PELASTUS

 

  • Mitä pelastus tarkoittaa?

    Salattu Raamattu

    Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa (Joh. 3:13).

    Tässä kirjoituksessa pohdiskelen mm. seuraavia kysymyksiä:

    Mitä pelastus tarkoittaa?  Onko pelastuminen määrätty ennakkoon, eli kysymys predestinaatiosta? Mihin pelastutaan? Ketkä pelastuvat? Ketkä eivät? Onko pelastuksen saavuttaminen helppoa vai vaikeaa? Mikä ratkaisee? Usko vaiko hyvät teot? Lopun ajat, tunnusmerkkejä. Mihin joutuvat ne, jotka eivät pelastu, helvettiinkö?

     2.Tess. 2:8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, 
    2:9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä 
    2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. 
    2:11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
    2:12 että
    kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.

    Yllä olevat jakeet ovat tärkeitä. Pelastus lähtee totuudesta. Totuus edellyttää rakkautta sen löytämiseen. Kun se on löytynyt, se vaan pitää uskoa. Saatana tekee kaikkensa, että ihmiset eivät löytäisi Raamatun totuutta.

     

    Kaikki sitä haluavat, toiset aktiivisesti, toiset eivät edes ajattele asiaa. Ehkä yleisin ihmisten määritelmä pelastumisesta on, että kuoltuaan pääsee taivaaseen. Yleisesti ihmiset uskovat omistavansa kuolemattoman sielun; hyvät ihmiset pääsevät kuoltuaan taivaaseen ja kovasti syntiä tehneet puolestaan joutuvat ikuisen piinaavan tulen helvettiin. Joissakin uskontokunnissa saatetaan opettaa, että otettuaan vastaan Jeesukseen elämäänsä ja saatuaan syntinsä anteeksi, on pelastunut. Jotkut jopa uskovat, että kerran pelastunut on aina pelastunut. Onpa ollut sellaisiakin aikoja, jolloin pelastumiseen pääsyä on voinut helpottaa rahalahjalla – aneita ostamalla. Ainakin ihminen saattoi rahalla helpottaa ja lyhentää kiirastulessa vietettävää aikaa. Sen jälkeenhän oli sitten vuorossa kirkon opin mukaan pääsy taivaaseen.

    Kaikki kuolevat ainakin kerran. Pelastus on sitä, että ei joudu kuolemaan toista kertaa, vaan vanhurskaat saavat ikuisen elämän – kuolemattomuuden.

  • Predestinaatio 

    Mitä se tarkoittaa? Kuka pelastuu? Onko pelastuminen, tai tuhoutuminen päätetty ennakolta jokaisen ihmisen kohdalta?

    Predestinaatiolla tarkoitetaan Jumalan tekemää iankaikkista valintaa. 1500-luvulla Reformoidun kirkon perustaja Jean Calvinin mukaan Jumala on päättänyt etukäteen kenet hän pelastaa, ja kenet hylkää kadotukseen. Calvinista oli kauhistuttavaa, että Jumala olisi luonut jotkut ihmiset pelastumaan ja muut kadotukseen. Calvin kehitti tältä pohjalta sittemmin jyrkän niin sanotun kaksinkertaisen predestinaatio-opin, jonka mukaan Jumala on luonut toiset ihmiset pelastusta varten ja toiset kadotusta varten. Kalvinistista perintöä ovat käsitykset vastustamattomasta armosta ja oppi siitä että ennaltavalittujen on mahdotonta luopua (ns. kerran pelastettu – aina pelastettu -oppi).

    Miten tämä olisi yleistettävissä kaikkiin ihmisiin? Mitä merkitystä olisi silloin Kristuksen lunastustyöllä? Entä ihmisen vapaalla valinnalla, vapaalla tahdolla?

    Raamatussa on kuitenkin kohtia, joista ilmenee, että Jumala on jo ennen aikojen alkua valinnut tietyt henkilöt palvelustyöhönsä ja sitä kautta pelastukseen. Jumala on armosta ja omien aivoitustensa mukaan valinnut ihmiskunnasta pelastettujen joukon, jonka Hän on määrännyt edeltäkäsin iankaikkiseen elämään. “Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltä määrätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan, että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi”. (Ef. 1: 11,12). Jumala on siis edeltä käsin määrännyt joukon ihmisiä pelastukseen. Tätä voisi kutsua positiiviseksi pelastusmääräykseksi. Entä onko vastaavasti olemassa Jumalan negatiivista pelastusmääräystä? Ei ole. Jumalan ennaltamäärääminen ei sisällä kadotustuomiota; ketään ei siis ole edeltämäärätty kadotukseen. Jumalahan toivoo, että kaikki ihmiset katuisivat ja pelastuisivat. Sitä vartenhan Jeesuskin julisti evankeliumia, että ihmiset tekisivät oman pelastukseen johtavan valintansa evankeliumin sanoman kuultuaan.

    Predestinaatiota puoltaa – ainakin tiettyjen Jumalan valittujen osalta – Room. 8:29 ”Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; 30 mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut”. – Valitutkin voivat luopua uskostaan. Mat. 24:24 puhuu lopun ajoista: Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.”  Ehkä tunnetuin valittu luopuja oli Juudas Iskariot, yksi Jeesuksen apostoleista. Kun luemme Raamattua, voimme monesta kohdin päätellä, että kaikkia ihmisiä koskeva predestinaatio ei voi olla Jumalan tahto:

     

    –     Raamattu vakuuttaa, että viimeisellä tuomiolla kukin tuomitaan tekojensa mukaan. Tämähän olisi tarpeetonta jos kerran tekomme olisivat ennalta määrätyt. Valitut eivät voisi luopua uskostaan.

    –     Hyvät ja pelastukseen määrätyt ihmiset eivät tarvitsisi sitä kilvoittelua ja Raamatun ohjausta mitä Jeesuskin painotti.

    –     Jumala varoittaa tulevista rangaistuksista etukäteen kertomalla niistä profeetoilleen; miksi Hän tekisi näin jos tapahtumat olisivat ennalta määrätyt?

     

    Roomalaiskirjeen 8. luvun mukaan Jumala on ’edeltä tuntenut ja määrännyt, valitsemansa ihmiset vanhurskauteen. Vaikka Jumala valitsi tietyt ihmiset, valinta kuitenkin edellyttää Kristuksessa pysymistä. Joh 15:4 ”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. 15:6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.”  2 Piet 1:10 muistuttaakin tästä: ”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;

    Onko Jumalan predestinaatio kaikenkattava? Edellisestä kävi jo ilmi, että valittujenkin on ponnisteltava saadakseen kutsumisensa ja valitsemisensa tehdyksi lujaksi ja pysyväksi. Eikö sitten muilla ihmisillä, joita ei ole ennalta kutsuttu ja valittu, ole mahdollisuutta tulla Jumalan lapsiksi? Jumalahan haluaa kaikkien pelastuvan.

    Joh 1:12 ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän [Jeesus] antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä

    Apt 10:34 Niin Pietari avasi suunsa ja sanoi: “Nyt minä totisesti käsitän, ettei Jumala katso henkilöön, 35 vaan että jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskautta, on hänelle otollinen”.

     

    Muutkin voivat uskoa ja pelastua, ei ainoastaan ennen maailman luomista valitut yksilöt. Tai sitten on niinkin, että valitut voivat harhautua pois Kristuksen uskosta: Mat 24:24 ”Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.”

     

    Valitutkin voivat luopua, kuten Raamattu kertoo tulevan tapahtumaan antikristuksen ja väärän profeetan vaikutuksen johdosta. Viimeisinä päivinä Jumala ”Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, (2 Tes 2:11), jonka aikaansaa antikristus, ”tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä” (jae 9).

    Ef. 1:13 ”Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, 14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.” – Joku tutkija on näihin jakeisiin viitaten lausunut, että jos joku on ennalta määrätty (predestined) aina ennen aikojen alkua, niin mitä tarvetta on silloin saada vakuus pelastumisesta? Jos joku todella uskoo predestinaatioon, jossa pelastus on määrätty jo kauan etukäteen, hän ei pidä efesolaiskirjeessä mainittua Jumalan sinettiä tarpeellisena. Yritin edellä osoittaa, että pelastumiseksi on Jumalan sinetistä ja valinnasta huolimatta jatkuvasti kilvoiteltava. Ja huomattakoon, että Jumala on predestinoidut myös valittujen luopumisen. Ei Paavalikaan voinut olla varma valintansa pysyvyydestä ilman ponnisteluja sen säilyttämiseksi. Hän kirjoittaakin Fil 3:11 ”jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. 12 Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut.

    Miksi apostolien usko oli niin heikko?

    Mat. 10:7 “Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ‘Taivasten valtakunta on tullut lähelle.’ 8 Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.”

    Jeesus lähetti kaksitoista opetuslastaan julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita. Heillä oli valta parantaa ja jopa herättää kuolleita. Kun Jeesus oli ristiinnaulittu ja Hänen oli määrä nousta kolmantena päivänä kuolleista, apostolit eivät saattaneet sitä uskoa. Apostolit olivat todistaneet Lasaruksen herättämistä kuolleista, mutta miksi heillä – näillä jo ennen aikojen alkua valituilla ja määrätyillä – ei ollut uskoa siihen, että Jumala herättäisi myös Jeesuksen kuolleista? Vasta itse nähtyään ylösnousseen Jeesuksen ja naulojen jäljet Hänessä, he uskoivat ylösnousemuksen tapahtuneen. Heidän uskonsa sai sinetin kun Pyhä Henki tuli heidän päälleen.

  • Luther – sidottu ratkaisuvalta

    Uskonpuhdistaja Martti Luther noin 500 vuotta sitten hyväksyi käsityksen pelastettujen positiivisesta edeltämääräämisestä, mutta jätti negatiivisen edeltämääräyksen kadotettujen osalta avoimeksi. Tältä pohjalta on siten ymmärrettävissä Lutherin käsitykset, ettei ihminen kykene itse vaikuttamaan omaan pelastukseensa eli oppi ihmisen sidotusta ratkaisuvallasta. Sehän tuntuu olevan kovin lähellä Calvinin oppia. Tutkin tarkemmin tähän liittyviä Raamatunjakeita. Jo tässä vaiheessa sanon käsityksenäni, että monessa kohdin Raamattu kehottaa ihmistä katumaan ja noudattamaan niin Jumalan kuin Jeesuksenkin käskyjä pelastuakseen. Sehän juuri tarkoittaa, että ihminen voi kilvoitella ja näin omalla ponnistelullaan saada Jumalan anteeksianto ja uskon ja armon avulla pelastua. Se saattaa olla kovankin työn takana, mutta kadotukseen ihminen saattaa itsensä kovin helposti.

    Jaak. 2:5 Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?

    Room. 8:28-29 Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.

    Seuraavassa kuitenkin joitakin Raamatunkohtia, joita voidaan Calvinin tavoin käyttää perusteluina ennalta määräämiselle:

    “Jumala armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo” (Room.9:15)

    Sillä Moosekselle hän sanoo: “minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan”.  9:16 Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.  21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?  23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? 

    Jumala on kuin savenvalaja, jolla on oikeus luoda astioita mihin tahansa käyttöön, vaikka hylättäväksi. Jumalan aivoituksista emme läheskään aina tiedä, vain sen minkä Hän ilmoittaa Raamatussa. Jumala on todellakin luonut ihmisiä eri tarkoituksia varten. Sen vuoksi Hän on sanansa mukaan antanut ihmisille uskoa eri määrän. Room. 12:3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

    Miksi Jumala ei ole antanut kaikille uskoa saman mitan mukaan? Kuitenkin Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat. 1.Tim. 2:4  … joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Tästä voisi tehdä sen johtopäätöksen, että pelastus on mahdollinen myös sellaiselle, jonka usko on heikompi kuin niiden, jotka Jumala on valinnut jo ennen aikojen alkua: Efes. 1:4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, 
    1:5
    edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,  6 sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,  7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.  8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,  9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä –  10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. 11 Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,

    Mutta, ovatko ihmiset tahdottomia nukkeja, jotka eivät ymmärrä omaa parastaan eivätkä tule edes ajatelleeksi valinnan tärkeyttä? Reformoitu teologia ratkaisee ihmisen tahdottomuuden ongelman toisella tavalla: Jumala on kaikkivaltiudessaan luonut meidät sellaisiksi, että jotkut osaavat ja ymmärtävät ottaa Kristuksen vastaan vapaasta tahdostaan. Jumalan armovalinta ja ihmisen vapaa tahto eivät siis ole ristiriidassa keskenään.

    Jos siis Jumala on ennalta määrännyt ja ennalta tiennyt, että tietyt ihmiset ovat valittuja pelastukseen, niin mikä on toisten kohtalo? Ovatko he tuomitut kadotukseen? Mutta Jumalahan sanoo, että Hän toivoisi kaikkien ihmisten pelastuvan!  2.Piet.3:9 Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, ninkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen. Raamattu ei voi olla ristiriitainen, joten joku selitys tälle näennäiselle ristiriidalle täytyy olla.

    Katekismuksessa ev.lut. kirkko sitoutuu Lutherin opetukseen, jonka hän on ilmaissut Vähässä katekismuksessa näin: “Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä”. Pyhä Henki kutsuu monia. Mat. 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Miksi ei kaikkia kutsuta? Vastaus tähän voi olla yksinkertaisesti, että evankeliumin ilosanoma ei tavoita kuin pienen osan ihmisistä, mutta he kaikki ovat kutsuttuja. Se, että valittuja on niin vähän, johtuu ensinnäkin siitä, että vain pieni osa kutsutuista ottaa kutsun vastaan. Toinen mahdollisuus olisi, että Jumala on ennalta jo ennen maailman luomista nähnyt ja määrännyt, että pienen osa ihmisistä Hän kutsuu ja valitsee johtamaan ihmiskuntaa ”kuninkaina ja pappeina” (Ilm. 5:10) yhdessä Kristuksen kanssa.

    Ainakin apostolit ja itse Kristuksenkin Jumala oli Efesolaiskirjeen mukaan valinnut jo ennen maailman luomista. Ehkä Juudas Iskariotkin, vaikkakin tässä kohdin Jumalan ennaltanäkeminen on tarkoittanut sitä, että Hän ennalta tiesi Juudaksen kavaltavan Jeesuksen. Monia muita Jumala on kutsunut ihmisen elämän aikana. Harvat ovat tulleet valituiksi, vai sanoisinko hyväksytyiksi Jumalan silmissä. Usein on kuitenkin käynyt niin, että valittu ei kestäkään loppuun saakka, vaan luopuu uskostaan ulkoisten paineiden alla. Paineet ja houkutukset sekä lopunajalla esiintyvät suuret ihmeteot erehdyttävät ihmisiä ja ovat saatanan tekoja. Ketään ei tulkintani mukaan ole etukäteen tuomittu kadotukseen. Jeesus kysyikin, että mahtaako hän löytää uskoa tullessaan toisen kerran.

    Calvinin (ja Ulrich Zwinglinkin) reformoitu teologia korostaa Jumalan kunniaa ja yksinvaltiutta kaikissa asioissa. Sovittiko Jeesus kuolemallaan tosiasiassa vain ne, jotka Jumala on päättänyt pelastaa? Jos katsotaan, että Jeesus kuoli kaikkien puolesta, on tällöin hyväksyttävä periaate ihmisen vapaasta valinnasta; ilman vapaata valintaa ei Jeesuksen kuolemaa kaikkien puolesta ole mahdollista hyväksyä. Myös Jehovan todistajat ovat esittäneet ajatuksen, että Jeesus, toisin kuin Raamattu sanoo, ei ole välimies kaikkien ihmisten ja Jumalan välillä, vaan ainoastaan Jumalan valittujen, ns. pienen joukon, 144.000 välillä.  Nämä ovat Jehovan todistajien käsityksen mukaan nimenomaan Jehovan todistajia.

     

    Miksi en usko kaikkien ihmisten negatiiviseen predestinaatioon, ennalta määräämiseen ja ennaltavalintaan?

    Miksi Jumala kutsuisi ihmisiä kerran tai useammankin tämän elämän aikana, jos Jumala olisi jo edeltäkäsin tehnyt sitovan valinnan? Miksi Jumala olisi nähnyt tarpeelliseksi tuottaa ihmiskunnalle Raamatun opiksi ja ojennukseksi? Tai miksi Jumala tuo sanassaan esille houkuttavan palkinnon pääsystä Jumalan valtakuntaan, jos Hän on jo edeltä tehnyt valintansa niiden osalta, jotka sinne pääsevät? Jos Jumala on jo tehnyt valintansa ja määrännyt ketkä ovat valittuja, kuinka valitutkin voivat langeta ja luopua? Miksi Jumala sallii koettelemukset valituilleen, jotka eivät kestä koettelemusta? Kaikkihan eivät kestä loppuun saakka uskollisina. Jos Jumala on jo edeltä valinnut omansa, miksi Hän toivoo kaikkien pelastuvan? Jos kaikki kerran on Calvinin mukaisesti edellämäärättyä, miksi meitä Raamatussa kuitenkin kehotetaan valitsemaan pelastuksen tie ja kilvoittelemaan sillä? ”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi, sillä jos sen teette, ette koskaan lankea, sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.” (2. Piet. 1:10,11). Miksi meidän pitäisi pyrkiä lujittamaan kutsumuksemme ja valintamme, jos Jumala on meidät ennalta valinnut. Eikö kaikki joka tapauksessa toteudu Jumalan säätämällä tavalla?

    Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltä valmistanut kirkkauteen?” (Room. 9:21-23). – Vihan astioillekin Jumala osoitti kärsivällisyyttä eikä suinkaan ollut edeltäkäsin tuominnut heitä kadotukseen, vaikka oli varmaan edeltä nähnyt heidän tulevan kohtalonsa. Miksi Jumala osoitti pitkämielistä kärsivällisyyttä vihan astioille eli kadotukseen menossa oleville ellei Hän viimeiseen saakka odottanut näiden katuvan ja pääsevän näin osallisiksi Jumalan tarjoamasta pelastuksesta? Jumala soisi kaikkien pelastuvan, mutta on uskonut viime kädessä valinnan ihmisille.

    Kun Jumala on kaikkitietävä, myös edeltä käsin, Hän on varmaan tiennyt, että Adam ja Eeva tulevat tekemään vastoin Hänen määräystään. Hän on varmaan tiennyt, että saatana ylpistyy ja haastaa Hänet. Jumala on varmaan tiennyt ja suunnitellut, että Hänen Poikansa syntyy ihmisenä neitsyestä, joka on kuningas Davidin suvun jälkeläinen, joka elää synnittömän ihmisen elämän ja kuolemallaan lunastaa ihmiskunnan saatanan vallasta. Hän on myös suunnitellut ja tiennyt, että pieni joukko seuraa Jeesusta apostoleina ja toinen pieni joukko pyhiä tulee johtamaan Jumalan valtakuntaa yhdessä Jeesuksen kanssa ja että tulee olemaan suuri joukko, joka pelastuu valtakuntan. Kaikilla näillä pelastuvilla on vapaa valinta, mutta jos kestävät uskollisina loppuun asti, he pelastuvat lopun ajan suuresta ahdistuksestakin. Näin on Jumala suunnitellut.

    Jokainen ihminen päättää omasta kohtalostaan. Uskoako evankeliumi Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen lunastusuhrista ristinkuolemalla vai hylätä se hullutuksena. Suurin osa ihmiskuntaa hylkää kuulemansa evankeliumin eikä näe tarpeelliseksi tutkiskella sitä hengellisesti. 1.Kor 1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 1.Kor. 2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. 

    “Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” (Mark. 16:16),

  • Edeltätietäminen ja edeltämäärääminen

    Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi”. Jer. 1:4-5

    Lisää esimerkkejä:
    1.Piet. 1:1-2:1 ”Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa,  2 ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha”.

    Myös Jeesus itse oli Jumalan tällä tavoin ennaltatietämä (kreik. prognosis engl. foreknown):

    1.Piet.1:20 ”Hänen [Jeesuksen], joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten”. KR 92 käyttää edeltätietämisen sijaan sanaa valittu: ”Hänet oli valittu jo ennen maailman perustamista…” Valittu sisältää ajatuksen ennalta olemassaolosta, kun taas edeltätiedetty ainoastaan Jumalan suunnitelman olemassa olemisesta. KR 92 on monessa muussakin kohdassa kääntänyt samalla tavoin liiankin vapaasti ja todellinen merkitys on näin jäänyt piiloon.

    Jumalan suunnitelmana on, perustuen Jumalan jo aikojen alussa edeltä tietämiseen, että Jeesus Kristus on syntyvä maan päälle Jumalan Poikana profeetaksi, joka julistaa Jumalan suunnitelman ihmisten pelastukseksi Jumalan valtakuntaan. Jumala niin ikään edeltätietämisensä mukaisesti kutsui valittujaan Kristuksen kuuliaisuuteen, jotta he pyhittyisivät hallitsemaan Kristuksen kanssa tulevaa Jumalan valtakuntaa. Edeltätietäminen jo ennen maailman perustamista ei siis tarkoita, että Jeesus sen enempää kuin muut valitut, olisivat olleet olemassa Jumalan luona – muutoin kuin Jumalan suunnitelmassa.

  • Ihmisen vapaa tahto – Jumalan valinta

    “…hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänenoman tahtonsa mielisuosion mukaan” (Ef. 1:4,5).

     

    Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan”. (Ef 1:11)

    “Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunutja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room. 8:28-31).

    Tässä Paavali kuvaa miten ihmisen tie etenee kohti vanhurskauden seppelettä. Tähän voisi vielä lisätä Jumalan vetämisen; Joh. 6:44 Ei kukaan voi tulla minun [Jeesuksen] tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Tämän prosessin läpikäyneet on Jumala edeltä määrännyt tulemaan Poikansa kaltaisiksi. Mitä tarkoittaa olla Jeesuksen kaltainen? Pysähdypä hetkeksi miettimään!

     “Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se’ Sillä Moosekselle hän sanoo: ‘Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan’. Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.” (Room. 9:14-16).

    “Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. Jumala on tehnyt kahdenlaisia astioita (ihmisiä): jaloa ja halpaa käyttöä varten. Jaloa käyttöä varten tehdyt ’laupeuden astiat’ Jumala on edeltä käsin valmistanut kirkkauteen (pelastukseen), mutta on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt niitä ihmisiä, joita Hän nimittää vihan astioiksi ja jotka ovat menossa häviöön, jotta laupeuden astioissa näkyvä Jumalan kirkkaus kävisi ilmi. Tässä on tärkeää nähdä, etteivät vihan astiat ole edeltä valmistettuja (määrättyjä) tuhoonsa, vaan he ovat ajautuneet siihen tarttumatta Jumalan kutsuun.

    minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.” (5.Moos. 30:19).

    Ihmisellä on vapaa valinta elämän ja kuoleman välillä.

    Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (Matt. 16:24).

    Ja hän istuutui, kutsui ne kaksitoista ja sanoi heille: “Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija.” (Mark. 9:35)

    Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.” (Joh. 7:17).

    “Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ‘Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon …(Joh. 7-37).

    “Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois’. (Apt. 3:19).

    Ihminen voi tahtoa uskoa, tahtoa tehdä Jumalan tahdon mukaisesti. Tällaisen tahdon mukaan toiminen tarkoittaa parannusta ja kääntymystä syntien poispyyhkimiseksi.

    Palatkaa takaisin te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni” (Jer.3:14). Kuinka moneen kertaan Jumala tarjoaakaan mahdollisuutta palata ja saada synnit anteeksi. Jos ihmisen pitää antaa anteeksi ”seitsemänkymmentä kertaa seitsemän” niin samoin tekee Jumalakin.

    Jumala oli alunalkaen valinnut Israelin kansan omiksi laupeuden astioikseen, mutta luonnollinen Israel ei ottanut vastaan Jumalan Pojan esittämää kutsua. Niinpä Jumala on kutsunut kansakseen sen, joka ei ollut Hänen kansansa (pakanat) ja Israelin osaksi jäi kuten jakeessa 27 sanotaan: “Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös. 

    Room. 9:21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?  22 Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, 
    23 ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen?  24 Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista, 
    25 niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: “Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani. 26 Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: ‘Te ette ole minun kansani’, siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi.”

    9:27 Mutta Esaias huudahtaa Israelista: “Vaikka Israelin lapset olisivat luvultaan kuin meren hiekka, niin pelastuu heistä vain jäännös. 

     

     

     

  • Kutsutut ja valitut

    Mat. 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”

     

    Lähestytäänpä asiaa Jeesuksen käyttämien vertausten kautta.

    Mat. 22:1 Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:
    22:2 “Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen [Jumalaan], joka laittoi häät pojallensa [Kristukselle].  3 Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.  4 Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: ‘Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin.’  5 Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen;  6 ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.  7 Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. 
    8 Sitten hän sanoi palvelijoillensa: ‘Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.  9 Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.’  10 Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita. 
    11 Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin. 12 Ja hän sanoi hänelle: ‘Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi. 13 Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ‘Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen.’ Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. 14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.”

    Vaikka Jeesus sanoo, että monet ovat kutsutut, hän tarkoittaa sillä kaikkia, jotka vain kuulevat kutsun. Tämä käy ilmi mm. jakeesta Joh.12:32 Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.”  Vain harvat tulevat valituiksi, kuten Matteuksen evankeliumi ennustaa. Jakeessa 22:8 todetaan, etteivät alkuperäiset kutsutut (juutalaiset) olleet arvollisia.  Kutsu laajennettiin koskemaan kaikkia, jotka vaan tavattiin. Kutsu Jumalan valtakuntaan on siis annettu niin pakanoille kuin juutalaisillekin. Tulijoiden pitää kuitnkin käyttäytyä kutsun edellyttämällä tavalla ja osoittautua vanhurskaiksi ollakseen loppuun asti valittuja.

     Aluksi vain monet olivat kutsutut. Monet tarkoittaa israelilaisia. Kun he eivät huolineet kutsua, isäntä päätti laajentaa kutsuttujen joukkoa todeten, että aikaisemmin kutsutut eivät olleet sen arvoisia. Näin juutaliset ovat menettäneet asemansa valittuna kansana, mutta Jumalan kutsu koskee silti heitäkin. Näin kutsu tuli koskemaan myös pakanoita, kaikkia maailman ihmisiä. Jeesus sanoikin: Joh.12:32 Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.”  Vaikka kutsu koskeekin kaikkia niin käy niin kuin Jeesus sanoi Mat. 22:14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Monet eivät kutsusta huolimatta välitä siitä, tai jos tulevat, eivät ole ’pukeutuneet asianmukaisesti’. Pukeutuminen tarkoittaa Room. 13:14 mukaan, että  pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus… eli uskokaa Jeesukseen ja siihen mitä Hän opetti Jumalan valtakunnasta.

    Luuk. 14:24 sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani.’

    Vertauksen jakeessa 22:9 Go ye therefore into the highways, and as many as ye shall find, bid to the marriage.  KJV:sta käy paremmin ilmi Jumalan tarkoitus: kutsukaa Jumalan valtakuntaan niin paljon vieraita kuin vain tavoitatte. Mutta kaikkia ei millään tavoita, vaikka kutsu on avoin kaikille. Tätä samaa tarkoitusta toteuttamaan Jeesus antoi käskyn seuraajilleen tehdä opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä. Lähetyskäskyn toteuttamiseksi evankeliumi on käännetty yli kahdellesadalle kielelle, mutta joissakin maissa voi jokin muu uskonto olla niin hallitsevssa asemassa, että Jumalan valtakunnan todistaminen ei ole mahdollista eikä kutsu näin ollen tavoita kaikkia. Mat. 22:14 mukaan harvat ovat valitut; tällä ei tarkoiteta sitä, että kutsun vastaanottaneita valittuja olisi lukumääräisesti vain vähän, vaan sitä, että heitä on suhteessaa vähän kutsuttujen suureen määrään nähden. Lopun ajan suuresta ahdingosta selviäviä pelastuneita valittuja on ‘suuri joukko’.

    Tämä suuri joukko voisi olla vieläkin suurempi, mutta osa valituista lankeaa lopun ajan ahdingossa pois: Mat. 24:21 Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. 22 Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään. 24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.  31 Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.

     Käytännössä kutsu tarkoittaa Jumalan sanan kuulemista.  Kristuksen sanan kuulemisesta voi seurata usko ja uskosta palkinto (Room.10:17).  Palkinto on Joh. 5:24 mukaan iankaikkinen elämä: Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. (John 5:24). Tämän perusteella olisi siis helppoa päästä osalliseksi ikuisesta elämästä. Mutta pääseekö Jumalan valtakuntaan helposti? Antaako Raamattu ristiriitaista tietoa pelastuksen helppoudesta? Tähän liittyvää selitystä pohdiskelen kirjoituksessa ”Kaksi pelastusta”.

     

     

  • Vertaus kylväjästä.

    Mat. 13:18 Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä: 

    13:19 Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen. 20 Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;  21 mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois. 22 Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi. 23 Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä.”

    Ihmiset kuulevat Kirkossa papin puhuvan Jumalan sanaa, mutta pappi ei juurikaan saarnaa Jumalan valtakunnasta. Usko jää näin puutteelliseksi.

    Kutsu ja valinta eivät ole peruuttamattomia eivätkä kutsun saaneet ole sidottuja kutsuun. Ei ole olemassa sellaista Jumalan kutsua, jota ihminen ei voisi omalla päätöksellään tehdä mitättömäksi. Ihmisen on jatkuvaasti kilvoiteltava ollakseen kutsujalleen arvollinen. Paavali totesi seurakunnissa olevan hämmentäviä oppeja, jotka eivät olleet apostolien julistamien evankeliumien mukaisia. Hän varoittaakin:

    Gal. 1:6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,  7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.  8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.

    Hyvä ja aiheellinen kysymys onkin tänä päivänä: onko se evankeliumi mitä tänä päivänä seurakunnissa ja kirkoissa julistetaan apostolien julistaman evankeliumin mukaista.

    Jumalan sana on myös ymmärrettävä. Ymmärtävä ihminen myös tuottaa Hengen hedelmiä, kuka satakertaisesti, joku 60-kertaisesti ja jotkut 30-kertaisesti.

    Vertaus on kylväjästä (Jeesus): siemen tarkoittaa sanomaa Jumalan valtakunnasta ja hedelmä tarkoittaa Pyhän Hengen hededelmää eli Jumalan sanan levittämistä muille ihmisille. Vertaus kuvaa sitä, että Jumalan sanaa ’kylvetään’ runsaasti ja näin Jumala kutsuu kuulijoita. Valitettavasti vain harvoin siemen putoaa hyvään maahan, vastaanottavaiseen ihmismieleen. Mutta jos näin käy niin Joh. 1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,

    Kaikki, jotka kuulevat kutsun, ja ottavat sen vastaan, saavat tulla Jumalan lapsiksi.

    Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: “Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille (Mat. 11:25). 

    Kun ihminen kuulee kutsun (Jumalan pelastuksen sanan Valtakunnasta) ja ymmärtää kuulemansa, seuraa tärkeä hetki; uskoako vai ei. Tässä kohdin ratkeaa kunkin ihmisen pelastuminen. Sitä ei suinkaan ole Jumala ratkaissut etukäteen ennen maailman luomista. Voi hyvinkin olla niin, että Jumala on joidenkin ihmisten kohdalla tehnyt myönteisen valinnan, vaikkapa niin, että tästä ihmisestä tulee profeetta, tuosta opettaja, noista tulee apostoleita jne. Se, että Jumala tekee tällaisen myönteisen valinnan joidenkin kohdalla, ei tarkoita että kaikkien osalta olisi tehty etukäteen päätös pelastumisesta tai kadotukseen joutumisesta.

    Tällaisiin kutsuttuihin pyhiin Paavali viittaa Roomalaiskirjeessään: 1:6-7 joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte: 1:7 kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille. Samoin Pietari: 1.Piet. 1:1 Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa, 1:2 ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha.  2:9 Mutta te olette “valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

  • Mitä tarkoittaa kun Raamatussa puhutaan Jumalan vetämisestä ja valinnasta?

    Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.  Profeetoissa on kirjoitettuna: ‘Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.’ Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni. (Joh. 6:44-45)

    ‘Vetäminen’ on selitetty tapahtuvan sen jälkeen kun ihminen lakkaa luottamasta vain omaan järkeilyynsä ja sen sijaan ryhtyy kuuntelemaan mitä Jumala hänelle sanoo.

    Jes. 54:13 Sinun lapsesi ovat kaikki Herran opetuslapsia (KJVall thy children shall be taught of the LORD), ja suuri rauha on sinun lapsillasi oleva.  14 Sinut vahvistetaan vanhurskaudella; sinä olet oleva kaukana väkivallasta, sillä ei sinulla ole pelkäämistä, ja kaukana hävityksestä, sillä ei se sinua lähesty.

    Kaikki ovat Jumalan opetuslapsia ja saavat vanhurskaina turvan väkivallasta ja hävityksestä. Viimeisten päivien ahdistusta vastaan he saavat Jumalan sinetin varjelemaan heitä. Kun ihminen näin etsii Jumalaa, silloin Jeesus puolestaan alkaa vetää häntä luokseen. Joh. 12:32 Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.”  Heb. 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.

    2.Tim. 1:9 hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,.

    …Jonka Hän antoi meille ennen ikuisia aikoja Kristuksessa Jeesuksessa. Jumalan aivoitus eli suunnitelma oli syntynyt jo ennen aikojen alkua, että Hän tulisi pelastamaan meidät pyhällä kutsumuksellaan suunitelmansa ja armonsa mukaisesti. Vaikka Paavali osoitti oppilaalleen Timoteukselle, se koskettaa myös meitä muita, jotka olemme ottaneet kutsun vastaan.

    Kaikki ovat siis kutsuttuja, ja kun he pysyvät Jeesuksen sanalle uskollisina, heistä tulee myös valittuja. Mutta, valitutkin voivat tulla harhaan johdetuiksi tai muutoin luopua uskostaan. Pietari painottaakin: 2. Piet. 1:10 Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; Hebr. 10:38 mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen.”  39 Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. Judas Iskariot oli tästä esimerkki.

     Predestinaaation kannattajat uskovat, ettei ihmisellä ole vapaata tahtoa. Jos ihmisellä ei olisi vapaa tahto, ei hän voisi vastustaa Jumalan kutsumista eikä voisi siitä luopua. Ehkä tunnetuin esimerkki luopumisesta on Judas Iskariot. Raamattu ei turhaan varoita niitä, jotka oltuaan vakaassa uskossa, siitä luopuvat; heille ei ole olemassa anteeksiantoa. Tällaisen on myös tulkittu olevan anteeksiantamaton synti Pyhää Henkeä vastaan (nk. kuoleman synti).

    Ilm. 17:14 He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa.” 

    Joh. 6:37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.  6:65 Ja hän sanoi: “Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna.”

    Jos joku ottaa vastaan Jumalan sanan, Jumala antaa hänen tulla Jeesuksen opetuslapseksi. Jokaisella on tässä suhteessa vapaa tahto ja oma valinta, vapaus myös luopua Kristuksesta. Jumala mielellään suo jokaiselle pääsyn Poikansa opetuspalseksi, jos vain ihminen aidosti katuu ja uskoo Jeesukseen ja Hänen opetukseensa. Jumalahan sanoo toivovansa, että kaikki tulisivat katumukseen ja pelastuisivat: 1.Tim. 2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

    Room. 8:28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Roomalaiskirjeen jakeessa 8:28 on kysymys elävistä ihmisistä, jotka rakastavat Jumalaa. Tällaisten sydämiä Jumala tutkii. Mikäli ihmisen pelastuksen kohtalo olisi määrätty sitovasti jo aikaisemmin, ei olisi tarvetta tutkia ihmisen sydämen asennetta. Jumalan kutsumus ja ennaltamäärääminen tapahtuu vasta tässä vaiheessa ja sekin on ehdollista ja edellyttää, että ihminen pysyy uskollisena loppuun asti. Ei Jeesuskaan sanonut apostoleilleen, että heidät oli Jumala jo aikojen alussa valinnut Jeesuksen seuraajiksi, vaan Joh. 15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät … Jeesus valitsi heidät sillä hetkellä. Muut pysyivät uskollisina paitsi Juudas. Toki Jumala on hyvinkin voinut edeltä nähdä tulevat apostolit, mutta ei ole edeltä sitovasti määrännyt heitä uskollisiksi kuten Juudas Iskariotin kohtalo osoittaa.

    Paavali kirjoittaa Efesolaisille 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, Tämäkin jae vahvistaa em. tulkintaa: ensin on kuultu pelastuksen evankeliumi, sitten tultu uskoviksi ja sen jälkeen on saatu Pyhän Hengen sinetti. Jos nämä efesolaiset uskovat olisi edeltä määrätty Kristuksen omiksi, Paavali olisi voinut kirjoittaa heille tähän tapaan: Jumala on jo edeltä määrännyt teidät Kristuksen omina saamaan Pyhän Hengen sinetin.

    Efes. 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, 14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.

     

     

     

  • Kenet Jumala on ensiksi valinnut?

    Ihmiset tuntuvat useinkin ajattelevan, että ihminen itse valitsee Jumalan. Onko näin? Kumpi valitsee, ihminen vai Jumala? Jumala kutsuu ihmistä, usein useammankin kerran. Ihminen valitsee joko uskon tai sen hylkäämisen. Eikä aina edes tietoisesti. Onko todellisuudessa kyse Jumalan ihmiseen kohdistavasta valinnasta kuten Jeesus sanoi: Ette te valinneet minua vaan minä valitsin teidät” (Joh 15:16).

    Usein esitetty ennaltamääräämiseen liittyvä Raamatun kohta on Room. 8:28-29:  Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. – Efesolaiskirjeen mukaan “jo ennen maailman luomista Hän on valinnut meidät kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina” (Efes. 1:4).

    Kutsutuista ja valituista sanotaan, että heidät ”on valittu Jumalan – edeltätietämyksen mukaan (1.Piet. 1:1,2), ”valittu ennen maailman perustamista”, ”ennalta määrätty otettavaksi Jumalan pojiksi(Efes. 1:3-5,11) ja valittu alusta pitäen pelastukseen ja kutsuttu tähän(2.Tes. 2:13,14). Näiden jakeiden osalta on herätetty tulkintakysymys siitä, koskevatko jakeet yksittäisiä ihmisiä vai onko kyseessä kristillisen seurakunnan, joka on ’yksi ruumis’, ennaltamääräyksestä. Jumala ei kuitenkaan pelasta epävanhurskaita yksilöitä sillä perusteella, että seurakunnassa on valtaosa vanhurskaita. Ilm. 2:23 …ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan. Tarkastelihan Jeesuskin Sardeen seurakuntaa: Ilm.3:3 muista siis, mitä olet saanut ja kuullut, ja ota siitä vaari ja tee parannus. Jos et valvo, niin minä tulen kuin varas, etkä sinä tiedä, millä hetkellä minä sinun päällesi tulen.  4 kuitenkin on sinulla sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.

    Tietyn pienen joukon ihmisiä on Jumala valinnut (ennaltamäärännyt) jo ennen maailman perustamista pelastukseen ja kutsunut heidät. Tämä on se pieni joukko, josta Jeesus sanoi Luuk.12:32 Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa antaa teille valtakunnan. Jumala on siis nähnyt tulevan kehityksen jo ennen maailman perustamista. Hän on nähnyt niin syntiinlankeemuksen kuin Kristuksen lunastusuhrin ja Jumalan valtakunnan perustamisen kuninkaanaan Kristus ja hallitsijoina pieni joukko pyhiä, jotka ottavat paikkansa Kristuksen tulemisen yhteydessä tapahtuvan ensimmäisen ylösnousemuksen jälkeen.

     On myös esitetty käsitys, että jos joku yksittäinen ihminen on valittu, hän ei sen jälkeen voisi koskaan luopua uskosta. Mat. 24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Saatanan toiminta lopun aikoina on menestyksekästä; hän onnistuu eksyttämään jopa valitutkin. Tähän sanoisin näin: Jumalallahan on kaikenkattava ennaltatietämys. Hän varmaan tietää, että monet ’valitut’ tekevät oikean uskonvalinnan, mutta usko ei kestäkään. Uskovien on oltava jatkuvasti kestäviä ja varuillaan, etteivät tule petetyiksi.

    1.Tes.5:9 Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, 

     

     

     

  • Miten käy muille ihmisille, jotka eivät ole valittuja?

    joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.

     

    Jeesus sanoi, minä olen tie totuus ja elämä. Jeesuksen osoittama tie on kapea ja pitkä. Sille on mentävä ahtaasta portista. Löytääkseen portin ja sen takana olevan tien, on tunnettava totuus, jotta voisi kulkea Jeesuksen viitoittamaa tietä.

    2.Tess. 2:9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä 10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.” 11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, – Jumala koettelee niitä, jotka eivät rakasta totuutta voidakseen pelastua, lähettämällä näille ihmisille “väkevän eksytyksen”. Totuutta rakastavat uskovat eivät sorru tähän eksytykseen.

    Mal. 4:1 Sillä katso: Se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa. 4:3 ja tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot.

    Jer. 30:11 Sillä minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra, ja pelastan sinut. Minä teen lopun kaikista kansoista, joiden sekaan minä olen sinut hajottanut; ainoastaan sinusta [Israelista] minä en loppua tee: minä kuritan sinua kohtuudella, mutta rankaisematta minä en sinua jätä.

    Lopunajan ihmisille on tyypillistä, ei suinkaan rakkaus Raamatun totuuteen ja sen noudattamiseen, vaan ihmiset etsivät itselleen mieluisia opettajia, joiden opetus kutittaa heidän korviaan (UM, NASU). 2. Tim. 4:3 Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia. UM:n käännös on kuvaavampi kuin KR 38:n korvasyyhy. Vaikka Jeesus sanoi, että hänen ikeensä on helppo kantaa, se ei riitä ihmisille, vaan he haluavat vieläkin enemmän heitä miellyttävää opetusta tyyliin ”kaikki pääsevät taivaaseen”

  • Onko pelastuminen helppoa vai vaikeaa?

    Tehkää parannus ja katukaa!                                  

    … ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

     

    1.Tess. 1:10 ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta.

     Luuk. 13:3 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.

    2.Piet. 1:9 Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä.

    Ilm. 2:5 Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta.

    Ilm. 3:4 Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset.

    Ilm. 3:19 Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus.

    Me elämme tällä hetkellä samanlaisessa Laodikean seurakunnassa. Emme ole kylmiä emmekä kuumia. Olemme välinpitämättömiä ja turtuneita. Ehkä käymme kirkossa kerran tai muutaman vuodessa ja katsomme, että se riittää. Jumalanpalvelukset ovat toinen toisensa jälkeen samanlaisia, usein varsinkin televisioidut jumalanpalvelukset ovat suurimmalta osin laulua ja soittoa. Opetusta Jumalan meille antamista käskyistä ei niihin sisälly.

     Raamatusta löytyy jakeita, joiden mukaan voisi päätellä, että pelastuminen on varsin yksinkertaista ja helppoa: Room. 10:13 Silläjokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.” Eikö mitään muuta? Katsotaanpa esimerkiksi 1.Joh. 5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; Ja vaikkapa tämä: Heb. 5:9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän [Jeesus] iankaikkisen autuuden [pelastuksen] aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,. Jeesukselle pitääkin olla myös kuuliainen, eli häntä on toteltava.

    Tai sitten se on vaikeaa: Mat. 24:9 Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.  10 Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan.  13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

    Tai: 1.Piet. 4:18 Ja “jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?”

    Johannes Kastaja varmaankin pääsee taivasten (Jumalan) valtakuntaan ensimmäisten joukossa, eikö vain? Lukekaapa ajatuksella mitä seuraava Matteuksen jakeet meille sanovat. Mat. 11:9 … Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.  10 Tämä on se, josta on kirjoitettu: ‘Katso, minä lähetän enkelini [messenger, sanantuoja] sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi.’ 11 Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.

    Miten Jeesus luonnehtiikaan Johannes Kastajaa? Hän on enemmän kuin profeetta. Minä lähetän enkelini… Ja kuitenkin: Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. Tarkoittaako tämä, että Jumalan valtakuntaan on tosi korkeat pääsyvaatimukset kun Johannes Kastajakin on arvoasteikolla viimeisenä? Vai miten tämä kohta pitää tulkita? Pohdittuani tätä tulin siihen tulokseen, että maanpäällä olevaa Johannesta verrataan taivaallisiin Jumalan valtakunnan joukkoihin. Jumalan valtakunnan pyhät tulevat olemaan voimallisia Jumalan palvelijoita. Heistä mm. sanotaan: Ilm. 2:26 Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita, 27 ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään – niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain. Nämä Ilmestyskirjan pyhät, jotka hallitsevat pakanoita – kuka viittä kaupunkia, kuka kymmentä – ovat paitsi suuria hengellisessä mielessä, myös voimallisia tehtävänsä toteuttamisessa. Kenelläkään ihmisella, ei edes Johannes Kastajallakaan ole ollut tällaisia voimia ja siinä mielessä Jumalan valtakunnan joukoilla on korkeampi asema maan ihmisiin nähden, vaikka kuinka vanhurskaita nämä muuten olisivatkin. Matteuksen jaetta 11:11 ei siis pidä tulkita niin, että se vetää Jumalan valtakuntaan pelastuville aivan mahdottoman korkean vaatimuksen. Jäljempänä kirjoitan mitä Raamattu asiasta sanoo tarkemmin.

    Olen seuraavaan jaksoon ottanut runsaasti lainauksia Raamatusta; Ne kertovat mitä Raamatussa sanotaan pelastumisesta. Mitä meidän on tehtävä pelastuaksemme?

    Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät (Mat. 7:13);  mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät (7:14).  

     

    Jumalaa ja Jeesusta tottelemien.

    Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.” Apt.5:32

    joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” Mark. 3:35

     

    Johannes 17:15-17 muistuttaakin, että Sinun sanasi on totuus. Toisaalla Raamatussa kehotetaan rukoilemaan Jumalaa hengessä ja totuudessa.  Joh. 4:23 Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. 24 Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.“, eikä suinkaan monta sataa vuotta Kristuksen ja apostolien jälkeen kirkolliskokouksissa päätettyjen oppien mukaisesti. Tällainen Jumalan palveleminen on turhaa; on noudatettava Jumalan aitoja käskyjä. Mat. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen isäni tahdon.

    Apt. 5:32 Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.”

    1.Joh.2:3 Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.  4 Joka sanoo: “Minä tunnen hänet”, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. 

    Ilm. 21:8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.

    Mat. 28:18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: “Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.  19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen  20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

    2.Tes. 1:8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. 1:9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,

    Heb. 5:9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,

    Mat. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

    14:15 Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.  16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, 

    Room. 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

    Joh. 12:49 Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.  50 Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.”

    6:38 Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.

    7:16 Jeesus vastasi heille ja sanoi: “Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.

    8:28 Niin Jeesus sanoi heille: “Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.

    14:10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.

    14:24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

      

     

    Maailman rakastaminen. 

    rahan himo on kaiken pahan juuri

     

    Joh. 2:15 Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. 16 Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. 17 Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.

    1.Tim. 6:10 Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. 6:8 mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. 6:31 Älkää siis murehtiko sanoen: ‘Mitä me syömme?’ tahi: ‘Mitä me juomme?’ tahi: ‘Millä me itsemme vaatetamme?’

    6:33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä [jokapäiväisen elämän tarpeet] teille annetaan.

     

     

    Rakasta Jumalaa, Jeesusta ja lähimmäisiäsi.  

    Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus (1.Joh. 4:8).

    Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan (1.Joh. 4:7)

     

    Joh. 13:34 Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. 35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”

    1.Joh. 5:1 Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt. 5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;  4 sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.  5 Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?

    4:8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. 11 Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. 12 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. 5:2 Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.

    Joh. 14:15 Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. Mat. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

    1.Joh. 3:10 Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta. 3:14 Me tiedämme siirtyneemme [olemme saanet varman lupauksen] kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. 4:20 Jos joku sanoo: “Minä rakastan Jumalaa”, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. 21 Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.

    1.Joh. 2:9 Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä.  2:10 Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta. 11 Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.

    Mat. 22:39 Toinen, tämän vertainen, on: ‘Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’

    Mat. 5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

    Edellä olevat Matteuksen jakeet ovat selviä. Mutta, mitä tarkoittaa Luukas, joka sanoo:

    Luuk. 14:26 “Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.  14:33 Niin ei myös teistä yksikään, joka ei luovu kaikesta, mitä hänellä on, voi olla minun opetuslapseni.

    On selvää, ettei Luukas tarkoita sitä, että ihmisen pitäisi vihata lähimpiään. Hän vain tarkoittaa sitä, että ihmisen tulee rakastaa enemmän Jumalaa kuin lähimmäisiään enemmän Jumalaa kuin omaa elämäänsäkin.

    Ensimmäiset käskyistä kohdistuu Jumalaan ja loput lähimmäisiin. Näin ne voidaan typistää näihin kahteen asiaan: Rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi.

    Jos rakastamme Jumalaa, teemme niin kuin 1. Joh. 5:3 sanoo: Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; Jos emme pidä Hänen käskyjään, ei rakkautemme ole aitoa, vaan turhaa. Paavali sanookin Room. 7:12: Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.  14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Uskova hairahtuukin joskus, mutta katuvalle annetaan anteeksi. 1.Pietarin kirjeessä sanotaan lisäksi:4:8 Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä “rakkaus peittää syntien paljouden.

     

     Pelastus on lahja Jeesuksessa.

    me pelastumme hänen elämänsä kautta

     

    Jes. 55:6 Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. 7 Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.

    1.Joh. 5:11 Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. 12 Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

    Joh. 5:26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. 27 Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.

    Efes.1:4 niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, :5 edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, 7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.

    Kol. 1:13 häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan.  14 Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen,

    Room. 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa. 14 Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.

    Room. 5:5 mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille [Pyhän] Hengen vakuudeksi.Kaikilla oikeasti syntejään katuneilla ja kääntyneillä on Jumalan Pyhä Henki. Sen uskova tietää saamistaan Pyhän Hengen hedelmistä, joita ovat rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen (Gal. 5:22). 9 Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta [lopun ajan ahdistuksista].  10 Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta  nyt, kun olemme sovitetut;

    Jae 9 selittää, että uskovat ovat saaneet syntinsä anteeksi Kristuksen veren eli hänen kuolemansa kautta. Näin uskovat ovat saaneet kaikki entiset syntinsä anteeksi. Paavali lisää vielä pelastumisen ahdistuksen ajan vihasta ja sitä myöten Herran päivän suuresta tuhosta, joka kohtaa ihmiskuntaa. Tästä voimme myös päätellä, että ylösnousemus tapahtuu ennen Herran päivän tuhon kulminoitumista. Yhtä lailla tärkeää on pelastuminen Kristuksen elämän kautta. 1.Kor. 15-17 sanookin: Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne. 18 Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat kadotetut.  – Kristukseen uskovina kuolleet saavat ensimmäisessä ylösnousemuksessa osakseen Kristukselta ikuisen elämän lahjan.

    Apt2:38 Niin Pietari sanoi heille: “Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.  – Jos tätä lahjaa ei ole jollakin, hän ei saa elämää eli pelastusta.

    Joh. 17:15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. 16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.  17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.

    Markus kirjoittaakin: 7:7 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.8 Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.” 9 Ja hän sanoi heille: “Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.

     

     

    Synnin tekeminen. Mitä synti on?

    Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista

     

    Joh. 3:4 Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus.  

    Jaak.  2:10 sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.

    Room.3:20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. (synnin tunteminen)

    Mat. 19:16 ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: “opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?” 17 mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.  – Pelkkä uskominen Kristukseen ei riitä pelastukseen.

    Heb. 10:26 Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, Edellä oleva jae puhuu siitä, että uskova ihminen lipuu takaisin entiseen, syntiseen elämäänsä ja tietoisena tekee syntiä. Pyhä Henki poistuu hänestä ja seuraukset voi lukea parista seuraavasta jakeesta: 27 vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. 29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!

    Entä jos ihminen on vaikka huumeiden orja? Tai homoseksuaali? Tällaisista synneistä poispääseminen voi tuntua mahdottomalta. Miten heidän käy? Minä en osaa tähän vastata. Ainakin hyvä yritys ja ponnistelu synnistä vapautumiseksi saatetaan palkita.  …”rakkaus peittää syntien paljouden.” sanotaan Raamatussa (1.Piet.4:8).

    2.Tes.1:7 …kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
    8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. 9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,

    Joh. 15:6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.

     

    Usko Jeesukseen.

    jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole [ikuista] elämää

     

    1.Joh. 5:11 Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa.
    5:12 Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. 2:22 Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan. 2:23 Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä

    1.Joh.2:24 Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. 25 Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.

    Joh. 3:34 Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.

    Joh. 3:36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

    Joh. 6:63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.  68 Simon Pietari vastasi hänelle: “Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;

    Mat. 24:35 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.

    Joh. 15:6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.

    Room. 10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;

     

    Joh. 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.  3:36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

    Mat. 10:22 Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

     

     Kuka ei pääse Jumalan valtakuntaan? 

    Herra tuntee omansa …

     

    2.Tim. 2:19 Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: “Herra tuntee omansa”, ja: “Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee.”

    Gal. 5:19 Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,  20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot,  21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.  22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

    Kol. 3:5 Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, 6 sillä niiden tähden tulee Jumalan viha,  7 ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. 8 Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.  9 Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa  10 ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.

    1.Kor.6:9 Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,  10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

     

     

    Usko, armo ja teot.  

    armosta te olette pelastetut uskon kautta

    usko ilman tekoja on kuollut.

     

    Joh. 15:1 “Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.
    2 Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
    3 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.
    4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. 5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

    Efes. 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –  9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. 10 Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.  

    Jaak. 1:27 Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.

    Room. 10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;   10 sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.

    Joh. 1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, 2:23 Mutta kun hän oli Jerusalemissa pääsiäisenä, juhlan aikana, uskoivat monet hänen nimeensä, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki. 20:31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä. 

     

    Mat. 25:31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. 32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista. 33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.  34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ‘Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.
    35 Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;
    36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.’    37 Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?
    38 Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?  39 Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?’  40 Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: ‘Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
    41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ‘Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.  42 Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;  43 minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.’  44 Silloin hekin vastaavat sanoen: ‘Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?’  45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo: ‘Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’  46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

    Ilm. 20:12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. 13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.

    Efesolasirjeessä vakuutetaan, että ”armosta te olette pelastetut uskon kautta” (2.8), ja 2:9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi, niin miten on mahdollinen Ilmestyskirjan jae (2:13), jossa viimeisellä tuomiolla olevat tuomitaan ”kukin tekojensa mukaan”? Katsotaan vielä pari jaetta.

    Jaak. 2:14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? 2:18 Joku ehkä sanoo: “Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. Jaakob taitaa päästä asian ytimeen: sellainen usko, joka ei synnytä ihmiselle halua tehdä uskon tekoja lähimmäisilleen, on hyödytön ja itse asiassa kuollut. Oikea usko näyttäytyy rakkaudellisina tekoina. Kuinka paljon onkaan sellaisia uskovia, jotka Jeesuksen sanoin ”minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle”.

    Jaak. 2:26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.

     

     

    Uskossa pysyminen.

    että pelastuisitte

     

    Joh. 8:24 Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.”

    Fil. 2:9 Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,  10 niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,  11 ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

    2:12  Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte;

     

     

    Uudestisyntyminen.

    … joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.

     

    Joh. 14:14 Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.
    15 Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.  16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,  17 totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.

    Tässä jakeessa Pyhää Henkeä kutsutaan toisella nimellä, Totuuden Henki. Maailma ei voi ottaa sitä vastaan; ihmiset kulkevat ’tämän maailman ruhtinaan’ eli saatanan vieminä, nekin, jotka väittävät olevansa kristittyjä tai peräti uskovia.

    Joh. 14:21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle.” Pitämällä Jeesuksen antamat käskyt, ihminen saa totuuden Hengen itselleen ja myös Hengen hedelmät, sekä suuriarvoisen lupauksen: Mat. 28:20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.

    Sekä Isä että Kristus jäävät uskovan luokse asumaan: Joh. 14:23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.  24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.

    Apt. 5:32 Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.”

    1.Joh. 3:24 Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.

    Mitä Jumala ja Jeesus sitten käskivät? Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Jumalan ja Jeesuksen rakastaminen on heidän käskyjensä pitäminen. Tämä on keskeisintä. Näihin kahteen sisältyvät ja näistä voidaan johtaa kaikki muu, vaikkapa lähimmäisten auttaminen. Hädänalaisia olivat tuohon aikaan ”lesket ja orvot”, mutta tänä päivänä on muita puutteenalaisia. Totteleminen ilmenee teoissa. Teoissa, joita Jeesus käski tekemään. Usko ilman tekoja on kuollut!

     

    Kuka sitten voi syntyä uudelleen ja miten se tapahtuu?

    Joh. 3:3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.”

    4 Nikodeemus sanoi hänelle: “Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?”  5 Jeesus vastasi: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

    Jeesus puhuu siitä, että ihmisen on synnyttävä ylhäältä sekä toisaalta vedestä ja Hengestä. ’Ylhäältä’ viittaa Jumalan Pyhään Henkeen. ’Vedestä’ viittaa Jumalan sanaan, sanoohan Raamattu Jeesuksen mukaan: Ilm. 21.6 Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi ja 22.17 Ja Henki ja morsian sanovat: “Tule!” Ja joka kuulee, sanokoon: “Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi

    Room. 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

    1.Kor. 3:16 Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? 1.Joh. 3:24 Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.

    Näissä jakeissa puhutaan sekä Kristuksen Hengestä että Jumalan Hengestä. Kysymys on itse asiassa Jumalan Hengestä, jonka Kristus lupasi lähettää noustuaan taivaaseen.

    Joh. 15:26 Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.

    Room. 8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.

    2.Kor 5:17 Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.

    Apt. 5:32 Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.Room. 8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

    Pyhän Hengen saadessaan uskova saa myös Hengen hedelmiä!  Kun uskova saa Pyhän Hengen, hän myös syntyy uudestaan. Lopullisen sinetin uudestisyntyminen saa vasta ylösnousemuksessa, koska valitutkin voivat luopua uskosta ja menettävät Pyhän Hengen. Ne, jotka kestävät uskossa loppuun saakka, saavat enkeleiltä merkin otsaansa, Jumalan sinetin, ja varjeltuvat lopun ajan koettelemuksissa. 

     

     

    Anteeksiantaminen.  

    Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;  (Mat. 6:14)


    6:15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

    Mat. 18. luvussa 23 > on vertauskuvallinen kertomus siitä, miten meidän on vuorostamme annettava anteeksi meidän ’velallisillemme’ tai niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan. Jos emme vuorostamme osoita armoa, Jumala voi peruuttaa armonsa meille.

    Raamatussa korostetaan, että uskovista on tarkoitus tulla Jeesuksen kaltaisia: ”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne” (Mat.:29). 1.Joh.3:2 Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.

    Ollessaan maan päällä olivat apostolit esikuvansa mukaisesti nöyriä ja vaatimattomia. He tekivät elatuksekseen ammattinsa mukaista työtä vaatimatta rahaa tai muuta erityiskohtelua. Ts. he olivat jo Kristuksen kaltaisia. Kun Kristus ilmestyy toisen kerran, he saavat nähdä Kristuksen kirkkauden hänen ulkoisessa olemuksessaan.

     

     

     Väärät opit.

    Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja  (1.Tim. 4:1)

     

    Ihmiset ovat jopa muuttaneet Jumalan kymmenen käskyä poistamalla alkuperäisen toisen käskyn ja jakamalla himoitsemiskäskyn kahtia. Näin käskyjen lukumäärä pysyi kymmenessä, mutta Jumalan kielto tehdä kuvia ja patsaita niin Jumalasta kuin ns. pyhimyksistäkin, ei jäänyt enää voimaan. Vielä nykyäänkin uskovat katoliset rukoilevat pyhimyksiä, neitsyt Mariaa ym. Ihmiset ovat liki kahden vuosituhannen ajan rakentaneet opinkappaleensa, ei Raamattuun vaan kirkkoisien kirjoituksiin ja vanhoihin perinnäistapoihin ja uskomuksiin perustuen.

     Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia 2.Tim. 4:3
    ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin 4:4.

    Efes. 5:3 Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niinkuin pyhien sopii –  4 älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta.  5 Sillä sen te tiedätte ja tunnette, ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella – sillä hän on epäjumalanpalvelija – ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.  6 Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia;

    1.Kor. 15:1 Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte
    15:2 ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet.

    Kol. 1:23 jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.

    Kol. 3:23 Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille,  24 tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta.

     

     

     

  • Välitila pelastuksessa.

    Ilm. 1:18 ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Ilm. 20:14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.

    KJV 1789 And death and hell were cast into the lake of fire. This is the second death.  Monetkin tutkijat ja suurtenkin kirkkokuntien oppi käsittää tuonelan eri asiaksi kuin itse helvetin. KJV käyttää kuitenkin helvetti sanaa molemmissa jakeissa. Välitila –käsite kuitenkin ymmärretään niin, että se on paratiisi eli taivaan esikartano vanhurskaille uskoville, jossa he viettävät kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisen ajan. Syntisille se on tulisen kärsimyksen paikka.

    Oppi perustunee pääasiassa Jeesuksen vertaukseen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, joka maan päällä eläessään oli köyhä kerjäläinen ja tautien kourissa kärsivä.

    Luuk. 16.luku:

    16:19 Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.  20 Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita  21 ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.  22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.  23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.  24 Ja hän huusi sanoen: ‘Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’ 
    25 Mutta Aabraham sanoi: ‘Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. 26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.’  27 Hän sanoi: ‘Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon  28 – sillä minulla on viisi veljeä – todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan.’  29 Mutta Aabraham sanoi: ‘Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä.’  30 Niin hän sanoi: ‘Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen.’  31 Mutta Aabraham sanoi hänelle: ‘Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.'”

    Kyseessä on Jeesuksen vertaus. Jos tällainen oppi todella olisi Raamatussa, luulisi sen olevan kirjoitettu useassa kohdin. Varmaan Jeesus ja apostolit julistaisivat sitä aina puhuessaan varsinaisesta Jumalan valtakunnasta. Mutta ei! Missään muualla Raamatussa ei kerrota, että kuoleman jälkeen ihminen eläisi tällaisessa paikassa, jossa toiset nauttivat olostaan Abrahamin helmassa ja syntiset kärsisivät tuskaa näitä kahta ryhmää erottaan kuilun takana. Saarnaaja  9:5 sanookin: Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. Kuolleet eivät tiedä mitään, eivätkä myöskään tunne mitään!

    Tuonela, joka englanninkielessä käännetään sanalla hell, tunnetaan nykyisin helvettinä. Se oli alunalkaen vain maakuoppa tai maakellari. Kreikaksi hades ja hebreaksi sheol. Suomeksi lähinnä vain hauta, jossa ruumis kuolleena makaa ja maatuu tuntematta mitään. Piinahelvetillä, jossa syntinen kärsii ikuista piinaa tulisessa järvessä, on peloteltu vuosisatojen ajan kirkkoväkeä ja pidetty heidät kurissa. Oma käsitykseni helvetistä on se, että se tarkoittaa ikuista poiskarsimista Jumalan yhteydestä. Kadotustuomion saavat karsitaan pois ikuisen elämän saaneiden joukosta. Tätä pohdin tarkemmin artikkelissa “Viimeinen tuomio”.

    Jeesuksen vertausta rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luuk 16:19 >) on käytetty todisteena välitilasta, jossa kuolleet oleskelevat ennen viimeistä tuomiota. Syntisille se on tuskan ja kidutuksen paikka, mutta vanhurskaat pääsevät välitilassa ”Abrahamin helmaan”. Rikas mies, joka on joutunut kärsivien puolelle, on tuskissaan ja kääntyy Abrahamin puoleen apua saadakseen. Jos kuolleet eivät tiedä mitään, he eivät myöskään tunne mitään.

    Ajatus, että tällainen kuoleman valtakunta, jossa oltaisiin ruumiillisessa ja tietoisessa olotilassa, olisi oikeasti absurdi; onko kyseessä samat ruumiit missä ihmiset ovat kuolleetkin? Varmaankin koska ylösnousemusta ei ole vielä tapahtunut. Ruumiit ovat tuhoutuneet ja usein vain kasa luita on jäljellä. Kuinka nämä voivat tuntea janoa ja tuskaa? Vai ovatko ruumiit sittenkin henkiruumiita? Sama kysymys: miten henki voi tuntea fyysisen ihmisen tavoin janoa ja kuumuuden polttavuutta?

    Tuonelan on katsottu muuttuneen toisenlaiseksi Kristuksen kuoleman jälkeen. Kun se Vanhan Testamentin aikoina oli vain hauta (sheol/hades), se on nyt uskoville ihana paratiisimainen olotila, jossa uskovat voivat odottaa tuomiota ja pääsyä taivaaseen. Samat kysymykset voidaan esittää tähänkin uuteenkin tulkintaan. Ja lisäksi: Kuolleet, niin ne kuolleet, jotka kuolivat Vanhan Testamentin aikana kuin uudetkin kuolleet, on ilmeisesti jaettu kahteen ryhmään. Syntiset joutuvat tuskaa ja janoa polttavassa kuumuudessa kärsivien joukkoon ja vanhurskaat pääsevät Abrahamin kanssa nauttimaan paratiisin onnesta. Kuka on päättänyt ihmisten osalta kummalle puolelle he joutuvat? Viimeistä tuomiota ei ole vielä tapahtunut. Kuka siis on toiminut tuomarina ja millä valtuutuksella? 

    Oppi kolmannesta taivaasta tai paratiisista tai välitilasta on kovin heikosti perusteltavissa Raamatun pohjalta.

     

     

  • Mihin pitäisi uskoa? Entä jos uskoo väärin?

    Luterilaisissa tunnustuskirjoissa sanotaan:

    Hän [Jumala] tahtoo vanhurskauttaa ja ottaa armoon, lapsiksi ja iankaikkisen elämän perillisiksi kaikki ne, jotka tosi parannuksen tehden ottavat oikealla uskolla Kristuksen vastaan.

    Luterilaisen käsityksen mukaan Jumala tahtoo vanhurskauttaa iankaikkiseen elämään kaikki ne ihmiset, jotka katuvat syntejään, tekevät parannuksen ja ottavat Kristuksen vastaan elämäänsä oikealla uskolla. Ensi lukemalla ei tässä ole mitään hätkähdyttävää, mutta sitten huomio kiintyy kahteen sanaan: oikealla uskolla. Oikea usko on luterilaisten mielestä tietenkin luterilainen usko. Luterilainen usko on selitetty mm. tunnustuskirjoissa. Katolilaisilla, suurimmalla kristillisellä kirkolla, on oma itse määritelty uskon doktriininsa.

    Kaikilla uskonnoilla on omat tulkintansa ja oppinsa. Niistä pidetään kiinni kynsin ja hampain. Kaikki eivät edes suostu keskustelemaan opillisista kysymyksistä. Yhteistä näille kaikille on, että niissä määritellään kunkin uskonliikkeen tunnustama oikea usko. Jos ei joku jäsen tätä hyväksy, seuraukset voivat olla dramaattiset; jäsen voidaan erottaa, häntä voidaan karttaa, häneltä voidaan kieltää jäsenille annettuja palveluita. Häneltä voidaan jopa kieltää mahdollisuus pelastukseen eli hänet osoitetaan helvettiin saatanan kanssa. Kirkon isät, jotka tällaisia päättivät, eivät muistaneet Jumalan Luukkaan kautta antamaa ohjetta: Luuk. 6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. 

    Ns. uskonpuhdistuksen aikaan katolinen inkvisitio vainosi kerettiläisiä, esim. kataareja. Tuhansia vääräuskoisiksi nimettyjä vainottiin ja surmattiin. Paitsi noitia, myös vääräuskoisia kristittyjä poltettiin roviolla. Katolilaisten lisäksi tähän syyllistyivät myös Reformaation kannattajat ja Lutherkin suositti ruhtinailleen, että he listisivät hengiltä kapinoivat talonpojat, jotka olivat ryhtyneet itse tulkitsemaan ja saarnaamaan Raamattua. Raamatun ohjeen mukaan meidän tulee rakastaa myös vihollisiamme eivätkä joissakin kohdin eri lailla uskovat kristityt veljemme edes ole vihollisiamme. Tämän näytti Lutherkin unohtaneen.

    Mikä siis on oikea usko? Itse sanoisin, että se on Kristuksen usko, jota apostolit ovat Jumalan inspiroimana julistaneet ja ylöskirjanneet ensimmäisen vuosisadan aikana. Aivan alkuperäisiä tekstejä ei ole säilynyt, mutta kylläkin niitä lähellä olevia, joista on pystytty rekonstruoimaan alkuperäistä hyvin vastaava Uusi Testamentti. Ongelmaksi muodostuukin tekstin kääntäminen ja tulkinta. Olen kirjoittanut tästä oman artikkelin, jossa esimerkkien valossa pyrin valottamaan käännös- ja tulkintaongelmia. Raamattu osoittautuu sitä vaikeammaksi, mitä syvemmälle siihen paneutuu. Täysin yksiselitteistä ja kaikkien yhteisesti hyväksymää tulkintaa ei kertakaikkiaan ole olemassa! Kun Jumalamme Jehova tietää jo ennalta kaiken, on Hän varmaan myös nähnyt tämän tulkintojen sekamelskan. Miksi Hän ei pannut profeettojensa suuhun täysin selväsanaista sanomaa? Kenties Jumala halusi, että me kilvoittelisimme ja pyrkisimme totuuden saavuttamiseen.

    Pelastuksen kannalta keskeiset opit ovat kuitenkin selvät. Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja se joka uskoo häneen ja huutaa hänen nimeään avukseen pelastuu. Tämän kaltaisia lauseita, joiden tulkinta on selvää, on monia. Jumala myös odottaa, että pelastukseen pyrkivät rakastavat totuutta ja pyrkivät ottamaan siitä selvän Raamattua tutkimalla. Aina se ei ole ollut mahdollista. Kansankielisiä Raamattuja alkoi tulla painosta vasta noin viisisataa vuotta sitten. Tänä päivänä on mahdollista internetin avulla tutkia Raamattua mitä moninaisimmin tavoin. Kovin pieni on se joukko, joka näin tekee. ”Monet ovat kutsutut, mutta harvat ovat valitut” – näin se on. Jeesus myös kannusti uskovia kilvoittelemaan pelastuksen saavuttamiseksi: Luuk. 13:24 “Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. Näissä kirjoituksissani en pyri väittämään, että se mitä kirjoitan, on ehdoton totuus. Ottakaa itse selvää niin kuin Berealaiset, jotka eivät uskoneet apostoli Paavalia, vaan halusivat varmistaa Raamatusta, oliko se totta mitä Paavali oli puhunut.

    Tutki siis Raamattua ja muodosta oma käsityksesi. Tärkeintä on, että sinulla on rakkaus totuuteen. Joh. 8:32  ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.”  Mat. 7:7 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.

    Joku on sattuvasti sanonut, että Jumala pelastaa syntisiä – ei pyhimyksiä. Pelastus kuuluu kaikille, jotka vain sitä anovat. Olen pitkään pohtinut onko pelastus helppoa vaiko vaikeaa. Jonkin Raamatunlauseen perusteella se tuntuu olevan helppoa ja yksinkertaista ja toisaalta Raamatussa on monia ohjeita ja suoranaisia käskyjä mitä uskovan tulee noudattaa pelastuakseen. Raamattu myös sanoo, että Jumala on antanut uskoa eri määrän kullekin ihmiselle. Kun näin on, luulisi että pelastuskin on toisille helpompaa ja toisille – vähäuskoisille – vaikeampaa. Ehkä on sitten niin kuin olen seuraavassa artikkelissa “Kaksi erilaista pelastusta” kirjoittanut: Se, joka on saanut Jumalalta paljon uskoa ja sen uskon voimalla tekee paljon tekoja Jumalan valtakunnan hyväksi, hän pelastuu ensimmäisen ylösnousemuksen osallisena Jumalan valtakunnan johtotehtäviin ja ne, joiden usko on vähäisempää tai muuten arki painaa päälle, saavat pelastuksensa viimeisellä tuomiolla.

    Tuomio alkaa Jumalan huoneesta. 1.Piet. 4:17 Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? Pietari viittaa paitsi apostoleihin myös kaikkiin Jumalan sanan opettajiin. Jaakob sanookin: Jaak. 3:1 Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion.

    Opettajien osa on siis tulla punnituksi ensimmäisinä ja tarkemmalla vaa’alla. Mitä merkitsee, että ensimmäisinä tuomion saavat Jumalan huoneen asukkaat? He ovat ensimmäisen ylösnousemuksen osallisia. He saavat joko ikuisen elämän ja pääsevät seuraamaan Kristusta ja hallitsemaan Hänen kanssaan tuhat vuotta tai sitten osoittautuessaan köykäisiksi he saavat tuomion joutua kadotukseen, ikuiseen eroon Jumalasta. Erityisesti Paavali varoittaakin opettajia olemaan tarkkoja evankelumin sanoman opettamisessa. Galatalaiskirjeessään hän sanookin painokkaassti: Gal. 1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. 1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.

    Ei ole ollenkaan samantekevää millaista evankeliumia seurakunnassa julistetaan. Ovatko kirkkojen papit harkinneet millaista oppia he totuutena julistavat? Jos seurakuntalaisilta kysyttäisiin mikä heidän mielestään on evankeliumin keskeisin sanoma, vastaukset varmaan jakautuisivat useamman vaihtoehdon kesken. Näinköhän edes papit olisivat yksimielisiä evankeliumin keskeisimmästä sanomasta?

    Mitä tarkoitetaan sillä, että Jumala on antanut kullekin ihmiselle eri määrän uskoa? Miten nämä kaksi näkökohtaa voisivat liittyä toisiinsa?

    Sillä, että Jumala on antanut kullekin oman määrän uskoa, on varmasti jokin tarkoitus. Muutoinhan Jumala olisi voinut antaa kaikille tasan saman määrän, jolloin lähtökohdat olisivat kaikille samat. Myös tiedämme, että Jumala on jo ennen aikojen alkua valinnut ihmisiä omiin tarkoituksiinsa ja myöhemmin kutsunut heitä. Vaikka Jumala onkin antanut osalle ihmisiä ikään kuin etulyöntiaseman, Jumala kuitenkin tahtoo kaikkien pelastuvan: 1.Tim. 2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.   Eri määrä uskoa voi näkyä ihmisen elämässä esimerkiksi siten, että paljon uskoa saanut omistaa elämänsä tai elämästään osan Raamatun tutkimiseen ja valtakunnan uutisen levittämiseen. Vähemmän uskoa saanut puurtaa arkisten asioiden parissa ja ehkä silloin tällöin käy kirkossa. Kumpikin voi olla Jumalalle  otollinen ja kumpikin voi saada pelastuksen; ensiksi mainittu ehkä osan ensimmäisessä ylösnousemuksessa ja toinen vasta viimeisessä ylösnousemuksessa.

    Joissakin katolisen kirkon kirkolliskokouksien päätöksissä on vaadittu kirkon jäseniä uskomaan päätökseen uhalla, että muutoin joutuu kadotukseen. Helvetin pelolla on pidetty ihmiset uskon piirissä. Myös kieltämällä maallikoilta Jumalan sanan selittäminen ja saarnaaminen sekä kieltämällä aina 1500-luvulle asti Raamatun kääntäminen ihmisten omalle kielelle, on monopolisoitu uskonnon opettaminen pappisluokan yksinoikeukseksi. Lutherillakin oli tässä kohtaa sokea pisteensä.

    Nykyaikana ihminen voi vapaasti päättää uskoako vai eikö. Maailmassa on tuhansia ja taas tuhansia erilaisia kirkkoja ja erilaisia tulkintoja Raamatusta. Kuinka ihminen voi tietää onko juuri hänen kirkkonsa opettama usko oikein? Kaikki uskonsuunnat eivät voi olla oikeassa. Miten sitten käy ihmisen, joka uskoo väärin? Monet ahdistuvat tästä ja pitäytyvät kirkkonsa oppeihin peläten miten heidän käy jos lipeävät oman kirkkonsa uskosta pois.

    En usko, että viimeisellä tuomiolla ketään siirretään Jeesuksen ‘vasemmalle puolelle’ siitä syystä, että hän erehtyi uskomaan jonkin uskonkysymyksen väärin. Isossakin kysymyksessä, kuten kysymyksessä Jeesuksen jumaluudesta tai Jumalan kolmiyhteisyydestä, saa uskova erehtyä. Ihmisellä tulee kuitenkin olla “rakkaus totuuteen pelastuakseen”. Ei ole ihmisen asia lausua toiselle kadotustuomiota väärästä uskosta: Luuk. 6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

     

    Uskoa vai taikauskoa?  Jeesus sanoi Mat.15:8-9 mukaan: ‘Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; 9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.’ Markuksen mukaan Hän jatkoi vielä Jesajan sanoin: Mark. 7:8 Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.” 9 Ja hän sanoi heille: “Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. Myös Hesekiel kuvasi kansansa ulkokultaista uskoa sanoen, että he ”kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä”.

     

    Mitä tarkoittavat nämä opit ihmiskäskyistä ja ihmisten perinnäissäännöistä? Ne ovat sellaisia oppeja ja käyttäytymistapoja, jotka eivät ole peräisin Raamatusta.

    Pari esimerkkiä: Vatikaanissa olevassa Pietarin kirkossa on apostoli Pietarin rautainen patsas, jossa Pietari seisoo paljain jaloin. Toinen jalkaterä on kulunut hyvin ohueksi ja sileäksi. Miljoonat ihmiset ovat vuosisatojen aikana ohi kulkiessaan sivelleet Pietarin jalkaa uskoessaan, että siitä seuraa heille hyvää onnea. Ja toinen: On lukuisia pyhimyksiä, joita ihmiset rukoilevat pyytäen pyhimystä suojelemaan ja varjelemaan heitä. Miljoonat autoilijat pitävät matkailijoitten pyhimyksen pientä kuvaa autossaan varjelemaan heitä onnettomuuksilta. Televisiossa näytettiin Neitsyt Mariaa kunnioittavan juhlan viettoa Etelä-Amerikassa. Juhlaan oli yhdistetty paikallisen pakanauskon vuosisatoja vanhan juhlan viettoa. Juhlaan osallistuvaa nunnaa haastateltiin, mutta hän ei nähnyt mitään ristiriitaa yhdistää kristillistä juhlaa paikalliseen pakanalliseen juhlaan. Neitsyt Marian palvonnasta hän sanoi, että ”se on niin ihanaa”. Nunna ja hänen kaltaisensa eivät ole ilmeisesti lukeneet Raamatusta mitä se sanoo tällaisesta oppien sekoittamisesta: Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? (2.Kor. 6:15)

    Kaikkien valtavirran kirkkojen opeissa on muualta kuin Raamatusta peräisin olevia oppeja. Ei Jeesus eivätkä apostolit opettaneet oppia kolmiyhteisestä Jumalasta. Tämä oppi on peräisin katolisista kirkolliskokouksista. Jokaisen ihmisen tulisi itse ratkaista uskooko Raamatun mukaisiin oppeihin vaiko kumoatteko ”Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne”.

     

    Osa Raamatun ohjeista ei enää sovellu noudatettavaksi nykyaikana. Jotkin ovat tarkoitetut esimerkiksi Israelin kansalle sen vaeltaessa erämaassa kohti omaa luvattua maataan. Mutta harkitsevainen pitää olla, ettei ryhdy mielivaltaisesti kumoamaan Raamatun käskyjä sillä perusteella, etteivät ne kuuluisi tähän aikaan tai koska ne eivät ole tasa-arvoisen yhteiskunnan mukaisia. Kieltämättä jotkin kysymykset ovat vaikeita enkä ole osannut ottaa asiaan lopullista kantaa. Tällaisena voin mainita vaikkapa kysymyksen nk. kasteen uusimisesta. Jos joku haluaa uudistaa lapsena saamansa kasteen, niin miksi ei. Muutama sata vuotta sitten tällaisia kasteenuusijoita eli anabaptisteja vainottiin kirkon taholta ja heitä surmattiinkin.

     

  • Miten itse uskon? Apostolinen uskontunnustus.

    Apostolinen uskontunnustus on syntynyt ensimmäisellä tai toisella vuosisadalla ja on siten vanhin uskontunnustuksista. Itse hyväksyn sen koska se kuvastanee apostolisen ajan uskonkäsitystä, sen uskon, jonka Jeesus välitti opetuslapsilleen ja nämä Uuden Testamentin kirjoituksissa koko maailmalle.

    Apostolinen uskontunnustus

    Minä uskon Jumalaan,
    Isään, Kaikkivaltiaaseen,
    taivaan ja maan Luojaan,

    Evl-kirkko näkee tässäkin kolmiyhteisen Jumalan ja sanookin: ”Se ilmaisee uskon kolmiyhteiseen Jumalaan”. Tästä nimenomaisesta seikasta olen eri mieltä. Isä Jumalasta (Jehovasta) todetaan, että Hän on kaikkivaltias taivaan ja maan luoja. Siis Isä Jumala on. Monet tulkitsevat Raamattua (esim. Joh. Evankeliumi) niin, että Jeesus on luonut maailman tai ainakin ollut mukana Jehovan kanssa luomistyössä.

    ja Jeesukseen Kristukseen,
    Jumalan ainoaan Poikaan,
    meidän Herraamme,

    Sitten todetaan aivan oikein, että Jeesus on Kristus, Jumalan ainoa Poika, meidän Herramme. Siinä ei sanota, että Jeesus olisi kaikkivaltias Jumala. Hän on Jumalan ainoa (ainosyntyinen) Poika. Jumalallahan on lukuisia poikia, ihmisetkin voivat olla Jumalan poikia tai Jumalan lapsia. Ihmiset ja enkelit, jotka ovat Jumalan poikia, ovat kuitenkin luotuja olentoja, mutta Jeesus on ainoa Jumalasta syntynyt. Edelleen todetaan, että Jeesus on meidän Herramme. Raamattu sanoo tästä, että Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi.

    Jumala (Isä) on yksi. Elohiym on monikkomuoto, miksi? Mitä se Jumalan kristillisessä käsitteessä tarkoittaa? Kun Jumala loi maan, Jumalan Henki, joka on hänen toimeenpaneva voimansa, liikkui maan päällä. Jumalan Pyhä Henki ei kuitenkaan ole, niin kuin Athanasius aikoinaan määritteli, yhdenvertainen Isä Jumalan kanssa. Jumala lähettää henkensä panemaan toimeen Jumalan sanallaan ilmaiseman tahdon. Jeesus Kristus, jonka Jumala on tehnyt Herraksi ja Kristukseksi, on Jumalasta syntynyt Poika, ihminen ja välittäja ihmisten ja Jumalan välillä. Jumala on korottanut hänet istumaan oikealle puolelleen taivaan valtaistuimelle. Jeesus käyttää kaikkea Jumalan valtaa, myös tulevan maailman tuomiovaltaa.

    joka sikisi Pyhästä Hengestä,
    syntyi neitsyt Mariasta,
    kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
    ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
    astui alas tuonelaan,
    nousi kolmantena päivänä kuolleista,
    astui ylös taivaisiin,
    istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan,
    oikealla puolella
    ja on sieltä tuleva tuomitsemaan
    eläviä ja kuolleita,

    Jeesus sikisi Pyhän Hengen ’varjostettua’ neitsyt Marian. Katoliset pitävät neitsyt Mariaa ikuisena neitsyenä ja Jeesuksen sisarukset, jotka Raamatussa mainitaan, ovat heidän mukaansa Jeesuksen serkkuja. Raamattu kuitenkin selvästi todistaa, että Josef yhtyi vaimoonsa Mariaan, kuitenkin vasta Jeesuksen syntymän jälkeen (Mat.1:25).

    Tunnustus ajoittaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen Pontius Pilatuksen aikaan. Valtaosa kristityistä uskoo Jeesuksen tulleen naulituksi nimenomaan ristille. Ristiä tarkoittava kreikankielen sana stavros kuitenkin ensisijaisesti merkitsee pylvästä. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä oliko kyseessä pelkkä pylväs vaiko pylväs poikkipuun (lat. patibulum) kanssa. Tärkeämpi pohdinnan aihe on sanonta ’nousi kolmantena päivänä kuolleista’. Raamatussahan käytetään sanontaa ’kolmantena päivänä’, mutta myös sanotaan, että Jeesus oli tuonelassa kolme päivää ja kolme yötä. Tässä joudutaan pohtimaan sitä, ristiinnaulittiinko Jeesus perjantaina (jolloin Hän nousi kuolleista sunnuntaina) vaiko jonain muuna päivänä. Jos ristiinnaulitseminen tapahtui perjantaina, ei sunnuntain ylösnousemus täytä kolmen päivän ja kolmen yön ehtoa. Sunnuntaita kirkko kutsuu virheellisesti Herran päiväksi. Herran päivä tarkoittaa kuitenkin Herran koston päivää, josta olen kirjoittanut eri kohdassa.

    Jeesus istuu Isän Jumalan oikealla puolella. Jumala on korottanut Jeesuksen tähän asemaan. Hän on kaikkien luotujen yläpuolella, olivatpa nämä taivaassa tai maan päällä tai alla. Kaikki tuomiovalta on annettu Jeesukselle Kristukselle ja Hän tuleva hallitsemaan Jumalan tuhatvuotista valtakuntaa yhdessä pyhien kanssa.

    ja Pyhään Henkeen,
    pyhän yhteisen seurakunnan,
    pyhäin yhteyden,
    syntien anteeksiantamisen,
    ruumiin ylösnousemisen
    ja iankaikkisen elämän.

    Joitakin vuosikymmeniä sen jälkeen kun katolinen kirkolliskokous oli 300-luvulla korottanut Jeesuksen tasavertaiseen asemaan Isä Jumalan kanssa, huomattiin korottaa myös Pyhä Henki kaikkivaltiaaksi jumalpersoonaksi, osaksi kolmiyhteistä Jumalaa. Pyhä Henki on joka tapauksessa Jumalan toimeksipaneva voima, jonka Isä tai Poika lähettää.

    Kristuksen seurakunta on yksi, vaikka on lukemattomia pieniä paikalisia yksikköjä. Ilmestyskirjassa Jeesus Johanneksen kautta kuvaa eri seurakuntia apostolisena aikana. Nämä seurakunnat kuvaavat myös myöhempien aikojen seurakuntia; tänä päivänä elämme Laodikean seurakunnan aikaa, jolloin ihmiset eivät ole kylmiä eivätkä kuumia, mutta uskovat olevansa rikkaita, vaikka tarvitsisivat Jeesukselta ’silmävoidetta’.

    Pyhät muodostavat yhteisön, joka hallitsee yhdessä Jeesuksen kanssa Jumalan valtakunnassa, joka valtakunta on pysyvä ikuisesti. Pyhät saavat ylösnousemuksen ensimmäisinä ja he ovat kuin enkelit, henkiolentoja. Ensimmäisen ylösnousemuksen jälkeen, kun tuhat vuotta vuotta on kulunut, tapahtuu viimeinen ylösnousemus ja viimeinen tuomio. Vaikka uskontunnustuksessa puhutaan ruumiin ylösnousemuksesta, eivät ruumiit ruumiina nouse mihinkään. Kuolleiden ihmisten henget ovat kuolemassa nousseet ylös Jumalan luo ja käsitykseni mukaan nämä nousevat ylös.

    Apostolisessa uskontunnustuksessa puhutaan ruumiin ylösnousemuksesta. Raamatussa ei kuitenkaan puhuta ruumiin ylösnousemuksesta, vaan kuolleitten ylösnousemuksesta. Ks. esim. 1.Kor.15:12-13, Mat. 22:31, Luuk.20:35, Apt. 4:2 jne. Ruumis nousee ylös, mutta ei entisenä lihallisena ruumiina, vaan henkiruumiina. 1.Kor. 15:44 kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.

    Pyhät ovat saaneet ensimmäisessä ylösnousemuksessa ikuisen elämän ja muut saavat sen viimeisessä tuomiossa, tai sitten joutuvat kadotukseen. Sen jälkeen kaikki ovat yhtä Jumalassa.

  • Kaksi erilaista pelastusta.

    Edellä kävin läpi monia näkökulmia pelastukseen liittyen. Tutkiessani pelastusta olin usein epätietoinen siitä, puhutaanko pelastumisesta iänkaikkiseen elämään vaiko pelastumisesta Jumalan valtakuntaan. Kaikki pelastuvat saavat iänkaikkisen elämän, mutta pääsevätkö kaikki pelastuvat Jumalan valtakuntaan? Kysymys saattaa monelle olla käsittämätön. Kaikki eivät voi pelastua Jumalan valtakuntaan. Sinne pelastuvat vain ne tosivanhurskaat, jotka pääsevät osallisiksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta. Jumalan valtakunta käsittää tuhatvuotisen valtakunnan johdon: sen kuningas on Jeesus Kristus ja sen johtajina ovat apostolit ja muut pyhät. Kaikki eivät voi olla valtakunnan johtajia. Muita pelastuneita voivat olla ne, jotka kuuluvat nk. suureen joukkoon; he selviävät hengissä ahdistuksen ajasta ja Herran vihan päivästä. He eivät kuitenkaan ole henkiruumiissa olevia ensimmäisen ylösnousemuksen osallisia. Heidän pelastuksensa ratkaistaan viimeisellä tuomiolla tuhannen vuoden kuluttua kun heidät muiden mukana herätetään tuomiolle.

    Jumalan valtakuntaan pelastuu aikaisemmin Kristuksessa kuolleita sekä niitä elossa olevia ihmisiä, jotka ovat saneet Jumalan sinetin turvakseen ahdistuksen ajan läpi selvitäkseen. Tähän joukkoon on mahdollista pyrkiä, mutta pääseminen on vaikeaa. Moni yrittää, mutta harva on valittu, kuten Jeesuskin sanoi. Kaikilla uskovillakaan ei ole riittävää motivaatiota; kunkin on uskottava sen uskon määrän mukaan minkä on Jumalalta saanut. Vaatimattomampikin usko ja vähäisemmät uskon teot voivat kuitenkin tuoda pelastuksen, kuten Raamatussa sanotaan – ikään kuin tulen läpi, viimeisen tuomion ’puhdistavassa tulessa’.

    Loppujen lopuksi kaikki pelastuneet tulevat kuitenkin olemaan yhtä laumaa. Tuhannen vuoden valtakunnan jälkeisessä ajassa ei tarvita johtajia, jotka siihen saakka ovat Jeesuksen, apostolien ja muiden pyhien johdolla hallinneet tarvittaessa vaikka rautaisella valtikalla. Ketään ei tarvitse ’hallita’, koska kaikki ovat yhtä Jumalassa Jeesuksen veljinä ja sisarina. Tuhannen vuoden valtakunnan loppuun mennessä kaikki on alistettu Jeesuksen vallan alle ja Hän luovuttaa Jumalalta saamansa vallan takaisin Isälle.

     

     

  • Ahdistuksen aika ja Herran (vihan) päivä

    Suuri ahdistus.

    on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut…

     

    Dan. 12:1 Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat.              

    Mat. 24:3 Ja kun hän [Jeesus] istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: “Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?”  4 Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.  5 Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ‘Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta.  6 Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.   7 Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin.  8 Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua. 
    9 Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.  10 Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. 11 Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.  12 Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.  13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.  14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.  15 Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa – joka tämän lukee, se tarkatkoon – 
    24:21 Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule. 
    22 Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään

    24:27 Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.

    Suuri ahdistus, josta Kristus kertoo Matteuksen 24. luvussa, edeltää hänen toista tulemistaan. Maailmansodat, luonnonmullistukset ja väärät profeetat ovat kaikki saatanan aikaansaannoksia. Ihmiskuntaa koskeva rangaistus, johon kaikki tämä huipentuu, on Jumalan rangaistus ihmiskunnan synneistä.

      

    Herran vihan päivä.

    Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset.  (Jes.13:9)

    Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas [täysin yllättäen], ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. (2. Piet. 3:10)

    Tästä ihmiskunnan rangaistuksesta kerotaan ja varoitetaan hyvin monessa VT:n profetiassa. Esimerkiksi:

    Valitusvirret 2:22 Sinä kutsuit kuin juhlapäivän viettoon minun peljättäjäni joka taholta; eikä jäänyt Herran vihanpäivänä pelastunutta, ei pakoonpäässyttä. Jotka minä olin vaalinut ja isoiksi saanut, ne minun vihamieheni lopetti. 

    Sefanja 1:15 Vihan päivä on se päivä, tuskan ja ahdistuksen päivä, häviön ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sankan sumun päivä,
    1:18 Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran vihan päivänä: hänen kiivautensa tulessa kuluu koko maa. Sillä lopun, äkkilopun, hän tekee kaikista maan asukkaista.  2:2 ennenkuin neuvopäätös on synnyttänyt – päivä kiitää pois kuin akanat – ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan hehku, ennenkuin teidän päällenne tulee Herran vihan päivä.  3 Etsikää Herraa, kaikki maan nöyrät, te, jotka pidätte hänen oikeutensa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä; ehkä te saatte suojan Herran vihan päivä. 3:8 Sentähden odottakaa minua, sanoo Herra, odottakaa sitä päivää, jona minä nousen saaliille. Sillä minun tuomioni on, että minä kokoan pakanakansat, saatan kokoon valtakunnat vuodattaakseni heidän päällensä tuimuuteni, vihani kaiken hehkun; sillä minun kiivauteni tuli kuluttaa koko maan.

    Jooel 1:15 Voi sitä päivää! Sillä lähellä on Herran päivä, ja se tulee niinkuin hävitys Kaikkivaltiaalta. 2:1 Puhaltakaa pasunaan Siionissa, toitottakaa torvia minun pyhällä vuorellani. Jokainen maan asukas on vapiseva, sillä Herran päivä tulee. Niin, se on lähellä:  2 pimeyden ja synkeyden päivä, pilvien ja pilkkopimeän päivä. Vuorille levinneenä niinkuin aamurusko on lukuisa ja väkevä kansa, jonka vertaista ei ole ollut ikiajoista asti eikä tämän jälkeen enää tule, tulevaisten polvien vuosiin saakka. 3 Sen edellä käy kuluttava tuli, sen jäljissä polttava liekki. Niinkuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, sen jäljissä on autio erämaa, eikä jää ketään, joka olisi siltä pelastunut. 
    2:12 Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. 13 Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa.  14 Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, teidän Jumalallenne. …

    2:31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.  32 Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.

    Ilm. 7:3 ja [Karitsa, Kristus] sanoi: “Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan. Ilm. 9:4 ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.

    Jumalan tuomio on ankara; jumalattomat syntiset tuhoutuvat. Kenellä on mahdollisuus kuulua niihin harvoihin, jotka pelastuvat?

    Jooel profetoi samoin sanoin kuin UT: 2:32 Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Pelastuvien joukossa ovat myös ne, jotka ovat Jumalan kutsumia valittuja.

    Näihin tapahtumiin yhdistyy myös Jumalan sinetin painaminen Jumalan palvelijoiden otsaan. He ovat turvassa Herran päivän vitsauksilta.

     

     

     

  • Pieni joukko ja suuri joukko    

    Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt  hyväksi antaa teille valtakunnan. (Luuk. 12:32)

     

    Pieni joukko

    Edellä olevan Jeesus lausui kahdelletoista apostolilleen ja lisäsi:

    Luuk. 22:29 ja minä säädän teille, niinkuin minun Isäni on minulle säätänyt, kuninkaallisen vallan, 
    Joh. 10:16 Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen

    On siis oleva pieni joukko, joka hallitsee Kristuksen kanssa kuninkaina ja pappeina. Tähän joukkoon kuuluu apostolien lisäksi muitakin vanhurskaita. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että tämä piskuinen joukko on luvultaan 144.000. Tulkintaerimielisyyksiä on siitä, onko luku tarkka, vaiko symbolinen.

    Paavali omasta puolestaan lausuu näin:

    Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat. (2.Tim. 4:8)

    Paavali vieläpä tarkentaa, että tämä vanhurskauden seppele (KJV crown of righteousness) annetaan kaikille, jotka rakastaen odottavat Kristuksen tulemista. Kruunu (crown) viittaa juuri kuninkaalliseen valtaan, eli Jumalan valtakunnan johtoon. Jotkut tosin väittävät, että ei tässä tätä kaikille luvata, vaan vanhurskauden seppele tarkoittaa ’vain’ ikuista elämää.

     

     Suuri joukko

    … suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä

    Edellä kirjoittamastani kävi kuitenkin ilmi, että ihmisiä tulee pelastumaan; pieni joukko tulee johtamaan Kristuksen kanssa Jumalan valtakuntaa ja lisäksi pelastuu suuri joukko. …Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä… (Ilm.7:9).

    Ilm. 7:13 Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: “Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?”  14 Ja minä sanoin hänelle: “Herrani, sinä tiedät sen.” Ja hän sanoi minulle: “Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.  15 Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.  16 Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle,  17 sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä.”

    Mitä siis tiedämme Raamatun perusteella tästä suuresta joukosta? Se on niin suuri, että sen lukumäärää ei kukaan pystynyt laskemaan. Miljoonia tai satoja miljoonia? Ehkä peräti miljardi ihmistä pääsee tähän joukkoon. Suurin osa ihmiskunnasta kuitenkin tuhoutuu. Lisäksi tiedämme, että nämä ihmiset, jotka ovat pelastuneet, ovat valkaisseet vaatteensa ja kulkevat nyt pitkissä valkoisissa aatteissa. ”Valkaisu” Karitsan veressä on kielikuva sitä, että he ovat katuneet syntejään ja turvautuneet Kristuksen veren pelastavaan voimaan. Ts. he ovat tulleet uskoon, ehkä aivan viime tingassa. Jeesus kertoi (Mat. 20. luku) vertauskuvan miehestä, joka palkkasi työntekijöitä pellolleen. Ensiksi tulleille, jotka tulivat jo varhain, luvattiin palkaksi denari päivässä. Myöhemmin tulleille luvattiin sama palkka, vieläpä niillekin, jotka tulivat niin myöhään, että ennättivät tehdä työtä vain vähän aikaa. Kaikki saivat siis saman palkan riippumatta kuinka paljon olivat tehneet työtä. Ne, jotka olivat tehneet työtä koko päivän, paheksuivat sitä, että työnantaja maksoi saman palkan niillekin, jotka vasta olivat hetki sitten aloittaneet työn teon. Pelastuksen kannalta asia on juuri näin; kaikki ovat samanarvoisia riippumatta siitä kuinka kauan kukin on ollut uskossa.  Suureen joukkoon voi päästä viime tingassakin eli saada saman armon kuin pidempäänkin uskossa olleet. Jeesus lupaa tuoda kullekin palkan tullessaan toisen kerran maan päälle. Nämä palkat ovat kuitenkin erilaisia; joku voi saada hallittavakseen viisi kaupunkia, toinen kymmenen kaupunkia. Ikuinen elämä on kuitenkin lahja kaikille.

    Jakeessa 17 luvataan, että Karitsa johdattaa heidät ”elämän vetten (ikuisen elämän) lähteille” ja Jumala pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään.

    On siis oleva pieni joukko, joka toimii valtakunnan johtotehtävissä, kuninkaina ja pappeina ja sitten on oleva hyvin suuri joukko, jonka tulkitsen olevan valtakunnan alamaisia, jäseniä. On luonnollista, että johtajilla on heihin nähden isompi joukko johdettavanaan.  Tämä suuri joukko voi olla, paitsi että he tulevat kaikista kansoista ja kielistä, myös Raamatun tuntemukseltaan hyvinkin eritasoista väkeä. Pieni joukko joutuu opettamaan heitä Kristuksen johdolla.  – Näiden lisäksi pelastuneina voi olla myös sellaisia, jotka eivät ole kuulleetkaan Raamatun Jumalasta tai Kristuksesta. Tämä käy ilmi Jes. 66:19 Ja minä teen tunnusteon heidän keskellänsä ja lähetän pakoonpäässeitä heidän joukostansa pakanain tykö Tarsiiseen, Puuliin ja Luudiin, jousenjännittäjäin tykö, Tuubaliin ja Jaavaniin, kaukaisiin merensaariin, jotka eivät ole kuulleet minusta kerrottavan eivätkä nähneet minun kunniaani, ja he ilmoittavat minun kunniani pakanain keskuudessa.

    Joona 3:9 Ehkäpä Jumala jälleen katuu ja kääntyy vihansa hehkusta, niin ettemme huku.”  10 Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.

    On selvää, että viimeisinä päivinä, suuren ahdistuksen aikana, suuri osa ihmiskunnasta tuhoutuu. Eivät kuitenkaan kaikki ihmiset. Jos ihmiset katuvat ja kääntyvät Jumalan puoleen huutaen avukseen Jeesuksen nimeä. (Apt. 4:12 …sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.”), ehkä Jumala muuttaa mielensä, kuten Hän teki tuomittuaan ensin Niniven suuren kaupungin tuhon omaksi.

    Vanhan Testamentin profeetoiden välittämä Jumalan viesti on paljon synkempi kuin Uuden Testamentin. UT:ssa tuodaan esiin pelastuvien suuri joukko, joka on niin suuri, että sitä ei kukaan pystynyt laskemaan.

    Ilm. 7:9 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,

    Jooel 2:32 Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.

    Obadja: 1:17 Mutta Siionin vuorella saavat olla pelastuneet, ja se on oleva pyhä, ja Jaakobin heimo on perivä perintönsä.

    Heb. 12:22 vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö  23 taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, 

    Luuk. 10:20 Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.

     

     

     

  • Sata neljäkymmentä neljä tuhatta sinetöityä.

    Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi  (Ilm.14:1)

     

    Ilmestyskirjassa puhutaan kooltaan tarkalleen määritellystä (144.000) joukosta, joiden otsaan on kirjoitettu Jeesuksen ja Jumalan nimi. Tässä on tulkintani mukaan niiden enkeleiden sinetöimä joukko, jotka ovat ensimmäisen ylösnousemuksen osallisia ja jotka saavat kuolemattomuuden noustessaan henkiruumiissa ylös taivaalle (pilviin, ei taivaaseen). Luukas 10:20 viittaa samaan joukkoon perustellen, että heidän nimensä on kirjoitettu (elämän kirjaan) taivaissa.

    Sinetistä, joka painetaan Jumalan palvelijain otsaan puhutaan Ilmestyskirjan 7. luvussa:

    7:2 Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta,

    3 ja sanoi: “Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan.

    4 Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista:

    Sinetillä merkityt 144.000 vanhurskasta tavataan Jeesuksen kanssa Siionin vuorella Kristuksen valtaistuimen edessä. Jae 14:3 todistaa, että he ovat tulleet maan päältä.

    Ilm. 14:1 Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi.  14:3 Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta.

    Olen ollut siinä käsityksessä, että 144.000 on symbolinen luku. Sitä tukee se, että ensimmäisen ylösnousemuksen kuolleista nouseva joukko ja maasta sillä hetkellä elossa olevat vanhurskaat muodostavat yhdessä muodostavat ehkä merkittävästikin suuremman joukon kuin 144.000. Kuinka paljon heitä on yhteensä, sitä Raamattu ei kerro. Nämä sinetöidyt ja kuolleista nousevat vanhurskaat ovat joukko, joka kokonaisuudessaan muodostaa Jumalan valtakunnan johdon, kuninkaat ja papiston. Sinetöidyt 144.000 esiintyvät kuitenkin jakeessa 14:3 ilman kuolleista noussutta vanhurskasten joukkoa. Miksi nämä eivät ole mukana? Onko sinetöidyt 144.000 sittenkin tarkka luku ja jos on, mikä on heidän suhteensä muihin ylösnousseihin? Seuraavassa jakeessa 14:4 sanotaan mm.: Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle,  144.000 joukko on erityisasemassa; heidät on ostettu esikoisiksi Jumalalle ja Kristukselle ja he seuraavat Kristusta mihin ikinä Hän menee.

     

     

     

  • Keitä ovat nämä 144.000 sinetillä merkittyä?

    Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista (Ilm. 7:4)

    Ilm. 5:9 ja he veisasivat uutta virttä, sanoen: “Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista

    Jae 7:4 kertoo, että he ovat kaikista Israelin lasten sukukunnista, Israelin eli Jaakobin poikien kahdestatoista sukukunnasta.  Näin monet asian tulkitsevat. Siinä on kaksi ongelmaa. Ensiksikin: tarkoitetaan Israelin lapsilla luonnollisen Israelin vai Jumalan Israelin sukukuntia? Kun tarkistaa jakeen jälkeen tulevan sukukuntien luettelon, toteaa, ettei se täysin noudata Jaakobin poikien nimiluetteloa. Tästä voisi päätellä, että sanonta tarkoittaa Jumalan Israelia. Kun juutalaiset eivät ottaneet Jeesusta vastaan Messiaanaan, opetuslapset saivat lähetyskäskyn viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan. Vanhurskaita Pyhän Hengen antaman sinetin omaavia uudestisyntyneitä syntyi eri puolille maailmaa ja luonnollinen Israel jäi taka-alalle. Joku saattaa tulkita tämän jakeen niin, että nämä ovat messiaanisia juutalaisia, jotka ovat ottaneet Kristuksen vastaan pelastajanaan. Mutta silti, avoimeksi jää sukukuntaluettelon arvoitus.

    Toinen vähintään yhtä painava argumentti on esitetty jakeessa 5:9: … olet [Jeesus Kristus] verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista.  Jos Jeesus on kuolemallaan ostanut Jumalalle ihmisiä kaikista mahdollisista kielistä, kansoista ja kansanheimoista, joista koostuu Jumalan Israel, niin varmaankin tähän joukkoon kuuluu myös niitä pyhiä, jotka ovat saaneet Jumalan sinetin ja ovat arvollisia ensimmäiseen ylösnousemukseen ja sitä kautta tulevat olemaan valittuja johtamaan Jumalan valtakuntaa. Sellaisiahan nämä 144.000 ovat.

     

     

  • Muita Jumalan sinetin saamiseen liittyviä kysymyksiä.

    teihinkin… uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti

     

    Edellä kerroin kuinka Jumalan enkeli käy sinetöimässä uskoontulleet viimeisten päivien aikana. Nämä enekelien sinetöimät ovat tulleet uskoon vasta “myöhäisherännäisinä” lopun ajan tapahtumien alettua. Efesolaiskirjeestä kuitenkin ilmenee, että sinetin voi saada jo paljon aiemmin kunkin ihmisen elämässä.

    Efes. 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
    4:30 Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.

    Pyhän Hengen sinetti pannaan ihmiseen sitten kun hän on kuullut totuuden, evankeliumin ja tullut uskovaksi. Totuuden kuuleminen tarkoittaa myös Jumalan kutsumista ja uskovaksi tuleminen valituksi tulemista.

    Miten sinetin saaminen voisi liittyä ns. suureen joukkoon? Ilm. 7:9 Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, 7:14 Ja minä sanoin hänelle: “Herrani, sinä tiedät sen.” Ja hän sanoi minulle: “Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Lopun ajan suuressa ahdistuksessa ja Herran päivän aikana suurin osa ihmiskunnasta tuhoutuu. Pelastuvia on kuitenkin suuri joukko. He ovat saattaneet tulla katumukseen ja uskoon aivan viime tingassa. Jeesuksen vertauksen mukaan Hän maksaa kaikille saman palkan riippumatta siitä, tekikö työntekijä työtä koko päivän vai ainoastaan lyhyen hetken ennen päivän päättymistä. Samalla tavoin ihminen voi pelastua aivan viime hetkelläkin vain huutamalla avukseen Herran nimeä. Oman tulkintani mukaan, tällä tavoin pelastuvat, pelastavat vain oman henkensä ja vasta heidän osoittautuessaan tosiuskoviksi, vanhurskaiksi, he saavat ikuisen elämän viimeisessä tuomiossa. Pelastuminen voi tapahtua samalla tavoin kuin Efesolaiskirjeessä kerrottu Jumalan sinetin saaminen.

     

     

  • Elämän kirja.

    Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämänkirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä. Ilm. 3:5

     Elämänkirjasta, jossa on pelastuvien nimet, puhutaan seuraavissa Ilmestyskirjan jakeissa:

    13:8 Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.
    17:8 Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.  20:12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.  20:15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen. 
    21:27 Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.

    Nimi pyyhitään pois elämän kirjasta jos ei kestä loppuun asti. Viimeisinä aikoina 2.Tes. 2:11  Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,            

    2. Mat. 24:24 Sillä vääriä Kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista,valitutkin.

    Ilm. 7:14 Ja minä sanoin nelle: “Herrani, sinä tiedät sen.” Ja n sanoi minulle: “Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne karitsan veressä.

     12:11 Ja he ovat voittaneet net Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti.

     14:10 Niin nkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu nen vihansa maljaan, ja ntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja karitsan edessä

    19:7 Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia nelle, sillä Karitsan ät ovat tulleet, ja nen vaimonsa [seurakuntansa] on itsensä valmistanut.

    19:9 Ja n sanoi minulle: “Kirjoita: Autuaat ne, jotka ovat  kutsutut Karitsan äaterialle!” Vielä n sanoi minulle: “Nämä sanat ovat totiset Jumalan sanat.” 

    21:27 Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyä eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut karitsan elämänkirjaan

     

     

     

  • Ketkä nousevat ylös Jeesuksen tulemisen yhteydessä? Ketkä eivät?

    monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen (Dan.12:2).

     

    Dan. 12:1 Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. 

    12:2 Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen.

    Dan 12:2 ”Many (NIV Multitudes) who sleep in the dust of the earth will awake: some to everlasting life, others to shame and everlasting contempt.” Perinteisesti tämä Danielin kohdan käännös alkaa sanalla ”Many” eli monet. Hepreankielisen alkutekstin sana ’רַב rab’ on käännetty joissakin käännöksissä kuten NIV:ssä ja YLT:ssa käyttäen ilmaisua ’multitudes’. Tärkeämpi kysymys on: saavatko molemmat ryhmät ylösnousemuksen yhtä aikaa? Tarkemmin asiaa ajatellen – ei välttämättä.

    Tässä Danielin kohdassa 12:2 käsitellään ensisijaisesti ensimmäistä ylösnousemusta. Jakeen loppuosa ”others to shame and everlasting contempt” saattaa viitata tulevaan toiseen eli tuomion ylösnousemukseen, joka tapahtuu tuhatvuotisen valtakunnan ajan päättyessä. Ilmestyskirjassa kuvataan 20:4-5 ”Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. 5 Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet.” – Tämä Ilmestyskirjan kuvaus käsittää ensimmäisen ylösnousemuksen eli saman tapahtuman, jota Daniel kuvaa jakeessa 12:2. Kuvauksen lopussa selvennetään vielä: muut (kuin vanhurskaat, jotka pääsevät hallitsemaan Jeesuksen kanssa) kuolleet virkoavat eloon (tuomiota varten) vasta kun tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet.

    Danielin ylösnousemuskuvaus jakautuukin ajallisesti kahteen osaan, joiden aikataulussa on tuhannen vuoden väli. Sen vahvistaa Ilmestyskirjan 20. luku. Raamatusta tiedämme, että ensimmäisen ylösnousemuksen osanottajia ei ole kovin paljon. Ei ainakaan jos tätä ’pientä joukkoa’ verrataan toiseen ylösnousemukseen, johon herätetään kaikki, jotka haudoissa ovat (Joh 5:28). Daniel 12:2 jakeen alku voi siis hyvinkin olla vain ’many’ eikä ’multitudes’, paitsi jos Danielissa on tarkoitettu puhua kaikista, jotka herätetään tuomittavaksi.

    Hepreankielisessä tekstissä ‘ikuisesti’ eli `owlam עוֹלָם’ ei myöskään ole täysin varmasti ja aina ikuinen. Tästä olen kirjoittanut pari esimerkkiä viimeisessä luvussa Viimeinen tuomio. Se on selvää, että kahdenlaisia ihmisiä herätetään. Toiset (pyhät) saavat osakseen elämän ylösnousemuksen ja hallintotehtäviä tuhatvuotisessa valtakunnassa Jeesuksen ja apostolien kanssa. Toiset taas joutuvat iänkaikkiseen kadotukseen Jumalan yhteydestä. Tuhatvuotisen valtakunnan aikanakin tuomioita annetaan; tästä on selvä lausuma jakeessa 2.Tim. 4:1. Myös Jesaja viittaa tähän sanoessaan kuinka syntinen saa päälleen kirouksen satavuotiaana. Jes. 65:20 Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen.

    12:3 Ja taidolliset (tarkoittaa: viisaat, sydämessään viisaat, De förståndiga ) loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti. Pelastuvien ylösnousseiden joukko on kaksijakoinen: ’taidolliset’, jotka rakastavat Jumalaa ja Jeesusta eli noudattavat Jumalan ja Jeesuksen tahtoa elämässään ja toiseksi ne, jotka ponnistelevat elämässään Jumalan sanan, evankeliumin levittämiseksi eli toisten saattamiseksi vanhurskauteen.

    Jakeessa 1 kytketään tapahtumat Kristuksen toisen tulemisen aikaan, suureen ahdistukseen. Monet kuolleet heräävät, eivät kaikki, mutta ’monet’. Osa pelastuu ja saa iänkaikkisen elämän, osa saa kadotustuomion. Suuren ahdistuksen aika merkitsee sitä, että suurin osa ihmiskunnasta tuhoutuu. On aiheellista kysyä, ovatko tämän ahdistuksen aikana kuolleet jo saaneet tuomionsa? Jeesushan tuomitsee ihmiskuntaa sekä tulonsa yhteydessä että Jumalan tuhatvuotisen valtakunnan aikana. 2.Tim. 4:1 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: (KJV: Lord Jesus Christ, who shall judge the quick and the dead at his appearing and his kingdom;). –  Jeesus on tuomitseva eläviä ja kuolleita sekä tulemisensä yhteydessä, hänhän tuo ’palkan’ tullessaan, että valtakuntansa tuhatvuotisen hallinnon aikana ja sen päättyessä tuomion ylösnousemukseen.

    Jäävätkö haudat tyhjiksi Jeesuksen tulon ja siihen liittyvän ylösnousemuksen tapahduttua? Ei, koska kuten Daniel sanoi, monet nousevat. Ei siis kaikki. Keitä ovat ne, jotka eivät nouse, vaan jäävät hautoihinsa makaamaan? Room. 4:15 sanoo  …  mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan. Mitä siis tapahtuu sellaisille kuolleille, jotka eivät ole kuulleetkaan Jumalasta tai Kristuksen julistamasta evankeliumista, mutta joiden omatunto on puhdas ja voisi puolustaa (eli myötätodistaa, niinkuin KR 38 ilmaisee) heitä? Nämähän eivät voi joutua tuomittaviksi, koska heillä ei ole lakia. Jos he jäävät odottamaan viimeistä tuomiota, heitä ei voisi silloinkaan tuomita, ja toisaalta he eivät voisi pelastuakaan, koska eivät ole uudestisyntyneitä. Kristus saa ratkaista.

    Em. ihmiset olivat sellaisia, jotka olivat elämässään tehneet hyvää, vaikkakaan eivät tunteneet evankeliumia. Entäpä ne, jotka niin ikään eivät tunteneet evankeliumia, mutta olivat pahoja. Psa. 49:21 Ihminen, mahtavinkin, on ymmärrystä vailla, hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. KJV: 20 Man that is in honour, and understandeth not, is like the beasts that perish. Tällaisia ihmisiä verrataan eläimiin, he ovat eläimiin verrattavissa  ja ovat ilman toivoa ja Jumalaa maailmassa kuten Efes. 2:12 asian ilmaisee.  Raamattu sanoo miten eläinten käy niiden kuoltua; niiden henki yksinkertaisesti vaipuu maahan ja siinä kaikki. Olisiko siis niin, että tällaiset ihmiset kokisivat kohtalonsa eläinten lailla. Heillä ei olisi lainkaan ylösnousemusta toisin kuin hyvää tehneillä pakanoilla. – Tämän tulkinnan mukaan, koska kaikki eivät nouse haudoistaan Kristuksen tullessa, hautoihin jää näiden pahojen lisäksi ahdistuksen aikana kuolleita.

    Kadotustuomioon joutuvat kenties ne, jotka ovat joko luopuneet uskostaan tai eivät edes ole uskoneet ja vastaanottaneet kuulemaansa evankeliumia. Erään tulkinnan mukaan uskova, joka luopuu uskostaan ja Kristuksesta, syyllistyy kuoleman syntiin, Pyhän Hengen pilkkaan. Tällaiset eivät voi enää saada Jumalan anteeksiantoa. Tällaiset ihmiset saattavat hyvinkin olla niitä Danielin mainitsemia ihmisiä, jotka nousevat tuomiolle, joka on selvä: häpeä ja iänkaikkinen kauhistus?

    Jeesuksen ilmestymisen yhteydessä maan päälle jää ihmisiä, valtakunnan alamaisia. Nämä voisivat olla viime hetkellä pelastuneita (Jeesuksen nimeä avukseen huutaneita) tai sitten sellaisia, jotka ovat hyviä pakanoita, joiden pelastuminen perustuu heidän omatuntonsa antamaan tuomioon. Room. 2:14  Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki 2:15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä 

    Heille tarjoutuu mahdollisuus saada pelastus valtakunnan aikana omaksutun uskon perusteella. Tuhannen vuoden kuluttua tapahtuu toinen ylösnousemus, ja sen jälkeen nk. viimeinen tuomio, jolloin Jumalan valtakunnan aikana eläneet ja kuolleet kaikki heräävät tuomiolle.

    Joh. 5:28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä. 29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.

    Jakeessa 24 Jeesus sanoo: Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. – Tämä on Jeesuksen lupaus tulevasta tuomioratkaisusta edellyttäen, että ko. ihminen ‘kestää loppuun saakka’ uskonsa säilyttävänä.

    Toisessa kirjeessään Timoteukselle Paavali kirjoittaa, että Kristuksen tullessa eli ilmestymisessä Kristus tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Itsestään ja kaltaisistaan, jotka rakastavat Jeesuksen tulemusta, hän sanoo: 4:8 Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat. – Kristus jatkaa tuomioiden jakamista tuhatvuotisen valtakuntansa aikana. Tuomioita jaetaan kuitenkin vain niille, jotka ovat valtakunnassa. Uudesta ylösnousemuksesta ei ole tässä mainintaa, vaan toinen ylösnousemus saa odottaa tuhat vuotta.

  • Ensimmäinen ylösnousemus

    Pelastuneet muuttuvat silmänräpäyksessä. 

    pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.

     

    1.Kor.15:50 Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. 51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, 52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. 53 sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. 54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: “kuolema on nielty ja voitto saatu.”  – Kuolema on nielty nimenomaan ensimmäisen ylösnousemuksen osallisilta pyhiltä. Siitä on saatu voitto; ylösnousseet eivät voi enää kuolla sillä he ovat saaneet ikuisen elämän. Toisella kuolemalla ei ole heihin mitään valtaa.

     

    Millaisiksi ylösnousseet muuttuvat?  

    … kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi

     

    Fil. 3:20 Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta vapahtajaksi, 21 Joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.

    Ilmestyskirjassa kuvaillaan Jeesuksen ulkomuotoa, jollaiseksi ylösnousseet muuttuvat.

    Ilm. 1:14 Ja hänen (Jeesuksen) päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; 1.Kor. 15:49 :ssä Paavali sanoo heidän olevan maallisen ihmisen kaltaisia, mutta että kerran (tarkoittaa ylösnousemusta), he tulevat taivaallisen ihmisen kaltaisiksi. Kuka muu voisi taivaallinen ihminen olla kuin Jeesus? Ilm. 1:14 on siis kuvaus myös ylösnousseista ihmisistä.

     

    Ylösnousseet ovat kuin enkelit.

    … me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi

     

    1.Kor.15: 49 Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi (KR 92). 15:49 Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. (KR 38)

    1.Tes. 4:13 Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. 
    4:14 Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. 15 Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. 16 Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; 17 Sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. 

    Jeesus Kristus vastasi kysymykseen ylösnousemuksesta näin: ”Mutta tulevassa maailmassa ne, jotka on katsottu ylösnousemuksen arvoisiksi, eivät enää mene naimisiin. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia.” (Luuk. 20:35). Mat. 22:30 sanoo saman asian näin:”Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi”.

    Näistä Jeesuksen sanoista voidaan päätellä, että ylösnousseet ovat henkiruumiissa, ovathan he enkelien kaltaisia, siis henkiä. Enkelien olinpaikka on taivas. Nämä Jeesuksen tarkoittamat ylösnousseet eivät ainakaan ole niitä maanpäällisessä paratiisissa asuvia, joita Jesaja kuvailee. (Luku 65:17>). Jesajan kuvailemassa maanpäällisessä paratiisissa on myös lapsia eivätkä heidän vanhempansa ole enkelien kaltaisia ylösnousseita. Jesaja kertoo myös millaiset olosuhteet vallitsevat tuhatvuotisessa rauhan valtakunnassa. 11:6 Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. 7 Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. 8 Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. 9 Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.

    Todennäköisesti Jeesus tarkoittaa kuvailemillaan ylösnousseilla niitä, jotka ovat osallisia ensimmäisestä ylösnousemuksesta; heidäthän temmataan yläilmoihin Jeesusta vastaan ja he ovat niitä, joihin toisella kuolemalla ei ole enää valtaa. Nämä Jumalan Pyhät tulevat toimimaan alkavan Jumalan valtakunnan pappeina ja kuninkaina. Näiden joukkoon kuuluvat myös opetuslapset, joille Jeesus osoitti sanansa lausuen: ”Älä pelkää pieni joukko, Jumala on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan. Valtakunta on maan päällä, ei taivaassa, ei ainakaan ensimmäisen tuhannen vuoden ajan. Olisi siis luultavaa, että Valtakunnan johtajat olisivat myös maan päällä eikä henkiruumiissa taivaassa. Katso kuitenkin Fil. 3:14 (KR92): ”Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat”. KR 92:n Fil. 3:14 on kovin omavaltainen käännös: missään muussa käännöksessä alkuperäisestä kreikankielisestä tekstistä puhumattakaan ei puhuta voittajan palkinnon olevan pääsyn taivaaseen. KR 38 kääntää tämän tarkemmin: 3:14 minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. KJV 1789: I press toward the mark for the prize of the high calling of God in Christ Jesus. 2.Tim. 4:8 vahvistaa saman: Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.

      

    Asunto taivaassa.

    UT:ssa puhutaan monessa kohdin taivaasta, mutta niissä, jotka olen käynyt läpi, ei tarkalleen tutkien sanota, että ylösnousseet olisivat siellä. Ehkä kääntäjillä on niin kova tarve tällaisiin käännöksiin, että totuus on joutunut väistymään.

    Mat. 5:11 Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. 12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä

    1.Piet. 1:3 Ylistetty olkoon meidän herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,  4 turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, – Palkka on siis suuri taivaissa, mutta se on siellä säilytettynä, ja Kristus tuo sen eli palkan tullessaan!

    2.Kor. 5. luvussa KR 92 mukaan puhutaan asunnosta taivaassa ja kaipauksesta päästä sinne. ”Me” tarkoittaa ensimmäisen ylösnousemuksen osanottajia. 2. Kor.5:1 Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.  5:2 Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,  – Usein oikean tulkinnan löytymistä helpottaa, kun katsoo esim. vanhempaa käännöstä, kuten KJV: For in this we groan, earnestly desiring to be clothed upon with our house which is from heaven: (pukeutua asuun,”majaan”, joka on taivaasta). Siis taivaasta, ei taivaassa.

     

     

  • Jeesus tuo palkan tullessaan

    tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät

     

    Ilmestyskirja kertoo:

    Ilm. 11:15 Ja seitsemäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kuului taivaassa suuria ääniä, jotka sanoivat: “Maailman kuninkuus on tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellullensa, ja hän on hallitseva aina ja iankaikkisesti.” 16 Ja ne kaksikymmentä neljä vanhinta, jotka istuivat valtaistuimillaan Jumalan edessä, lankesivat kasvoillensa ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, 17 sanoen: “Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen. 18 Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat.”  

    Ilm. 20:1 Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. 2 Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi 
    3 ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa. 4 Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. 5 Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. 

    6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.

    Kaikille ensimäisen ylösnousemuksen kokeville Kristus tuo palkan tullessaan. Sen vahvistaa Ilm. 22:12 Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.

    Room. 2:6 Hänen, “joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan”:  7 Niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, 8 mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.

    Mat. 5:11 Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. 12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä

    1.Piet. 1:3 Ylistetty olkoon meidän herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, 4 turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,

    Ilm. 22:12 katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.

    Apostoleille ja muille kristityille on palkka varattuna eli säilytettävänä taivaassa. Kristus sanookin tuovansa tämän palkan kullekin kun Hän tulee toisen kerran perustamaan Jumalan valtakunnan maan päälle. Ylösnousseet uskovat tulevat Hänen mukanaan hallitakseen ”kuninkaina ja pappeina” Jeesuksen kanssa tuhannen vuoden ajan.

    Luukas on tallentanut Jeesuksen kertoman vertauksen omasta itsestään. Kun ’jalosukuinen mies’ (Jeesus) palaa takaisin, kaikki palvelijat kutsutaan hänen eteensä tekemään tili teoistaan. Hyvin toimineet saavat hyvän palkan ja tuloksettomasti toimineet eivät saa palkkaa. Jeesuksen viholliset tuhotaan.

    Luuk. 19:12 Hän sanoi näin: “Eräs jalosukuinen mies [Kristus] lähti matkalle [nousi taivaaseen] kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden ja sitten palatakseen.  13 Ja hän kutsui luoksensa kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen leiviskää ja sanoi heille: ‘Asioikaa näillä, kunnes minä tulen.’ 14 Mutta hänen kansalaisensa [maan asukkaat] vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan:’Emme tahdo tätä kuninkaaksemme.’ 15 Ja saatuansa kuninkuuden ja palattuansa hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille hän oli antanut rahat, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.  16 Niin ensimmäinen tuli esiin ja sanoi: ‘Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut kymmenen leiviskää.‘ 17 Ja hän sanoi hänelle: ‘Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia.’ 18 Ja toinen tuli ja sanoi: ‘Herra, sinun leiviskäsi on tuottanut viisi leiviskää.’ 19 Niin hän sanoi tällekin: ‘Sinä, vallitse sinä viittä kaupunkia.’ 20 Vielä tuli yksi ja sanoi: ‘Herra, katso, tässä on sinun leiviskäsi, jota olen säilyttänyt liinasessa. 21 Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies: sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.’ 22 Hän sanoi hänelle: ‘Oman sanasi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt; 23 miksi et siis antanut rahojani rahanvaihtajan pöytään, että minä tultuani olisin saanut periä ne korkoineen? 24 Ja hän sanoi vieressä seisoville: ‘Ottakaa häneltä pois se leiviskä ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.’ 25 – Niin he sanoivat hänelle: ‘Herra, hänellä on jo kymmenen leiviskää.’ 26 ‘Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.  27 Mutta viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni.'” 

    Apostolien lisäksi muut Pyhät, ensimmäisen ylösnousun osalliset, hallitsevat (tai toimivat pappeina) kuka ’viittä kaupunkia’, kuka ’kymmentä’. Tähän antaa vahvistuksen edellä oleva Jeesuksen vertaus palvelijoista.

    7:22 siihen asti kunnes Vanhaikäinen tuli ja oikeus annettiin Korkeimman pyhille ja aika joutui ja pyhät saivat omaksensa valtakunnan.

    7:27 Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset.”

    Ilm. 2:26 Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita. – Pakanoiden hallitseminen osoittaa, että tuhatvuotisessa valtakunnassa on pakanoita eli ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet, eivätkä edes ole voineet uskoa evankeliumia. He ovat kuitenkin selvinneet hengissä Herran päivän suuresta ihmiskuntaa kohtaavasta tuhosta.

    2:27 ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, niinkuin saviastiat heidät särjetään – niinkuin minäkin sen vallan Isältäni sain-

     

     

     

  • Näkymätön Jumalan valtakunta

    Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla(Luuk.17:20)    

     

    Raamatun mukaan pelastuneet, ylösnousseet muuttuvat henkiolennoiksi. Jeesuksen mukaan he ovat kuin enkeleitä. Nämä Pyhät tulevat hallitsemaan maata. Suuri kysymys on: hallitsevatko he maan päällä vaiko taivaasta käsin?

    Miten näkymättömät henkiolennot sopivat asumaan ja hallitsemaan maan päällä? Jeesus sanoi, ettei tulevan Jumalan valtakunnan saapumista voi tarkkailla tai Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla eli sen tulemista ei voi nähdä. Ei voida sanoa, katso tuolla se on tai se on siellä (Luuk.17:20,21). Sama pätee varmasti myös valtakunnan johtoon, Pyhien joukkoon. Mitkä Raamatun jakeet tukisivat sitä, että valtakunnan johto olisi henkiolentoina taivaassa, mutta valtakunnan alamaiset olisivat maan päällä? Olisivatko he myös henkiolentoja maan päällä? Enkelithän pystyvät liikkumaan taivaan ja maan välillä. He pystyvät ottamaan maallisenkin ruumiin. Näinhän jotkut enkelit tekivätkin luvatta, ja ottivat maan tyttäriä vaimoikseen (1.Moos. 6.luku). Ehkä he voisivat tehdä näin Jumalan valtakunnassa mutta luvan kanssa.

    Eräissä apokryfikirjoissa kerrotaan, kuinka enkeli ilmestyi ikään kuin lihallisessa ihmisruumiissa. Enkeli saattoi välillä käväistä taivaassa ja palata maan päälle ihmisten luokse, ilman että ihmiset edes tajusivat hänen käyneen muualla. Eräs tällainen enkelin pitkä vierailu maan päällä kerrotaan Tobitin (Tobiaan) kirjassa. Siinä enkeli Rafael asuu maan päällä ja viettää aikaa ihmisten kanssa ’ihmisenä’. Tässä pari lausetta kirjasta: ”Minä olen Rafael, yksi niistä seitsemästä enkelistä, jotka ovat Herran lähellä ja joiden on lupa tulla hänen kirkkautensa eteen.”Nyt ymmärrätte senkin, että minä en itse asiassa ole syönyt mitään; teistä vain näytti siltä.

    Raamatun mukaan tuhatvuotisen valtakunnan asukkaat rakentavat taloja asuttavakseen yms. toimintaa, jota henget eivät tee. Ylösnousseet (ensimmäisessä ylösnousemuksessa) ”eivät voi kuolla”, toisella kuolemalla ei ole heihin valtaa. Valtakunnan asukkaat sen sijaan ovat kuolevaisia, vaikka elinikä piteneekin ja mm. lapsikuolleisuus poistuu (Jes. 65:20>).

    Millaisessa olomuodossa ovat pelastuneet tuhannen vuoden kuluttua, kun viimeinen tuomio on annettu ja todellinen Jumalan valtakunta saapunut? Mielenkiintoinen kysymys pohdittavaksi.

     

     

  • Pelastus tekojen perusteella ja pelastus armosta

    Jeesus lupasi, että tullessaan hän tuo palkan mukanaan. Roomalaiskirjeessä sanotaan, että töitä tekevälle maksetaan palkkaa ansioiden mukaan ei armosta. Nämä työt ovat käsittääkseni Jumalan valtakunnan julistamiseen, evankeliumin julistamiseen liittyviä töitä, niitä mitä Jeesus käski seuraajiensa tehdä. Kaikkien ei kuitenkaan ole syystä tai toisesta mahdollista näin tehdä; he voivat pelastua armosta uskon kautta. 

     

    Palkka töistä

    Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, (Room. 4:4)

    Fil. 2:15 että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te loistatte niinkuin tähdet maailmassa,

    1.Kor. 3:14 jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; 

    1.Piet. 5:2 kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta,  4 niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen.

    Dan. 12:3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.

    Matt. 25:23 Hänen herransa sanoi hänelle: ‘Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.’

    Lauman kaitseminen on ’paimenen’ työtä, hengellisen paimenen. Tällaisia paimenia on seurakunnassa ja missä ei ole seurakuntaa paimen voi olla vaikka kiertävä saarnaaja tai kuka vain tarjoaa hengellistä opetusta (”ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat”) tai muutoin pitää huolta lähimmäisistään. Niille, jotka tekevät Kristuksen antamia töitä, saavat palkan kun Jeesus saapuu toisen kerran ensimmäisen ylösnousemuksen yhteydessä. Palkka ylösnousseille ja maan päällä eläville valituille maksetaan töistä, jos he ovat saattaneet monia vanhurskauteen (Dan.12:3), kaitsivat heille uskottua Jumalan laumaa sydämen halusta (1.Piet. 5:2), ovat kartuttaneet Jeesuksen heille antamaa ’leiviskää’ (Matt. 25:23), ovat säilyneet tahrattoman puhtaina Jumalan lapsina kieron sukukunnan keskellä (Fil. 2:15). Tällaiset palkansaajat loistavat niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti ja saavat kirkkauden kuihtumattoman seppeleen Kristukselta. 

     

    Pelastus armosta – tulen läpi

    mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi

    1.Kor. 3:11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.  12 mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.  14 jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;  15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi. 

    Room. 3:28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.

    Barnes’ Notes: Therefore we conclude that a man is justified by faith without the deeds of the law.no righteousness of their own will be the ground of their justification. They are sinners; and as such can have no claim to he treated as righteous. God has devised a plan by which, they may be pardoned and saved; and that is by faith alone. .. Luther often called this doctrine of justification by faith the article upon which the church stood or fell. .. If this doctrine is held entire, all others will be held with it. If this is abandoned, all others will fall also. It may be remarked here, however, that this doctrine by no means interferes with the doctrine that good works are to be performed by Christians. Paul urges this as much as any other writer in the New Testament. His doctrine is, that they are not to be relied on as a ground of justification; but that he did not mean to teach that they are not to be performed by Christians is apparent from the connection, and from the following places in his epistles:

     Room.  4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;

    Deeds of the law Literally, “works of law.” Only the religion of Christ removes past sins. This does not come by obedience to the law. However, Paul teaches that, in their place, good works are important .  Ellicott’s Commentary: “For we hold that a man (any human being—whether Jew or Greek) is justified by faith, independently of any works prescribed by law.”

     

    Ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja

    Vanhan lakiliiton säännöksissä oli Israelin kansalle kirjoitettu yli 600 määräystä. Kuka pystyi noudattamaan kaikkia näitä? Kristuksen tuoma uusi liitto muuttaa kaiken: Ellicott’s Commentary sanookin asiasta: “For we hold that a man (any human being—whether Jew or Greek) is justified by faith, independently of any works prescribed by law.”  Vaikka lain teot eivät enää ratkaise pelastumista (vanhurskautumista eli synnittömäksi julistamista) on kristityn jo uskon myötä pyrittävä tekemään elämässään jatkuvasti hyviä tekoja. Uuden liiton myötä ihmisen osaa on helpotettu; enää ei nykyajan ihmisen tarvitse miettiä miten härkiä on kohdeltava tai muita yli 600 määräystä. Silti, ihmisellä on kilvoiteltavaa pyrkiessään toteuttamaan rakkauden kaksoiskäskyä Jumalan ja lähimmäisen rakastamisesta.

    Uskon voi rakentaa vain Jeesuksen varaan. Uskon perusta voi olla hyvä (kulta, hopea jne.) tai sitten se voi olla heikompi, mutta jos usko (rakennus) kestää, on tämä ihminen saava palkan. Jos usko (rakennus) on rakennettu heikosti puusta tai oljista eikä kestä, vaan palaa, joutuu rakentaja kärsimään vahingon, ehkä hän tuhoutuu viimeisten päivien ahdingossa.

    Tämä ’rakentaja’, jonka talossa (uskossa) on jonkin verran oikeita elementtejä kuitenkin pelastuu vaikkakaan ei saa palkkaa [johtoasemaa valtakunnassa, kirkkauden seppelettä], mutta ikään kuin (huom: ikään kuin) tulen läpi. Tämä kohta, jossa puhutaan pelastumisesta tulen läpi viittaa katolilaisten mielestä kiirastuleen, jossa puutteellisesti vanhurskas pelastuu lyhyemmän tai pidemmän ajan kestävässä häntä kiusaavassa tulessa. En olisi niinkään varma, että kyse on kiirastulesta.

    Roomalaiskirjeessä 12:3 tuodaan esille, että Jumala on suonut uskoa kullekin tietyn suuruisen määrän:  Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. Samoin Ef. 4:7 Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.  Jumalan henki jakaa uskoa ja armoa kullekin sen mukaan kuin tahtoo: 1.Kor. 12:11 Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo. – Olisiko niin, että huonon talon rakentaja olisi saanut uskoa vähemmän kuin toiset ja kuitenkin viimeisellä tuomiolla hänet tästä syystä armahdettaisiin ja puhdistettaisiin kuin tulen lävitse.

     

     

     

  • Mihin pelastutaan – taivaaseenko?

    Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, ihmisen poika, joka on taivaassa.

     

    Valtaosa ihmisistä ja kirkoista on jo satojen ja satojen vuosien ajan uskonut kuoleman jälkeen pääsevänsa taivaaseen tai joutuvansa helvettiin. Katolilaisilla on vakaa käsitys välitilasta, jonka aikana kuollut joutuu kärsimään syntiensä asteen mukaan kiirastulessa. Kiirastuli voi vaivata kuollutta pitkänkin ajan, mutta sitä voivat omaiset lievittää aneilla. Mitä Raamattu sanoo asiasta?

    Joh. 3:13 Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, ihmisen poika, joka on taivaassa.

    Joku voisi suurennuslasilla katsoen tulkita tätä järisyttävää lausumaa siten, että se koskettaa mennyttä aikaa. ’Ole noussut’ rajaa taivaaseen pääsemisen menneeseen aikaan. Ehkä olisikin mahdollista, että lausuman jälkeen taivaaseen voisikin päästä. En kylläkään pidä tällaista tulkintaa mahdollisena. Jumalan tarkoitus, että vanhurskaat saavat periä maan tulevaisuudessa on lausuttu moneen kertaan. Mitä tarkoitusta olisi ylösnousemuksella, jos vanhurskaat olisivat jo valmiiksi taivaassa? Palautettaisiinko heidät sitten aan päälle? Ei kai!

    Mat. 5:5 Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.

    Ilm. 5:10 ja tehnyt heidät meidän jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä.

      

    Mitä Raamattu sanoo Daavidista?

    Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: ‘Herra [Jumala] sanoi minun herralleni [Jeesukselle]: istu minun oikealle puolelleni,.. (Apt. 2:34)

    Kuningas Daavid, joka oli Jumalan mieleinen mies ja Abraham, jota Jumala kutsui ystäväkseen, ovat kuitenkin varmaan päässeet taivaaseen. Vai eivätkö? Mitä Raamattu sanoo asiasta?

    Apt. 2:29 Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä.

    Apt. 13:22 Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin, josta hän myös todisti ja sanoi: ‘minä olen löytänyt Daavidin, Iisain pojan, sydämeni mukaisen miehen, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni.

    Jos Daavidkaan ei ole päässyt taivaaseen, vaikka oli Jumalan mieleinen mies, niin kuka sitten?

    Mutta Daavidin aika tulee kuten profeetta Jeremia lausuu Jer. 30:9  Vaan he saavat palvella Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa, jonka minä heille herätän. Herättäminen tapahtuu ensimmäisessä ylösnousemuksessa Jeesuksen tulemisen yhteydessä. Myös Hesekiel kertoo saman: Hes. 34:23 Ja minä herätän heille yhden paimenen heitä kaitsemaan, palvelijani Daavidin; hän on kaitseva heitä ja oleva heidän paimenensa. 24 Ja minä, Herra, olen heidän Jumalansa, ja minun palvelijani Daavid on ruhtinas heidän keskellänsä. Minä, Herra, olen puhunut.

    Ja vielä; 37:24 Minun palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa, ja heillä kaikilla on oleva yksi paimen. Ja he vaeltavat minun oikeuksieni mukaan ja noudattavat minun käskyjäni ja pitävät ne.

    Psa. 89:4 “Minä olen tehnyt liiton valittuni kanssa, olen palvelijalleni Daavidille vannonut:  5 ‘Minä vahvistan sinun jälkeläisesi ikiajoiksi ja rakennan sinulle valtaistuimen polvesta polveen’.” Sela. – Jumala on Daavidille vannonut rakentavansa hänelle valtaistuimen, joka kestää ’polvesta polveen’. Entä Kristuksen valtaistuin? Eikö hänen pitäisi olla Daavidin valtaistuimella?

    Luuk. 1:32 Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,

    Tilanne muistuttaa Jeesuksen ja saatanan suhdetta maailman kuninkuuden suhteen. Saatanahan todettiin Raamatun mukaan aiemmassa kirjoituksessa tämän maailman kuninkaaksi (tai ruhtinaaksi). Toisaalta Raamatussa myöhemmin kerrotaan, kuinka Jeesus korotettiin kaikkia luotuja korkeammaksi. Onko tässäkin kohdassa kyse siitä, että Jeesus ottaa haltuunsa Daavidille annetun valtaistuimen? Entä, jos näin on, miten käy käy Raamatun lupauksille, joissa Daavid hallitsee kuninkaana Israelin kansaa? Tätä pohdin kunnes löysin vastauksen: molemmat hallitsevat kuninkaina. Daavid on Israelin kuningas, mutta Kristus on kuningasten Kuningas ja herrain Herra.  Ilm. 17:14 He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa.”

    Daavid on siis oleva Israelin kuningas, mutta entä apostolit? Heillehän Jeesus lupasi oikeuden hallita hänen kanssaan. Vastaus löytyy Matteuksen evankeliumista, jossa Jeesus sanoo: 19:28 Niin Jeesus sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin ihmisen poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. – Apostolit tulevat hallitsemaan Daavidin kuninkuuden alaisina Israelin sukukuntia.

    Myös ylösnousseet pyhät tulevat hallitsemaan kuninkaina ja pappeina, sen mukaan miten he ovat ’leiviskänsä’ hoitaneet. Toiset ’viittä kaupunkia’, toiset ’kymmentä’. Kuningas Raamatun aikaisessa kielenkäytössä ei vastannut samaa kuin nykyajan kuningas. Raamatun aikana kullakin kaupungilla (pienellä kaupunkivaltiolla) oli oma kuninkaansa, toki myös isoilla valtakunnilla. Kuninkaina hallitsevat pyhät ovat pikemminkin ”paikallisjohtajia” Kristuksen kanssaperillisinä.

    Room. 8:17 Mutta jos olemme [Jumalan] lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.

     

    Mitä Raamattu sanoo Abrahamista?

    Gal. 3:16 Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: “ja siemenille”, ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: “Ja sinun siemenellesi”, joka on Kristus. ja edelleen: 3:29 mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.

    Näihin lupauksiin voivat Kristuksen uskovaiset perustaa pelastusvarmuutensa.

    Room. 15:8 Sillä minä sanon, että Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset, 15:10 ja vielä on sanottu: “riemuitkaa, te pakanat, hänen kansansa kanssa.”

    Samat lupaukset ikuisesta elämästä koskevat myös ”pakanoita”. Isät ovat Apt. 3:13 mukaan: Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin jumala, meidän isiemme Jumala, on kirkastanut poikansa Jeesuksen, jonka te annoitte alttiiksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, kun tämä oli päättänyt hänet päästää.

    1.Moos. 12:7 Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: “Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Siis maan, ei pääsyä taivaaseen.

    Edelleen 1. Moos. 13:14 Ja Herra sanoi Abramille, sen jälkeen kuin Loot oli hänestä eronnut: “Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta, missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. 15 Sillä kaiken maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi.

    2. Aik. 20:7 Sinä, meidän Jumalamme, karkoitit tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja annoit sen ystäväsi Aabrahamin jälkeläisille ikuisiksi ajoiksi

    Room. 4:13 Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen [jälkeläisilleen, kaikille uskoville] lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.

    1.Moos. 22:17 Minä runsaasti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja hiekka, joka on meren rannalla, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit.  18 Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.”

    Jumala vahvisti tämän lupauksen myös Iisakille sanoen: 1.Moos. 26:2 Ja Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: “Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka minä sinulle sanon.  3 Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille. 4 Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, 5 sen tähden että Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä minä noudatettavaksi annoin, minun käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani.”

    Efes, 2:12 että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa;  13 mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.

image_pdfimage_print