Onko Raamattu todella Jumalan sanaa?
Nuorena en paljoakaan pohdiskellut uskon kysymyksiä. Järkeilin kuitenkin näin: uskonto lupaa ihmiselle enemmän kuin mikään muu maallinen taho. Uskon suuri lupaus on ikuinen elämä paratiisissa Jumalan yhteydessä. Oliko tämä lupauksen elämä taivaassa vaiko maanpäällisessä paratiisissa oli sivuseikka. Joka tapauksessa ihmisen suurin päätös on päättää omalta kohdaltaan uskoako Jumalaan Raamatun ilmoittamalla tavalla vaiko sitten ei uskoa. Jos ihminen päättää uskoa, hän tavoittelee ’pääsyä taivaaseen’. Jos ihminen taas tulee siihen tulokseen – perusteellisen harkinnan jälkeen – että ei ole mahdollista saavuttaa Raamatun lupaamaa ikuista elämää, sen jälkeen ihminen voi elää pelkästään maallisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Mutta jokaisen ajattelevan ihmisen olisi perusteellisesti harkittava tätä päätöstä.
Näin eivät ihmiset kuitenkaan menettele. Itsekin viivytin itselleni antaman lupauksen täyttämistä enkä saanut itsestäni irti selvittää asiaa. Ehkä Jumala puuttui peliin.
Pohdiskelujen yksi keskeinen aihe oli: miten voin olla varma siitä onko Raamattu todella Jumalan sanomaa ihmiselle, vai onko se vain vanha juutalaisten satukirja? Pohdin ongelman lähtöasetelmaa näin: jos ja kun Jumala on kaiken myös edeltä tietävä, Hän varmasti on nähnyt, että Hänen sanaansa kohtaan esitetään aikojen saatossa vaikka minkälaisia epäilyjä. Ajattelin, että Jumala on Raamattuun varannut todisteita, jotka kiistatta osoittavat Raamatun sanoman luotettavuuden. Monien muiden lailla ajattelin, että lukemattomat toteutuneet ennusteet olisivat se Jumalan todiste jota kaipasin.
Puhutaan kohta ennusteista ja sen jälkeen mennään varsinaiseen järisyttävään todisteiden vuoreen, josta en aiemmin tiennyt mitään. Mutta sitä ennen tärkeä kysymys:
Onko Raamattu todella Jumalan sanaa yksityiskohtia myöten?
Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä. Olen omaksunut näkemyksen, jona mukaan kaikki Raamatun kirjoitukset ovat kirjoitetut Jumalan ohjauksen mukaisesti. Raamattu sanookin: 2 Piet 1:21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.
”Minulle tuli Jumalan sana” saattaa profeetta todeta kirjoituksensa aluksi.
1 Kun 12:22 Mutta Jumalan miehelle Semajalle tuli tämä Jumalan sana:
1 Aik 17:3 Mutta sinä yönä tapahtui, että Naatanille tuli tämä Jumalan sana:
Jer 43:1 Mutta kun Jeremia oli loppuun asti puhunut kaikelle kansalle kaikki Herran, heidän Jumalansa, sanat, jotka Herra, heidän Jumalansa, oli lähettänyt hänet tuomaan heille – kaikki ne sanat,
Hes 1:3 tuli Jumalan sana pappi Hesekielille, Buusin pojalle, Kaldean maassa Kebar-joen varrella, ja hänen päällensä tuli siellä Herran käsi.
Uuden Testamentin kertomukset on kirjoitettu jopa vuosikymmeniä kertomuksissa olevien tapahtumien jälkeen. Luukas omaan evankeliumiinsa joutui keräämään tietoa eri lähteistä. Näistä syistä johtuen on ymmärrettävää, että evankeliumien tekstien paikkansapitävyys erityisesti yksityiskohdissa, on kyseenalaistettu. On totta, että apostolit kirjoittivat evankeliuminsa ja epistolansa pitkän ajan kuluttua siitä kun asiat tapahtuivat. Kuinka siis voidaan edes toivoa, että kirjoittajat muistaisivat oikein kaikki tapahtumat ja niiden yksityiskohdat? Voisiko olla, että ainakin yksityiskohdissa olisi eri kirjoittajien välillä eroja ja virheitä? Monia tällaisia yksityiskohdissa olevia virheitä on selvitetty ja todettu, ettei tosiasiassa eroa olekaan. Tässä olisikin hyvä tutkimusaihe.
Muistakaa mitä Jeesus sanoi: Joh 14:26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut. – Jumalan Pyhä Henki siis palauttaa kirjoittajien mieliiin tapahtumat ja kaiken mitä Jeesus oli sanonut.
Jeesus myös opasti apostolejaan sanoen: Mat 10:20 Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.
Ensimmäisessä luvussa pohdiskelen Raamatun läpi kulkevaa matemaattista koodia, jonka löysi Ivan Panin. Hän tutki sitä kymmeniä vuosia ja tutkimustensa tuloksena toimitti Numeric Greek New Testament’in ja sen perusteella englanninkielisen Uuden Testamentin. Hänen jälkeensä on Raamatusta löydetty vielä lisää numerokoodeja. Panin on esittänyt haasteen epäilijöille: kirjoittakaa itse vaikka lyhyt kirjoitus niin, että se täyttää samanlaisen numerokoodin mitä Raamatussakin on. Sen sijaan, että suoralta kädeltä tuomitsisimme Raamatun koodin humpuukiksi – edes siihen perehtymättä kuten monet tekevät – on aiheellista esittää kysymys: mitä jos tämä koodi todella on Jumalan nerokas varmistuskeino, jonka avulla voidaan varmistua oikeasta Raamatun käännösversiosta? Kun Jumala on halunnut antaa meille Raamatun ja sen myötä omat ohjeensa miten meidän tulisi elää elämämme, niin eikö Jumala samalla varmistuisi siitä, että hänen sanansa pysyvät muuttumattomina ja väärentämättöminä? Raamatun läpi kulkeva numeerinen koodi tekee juuri tämän työn. Olet varmaankin perehtynyt koodiin kirjoitusteni alkupuolella? Sanot ehkä jotain tähän tapaan: ”niin, on sellainen koodi varmaan olemassa, ainakin jokin koodi on, mutta…” Mutta mitä? Ok, jatkat näin: tutkijat ovat sitä mieltä, että tämä ja tuo Raamatun kirja ei ole apostolin itsensä kirjoittama, vaan sen on kirjoittanut joku tuntematon apulainen… Ehkä jatkat vielä näin: ”Miksi sitten mikään kirkko ei ole ottanut tätä asiaa vakavasti, vaan ovat aivan hiljaa koko koodista?” Kaikenlaisia argumentteja voidaan esittää. Sinun on nyt vain punnittava esitettyjä todisteita ja ratkaistava mihin uskot.
Oikean käännöksen löydyttyä on vielä varmistuttava oikeasta tulkinnasta. Tulkinta on hedelmätöntä jos ei ole varma Raamatun tekstin oikeellisuudesta. Mainittakoon, että lukuisat apokryfiset kirjat eivät sisällä sitä koodia mikä löytyy hepreankielisestä VT:sta ja kreikankielisestä UT:sta.
2 Tim 3:16 ”Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa”. – Paavalin kirjoittama jae antaa ymmärtää, että kirjoitukset ovat syntyneet Jumalan hengen vaikutuksesta ja ovat hyödyllisiä. Paavalin ja Jeesuksen aikoina silloinen Raamattu Tanakh eli Vanha Testamentti, oli varmaan kokonaan yleisesti hyväksytty. Mahtoiko Jeesus sanoa kirjoituksia selittäessään, että tässä ja tässä kohtaa on virhe? Ovatko siis virheet ja lisäykset vain UT:iin kohdistuvia? On kuitenkin muistettava, että tulkinnallisia erimielisyyksiä oli jo Jeesuksen aikana; saddukeukset ja fariseukset olivat eri mieltä aivan perustavaa laatua olevista kysymyksistä. Raamattu ei siis edes Jeesuksen aikaan ollut yksimielisesti ymmärretty. Kuinka siis tänä päivänä? Itse sanoisin näin: jokaisen on päätettävä mitkä Raamatun totuudet ovat oleellisia ja tärkeimpiä. Listaisin itse tärkeimmät:
- Jumala on yksi
- Jeesus on Kristus, Messias, Jumalan Poika ja meidän Herramme. Kristukselle on annettu kaikki valta niin taivaassa kuin maan päällä. 1 Joh 4:15 Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
- Pyhä Henki on jumalallinen voima, joka toimii Isän ja Pojan käskystä.
- Ihminen pelastuu jos hän uskoo, että Jeesus Kristus on hänen vapahtajansa ja ihminen on ylösnouseva ikuiseen elämään viimeisenä päivänä
Suuri osa muista uskon asioista ovat toisarvoisen kinastelun aiheita;
- On hedelmätöntä kinastella Jumalan kolminaisuudesta, Neitsyt Marian roolista välittäjänä, Jumalan äitinä, ripistä, kasteesta, kuoleman jälkeisestä ylösnousemuksesta taivaaseen yms. Tällä en tarkoita, että näiden kysymysten tutkiminen oli tarpeetonta. Päinvastoin, jokaisen tulisi omakohtaisesti perehtyä Raamattuun ja muodostaa oma käsityksensä. Mat 7:7-8 (ja Luuk 11:10) sanovatkin: Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
- Itse näen sekä katolisessa että protestanttisessa uskossa paljon virheellisiä käsityksiä, mutta en usko, että pelastus on riippuvainen siitä, kuinka oikea ja virheistä puhdas ihmisen usko on. Edellä mainitut uskon tärkeimmät pilarit ovat ratkaisevia. Jumala on antanut ihmisille eri määrän uskoa (Room 12:3) ja varmaan myös eri määrän kykyä ymmärtää uskon kysymyksiä – ei Jumala halua tuomita ihmisiä näiden virheiden tai puutteiden perusteella.
Miksi Raamatun totuuden ymmärtäminen on niin vaikeaa ja kristikunta on jakautunut yli 30.000:een kirkkokuntaan? Syitä on varmaan useampiakin, mutta nostaisin esille omasta mielestä tärkeimmät:
- Ihmisillä ei ole rakkautta totuuteen. He ovat henkisesti ja hengellisesti laiskoja. He viehättyvät komeista kirkonmenoista ja tunteellisista virsistä ja saarnoista. Ihmiset valitsevat helpon tien; he pääsevät vähemmällä uskoessaan mitä papit sanovat sen sijaan, että näkisivät vaivaa omakohtaisesti selvittää mitä Raamattu sanoo. Monelle Raamattu ei edes ole tärkein Jumalan sanan totuuden lähde.
- Ihmiset eivät ymmärrä eivätkä osaa erottaa Raamatun sanasta kirjaimellista totuutta kuvaannollisesta ilmaisusta. Esimerkiksi Ilmestyskirja on täynnä kuvaannollista ilmaisua ja symboliikkaa. Tämä on johtanut kauhistuttaviin väärinymmärryksiin ja seurauksiin. Tämä koskettaa erityisesti lopun ajan tapahtumia, joista olen kirjoittanut seitsemännessä luvussa.
- Saatana on sokaissut ihmiset. Johannes kirjoittaa evankeliumissaan:
Joh 12:40 ”Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.”