieläpä iankaikkisen. Tai, että Jumala määräisi joillekin tällaisen kohtalon. Annihilaation ymmärrän ja hyväksyn, koska siinä ihminen poistetaan olemasta; hän on joskus ollut, mutta ei ole enää. Hänen muistoaankaan ei enää muisteta.

    Uskonko tätä sanomaa? Vai uskonko Raamatun kertomuksia siitä, kuinka Jumala salli kohdeltavan pakanoita?

     

    Onko Jumala kaikkivaltias?

    Uudessa Testamentissa käytetyn kaikkivaltias -sanan takana on kreikankielen sana παντοκράτωρ pantokratōr. Strong’s antaa sanan määritelmäksi mm. omnipotent, the ruler of all, almighty, God.

    Onko oikea merkitys ‘kaikkivaltias’ vaiko ‘kaiken valtias’. Pohdin edellisessä kirjoituksessani Jumalan kaikkivaltiutta; kukaan ihminen ei voi nähdä Jumalan kasvoja, ilman että kuolee. Jumala kertoi tämän Moosekselle, joka halusi nähdä Jumalan kasvot. Jumala piilotti Mooseksen kallionrakoon ja salli hänen näkevän Jumalan takaapäin. Kysyin; eikä kaikkivaltias Jumala keksinyt mitään keinoa, että Mooses olisi voinut nähdä Jumalan kasvot ilman, että kuolee? Kun pantokrator’in merkitys on myös kaikenvaltias, ruler of all, niin relevantti kysymys on, onko Jumala kaikessa merkityksessä kaikkivaltias.

    Tuomarien kirjan ensimmäisessä luvussa on hauska esimerkki kuvauksesta, jossa Jumalan valta esitetään rajallisena. Siellä kerrotaan, kuinka Jumala auttoi Juudan heimoa voittamaan sotia. Juudan miehet eivät kuitenkaan päihittäneet tasangon asukkaita, koska näillä oli raudoitettuja sotavaunuja (Tuom 1:19). Onko Jumala puuvaunuja vahvempi, muttei ihan niin vahva kuin rautavaunut? 1:2 ”Juuda lähteköön; katso, minä annan maan hänen käsiinsä.” 1:19 ”Ja Herra oli Juudan kanssa, niin että hän sai haltuunsa vuoriston; sillä hän ei kyennyt karkoittamaan niitä, jotka asuivat tasangolla, koska heillä oli raudoitettuja sotavaunuja.(Em. harhaoppia.blogi)

    Raamattu todistaa, että Jumala on hyvä. Itse asiassa Raamattu sanoo, että vain Jumala on hyvä. Siksi voikin kysyä; miksi maailmassa on niin paljon pahaa ja pahuutta, jos Jumala on hyvä ja rakkaus ja vielä kaikkivaltias?

    En saata uskoa, ylläolevaankin viitaten, että rakastava Jumala voisi hyväksyä rangaistukseksi omille luoduilleen ikuisesti jatkuvan kidutuksen. Pakanatkin ovat Jumalan kuviksi luotuja. Tämän vuoksi ehdotin aiemmin tässä kirjoituksessani, ennen viimeisen annihilaatio-tuomion julistamista, tuomittaville tarkoitettua ”kristinuskon pikakurssia,” jonka käytyään kukaan ihminen ei voisi sanoa, ”minä en tiennyt” tai ”minä en ymmärtänyt.”

    Tämän jälkeen jos tuomiolla oleva ihminen sanoo ”antaa tulla lunta tupaan ja jäitä porstuaan” tms. hänet voidaan oikeutetusti tuomita annihilaatioon eli ikuiseen eroon Jumalasta ja elämästä ja olemassaolosta.

     

    Millainen on uusi elämä Jumalan Uudessa maailmassa?

    Mihin ylösnoustaan?

    Uskaltaisin väittää, että kristityistä, jotka uskovat pelastuvansa, 99,9% uskoo pelastuvansa ja pääsevänsä taivaaseen. En usko, että pelastuminen tapahtuu taivaaseen. Todistan se selvin Raamatun lupauksin. Kun lupaus on täyttynyt, jokainen pelastunut ihmettelee, miksi hän joskus oli haaveillut taivaaseen pääsemisestä.

    Lupaus:

    Ilm 3:12 Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.

    Lupaus täyttyy:

    Ilm 21:2 ”Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.

    3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän [Jumala] on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
    4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.
    5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: Katso, uudeksi minä teen kaikki. Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet.
    6 Ja hän sanoi minulle: Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.”

    Raamatun viimeinen kirja todistaa kuinka Johannes näkee näyssä tapahtuvan: Pyhä kaupunki, Uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta maan päälle. Jumalan asumus, ’maja,’ on Uudessa Jerusalemissa pelastuneitten ihmisten keskellä. Jumala asuu heidän keskellään.

    Miksi ihmeessä ylösnousseet ihmiset havittelisivat pääsyä taivaaseen, kun itse Jumala asuu maan päällä heidän keskellään?

      

     

  • Kumpi pelastaa: usko vai kaste?

     

     

    Tämän artikkelin keskeinen sisältö käsittelee kysymystä, kumpi on tärkeämpää pelastuksen kannalta, usko vai kaste. Toinen teema on kysymys, miksi apostolinen usko ja opetus korvautuivat kirkollisella organisaatiolla ja miksi yksinkertainen palvonnan muoto muuttui virkamiesten määräysvallaksi. Kristillinen rakkaus hävisi ja tilalle tuli toisinuskovien vaino polttorovioineen; uskonpuhdistuksen johtohahmot lähettivät vastustajiaan kidutettaviksi, polttoroviolle tai hukutettaviksi. Pohdin myös kysymystä, onko kristikunnassa ymmärretty, että Raamattu käyttää kuvaannollisia ilmauksia kuten ’vedestä ja hengestä’ ja ’elämän vesi’ jne.

    Kristillinen elämä maan päällä on mennyt niin sekavaksi ja riitaiseksi, että voidaan Kristuksen tavoin kysyä Luuk 18:8 mukaan … ”kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?”

     

    Millaisiksi seurakunnat kehittyivät apostolisen ajan jälkeen?

    Kristuksen aikana ei vielä ollut seurakuntia. Hänen jälkeensä, apostolien aikaan, niitä alkoi ilmaantua. Varsinkin Paavali, kansojen apostoli, oli ahkera vierailemaan seurakunnissa ja kirjoittamaan heille kirjeitään. Kristityt kokoontuivat useinkin perheisiin tai pieniin kokouksiin. Ei ollut organisoitua kirkkoa ja sen johdossa siihen valittuja diakoneja, pappeja ja piispoja (ἐπίσκοπος episkopos, päällekatsoja, ’aluejohtaja’) ja sitten ”Pyhä Isä” Paavi. Kun joku uskoi, hänet siihen ohjannut ihminen kastoi hänet. Näemme, miten kirkko muodostui ja sen virkamiehet. Enää ei kasteellekaan päässyt vain pyytämällä ja vakuuttamalla uskoaan. Piti saada lupa piispalta! Piti valmistautua jopa vuosien ajan. Kaste oli se ovi, joka johti pienen ihmisen seurakuntaan. Itse seurakunnasta tuli organisaatio, jossa oli monia eri asteisia johtajia.

    Kirkon organisaatio vahvistui vuosisatojen aikana. Kirkko oli nykyisinkin voimissaan oleva katolinen (tarkoittaa yleinen) kirkko, jonka johdossa oli Paavi, Pyhä isä, jonka arvonimistä yksi on Jumalan Pojan sijainen eli Vicarius Filii Dei.

    Kun kristinuskon alkuvuosisatoina uskottiin, että Pyhä henki tulee ihmiseen, kun hän uskoo. Nyt kirkko opetti, että kasteessa ihmisen alku (sylivauva) saa pelastuksen, kun Pyhä henki tulee häneen pyhäksi muuttuneen kasteveden mukana. Lutherin aikoihin tultaessa tämä uskonpuhdistaja muuttui hirviöksi; jos joku katsoi omantuntonsa vaativan vauvana saamansa kasteen vahvistamista aikuisena ja halusi ottaa kasteen uskonnollisen vakaumuksensa perusteella, hänelle vaadittiin kuolemantuomiota ’anabaptistina’. Kirkon ote ihmisestä oli rautaakin lujempi. Käytiin raivoisia uskonsotia. Polttoroviot paloivat. Noitavainoja ja niiden mukana noitia poltettiin.

    Vasta nyt alkoi tulla kansankielisiä Raamattuja. Tähän astihan papit olivat saarnanneet latinaksi. Latina kun oli ’Jumala kieli’ ja Jumala ymmärsi sitä toisin kuin yksinkertainen kansa. John Wycliffe (Raamatunkäännös 1300-luvun lopussa) ja William Tyndale (ensimmäinen täydellinen Uusi Testamentti) ja monet muut sekä kirjapainotaito saivat aikaan muutoksen parempaan suuntaan. Muutos ei heti ollut kovin suuri. Olihan suurin osa kansasta lukutaidottomia. Tyndale käänsi esim. kreikan sanan πρεσβύτερος (presbuteros) tarkoittamaan papin sijasta ’vanhin’, mikä on vieläkin käytössä monissa vapaissa suunnissa.

    Vielä tänäänkin elämme pimeydessä. Katolinen kirkko on suurin kristillinen kirkko. Protestantit lukuisine alakirkkoineen seuraavat perässä. Jos ei näistä löydä kotia itselleen voi kokeilla vapaita suuntia ja kirkkoja, joita muut eivät suostu pitämään edes kristillisinä (esim Jehovan todistajat), koska ne eivät tunnusta kolmiyhteistä Jumalaa.

    Näissä kirjoituksissani olen yrittänyt perehtyä Raamatun sanaan ja sen perusteella kirjoittaa mielipiteeni. En ole minkään kirkon jäsen. Uskon Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen ja myös uskon Pyhän hengen olemassaoloon Isä Jumalan ja Kristuksen lähettäessä Pyhän Hengen (ks. 1 Piet 1:12 ”taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä”) toimittamaan sille annettuja tehtäviä. Isä antoi Pojalleen tämän ylösnoustua kaiken vallan niin taivaassa kuin maan päällä. Poika ei ole kuitenkaan Jumala niin kuin Isä, joka yksin on ainoa Jumala (1 Kor 8:6).

    Kun luet tätä ja muita kirjoituksiani, ehkä pidät ylläolevan mielessäsi. Pyrin vain totuuteen, mitään muita tarkoitusperiä ja lähtökohtia jostakin uskonnollisesta yhteisöstä, ei minulla ole. Tunnustaudun apostolisen uskon kannattajaksi ja ihailijaksi.

     

    Millaisia olivat apostolisen ajan seurakunnat?

    Apostolinen aika päättyi Johannekseen. Hänen kirjansa Ilmestyskirja on viimeinen Raamatun kirjoista ja se on kirjoitettu Patmoksen saarella lähellä ensimmäisen vuosisadan loppua. Apostolien aikana kristinusko oli kielletty ja kristittyjä vainottiin. Tästäkin syystä seurakunnat olivat pieniä ja kokoontumiset pidettiin yksityiskodeissa.

    Apostolinen usko ilmeni seuraavasti:

    Apt 2:44 Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä,
    45 ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi.
    46 Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,
    47 kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.

    Mar 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.

    Apostolien poistuttua seurakuntien johdosta, pikkuhiljaa myös sama tapahtui heidän oppilailleen. Kirkon historiassa alkoi aika, jota voisi kutsua kirkkoisien ajaksi.

     

    Varhaiset kirkkoisät

    Heidän työtään varmasti vaikeutti, että Uudesta Testamentista ei ollut kokonaista laitosta käytettävissä. Sen sijaan oli apostolien kirjeitä, joita apostolit olivat lähettäneet seurakunnille ja nämä lähettäneet kopioita eteenpäin toisille seurakunnille. Uusi Testamentti oli hajallaan eri puolilla monien eri kirjeiden ja dokumenttien muodossa. Vasta kolmannella ja neljännellä vuosisadalla se koottiin yhdeksi teokseksi, ja oli saatavilla sillä tavalla kuin nykyäänkin. Jos ei heillä ollut yhtenäistä Jumalan sanaa niin heillä oli uskoa ja intoa sitäkin enemmän toimia kiellettynä ja vainottuna. Kristittyjä oli kovin vähän verrattuna ympäröivään pakanayhteiskuntaan. Pakanalliset opit ja niistä saadut vaikutteet pyrkivät muokkaamaan seurakuntien opillisia käsityksiä. Nykyisin, jolloin kaikilla on Raamatunkäännökset niin kirjana kuin tietokoneellekin tallennettuna, ei kukaan voi syyttää tiedon puutetta. Silti maailman kristinusko on jakautunut lukuisiin eri kirkkokuntiin ja opillisiin suuntiin.

    Apostolien väistyttyä myös apostolinen usko ja apostolinen oppi syrjäytyivät. Bereshford Job esittää, että kirkkoisät toivat uusia opetuksia ja käytäntöjä, jotka ovat täysin Uuden Testamentin vastaisia! Mitä kauheita opetuksia ja käytäntöjä he kehittivät ja toivat seurakuntiin. He puolustivat totuutta niin kuin he sen ymmärsivät ja heidän johtajuutensa ja vaikutusvaltansa kautta kristillinen evankeliumi säilyi ja levisi aikana, jolloin se oli luultavasti haavoittuvaisimmillaan. Alkukirkoissa ei oman käsitykseni mukaan puolustettu Jeesuksen ja Pyhän hengen jumaluutta. Jeesuksen Jumaluus sai vahvistuksensa Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 ja Pyhä Henki korotettiin Jumaluuteen ja osaksi kolmiyhteistä jumaluutta Konstantinopolin kirkolliskokouksessavuonna 381. 300-luvulla katolinen kirkko institutionalisoitui kristinuskon tultua hyväksytyksi valtionuskonnoksi Keisari Konstantinuksen ollessa kuolinvuoteella. Minulle suuri ihmetyksen aihe on, minkä vuoksi kesti Jeesuksen antaman opetuksen jälkeen monta sataa vuotta määritellä kirkolliskokouksissa kristillisen opin sisältö! Ja sekin meni väärin.

    Ihmisten olisikin syytä mieluummin tutkia ja koetella kirkkoisien jättämä perintö Jumalan sanan valossa, eikä suinkaan uskoa, että Uutta Testamenttia pystyy ymmärtämään oikein vain kirkkoisien opetuksen valossa ja että kirkkoisät ovat avain Raamatun ymmärtämiseen. Tämä virhe on vainonnut kristillistä kirkkoa aina siitä lähtien. Kirkkoisien jälkeen eivät oppia muokanneet vain kunkin ajan kirkkoisät, vaan paavin merkitys alkoi korostua.

    Seurakunnassa monet asiat ovat muuttuneet niin paljon, ettei nykyinen seurakuntajärjestelmä enää juurikaan muistuta sitä pienten perheyhteisöjen seurakuntaa mikä oli apostolisena aikana ja vielä jonkin aikaa sen jälkeen. Olisi pitänyt kaikesta huolimatta katsoa mitä Jeesus ja apostolit Uudessa Testamentissa sanoivat eikä antaa valtaa varhaisten kirkkoisien kautta yhä vallassa paisuvalle katoliselle kirkko-organisaatiolle.

    Kirkkoisien johdossa seurakunnissa poikettiin raamatullisesta totuudesta. Seurakunnista tuli tse asiassa juuri sen vastakohtia mitä Jeesus ja apostolit olivat tarkoittaneet! En suinkaan väitä, että seurakuntia johtaneet kirkkoisät eivät olisi olleet Jumalaa ja Kristusta rakastavia uskon miehiä, mutta jokin meni ajan saatossa pahasti vikaan.

    Merkittäviä kirkkoisiä:

    Kleemens (kuoli v. 100)

    Ignatios – Antiokeian piispa (kuoli v. 110)

    Justinus Marttyyri (kuoli v. 165)

    Irenaeus Lyonin piispa (piispaksi v. 177)

    Tertullianus (Asui Karthagossa. n. 155-230)

    Cyprianus – Karthagon piispa (Kristityksi v. 246) 

     

    Missä mentiin vikaan?

    Seurakuntien johdossa toimivat miespuoliset (tietystikin) vanhimmat, joita nimitettiin kaitsijoiksi tai paimeniksi. Heidän tuli olla 1 Tim mukaan: 3:1 Varma on tämä sana: jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen.
    2 Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan,
    3 ei juomari, ei tappelija, vaan lempeä, ei riitaisa, ei rahanahne,
    4 vaan sellainen, joka oman kotinsa hyvin hallitsee ja kaikella kunniallisuudella pitää lapsensa kuuliaisina;
    5 sillä jos joku ei osaa hallita omaa kotiansa, kuinka hän voi pitää huolta Jumalan seurakunnasta?

    Kaitsijat olivat kasvaneet tehtäväänsä seurakunnan sisältä. Heidän oli määrä hoitaa seurakunnan johtavaa tehtävää, ei olla viran edustajana. Vaikka seurakunnissa oli tällaisia vanhimpia, ei heidän ja tavallisten seurakuntalaisten välillä ollut asemaan perustuvaa eroa. Kukaan ei ollut alkuseurakunnan kokouksessa johtajana. Jokaisella oli valta ja velvollisuus tuoda esille panoksensa seurakunnan kehittämiseen ja Jumalan sanan jakamiseen tavoitteena saavuttaa yhteisymmärrys. Jokainen saattoi tuoda esille ajatuksiaan, jos uskoi niiden olevan Pyhästä Hengestä.

    Jo ennen kuin apostolit olivat kunnolla poistuneet tästä maailmasta, alkoi muutosten toteuttaminen seurakunnan jäsenistön kesken. Seurakunnan johtajasta muodostettiin virka, joka erotti heidät tavallisista seurakuntalaisista papistoksi. Tämä sai alkunsa jo ensimmäisen vuosisadan lopussa. Jeesuksella tai hänen apostoleillaan ei ollut mitään tällaisia ohjeita seurakunnille.

    Kirkkoisä Ignatius ohjeisti kunnioittamaan piispaa kuten Jumalaa ja presbyteerejä apostolien tapaan. ”Älkää tekään tehkö mitään ilman piispaa ja presbyteerejä.” Ilman piispaa ei ollut lupa toimittaa kastettakaan. Papiston ja kansan ero muodostui yhä selvemmäksi. Apostolinen tasa-arvo oli mennyttä. Sen sijaan oli kehitetty uusi käsite, apostolinen suksessio. Siihen näytti sisältyvät oikeus kehittää kirkkoon uusia virkoja ja vieläpä uusia oppeja. Varhaiset kirkkoisät vaativat itselleen samaa auktoriteettia kuin alkuperäisillä apostoleilla oli, ja väittivät, että heidän opetuksensa oli siksi oikeaa. Eikä aikaakaan, kun muodostui uusi huippuvirka; piispojen piispa, paavi. Kaikki tämä ilman, että Raamatussa olisi mitään ohjetta tällaiseen pappisvirkojen muodostamiseen. Päinvastoin, Raamatussahan sanotaan painokkaasti: Mat 23:8 Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.
    23:9 Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.
    10 Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.
    11 Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.
    12 Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

    Katolisessa kirkossa alkoi jo em. kirkkoisien aikana muodostua papisto. Pappia kutsuttiin isäksi ja itse paavi on yhä vielä Pyhä Isä. Jeesus varasi tämän kunnianimen Jumalalle sanoen Joh 17:11 Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. Paavihan lisäksi on antanut itselleen arvonimen Vicarius Filii Dei – Jumalan pojan sijainen. Siinä ovat Isä ja Poika samassa paketissa. Matteus 23:12 kertoo mikä on oleva heidän kohtalonsa: 23:11 Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.
    23:12 Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

    Seurakunnan johtajuus oli apostolien jäljiltä ollut palvelustehtävä, mutta siitä oli tullut virka ja viran myötä virka-asema, joka oli riippuvainen sen hierarkisesta asemasta. Tämä on kaikista selvimmin nähtävissä katolisessa kirkossa. Osin siksi, että katolisia on kaikista eniten, noin kaksi miljardia. Sama hierarkisuus on nähtävissä pienemmissäkin organisaatioissa, vaikkapa seitsemän miljoonan jäsenen Jehovan todistajissa.

    Paavit ja piispat ja kirkolliskokoukset luovat uutta tulkintaa Raamatullisista kysymyksistä kirkkoisien opetusten pohjalta, kun kaiken pohjana pitäisi olla Kristuksen opetukset ja apostolien selitykset. Täytyy kyllä myöntää, että selityksiä ja jopa tulkintojakin tarvitaan. Mutta aivan uusien oppien tuomisessa pitäisi olla kovin pidättyväinen. Perinnäissäännöt (traditiot) olivat syrjäyttäneet Jumalan sanan. Matteus kirjoittaakin Jeesuksen sanat: 15:3 Mutta hän vastasi ja sanoi heille: ”Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden?
    15:6 Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.

    Fariseuksilla oli omat perinnäissääntönsä ja samalla linjalla ovat edenneet kirkkojen hallintojen edustajat apostolien ajan jälkeen.

     

    Kastekäytännöt alkoivat erota Raamatun opetuksesta

    Katsotaan alkuun muutama esimerkki Raamatun kastetilanteista:

    Apt 2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan!” 41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin

    Apt 8:12 Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset. – Kaikki, jotka tunnustivat uskonsa Jeesukseen Kristukseen, pääsivät kasteelle. Sanon tämän sillä perusteella, että jopa noitana tunnettu Simon pääsi kasteelle. (Apt 8:13)

    Apt 8:36-38 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?” 38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.

    Apt 9:17–18 Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: ”Veljeni Saul, Herra lähetti minut – Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit – että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä.” 18 Ja heti putosivat hänen silmistään ikäänkuin suomukset, ja hän sai näkönsä ja nousi ja otti kasteen.

    Apt 10:44-48 Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.
    45 Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,
    46 sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:
    47 ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin?”
    48 Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä.

    Mar 16:16 ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”

     

    Muutama huomio näistä Raamatun jakeista:

    Jakeista käy ilmi, että

    – kaste suoritettiin nopeasti sen jälkeen, kun kuulijat uskoivat kuulemansa eli tulivat uskoon. Markuksen jakeesta 16:16 käy ilmi, että vain ne, jotka uskovat, voivat pelastua. Usein sanotaan, että kaste pesee pois synnit. Itse katson kuitenkin, että kasteen syntejä pesevä vaikutus on kuvaannollista; usko pesee viime kädessä synnit pois ja ihminen pelastuu uskosta. Tämä on helppo hyväksyä, jos ajattelee kastettua, joka ei usko. Hänkö pelastuisi ilman uskoa?

    Apostolisena aikana ei tarvittu kysyä lupaa piispalta, Pyhän Hengen lahjan saivat myös pakanat.  Ja vielä olennainen asia, oletko huomannut tämän:

    Pietari käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen! Matteuksessa 28:19 oleva kastamiskäsky sanoo, ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Tämä Kristuksen käsky annettiin Galileassa sen jälkeen, kun hän oli noussut ylös, mutta oli vielä maan päällä antamassa ohjeita apostoleille. Miten apostolit toimivatkaan? Kun helluntaina iso joukko eri kielisiä ihmisiä halusi tulla kastetuksi, apostolit suorittivat kasteen pelkästään Jeesuksen Kristuksen nimeen.  No, tämä jae 19 onkin väärennös tältä osin.

    Kaste suoritettiin apostolisena aikana veteen upottamalla pian sen jälkeen, kun kastettava oli tunnustanut uskonsa. Kastamiseen ei tarvittu kenenkään lupaa, vaan sen suoritti se henkilö, joka puheellaan oli saanut kyseisen henkilön uskomaan. Lapsia ei kastettu, kuten edellä perustelin. Ei myöskään järjestetty ”rippikouluja” tai muuta koulutusta.

    Ja lopuksi Galatalaiskirjeestä: 5:6 ”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” Samaa voidaan sanoa myös kasteesta; pelastumiseen vaikuttaa usko, joka tulee rakkauden kautta.

     

    Ketkä kastettiin?

    Perhekunnat:

    Apt 16:15 Ja kun hänet ja hänen perhekuntansa oli kastettu, pyysi hän meitä sanoen: ”Jos te pidätte minua Herraan uskovaisena, niin tulkaa minun kotiini ja majailkaa siellä.” Ja hän vaati meitä.

    18:8 Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.

    10:44 Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. κοω akoúō kuulla

    to hear 

    • to attend to, consider what is or has been said
    • to understand, perceive the sense of what is said

     

     

    Lapsikaste

    Mat 18:6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

    Mar 10:15 (ja Luuk 18:17) Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.

    Kun Jeesus sanoi, että taivasten valtakuntaan pääsevien on oltava lasten kaltaisia, nämä lapset, joihin Jeesus viittasi, eivät olleet kastettuja!

    Kykeneekö pieni lapsi vastaanottamaan uskossa Jumalan valtakunnan? Ei tämä tarkoita, että pieni lapsi ymmärtäisi yhtään mitään Jumalan valtakunnasta. Se kuvaa vain pienen lapsen luottamuksellista uskoa; lapsi uskoo, kun isä tai äiti hänelle jotakin kertoo. Aikuisenkin tulee uskoa Jumalan sana samalla tavoin, vaikka ei kaikkea ymmärtäisikään. Kirkon opetus, että kastettaessa lapsi saa hänet pelastavan uskon, ei pidä paikkaansa.

    Lapset kuuluivat ilman muuta käsitteeseen perhekunta. Perhekunnat kastettiin, mutta kastettiinko myös pienet lapset? Apt 10:44 sanoo, että Pyhä henki tuli kaikkien päälle, jotka kuulivat. Kreikaksi kuulla on ἀκούω akoúō, joka tarkoittaa sellaista kuulemista, jonka kuulijat ymmärtävät. Sylilapset ja pienet lapset eivät ymmärrä uskoon liittyviä kysymyksiä. Missä iässä kulkee raja? Israelissa pojat tulivat tähän ikään 13 vuoden iässä ja tytöt vuotta aiemmin. Tällöin heille järjestettiin Bar Mistva -juhlat, joiden myötä heistä tuli nk. lain ihmisiä. Tähän sisältyy käsitys, että he olivat nyt tarpeeksi vanhoja lain ymmärtämiseen. Ehkä tässä olisi ikäraja kastamiseen, en osaa varmasti sanoa. Muistettakoon, että kastettavat olivat pääasiassa pakanoita, mutta kastajat olivat pääasiassa juutalaisia, jotka saattoivat kastettavia valitessaan huomioida juutalaisia em. ikäkäsityksiä.

    Syntyykö ihminen uudestaan kääntymyksessään uskoon Kristuksessa vai kastettaessa? Kasteen merkitys painottui Tertullianuksen aikana, koska uskottiin, että Pyhä henki pyhittää kasteveden samalla hetkellä, kun pappi rukoilee. Pyhä vesi kasteessa puhdistaa menneistä synneistä ja myös tulevista. Näin on papilla tärkeä merkitys kasteen suorittamisessa. Aikaisemmin apostolisena aikana ei tällaista veden pyhittämistä tarvinnut tehdä, vaan kaikki vesi kelpasi. Ei myöskään tarvittu pappia eikä piispan lupaa, vaan kuka hyvänsä uskova saattoi suorittaa kastamisen. Alun alkaen seurakunnan jäsenyyden ainoa edellytys oli Pyhän Hengen muuttama elämä. Kukaan ei edes puhunut olevansa sen ja sen seurakunnan jäsen. Mutta apostolien ajan päätyttyä seurakunnan jäsenyydessä tärkeintä ei ollut enää Pyhän Hengen vaikutus ihmisissä, vaan kirkollisten opinkappaleiden ja kurin hyväksyminen. Kun papiston merkitys kasvoi ja seurakunnista tuli kirkollinen organisaatio, kaste ja nimenomaan lapsikaste nähtiin keinona seurakunnan kasvattamiseen sekä sen pitämiseen kuuliaisena. Seurakuntaan liittyminen edellytti kastetta ja sen saamiseksi oli oltava kuuliainen seurakunnan johdossa oleville papeille. Kaste itsessään ei ollut enää se spontaani ilmaus uskosta Kristukseen kuin se oli alun perin ollut. Nyt se oli enemmän tai vähemmän pitkän muodollisen opetusjakson huipentuma.

     

    Kasteenuusijat eli anabaptistit

    Uskovien kaste (eli aikuiskaste, yleensä upotuskasteena)

    Maailmassa arvioidaan olevan noin 800 miljoonaa protestanttia. Uskonpuhdistuksen tuloksena muodostuneisiin pääkirkkoihin, luterilaisiin, reformoituihin ja anglikaaniseen kirkkoon näistä kuuluu ehkä 250 miljoonaa. Uskovien kastetta opettavia kristittyjä on lähes kaksinkertainen määrä. Valtaosa näistä on helluntailaisia, baptisteja, metodisteja, adventisteja ja Jehovan todistajia. Anabaptismi eli uudelleen kastaminen uskovien kasteella sisältyy näin ollen monien kirkkokuntien opetukseen.

    Anabaptismi tarkoittaa kreikankielessä uudelleenkastamista. Tämä kastajaliike käynnistyi samoihin aikoihin Lutherin uskonpuhdistuksen kanssa eli 1500-luvun alkupuolella. Kun Luther kannattajineen oli yksinomaan lapsikasteen puolella, anabaptistit hyväksyivät ainoaksi oikeaksi kasteeksi uskovien kasteen; uskovien kasteeseen pääsi osallistumaan kuka vain uskoi evankeliumiin. Uskovien kasteen saivat vain aikuiset. Nimensä mukaisesti se edellytti uskoa, jonka täytyi perustua tietoon. Tästä syystä Anabaptistit pitivät Raamatun käytäntöä ainoana oikeana ja hyväksyivät kasteen, joka annetaan vain sellaisille, jotka ovat kuulleet evankeliumin ja ottaneet sen hyväksyen vastaan. He myös opettivat, että seurakuntien tuli olla valtiovallasta riippumattomia. Kymmenet ja sadat tuhannet kävivät uskovien kasteella tai kannattivat muita Raamatusta löytämiään oppeja. Kun heitä vainottiin, he siirtyivät uusille paikkakunnille, jossa hetkeksi löysivät vapauden.

    Myös Zwingli ja Luther korostivat Raamatun sanaa totuuden ainoana mittana. Reformistit halusivat vastuun Raamatun tulkinnasta ja ymmärtämisestä olevan kirkolla. Luther ei suonut tavallisille ihmisille oikeutta Jumalan sanan julistamiseen ja selittämiseen ilman asianomaisen virkamiehen antamaa lupaa. Anabaptistit tutkivat Raamattua ja löysivät sieltä uusia oppeja, joita kannattivat kirkosta riippumatta. Missä heitä vainottiin, sieltä he siirtyivät muualle. Vainoihin kuoli jopa satoja tuhansia uskovaisia. Uudelleenkastajat eivät löytäneet turvaa mistään. Uskonnonvapaus oli tuntematon käsite. Vasta 30-vuotisen sodan päätyttyä Westfalenin rauhaan vuonna 1648 tilanne katolisten ja protestanttien välillä rauhoittui. Kasteenuusijoita vainottiin 1700-luvulle saakka.

    Kristinuskon kasvu on tapahtunut anabaptistiseen perintöön pohjautuvien kirkkojen kautta. Monelle kristitylle näiden kirkkojen merkittävä osuus kristikunnasta on yllättävää.

    Miksi kasteen uusimiseen suhtauduttiin niin äärimmäisen kielteisesti? Eikö olisi voitu vain tulkita sen merkitsevän ”hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta” sen jälkeen, kun lapsena kastettu on aikuisena havahtunut huomaamaan, että hän on elänyt kovin syntistä ja arvotonta elämää ja nyt on tehnyt parannuksen? 1500-luvun vainot ovat mielestäni merkkejä pelosta, että kasteenuusijat saattaisivat kehittää keskuudessaan erilaisia yhteiskunnallisia arvoja kuin mihin esimerkiksi Luther oli kiintynyt. Lutherhan kannatti viranomaisvaltaa yhteiskunnassa ja anabaptistit olivat löyhemmän yhteiskuntajärjestyksen kannalla, oman aikansa sosialisteja tai kommunisteja.

    Reformaatio pyrki palaamaan Raamatun opetuksiin; siksi onkin vaikea ymmärtää miksi vuonna 1517 alkanut Reformaatio kannatti lapsikastetta. Vähemmistö kuitenkin kannatti lapsikasteesta luopumista.

    Uskonpuhdistuksen kannattajat olivat kuitenkin vailla yhtenäistä suunnitelmaa. Monet ymmärsivät, että liikkeen täytyisi pitää kiinni Raamatun opetuksesta, mutta eivät löytäneet siitä yhteistä tulkintaa. Siitä oltiin kuitenkin yhtä mieltä, että katolinen kirkko oli turmeltunut ja täynnä moraalittomuutta. Tähän sekamelskaan liittyivät anabaptistit. Heidän ja reformistien väliseksi kiistakysymykseksi näytti nousevan suhtautuminen lapsikasteeseen.

    Martti Luther, Ulrich Zwingli ja Jean Calvin olivat tunnetuimmat reformistit, jotka henkeen ja vereen puolustivat lapsikastetta osana reformaatiota. Heidän vastustajansa olivat pienissä ryhmissä ja hajanaisissa liikkeissä toimivia. Eräs merkittävä uskovien kastettava puolustava oli Balthasar Hübmaier. Hänet nimettiin katolilaisen kirkon Trenton kirkolliskokouksessa (1545-63) yhdessä em. reformaattoreiden kanssa pääkerettiläisiksi. Hübmaierin ajatuksena oli, että uskoon ei voi pakottaa. Luther ja muut reformistit käyttivät kidutusta, polttorovioita ja muita vastaavia ankaria rangaistuksia pakottaessaan ihmisiä ’oikeaan’ uskoon. Hübmaierkin poltettiin roviolla vuonna 1528. Häntä pidettiin radikaaliutensa vuoksi jopa vaarana yhteiskunnalle. Hänen vaimonsa hukutettiin vähää myöhemmin jokeen.

    Reformaation periaatteiden mukaan kunkin uskovan velvollisuus oli etsiä Raamatun totuus, jota noudattaa. Käytännössä yksilölle ei suotu uskonvapautta. Erityisesti kasteenuusijoita vainosivat sekä protestantit että katoliset. Hukuttaminen oli käytetty rankaisumuoto. Tällaisen kohtalon kokivat ihmiset, jotka vain tavattiin kasteenuusijoiden kokouksessa. Samoin kävi niille, jotka eivät antaneet kastaa lastaan.

    Miksi luterilaiset ja katolilaiset yhdessä rintamassa vastustivat aikuisten uskovien kastetta, vaikka muutoin olivatkin verivihollisia? Uskovien kaste aikuisille ei ollut vain oppikysymys. Se oli mitä suurimmassa määrin myös valtakysymys. Luterilaiset ja katolilaiset ymmärsivät, että jos kaste siirrettäisiin aikuisikään ja kastettavat itse päättäisivät, haluaisivatko he tulla kastetuiksi, kastettavien ja kasteen myötä kirkkoon liittyvien määrä voisi vähetä tuntuvastikin. Kun lapsi kastetaan jo vauvana, hänestä saadaan uskontoon perustuva ote jo pienestä pitäen. Katolinen kirkko oli tämän oivaltanut jo varhaisten kirkkoisien aikaan ja nyt myös reformistit.

     

    Kumpi pelastaa usko vai kaste?

    Joh 14:6 Jeesus sanoi, ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. – Jumala lähetti poikansa suureen pelastustehtävään ja Jeesus on tämän jakeen todistuksen mukaan sen keskiössä. Apostolit noteerasivat tämän ja se ilmeni mm. siinä, että he kastoivat suuriakin kansanjoukkoja Jeesuksen Kristuksen nimeen. (Apt 2:38, 10:48)

    Apt 16:31 Niin he sanoivat: Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin muun ohella sinun perhekuntasi. – Tulkitsen tämän niin, että kastetun perhekunta voi pelastua, jos sen päämies pitää huolen perhekuntansa uskonnollisesta kehityksestä niin, että koko perhekunta tulee uskoviksi. Tärkeintä on kunkin ihmisen omakohtainen usko.

    Apt 26:18 ”avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun [Kristukseen] synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” – Jae Paavalin puolustuspuheesta. Uskomalla Kristukseen saa synnit anteeksi ja vielä perintöosan pyhitettyjen joukossa. Roomalaiskirjeessään (6:22) Paavali vahvistaa saman: Synnistä vapautumisen jälkeen ihmisestä tulee Jumalan palvelija, jonka hedelmä on pyhitys ja sen jälkeen lopuksi iankaikkinen elämä.

    Mitä tarkoittaa pyhitys uskovan elämässä? Uskoon tulon jälkeen Pyhä Henki aikaansaa pyhityksen Jumalan sanan kautta. Se on jatkuvaa Pyhällä Hengellä täyttymistä, Jumalan työtä ihmisessä. Sen on kuvattu olevan sama kuin Hengen hedelmät, jotka ovat Gal 5:22 mukaan: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys, itsehillintä. Pyhittyvässä ihmisessä nämä tuntemukset alkavat yleistyä ja korostua.

    Apostolien teoissa edellä 16:31 ja 26:18 tärkeintä ja pelastukseen riittävää oli usko. Kastetta ei mainittu. Uskova voi hyvin pelastua ilman kastettakin. Ihmisen on pyrittävä pyhittymiseen; eroon synnistä, elämään ja kehittymään uskossa.

    Pyhän Hengen sinetti. Uskoon tullut saa paitsi synnit anteeksi ja pyhityksen myötä Pyhän Hengen hedelmiä elämäänsä. Uskova saa lisäksi Pyhän Hengen sinetin. Efe 1:13-14 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
    14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi. Efe 4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.

    2 Kor 1:21-22 sanoo ”Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,
    22 joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.” Paavali todistaa, että Jumala on painanut sinettinsä uskoviin antanut Pyhän Henkensä vakuudeksi.

    Mitä vaiheita sisältyy Efesolaiskirjeen 1:13-14 mukaan Pyhän Hengen sinetin saamiseen?

    1) Totuuden sanan kuuleminen   2) Uskovaksi tuleminen 3) Pyhän Hengen sinetin saaminen

    Ei sanaakaan kasteesta! Silloin kun tulemme uskoon, saamme Pyhän Hengen kasteen eli Pyhän Hengen sinetin sydämiimme.

    Pyhälla Hengellä täyttyminen on vielä eri tapahtuma. Sellainen sattui Apostolien tekojen kertoman mukaan helluntaina. Apt 2:1-4 ”Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.” Jne. Pyhällä Hengellä täyttymiseen sisältyy tällaisia erikoisia lahjoja tai kykyjä, jotka ovat tarpeen jonkin tehtävän suorittamiseen.

    Pyhän Hengen sinetti suojelee ihmistä lopun aikoina: Ilm 9:4 ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.

    Mar 16:16 ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” – Usko pelastaa, vaikka ilman kastettakin.

    Efe 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja

    Paavalikin Roomalaiskirjeessään puhuu sydämen uskosta ja suun tunnustuksesta pelastuksen saamiseksi.

    Room 10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
    10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.

    Room 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

    Kasteen pelastavasta vaikutuksesta on erilaisia käsityksiä. Apt 16:31 toteaa, että uskomalla Herraan Jeesukseen sinä ja sinun perhekuntasi pelastutte. Tässä ei edellytetä kastetta, usko riittää. Markus 16:16 myös vahvistaa, että jos ei usko, se joutuu kadotukseen. Usko näyttäisi olevan ratkaisevaa. Miten on ymmärrettävä Mar 16:16 ”uskoo ja kastetaan”? 1 Piet 3:21 vastaa ongelmaan: kaste on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta. Voimme myös ratkaista pelastumisongelman toteamalla, että ne, jotka ovat kastetut uskovien kasteella, pelastuvat, koska he ovat tunnustaneet uskonsa Kristukseen ja Jumalaan.

    Apt 10:45 Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin,
    46 sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:
    47 ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niinkuin mekin. Jae 47 osoittaa, että pakanat saivat ensin pyhän Hengen ja vasta sen jälkeen heidät kastettiin!!

    Lopun aikoina, Herran päivänä Jumala kurittaa syntistä ihmiskunta. Monet uskottomat kuolevat. Raamattu tarjoaa kuitenkin poispääsyn tästä kurimuksesta. Apt 2:21 (Myös Room 10:13 ja Jooel 2:32) Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.’ – Huomaa sana jokainen. Ei Jumala kysy oletko kastettu tai oletko saanut Pyhää Henkeä itsellesi, oletko pakana vai kristillisen seurakunnan jäsen. Riittää, kun huutaa uskossa avukseen Jeesusta. Olen varma, että Jehovankin nimi kelpaa.

     

    Entä miten lapset pelastuvat?

    Lapsilta, varsinkaan sylivauvoilta, ei voi edellyttää uskoa. He eivät myöskään ymmärrä mitään kuulemastaan. On ollut aikoja, jolloin katsottiin, että pieni lapsi, joka menehtyi saamatta kastetta, joutui kadotukseen. Lapsikasteesta tuli katolilaisten virallinen pelastuskeino, jonka myös protestanttinen kirkko myöhemmin omaksui. Kastamattomat lapset joutuivat limbukseen, joka oppi on aivan keksitty eikä perustu Raamattuun. Limbus oli tämän opin mukaan helvetin reuna-alue. Nähtävästi lapsille piti kehittää tällainen lievempi helvetti – hehän eivät olleet edes tehneet syntiä! Limbus ei kuulu enää katolisen kirkon oppeihin.

    Katsotaan muutama Raamatunjae:

    Mar 10:13 ”Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.
    14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
    15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.
    16 Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä.”

    Jakeen 13 lapset ovat pieniä lapsia, kreik. παιδίον paidíon. Strong’s: a young child, a little boy, a little girl

    1. infants
    2. children, little ones
    3. an infant

    Jotkut näkevät näissä jakeissa selvän lapsikasteen puolustuksen. Eihän tässä puhuta kasteesta sanaakaan! Lapsia ei Jeesuksen aikana kastettu lainkaan. Kastamattomista lapsista Jeesus sanoo, että senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Vielä Jeesus sanoi: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.

    Jumalan valtakuntaan pääsevät ovat puhtaita ja synnittömiä. Juuri sellaisia ovat pikku lapset Jeesuksenkin todistuksen mukaan. He pääsevät Jumalan valtakuntaan, vaikkei heitä olisi kastettu. Lapset ovat synnittömiä eikä heissä ole nk. perisyntiä siihen asti, kunnes he osaavat itsenäisesti ajatella ja ymmärtää mikä on syntiä.

    1 Piet 2:2 sanoo ”ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen”. Pietari puhuu kasvamisesta pelastukseen. Siitä voi päätellä, että lapsena saadun kasteen vaikutus ei kestä aikuisikään saakka. Se päättyy silloin kun lapsi on kasvanut nuoruuteen ja on alkanut ymmärtää tekojensa vaikutukset. Edellä katsoin esimerkkinä juutalaisia lapsia, jotka tultuaan 12-13 vuoden ikään, viettävät juhlaa, jonka yhteydessä heistä puhutaan ”lain ihmisinä” – ihmisinä, jotka tuntevat Tooran sisällön.

     

     

    Lapsikasteen virstanpylväitä

    Vuonna 253 Karthagon kirkolliskokous lausuu: vauvat tulee kastaa heti
    400-luvun alussa lapsikaste on pysyvä osa katolisuutta
    N. vuonna 1200 Paavi Innocentius III puolustaa lapsikastetta
    1531 Philipp Melanchon julkaisee Augsburgin tunnustuksen puolustuksen
    N. vuonna 1550 Trenton kirkolliskokous julistaa kirotuiksi lapsikasteen vastustajat
    1951 Paavi Pius XII kehottaa hätätapauksissa kätilöitä itse suorittamaan kasteen
    1958 Vatikaani säätää lapset kastettaviksi mahdollisimman pian

    Tähän asti lapsikastetta oli puolustettu paavin ja kirkolliskokousten taholta. 1960 luvulla Vatikaani muuttaa mielipidettään todeten, että pelastus on mahdollinen ilman kastettakin.

    Augsburgin uskontunnustuksen puolustus vuodelta 1531 kuitenkin väittää, että kaste on välttämätön pelastukseen, että lapset tulee kastaa ja ettei lapsikaste ole pätemätön, vaan välttämätön”.

     

    Augsburgin tunnustuksen puolustus IX kohta

    Yhdeksäs uskonkohta on hyväksytty. Siinä me tunnustamme, että kaste on välttämätön pelastukseen, että lapset tulee kastaa ja ettei lapsikaste ole pätemätön, vaan välttämätön ja tehokas pelastuksen saavuttamiseksi. Ja koska meidän keskuudessamme opetetaan evankeliumia puhtaasti ja tunnollisesti, olemme saaneet siitä myös sen Jumalan siunauksen, ettei meidän seurakunnissamme ole esiintynyt kasteenuusijoita. Kansa on näet Jumalan sanalla varustettu näiden rosvojen jumalatonta ja kapinallista lahkoa vastaan. Samalla kun me hylkäämme monta muutakin kasteenuusjoiden harhaa, me hylkäämme yksin tien senkin heidän väitteensä, että lapsikaste on hyödytön. Aivan varmaa on, että pelastuksen lupaus koskee myös lapsia. Mutta eihän se koske niitä, jotka ovat Kristuksen kirkon ulkopuolella, missä ei ole sanaa eikä sakramentteja, koska Kristus synnyttää uudesti juuri sanalla ja sakramenteilla. On siis välttämätöntä kastaa pikkulapset, jotta heidät saatettaisiin osallisiksi pelastuksen lupauksesta, tämän Kristuksen käskyn (Mat 28:19) mukaisesti: ”Kastakaa kaikki kansat.” Samoin kuin tässä annetaan kaikille pelastus, samoin annetaan kaikille kaste: miehille, naisille, lapsille, myös aivan pienille. Tästä seuraa johdonmukaisesti, että pikkulapset on kastettava, koska kerran pelastus annetaan kasteen yhteydessä. Toiseksi on täysin selvää, että Jumala hyväksyy pikkulasten kastamisen. Kasteenuusijoiden kanta, kun he hylkäävät pikkulasten kasteen, on siis jumalaton. Sen taas, että Jumala hyväksyy pikkulasten kasteen, näemme siitä, että hän antaa Pyhän Hengen tällä tavoin kastetuille. Jos näet tältä kasteelta puuttuisi pätevyys, ei Pyhää Henkeä annettaisi kellekään, kukaan ei pelastuisi eikä kirkkoa olisi olemassakaan. Jo tämä syy pelkästään riittäisi vahvistamaan hurskaasti ajattelevia kristittyjä, niin että he pystyvät torjumaan kasteenuusijoiden jumalattomat ja kiihkomieliset käsitykset.

     

    Vedestä ja hengestä – elämän vesi

    Joh 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Jeesus jatkaa jakeessa 3:5 Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

    Joh 4:11 Nainen sanoi hänelle: ”Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi?
    4:14 mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.”

    Ilm 21:6 Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. – Jae on peräisin Ilmestyskirjan toiseksi viimeisestä luvusta, jossa kerrotaan uudesta taivaasta ja uudesta maasta. Uusi Jerusalem laskeutuu taivaasta Jumalan luota. Jumala itse asuu ihmisten keskellä. Kaikki on tehty uudeksi. Tässä tilanteessa ei enää kasteta ketään, vaan se on päättynyt aikaa sitten. Kun Kristus sanoo antavansa elämän veden lähteestä lahjaksi, vesi ei ole kastevettä! Elämän vesi kuvaa ikuista elämää. Samoin on tulkittava elämän veden virta (22:1), joka juoksee Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. 22:1 Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Näin myös jakeessa Ilm 22:17 ”Ja Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.” – Janoaminen ei ole fyysistä janoa, vaan tiedon ja pelastuksen kaipuuta. Elämän vesi, jota on tarjolla lahjaksi, on Jumalan sanaa, johon uskomalla saa ikuisen elämän.

    Johannes Kastaja sanoi Mat 3:11 Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.

    Jeesus sanoi Joh 3:5 ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”

    1 Piet 1:23 sanoo ”te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.” – Tässä on vielä yksi kuvaus pelastustiestä; katoamaton siemen Jumalan elävän sanan kautta.

     

    Mitä ’vesi’ tarkoittaa Raamatussa?

    Raamatussa ’vesi’ ei aina tarkoita vettä tai kasteen vettä. Edellä olevista esimerkeistä voi päätellä, että vesi’ tarkoittaa Jumalan sanaa ja Pyhää Henkeä. Sitä tarkoittavat myös ’elävä vesi’ tai ’elämän vesi’. Ihmisillä on taipumus uskoa Raamatun sana kirjaimellisesti. Olisi hyvä muistaa, että suuri osa Raamatun testeistä on kuvaannollista ilmausta, vertauskuvia. Vesi on usein tässä roolissa.

    Esimerkiksi Joh 7:37-39 Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.
    7:38 Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.”
    7:39 Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; Efe 5:25 Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
    5:26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,

    Seurakunnan pyhittäminen tapahtui siis sanan kautta; sana puhdistaa sen ikään kuin vedellä pesten. Niin Johannes kuin Paavalikin puhuivat vedellä pesemisestä kuitenkin tarkoittaen ’pesemistä’ Jumalan sanan kautta eikä kastetta.

    5 Moos 32:2 Sateena pisaroikoon minun opetukseni, kasteena valukoon puheeni niinkuin vihma vihannalle, niinkuin sadekuuro ruohikolle. (’kaste’ ei ole tässä kastamista, vaan luonnonilmiö, engl. dew)

    Joh 4:13 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen,
    4:14 mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” – Jakeet ovat kohtauksesta kaivolla. Jakeessa 10 Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle: ”Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: ’Anna minulle juoda’, niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän [Jeesus] antaisi sinulle elävää vettä.”

    ”Vesi nyt teidätkin pelastaa kasteena.” Ehkä kaste vetenä ei pelasta, vaan se, että ihminen (aikuis)kasteen ottaessaan ottaa myös kristillisen elämän eri tavalla vakavasti kuin kastamaton. Hän on päätynyt pohdinnan jälkeen ratkaisuun, eikä halua osoittautua tuuliviiriksi, vaan pyrkii kehittämään itseään uskovana. Kaste on vain vedenjakaja eikä kaste sellaisenaan pelasta ketään. Ihminen voi myös palata entiseen syntiseen elämäänsä, joka taas merkitsee, että se ohjaus mikä kasteessa oli hänen se ottaessaan, on menetetty ja kasteen merkitys on nollattu. Entä pelastuuko myös lapsikasteen saanut? Jos hän koko ikänsä kuolemaan saakka on elänyt synnissä herjaten kaikkea pyhää. Lukeeko elämän kirjassa, että pelastuu, koska hänet on sylivauvana kastettu? Ei varmaan! Entä jos tämä syntisäkki elämänsä kalkkiviivoilla katuu ja pyytää Kristusta elämäänsä? Pelastuu. Ei lapsena saamansa kasteen johdosta, vaan armosta hänen kääntyessään Kristuksen puoleen syntiensä anteeksi saamiseksi.

     

    Entä Kristuksen veri?

    Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh 3:16)

    Jumala antoi ainoan poikansa kuolemaan ihmiskunnan puolesta. Hänen oli määrä tehdä uusi liitto ja uhrata itsensä ristinpuussa, että kaikilla häneen uskovilla olisi mahdollisuus pelastua ja saada ikuinen elämä. Seuraavat jakeet todistavat tästä.

    Mat 26:28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Heb 9:18 Sentähden ei myöskään ensimmäistä liittoa verettä vihitty.

    1 Kor 11:25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni.” 11:27 Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.

    Heb 10:29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!

    Joh 6:53 Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. 54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. – Tässä viitataan Kristuksen asettamaan ehtoolliseen, jossa leipä symbolisoi hänen ruumistaan ja viini hänen vertaan. Mat 26:26 Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini.” 27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä kaikki; 28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

    Room 5:9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. – Vihasta pelastuminen viittaa tulevaan Herran vihan päivään, jossa Jumala rankaisee uskottomia.

    Kol 1:19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi 20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.Jeesus Kristus syntyi ihmiseksi, hän eli ihmisenä ja kuoli ihmisenä. Hän myös nousi taivaaseen ja asuu siellä ihmisenä. Ihmisenä Kristus kuitenkin sai Jumalalta kaiken viisauden ja oppi tuntemaan Jumalan tahdon. Kristus jalostui kärsimyksen kautta korkeaan tehtäväänsä; hänelle Isä Jumala antoi kaiken vallan niin taivaassa kuin maan päällä.

    Ilm 5:9 ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: ”Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista

    Heb 2:14 Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen. – Kristus joutui kuolemaan, voidakseen toteuttaa Jumalan hänelle antaman tehtävän t.s. kukistaa kuolema. Siihen asti saatanalla oli kuolema vallassaan. Ilmestyskirjassa hän sanoo  1:18 ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.

     

    Kristuksen veri puhdistaa

    Heb 9:14 kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

    1 Joh 1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. – Ei pidä kuitenkaan ajatella, että Kristuksen veri automaattisesti puhdistaa ihmiset synneistä. Kristuksen veri on se pohja, joka mahdollistaa syntien anteeksi saamisen ja puhdistautumisen. Ihmisen täytyy kuitenkin olla uskossa ja katua syntejään tämän puhdistautumisen saamiseksi.

    1 Joh 5:6 Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus. Edellä osoitinkin, että ’vesi’ tarkoittaa Jumalan sanaa ja Pyhää Henkeä. Kristus on siis tullut veden ja veren kautta eli Pyhästä Hengestä antaen oman verensä lunastusuhriksi.

    Efe 2:13 mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.

     

    Entä tekojen merkitys?

    Jaak 2:18 Joku ehkä sanoo: ”Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.

    2:14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?

    2:17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.

    Nämä Raamatunlauseet voisi lyhentää ja sanoa: usko ilman tekoja on kuollut. Voisi myös kysyä, miksi tekojen merkitystä ei tuotu esiin, kun väiteltiin uskon ja kasteen keskinäisestä tärkeydestä?

    Usein Jumalalle riittää pienikin lähimmäistä auttava teko. Muistatte kertomuksen lesken rovosta; köyhä leski antoi kaksi pientä kolikkoa. Jeesus lausui tapauksesta Mar 12:43-44: ”Totisesti minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka panivat uhriarkkuun. 44 Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä.” – Rikkaammat panivat uhriarkkuun liiastaan, mutta köyhä nainen pani koko elämisensä.

    Aina ei pidä mitata rahan määrällä, vaan tarkoitusperällä. Matteuksen 6. luvussa painotetaan ”kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi”. – Jumala kyllä näkee, kun salassa livautat kolikon keräykseen. Myös sadanpäämiehen almut ja rukoukset oli pantu merkille; Apt 10:31 10:31 ja [Herran enkeli] sanoi: ’Kornelius, sinun rukouksesi on kuultu, ja sinun almusi ovat tulleet muistoon Jumalan edessä.

    Jaakob jatkaa: 2:20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
    21 Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?
    22 Sinä näet, että usko vaikutti hänen tekojensa mukana, ja teoista usko tuli täydelliseksi;
    23 ja niin toteutui Raamatun sana: ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.
    24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.

    – Tulkitsen tämän jakeen 24 siten, että ihminen voi tulla vanhurskaaksi teoistakin, mutta paras tilanne olisi, jos teot kumpuaisivat uskosta.

    Kristinuskon historiassa on käyty kiistaa pelastuksesta. On väitetty, että ihminen ei voi omilla teoillaan vaikuttaa pelastukseensa. Vain Jumalan armo tuo pelastuksen.

    Room 3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
    24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
    25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
    26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. – Totta, saamme vanhurskauden Jumalan armosta, siksi että Jeesus lunasti meidät. Mutta huomaa, ettei armo tule yksin; armon saavat ne, jotka eivät täytä vanhurskauden vaatimusta, mutta jotka uskovat Jeesukseen.

    Katsokaapa Mat 25. luku, jossa Kristus jakaa tuomioita ja kyselee, miksi ette auttaneet lähimmäistänne, kun tämä oli puutteessa tai sairaana?

    Matteus kirjoittaa Jeesuksen sanoman. 25:44-46 Silloin hekin vastaavat sanoen: ’Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’ 45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

    Ilm 20:12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

    Teoilla on merkitystä.

     

  • Jeesus tuo palkan tullessaan

    tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät

     

    Ilmestyskirja kertoo:

    Ilm 11:15 Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: ”Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti.” 16 Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta, jotka istuivat valtaistuimillaan Jumalan edessä, lankesivat kasvoillensa ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, 17 sanoen: ”Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen. 18 Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat.

    Ilm 20:1 Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. 2 Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi 
    3 ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa. 4 Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. 5 Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. 

    6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.

    Kaikille ensimäisen ylösnousemuksen kokeville Kristus tuo palkan tullessaan. Sen vahvistaa Ilm. 22:12 Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.

    Room 2:6 Hänen, ”joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan”:  7 Niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, 8 mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.

    Mat. 5:11 Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. 12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.

    1 Piet 1:3 Ylistetty olkoon meidän herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, 4 turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,

    Ilm 22:12 katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.

    Apostoleille ja muille kristityille on palkka varattuna eli säilytettävänä taivaassa. Kristus sanookin tuovansa tämän palkan kullekin kun Hän tulee toisen kerran perustamaan Jumalan valtakunnan maan päälle. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kukaan ei nouse taivaaseen noutamaan ’palkkaansa.’ Hyvät uskovat ihmiset eivät siis pääse taivaaseen, vaan he saavat palkintonsa maan päällä, joko ensimmäisessä ylösnousemuksessa tai sitten toisessa.

    Ylösnousseet uskovat tulevat Hänen mukanaan hallitakseen ”kuninkaina ja pappeina” Jeesuksen kanssa tuhannen vuoden ajan.

    Luukas on tallentanut Jeesuksen kertoman vertauksen omasta itsestään. Kun ’jalosukuinen mies’ (Jeesus) palaa takaisin, kaikki palvelijat kutsutaan hänen eteensä tekemään tili teoistaan. Hyvin toimineet saavat hyvän palkan ja tuloksettomasti toimineet eivät saa palkkaa. Jeesuksen viholliset tuhotaan.

    Luuk 19:12 Hän sanoi näin: ”Eräs jalosukuinen mies [Kristus] lähti matkalle [nousi taivaaseen] kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.  13 Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: ’Asioikaa näillä, kunnes minä tulen.’ 14 Mutta hänen kansalaisensa [maan asukkaat] vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan:’Emme tahdo tätä kuninkaaksemme.’ 15 Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.  16 Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: ’Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää.’ 17 Ja hän sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia.’ 18 Ja toinen tuli ja sanoi: ’Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää.’ 19 Niin hän sanoi tällekin: ’Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia.’ 20 Vielä tuli yksi ja sanoi: ’Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa. 21 Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.’ 22 Hän sanoi hänelle: ’Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt; 23 miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen? 24 Ja hän sanoi vieressä seisoville: ’Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.’ 25 – Niin he sanoivat hänelle: ’Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää.’ 26 ’Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.  27 Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.” 

    Apostolien lisäksi muut Pyhät, ensimmäisen ylösnousun osalliset, hallitsevat (tai toimivat pappeina) kuka ’viittä kaupunkia’, kuka ’kymmentä’. Tähän antaa vahvistuksen edellä oleva Jeesuksen vertaus palvelijoista.

    7:22 siihen asti kunnes Vanhaikäinen tuli ja oikeus annettiin Korkeimman pyhille ja aika joutui ja pyhät saivat omaksensa valtakunnan.

    7:27 Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset.”

    Ilm 2:26 Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita.Pakanoiden hallitseminen osoittaa, että tuhatvuotisessa valtakunnassa on pakanoita eli ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet, eivätkä edes ole voineet uskoa evankeliumia. He ovat kuitenkin selvinneet hengissä Herran päivän suuresta ihmiskuntaa kohtaavasta tuhosta.

    2:27 ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään – niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain-

     

     

     

  • Pelastus tekojen perusteella ja pelastus armosta

     

    Palkka töistä

    Jeesus lupasi, että tullessaan hän tuo palkan mukanaan. Roomalaiskirjeessä sanotaan, että töitä tekevälle maksetaan palkkaa ansioiden mukaan ei armosta. Nämä työt ovat käsittääkseni Jumalan valtakunnan julistamiseen, evankeliumin julistamiseen liittyviä töitä, niitä mitä Jeesus käski seuraajiensa tehdä. Kaikkien ei kuitenkaan ole syystä tai toisesta mahdollista näin tehdä; he voivat pelastua armosta uskon kautta. 

    Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, (Room 4:4)

    Fil 2:15 että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa,

    1 Kor 3:14 jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;

    1 Piet 5:2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,  4 niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.

    Dan 12:3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.

    Mat 25:23 Hänen herransa sanoi hänelle: ’Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’

    Lauman kaitseminen on ’paimenen’ työtä, hengellisen paimenen. Tällaisia paimenia on seurakunnassa ja missä ei ole seurakuntaa paimen voi olla vaikka kiertävä saarnaaja tai kuka vain tarjoaa hengellistä opetusta (”ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat”) tai muutoin pitää huolta lähimmäisistään. Niille, jotka tekevät Kristuksen antamia töitä, saavat palkan kun Jeesus saapuu toisen kerran ensimmäisen ylösnousemuksen yhteydessä.

    Palkka ylösnousseille ja maan päällä eläville valituille maksetaan töistä, jos he ovat saattaneet monia vanhurskauteen (Dan 12:3), kaitsivat heille uskottua Jumalan laumaa sydämen halusta (1 Piet 5:2), ovat kartuttaneet Jeesuksen heille antamaa ’leiviskää’ (Matt. 25:23), ovat säilyneet tahrattoman puhtaina Jumalan lapsina kieron sukukunnan keskellä (Fil. 2:15). Tällaiset palkansaajat loistavat niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti ja saavat kirkkauden kuihtumattoman seppeleen Kristukselta.

     

    Pelastus armosta – tulen läpi

    mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi

    1 Kor 3:11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.  12 mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.  14 jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;  15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi. 

    Room. 3:28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.

    Barnes’ Notes: Therefore we conclude that a man is justified by faith without the deeds of the law.no righteousness of their own will be the ground of their justification. They are sinners; and as such can have no claim to he treated as righteous. God has devised a plan by which, they may be pardoned and saved; and that is by faith alone. .. Luther often called this doctrine of justification by faith the article upon which the church stood or fell. .. If this doctrine is held entire, all others will be held with it. If this is abandoned, all others will fall also. It may be remarked here, however, that this doctrine by no means interferes with the doctrine that good works are to be performed by Christians. Paul urges this as much as any other writer in the New Testament. His doctrine is, that they are not to be relied on as a ground of justification; but that he did not mean to teach that they are not to be performed by Christians is apparent from the connection, and from the following places in his epistles:

    Room 4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

    Deeds of the law Literally, ”works of law.” Only the religion of Christ removes past sins. This does not come by obedience to the law. However, Paul teaches that, in their place, good works are important.  Ellicott’s Commentary: “For we hold that a man (any human being—whether Jew or Greek) is justified by faith, independently of any works prescribed by law.”

     

    Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja

    Vanhan lakiliiton säännöksissä oli Israelin kansalle kirjoitettu yli 600 määräystä. Kuka pystyi noudattamaan kaikkia näitä? Kristuksen tuoma uusi liitto muuttaa kaiken: Ellicott’s Commentary sanookin asiasta: “For we hold that a man (any human being—whether Jew or Greek) is justified by faith, independently of any works prescribed by law.”

    Vaikka lain teot eivät enää ratkaise pelastumista (vanhurskautumista eli synnittömäksi julistamista) on kristityn jo uskon myötä pyrittävä tekemään elämässään jatkuvasti hyviä tekoja. Uuden liiton myötä ihmisen osaa on helpotettu; enää ei nykyajan ihmisen tarvitse miettiä miten härkiä on kohdeltava tai muita yli 600 määräystä. Silti, ihmisellä on kilvoiteltavaa pyrkiessään toteuttamaan rakkauden kaksoiskäskyä Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta.

    Uskon voi rakentaa vain Jeesuksen varaan. Uskon perusta voi olla hyvä (”kulta, hopea” jne.) tai sitten se voi olla heikompi, mutta jos usko (”rakennus”) kestää, on tämä ihminen saava palkan. Jos usko (rakennus) on rakennettu heikosti puusta tai oljista eikä kestä, vaan palaa, joutuu rakentaja kärsimään vahingon, ehkä hän tuhoutuu viimeisten päivien ahdingossa.

    Tämä ’rakentaja’, jonka talossa (uskossa) on jonkin verran oikeita elementtejä kuitenkin pelastuu vaikkakaan ei saa palkkaa [johtoasemaa valtakunnassa, kirkkauden seppelettä], mutta ikään kuin (huom: ikään kuin) tulen läpi. Tämä kohta, jossa puhutaan pelastumisesta tulen läpi viittaa katolilaisten mielestä kiirastuleen, jossa puutteellisesti vanhurskas pelastuu lyhyemmän tai pidemmän ajan kestävässä häntä kiusaavassa tulessa. En olisi niinkään varma, että kyse on kiirastulesta.

    Roomalaiskirjeessä 12:3 tuodaan esille, että Jumala on suonut uskoa kullekin tietyn suuruisen määrän:  Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. Samoin Efe 4:7 Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.  Jumalan henki jakaa uskoa ja armoa kullekin sen mukaan kuin tahtoo: 1 Kor 12:11 Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.

    – Olisiko niin, että huonon talon rakentaja olisi saanut uskoa vähemmän kuin toiset ja kuitenkin viimeisellä tuomiolla hänet tästä syystä armahdettaisiin ja puhdistettaisiin kuin tulen lävitse.

     

     

     

  • Pääsetkö Taivaaseen kuoltuasi?   

     

     

    Toivo päästä taivaaseen

    2 Korinttolaiskirje: 5:1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.

    Apostoli Paavali kirjoittaa ylösnousemustoivosta, johon yhdistyy toivo päästä Jumalan valtakuntaan. Apostolien ajasta on tultu 2000 vuotta nykyaikaan ja yhtä lailla nykyajan ihmistä elähdyttää sama toivo. ”Meidän maallinen majamme” tarkoittaa fyysistä ruumista, jossa ihmisten on vietettävä aikansa maan päällä.

    Kotiin Herran luo

    2 Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,

    Paavali on varma uskovien osalta, että jossakin vaiheessa he saavat vaihtaa fyysisen ruumiinsa ”majaan taivaissa” eli henkiruumiiseen.

    3 sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.
    4 Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.
    5 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.

    Jumalan valtakuntaan pääsy edellyttää siirtymistä henkiruumiiseen. Varmuudeksi tästä on Jumala antanut uskoville Pyhän henkensä.

    6 Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;

    Pyhän hengen tuoma turvallisuus lohduttaa uskovia, jotka kaipaavat päästä Herran luokse.

    7 sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
    8 Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.
    9 Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi.

    Filippiläiskirjeessä Paavali antaa ymmärtää, että hän haluaisi kuolla ja sitä kautta olla Kristuksen kanssa, mutta seurakuntalaisten vuoksi hänen on tarpeellisempaa viipyä maan päällä.

    Fil 1:21 Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.
    22 Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin.
    23 Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; (”olen kahden vaiheilla. Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta.” KR 92)
    24 mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.

    Filippiläiskirje on kirjoitettu 10-15 vuotta myöhemmin kuin kirje Tessalonikalaisille. Kirjeen Paavali kirjoitti vankilassa Roomassa. Ehkä kirjeestä välittyvä kaipaus kotiin Kristuksen luokse on saanut painotusta vankilaoloista.

    Myös 2 Kor 5:8 (KR 92) sanoo samansuuntaisesti: ”Mutta mielemme on turvallinen, vaikka haluaisimmekin muuttaa pois ruumiistamme, kotiin Herran luo.” Se on ainakin selvää, että Paavali ja muutkin apostolit kaipasivat Kristuksen luokse, taivaalliseen kotiin. Onko tämä varma todiste siitä, että kuoleman jälkeen uskova heti pääsee taivaaseen? Ajankohdasta ei näissä jakeissa sanota mitään.

    Toisessa Raamatunkohdassa 1 Tes 4:17 asia on ilmaistu näin: ”sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Paavali riemuitsee – ei taivaiseen pääsemisestä – vaan siitä, että Kristus tulee takaisin ja Paavali sekä muut uskovat pääsevät Kristusta vastaan ja tämän jälkeen saavat aina olla Herran kanssa maan päällä Kristuksen tuhatvuotisessa valtakunnassa. Paavali ja muut uskovat odottivat hartaasti Kristuksen toisen tulemisen tapahtuvan jo heidän elinaikanaan. Sanoihan Jeesus tulevansa ”pian”.

    ”Ei kukaan ole noussut taivaaseen paitsi Jeesus” (Joh 3:13)

    Ensin ylösnousemus ja viimeinen tuomio

    2 Kor 5:10 Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.

    Jakeessa 10 tuodaan esiin pelastumisen periaate; jos olet tehnyt hyvää pelastut, jos pahaa niin saat rangaistuksen.

    Joh 5:28-29 ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä 29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” Tässä puhutaan tuomion perustana olevan teot eikä usko; hyvää tehneet saavat elämän ylösnousemuksen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemuksen.

    Myös Jaakob painottaa tekojen merkitystä: Jaak 2:26 ”Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.”

    Uskon merkityksestä pelastuksen ratkaisevana tekijänä olen poiminut muutaman esimerkkijakeen. Apt 16:31 Niin he sanoivat: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut,
    Joh 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
    Joh 3:36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”
    Joh 6:47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä

     

    Kumpi ratkaisee, usko vai teot?

    Kaikki lähtee Jumalan tuntemisesta. Johannes evankeliumissaan kertoo mikä on perustana iankaikkisen elämän saamiselle. Joh 17:3 “Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” – On tunnettava Jumala, joka on yksin totinen Jumala ja toiseksi myös hänet, jonka Jumala on maailmaan lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Jeesus tulikin maailmaan julistamaan pelastuksen oppia, tietä taivaan Jumalan luokse ja miten sinne pääsee.

    Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh 14:6). Uskoisinko enemmän Jeesusta kuin apostoleja? Siinä tapauksessa usko jeesukseen on ratkaisevampaa. Sattuu vain olemaan niin, että  Jeesus on puhunut myös tekojen tärkeydestä, kuten yllä Joh 5:28-29. Voisiko olla niin, että ”molempi parempi?” T.s. viimeisellä tuomiolla hyväksyvän tuomion voi saada joko uskon tai tekojen perusteella.

    Pääsääntöisesti kaikkien ihmisten on ylösnousemuksen jälkeen astuttava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta jokainen saisi tuomion tekemisistään sinä aikana, kun on ollut fyysisessä ruumiissa. Kun kirjoitin, että pääsääntöisesti, tarkoitan sillä sitä, että kaikkien lukuun ottamatta ensimmäisen ylösnousemuksen pyhiä, on alistuttava Kristuksen tuomioon. Ensimmäisen ylösnousemuksen pyhät koetellaan ja koulutetaan jo elinaikanaan kelvollisiksi. He ovat sitten Kristuksen kanssahallitsijoita ja myös osallistuvat viimeisen tuomion jakamiseen.

     

    Jeesuksen nousu taivaaseen

    Ei kukaan ole noussut taivaaseen paitsi Jeesus (Joh 3:13)

    Mihin perustuu yleisesti hyväksytty uskonkäsitys, että hyvät ihmiset pääsevät heti kuoltuaan taivaaseen? Mietitäänpä mitä siitä seuraisi, jos näin olisi. Se tarkoittaisi, että ei olisikaan Raamatun mukaista viimeistä tuomiota, johon kaikki kuolleet herätetään osallistumaan. Kuka heidät kelpuuttaisi taivaaseen? Pyhä Pietariko pitäisi kuulustelun taivaan portilla? Vai pitäisikö ihmisten sitten laskeutua alas taivaasta osallistumaan viimeiseen tuomioon, kun sen aika joskus koittaa? Entäpä sitten, kun Kristus perustaa maan päälle Tuhatvuotisen valtakunnan, laskeutuvatko taivaassa olevat ihmiset takaisin maan päälle hallitsemaan Kristuksen  kanssa?

    Kun tapahtuu kuolleitten ensimmäinen ylösnousemus, jos Jumalan omat, Aabraham ja kuningas Daavid ja monet muut Vanhan Testamentin jumalaapelkäävät miehet ja naiset olisivat taivaassa, pitääkö heidän laskeutua maan päälle osallistumaan ensimmäiseen ylösnousemukseen ja Kristuksen Tuhatvuotiseen valtakuntaan? Mutta, hehän elivät Vanhan Testamentin aikaan, joten he eivät voineet ollakaan ”Kristuksen omia”. Tällaisiin eriskummallisiin tilanteisiin joudutaan, jos osa kuolleista on jo päässyt taivaaseen. Kaikkien on tultava viimeiselle tuomiolle ennen! 2 Kor 5:10 Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.

    Lapsikastetta on puolustettu erityisesti siksi, että jos lasta ei kasteta ja hän kuolee, lapsi ei pääse taivaaseen, vaan joutuu helvettiin. Kaikkea kanssa! Raamatun selvä sana muistuttaa meille Jeesuksen sanomasta: Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä sen kaltaisten on Jumalan valtakunta.

    Huomaat, että tällaisista Raamattuun perustumattomista vanhoista ihmisten uskomuksista on seurauksena aikamoinen sekasotku. Toki on ymmärrettävää, että ihmiset hakevat lohdutusta, varsinkin kuoleman lähestyessä, yleisistä uskomuksista taivaaseen pääsemisestä.

    Raamattu kuvaa ja näin todistaa Jeesuksen nousemista taivaaseen. Samalla enkelit vahvistivat hänen palaavan samalla tavalla kuin hän nousi taivaaseen.

     

    Onko Jeesus tullut taivaasta?

    Jeesus syntyi neitsyt Mariasta, kun Jumalan Pyhä henki oli ”varjostanut” Marian (Luuk 1:35). Miksi Jumalan pojan piti syntyä pieneksi lapseksi? Eikö Jeesus olisi voinut ”tulla taivaasta” samoin kuin enkelitkin tulivat taivaasta Jumalan lähettäessä heidät suorittamaan tiettyä tehtävää?

    Jeesuksen ’tuleminen taivaasta’ ei mitenkään osoite, että hän olisi ollut siellä aiemmin, pikemminkin päinvastoin. Jos olisi haluttu osittaa, että Jeesus oli ollut aiemmin taivaassa ja sitten tullut sieltä maan päälle, hän olisi varmaan tullut kuin enkelit, valmiina taivaallisena olentona eikä suinkaan pienenä vauvana. Pienenä vauvana ehkä siksi, että Raamatun kertomus Jeesuksen syntymästä Neitsyt Mariasta, vahvistaa Jeesuksen syntymisen Isä Jumalasta Pyhän hengen avulla.

    Mitä Raamattu tarkoittaa, kun se sanoo Joh 16:28 ”Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö.” Raamattu kertoo Jesuksen syntyneen neitseellisesti Pyhän hengen voimasta. Se voi myös tarkoittaa, että Jeesus syntyi ’uudesti’ sen jälkeen, kun Johannes oli kastanut hänet ja Jumala oli tunnustanut Jeesuksen pojakseen (Mat 3:11). Jeesus vakuutti, että ”Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh 10:30). Mitä tämä yhtä -oleminen tarkoitti? Sitä, että he olivat samaa henkeä. Jumala on henki ja Jeesus sai henkiruumiin kuoltuaan.

    Myös uudestisyntyneet ihmiset ovat yhtä Jumalan ja Jeesuksen kanssa. 1 Kor 6:17 vahvistaakin; ”Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.”  – Näin uskovaisetkin voivat todeta olevansa ’taivaasta’. Ja vielä: 15:47 ”Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.”

    Myös Johannes kastaja on tullut taivaasta Jumalan tyköä ja on Jumalan lähettämä niin kuin Kristuskin.

    Joh 1:6 Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. 7 Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.

    Johannes Kastaja, vaikka olikin ”Jumalan lähettämä”, ei ole koskaan ollut taivaassa. Hänet on kyllä lähetetty taivaasta. Tulkitsen Raamattua niin, että niin kuin Johannes kastaja, ei Jeesuskaan ollut taivaassa ennen tuloaan ihmiseksi maan päälle. Myöskään apostolit eivät tulleet taivaasta. Kuulostaako mutkikkaalta, kun kuulee, että ”Jeesus sanoi, että hän ei ole maailmasta, niin kuin opetuslapset eivät myöskään ole maailmasta” (Joh 17:14). Kysymys on vain siitä, miten asia ilmaistaan ja miten se käännetään. ”Taivaasta”, ”maailmasta” tai ”lähettämä” ovat sanamuotoja, jotka täytyy ymmärtää oikein eikä niin kuin teologit ja kirkolliskokoukset sanovat.

    Se taas on varmaa, että Jeesus nousi taivaaseen ihmisenä, henkiruumiissa. Jeesushan oli maan päällä ylösnousemuksensa jälkeen henkiruumiissa, mutta saattoi ottaa halutessaan myös fyysisen ruumiin.

    Jumala antoi Jeesukselle ikuisen elämän. Jos Jeesus olisi ollut aikaisemmin taivaassa Jumalana, ei Isä Jumalan olisi ollut tarpeen antaa pojalleen ikuisen elämän lahjaa.

    Joh 5:26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.
    27 Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.

    Jeesus Kristus on ihminen myös taivaassa (1 Tim 2:5). Jumala on antanut hänelle, ihmiselle, kaiken tuomiovallan. Jumala ilmeisesti antaessaan tuomiovallan Jeesukselle, koska hän oli ihmisen poika, halusi, että ihmisten synnit tulisivat tutkittavaksi ja tuomittavaksi nimenomaan ihmisen taholta, ei Jumalan eikä enkelien.

    Väitetään, että Jeesus on ollut taivaassa Jumalan poikana jo iät ja ajat (Joh 1. luku).   Miksi sitten Jumala ei lähettänyt ’tätä’ poikaa maan päälle? Johanneksen evankeliumin alussa hän kirjoittaa: 1:1 ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. 1:2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.”

    – Nämä jakeet on tulkittu niin, että ’Sana’ tarkoittaa Jumalan Poikaa Jeesusta. Tulkinta on tässä kohdin väärin. ’Sana’ oli vasta Jumalan aivoitus, suunnitelma. ”Sana oli Jumala” on karkea virheellinen sanajärjestys. Sen kuuluu olla ’Jumala oli Sana.’ Konkordanttinen käännös sanoo ”In the beginning was the word, and the word was toward God, and God was the word.” Textus receptus … καὶ θεός ἦν ὁ λόγος´, … ja Jumala .. Sana.

    Se seikka, että Jeesus syntyi maan päällä Jumalan Pyhän hengen varjostettua Marian, osoittaa, ettei taivaassa ollut Jumalalla poikaa, jonka olisi voinut lähettää maan päälle, mutta Poika oli toki Jumalan suunnitelmassa. Jeesus syntyi maan päällä Jumalasta neitsyt Marian kautta. Jumala oli Jeesuksen isä. Lähettäminen ei tarkoita, että Jeesusta olisi lähetetty taivaasta, vaan Jumala antoi Pojalleen tehtävän, jota varten hän syntyi maan päälle. Jeesus oli Jumalan ainosyntyinen poika.

    Joh 6:51 ”Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.” – Jeesus sanoo olevansa elävä leipä, joka on tullut taivaasta. Jos joku syö häntä, saa elää iankaikkisesti. Ensinnäkin, Jeesus käyttää kuvaannollista ilmausta. ”Elävä leipä” ja sen ”syöminen” tarkoittaa, että joka kuulee hänen sanansa ja uskoo sen todeksi, saa ikuisen elämän. Hän lupaa antaa elämänsä koko maailman puolesta. Jeesus vielä jatkaa ja kuulemassa olleet juutalaiset tyrmistyvät kuulemastaan: ”6:53 Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. 54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”

    Jeesus toimi maan päällä täysin Jumalan tahdon mukaisesti. Hänellä oli yhteys  taivaalliseen isäänsä rukouksessa. Palkkioksi Jumalan tahdon täyttämisestä, Jumala antoi hänelle ikuisen elämän ja antoi hänelle kaiken vallan, saman mikä hänellä itsellään on ja näin korotti hänet kaikkien yläpuolelle niin taivaassa kuin maan päälläkin.

    Kun väitetään, että Jeesus on ollut Jumala jo lähtiessään taivaasta, on huomioitava, että Jumalan olemuksen mukaan Jumalalla on ikuinen elämä ja se on ollut hänellä aina. Myös tuomiovalta on Jumalalle kuuluva ominaisuus. Sitä ei toisen jumalpersoonan tarvitse toiselle antaa. Raamattu kuitenkin todistaa, että Jeesuksella ei ollut ikuista elämää ennen kuin Isä Jumala antoi sen hänelle. Hänellä ei myöskään ollut tuomiovaltaa eikä kaikkea valtaa taivaassa ja maan päällä ennen kuin Isä Jumala antoi ne hänelle.

    Muistakaa, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Kyse ei ole pelkästään ulkonäöstä, vaan siitä, että ihminen oli luotu Jumalan työtoveriksi, varustettuna monilla jumalallisilla voimilla. Tämä kuuluu vieläkin Jumalan suunnitelmaan ja toteutuu, kun Jumala laskeutuu maan päälle Uuteen Jerusalemiin. Tämän vuoksi ei ole ollenkaan eriskummallista, että ihminen hallitsee taivaassa Jumalan oikealla puolella ja hänelle on annettu kaikki tuomiovalta taivaassa ja maan päällä.

    Raamattu todistaa, että Jeesus on ihminen taivaassa. 1 Tim 2:5 ”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Jeesuksen sanotaan ja kirkolliskokouksessa on näin päätetty, että Jeesus on Jumala. Voiko ihminen olla Jumala? Kirkolliskokouksen mukaan voi, koska kirkolliskokous on päättänyt, että Jeesus oli maan päällä sekä täydellinen ihminen että täydellinen Jumala. Luitko mitä juuri kirjoitin Jumalan ominaisuuksista? Vaikka uskonkin, että Isä, Poika ja Pyhä henki muodostavat jumalallisen kolminaisuuden, se ei kuitenkaan ole sama kuin perinteinen käsitys kolmiyhteisestä Jumalasta. Jumala on yksi ja tämä yksi Jumala on Isä.

     

    Mikä on taivas?

    Taivas on Jumalan valtakunta. Tällä hetkellä taivaassa on Jumala, Jumalan Poika Jeesus ja Pyhä henki. Edelleen: Jumalan valtakunnassa on suuri joukko enkeleitä, hyviä enkeleitä ja mahdollisesti vielä Saatanan enkeleitä. Tämä sillä edellytyksellä, että taivaassa ei ole vielä käyty Raamatun kertoman mukaista sotaa, jonka lopputuloksena Saatana joukkoineen heitetään taivaasta ulos.

    On helppo ajatella, että Kristus noustessaan taivaaseen ja saadessaan Isä Jumalalta kaiken vallan taivaassa ja maan päällä, olisi käyttänyt tätä valtaansa ja ajanut Saatanan enkeleineen pois taivaasta. Ilmestyskirja, joka kertoo tulevaisuudesta, puhuu myös tästä tulevaisuuden tapahtumasta ja mitä siihen liittyy.

    Ilm 12:10 ”Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on  heitetty ulos.”

    Kun Ilmestyskirja sanoo ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta” niin mihin ajankohtaan tämä lausuma viittaa? Ensinnäkin, meidän Jumalamme valtakunta on ollut iät ja ajat voimassa taivaassa, joten sen täytyy tarkoittaa Jumalan valtakunnan tulemista maan päälle. Kun siihen liitetään ”ja hänen Voideltunsa valta” eli Kristuksen johtaman Tuhatvuotisen valtakunnan hallitseminen, on todettava, ettei sen aika ole vielä tullut. Kun nämä seikat eivät ole vielä toteutuneet, tulkitsen, että tämä Ilmestyskirjan ennustus Saatanan heittämisestä ulos taivaasta, on vielä tapahtumatta.

    Kristus tulee maan päälle toisen kerran lähitulevaisuudessa ja perustaa Tuhatvuotisen valtakunnan. Se ei myöskään ole Taivas, vaikka valtakunnan johdossa ovat Jeesuksen lisäksi apostolit sekä monia muita ensimmäisen ylösnousemuksen ’pyhiä’. Preteristit uskovat, että Jeesus on jo tullut takaisin vuoden 70 jKr paikkeilla ja hallitsee näkymättömästä valtakunnastaan.

    Varsinaiseen taivaaseen pääsevät kaikki ne ihmiset, jotka Kristus on armahtanut viimeisen tuomion yhteydessä. He ovat henkiruumiissa vastaanottamassa Jumalaa, joka laskeutuu Uuteen Jerusalemiin. Ilm 21:2 ”Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.”

    Ilm 21:3 ”Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;”

    Itse Jumala asuu omiensa keskellä Uudessa Jerusalemissa. 

     

    Kuolema Raamatun mukaan

    Psa 90:10 ”Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.

    Heb 9:27 Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio.

    Ecc 9:5 Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään. Heillä ei ole enää palkkaa saatavana, ja heidän muistonsa on unohdettu.

    Psa 146:4 Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.”

    Meidän kaikkien on Raamatun mukaan kuoltava. Ihmisen ikää on saatu pidennetyksi hyvällä lääkehoidolla, mutta kuitenkin kuoltava on. Mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Kuinka kauan ihmisen on maattava haudassa ennen kuin ylösnousemus tapahtuu?

     

    Onko ihmisellä kuolematon sielu?

    Olen lähes yksinomaan käyttänyt Raamatunlauseiden lainauksissa KR 33/38 käännöstä. Vuoden 33 käännös sanoo näin: 1 Moos. 2:7 ”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu”. – Mitä tämä tarkoittaa? Vuoden 1992 käännös sanoo sen nykykielellä: Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.

    Jehovan todistajia pilkataan, kun se puhuvat siitä, että ihmisen (tai eläimen) sielu on veressä. Kysymys on taas vanhan sanonnan käyttämisestä. Olisi oikein todeta, että Ihmisen tai eläimen elinvoima on veressä. En usko, että eläimillä edes olisi sellaista sielua kuin ihmiset sielulla käsittävät. 1 Moos 9:4 sanoo (KR 33) ”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on. Juutalaiset ymmärsivät, että verta ei saanut syödä. Sen vuoksi he tarkasti huolehtivat, että eläimen veri oli laskettu pois. Veren syöntikielto on yhä voimassa; Paavali ohjeistaa Apostolien teoissa 15:20 ”vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta.”  – Tässä on itse asiassa kaksi vereen liittyvää ohjetta. Ensinnäkin, karttaa lihaa, josta ei ole verta laskettu pois. Toiseksi, karttakaa verta. Jehovan todistajien veren karttamisohje perustuu tähän Raamatun kohtaan. Sen vuoksi he eivät esim. hyväksy verensiirtoa.

    Miten on ymmärrettävä Mat 10:28 ”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” Onko tässä puhuttu samasta asiasta kaksi kertaa? Jos tappaa ruumiin, niin ihmisen elämänvoima kuolee.

    Haluaisin puhua vielä yhdestä ihmisen elämään liittyvästä käsitteestä, joka on henki. Kun Stefanusta oltiin kivittämässä kuoliaaksi, hän rukoili Apt 7:59 ”Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: ”Herra Jeesus, ota [vastaan] minun henkeni!” – Tästä voimme päätellä, että ihmisen kuollessa  henki nousee taivaaseen. Näin ollen henki -toisin kuin elämän voima eli sielu – ei ole tapettavissa. Pitäisikö Mat 10:28 kuulua … peljätkää häntä, joka voi sekä hengen että ruumiin hukuttaa helvettiin? Vain Jumala pystyy näin tekemään.

    1 Tes 5:23 ”Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen.” – Raamattu puhuessaan sielusta, voi tarkoittaa koko ihmisen persoonaa, johon kuuluu koko tunne-elämä ja ihmisen tietoisuus ympäröivästä maailmasta.

    Sielun kuolemattomuudesta puhuttaessa voisi olla parempi puhua siitä, että joka uskoo Jeesukseen, saa elää kuoleman jälkeenkin. Ks. Joh 11:25

     

    Kiirastuli ennen taivaaseen pääsyä

    Kiirastuli (lat. purgatorium) on katoliseen teologiaan kuuluva käsite. Katoliset uskovat, että syntisen ihmisen on alistuttava kiirastulen poltteeseen ennen taivaaseen pääsemistä. Nimen mukaisesti ihmisen sielu puhdistuu synneistä tulessa ennen kuolleen pääsyä taivaaseen. Protestanttiset kirkot eivät tunnusta tällaista oppia. Kiirastulioppiin liittyi aikanaan käytännön soveltamisen yhteydessä ikäviä lisäpiirteitä; kirkon jäseniltä edellytettiin aneiden ostamista, almujen antamista ja hyvien tekojen suorittamista.

    Katoliset eivät ole täysin väärässä. Raamattu ei puhu kiirastulesta, mutta sen sijaan Jumalan tulesta. Jumalan tuli voi olla puhdistavaa tai sitten kuluttavaa. Ero kiirastuleen on siinä, että kiirastuleen joutuu kukin ihminen heti kuoleman jälkeen.  Jumalan tuli puhdistaa syntiset osana koko ihmiskunnan viimeistä ylösnousemusta ja viimeistä tuomiota. Kiirastuleen joutuvat kaikki, ehkä muutamaa harvaa pyhimystä lukuunottamatta. Puhdistavan Jumalan tulen käsittelyn saa syntinen ihminen, joka ainakin jossain määrin on rakentanut elämänsä Kristuksen uskon varaan. Täysi pakana ei siis pääse puhdistettavaksi.

     

    Jehovan todistajien käsitys taivaaseen pääsystä

    Jehovan todistajien käsitys taivaaseen pääsystä on seuraavanlainen.  Jumala lupaa useimmille hyville ihmisille ikuisen elämän, mutta ei taivaassa, vaan maan päällä. Psa 37:11 ”Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.” 29 ”Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.” 34 ”Odota Herraa ja ota vaari hänen tiestänsä, niin hän korottaa sinut, ja sinä perit maan ja näet, kuinka jumalattomat hävitetään.”

    Taivaaseen pääsevät vain valitut 144.000 ihmistä. Nämä ovat luonnollisesti Jehovan todistajia. Pelastuvien joukko on täyttynyt jo kymmeniä vuosia sitten. Nämä ihmiset, jotka ovat varmoja kuulumisestaan valittujen joukkoon, ovat myös oikeutettuja nauttimaan Pyhän ehtoollisen keväällä Nisankuun 14. päivänä. Muut Jehovan todistajat saavat olla tilaisuudessa läsnä, mutta eivät saa maistaa ehtoollisviintä eikä happamatonta leipää.

    Edellä mainitut Psalmien kuvaukset ovat saman kaltaisia kuin Jesajan kuvaus Kristuksen Tuhatvuotisesta valtakunnasta, joka sekin tulee olemaan maan päällä:

    Jes 65:19 Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä.
    20 Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.
    21 He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät;
    22 he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn.
    23 He eivät tee työtä turhaan eivätkä lapsia synnytä äkkikuoleman omiksi, sillä he ovat Herran siunattujen siemen, ja heidän vesansa ovat heidän tykönänsä.
    24 Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen.
    25 Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.

    Jumalan hyväksymät ihmiset saavat täyttää Jumalan alkuperäisen tarkoituksen, joka hänellä oli ihmiskuntaa varten: he elävät ikuisesti täydellisinä ihmisinä paratiisimaassa. Vain pieni osa ihmiskuntaa pääsee Jumalan luokse taivaaseen, muiden osa ikuista elämää on maanpäällisessä Paratiisissa ja Jumala kutsuu heitä ”kansakseen”, ”valituikseen” ja ”Jehovan siunaamiksi”. (1 Moos 1:28; Psalmit 115:16; Jesaja 45:18).

     

    Taivasten valtakunnan avaimet

    Suuri osa ihmisistä kuvittelee pääsevänsä taivaaseen heti kuolemansa jälkeen. Kuvitelmaan joskus kuuluu, että Pyhä Pietari pitää kuulustelun taivaan portilla. Mitä tapahtuu sille ihmiselle, jota Pietari ei laske taivaaseen? Mihin heidät lähetetään?

    Nämä ihmiset eivät ymmärrä sitä, että he eivät voi päästä taivaaseen ilman viimeisen tuomion ratkaisua. Jeesushan on se, joka asiasta päättää. Ihmisille on ehkä jäänyt Raamatusta mieleen, että Jeesus sanoi maan päällä apostoleille ja erityisesti Pietarille:

    Mat 16:19 ”Minä olen antava sinulle [Pietarille] taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” – Huomaa, että Jeesuksen lupaus Pietarille on futuurissa.

    Mat 18:18 ”Totisesti minä sanon teille [apostoleille]: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.”

    Joh 20:23 ”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.”

    Kun Pietarille ja apostoleille Jeesus antoi vallan ”taivaan avaimista”, on muistettava tärkeä asia: apostolit saattoivat päättää jonkin ihmisen kohdalla hänen tulevaisuudestaan. Apostolien päätösvalta kuitenkin rajoittui heidän maalliseen elämäänsä. Eivät he voineet päättää ihmisten tulevaisuudesta sen jälkeen, kun apostolit itse olivat kuolleet. Jeesus ei näin ollen tarkoittanut antaa apostolien päätettäväksi ihmisten elämästä koko ihmiskunnan tulevaisuuden osalta, vain apostolien omana elinaikana yksittäistapauksissa.

     

    Onko kukaan päässyt taivaaseen Jeesuksen lisäksi?

    Raamattu sanoo: Joh 3:13 ”Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.” 

     Apostolit. Lupasiko Jeesus apostoleille pääsyn taivaaseen?

    Varmaan he kuitenkin pääsevät taivaaseen? Todisteeksi esitetään seuraava Raamatun jae: Joh 14:3 ”Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.”

    Jeesus lupaa:Tulen takaisin …”  ja jatkaa tämän jälkeen: noudan teidät luokseni. Tarkastellaanpa Jeesuksen lupauksen toteutumista käytännössä. Jeesus lupaa tulla takaisin maan päälle. Kun Jeesus on maan päällä, mitä hän silloin lupaa tehdä? Hän lupaa noutaa omansa luokseen maan päälle eli sinne missä hän on. Monet lukevat tämän Jeesuksen lupauksen väärin, niin, että Jeesus lupaisi noutaa omansa taivaaseen. Tarkemmin asiaa tutkittaessa huomataan, ettei siitä ole kysymys. Jeesus hakee omansa hallitsemaan kanssaan maan päälle Tuhatvuotiseen valtakuntaan.

    Jeesus lupasi apostoleille oikeuden hallita hänen kanssaan. Vastaus löytyy Matteuksen evankeliumista, jossa Jeesus sanoo: 19:28 Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin ihmisen poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. – Apostolit tulevat hallitsemaan Daavidin kuninkuuden alaisina Israelin sukukuntia. Apostolit hallitsevat Israelin kahtatoista sukukuntaa, maan päällä Kristuksen Tuhatvuotisessa valtakunnassa.

    Myös muut ylösnousseet pyhät tulevat hallitsemaan kuninkaina ja pappeina, sen mukaan miten he ovat ’leiviskänsä’ hoitaneet. Toiset ’viittä kaupunkia’, toiset ’kymmentä’. ’Kuningas’ Raamatun aikaisessa kielenkäytössä ei vastannut samaa kuin nykyajan kuningas. Raamatun aikana kullakin kaupungilla (pienellä kaupunkivaltiolla) oli oma kuninkaansa, toki myös isoilla valtakunnilla. Kuninkaina hallitsevat pyhät ovat pikemminkin ”paikallisjohtajia” Kristuksen kanssaperillisinä.

    Room 8:17 Mutta jos olemme [Jumalan] lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.

    Jumalan miehet Raamatun mukaan. Eivätkö edes Raamatun sankarit, kuten Abraham, Mooses, Job ja Daavid, ole päässeet taivaaseen? Jumala kutsui Abrahamia ystäväkseen, ja Raamattu kertoo, että hänessä tulevat siunatuksi kaikki maan kansat. Mooses oli Israelin kansan suuri sankari, joka johdatti heidät vapauteen Egyptin orjuudesta. Mooses välitti Israelin kansalle Jumalan kymmenen käskyä. Jobia Jumala koetteli ankarasti, mutta Job säilytti uskollisuutensa ja Saatana hävisi.

    Aabraham. Gal 3:29 ”mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Mitä Aabrahamin jälkeläiset tulisivat perimään?

    1 Moos 12:7 ”Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Siis maan, ei pääsyä taivaaseen.”

    Edelleen 1 Moos 13:14 ”Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: ”Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. 15 Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi.”

    2 Aik 20:7 ”Sinä, meidän Jumalamme, karkoitit tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja annoit sen ystäväsi Aabrahamin jälkeläisille ikuisiksi ajoiksi.”

    Room 4:13 ”Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen [jälkeläisilleen, kaikille uskoville] lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.”

    Jumala vahvisti tämän lupauksen myös Iisakille sanoen: 1 Moos 26:2 ”Ja Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka minä sinulle sanon.  3 Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille. 4 Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, 5 sen tähden että Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä minä noudatettavaksi annoin, minun käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani.”

    Kuningas Daavid, joka oli Jumalan mieleinen mies ja Abraham, jota Jumala kutsui ystäväkseen, ovat kuitenkin varmaan päässeet taivaaseen. Vai eivätkö? Mitä Raamattu sanoo asiasta?

    David. Mitä Raamattu sanoo Daavidista? Apt 2:34 ” Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin…”

    Apt 2:29 ”Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä.

    Apt 13:22 Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti ja sanoi: ’minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni.”

    Mutta Daavidin aika tulee kuten profeetta Jeremia lausuu Jer 30:9 ”Vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa, jonka minä heille herätän. – Herättäminen tapahtuu ensimmäisessä ylösnousemuksessa Jeesuksen tulemisen yhteydessä. Myös Hesekiel kertoo saman: Hes 34:23 ”Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa. 24 Ja minä, Herra, olen heidän Jumalansa, ja minun palvelijani Daavid on ruhtinas heidän keskellänsä. Minä, Herra, olen puhunut.”

    Ja vielä; 37:24 ”Minun palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa, ja heillä kaikilla on oleva yksi paimen. Ja he vaeltavat minun oikeuksieni mukaan ja noudattavat minun käskyjäni ja pitävät ne.”

    Panitko merkille edellisistä jakeista, että kuningas Daavid herätetään ja hänestä tulee Israelin kuningas. Maan päällä, ei taivaassa. Daavid on Israelin kuningas, mutta Kristus on kuningasten Kuningas ja herrain Herra. (1 Tim 6:15)

    David oli eläessään Israelin kuningas. Vaikka hän oli murhauttanut Bathseban aviomiehen saadakseen tämän naisen omakseen, Jumalan mielestä Daavid oli ”sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni.” (Apt 13:22) Mutta tästä huolimatta ”ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin…”  (Apt 2:34)

     

    Valitut muukalaiset. Mitä Jumala sitten on varannut ”valituille muukalaisille” tulevaisuudessa? 1 Piet 1:4 ”turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten.” – Uskovien ei tarvitse mennä taivaaseen lunastamaan tätä katoamatonta perintöä, koska Kristus lupaa tuoda sen (palkan) mukanaan, kun hän tulee toisen kerran. Ilm 22:12, ”katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.”

     

    Jeesuksen äiti Maria. Jeesus oli maan päällä täysin synnitön ja hänet Jumala otti luokseen taivaaseen. Katolilaiset ovat täysin varmoja, että Jeesuksen äiti Maria on taivaassa, koska hänet on vuonna 1950 julistettu täysin synnittömäksi ja sen vuoksi otettu kuoltuaan suoraan taivaaseen.

    Onko katolilaisten käsitys Jeesuksen äidistä ylipäätään oikea? Mitä tiedämme Mariasta Raamatun mukaan?

    Katolilaiset ovat päättäneet, että Neitsyt Maria on säilyttänyt neitsyytensä koko elämänsä ajan. Näin siitä huolimatta, että Raamattu todistaa Jeesuksella olleen sisaruksia: Mat 13:55 ”Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas?” ­– Matteus todistaa neitsyyden häviämisestä: 1:25 ”eikä [Joosef] yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus.” – Jeesus oli Pyhän hengen siittämä ja Raamatun mukaan Joosef ja Maria harjoittivat sukupuoliyhteyttä vasta Jeesuksen syntymisen jälkeen. Neljän pojan jälkeen Maria ei enää voinut olla Neitsyt. Lue lisää artikkelistani 

    Myös seuraavissa jakeissa mainitaan Jeesuksen veljet tai sisaret Mat 12:46, Mar 6:3,  Joh 7:5.

    Katolilaisten väitteen perusteluina todetaan: Evankeliumeissa paikoin mainitut ”Jeesuksen veljet” tarkoittavat tämän vuoksi Jeesuksen sukulaisia ylipäänsä, eivät Neitsyt Marian muita poikia…. sanaa ’veljet’ käytettiin yleisesti viittaamaan sukulaisiin. Olisi myös erikoista, että Jeesus uskoi ristiltä Johanneksen Neitsyt Marian huomaan, mikäli tällä oli muita poikia. https://katolinen.wordpress.com/

    Katolinen sivusto https://ruusukko.wordpress.com/ lausuu Mariasta: Jumala korotti Marian ainutkertaiseen suhteeseen itsensä kanssa – hän on Isä Jumalan tytär, Jumalan Pojan äiti ja Pyhän Hengen puoliso. Jos Jeesus halusi olla niin lähellä Mariaa, että jakoi hänen kanssaan saman ihmisyyden, on hyvin ymmärrettävissä, että Maria jakaa Kristuksen kanssa myös esimerkiksi synnittömyyden, taivaallisen kunnian ja kuninkuuden sekä esirukoilijan aseman.

    ”Katolisen mariologian eli Maria-opin yksi tärkeimmistä lähtökohdista on Marian perisynnittömyys. Sillä on pitkät juuret kirkon historiassa, vaikka viralliseksi dogmiksi se vahvistettiin vasta vuonna 1854. Opin mukaan Maria oli siinnyt ja synnyttänyt ilman perisyntiä, ja hän oli koko elämänsä ajan neitsyt. Vuonna 1950 Vatikaani vahvisti myös vuosisatoja kansan parissa eläneen käsityksen, että Maria otettiin kuollessaan suoraan taivaaseen.”

    Konstantinopolin toinen ekumeeninen kirkolliskokous puhui vuonna 553 Mariasta ”ainaisena neitsyenä”, ja vuonna 649 pidetty Lateraanin kirkolliskokous määritteli opin tarkemmin: Maria oli kirkolliskokouksen mukaan säilyttänyt neitsyytensä myös Kristuksen syntymän jälkeen. (https://katolinen.wordpress.com/)

    Marian taivaaseenottamisen opista. Vuonna 1950 määritelty katolinen oppi kuuluu: ”Lopuksi tahraton Neitsyt, jonka Jumala oli varjellut kaikelta perisynnin tahralta, otettiin maallisen vaelluksen päätyttyä ruumiineen ja sieluineen taivaan kirkkauteen, ja Herra korotti hänet kaikkien kuningattareksi, jotta hän yhä enemmän tulisi Poikansa, herrain Herran sekä synnin ja kuoleman voittajan kaltaiseksi”.  ”Autuaan Neitsyt Marian taivaaseen ottaminen 15. elokuuta on vanha juhla, joka sai juhlapäivän arvon 1950, kun paavi Pius XII julisti dogmiksi kirkon uskon Neitsyt Marian taivaaseen ottamisesta ruumiineen ja sieluineen. Marian taivaaseen ottamisen juhlaa on vietetty jo Efeson kirkolliskokouksesta lähtien vuoden 431 jälkeen. 600-luvulta se on ollut läntisessä kirkossa 15. elokuuta.” (www.katolinen.net)

    Maria oli nuori tyttö kihlautuessaan Joosefin kanssa ja saadessaan Jeesuksen. Hän eli pitkän elämän Johanneksen hoitaessa häntä Jeesuksen ristillä antaman kehotuksen mukaisesti. Apostoleilla oli siis kymmeniä vuosia aikaa tuoda esille Marian korottamisajatukset Taivaan kuningattareksi, mutta mitään tällaista ei ole kirjattu Raamattuun. Kestikin monta sataa vuotta ennen kuin huomattiin ryhtyä korottamaan Maria jumaliseen säätyyn. Nythän Maria on katolisen käsityksen mukaan Taivaan Kuningatar (Regina Coeli) ja Kristuksen Äiti (Theotokos Θεοτόκος, Jumalan synnyttäjä) sekä lukemattomia muita arvonimiä. Jostakin luin sellaisiakin kuin Isä Jumalan tytär ja Pyhän Hengen puoliso, mutta näille en ole löytänyt vahvistusta.

    Jumalan Pojan äidin ymmärrän ja hyväksyn kyllä, mutta arvonimet Isä Jumalan tytär ja Pyhän Hengen puoliso menevät yli minun ymmärrykseni.

    Katoliset uskovat Marian toimivan välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä. Jos Maria ylipäätään olisi taivaassa, hän ei Raamatun mukaan voisi olla tällainen välittäjä, koska Raamattu vakuuttaa: 1 Tim 2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.

     

    Ensimmäinen ylösnousemus ja Jeesuksen toinen tuleminen

    Paavali kuvaa 2 Tessalonikalaiskirjeessa sikäläisen seurakunnan kokemaa ahdinkoa ja vainoa ja uskoo, että Kristus ilmestyessään maan päälle taivaasta enkeliensä kanssa tulen liekeissä, kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä noudata Kristuksen evankeliumia. Kristuksen tuleminen merkitsee kostoa ja rangaistusta. Rangaistuksen sanotaan olevan iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.

    2 Tes 7 … ”kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa,
    8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.
    9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,
    10 kun hän sinä päivänä tulee, että hän kirkastuisi pyhissänsä ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa, sillä te olette uskoneet meidän todistuksemme.
    11 Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne, että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken teidän halunne hyvään ja teidän uskonne teot.”

    Jeesuksen toinen tuleminen tapahtuu suuren ahdingon aikana. Se on näyttävä tapahtuma; ihmiset parkuvat hädissään, mutta monet pikemminkin herjaavat Jeesusta kuin katuvat syntejään ja pyytävät anteeksiantoa.  Vaikka Jeesus ja enkelijoukot kostavat kaikille maailmallisille, jotka ovat valinneet saatanan elämäntavan, Kristus myös auliisti armahtaa kaikki, jotka sitä pyytävät.

    1 Tessalonkalaiskirje kertoo ketkä saavat ylösnousemuksen.

    1 Tes 4:13 ”Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole.
    14 Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
    15 Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
    16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
    17 sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.”

    Kun Herra tulee taivaasta (j.16) niin pasuna soi Kristuksen uskossa kuolleet nousevat ylös ensin. Sitten elossa olevat Kristuksen omat temmataan yhdessä em. kuolleiden kanssa Herraa vastaan yläilmoihin ja niin molemmat ylösnousseiden ryhmät saavat aina olla yhdessä Kristuksen kanssa.

    1 Kor 15:51 ”Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
    52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
    53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
    54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu.”
    55 ”Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?”

    ’Ota’ on vaikeasti ymmärrettävä sana. Englanninkielinen käännös käyttää sanaa sting, joka tarkoittaa piikkiä, pistosta.

    Kaikki muuttuvat ja ”pukeutuvat kuolemattomuuteen”. Muuttuminen tarkoittaa, että kaikki ylösnousemukseen osalliset saavat henkiruumiin ja heistä tulee kuolemattomia Kristuksen kanssahallitsijoita.

     

    Merkittävin tapahtuma tulevaisuudessa on ensimmäinen ylösnousemus ja siihen yhdistyvä Kristuksen toinen tuleminen.  Siitä Ilmestyskirja sanoo: Ilm 20:6 ”Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.”

    Ensimmäisestä ylösnousemuksesta on paljon vääriä käsityksiä. Siihen herätetään ne kuolleet, jotka ovat Kristuksen omia. Toiseksi, siihen pääsevät ne elossa olevat, jotka ovat Kristuksen omia. Nämä molemmat ryhmät muodostavat ”pienen lauman”, joka on pieni verrattuna myöhemmin tapahtuvaan toiseen ylösnousemukseen. Tämä pieni joukko saa henkiruumiin ja nousee pilviin (ei taivaiseen) Kristusta vastaanottamaan. Tämä ’pyhien’ joukko (apostolit, kuningas David, Kristuksen tähden kuolleet ym.) hallitsee Kristuksen kanssa hänen Tuhatvuotisessa valtakunnassaan, kunnes koittaa toinen ylösnousemus ja viimeinen tuomio annetaan. Tämän valtakunnan johto on siinä onnellisessa asemassa, että heidän ei tarvitse osallistua viimeiselle tuomiolle.

    Joh 5:24 ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.”

    – Tämä jae kertoo, että uskova saa Jumalalta iankaikkisen elämän eikä joudu tuomittavaksi. Todennäköisesti tämä tarkoittaa, että uskossa pysyvä uudestisyntynyt pääsee osalliseksi ensimmäiseen ylösnousemukseen ja Kristuksen kanssahallitsijaksi.

    Ensimmäisen ylösnousemuksen osalliset ’pyhät’ hallitsevat maan päällä olevaa valtakuntaa. Heidän hallitsemansa valtakunta on tulkintani mukaan esiaste Jumalan valtakunnasta, vaikkakaan sen alamaiset eivät siihen kuulu; he kun ovat kuolevaisia ja fyysisessä ruumiissa olevia ihmisiä, toisin kuin valtakunnan johto, joka on henkiruumiissa ja ovat saavuttaneet kuolemattomuuden. Se, että he ovat henkiruumiissa, ei tarkoita, etteivätkö he voisi myös ottaa fyysisen ruumiin aivan kuin Kristuskin teki ylösnousemuksensa jälkeen ennen taivaaseen astumistaan.

    Tärkeää on ymmärtää, että Tuhatvuotisen valtakunnan alamaiset eivät ole taivaassa, vaan maan päällä.

     

    Viimeisen tuomion jälkeen

    Jumala laskeutuu taivaasta maan päälle.

    Jesaja: 65:17 ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.”

    Ilm 21:2 ”Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
    3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
    4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
    5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki.” Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet.”

    6 Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.”
    7 ”Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.” 

     

    Mikä on uusi taivas?

    Ovatko ihmiset siellä fyysisissä ruumiissa vai henkiruumiissa?

    Olen pitänyt selvänä, että Jumalan laskeutuessa taivaasta maan päälle, ihmiset olisivat Jumalan tavoin henkiruumiissa. Kun ihmiset herätetään unesta, jossa he ovat odottaneet herättämistä viimeiselle tuomiolle, he nousevat ylös henkiruumiissa. Ainakin ensimmäisen ylösnousemuksen osanottajat ovat henkiruumiissa noustessaan Kristuksen luokse. Miksi siis eivät toisenkin ylösnousemuksen osalliset olisi ylösnoustessaan henkiruumiissa?

    Millainen olisi Jumalan luoma uusi maailma? Miksi se ei voisi olla fyysinen, vaikka siinä asuvat ihmiset olisivat henkiä? Uskovien sanotaan perivän maan. Eivätkö he voisi periä maata, vaikka olisivatkin henkiruumiissa? Voisivatko ihmiset olla kuolemattomia tavallisissa fyysisissä ruumiissa?

    Kun uusi taivas on saapunut, pitäisikö ylösnousseitten ja Jumalan valtakuntaan hyväksyttyjen ihmisten palata takaisin kuolevaisiin, maallisiin ruumiisiin? Ajatuskin on minusta mahdoton. Markus valaisee asiaa: 12:25 “Sillä kun kuolleista noustaan, ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaissa..” – Enkelit ovat henkiolentoja.

    Roomalaiskirjeessä sanotaan 8:10 ”Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.” – Tulkitsen tämän niin, että ruumis ja kuolema ja synti kuuluvat yhteen, mutta kun ihminen saavuttaa vanhurskauden, hänen elämänsä on henkinen elämä.

    Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä Paavali pohtii maallisten ja taivaallisten ruumiiden suhteita:

    15:40 ”Ja on taivaallisia ruumiita ja maallisia ruumiita; mutta toinen on taivaallisten kirkkaus, toinen taas maallisten.
    41 Toinen on auringon kirkkaus ja toinen kuun kirkkaus ja toinen tähtien kirkkaus, ja toinen tähti voittaa toisen kirkkaudessa.
    42 Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa;
    43 kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa;
    44 kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.
    45 Niin on myös kirjoitettu: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu”; viimeisestä Aadamista [Kristuksesta] tuli eläväksitekevä henki.
    46 Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä                                47 Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
    48 Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
    49 Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.
    50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.”

    Liha ja veri eli fyysinen ihminen ei voi päästä Jumalan valtakuntaan. Toinen ihminen eli uusi ihminen (j. 47) on Raamatun mukaan taivaasta ja uudet ihmiset ovat Jumalan eli taivaallisen kuvia, (j. 49).

    Jos pelastuneet ovat Jumalan valtakunnan perillisiä, he eivät voi olla lihallisessa ruumiissa, minkä sanoo jae 50 yllä. Uudessa maailmassa kyllä puhutaan elämän puusta, joka antaa kahdettoista hedelmät eli joka kuukausi uudet. Ne, jotka ”pesevät vaatteensa” eli ovat uudestisyntyneitä, saavat luvan syödä elämän puusta.

    Ilm 22:2 ”Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.

    22:14 Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!”

    Elämän puusta syöminen on kuvaannollista ilmausta, samoin kuin kahdettoista hedelmät ja vaatteiden peseminen. Jos ihmiset uudessa maailmassa olisivat fyysisissä ruumiissa, he tuskin tulisivat toimeen pelkillä hedelmillä. Panitko merkille elämän puun? Saman, joka kasvoi Paratiisissa, jossa Adam ja Eevakin asuivat ja saivat siitä syödä. Arvelen, että myös he olivat henkiruumiissa, kunnes heidät karkotettiin pois paratiisista. Mutta se se on toinen pohdinta.

    Jumalan alkuperäisessä taivaassa oli vain hyviä enkeleitä. Sitten ilmeni, että Saatana, korkea-arvoinen kaunis enkeli, muuttui ja ryhtyi havittelemaan Jumalan kaltaista asemaa. Hän sai houkuteltua puolelleen suuren joukon, ehkä noin kolmasosan taivaan enkelistä.

    Uudessa taivaassa ei ole näitä saatanan johtamia enkeleitä. Saatana on tuhottu ja myös saatanan apulaiset, kuten Antikristus ja väärä profeetta, on myös tuhottu. Varmaan myös kaikki langenneet enkelit ovat saaneet tuomionsa ja kaikki ihmisiä vaivaavat demonit on hävitetty. Ihminen, Jeesus Kristus on tuominnut heidät.

    Jumalan suunnitelma rakentui ihmisen varaan. Loihan hän ihmisen omaksi kuvakseen. Mikä osa Jumalan suunnitelmassa on enkeleillä? Raamattu antaa osviittaa ihmisen tulevaisuudesta, mutta enkeleiden tulevaisuudesta ei Raamattu taida puhua.

     

    Loppusanat 

    Voitko sinä hyvä lukijani päästä Taivaaseen Jumalan ja Jeesuksen luokse, kun kuolet? Internetissä on satoja ja tuhansia sivustoja Raamatullisista kysymyksistä. Varmaan löydät vastauksia esittämääsi kysymykseen taivaaseen pääsystä. Useimmat lukemani sivustot vastaavat myöntävästi. Ja sitähän ihmiset toivovat. Taivaaseen pääsyn odotus on kovin vahva toive ihmisillä, riippumatta mihin uskontokuntaan he kuuluvat.

    Edellä olevassa kirjoituksessani vastasin kysymykseen erilaisten tilanteiden kautta. Raamatun vastaus on: ei kukaan ole noussut taivaaseen paitsi Jeesus Kristus! Tämä vastaus on pari tuhatta vuotta vanha. Mitä jos Jumala ja Jeesus ovat muuttaneet mieltään ja taivaaseen pääseekin nykyisin? Toiveajattelua.

    Taivaaseen kyllä on mahdollista päästä. Eikä se ole vaikeaakaan. On vain uskottava Jeesukseen Kristukseen Jumalan poikaan. Asiaa auttaa vielä, jos uskon lisäksi pyrit elämään Jeesuksen antaman esimerkin mukaisesti ja teet elämässäsi hyviä töitä lähimmäisillesi. Se taivas, johon sinun on mahdollista päästä, on Jumalan luoma Uusi Taivas maan päällä. Siellä Jumala ja Kristus asuvat ja hallitsevat valtaistuimillaan.

    On toinenkin mahdollisuus. Jos Kristus tullessaan maan päälle toisen kerran, arvostaisi sinua niin paljon, että herättäisi sinut ensimmäiseen ylösnousemukseen, pääsisit Kristuksen johtamaan Tuhatvuotiseen valtakuntaan kanssahallitsijaksi ja kun tämä valtakunta loppuu, pääsisit siirtymään Uuteen Taivaaseen Jumalan työtoveriksi muiden pelastuneiden kanssa.

    Suurin osa Kristuksen omista joutuu kuoltuaan odottamaan ylösnousemusta nukkuen haudassa tiedottomana. Uni on niin syvä, että herätettäessä et usko nukkuneesi kuin hetken, vaikka olisi kulunut tuhansia vuosia. Vaihtoehdot ovat uskoville, uudestisyntyneille, pelkästään hyviä tai vieläkin parempia.

    Älä suotta haikaile pääseväsi Pietarin ohitse ”Taivaaseen”, vaan luota Jumalan ja Kristuksen lupaukseen ikuisesta elämästä.

     

     

  • Onko Kristuksen Uudessa liitossa noudatettava Lakiliiton määräyksiä?

    .

    Johdanto

    Jumala antoi Mooseksen kautta lain Israelille ja teki heidän kanssaan liiton. Jumala sanoi: 2 Moos 3:6

    ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.” Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.

    Jumala piti liiton, mutta israelilaiset rikkoivat sen. He saivat siitä rangaistuksen, mutta kokonaan ei Jumala ole hylännyt valitsemaansa kansaa. Rangaistukset ovat olleet kovia: on ollut vuosikymmenien pakkosiirtolaisuus Babyloniin. Temppeli on hävitetty. Israelin kansa on siirretty ympäri maailmaa diasporaan. Roomalaiskirjeessä 9:27 kuvataan kuinka Jesaja huudahtaa Israelista: ”Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös.”

    Jumalan valittu kansa on huonosti pitänyt Jumalan kanssa tehdyn lakiliiton.

    Minkälaisessa liitossa olemme me kristityt? Kristus julisti viimeisellä ehtoollisella meille: Luuk 22:20 Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.” Meillä on siis uusi liitto, joka on astunut vanhan lakiliiton tilalle.

    Mitä se tarkoittaa? Jotkut väittävät, että meillä on uusi liitto, mutta meidän tulee noudattaa kaikkia vanhan lakiliiton määräyksiä. Sen todistaa se, että Jeesus itse teki niin, vieläpä sanoi painokkaasti: Mat 5:17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Toiset taas sanovat, että vain niitä Jeesuksen käskyjä on noudatettava, jotka hän itse on antanut ja jotka ovat vahvistettu evankeliumeissa.

    Tästä on kysymys tässä artikkelissa. Käytän mahdollisimman paljon suoria lainauksia Raamatusta (33/38), jotta ei syntyisi vääriä käsityksiä Jumalan tahdosta. Tulkintaongelmista emme kuitenkaan pääse eroon.

    Sitten teemme pitkän hyppäyksen ajassa noin vuoteen 30 jKr.

    .

    Jeesuksen julkinen toiminta

    Jeesus synagogassa: Luuk 4:17 ”Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan [Jesajan] kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:
    18 ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen,
    19 saarnaamaan Herran otollista vuotta [riemuvuotta].”
    20 Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt.

    4:22 Ja kaikki lausuivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armon sanoja, jotka hänen suustansa lähtivät; ja he sanoivat: ”Eikö tämä ole Joosefin poika?”

    Kuulijat ihastelivat Jeesuksen sanoja ”Herran henki on minun päälläni” ja että ”hän on voidellut minut” sekä ”saarnaamaan Jumalan riemuvuotta”. Nämä kelpasivat hyvin kuulijoille. Monet vielä odottivat sanomaa; ”ja vapauttamaan teidät Roomalaisten ikeestä”. Sitähän kuulijat odottivat.

    Mutta, seuraavat sanat kuitenkin suorastaan raivostuttivat kuulijat:

    25 Minä sanon teille totuudessa: monta leskeä oli Eliaan aikana Israelissa, kun taivas oli suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuri nälkä tuli kaikkeen maahan,
    26 eikä Eliasta lähetetty kenenkään tykö heistä, vaan ainoastaan leskivaimon tykö Siidonin-maan Sareptaan.
    27 Ja monta pitalista miestä oli Israelissa profeetta Elisan aikana, eikä kukaan heistä tullut puhdistetuksi, vaan ainoastaan Naiman, syyrialainen.”
    28 ”Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, tulivat kiukkua täyteen
    29 ja nousivat ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle asti, jolle heidän kaupunkinsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas”.

    Kristusta odotettiin pelastamaan Israel valloittajan käsistä. Toinen seikka oli, että muita kuin juutalaisia halveksuttiin ja aliarvostettiin. Syyrialaiset, vaikka olisivatkin olleet spitaalisia muitten juutalaisten tavoin, olivat kuitenkin toisen luokan ihmisiä, suorastaan Israelin vihollisia. Kuulijoita loukkasi, että juutalaiset oli syrjäytetty ja Jeesus kiinnitti siihen huomiota. Matthew Henryn kommentaari jakeesta 4:27 osoittaa, että Jeesus itse oli tavannut Israelin ulkopuolella suurempaa uskoa kuin itse Israelissa.

    .

    Vanha lakiliitto

    Vanhassa liitossa luvattiin, että Jumala nostaa Israelin kansan muiden kansojen yläpuolelle ja tekee heistä pappisvaltakuntansa, jos he noudattavat Jumalan lakia.

    5 Moos 28:1 ”Jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä ja pidät tarkoin kaikki hänen käskynsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin Herra, sinun Jumalasi, asettaa sinut korkeammaksi kaikkia kansoja maan päällä.
    2 Ja kaikki nämä siunaukset tulevat sinun osaksesi ja saavuttavat sinut, jos kuulet Herran, sinun Jumalasi, ääntä.
    2 Moos 19:5 Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. 6 Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.’ Sano nämä sanat israelilaisille.”

    Jumala on aina pitänyt kiinni liitosta, mutta ihmiset ovat rikkoneet liiton kerta toisensa jälkeen. Liittoon kuuluu myös säädökset niistä liiton rikkomisesta, ja siunauksista, jotka seuraavat liiton pitämisestä. Jos ihminen tai kansa rikkoo liiton, on seurauksena lahjojen ja siunausten menettäminen. 5 Moos 28:15 ”Mutta jos sinä et kuule Herran, sinun Jumalasi, ääntä etkä tarkoin pidä kaikkia hänen käskyjänsä ja säädöksiänsä, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, niin kaikki nämä kiroukset tulevat sinun päällesi ja saavuttavat sinut.”
    3 Moos 26:3 Jos te vaellatte minun säädöksieni mukaan ja noudatatte minun käskyjäni ja pidätte ne, 9 Ja minä käännyn teidän puoleenne ja teen teidät hedelmällisiksi ja annan teidän lisääntyä ja pidän liittoni teidän kanssanne.

    Vanhasta liitosta on sanottu, että se on tulevan liiton malli, tulevan esikuva ja täynnä viittauksia tulevaan. Vanha liitto tehtiin Israelin erämaavaelluksen aikana keskellä Siinain erämaata. Israelin kansa oli vapautunut orjuudesta, minkä katsotaan kuvastavan Jumalan kansan syntyä ja ihmisen uskoontuloa nykymaailmassa. Neljäkymmentä vuotta kestänyt erämaavaellus kuvaa meille ihmisen elämää, joskus rankkaakin iloineen ja suruineen. Erämaavaelluksella oli vain yksi päämäärä – luvattuun maahan pyrkiminen. Näin tulisi olla myös ihmisen elämässä; pitkän uskonvaelluksen jälkeen seuraa lepo ja odotus Kristuksen tulemisesta herättämään ihminen ylösnousemukseen ja luottamus siihen, että Kristus muistaa hänen uskonsa maallisen vaelluksen aikana ja viimeisellä tuomiolla palkitsee hänet ikuisen elämän lahjalla.

    .

    Kristuksen julistama uusi liitto

    Vanhassa liitossa oli rangaistussäännöt lain rikkomisesta, jotka kuitenkaan eivät saaneet ihmisiä noudattamaan lakia. Tämän takia tarvittiin uusi liitto, joka palauttaisi Israelin kansan lainkuuliaisuuden ja saisi liiton piirin myös maailman muut kansat. Sen vuoksi on oikein todeta, että uusi liitto on vanhaa liitoa parempi, varsinkin kun liiton noudattaminen tehtiin paljon helpommaksi kuin vanhan liiton.

    Uusi liitto perustuu rakkauteen. Liiton välimies ja koko Kristikunnan pää Jeesus Kristus osoitti suurinta mahdollista rakkautta uhraamalla oman ruumiinsa ja verensä kaikkien häneen uskovien puolesta.

    Jumala vahvisti vanhan liiton Israelin kansan kanssa käyttämällä välimiehenä Moosesta ja liitto vahvistettiin vuodattamalla uhriverta. Kun Jumala teki uuden liiton Israelin kansan kanssa, hän käytti välimiehenään Poikaansa Jeesusta Kristusta, joka vuodatti liiton vahvistukseksi oman verensä.

    Luuk 22:19 Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: ”Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni.”
    22:20 Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan.

    Heb 8:6 Mutta tämä [Jeesus Kristus] taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu. 7 Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle.
    8:8 Sillä moittien heitä hän sanoo: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton,
    9 en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet minun liitossani, ja niin en minäkään heistä huolinut, sanoo Herra.
    10 Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.

    Uudesta liitosta ennustivat monet profeetat kunnes tuli siihen tarkoitettu profeetta Kristus, joka on uuden liiton julistaja ja sen välittäjä. Uusi liitto tuli! Miksi sitten jakeessa 8 Jumala puhuu vielä uudesta liitosta? Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa. Kristuksen uusi liitto oli tarkoitettu koko Israelille, mutta Israel ei vieläkään ole – joitakin poikkeuksia lukuunottamatta – ottanut Messiastaan vastaan. Jumala sanoo, ettei hän tarkoita sellaista liittoa kuin hän teki viedessään Israelin kansan pois Egyptistä. Sen jälkeenhän on tehty Kristuksen uusi liitto, joka oli tarkoitettu ensin juutalaisille, sitten kreikkalaisille ja sitten koko maailmalle. Room 1:16 ”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. 2:9 Tuska ja ahdistus jokaisen ihmisen sielulle, joka pahaa tekee, juutalaisen ensin, sitten myös kreikkalaisen; 10 mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!

    Apt 13:46 Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: ”Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen.

    1 Kor 1:23-24 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

    .

    Onko lakiliitto vanhentunut?

    Monet väittävät suorastaan kiivaasti, että vaikka lakiliitto ei olekaan enää voimassa, sen lait ja määräykset ovat. Tuntuu aika erikoiselta! Tämän kannan puolustamiseksi tarjotaan itsensä Jeesuksen Kristuksen sanoja:
    Mat 5:17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
    18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
    19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.
    1 Tim 1:8 Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään
    9 ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille,
    10 haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan –
    11 autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu.

    Paavali sanoo kirjeessään Timoteukselle, että laki on hyvä, jos sitä käytetään lain tarkoituksen mukaisesti. Sitten hän luettelee esimerkkejä lain säätämisen tarkoituksesta. Paavali toteaa lopuksi, että ”näin sanoo Jumalan kirkkautta julistava evankeliumi”. Hän siis näkee yhtäläisyyden lain ja evankeliumin välillä. Näinhän varmaan on ollut Kristuksen tarkoituskin; Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti.
    Edelleen Paavali opettaa Roomalaiskirjeessä 3:19-20 ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; 20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.”

    Jäljempänä osoitan esimerkiksi Paavalin vakuuttavin todistuksin, että me emme ole lain alaisuudessa. Jos kerran näin on, eivät kaikki lain ja profeettain määräykset sido kristittyjä – ainoastaan ne Kristuksen antamat määräykset, jotka voimme lukea evankeliumeista.
    Oleellinen kysymys onkin: jos kristityt eivät ole lain alaisuudessa, ovatko enää juutalaisetkaan? Kun Jeesus sanoi, ettei laista häviä pieninkään kirjain, ketä se koskettaa? Tulkinta voisi olla seuraava: Ympärileikatut juutalaiset, jotka haluavat uskoa Jumalaan ja palvoa häntä lain mukaisesti, voivat tehdä niin. Silloin on noudatettava Mooseksen lakia ja siihen liittyviä käskyjä (mitzvot) pilkulleen. Käskyjä on yhteensä 613 kpl. Jos ihminen ei niitä noudata, siitä seuraa Jumalan säätämä rangaistus. Jumala on aina pitänyt liiton Israelin kanssa, mutta israelilaiset ovat siitä useasti luopuneet. Jumala rankaisee ja kurittaa omaa kansaansa, mutta ei koskaan hylkää sitä lopullisesti.

     

    Esimerkkejä lakiliiton vanhentuneista määräyksistä

    Orjasi ja orjattaresi, jotka hankit itsellesi, ostakaa kansoista, jotka asuvat teidän ympärillänne. (3 Moos 25:44)
    23:15 Älä luovuta orjaa, joka on paennut isäntänsä luota sinun luoksesi, hänen isännällensä. (5 Moos 23:15)
    Älä sido puivan härän suuta. (5 Moos 25:4)
    Jos jonkun härkä puskee toisen härän kuoliaaksi, niin myykööt elävän härän ja jakakoot sen hinnan, ja myös kuolleen jakakoot keskenään. (2 Moos 21:35)
    Jos joku myy asuinrakennuksen muureilla varustetussa kaupungissa, olkoon hänellä oikeus lunastaa se vuoden kuluessa siitä, kun hän sen myi; sen ajan kestää hänen sukulunastusoikeutensa. (3 Moos 25:29)
    … viekää molemmat sen kaupungin portille ja kivittäkää heidät kuoliaaksi (5 Moos 22:24)
    Teloitetun rikollisen kuollut ruumis ei saa roikkua hirressä yön yli (5 Moos 21:23).
    Ja kokoa kaikki siitä otettu saalis keskelle sen toria ja polta tulella sekä kaupunki että kaikki siitä otettu saalis kokonaisuhrina Herralle, sinun Jumalallesi; ja jääköön se rauniokummuksi iankaikkisesti, älköönkä sitä koskaan enää rakennettako. (5 Moos 13:16)

     

    Ennustuksia uudesta liitosta

    Mooses

    1 Moos 22:15 Ja Herran enkeli huusi Aabrahamille toistamiseen taivaasta
    16 ja sanoi: ”Minä vannon itse kauttani, sanoo Herra: Sentähden että tämän teit etkä kieltänyt minulta ainokaista poikaasi,
    17 minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit.
    18 Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.”

    5 Moos 18:18 Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua.
    19 Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille. – Jeesus Kristus oli tuo profeetta, jonka Jumala herätti Israelin kansasta. Osa kansasta aluksi oli ihastunut Jeesuksen tulkintaan Jumalan valtakunnasta, mutta lähes kaikki kääntyivät lopulta häntä vastaan.

    2 Moos 19:5 Jos te nyt kuulette minun [Jumalan] ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. 6 Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.’ Sano nämä sanat israelilaisille.” – Israel ei ole pitänyt liittoaan Jumalan kanssa, vaikka Jumala osaltaan onkin.

    5 Moos 30:1 ”Jos sinä silloin, kun tämä kaikki sinua kohtaa, siunaus tai kirous, jotka minä olen asettanut sinun valittavaksesi, painat sen sydämeesi kaikkien kansojen keskellä, joiden luo Herra, sinun Jumalasi, on sinut karkoittanut,
    2 ja palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, sinä itse ja sinun lapsesi, kaikessa, niinkuin minä tänä päivänä sinua käsken,
    3 niin Herra, sinun Jumalasi, kääntää sinun kohtalosi ja armahtaa sinua; Herra, sinun Jumalasi, kokoaa sinut jälleen kaikista kansoista, joiden sekaan hän on sinut hajottanut.
    4 Vaikka sinun karkoitettusi olisivat taivaan äärissä, niin Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin.
    5 Ja Herra, sinun Jumalasi, tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ovat omistaneet, ja niin sinä otat sen omaksesi; ja hän tekee sinulle hyvää ja antaa sinun lisääntyä enemmän kuin isiesi.
    6 Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi ja sinun jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, että eläisit.
    Jumala kokoaa juutalaiset ”taivaan ääristä” omaan maahansa. Tähän yhdistyy Jumalan suorittama sydänten ympärileikkaus, mikä aikaansaa, että Israel rakastaa Jumalaansa kaikesta sydämestään.

     

    Jesaja (n. 740–680 eKr)

    Jesaja lausuu Jumalan ennustuksen pojastaan, jota hän kutsuu palvelijakseen. 42:1 Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden. 42:6 Minä, Herra, olen vanhurskaudessa kutsunut sinut, olen tarttunut sinun käteesi, varjellut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi, 7 avaamaan sokeat silmät, päästämään sidotut vankeudesta, pimeydessä istuvat vankihuoneesta.
    49:6 hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.
    Jesaja ei puhu omiaan ja itse keksimäänsä viestiä; hän puhuu ja kirjoittaa juuri ne sanat, jotka Jumala on pannut hänen suuhunsa. Ei ole Jesajan keksintöä kutsua tulevaa Jumalan poikaa Jumalan palvelijaksi. Ei myöskään Mooses keksinyt omasta päästään kutsua Kristusta profeetaksi. Mitä voimme tästä päätellä?
    Jesaja ennustaa jo 700 vuotta ennen Jumalan pojan syntymää, että Jumalan poika tulee perustamaan (uuden) liiton, joka on valkeudeksi pakanoille. Jumala näki jo ennakkoon, että pakanat tulevat saamaan uuden liiton siunauksen. Tätä ei aluksi ymmärretty, vaan vasta sitten kun oli todettu, että Jumalan oma kansa oli uppiniskainen eikä ottanut Kristusta vastaan, Jeesus antoi lähetyskäskyn viedä uusi liitto kaikille kansakunnille.

    Jesaja ennustaa myöhemmin: 61:4 Ja he rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, kohottavat ennalleen esi-isien autiot paikat; ja he uudistavat rauniokaupungit, jotka ovat olleet autiot polvesta polveen.
    6 Mutta teitä kutsutaan Herran papeiksi, sanotaan meidän Jumalamme palvelijoiksi; te saatte nauttia kansain rikkaudet ja periä heidän kunniansa.
    7 Häpeänne hyvitetään teille kaksin kerroin, ja pilkatut saavat riemuita osastansa. Niin he saavat kaksinkertaisen perinnön maassansa; heillä on oleva iankaikkinen ilo.
    8 Sillä minä, Herra, rakastan oikeutta, vihaan vääryyttä ja ryöstöä; ja minä annan heille palkan uskollisesti ja teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton.

     

    Jeremia (626–570 eKr)

    Jer 31:31 Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;
    Myös Jeremia sai viestin välitettäväksi Jumalalta; myös hän vahvistaa, että Jumala tekee uuden liiton Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa: Jer 31:8 ”Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä. Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja synnyttäväisiä: suurena joukkona he palajavat tänne. 33 Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. 34 Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: ’Tuntekaa Herra.’ Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä”.

    Myös Jeremian välittämään Jumalan lupaukseen liittyy Israelin kansan palaaminen luvattuun maahan ”pohjoisesta maasta, maan perimmäisiltä ääriltä”. Israelin kansa onkin yhdistynyt yhdeksi valtioksi vuonna 1948. Israelin valtion syntymistä ja yhtenäisen maan muodostumista pitivät monet alkukohtana sille, mistä Raamattu sanoo: ”tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin nämä kaikki tapahtuvat.” ”Nämä kaikki” viittaa lopun ajan tapahtumiin, joiden huipentuma on Jeesuksen Kristuksen tuleminen toisen kerran ja tuhatvuotisen valtakunnan perustaminen ensimmäisen ylösnousemuksen pyhien kanssa. ”Tämä sukupolvi” on kuitenkin mennyt ja uutta merkkipaalua on jouduttu etsimään.

     

    Hesekiel (n. 590–565 eKr)

    Hes 37:21 niin puhu heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa.
    22 Minä teen heidät yhdeksi kansaksi siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas on oleva kuninkaana heillä kaikilla. Eivätkä he enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi.
    23 Eivät myöskään he enää saastuta itseänsä kivijumalillaan, iljetyksillään eivätkä millään rikkomuksillansa, vaan minä vapautan heidät kaikista asuinpaikoistaan, joissa ovat syntiä tehneet, ja puhdistan heidät. Ja he ovat minun kansani, ja minä olen heidän Jumalansa.
    24 Minun palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa, ja heillä kaikilla on oleva yksi paimen. Ja he vaeltavat minun oikeuksieni mukaan ja noudattavat minun käskyjäni ja pitävät ne.
    25 He saavat asua maassa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille ja jossa teidän isänne ovat asuneet. Siinä saavat asua he, heidän lapsensa ja lastensa lapset iankaikkisesti, ja minun palvelijani Daavid on oleva heidän ruhtinaansa iankaikkisesti.
    26 Minä teen heidän kanssansa rauhan liiton – se on oleva iankaikkinen liitto heidän kanssansa – istutan ja runsaasti kartutan heidät ja asetan pyhäkköni olemaan heidän keskellänsä iankaikkisesti.
    27 Minun asumukseni on oleva heidän yllänsä, ja minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
    28 Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän Israelin, kun minun pyhäkköni on heidän keskellänsä iankaikkisesti.”
    Em. jakeet osoittavat, että tämä uusi liitto toteutuu, kun Daavid on jälleen Israelin kuninkaana. Toiseksi, Jumalan temppeli on rakennettu uudelleen Jerusalemiin ’heidän keskelleen’. Hebrealaiskirje 8. luku alkaa toteamuksella, että ”meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa”. Jakeessa 8 todetaan liiton solmisajankohdasta, että ”päivät tulevat, jolloin minä teen… Tämäkin viittaa tulevaisuuteen eli Hebrealaiskirjeen kirjoittamisen ajanjankohtaan nähden tulevaisuuteen.
    Juutalaisia on vuosikymmenten aikana muuttanut eri maista Israeliin miljoonia. Raamatussa luvataan, että kaikki juutalaiset palaavat luvattuun maahan. Jumala lupaa, ettei hän jätä tuomatta ainoatakaan heistä.

    Hes 39:27 Kun minä tuon heidät takaisin kansojen seasta ja kokoan heidät heidän vihamiestensä maista, niin minä osoitan heissä pyhyyteni lukuisain pakanakansain silmien edessä. 28 Ja he tulevat tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa, kun minä, vietyäni heidät pakkosiirtolaisuuteen pakanakansojen luokse, kokoan heidät omaan maahansa enkä jätä sinne jäljelle ainoatakaan heistä.
    Edelleen Jumala lupaa Hesekielin todistamana, että Jumala tekee iankaikkisen rauhan liiton Israelin kanssa. Uusi Jerusalemin temppeli rakennetaan. Hesekiel sai tarkat mitoituksetkin (ks. Hes luvut 40-44).

     

    Hebrealaiskirje

    Hebrealaiskirjeessä luvataan myös uusi liitto Israelin ja Juudan heimojen jäsenille:
    Heb 8:8 ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton,
    9 en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet minun liitossani, ja niin en minäkään heistä huolinut, sanoo Herra.
    10 Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. – Jakeen 10 ”näiden päivien jälkeen” viittaa tulevaisuuteen ja lopun aikoina koettavaan suureen ahdistukseen, jonka jälkeen Kristus saapuu maan päälle ja ottaa koko maan kuninkuuden perustaen tuhatvuotisen valtakunnan.

    Heb 8:13 ”Sanoessaan ”uuden” hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään”.

    NASB When He said, “A new covenant,” He has made the first obsolete (vanhentunut, aikansa elänyt). But whatever is becoming obsolete and growing old is ready to disappear. Obsolete sanan asemesta käytetään myös sanaa abrogated, joka vielä selvemmin kuvaa kumoamista, lopettamista, lakkauttamista. Selvää siis on, että lakiliitto on vanhentunut yksinomaisena liittona Jumalan ja ihmisten välillä.

    Se mitä Heb 8:13 sanoo lakiliitosta ”on lähellä häviämistään”, merkitsee, että vielä tuolloin se oli voimassa, mutta lähellä häviämistään.

    Ensimmäinen liitto on siis vielä voimassa juutalaisiin nähden. Kristityille ja pakanoille on olemassa Kristuksen julistama ”uusi liitto”. Kun Jumala toteaa lakiliiton tulleen tiensä päähän ”noiden päivien jälkeen”, hän uudistaa juutalaisten kanssa Kristuksen julistaman uuden liiton. Silloin ei enää ole eri liittoa juutalaisille ja kristityille; on vain Kristuksen uusi liitto ja Kristus on Jumalan ylimmäinen pappi. Hebrealaiskirjeen ”uusi liitto” on itse asiassa Kristuksen 2000 vuotta sitten julistaman uuden liiton uusiminen juutalaisille – joille se alun perin olikin tarkoitettu, mutta jotka eivät ole ottaneet sitä vastaan.

    Pelastus kuuluu kaikille, ei ainoastaan juutalaisille. Apt 10:34 ”Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: ”Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, 35 vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen”. Jesaja kirjoittaa kuitenkin valtakuntien kohtalosta Jes 60:12 ”Sillä se kansa tai valtakunta, joka ei sinua palvele, hukkuu, ja ne kansat hävitetään perinjuurin”. – Tämä ei kumoa em. yksilön pelastusmahdollisuutta. Kansa voi sellaisenaan joutua turmioon, mutta ei Jumala uhraa palvelijaansa syntisten mukana.

    Heb 9:18 ”Sentähden ei myöskään ensimmäistä liittoa verettä vihitty.
    19 Sillä kun Mooses oli kaikelle kansalle julkilukenut kaikki käskyt, niinkuin ne laissa kuuluvat, otti hän vasikkain ja kauristen veren ynnä vettä ja purppuravillaa ja isopin ja vihmoi sekä itse kirjan että kaiken kansan,
    20 sanoen: ”Tämä on sen liiton veri, jonka Jumala on teille säätänyt.”
    21 Ja samoin hän verellä vihmoi myös majan ja kaikki palvelukseen kuuluvat esineet.
    22 Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.
    Heb 9:15 Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

     

    Miten uusi liitto eroaa vanhasta?

    Uusi liitto eroaa lakiliitosta siten, että uudessa liitossa korostuvat rakkaus ja armo.
    Mar 14:22 Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille ja sanoi: ”Ottakaa, tämä on minun ruumiini.”
    23 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille; ja he kaikki joivat siitä.
    24 Ja hän sanoi heille: ”Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä”.

    Joh 14:21 ”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.”
    23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
    24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

    Gal 3:21 Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.
    22 Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
    23 Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
    24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
    26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
    28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
    29 Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.

    14:23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
    24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
    Gal 3:21 Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.
    22 Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat.
    23 Mutta ennenkuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä.
    24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
    26 Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
    28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
    29 Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.

    Efe 1:10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.
    1:11 Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, 1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
    1:18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri [on] hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään

    Room 7:4 Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, hänen, joka on kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle. 5 Sillä kun olimme lihan vallassa, niin synnin himot, jotka laki herättää, vaikuttivat meidän jäsenissämme, niin että me kannoimme hedelmää kuolemalle, 6 mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
    7 Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse.”  8 ilman lakia on synti kuollut                                                                     

    Molemmat liitot on vahvistettu veren vuodatuksella. Vanhassa liitossa vuodatettiin uhrieläimen verta, mutta uusi liitto on paljon arvokkaampi, koska uuden liiton vahvistus oli Jumalan ristiinnaulitun pojan vuodattama veri. Galatalaiskirje vahvistaa, että olemalla Kristuksen omia, me olemme Aabrahamin siementä ja hänen perillisiään Jumalan valtakunnassa.                                        

    Paavali sanoo, että laki herättää synnin himot ja ilman lakia synti on kuollut. Jakeessa 7:5 Paavali sanoo ”nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa”. Lakiin tai itse asiassa siihen sisältyviin määräyksiin (mitzvot) sisältyy suuri määrä sellaisia määräyksiä, joita oli noudatettava Mooseksen aikana, mutta joita ei nykyaikana ole edes mahdollista noudattaa. Voimme kuitenkin todeta jakeen 7:12 mukaisesti että Jumalan laki on pyhä ja käskyt ovat hyviä, ovathan ne suurelta osin myös sisällytetty Kristuksen antamiin uuden liiton määräyksiin.

    Room 3:31: ”Kumoammeko me siis lain vetoamalla uskoon? Emme suinkaan, me päinvastoin vahvistamme sen mitä laki sanoo.”

    Roomalaiskirje vakuuttaa, ettei Jumala ole hylännyt omaa kansaansa. Israel on kuitenkin elänyt paatuneena aina tiettyyn ajankohtaan saakka. Se määritellään näin; kunnes pakanain täysi luku on tullut sisälle. Mitä tarkoitetaan ”täydellä luvulla”? Ja sisälle, mutta minne? Tämä saattaa liittyä toiseen aikamääritykseen, josta kertoo Luukas 21:24 … Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.
    Room 11:2 Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltätuntenut…

    11:25 … Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,
    26 ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: ”Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
    27 Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä.”
    28 Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden.
    29 Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.

     

    Ketkä ovat lain alaisia?

    Room 3:19 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
    Room 2:12 Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
    1 Kor 9:20 ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lainalaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lainalaiset; 21 ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia – vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa – voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;
    Luuk 16:16 Laki ja profeetat olivat Johanneksen aikaan saakka. Sen jälkeen on julistettu evankeliumia [hyvää uutista] Jumalan valtakunnasta ja kaikki pyrkivät sinne väkisin. “The law and the Prophets were until the time of John. Since then, the good news about the kingdom of God has been proclaimed, and everyone is trying to enter it by force.

     

    Voiko ihminen pelastua lain alaisena?

    Ainakin teoriassa on mahdollista, että joku ihminen noudattaa täydelleen lakia. Hän on näin ollen täysin synnitön aivan kuin Jeesus Kristus. Hän pelastuu! Tällaista ihmistä ei vain ole eikä ole ollut. Voin siis todeta, että kukaan ei ole pelastunut noudattamalla lakia, ei kukaan. Jo vanhan lain aikana Jumala armahti raskaasti lakia rikkonutta, vieläpä sanoi kyseisestä henkilöstä, että tämä oli hänen mieleisensä mies! Tällainen ihminen oli kuningas David, joka ihastui kauniiseen Batsebaan ja murhautti hänen miehensä saadakseen kauniin naisen itselleen. 2 Sam 11:15 Ja kirjeessä hän kirjoitti näin: ”Pankaa Uuria eturintaan, kiivaimpaan taisteluun, ja vetäytykää takaisin hänen luotaan, että hänet lyötäisiin kuoliaaksi.” Ja sitten: 11:27 Mutta kun suruaika oli ohitse, lähetti Daavid ottamaan hänet linnaansa, ja hän tuli hänen vaimoksensa. Sitten hän synnytti hänelle pojan. Mutta se, minkä Daavid oli tehnyt, oli paha Herran silmissä.

    Kun Jumala armahti Davidin, se perustui Davidin katumukseen. Apt 13:22 … ’Minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni.’ 13:23 Tämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi, Psa 89:4 ”Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut: 89:5 ’Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen’.” 89:21 minä olen löytänyt Daavidin, palvelijani, olen voidellut hänet pyhällä öljylläni.

    Lakiliitossakin oleva voi pelastua, vieläpä saada erityisen suositun aseman Jumalan edessä.

    Me kaikki olemme yksimielisiä siitä, että Jeesus eli täysin synnittömän elämän. Sen merkitys on siinä, että Jeesus ihmisenä olisi pelastunut niin Lakiliiton vaatimusten mukaan kuin julistamansa Uuden liiton perusteella. Vain olemalla täydellisen synnitön, hän saattoi tulla iankaikkisen pelastuksen aikaansaajaksi kaikille, jotka kuuliaiseesti noudattavat hänen käskyjään. Heb 5:9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän [Jeesus] iankaikkisen autuuden [pelastuksen] aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset. Joh 1:17 Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.


    Jeesuksen käskyjen täydelliseen noudattamiseen ei niihinkään kukaan pysty. Vaikka ne ovatkin paljon helpommat noudattaa verrattuna Lain määräyksiin. Ihminen tarvitsee Jumalan armoa. Galatalaiskirjeessä 2:21 Paavali sanookin:” En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.” Juutalaiset uskoivat ja varmaan uskovat edelleenkin, että lain noudattaminen vanhurskauttaa ihmisen. Kun he eivät usko Kristukseen, eivät he usko pelastukseenkaan Kristuksen kautta. Heille Kristuksen kuolema on yhdentekevä. Gal 3:21 Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.

    Fil 3:9 ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella;
    Rom 8:2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. John 6:63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.

     

    Kristityt eivät ole lain alaisia!

    Jos emme ole lain alaisia, iso kysymys on: minkä alaisia me sitten olemme? Paavalin mukaan hän oli Kristuksen laissa. Sen alaisia mitä Jeesus käski meitä pitämään. Mat 28:20 ”ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

    Jeesus Kristus julisti uuden liiton, jonka ytimeen kuuluu hänen käskyjensä noudattaminen. Ei Jeesus julistanut uutta liittoa ja sen käskyjä Jumalan tahdon vastaisesti. Uudella liitolla käskyineen on varmasti Isä Jumalan hyväksyntä. Uuden liiton jäsenet olivat pääasiassa pakanoita ilman mitään lakia. Uskon kautta he saivat Jumalan pojan antaman liiton lakeineen.
    Lue evankeliumit (Appendix), joissa kaikki Jeesuksen sanat ja käskyt näin väritettyinä.

     

    Kristuksen käskyt

    Jeesus noudatti ”lakia ja profeettoja”, mm. ”sapatin matkaa”. Hän kuitenkin sanoi olevansa myös sapatin herra. Eikö hän tarkoittanut sitä, että sapatin pikkutarkat säännöt joutivat jäädä pois? Jos siis on käytännössä mahdotonta noudattaa kaikkia 613 määräystä, eikö silloin putoa pohja Jeesuksen sanomasta, ettei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Voisiko siis olla niin, että pikkutarkka lain noudattaminen koski juutalaisia, jotka eivät syystä tai toisesta tunteneet Jeesusta ja ne taas jotka tuntevat ja ottavat Kristuksen omakseen, he noudattavat uuden liiton ohjeita? Molemmilla tavoilla voi pelastua, mutta lakiliiton ohjeita noudattamalla se on monin verroin vaikeampaa kuin uuden liiton.

    Uuden liiton kantava periaate on rakasta Jumalaa kaikesta sydämestäsi ja lähimmäistä niin kuin itseäsi”. Tämä rakkauden kaksoiskäskyksi sanottu käsky oli ilmaistu jo Vanhassa Testamentissa. Mooses opetti 3 Moos 19:18 ”Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra. 5 Moos 6:5 Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi”. Vielä Jeesus sanoi jotakin minkä maailma on unohtanut: ”rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat” (Mat 5:44).
    Ja: Armosta te olette pelastetut uskon kautta (Efe 2:8). Muistakaa, että Jeesus sanoi: Minun taakkani on kevyt kantaa! (Mat 11:30)

    Joh 15:10: ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.” – Jos siis kristitty ei ole lain alainen, hän on Kristuksen alainen ja velvollinen noudattamaan Kristuksen antamia käskyjä. Ne löytyvät myös Vanhan Testamentin puolelta, näin uskallan väittää. Mutta ei toisinpäin. Kaikki Vanhan Testamentin mitzvotit eivät ole Jeesuksen antamien käskyjen joukossa.

     

    Kristus on sapatin herra

    2 Moos 31:13 ”Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.
    14 Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla; sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa.
    16 Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona.
    17 Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti.”
    Jumala teki liiton Israelilaisten kanssa ja määräsi sapatin sen ikuiseksi merkiksi.

    Mat 12:8 ”Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra.” Mitä Jeesus tarkoitti tällä? Fariseukset seurasivat Jeesuksen toimintaa voidakseen ottaa hänet kiinni sapatin sääntöjen rikkomisesta. He kysyivat; ”Onko luvallista sapattina parantaa?” voidaksensa nostaa syytteen häntä vastaan (12:10). Jeesus selitti, että (Mooseksenkin lain mukaan) sapattina oli lupa tehdä hyvää, vaikkapa auttaa lammas pois kuopasta, jos se oli sinne pudonnut. Parantaminen oli myös luvallista ja niin Jeesus tekikin. Sapatin säännöt mm. määrittivät kuinka monta askelta sapatin aikana saattoi ottaa. Kun Jeesus vei opetuslapset Getsemanen puutarhaan, se oli ’sapatin matkan’ päässä eli ei tullut liikaa askelia.

    VT:ssa kerrotaan miehestä, joka sapattina keräsi polttopuita erämaassa. Hänet tuomittiin kuolemaan sapatin rikkomisesta. 4 Moos 15:35 Mutta Herra sanoi Moosekselle: ”Se mies rangaistakoon kuolemalla, koko seurakunta kivittäköön hänet leirin ulkopuolella.” Jeesus itse noudatti sapattisääntöä ja myös muita lain määräyksiä. Silloin hän ei vielä ollut julistanut uutta liittoa. Uuden liiton julistamisen tapahduttua tilanne muuttui.

    Oma tulkintani sapatin herrasta on kyllä, että Jeesus katsoi hänelle annetun vallan puitteissa voivansa antaa sapatille uuden sisällön – lepopäivän, johon ei sisälly pikkumaisen tarkkoja määräyksiä.

    Nykyään kristikunta viettää lepopäivää sunnuntaina. Syypää tähän on katolinen kirkko, joka on lisäksi tuonut kristilliseen juhlakalenteriin epäkristillisiä juhlia, kuten joulu ja pääsiäinen sekä lukemattomien pyhimysten muistaminen. Juutalaiset ovat uskollisia Jumalan alkuperäiselle aikataululle ja viettävät sapattia perjantai-illasta lauantai iltaan.

     

    Mitä eroa on olla lain alla ja armon alla?

    Heb 2:2 kuvaa lakiliiton ankaruutta: ”Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa,”
    Room 6:14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
    15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
    16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
    17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
    NASB But thanks be to God that though you were slaves of sin, you became obedient from the heart to that form of teaching to which you were committed,
    Paavali kutsuu tässä Roomalaiskirjeessä Kristuksen uutta liittoa opin muodoksi (form of teaching typos didachē). Jos vanhaa lakiliittoa voisi kutsua nimillä laki ja rangaistus, Kristuksen uutta liittoa valitsisin kuvaamaan sanat rakkaus ja anteeksianto.
    Galatalaiskirjeessä 2:21 Paavali esittää hätkähdyttävän johtopäätöksen: En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.

    Eihän kukaan saa tehdä syntiä olipa lakiliitossa tai uudessa liitossa. Jos joku sanoo olevansa pelastettu armosta ja tekee tahallaan syntiä, ei hän ole pelastuva armosta.

    Apt 25:8, sillä Paavali torjui syytökset ja sanoi: ”Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan.” – Varmaan tämä on täysin totta. Kaikki apostolit sekä Jeesus itse noudattivat Jeesuksen eläessä juutalaisina lakia. Kun Jeesus viimeisellä ehtoollisella juuri ennen kuolemaansa julisti uuden liiton, se vapautti kristityt lakiliitosta siirtymään Kristuksen uuteen liittoon.

    1 Joh 3:4 ”Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.” Mitä tarkoittaa Raamatun sana te ette ole lain vaan armon alaisia? Otetaan käytännön esimerkki. Palataanpa VT:n kertomukseen miehestä, joka sapattina keräsi polttopuita erämaassa (4 Moos 15:32 alk.) Hänet tuomittiin kuolemaan sapatin rikkomisesta. Katso edellä luku sapatin herrasta. Tämän tapahtuneen aikaan elettiin lain alaisina. Jos voimassa olisi ollut Kristuksen uusi liitto, mies olisi katumalla saanut syntinsä anteeksi ja armon kivitystuomiosta.
    1 Joh 5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;
    4 sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.
    5 Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?

    Samaa todistaa myös Jeesus, uuden liiton julistaja:
    Mat 11:29 ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
    30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.
    Vanha liitto sisälsi paljolti samoja lakeja kuin uusikin liitto, mutta vanhan liiton 613 mitzvot’ia olivat monen mielestä orjuuttavia. Jeesus todistaa aivan oikein, että hänen ikeensä on sovelias ja kuorma on keveä kantaa. Alun perin liitto tehtiin juutalaisten kanssa. Kun he eivät ottaneet sitä vastaan, vaan uppiniskaisesti pitivät kiinni vanhasta liitosta, Kristus julisti lähetyskäskyn; menkää maailmaan ja tehkää kristittyjä kaikista maailman kansoista. Eräs keskeinen kanto kaskessa oli vaatimus ympärileikkauksesta, joka koski myös pakanoita. Tästä pidettiin aluksi tiukasti kiinni, mutta erityisesti Paavalin vedottua Jerusalemin seurakunnan johtoon, se päätti huojentaa uusille kristityille asetettuja vaatimuksia, jotta Jeesuksen antama kuorma olisi kevyt kantaa. Päätöksestä todistaa Apt 15:29 ”että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!” – Näistä piti pakanoiden ehdottomasti luopua olivathan nämä kansan keskuudessa vanhoja tottumuksia, verta sisältävien lihojen ja makkaroiden syöminen sekä rietas seksuaalinen kanssakäyminen mm. prostituoitujen kanssa esim. pakanallisten juhlien yhteydessä ’pyhää’ prostituutiota ’temppelineitsyeiden’ kanssa.

     

    Sydämen ympärileikkaus

    1 Kor 7:18 Jos joku on kutsuttu ympärileikattuna, älköön hän pyrkikö ympärileikkaamattomaksi; jos joku on kutsuttu ympärileikkaamatonna, älköön ympärileikkauttako itseään.
    19 Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen.

    Room 2:25 Ympärileikkaus kyllä on hyödyllinen, jos sinä lakia noudatat; mutta jos olet lainrikkoja, niin sinun ympärileikkauksesi on tullut ympärileikkaamattomuudeksi.
    26 Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö hänen ympärileikkaamattomuutensa ole luettava ympärileikkaukseksi?
    27 ”Ulkonaisesti ympärileikkaamaton, joka noudattaa lain käskyjä, on tuomitseva sinut, joka lain kirjaimesta ja ympärileikkauksesta huolimatta rikot lakia.”

    Raamattu puhuu sydämen ympärileikkauksesta ja kehottaa tekemään sen. 1 Kor 7:19 edellä sanoi, ”ei ympärileikkaus ole mitään”, vaan sydämen oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä. Tässä kohdin uusi liitto muuttaa vanhan liiton määräystä. Juutalaiset eivät ole täysin sisäistäneet sydämen ympärileikkauksen tärkeyttä siitä päätellen, että Jeremia varoittaa: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä rankaisen kaikkia, jotka ovat ympärileikattuja, mutta kuitenkin ympärileikkaamattomia” (9:25).

    Toinen tärkeä suhtautumistapa on suhtautuminen juutalaisuuteen: juutalaisuus on ihmisen sisäinen asia. Voisiko sanoa toisin päin: se ei ole juutalainen, joka ei ole sisäisesti juutalainen? Room 2:29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.
    Jo Mooses aikoinaan ymmärsi sydämen ympärileikkauksen merkityksen samoin kuin Jeremiakin, joka kehotti poistamaan ”sydämenne esinahan”.
    5 Moos 10:16 Ympärileikatkaa sentähden sydämenne älkääkä olko enää niskureita.
    Jer 4:4 Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja poistakaa sydämenne esinahka, te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ettei minun vihani syttyisi kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa, teidän tekojenne pahuuden tähden.
    Psa 119:33 Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti.
    34 Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni.
    35 Anna minun vaeltaa sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan.
    36 Anna minun sydämeni taipua sinun todistuksiisi, ei väärän voiton puoleen.

     

    Pyhitys

    2 Tes 2:13 Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sentähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.
    Pyhitys ja sydämen ympärileikkaus ovat aika paljon samaa tarkoittavia. Pyhitys (kreik. hagiadzoo) tarkoittaa jatkuvaa hengellistä kasvua uskovan elämässä, jonka saa aikaan Pyhä henki. Pyhitys merkitsee liittoa Jumalan kanssa. Pyhittyvä ihminen antaa tietoisesti elämänsä Jumalalle ja katuu aikaisempaa maallista elämäntapaansa ja epäpuhtaita ajatuksiaan. Pyhittyessään ihminen saa Jumalan sinetin. ”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.” [Room 6:22]

     

    Jerusalemin Herran temppelit

    Ennen kuin ensimmäistäkään temppeliä oli rakennettu, jouduttiin tyytymään erämaaolosuhteissa neljäkymmentä vuotta kestäneen vaelluksen aikana telttakankaasta rakennettuun pyhättöön. Kankainen esirippu jakoi pyhäkön kahteen osaan. Esiripun takana oli kaikkein pyhin, jossa Jumala itse oli läsnä. Sinne sai ainoastaan ylimmäinen pappi astua sisään ja hänkin vain kerran vuodessa. Esirippu siis sulki tien kaikkein pyhimpään Jumalan luokse ikään kuin taivaaseen. Kun Kristus kuoli ristinpuussa, Jerusalemin temppelin esirippu repesi kahtia. Se merkitsi, että Kristus oli antanut sovitusuhrin ja nyt tie oli kaikille avoin Jumalan yhteyteen, pelastukseen Kristuksen veressä.

    Ensimmäinen temppeli: Salomon temppeli (”Beit HaMikdash”) eli Jesusalemin ensimmäinen ”Herran temppeli”, oli Raamatun mukaan Jerusalemin ensimmäinen juutalainen pyhäkkö. Sen rakennutti kuningas Salomo, ja se korvasi Mooseksen rakennuttaman Ilmestysmajan. Temmpelin tuhosivat Babylonialaiset vuonna 586 eKr.

    Toinen temppeli: Jälleenrakennettua toista temppeliä rakennettiin 46 vuotta ja valmistui vuonna 516 eKr. Roomalaiset tuhosivat sen vuonna 70 jkr.

    Kolmas temppeli: Tällä hetkellä ei toisesta temppelistä ole jäljellä kuin niin kutsuttu ”itkumuuri” eli Länsimuuri, joka on tukimuuri, alun perin Herodes Suuren noin vuonna 19 eKr. rakennuttamia temppelin lisärakennuksia varten. Siihen aikaan myös laajennettiin temppeliaukiota nykyiselleen yli hehtaarin kokoiseksi.
    Tuolloin siihen saakka melko luonnon¬mukaisena säilynyt pieni kukkula, jonka huipulla sekä ensimmäinen että toinen temppeli olivat sijainneet, laajennettiin nykyiseksi paljon laajemmaksi yli hehtaarin laajuiseksi tasanteeksi.
    Juutalaiset vietiin maanpakolaisiksi vuonna 597 eKr. Babyloniaan Kaksoisvirran maahan. Maanpakolaisuus päättyi vuonna 539 eKr. kun Kyyros vapautti juutalaiset palaamaan Juudeaan rakentamaan temppelin uudestaan.
    Jos on Herran temppeli kokenut hävityksiä ja tullut jälleen rakennetuksi ja uudelleen hävitetyksi, on paikalle rakennettu muslimien Al-Aqsa moskeija kokenut samanlaisen kohtalon. Vuonna 1968 sodassa Israel valloitti Jerusalemin ja sen jako muslimien ja juutalaisten kesken päättyi. Temppelivuorella on kuitenkin yhä yksi muslimien pyhimmistä moskeijoista ja siinä mielessä voidaan sanoa, että Jerusalem on yhä ”pakanain tallattavana” kunnes pakanain ajat täyttyvät (Luuk 21:24).

     

    Mitä Raamattu sanoo tulevasta kolmannesta temppelistä?

    Sak 6:12 ja sano hänelle näin: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Katso, mies nimeltä Vesa! Omalta pohjaltansa hän on kasvava, ja hän on rakentava Herran temppelin.
    13 Herran temppelin hän on rakentava, ja valtasuuruutta hän on kantava, ja hän on istuva ja hallitseva valtaistuimellansa; hän on oleva pappi valtaistuimellansa, ja rauhan neuvo on vallitseva niitten molempien välillä.

    Jumala puhui Mooseksen kautta ja sanoi lähettävänsä Mooseksen kaltaisen profeetan, jota kaikkien tulisi kuulla. 5 Moos 18:18 ”Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua”. Tämä Mooseksen tarkoittama mies on ’Vesa(tai Verso, hebr. tsemach engl. sprout, growth, branch), jolla ymmärretään Jeesusta. Jakeessa 13 sanotaan, että hän Kristus on rakentava [kolmannen] Herran temppelin. Hän istuu nyt valtaistuimellaan taivaassa ja tullessaan toisen kerran maan päälle, istuu valtaistuimellaan tuhatvuotisen valtakunnan kuninkaana maan päällä.

    Sakarjan ennusteen mukaan Kristus tulee rakentamaan Jerusalemiin kolmannen Jumalan temppelin. Antikristuksesta kerrotaan, että hän temppelissä julistautuu Jumalaksi; temppeli missä julistautuminen tapahtuu ei ymmärtääkseni voi olla em. ennusteen mukainen kolmas Jumalan temppeli, vaan jokin muu, vaikkapa Vatikaanissa sijaitseva Pietarin kirkko. Tuskin Kristus sietäisi sitä, että Antikristus saisi saastuttaa Jumalan temppelin moisella julistuksella. Ja itse asiassa se ei ole mahdollistakaan, koska temppeli rakennetaan vasta kun Kristus on tullut.
    Kristus tulee myös olemaan ylimmäinen pappi luovutettuaan maallisen vallan takaisin Isälle.

     

    Pakanatkin voivat pelastua

    Room. 2:12 ”Sillä kaikki, jotka ilman lakia [eivät ole lain alla] ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
    14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
    15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä – 
    16 sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.

    Pakanoillakin, vaikka eivät ole lain alla (eivät tiedä mitään laista), on mahdollisuus pelastua em. jakeiden todistuksen perusteella.
    Jer 4:4 Ympärileikatkaa itsenne Herralle ja poistakaa sydämenne esinahka, te Juudan miehet ja Jerusalemin asukkaat, ettei minun vihani syttyisi kuin tuli ja palaisi, eikä olisi sammuttajaa, teidän tekojenne pahuuden tähden.
    5 Moos 10:16 Ympärileikatkaa sentähden sydämenne älkääkä olko enää niskureita.
    5 Moos 30:6 Ja Herra, sinun Jumalasi, ympärileikkaa sinun sydämesi ja sinun jälkeläistesi sydämet, niin että rakastat Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, että eläisit.

     

    Pelastava usko

    1 Joh 5:1 Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
    2 Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
    3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;
    4 sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.
    5 Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
    6 Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
    7 Sillä kolme on, jotka todistavat:
    8 Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä.
    9 Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
    10 Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
    11 Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
    12 Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.
    13 Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä.
    Johanneksen taltioima todistus on selvä ja vakuuttava; Iankaikkinen elämä on uskossa Jumalan Poikaan Jeesukseen Kristukseen. Se on uskon peruskallio. Entä riittääkö tämä usko tuomaan pelastuksen ihmiselle, joka tekee syntiä kerran toisensa jälkeen? Uskoon on liityttävä katumus synneistä ja silloin uskova ihminen saa synnit anteeksi ”seitsemänkymmentä kertaa seitsemän”. Tässä kohdin ajattelen vaikkapa homoseksuaaleja, avioliiton ulkopuolisen seksin harrastajia, alkoholisteja tai muita ihmistä orjuuttavia tapoja. Kenenkään ei pidä kuitenkaan ajatella, että ”vielä tämän kerran teen tätä syntiä ja pyydän sitä anteeksi”. Heb 10:26-28 ”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.

    Room 2:28 Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
    2:29 vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.
    1 Kor 7:18 Jos joku on kutsuttu ympärileikattuna, älköön hän pyrkikö ympärileikkaamattomaksi; jos joku on kutsuttu ympärileikkaamatonna, älköön ympärileikkauttako itseään.
    7:19 Ei ympärileikkaus ole mitään, eikä ympärileikkaamattomuus ole mitään, vaan Jumalan käskyjen pitäminen.
    Vaikka Jeesus on syntyään Jumalan poika, on Jumala korottanut Jeesuksen Herraksi ja Kristukseksi oman kunniansa tähden. ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” (Apt 4:12)


    Uusi liitto tehtiin Israelin kanssa, mutta kävi ilmeiseksi, ettei Israel ottanut liittoa omakseen. Jeesuksen eläessä suuret joukot kansasta seurasivat häntä ja huusivat häntä Daavidin pojaksi, mutta yhtä nopeasti luopuivat hänestä, kun alkoivat ymmärtää, että Jeesuksen tarkoitus ei ollut tulla heidän maalliseksi kuninkaakseen ja vapauttajakseen Roomalaisten ikeestä.

     

    Vanhurskauttaminen

    Room 3:20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
    21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
    22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
    23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
    24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
    25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
    26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
    28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
    Room 4:5 mutta joka ei [uskon] töitä tee, vaan uskoo häneen [Jumalaan], joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
    Mat 12:37 Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.”

    Mitä vanhurskauttaminen oikeastaan tarkoittaa? Kun Jumala vanhurskauttaa ihmisen, Jumala julistaa tämän syyttömäksi, oikeamieliseksi ja pyhäksi sekä vapauttaa hänet synnin syyllisyydestä. Vanhurskauttamisessa Jumala julistaa ihmisen syyttömäksi perustuen Kristuksen sovitustyöhön. Jumala ei kysy ihmisen ansioita, vaan onko hän uskossa Kristukseen. Vaikuttaa siltä, että vaikka pelastus on näin tehty uskoon perustuvana helpoksi, usko on monelle liian korkea kynnys. Kuinka paljon korkeampi se olisikaan, jos vielä edellytettäisiin lain tekoja, Raamatun hyvää tuntemusta yms. Sanoihan Paavali (1 Kor 1:18), että sana rististä (uskosta) on hullutusta niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

    Edellä olevista jakeista käy selville vanhurskauttamisen perusteet. Ensinnäkin, kukaan (’mikään liha’) ei tule vanhurskaaksi lain teoista, vaikkakin niistä tulee ihmiselle synnin tunto. Vanhurskaus tulee uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Näin tuleva vanhurskaus tulee erotuksetta kaikille uskoville. Vanhurskaus tulee lahjaksi kaikille Jumalan armosta Jeesuksen Kristuksen lunastuksen kautta. Roomalaiskirjeen todistuksen loppupäätelmä on jakeessa 28: ”ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” Tämä on Kristinuskon ja Uuden liiton kulmakivi.
    Jaak 2:18 Joku ehkä sanoo: ”Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.

    Kun ihmisellä on uskoa, hän tuo sen esille myös teoissaan. Jaakob toi tämän esille kirjoittaessaan: Jaak 2:15-17 Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: ”Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne”, mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on? Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut. Jakeessa 2:14 Jaakob kysyy: Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?

    – Asettuuko Jaakob eri kannalle kuin Paavali? Eräässä kommentaarissa tuodaan esille uskon laadun merkitys. Jos joku vain sanoo uskovansa, se ei riitä ja hän ei ole oikea uskova. Tosi uskova pitää uskonsa vuoksi tärkeänä myös tehdä uskon tekoja. – Joskus uskon teot voidaan viedä liian pitkälle: oikean uskon nimissä on sodittu lukemattomia uskonsotia, vainottu toisin uskovia, ja vähintäänkin lausuttu kadotustuomioita. Ei Jumala vaadi tällaista käytöstä. Se menee yli Kristuksen opetuksen. 2 Joh 1:9 Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika.

    Meillä on vain yksi Jumala Jehova. Hän on sinun Jumalasi ja minun Jumalani. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus.

image_pdfimage_print