1

Synti

|

 

 

Synnin tulo maailmaan

1 Moos 3:22 Ja Herra Jumala sanoi: “Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!” 23 Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. 24 Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä”.

Vuosia sitten kun pohdiskelin synnin olemusta ja sen seurauksia ajattelin tähän tapaan: Ihmisellä on vapaa valinta elämänsä suhteen. Adamilla ja Eevalla ei kuitenkaan ollut halua ja tarkoitusta tehdä syntiä. He vain olivat kokemattomia; koskaan ennen ei heitä vastaan tullut tilannetta, jossa olisi pitänyt päättää vastustaa houkutusta. Tässä mielessä Jumala ei luonut täydellistä omaa kuvaansa, vaan henkisesti heikon ihmisparin vastustamaan syntiä, mitä he eivät edes tunteneet kunnolla. He olivat kuin pikkulapsi keksipurkilla, josta äiti oli kieltänyt syömästä.

Jumala, joka tietää kaiken ennakoltakin, on varmasti tiennyt saatanan lankeamisesta ja aikomuksesta vietellä Adam ja Eeva. Miksi hän antoi sen tapahtua eikä vahvistanut heitä kestämään saatanan houkutuksia? Myös tiedämme Jumalan jo ennen maailman luomista suunnitelleen Pojalleen tiettyä tehtävää ja Pojan apulaisetkin (apostolit) olivat jo Jumalan suunnitelmissa sekä myös valitut seuraajat. Adam ja Eeva, ensimmäiset ihmiset, eivät suinkaan olleet täydellisiä joutuessaan saatanan pettämiksi. He vain eivät olleet aiemmin joutuneet saatanan pettämiksi. Eivät he myöskään olleet aloitteen tekijöitä. Jospa siis vain uskoisimme, että Jumalan tiet ja ajatukset ovat niin paljon korkeammat kuin meidän ihmisten, vaikka mekin olemmekin luodut Jumalan kuvaksi – lähes jumalolennoiksi.

Jos Jeesus olisi ollut sekä Jumala että täydellinen ihminen, kuten valtakirkot uskovat, ei Jeesuksella olisi ollut voitettavanaan kiusauksia. Mutta Jeesuskin oli ihminen ja ei edes hän ollut alkujaan täydellinen, mutta tuli sellaiseksi kärsimysten kautta. Heb 2:10 ”Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.”  – Adamin ja Eevan elämä oli ollut huoletonta vailla mitään kärsimyksiä. Heitä ei ollut kukaan yrittänytkään pettää eli he olivat täysin valmistautumattomia saatanan viettelyksiin. Jeesuksenkin täytyi oppia tottelevaisuutta kärsimysten kautta: Heb 5:8 ”Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, 9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset.”

Jeesuksen maalliset kärsimykset tekivät Hänestä täydellisen ottamaan vastaan Jumalan Hänelle antaman korkean aseman ja vallan, kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. Myös Jumalan valittuja koetellaan ja opetetaan maan päällisen elämän aikana ottamaan vastaan Jumalan valtakunnassa korkea hallintoasema Kristuksen alaisena.

Jumalan enkelit taivaassa ovat täysin tottelevaisia ja synnittömiä. Sen sijaan kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä. Jos kerran kaikilla ihmisellä on vapaa valinta tehdä tai jättää tekemättä syntiä, miksi kuitenkin kaikki tekevät sitä? Eikö löytyisi edes yksi, joka on vapaa synnin tekemisestä? Ei sellaista ihmistä ole; jo Raamatun Roomalaiskirje sanoi: Room 3:23 ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.”

Kun nyt vuosien kuluttua palaan näihin kysymyksiin, haluan aluksi todeta, että jätin nämä asiat viimeisten joukkoon, koska pidin niitä kovin vaikeina.

Tässä kirjoituksessani on kaksi vastakkaista näkemystä;

  1. ikivanha kirkkojen eri tavoin tulkitsema näkemys perisynnistä.
  2. näkemys synnistä, jonka ihminen itse tekee omien himojensa vallassa ja saatanan rohkaistessa häntä syntiin.

Pohdin synnin olemusta ja miten se ilmaantui ihmisen toimintaan. Puhuttaessa perisynnistä samalla oletetaan sen olevan osa ihmisen luontoa jo Adamista ja Eevasta lähtien. Voidaankin kysyä: Onko Jumala istuttanut ihmisen luontoon perisynnin, että ihminen olisi aina siihen taipuvainen? Se tarkoittaisi, että Adamilla ja Eevalla olisi ollut tämä taipumus syntiin jo silloin kun saatana kävi heitä houkuttamaan.

Tämän artikkelin punainen lanka on, että saatana on ollut jo Adamin ajoista lähtien mukana houkuttamassa ja pettämässä ihmisiä. Ihmisen käytös niin hyvässä kuin pahassakin tulee ulkoisen esimerkin antamana; Mooses, Abraham ja Jeesus antoivat ihmiselle hyvän esimerkin seurattavaksi. Tämän maailman esimerkit ovat useinkin sellaisia, jotka tuovat esille ”tämän maailman menon”, julkkiksia ja tähtiä, joiden esimerkki painottaa menestystä, rahaa, kuuluisuutta yms. Siihen rakoon iskee saatana, jonka ensimmäinen tavoite on saada ihminen unohtamaan Jumalan sana.

 

Saatana petti Adamin ja Eevan

Raamatun mukaan Adam ja Eeva elivät Jumalan heille luoneessa Paratiisissa. Heillä oli yhteys Jumalaan. He olivat ensimmäiset ihmiset eikä heiltä puuttunut mitään. Kaikki kristityt tietävät kuinka saatana viekoitteli ja petti Eevan ja myös Adamin.

Jumala oli kuitenkin varoittanut Adamia sanoen: 1 Moos 2:16-17 Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” – Mahtoiko Adam oikeasti ymmärtää mitä ”kuolemalla kuoleminen” tarkoitti?

Saatana houkutteli heidät tottelemattomuuteen: 1 Moos 3:5 ”vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.

Vallan mahtava houkutus:

1) ”Heidän silmänsä aukeaisivat”. Mitä mahtoivat Adam ja Eeva ajatella? Onko meiltä salattu jotakin?

2) ”Te tulette niin kuin Jumala”. Emme siis nyt vielä ole Jumalan kaltaisia. Mitä meiltä puuttuu?

3) ”Tulette tietämään hyvän ja pahan”. Me tiedämme vain hyvän mitä paratiisissa on. Entä mitä on paratiisin ulkopuolella? Mitä se paha voisi olla? Miksi emme saisi tietää kaikkea niin kuin Jumalakin?

Sinänsä pieneltä tuntuva tottelemattomuuden rikkomus olikin itse asiassa iso rikkomus – Jumalan tahdon vastainen toiminta. He maistoivat Hyvän ja pahantiedon puun –hedelmää, koska Saatana oli vakuuttanut heille, että he sen jälkeen oppisivat Jumalan lailla erottamaan hyvän ja pahan.  Adam ja Eeva eivät tienneet maailmasta mitään. Mitä he tiesivät hyvästä? Ehkä he tiesivät, että Jumala on hyvä. Pahasta he eivät tietäneet yhtään mitään. Heitä kuitenkin kiehtoi tiedon saanti. Niinhän nykyajankin ihminen pureutuu asioihin ja etsii tietoa. Nykyihminen voi ajatella saatanan perusteluista, että hyvä, ihmisen tulisikin tietää ero hyvän ja pahan välillä. Maailma olisi parempi, jos vain ihmiset tietäisivät ja muistaisivat tämän eron. Tämä kysymys on mielestäni tärkeä: Miksi Adam ei olisi saanut tietää hyvän ja pahan eroa?

Miksi, Raamatun mukaan, Jumala ei halunnut ensimmäisten ihmisten ymmärtävän tätä?  3:23 Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. – Jumala lausuu [enkeleille]: Ihminen on tullut meidän kaltaiseksemme. Hän osaa erottaa hyvän ja pahan. Kunpa hän ei söisi hedelmää myös elämän puusta ja eläisi iankaikkisesti!

Onko tämä mitä Jumala sanoi ymmärrettävä niin, että Jumala olisi halunnut Adamin ja Evan pysyvän tietämättöminä hyvästä ja pahasta mitä maailmassa voi olla? Miksi Jumala ei halunnut heidän saavan iankaikkista elämää?

Totisesti, tässä kohdin, jos missä on kysyttävä: Jumala, mikä on sinun tarkoituksesi, kun sanot, että sinun tiesi ovat paljon korkeammat kuin ihmisten, ettemme voi ymmärtää sinun tarkoitustasi?

Olen käyttänyt Adamista ja Eevasta vertausta, että he olivat kuin lapsi keksipurkilla. Vaikka äiti oli kieltänyt purkilla käymisen, lapsia se veti puoleensa niin kuin hunaja mehiläistä. Ei siis ollut kyse kapinasta Jumalaa vastaan samalla tavoin kuin saatana halusi päästä Jumalaksi Jumalan paikalle ja sen saavuttamiseksi hän syöksi alaisuudessaan olevat miljoonat enkelitkin turmioon.

Voin hyvin ymmärtää juutalaisia ja islaminuskoisia. Kun katsoo pientä vastasyntynyttä lasta, on vaikea nähdä pienokaisessa Adamista ja Eevasta periytyvän synnin ottaneen lapsesta otteen. Lapset kaikki ovat välillä tottelemattomia: he ”käyvät keksipurkilla” tai muulla tavoin eivät noudata vanhempiensa ohjeita. Mutta huomatkaa: lapset eivät ole tottelemattomia Jumalan käskyjä vastaan. Vasta teini-iässä lapset alkavat ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin. Vasta sen jälkeen, kun heille on opetettu mikä on oikein ja mikä väärin. Ehkä vasta tuolloin heille alkaa muodostua käsitys Jumalan tahdosta. Sen jälkeen, kun he ovat sen ymmärtäneet ja kuitenkin sitä vastaan toimineet, he tekevät syntiä.

Olen melkoisen varma, että lapset ja nuoret ensimmäisen kerran syyllistyessään rikkomuksiin, tekevät sen opittuaan asian ympäristöstään. Jos ympäristö olisi täynnä Jumalaa pelkääviä vanhurskaita, ei esim. nuorisorikollisuutta ja monenlaista syntiä olisi olemassa, ei ainakaan siinä määrin kuin nykyisin.

Maailma ja sen ihmiset eivät kuitenkaan ole edellä kuvaamani kaltaisia. Päinvastoin, maailma on pirstoutunut lukuisiin uskontoihin ja tuhansiin kirkkokuntiin. Kaikkia uskontoja vaivaavat samat ongelmat. Pidättäydyn nyt kuitenkin kristinuskoon ja siinä esiintyviin ongelmiin ja ongelmien syihin.

Kristittyjä on pyöreästi kolme miljardia. Valtaosa elää ”tämän maailman menon mukaan”. Synnillisestä elämästä on tullut uusi normaali. Mitä Pietari kirjoittikaan? Saatana kulkee ympäriinsä etsien kenet voisi niellä.

Jumala hävitti ihmiskunnan Nooan perhettä lukuun ottamatta. Synti ei hävinnyt, vaan se ilmaantui entistä väkevämpänä vaivaamaan ihmiskuntaa. Onko ihmisessä sisäänrakennettu ominaisuus, perisynti, joka ilmaantui Adamin ja Eevan tekemän synnin jälkeen kaikkiin ihmisiin eikä lähde ihmiskunnasta pois?

Vaikka esi-isien synnit eivät periydykään, jotain muuta periytyy – kuolema. Adam ja Eeva olivat ennen syntiin lankeamista kuolemattomia ja olisivat eläneet ikuisesti, jos eivät olisi tehneet syntiä. Heidän tekemänsä synnin seuraus oli siis, että heistä tuli kuolevaisia. Se näkyi ihmiskunnassa siten, että ajan myötä ihmisten elinikä laski, kunnes se asettui keskimäärin noin 70 vuoden paikkeille.

 

Olisiko Jumalan pitänyt hävittää saatana eikä ihmiskunta? 

Saatana siis kapinoi Jumalaa vastaan ja petti ensimmäiset ihmiset valheellisilla puheillaan. Kysynkin: eikö Jumalan olisi pitänyt rankaista saatanaa, jotta hän ei enää pääsisi johtamaan ihmiskuntaa harhaan? Jumala ei tehnyt niin, vaan päinvastoin Jumala antoi koko maailman saatanan valtaan.

 Tämän artikkelin loppupuolella on kappale, joka käsittelee saatanan vaikutusta ihmiskunnan käyttäytymiseen. Sen lähtökohta on monelle täysin tuntematon eikä moni suostu asiaa uskomaan. Se kuitenkin perustuu selväsanaiseen Raamatun sanaan. Syy ihmiskuntaa vaivaavaan synnin tekemisen kierteeseen on, että Jumala antoi tämän maailman saatanan valtaan. Saatana on tämän maailman kuningas ja suurin vaikuttaja maailmassa. Saatanan valta tulee kuitenkin päättymään. Onhan Jumala luvannut kaiken vallan niin taivaassa kuin maan päälläkin pojalleen Jeesukselle Kristukselle.

Tämän jälkeen on saatanalla ollut keskeinen osa ihmiskuntaa vaivaavaan syntiseen käyttäytymiseen. Voidaankin kysyä: tervehtyykö ihmiskunta, jos saatana poistetaan ihmisiä pahaan houkuttamasta? Jos saatanaa ei ole johtamassa ihmiskuntaa harhaan, poistuuko paha ihmisten mielistä? Raamattu tietää mitä tulee tapahtumaan. Palaan tähän tuota pikaa. 

 

Onko perisyntiä olemassa?  [anchor id=”3″ /]

Kolmesta Abrahamilaisesta uskonnosta perisynnin olemassaolo tunnustetaan vain yhdessä, kristinuskossa. Juutalaiset ja islaminuskoiset eivät usko perisynnin olemassa oloon.

Luterilaisissa tunnustuskirjoissa kerrotaan, miten synti siirtyy ’isältä pojalle’:

”Vielä nytkään, tämän turmeluksen vallitessa, ei syntiä meissä luo eikä vaikuta Jumala, vaan sen ihmisluonnon myötä, joka yhä edelleen on Jumalan luomistyötä, siirtyy perisynti syntistä siementä olevalta isältä ja äidiltä ruumiillisessa sikiämisessä ja syntymässä eteenpäin.”

Useimpien perisyntiopin versioiden mukaan ihminen on vastuussa ja syyllinen Jumalan edessä siitä, että hänellä on perisynnin turmelema luonto, vaikka ihminen ei voi siihen millään tavalla itse vaikuttaa. 

 

Mitä perisynti on? 

Kristinusko.fi määrittelee perisynnin seuraavasti: ”Perisynti on käytännöllinen teologinen ilmaisu ihmisen peritylle taipumukselle tehdä syntiä, eli elää elämäänsä Jumalasta ja Jeesuksesta riippumattomasti. Lankeemuksen me kuitenkin suoritamme jokainen ihan itse. Emme voi syyttää Aatamia tai Eevaa siitä, että olemme synnin orjat. Sen me saimme itse osaksemme omien valintojemme kautta.”

Perisynnistä käytetään myös nimitystä Alkuperäinen synti (engl. Original sin).

Termi ”alkuperäinen synti” käsittelee perisynnin tavoin Adamin tottelemattomuuden syntiä hyvän ja pahan tiedon puusta vastoin Jumalan käskyä poimitun hedelmän syöntiä ja tämän rikkomuksen vaikutuksista muuhun ihmiskuntaan. Alkuperäinen synti voidaan määritellä seuraavasti: ”Adamin synti Eedenin puutarhassa ja siitä seuraava syyllisyys, joka meillä kaikilla on Jumalan silmissä Adamin synnin välittömänä seurauksena.” Alkuperäisen synnin opissa keskitytään erityisesti sen vaikutukseen semastamme Jumalan edessä, jo ennen kuin olemme tarpeeksi vanhoja tekemään tietoisean synnin.” –  Tässä määritelmässä korostuu jo vanhastaan kirkkojen oppi kaikkien ihmisten syyllisyydestä Adamin synnistä. Oppi on viety niinkin pitkälle, että lapsetkin ovat Jumalan edessä vastuussa Adamin synnistä.

Miksikähän kirkkoisät painottivat pelkästään Adamin vastuuta? Eevahan poimi hedelmän ja antoi Adamille.

Kirkkoisä Augustinus, joka oli myös predestinaatio-opin kannattaja, selitti, että lankeemuksensa myötä Adamin jälkeläiset ovat joutuneet synnin ja kuoleman valtaan ja että ihmiseltä tyystin puuttuu sekä tahto että kyky hyvään. Ihminen on kuollut synnissä.

Pyhät Irenaeus ja Augustine kuvaavat näitä kahta näkökulmaa. Augustinus kuitenkin ajatteli, että ensimmäinen synti oli seurausta hyvin tietoisesta, aikuisen päätöksestä, joka todella vahingoitti ihmisen luontoa ja joka välitettiin lisääntymisen kautta.

Augustinuksen opit saivat vahvimman kannatuksen länsimaissa. Lähes sen vastakohdaksi kohosi pelagiolaisuus; munkki Pelagius väitti, että ihmisellä on vapaa tahto ja kyky elää ilman syntiä ja näin kilvoitella iankaikkinen elämä tavoitteenaan. Pelagiolaisille oli keskeistä opissaan luottaa Jeesuksen opetuksiin ja Raamatussa evankeliumien sanaan. Ihmisten keskinäiseen rakkauteen ja siitä kumpuaviin tekoihin uskottiin pelastumisen saavuttamiseksi.

Brittiläisestä munkista Pelagiuksesta on saanut alkunsa hänen nimeään kantava oppisuunta; ihminen syntyy yhtä viattomana kuin Adam. Ihmisellä on vapaa tahto sekä kyky valita hyvä tai paha. Jos ihminen on langennut syntiin, hän voi nousta pois synnistä omin voimin. Ihminen kykenee myös elämään elämänsä Jumalan tahdon mukaisesti.              

Pelagiolaiset väittivät Augustinuksen tavoin, että jos ihminen on kyvytön tekemään mitään hyvää, niin miten hän voi olla vastuussa teoistaan? Vastakkain olivat siis Augustinuksen usko ja armo ja pelagiolaisuuden korostama uskon teot. – Augustinoksen käsitys voitti lansimaissa ja pelagiolaisuus tuomittiin harhaopiksi vuonna 418. Pelagiuksen opin mukaan ihmisellä on vapaa tahto valita hyvän ja pahan, pelastuksen ja kadotuksen, väliltä, ja pelastus saavutetaan Jeesuksen sanojen mukaisesti noudattamalla rakkauden kaksoiskäskyä sekä kultaista sääntöä (Luuk. 10:25-28). Pelagiuksen mukaan vapaa tahto on ensisijainen edellytys etiikalle; jos ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, häntä ei voida pitää syyntakeisena teoistaan, ja toisaalta jos ihmisen kohtalo on ennalta määrätty eikä ihminen kykene omilla valinnoillaan vaikuttamaan kohtaloonsa, eettinen käyttäytyminen on mieletöntä. Pelagiuksen eskatologia on siis synergistä, ja vaatii ihmiseltä itseltään aktiivisia toimenpiteitä (hakeutumista Jumalan yhteyteen ja elämää rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti), jonka jälkeen Jumalan aktiiviset toimenpiteet (Kristuksen sovitustyö) pelastavat hänet. Pelagius vastusti perisyntioppia sen epäjohdonmukaisuuden ja sisäisen ristiriitaisuuden vuoksi.

Voimme hyvällä syyllä kysyä Palagiuksen tavoin, kuinka ihminen voi olla vastuussa teoistaan, jos Jumala ei ole antanut hänelle kykyä tehdä hyvää?

Onko Jumala ennalta määrännyt ihmisten osan tulevassa pelastuksessa? Onko Jumala todella ennalta tarkoittanut jotkut ihmiset ”halvoiksi asioiksi” ja toiset ”jaloa käyttöä varten.” Room 9:21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?  – Moni pitää tätä Raamatunkohtaa todisteena predestinaatiosta. Paavali kyllä sanoo tähän näin: 2 Tim 2:20-21 Mutta suuressa talossa [maailmassa] ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.
21 Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis. ”Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.”

– Ihminen itse voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Se tosin voi olla vaikeaa tämän maailman paineissa.

Irenaeukselle uscatholic.org järjestön mukaan, Adamin ja Eevan tottelemattomuus oli pikemminkin kuin sellaisen lapsen toiminta, joka ei tiennyt paremmin. Irenaeus ajatteli, että Adamin ja Eevan kääntyminen pois Jumalasta johtui heidän epäkypsyydestään ja heikkoudestaan. Augustinus näki ihmisluonnossa kohtalokkaan virheen: ylpeyden. Hänelle ylpeys tarkoitti kykyä käyttää vapaata tahtoaan yrittää elää ilman Jumalaa – nähdä itsesi vain suhteessa itseesi, ei Jumalaan ja tuntea väärää autonomiaa, ja unohdat, että olet luotu. https://www.uscatholic.org/articles/201211/what-original-sin-26603

Vuonna 439 Efesoksen kirkolliskokouksessa silloinen katolinen kirkko vahvisti käsityksen perisynnistä, että se ei sinänsä ole synti, vaan ’syntiin johtava tila’

Kirkko mielellään halusi korostaa omaa merkitystään siten, että kirkon ulkopuolella ei ole mahdollista pelastua. Ajatus siitä, että jos ihminen kykenee löytämään Jumalan sanan ja pelastuksen ilman kirkkoa, uskon pohja Kristukseen ja armon merkitykseen suhteessa tekoihin murenee.

Schmalkaldenin julistus 1500-luvulta julistaa perisynnistä näin: ”Tämä perisynti on niin syvä ja kauhea luonnon turmio, ettei sitä yhdenkään ihmisen järki voi ymmärtää, vaan on se tunnettava ja uskottava Raamatun ilmoituksesta, Psa 51:7 ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” Mitä tähän psalmin jakeeseen viittaamalla halutaan todistaa? Sitäkö, että jo syntymästä lähtien ihminen elää synnissä? Vai sitä, että naisen raskaaksi saattaminen on synnillistä? Ainakin keskiajalla kirkko määräsi minä viikonpäivänä sukupuoliyhteyttä oli lupa harjoittaa. Sekin vain lasten siittämistarkoituksessa. Viitteinä ilmoitetaan em. Room 5:12 ja 2 Moos 33:3 ”että tulisit siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Sillä minä en itse vaella sinun kanssasi, koska olet niskurikansa, etten minä sinua tiellä hukuttaisi.” – Minulle ei avaudu, mitä tällä jakeella halutaan osoittaa. Tällaista esiintyy useidenkin apologeettain kirjoituksissa. Luottavatko he siihen, etteivät ihmiset vaivaudu tarkistamaan viitteessä mainittua Raamatun kohtaa. Vai, löytääkö heidän mielikuvituksensa näistä jakeista jotain sellaista mitä tavallinen ihminen ei kykene näkemään?

 

Onko perisyntiä olemassa?

Edellä tarkastelin lyhyesti eri aikakausien syntikäsityksiä, joiden keskeinen sisältö oli useinkin vahvistaa perisynnin olemassaolo. Voidaan kysyä, miksi? Ihmisiä on aikojen kuluessa monin tavoin sidottu kirkkoon. Perisynnin vahvistaminen oli yksi tapa, jolla ihmiset pidettiin ’synnin tunnossa’ ja kuuliaisina kirkon jäseninä, jotta he olisivat voineet pelastua. Ilman kirkkoahan se ei ollut mahdollista.

Kirkkojen kehittämän opin mukaista perisyntiä ei ole olemassakaan. Miten voimme vakuuttua siitä?

Perisyntiopin kannattajat väittävät, että ihminen ei synny ”Jumalan kuvaksi”, vaan ”Adamin kuvaksi”. Tätä puolustetaan väittämällä, että koska Adam lankesi syntiin, hänestä tuli syntinen ja hänen syntinen luontonsa periytyi jälkipolville.

 

Ihminen – Jumalan kuva vai Adamin kuva?

Tämä väite ei pidä paikkaansa. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Adamin ja Eevan jälkeenkin syntyneet ihmiset ovat Raamatun mukaan edelleen ’Jumalan kuvia’. Jumalan kuva tarkoittaa synnitöntä. Siitä voimme edelleen tehdä johtopäätöksen, että ihmisen syntyessä hän on Jumalan kuva ja ei ole perinyt aikaisempien esi-isiensä syntejä tai syntistä luontoa.

1 Moos 5:3. Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.

Seuraavissa Raamatun jakeissa todetaan selvästi, että Jumala on luonut ihmisen Jumalan kuvaksi vielä Adamin jälkeenkin. Adamin jälkeen syntyneet ihmiset ovat yhtä lailla ’Jumalan kuvia’ kuin Adamkin.

1 Moos 9:6; Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa. – Tämä sijoittuu Nooan aikaan.

1 Kor 11:7; Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. – Paavalin lausumaa 50-luvulla.

Jaak 3:9; Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. – Jaakobin kirje on kirjoitettu noin v. 100

 

Taipumus syntiin                   

Onko ihmisillä peritty taipumus tehdä syntiä? Paavali kirjoittaa Room 7:15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. – Tästä voisi päätellä, että jokin voima ottaa ihmisen valtaansa ja saa ihmisen tekemään jotain synnillistä, vaikka ihminen vihaa tätä mitä hän ikään kuin pakosta joutuu tekemään. Esimerkiksi: Juopottelu, uhkapeli, seksisuhteet jne. Onko ihminen ainakin tällaisissa tilanteissa tullut perisynnin alaiseksi?

Voivatko tällaiset synnit olla perinnöllisiä? Varkaiden lapsista tulisi varkaita ja juomareiden lapsista juomareita? Nuori ihminen omaksuu ympäristöstään käyttäytymismalleja. Usein olosuhteiden pakostakin. Oliko Paavalilla mielessään tähän pohjautuva selitys kirjoittaessaan, että hän tekee mitä vihaa, vaikka ei sitä tahdokaan? Ehkä nuori ihminen on perinyt vanhemmiltaan käyttäytymismalleja, mutta ei sentään aina Adamilta ja Eevalta saakka.

Jos ihminen ei tahdo tehdä tällaista, niin kuka tahtoo? No, saatana tietenkin. Hänhän se on, joka haluaa ihmisen tekevän syntiä, joka johtaisi eroon Jumalasta.

Koko ihmiskunta – pieniä vanhurskaiden joukkoja lukuun ottamatta – on elänyt ja elää ”tämän maailman menon mukaan”. Se tarkoittaa, että lähes kaikki tekevät syntiä. Jo 1. Mooseksen kirjassa todetaan: 6:5 Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.

Perisyntiopin puolustuksessa on tyypillistä vedota siihen, että ”synti lähtee ihmisen sisältä ja saastuttaa ihmisen”. Ja myös: ”synti ei tule ihmiseen hänen ulkopuoleltaan, vaan se asuu hänessä valmiina perittynä syntisenä luontona, josta kaikki muut synnit kumpuavat ja saavat alkunsa.”

Ihminen lankeaa aina ensin ajatuksissa, ja tekee vasta sen jälkeen syntiä teoillaan tai sanoillaan. Kautta aikain on ajateltu, että synti asuu ihmisen sydämessä syntymisestä asti Adamin perintönä.  Adamin perintönä ihmisen syntinen luonto on turmeltunut ja syntiin taipuvainen. Tämä on kuitenkin virheellinen tulkinta, sillä ihminen on Jumalan kuvana luotu synnittömäksi. Hän valitsee itse, mutta ”seura tekee kaltaisekseen” sanoo sananlasku. Toinen sanoo, että ”joukossa tyhmyys tiivistyy” eikä ihminen ole tarpeeksi vahva ympäristön painetta vastustamaan.

Vaikka Raamatusta voi saada käsityksen, että ihmisen sisältä lähtevä synti olisi peritty esivanhemmilta, ei asian tarvitse olla näin: Ihminen kerää itseensä vaikutteita ympäristöstä, jonne saatana kylvää ajatuksiaan. Perittyä voi olla ympäristön ajattelu ja siinä olevat synnilliset käytännöt.

Useimmat Raamatun lukijat tuntevat esimerkin Saatanan vaikutuksesta Juudas Iskariotiin. Joh 13:2 Ja ehtoollisella oltaessa, perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen. Myös Luukas vahvistaa saman: Luuk 22:3 Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista. – Emme tiedä tarkasti kuinka pitkään Juudas oli kypsytellyt asiaa mielessään. Hän oli varmaankin toivonut Jeesuksen ryhtyvän maalliseksi kuninkaaksi, joka olisi nostattanut kapinan Rooman valtakuntaa vastaan ja vapauttanut Israelin. Kun pääsiäisen aikaan kävi ilmeiseksi, ettei tämä ollut Jeesuksen tavoite, Juudas pettyi. Tähän rakoon valpas Saatana iski.

Ihmisen sisältä (’sydämestä’) lähtevästä synnistä puhuvat mm.

Jer 17:9 Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?

Mar 7:20 Ja hän sanoi: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.
21 Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,
22 aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.
23 Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.”

Jaak 1:12 Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!
13 Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ”Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.
14 Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

 

Mitä Raamattu sanoo synnistä?

Room 5:12 ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” Ja vielä: Room 3:23 ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”.

1 Kor 15:22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,

Jaak 1:15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

Room 6:23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

1 Moos 6:5 Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,
6 niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.
7 Ja Herra sanoi: ”Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni.”

1 Moos 6:11 Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa.
12 Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä.

Efe 4:17 Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa,
18 nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden,
19 ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.
20 Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan,
21 jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa:
22 että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
23 ja uudistua mielenne hengeltä
24 ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.

Snl 19:3 ”Ihmisen oma typeryys turmelee hänen tiensä …

Näistä Raamatun kohdista ilmenee, että kaikki ihmiset turmeltuvat ja tekevät  syntiä, eikä tämä turmelus ole perittyä vaan ympäristöstä opittua. Näin ihminen on itse syyllinen syntiseen mieleensä ja tekemiinsä synteihin, eikä hän ole perinyt syntisiä taipumuksiaan, vaikka perisyntiopit niin väittävät.

Jumala osoittaa perin inhimillisiä tuntemuksia luomistyötään kohtaan: Jumala katui, että oli tehnyt ihmiset maan päälle. Hän tuli murheelliseksi sydämessään. Tuntuu yllättävältä havaita Jumalalla olevan tällaisia inhimillisiä tunteita. Eikö Jumala ollutkaan nähnyt etukäteen millaisen kehityskulun ihmiskunta toisi tullessaan? Uskon, että kyllä Jumala näki kaiken tulevan. Sen sijaan en vielä täysin ymmärrä Jumalan suunnitelmaa. Miksi oli tarpeen näin monimutkainen kehityskulku? Taas on palautettava mieleen Jesajan kirjoittama viisas Jumalan lausahdus. Ks. Jes 55:9.

1 Moos 8:20 Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. 21 Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt.

Nooa rakensi alttarin Jumalalle ja uhrasi polttouhreja alttarilla. Jumala tunsi alttarilta nousevan ’suloisen tuoksun’ ja lupasi, ettei hän enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden. Lauseen jatko on hyvin selventävä; ”sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.” – Ihmisen sydämen pahat ajatukset syntyvät nuoruudesta saakka. Huomaa, ettei siinä sanota ”lapsuudesta saakka”, vaan vasta nuoruudesta saakka. Vauvat ja lapset ovat vapaita synnistä. Vasta vartuttuaan ympäristö tartuttaa heihin synnillisiä ajatuksia. Ajatuksista versovat synnilliset teot.

 

Virheellisiä tulkintoja

Room 5:12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.

Room 3:10 niinkuin kirjoitettu on: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.

Paavali sanoo aivan oikein Room 5:12 jakeessa. Synti tuli maailmaan yhden ihmisen (tai itse asiassa kahden) kautta. Kun Raamattu on todennut, että synnin palkka on kuolema, on aivan oikein päätellä kuoleman tulleen kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet. Mutta, mistä vedetään johtopäätös synnin periytymisestä yhden ihmisen jälkipolville? Vuosisatojen aikana kirkot, jotka ovat puhuneet perisynnin periytymiestä, eivät ole ymmärtäneet, että ihmissukupolvet kaikki ovat itse tehneet omat syntinsä eläessään ’tämän maailman menon mukaan’.

Paavali kokee olonsa kovin toivottomaksi todetessaan ihmiskunnan kulkevan saatanan talutusnuorassa. Raamatusta muistamme ohjelauseen: synnin palkka on kuolema. Jos ihminen tekee syntiä, vaarana on, että hän saa synnin palkan – kuoleman. Ensin hengellisen kuoleman ja sitten viimeisellä tuomiolla ’toisen kuoleman’. Kaikki ovat syntiä tehneet! Saavatko kaikki synnin palkan? Eihän toki. Vaikka me kaikki olemme tehneet syntiä, meillä on aina mahdollisuus katua niitä ja saada ne anteeksi. Vaikka seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Tässä kohdin Paavalin sanoma on pessimistinen, mutta toki hänen monet kirjoituksensa tuovat esille Kristuksen armoon liittyvän pelastuksen.

Kun Raamattu sanoo, että kaikki ovat tehneet syntiä, on opetettu väärin, että vauvat, jopa sikiötkin ovat syyllisiä Adamilta ja Eevalta perimäänsä syntiseen luontoon ja siten ovat vastuussa Jumalalle. Tämähän tarkoittaisi sitä, että Jumala tuomitsisi ihmisiä asiasta, johon nämä eivät ole itse mitenkään voineet vaikuttaa. Vauvat eivät ole tehneet syntiä, mutta tulevat tekemään vanhempana. Synnin tekeminen edellyttää tietoisuutta ja ymmärrystä. Kukaan ei voi tehdä syntiä ilman ymmärrystä.

Synti tai ihmisen synnillinen luonto ei vastoin yleistä käsitystä periydy isältä seuraaville polville:

Hes 18:19 Ja vielä te kysytte: ’Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?’ Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.
20 Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa.
21 Ja jos jumalaton kääntyy pois kaikesta synnistänsä, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa kaikkia minun käskyjäni ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti saa elää; ei hänen ole kuoltava.
22 Ei yhtäkään hänen synneistänsä, jotka hän on tehnyt, muisteta;

Näin päättelee Hesekiel, jonka mukaan ”poika ei kanna isän syntivelkaa”. Vain sen sielun, joka tekee syntiä, on kuoltava. Jos syntinen kääntyy pois synneistään ja elää vanhurskaasti, hän saa syntinsä anteeksi ja saa elää.

Ihminen on vastuussa Jumalalle vain niistä asioista, joihin on voinut itse vaikuttaa ja jotka hän on ymmärtänyt synniksi. Perisyntiopin monet tulkinnat voidaan em. perustein todeta virheellisiksi Raamatun tulkinnoiksi. Perisyntiopin virheelliset tulkinnat Raamatussa ovat jo ensimmäisten vuosisatojen jälkeen siirtyneet katolisten isien kautta kaikkialle kristilliseen maailmaan. Kun Room 3:23 sanoo: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”, on haluttu ymmärtää, että jopa pikkulapsetkin ovat tehneet syntiä.

Kun Paavali toteaa, että kaikki ovat tehneet syntiä, hän on oikeassa. Em. esimerkin pikkulapsestakin voidaan näin todeta. Pikku lapsi on tehnyt syntiä; ei silloin kun hän oli pikkuinen lapsi, vaan vartuttuaan siihen ikään, jossa hän ymmärtää tekojensa olevan syntiä. Kukaan ei elä elämäänsä vanhoille päiville tekemättä syntiä. Sillä tavoin Paavali tulkittuna hänen sanomansa on totta.

Paavali kuvaa elämäänsä Roomalaiskirjeessä: 7:8-9 ”Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi.” Ymmärrän tämän niin, että jos ei ole olemassa Jumalan antamaa lakia, ihminen ei osaa tuntea syntiä. Kun laki annetaan, ihminen ymmärtää missä kohdin hän on tehnyt syntiä. NLT: But sin used this command to arouse all kinds of covetous desires within me! If there were no law, sin would not have that power. – Tämän Raamatunkohdan eri käännökset ovat aika paljon toistensa kaltaisia. Synti nähdään ikään kuin persoonana; synti herättää himoja, synti kuolee, synti virkoaa… Synti on kuitenkin ihmisen tekemisen lopputulos, teon seuraus. Ihminen on se, joka tekee synnin taustavoimanaan saatana. Saatana saa ihmisen tekemään synnin houkuttelullaan aivan kuten Edenin paratiisissa. Synnin sanotaan heräävän sydämessä, vaikka nykyisin kaikki tietävät, että ajatustoiminta tapahtuu aivoissa. Kysymys on siitä, kuka tai mikä herättää ihmisen aivoissa synnillisiä ajatuksia, jotka johtavat tekoihin.

Juutalaisen käytännön mukaan poika tulee täysi-ikäiseksi uskonnollisessa mielessä saavuttaessaan 13 vuoden iän ja tyttö 12 vuoden iän. Tässä iässä heille järjestetään Bar Mitzva tai Bat Mitzva -juhlat. He ovat nyt ’lain poikia’ ja ’lain tyttäriä’. Nuoret ovat tulleet ikään, jossa he ovat tarpeeksi kypsiä ymmärtämään lain merkityksen ja seuraamukset sen rikkomisesta. Uskonnollisesti täysi-ikäiseksi tulemisesta alkaen nuori on itse vastuussa lain, perinteiden ja juutalaisen etiikan noudattamisesta. Nuori saa myös oikeuden osallistua täysivaltaisesti juutalaiseen jumalanpalvelukseen: hänet voidaan kutsua lukemaan Tooraa. Juutalaisen lain mukaan hän on myös teoriassa riittävän vanha solmimaan avioliiton.

Paavalin kertomus hänen omasta hengellisestä taistelustaan todistaa, että synti ei periydy vanhemmilta lapsille, vaan se opitaan ympäristöstä. Room 7:20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. – Saatana on muokannut maailmaa, jossa me elämme. Maailma on muuttunut sadan viime vuoden aikana enemmän kuin edeltävän 2000 vuoden aikana. Itse olen vakuuttunut, että kehitys on tapahtunut suurelta osin saatanan vaikutuksesta.

Hes 28:16 Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä.
17 Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen. – Tässä Hesekielin kuvauksessa Tyyron ruhtinaasta (saatanasta) kuvataan kuinka Saatanan sydän tuli täyteen väkivaltaa ja ylpeyttä. Saatanan käytös syntyi sisältäpäin, hänestä itsestään. Saatanahan oli eräs korkea-arvoisimmista pyhistä enkeleistä Jumalan läheisyydessä. Ei saatanassa ollut mitään sisään istutettua perisyntiä. Ei kukaan muu ollut syypää kuin hän itse.

1 Joh 5:19 Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.  NASB We know that we are of God, and that the whole world lies in the power of the evil one.

Koko maailma on pahan (saatanan) vallassa, sanoo Raamattu. Raamattu myös todistaa, että Jumala antoi maailman hallinnan saatanalle (Jer 27:5) eikä Jeesus tätä kiistänyt (Luuk 4:6). Ihmisillä on kuitenkin mahdollisuus tehdä valinta ja erota saatanan hallinnoimasta järjestelmästä ja saatanan johtamista kirkoista.

Jaak: 4:7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa saatanaa, niin se pakenee teistä.

Jumala on myös antanut ihmisille erilaisia lähtökohtia elämälleen. Tätä pohdin toisaalla.  Eräs tuon artikkelin kysymys on, Miksi Jumala ei ole antanut kaikille yhtä paljon uskoa? Muutoinkin Jumala on luonut ihmiset erilaisiksi. Toisista on tehty halpoja astioita, kun taas toiset on tehty ’jaloa käyttöä’ varten.

 

Mikä todistaa, että ihmisissä ei ole perisyntiä?

Jo kristinuskon alkuvuosisadoista lähtien on opetettu, että sikiöt ja vauvat ovat syyllisiä perimäänsä syntiseen luontoon ja siten vastuussa Jumalalle siitä, että ovat syntisiä. Tämähän tarkoittaisi, että Jumala tuomitsisi ihmisiä sellaisesta asiasta, johon nämä eivät voi itse mitenkään vaikuttaa. Jeesuskin sanoi: Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta (Mar 10:14). Jumalan valtakunnan jäsenissä ei ole syntiä eikä mitään epäpuhdasta.

Tällä tavoin Jeesus todisti lasten olevan puhtaita ja viattomia, ilman heissä olevaa piilevää synnillisyyttä. Lapset ovat puhtaita Jumalan kuvia. Kun ihmiset synnyttyään ovat puhtaita Jumalan kuvia, osoittaa se, että heissä ei ole perisyntiä. Jumalan valtakuntaan pääsevät vain lasten kaltaiset, puhtaat ja synnittömät.

Vauvat ja lapset eivät ole tehneet syntiä, mutta tulevat tekemään vanhempana. Synnin tekeminen edellyttää tietoisuutta ja ymmärrystä. Kukaan ei voi tehdä syntiä unissaan tai ilman ymmärrystä. Jos pikkupoika kuulee jonkun huutelevan ulkomaan kielellä ja toistelee sitä muillekin ymmärtämättä, että siinä sanotaan jotakin herjaavaa Jumalasta, ei hän ole tehnyt syntiä.

Hes 18:19 Ja vielä te kysytte: ’Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?’ Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.
20 Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa.
21 Ja jos jumalaton kääntyy pois kaikesta synnistänsä, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa kaikkia minun käskyjäni ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti saa elää; ei hänen ole kuoltava.
22 Ei yhtäkään hänen synneistänsä, jotka hän on tehnyt, muisteta;

 

Jumala antoi maailman Saatanan hallintaan

Useimmat kristityt tuntevat kertomuksen Jeesuksesta erämaassa; Jeesuksen paastotessa saatana tuli häntä kiusaamaan. ”Jos kumarrat minua niin saat koko maailman alaisuuteesi”, tarjosi saatana, mutta Jeesus ajoi hänet matkoihinsa. Olen näissä kirjoituksissani kommentoinutkin tätä Raamatun kertomusta. Monet tietävät siitä vain edellä mainitun lyhyen katkelman eivätkä ole kuulleetkaan siihen liittyvästä järisyttävästä taustasta. Siitä eivät papit vahingossakaan kerro mitään. Mitä siis oli tapahtunut?

Kun Adam ja Eeva olivat langenneet saatanan houkutuksiin, Jumala vihaisena ajoi heidät pois Paratiisista. Heidän lähtönsä myötä synti ja kuolema ilmaantuivat kasvavaan ihmiskuntaan; tästä lähtien kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja ovat saaneet sen rangaistuksena kuoleman, ts. tulleet kuolevaisiksi.

Mutta, mitä Jumala teki saatanalle? Hän antoi ihmiskunnan valtiuden saatanalle. Jeremia vahvistaa Jumalan sanat: Jer 27:5 ”Minä olen tehnyt maan sekä ihmiset ja eläimet, jotka maan päällä ovat, suurella voimallani ja ojennetulla käsivarrellani, ja minä annan sen kenelle hyväksi näen.” Jumala ”näki hyväksi” antaa maailman saatanalle: Luukas vahvistaa saatanan sanat: 4:6 ja [saatana] sanoi hänelle: ”Sinulle [Jeesukselle] minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. 4:7 Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun.” (“If you therefore will worship before me, it will all be yours.”)

Jeesus ei kiistänyt saatanan väittämää. Hän ja apostolit kutsuvatkin Raamatussa saatanaa ”tämän maailman ruhtinaaksi”. Sen tiedämme myös, että antaessaan maailman saatanan hallittavaksi, Jumala ei antanut sitä ehdoitta, eikä ikuisiksi ajoiksi.

Pietari kuvaileekin saatanaa seuraavasti: ”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, saatana, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä” (1 Piet 5:8). Saatana on onnistunutkin työssään hyvin. Suurin osa maapallon yli 7 miljardin ihmisen väestöstä on muita kuin uudestisyntyneitä kristittyjä. Siitä huolimatta saatana ei ole tyytyväinen; hän tietää, että hän epäonnistui yrittäessään ensin surmata Jeesuksen pienenä vauvana ja sitten aikuisena epäonnistui yrittäessään vietellä hänet kumartamaan itseään. Saatana myös tietää, että hänen aikansa on käymässä vähiin ja Kristus on jo saanut Jumalalta kaiken vallan niin taivaassa kuin maan päälläkin ja tulee pian maan päälle käyttämään valtaansa ja tuhoamaan saatanan joukot.

Vielä tänä päivänä saatana on tämän maailman kuningas. Jos ihmiset sen tietäisivät, heidän olisi paljon helpompi ymmärtää mitä maailmassa tapahtuu. Ihmiset useinkin syyttävät Jumalaa, jos heille on tapahtunut vastoinkäymisiä tai onnettomuuksia. Väärä osoite! Saatanaahan heidän pitäisi syyttää, mutta sen sijaan ihmiset esittävät vaatimuksia Jumalalle.

Valtauskonnot elävät vielä satoja vuosia vanhojen perisyntikäsitysten vallassa.  Olen tuonut esille oman käsitykseni. Se perustuu edellä kuvattuun saatanan toimintaan ja hänen vaikutukseensa maailman ihmisiin. Kaikki ihmiset ovat saatanan vaikutuspiirissä! Ilman saatanaa ei olisi syntiä siinä määrin kuin nykymaailmassa. Synti tarttuu helposti kuin Ebola -tauti. Jumala on ennalta nähnyt, että osa hänen luomistaan ihmisistä kykenee vastustamaan saatanaa, mutta suurin osa ei kykene. Jumala tarjoaa kaikille mahdollisuuden irtautua saatanan vaikutuspiiristä. Oman suunnitelmansa toteuttamiseksi Jumala on tehnyt meistä ”erilaisia astioita” niihin käyttötarkoituksiin, joihin Jumala on meidät tarkoittanut.

Esitän kysymyksen pohdittavaksi: Jos saatana ei olisi viettelemässä ihmiskuntaa omalle puolelleen, olisiko ihmiskunta vapaana synnin vallasta valmis seuraamaan Kristusta ja elämään hänen opetuksensa mukaisesti? Mitä veikkaat? Tiedätkö vastauksen? Raamattuhan sen kertoo: Kun saatana on otettu kiinni ja pantu kahleissa odottamaan tuhannen vuoden ajan ennen kuin hänet päästetään vielä kerran vapaaksi. Saatana onnistuu villitsemään puolelleen suuret joukot ihmisiä ja hyökkää häntä vastaan taistelevien pyhien kimppuun. Saatanan joukoista kertoo Raamattu, että; Ilm 20:8 ”ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.” Saatana joukkoineen kuitenkin tuhotaan. – Ei edes tuhat vuotta kestävä Kristuksen johtama aikakausi vapaana saatanan vaikutuksesta auta ihmiskuntaa pääsemään saatanan vaikutuksesta eroon. Tuhat vuotta kestäneen Kristuksen hallitseman rauhan aikakauden jälkeenkin saatana onnistuu villitsemään suuret ihmisjoukot seuraamaan itseään. Saatanan häviön myötä saatana itsekin ja kaikki hänen joukkonsa tuomitaan viimeisellä tuomiolla.

Jeesus Kristus antoi käskyn saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista kaikille maailman ihmisille ennen lopun ajan tapahtumia. Jumalan edeltätietämyksen mukaan pienen pieni osa ihmiskunnasta kokee ylösnousemuksen ja tulee hallitsemaan yhdessä Kristuksen kanssa tuhannen vuoden ajan. Suuri osa tulee tuhoutumaan Herran päivänä. Herran vihan päivästä lisää luvussa Viimeinen tuomio.

Edellä mainitsin Raamatun kertoman ennuskuvan tulevasta Tuhatvuotisesta valtakunnasta ja sen aikana vallitsevasta rauhan ajasta. Kaikki ihmiset oppivat tuntemaan Jumalan ja elämään Kristuksen alaisuudessa Jumalan tahdon mukaisesti. Kuitenkin, kun saatana päästetään irti vankeudestaan, tuhat vuottakaan saatanasta vapaata aikaa ei muuta ihmisen syvintä luontoa. ’Heikot astiat’ pysyvät heikkoina ja ovat houkuteltavissa saatanan mukaan taisteluun muuta kristikuntaa vastaan. Kyse ei ole ihmiskunnan perisynnistä, vaan osa ihmisistä on saatanan muokattavissa hänen tarkoituksiinsa. – Lopputulos kapinasta on, että tuli lankeaa taivaasta ja saatana joukkoineen tuhotaan.

Mielestäni nämä tapahtumat osoittavat suuren osan ihmiskunnasta olevan saatanan petettävissä valheellisilla lupauksilla aivan kuten Adam ja Eeva aikoinaan.  Mitä saatana tulee lupaamaan joukoilleen, että nämä lähtevät Kristuksen rauhan valtakunnasta saatanan taisteluosastoon, sitä en tiedä. Tiukassa istuu synti ihmisessä.

Ihminen voi kuitenkin vapautua synnistä syntymällä uudelleen ylhäältä, Jumalan hengestä, ja sitten hän vapautuu synnistä. Luterilaiset tunnustuskirjat (The Book of Concord vuodelta 1580 Article II, s. 29) tuo perisyntiä (original sin) käsittelevässä luvussa, esille luterilaisen käsityksen perisynnistä:

”Meille on myös opetettu, että Adamin lankeamisesta lähtien kaikki ihmiset, jotka ovat syntyneet luonnon kulun mukaan, siitetään ja syntyvät synnissä. Toisin sanoen kaikki ihmiset ovat täynnä äitinsä kohdun pahaa himoa ja taipumuksia, eivätkä he luonteensa mukaan voi tuntea todellista Jumalan pelkoa ja todellista uskoa Jumalaan. Lisäksi tämä synnynnäinen sairaus ja perinnöllinen synti on todella synti ja tuomitsee Jumalan iankaikkiseen vihaan kaikki ne, jotka eivät ole uudestisyntyneet kasteen ja Pyhän Hengen kautta.

Tässä yhteydessä hylätään pelagialaiset ja muut, jotka kieltävät alkuperäisen synnin olevan synti, sillä he katsovat, että luonnollinen ihminen tulee vanhurskaaksi omien voimiensa kautta, mikä on halventaa Kristuksen kärsimyksiä ja ansioita.”

Onko Jumala istuttanut ihmiseen perisynnin, että ihminen olisi aina siihen taipuvainen? Se tarkoittaisi, että Adamilla ja Eevalla olisi ollut tämä taipumus syntiin jo silloin kun saatana kävi heitä houkuttamaan. Jo edellä lausuin, että kysymys ei ole siitä, että Jumala olisi istuttanut perisynnin Adamiin ja sitä kautta koko tulevaan ihmiskuntaan. Kysymys on siitä, että saatana tämän maailman kuninkaana ohjaa ihmiskuntaa syntiin luomalla ihmisille synnin kohteita, monia erilaisia ja kullekin omansa.

Jaakobin kirje: 1:14-15 ”Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.”

Mistä sitten ihmisille tulee tämä ”hänen oma himonsa”? Se on opittua, ympäristöstä saatua ja matkittua. Jumala ei kiusaa ketään! Jaakobin kirje: 1:13 Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ”Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.

Sehän oli saatana, joka kiusasi Adamia ja Eevaa – ei Jumala.

Saatanahan se istuttaa ihmisten mieliin syntisiä ajatuksia. Kun saatana sai maailman herruuden Jumalalta – varmaankin tietyin ehdoin – saatana miljoonine enkeleineen on tehnyt kaikkensa kääntääkseen jokaisen ihmisen omalle, synnilliselle puolelleen.

 

Synnin palkka on kuolema

Jumala tahtoo, että kaikki tulisivat katumukseen ja pelastuisivat: 1 Tim 2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Jumala tiesi jo ennen aikojen alkua, että ihmiset tulisivat lankeamaan syntiin ja on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,

Jumala on rakkaus – useimmat ihmiset mielellään hyväksyvät tämän. Tältä pohjalta ihmiset eivät millään halua hyväksyä Raamatussa moneen kertaan vahvistettua sanaa syntisten rangaistuksesta, ikuista piinaa tulisessa järvessä. Sen vielä voisi hyväksyä, että Adolf Hitler ja Josef Stalin joutuisivat kitumaan Pol Potin kanssa tulisessa järvessä.

Jokainen ihminen on tehnyt syntiä ja saa siitä palkaksi kuoleman: Joh 1:29 Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Kuolema tarkoittaa yleisessä sanankäytössä ensimmäistä kuolemaa, jonka kaikki joutuvat kokemaan. Tässä kuitenkin tarkoitetaan nk. toista kuolemaa, tuomiota viimeisellä tuomiolla. Uskomalla Jeesuksen lunastusuhriin ja tekemällä elämässään mahdollisimman hyvin Jumalan tahdon mukaan, ihminen säästyy toiselta kuolemalta.

 

Millaisen rangaistuksen saavat ne, jotka tuomitaan toiseen kuolemaan?

Room 9:20 ”Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ”Miksi minusta tällaisen teit?” 21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?

12:3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.”

Paitsi uskon määrää, Jumala myös ratkaisee keitä hän vetää puoleensa ja Kristuksen tykö: Joh 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

Kysymys ei siis suinkaan ole ihmisen omasta valinnasta, vaan Jumalan. Jeesuskin totesi opetuslapsilleen, että he eivät valinneet Jeesusta, vaan Jeesus valitsi heidät.

Mitä meidän pitäisi ajatella yllä olevista Raamatunjakeista? Ensinnäkin: Jumala ei ole luonut kaikkia ihmisiä samanlaisiksi. Toiset on tehty ‘halpaa käyttöä’ varten, toiset ‘jaloa tehtävää’ varten. Halpaa käyttöä varten tehdyt ovat saaneet uskoa vähäisemmän määrän kuin jaloa tehtävää varten luodut. Tuntuuko tämä epäoikeudenmukaiselta? Ajattelen näin: on samantekevää miten meidän käy ensimmäisessä vaiheessa eli elämässä ensimmäiseen kuolemaan asti. Jos Jumala jättäisi ‘vähäiset astiansa’ heitteille ilman mahdollisuutta pelastua, se olisi epäoikeudenmukaista. Jumala itse on antanut erilaiset lähtökohdat kullekin ihmiselle. Jospa taas Jumalan suunnitelma – jota ihmiset eivät näytä ymmärtävän – on, että kaikki ihmiset pelastuvat Jumalan puhdistavassa tulessa viimeisen tuomion lukemisen jälkeen. Kerran vielä; Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan! Jopa kristittyjen suurin vainoaja Saul (sittemmin tunnettu apostoli Paavalina) sai armon ja pelastuksen. Luotammeko siihen, että Jumala on rakkaus, ja Jumala on vanhurskaus? Emme vain aina ymmärrä Jesajan sanoja: Jes 55:9 ”Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.”