Yleinen

Tärkeitä Raamatun jakeita – tärkeitä Raamatun tulkintoja

 

Muutama sana alkuun

Kirjoitusteni lukeminen on hyvä alkaa tästä suppeasta Raamatunlause -kokoelmasta.

Olen valinnut tähän joukon Raamatunjakeita kirjoituksistani. Lukemalla ne pääset selville keskeisistä tulkinnoistani erityisesti Uuden Testamentin osalta. Alun perin ajattelin kirjoittavani vain kymmenen tärkeintä jaetta, mutta kuinka kävikään, en mitenkään osannut tyytyä vain kymmeneen. Jumalan sana kun on tärkeää kauttaaltaan. Eräät jakeista, kun niihin syventyy, johtavat hyvinkin merkittäviin johtopäätöksiin.

Opillisesti tärkeimmän muutoksen ajattelutavassani toivat jakeet tässä aivan alkupuolella sekä aivan lopussa rangaistuksen iankaikkisuudesta:

[Jumala] tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1Tim. 2:4) … ”kaiken, mitä tahdon, minä teen.  …  Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.” (Jes 46:10-11). Oletko itse ajatellut mitä Jumala tarkoittaa?

Olet varmaan lukenut, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal’olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; (Psa 8:6)

Mutta, oletko ymmärtänyt, että Jumala loi ihmisen lähes itsensä kaltaiseksi jumal’olennoksi? Entä oletko ajatellut, että ihmisen on tarkoitus tulla Jumalan työtoveriksi sen jälkeen kun viimeisen tuomion jälkeen on vain täydellisiä Jumalan poikia ja tyttäriä.

Ensiksikin, tajusin, että Jumalalla on ennakkosuunnitelma, jonka mukaan hän toimii. Jumala ei pelkästään toivo, että olisi kiva jos kaikki pelastuisivat. Jumala toimii niin, että hänen tahtonsa toteutuu. Mikään ei voi estää Jumalan tahdon toteutumista. Entä, mikä oli se opillinen ongelma, johon paneuduin? Jo kaksi tuhatta vuotta kirkkojen opetus (jolla kirkon jäsenet on pidetty kurissa ja ’oikeassa’ uskossa) on ollut: jos et usko oikein, joudut viimeisellä tuomiolla helvettiin, joka on ikuinen ja päättymätön kidutus tulisessa järvessä. Onko oikein, että meidän luojamme lähettäisi lapsensa ikuiseen kidutukseen? Jumalan tuli (Pelastava ”puhdistava” tuli) kyllä puhdistaa meistä synnin saastan, mutta onko se joillekin ikuinen kidutus? Kirjoituksissani osoitan, että kreikan kielen sana aion, aionius ja aïdios ja hebrean owlam eivät merkitse ikuista, päättymätöntä aikaa (katso perustelut artikkelin lopussa ’viimeinen tuomio’). Minusta tuntuu, että Jumala on virittänyt meille Raamatun tutkijoille ansan; mahdammeko huomata niitä esimerkkejä, joilla Jumala tuo esille, että Raamatun kirjaimellinen tulkinta kyseisessä asiassa ei ole mahdollinen.

 

Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. (Jes 55:9)

Jos olet lukenut kaikki kirjoitukseni Salatussa Raamatussa, olet pannut merkille useassakin kohdin, että kysyn Jumalalta: miksi Jumala? Tuoreessa päivityksessäni lukuun Viimeinen tuomio, kirjoitan Jumalan ennakkosuunnitelmasta. Jumala on suunnitellut kaiken ennakkoon. Hän oli jopa suunnitellut antavansa poikansa ristiinnaulittavaksi osana ratkaisuaan ihmiskunnan tulevaisuudesta. Me ihmiset emme ymmärrä kaikkea mitä Jumala on tehnyt ja tulee tekemään. Jospa vain myöntäisimme sen ja päivittäin pyrkisimme elämään Jumalan tahdon mukaisesti.

 

Sillä me olemme Jumalan työtovereita; (1 Kor 3:9)

Paavalin ensimmäinen kirje Korinttilaisille on erittäin merkittävä. Paavali kertoo kuinka hän on ”taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. 3:11 ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus”. Ihmisten teot tulevat näkyviin päivänä, joka tulessa ilmestyy ja ” tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
3:14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
3:15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi”. – Tässä on ihmisen pelastuksen kuvaus; elämän perustan tulee olla rakennettu Kristuksen varaan. Ihmisten pahat teot ja tietysti hyvätkin tulevat ilmi, kun tuli koettelee häntä tuomion jälkeen. Ihminen kuitenkin pelastuu ikään kuin tulen läpi.

Tätä ennen on kuitenkin jae, joka on monelta jäänyt huomaamatta. Ja jos joku onkin huomannut, ei ole sen merkitystä tajunnut. 3:9 ”Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus”.  Keiden Paavali sanoo olevan Jumalan työtovereita? Entä ketkä ovat ”Jumalan viljelysmaata” ja ”Jumalan rakennuksia”?

Aloitetaanpa aivan alusta. Jumala loi ihmiset omaksi kuvakseen. Ei varmaankaan ollut Jumalan ajatuksena, että hänestä olisi kiva katsella ihmisten käyskentelevän paratiisissa. Jotain tärkeämpää hän oli ihmiselle varannut. Seurasi syntiinlankeemus. Jumala antoi ainoan poikansa lunastamaan ihmiskunnan pois saatanan vallasta. Sitten lähitulevaisuudessa: Jumalan poika tulee ja perustaa tuhatvuotisen valtakunnan. Sen jälkeen luetaan viimeinen tuomio kullekin eläneelle ihmiselle. Ihmiset tulevat olemaan puhdistettuja kaikesta synnistä. He ovat valmiita toimimaan Jumalan heille tarkoittamassa roolissa. He tulevat olemaan Jumalan työtovereita.

Paavali (joka alun perin oli Kristikunnan suurin vihollinen) ja apostolit olivat jo eläessään tällaisia työtovereita. Ensimmäisen ylösnousemuksen osalliset saavat ikuisen elämän lahjan ylösnousemuksensa myötä ja he tulevat olemaan samalla tavoin Jumalan työtovereita kuin apostolit aikoinaan. Olen kuitenkin tehnyt rohkean tulkinnan, jonka mukaan toisenkin ylösnousemuksen myötä pelastuvat, jotka niin ikään saavat ikuisen elämän, liittyvät Jumalan työtovereiden joukkoon toteuttamaan Jumalan heille antamia tehtäviä.

 

[saatana] sanoi hänelle [Jeesukselle]: “Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun [saatanan] haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. (Luuk 4:6)

Raamattu kutsuu saatanaa mm. ”tämän maailman kuninkaaksi” (tai ruhtinaaksi). Esimerkiksi Joh 16:11 ”ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu”.  Minkä vuoksi Jumala on antanut maan valtapiirin saatanan haltuun? Miksi Jumala ei tuhonnut saatanaa heti kun kävi ilmi hänen tottelemattomuutensa Jumalaa kohtaa? Emme läheskään aina ymmärrä Jumalan kaukoviisaita ajatuksia. Jesaja onkin kirjoittanut meille Jumalan sanoman: Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. (Jes 55:9).  Olen järkeillyt näin; päästäkseen Jumalan valtakuntaan Jumalan työtoveriksi, ihmisen on todistettava tehneensä oikean valinnan. Useimmat valitsevat tämän maailman mukaisen menon ja sen tarjoamat nautinnot, kaiken sen mitä saatana voi tarjota. Se, joka valitsee Jumalan valtakunnan ja Kristuksen evankeliumin noudattamisen, on otollinen Jumalalle.

 

Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. (1 Tim 2:5)

Tämä on Raamatun jae, jota katoliset eivät näköjään ole lukeneet. Heidän mielestään Neitsyt Maria on, paitsi ikuinen neitsyt ja Jumalan äiti, niin myös välittäjä ihmisten ja Jumalan välillä. Sillä ei näytä olevan väliä, että Raamattu toteaa, ettei kukaan Jeesusta lukuun ottamatta, ole noussut taivaaseen. Katolisille tärkeintä on, että kolmas ekumeeninen kirkolliskokous on korottanut Marian Jumalansynnyttäjän arvoon vuonna 431. Katoliset kirkolliskokoukset ovat myös Raamatun sanasta poiketen, tai sitä omalla tavallaan tulkiten, korottaneet Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi, kun Isä Jumala korotti Jeesuksen Herraksi ja Kristukseksi. Paavi on ominut Jumalan sijaisen arvon maan päällä.

Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal’olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; Psa 8:5 (Psa 8:6) For thou hast made him but little lower than God, KJV 1787: Ps. 8:5 For thou hast made him a little lower than the angels, and hast crowned him with glory and honour. Toisaalta olisi oikein sanoa, että ”sinä teit hänet vähän Jumalaa alhaisemman..” koska siinä käytetään sanaa Jumala ’elohiym’. Toisaalta ne käännökset, jotka puhuvat ihmisen tulleen vähän enkeleitä alhaisemmaksi, ovat hekin oikeassa. Enkeleitä, silloin kun he ovat Jumalan valtuuttamina hänen asiallaan, kutsutaan Jumalaksi, koska he ovat suoraan Jumalan valtuuttamia. Jumalolento on mielestäni hyvä sana kuvaamaan tätä Jumalan luomusta.

Kuka on tämä, josta puhutaan lähes jumal’olentona? Se on ihminen, jonka Jumala loi omaksi kuvakseen. Ihminen on joutunut kokemaan pitkän kehityskaaren jumal’olennosta lähes hylkiöön. Ihminen tulee saamaan Jumalan suunnitelman toteutuessa takaisin Jumalan hänelle suunnitteleman osan Jumalan työtoverina ja Jumalan poikana, Kristuksen veljenä.

Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa. (1 Kor 15:28) 

Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” (Mark 3:35)

Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. (1 Joh 3:2)

Mitä Johannes tarkoitti kun hän sanoi, ettei ole vielä käynyt ilmi, mitä heistä tulee? Johannes tiesi, että heistä tulee Kristuksen kaltaisia. Se edellyttää muuttumista, mitä on kuvattu näin: Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.. (1 Kor 15:51-52)

Ensimmäisen ylösnousemuksen osalliset muuttuvat silmänräpäyksessä henkiruumiisiin. Tämä koskee ensiksi haudassa olevia ja heidän jälkeensä uskovia, jotka ovat elossa. Heitä on koeteltu jo elinaikanaan ja nyt ylösnoustessaan he saavat ikuisen elämän. He ovat Raamatun kutsumia pyhiä, jotka hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta, joka päättyy viimeiseen tuomioon.

Ilmestyskirjassa kuvataan Kristuksen ulkomuotoa seuraavasti: Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina”. (Ilm 1:14-15). –  Ilmestyskirjasta ei ilmene tuleeko pyhistä aivan samankaltaisia ulkomuodoltaan kuin Kristuksesta, vai tarkoittaako Kristuksen kaltaisiksi tuleminen sitä, että pyhät saavat samankaltaiset henkiset voimat kuin Kristuksellakin on. Jeesushan kertoi apostoleille ollessaan maan päällä, että apostolit voisivat vaikka siirtää vuoria paikaltaan, jos heillä olisi riittävästi uskoa.

 

Jeesus Kristus – ihminen

Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, (1 Tim 2:5)

Raamatun lausumassa on kaksi merkittävää asiaa: On vain yksi välimies Jumalan ja ihmisen välillä. Hän on Jeesus Kristus. Katoliset ovat varmoja, että Jeesuksen äiti, neitsyt Maria, on myös tärkeä välittäjä taivaassa. Hänelle osoitetaan rukouspyyntöjä vaikka ne tulisi osoittaa Jeesukselle. Mariahan makaa kuolleena haudassaan odottaen ylösnousemusta.

Toinen, ehkä vieläkin merkittävämpi havainto: Jeesus Kristus on taivaassa ihmisenä. Hän syntyi ihmisenä, eli ihmisen elämän, kuoli ihmisenä ja nousi ylös taivaaseen ihmisenä.

 

Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.  (1 Kor 15:21).

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. (Rom 5:18-19).

Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa. (Joh 3:13).

Yleinen harhakäsitys on, että kuoltuaan hyvät ihmiset pääsevät taivaaseen ja pahat joutuvat helvettiin. Taivaasta sinne päässeet kuolleet katselevat sukulaisiaan maan päällä. Jos ihmisillä olisi edes järkeä ja päättelykykyä, he voisivat ihmetellä: 1) Kuinka toiset pääsevät taivaaseen ja toiset joutuvat helvettiin ilman mitään tuomiota 2) Kuinka on mahdollista, että taivaaseen päässeet jäävät sinne, kun Jeesus palaa lupauksensa mukaisesti maan päälle hallitsemaan tuhatvuotista valtakuntaa. Kun viimeinen tuomio annetaan, joutuvatko taivaassa olevat silloin palaamaan maan päälle tuomittavaksi?

Kuuluisin ihminen, jonka pitäisi olla taivaassa, on Neitsyt Maria Jeesuksen äiti, ikuinen neitsyt ja Jumalansynnyttäjä. Yli miljardi ihmistä uskoo näin ja osoittaa rukouksensa taivaassa olevalle Marialle. Maria ei kuitenkaan ole noussut taivaaseen, koska ”ei kukaan” ole sinne noussut paitsi Jeesus Kristus. Ei edes Abraham, jota Jumala kutsui ystäväkseen. Ei myöskään kuningas David, joka oli Jumalan mieleinen mies. EI KUKAAN!

joka [Jumala] tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1Tim 2:4) minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen.; … Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen. (Isa 46:10-11)

Jumala siis tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Seuraavan jakeen mukaan Jumala vakuuttaa, että hän tekee sen mitä on puhunut. Onko Johannes 3:16:ssa esitetty Jeesuksen antaminen ristiinnaulittavaksi se Jumalan ratkaisu, jolla hän pelastaa koko maailman? Ylösnoustuaan kuolleista ja astuttuaan taivaaseen, Jeesus ilmestyi kristittyjä vainoavalle fariseus Saulille. Saul oli matkalla Damaskokseen pidättämään kristittyjä ja toimittaakseen heidät tuomittavaksi Jerusalemissa. Mitä teki Jeesus? Hän ilmestyi Saulille kirkkaassa valonvaläyksessä, joka sokeutti Saulin ja pakkokäännytti Saulin. Saulista tulikin Uuden Testamentin tuottoisin kirjoittaja ja kansojen apostoli erityisesti Rooman valtakunnan itäosissa.

Kirjoituksissani Viimeinen tuomio -luvun lopussa pohdin Jumalan rangaistusta; sen ääripäissä voisivat olla annihilaatio, rangaistavien ikuinen hävitys Jumalan yhteydestä, ja universalismi, jonka mukaan kaikki lopulta pelastuvat. Miten Jumalan rangaistus voisi olla em. Raamatun jakeen valossa, että tuomion saavat joutuvat kärsimään ikuisesti tulisen järven piinassa?

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Joh 3:16)

Vaikka syyttömän kuolema ristinpuussa on dramaattinen tapahtuma, me tiedämme, että se ei kuitenkaan aikaansaanut koko maailman katumusta ja kääntymistä uskoon. Vain pieni osa ihmiskunnasta on hartaita uskovia. Miten siis Jumala tulee toteuttamaan tahtonsa, että kaikki pelastuvat? Onko Jumala antanut kaikille ihmisille yhtäläiset mahdollisuudet pelastumiseen? Miten se olisi edes mahdollista kun Jumala on antanut ihmisille eri määrän uskoa kullekin?

– Universalistit uskovat, että Jumala on rakastanut myös niitä, jotka eivät usko Kristukseen. Esimerkkinä tällaisista ihmisistä esitetään Paavali, joka aluksi oli kristittyjen ankara vainoaja. Hänet käännytettiin kristinuskoon pakolla.

Kysymys, jonka universalistit esittävät kuuluu: eikö Jumala rakastaisi kaikki ihmisiä niin paljon, että käännyttäisi pakolla myös ne, jotka eivät usko? Koko kristikunta on olemassaolonsa aikana katsonut, että pelastuminen edellyttää uskoa Kristukseen, vaikka sitten viime tingassa, kun Herran päivän hävitys ja turmio on nielaisemassa suurimman osan ihmiskuntaa. Kysymys kohdistuukin nimenomaan siihen osaan ihmiskunnasta, jolla ei ole ollut edes mahdollisuutta valintaan. Raamattu kyllä tarjoaa pelastumisen mahdollisuuden niille, jotka eivät ole kuulleetkaan Kristuksesta, mutta joiden omatunto puolustaa ihmistä sen perusteella, että ihminen luonnostaan noudattaa samanlaista lähimmäisen rakkauden lakia kuin kristitytkin. On kuitenkin miljardeja ihmisiä, jotka eivät ole saaneet mahdollisuutta valita Kristusta ja jotka heidän yhteisönsä on pakottanut käytökseen, joka on vastoin Raamatun sanaa.

Kun Jumala on ennalta valinnut tietyt ihmiset Kristuksen omiksi, voidaan kysyä, onko Jumala sitten joidenkin kohdalla valinnut tietyt ihmiset kadotukseen? Sellaiset ihmiset, joille Jumala ei ole antanut uskoa, eikä edes mahdollisuutta Raamatun tuntemiseen.

niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, (Ef 1:4-5)

Kenet Jeesus pelastaa? Pelastaako Jeesus vain ne, jotka uskovat häneen, niin kuin Johannes yllä mainitussa jakeessaan sanoo?

Mutta hän [Jeesus] sanoi heille: “Minun tulee muillekin kaupungeille julistaa Jumalan valtakunnan evankeliumia, sillä sitä varten minä olen lähetetty.” (Luuk 4:43)

Apostoli Paavali piti Jumalan valtakunnan evankeliumin oikeaa julistamista niin tärkeänä, että hän varoitti painokkaasti: Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.” (Gal 1:8)

Evankeliumin sisällön ovat kolme evankelistaa Matteus, Markus ja Luukas selittäneet lähes samoin yhtäpitävin sanoin ja Johannes vielä tuonut oman näkökulmansa. Sen sijaan Jumalan valtakunnan sisältö ja merkitys on monellekin tuntematon. Tällä hetkellä Jumalan valtakunnassa on Jumalan lisäksi lukuisa joukko enkeleitä sekä yksi ihminen, Jumalan poika Jeesus Kristus. Jumalan valtakuntaan tulee lähiaikoina uusia jäseniä, kun ensimmäisen ylösnousemuksen osalliset liitetään siihen. Nämä pyhät tulevat hallitsemaan Kristuksen alaisuudessa maan päällä Kristuksen tuhatvuotista valtakuntaa. Kun Kristus on saattanut kaikki valtakuntansa alamaisuuteen, hän luovuttaa vallan takaisin Isä Jumalalle, ja tuomitsee viimeisellä tuomiolla pyhien kanssa kaikki viimeisen ylösnousemuksen ylösnousseet. Jumalan valtakunta on siihen saakka taivaallinen hallinto Kristuksen alaisuudessa. Viimeisellä tuomiolla hyväksyvän tuomion saaneet eivät sen jälkeen ole pelkästään Jumalan valtakunnan alamaisia, he tulevat olemaan Kristuksen veljiä ja sisaria sekä Jumalan työtovereita.

 

Jumala

Jumalan määritelmään kuuluu, että hän on ikuinen – vailla alkua ja vailla loppua. Jumala ei ole syntynyt eikä myöskään kukaan ole häntä luonut. Hän on ainoa, joka on ikuinen.

Minä olen Herra [Jehova], eikä toista ole, paitsi minua ei ole yhtään jumalaa. (Jes 45:5)

Näin on Jumala lausunut Jesajan kautta. Jehova ei puhu mitään kolmiyhteisestä jumaluudesta. Ei sanaakaan, että myös hänen poikansa ja Pyhä henki olisivat myös osa jumaluutta. Kristus todettiin kolmiyhteisen Jumalan yhdeksi persoonaksi vasta 300-luvulla. Samoin liitettiin jumaluuteen Pyhä henki muutama vuosikymmen myöhemmin. Kolmiyhteinen Jumala juontaa juurensa pakanuudesta; Jeesus ei siitä puhunut eikä myöskään opetuslapset. Koko kolmiyhteinen Jumala on katolisten kirkolliskokousten keksintöä.

”Niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa” (1 Kor 8:6).

Paavali määrittelee Jumalan yksiselitteisen tarkasti: Meillä on ainoastaan yksi Jumala, Isä. Paavali jatkaa: ja (meillä on) yksi Herra, Jeesus Kristus. Tällä tavoin ilmaistuna ei mitenkään voi ymmärtää Jumalaa niin, että Paavali olisi tarkoittanut: Meillä on yksi Jumala, joka muodostuu Isästä, Pojasta ja Pyhästä hengestä. Olisihan Paavali osannut asian näinkin ilmaista, jos hän olisi ollut tätä mieltä. Ei myöskään Jeesus Kristus itse sanonut olevansa Jumala, vaan sanasta sanaan vahvisti Israelin uskontunnustuksen ”Jumala on yksi”.

 

”Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule”. (Jes. 43:10)

Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.   (Joh 17:3)

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, (Ef 1:3)

Yllä olevat kolme Raamatun jaetta vahvistavat Jumalan olevan yksi, Isä. Efesolaiskirjeessä vielä todetaan, että Isä Jumala on Jeesuksen Kristuksenkin Jumala. Voiko Jumalalla olla Jumalaa? Isä Jumala korotti poikansa Jeesuksen, ei Jumalaksi, vaan Herraksi ja Kristukseksi.

Kaikki maailmassa tapahtuva on Jumalan ennakkosuunnitelman mukaista:

Jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra eikä toista ole, minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden (engl. create evil); minä, Herra, teen kaiken tämän.  (Jes 45:6-7)

 

Jeesus Kristus

Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. (Joh 5:26)

Useimmat kristityistä uskovat kolmiyhteiseen Jumalaan. Sen mukaan Isä, Poika ja Pyhä henki ovat kukin tasavertaisia jumaluudessa. Kolmiyhteisen jumaluuden matemaattinen todistus on: 1+1+1=1 eikä 3. Sillä, että Jeesus Kristus itse todisti Jumalan olevan yksi eli Isä Jumala, ei ole painoarvoa. Jumalpersoonia on kolme. Sen todistamiseksi on esitetty jakeita Raamatusta, jotka tarkemmin tutkittaessa todistavat aivan muuta. Esimerkiksi Joh 20:28

Tuomas vastasi ja sanoi hänelle [Jeesukselle]: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”

Jos lukee vain tämän jakeen, voi hyvinkin päätyä tulokseen, että Tuomas sanoo Jeesukselle, että Jeesus on hänen Herransa ja Jumalansa. Mutta, jos lukee kolme jaetta eteenpäin, totuus käy ilmi: Joh 20:31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden. (Joh 14:10-11)

Johannes näyttää pitävän tätä Jeesuksen vakuuttelua tärkeänä koska käyttää asiaan kaksi jaetta. Jeesus ei halua todistella oman jumaluutensa puolesta, vaan selittää tekemiensä tekojen takana olevan Isä Jumalan. Jeesus perustelee: ”Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.” Joh 12:49-50 Ja vielä: ”Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt”. “Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. (Joh 6:38, 7:16)

Eikö Jeesus olekaan osa kaikkivaltiasta, kolmiyhteistä Jumalaa? Jos hän olisi itsekin Jumala, hänellä olisi varmaan ollut sanat ja teot omasta takaa eikä hänen olisi tarvinnut vedota Isä Jumalaan. Jeesushan oli kirkolliskokouksessa dualismiopin mukaan todettu olevan paitsi ihminen, myös Jumala. Itse en ole tällaisen opin kannattaja, vaan todennut Jeesuksen olevan ihminen. Jeesuksen ihmisyys on todettu myös seuraavassa jakeessa:  1 Tim 2:5 ”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus”.

tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. (Heb 1:4)

Hebrealaiskirjeessä (2:9) todetaan Jeesuksesta, että hänet oli ”hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen,..”. Niinhän me ihmiset olemme. Kun Jeesus nousi taivaaseen ylösnousemuksensa jälkeen, Jumala korotti hänet enkeleitä paljon korkeammaksi. Pohdin tähän liittyvää ongelmakenttää aikoinaan ja mieleeni heräsi kysymys: jos Jeesus oli Jumala taivaassa ennen syntymistään maan päälle, miksi Jumalan piti korottaa Jeesus tämän palatessa takaisin taivaaseen? Miksi ei vain todettu, että Jeesus otti paikkansa kolmiyhteisen Jumalan yhtenä jäsenenä? Kuinka Jumala voidaan korottaa?

Ei kukaan voi tulla minun [Jeesuksen] tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. (Joh 6:44)

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, (1 Piet 1:3-4)

  

Jumalan sana

Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu (Ilm 22:18-19).

 

Saatana, tämän maailman jumala

”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa”   (1 Joh 5:19).

tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.” Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, (2 Tes 2:9-11)

Ja perkele vei hänet korkealle vuorelle ja näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat  ja sanoi hänelle: “Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon.  Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun.” (Luuk 4:5-7)

– Miksi Jumala on antanut maan ja sen kansat saatanalle? Jumalahan haluaa, että kaikki ihmiset tulisivat tuntemaan hänet ja pelastuisivat. Eikö olisi ollut parempi, että Jumala olisi hävittänyt Saatanan? Mutta muistakaa: Isa 55:9 Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.

 

niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. (2 Kor 4:4)

Saatana on vielä ”tämän maailman jumala”. Saatanaa kutsutaan monilla nimillä, jotka kuvaavat hänen monenlaisia yrityksiään estää ihmisiä uskomasta Jeesukseen Kristukseen. Jumala on antanut hänen toimia lähes rajoituksetta, mutta sille tulee loppu kun Jeesus tulee toisen kerran ja perustaa tuhat vuotta kestävän valtakuntansa. Silloin Saatana sidotaan vankeuteen ja hänen apurinsa Antikristus ja Väärä profeetta ’heitetään tuliseen järveen’.

 

Ihminen

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö. (Joh 14:12)

Jeesus todisti, että Isä Jumala oli kaikkien Jeesuksen ihmetekojen takana. Kun Jeesus lupaa, että häneen uskovat ihmiset saavat voiman, jonka avulla he voivat tehdä merkittävämpiäkin tekoja kuin Jeesus, se tarkoittaa, että Jumalan voima tulee olemaan taivasten valtakunnan jäsenten käytettävissä. Se voima kumpuaa uskosta. Jeesus sanoi Mat 21:21 mukaan: ”Jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: ’Kohoa ja heittäydy mereen’, niin se tapahtuisi”. – Mihin Jumalan valtakunnan asukas saattaisi tarvita tällaisia voimia, en vielä osaa sanoa.

Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” (Mat 12:50)

Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, sellaiseksi joka Kristus on tällä hetkellä, mutta ihminen ei vielä. Ne ihmiset, jotka tekevät Jumalan tahdon, Kristus tunnustaa veljikseen ja sisarekseen tai äidikseen. Se voi tapahtua joko ensimmäisen ylösnousemuksen jälkeen tai sitten toisen ylösnousemuksen jälkeen Jumalan tuomion julistamisen jälkeen.

”sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.” (Heb 12:6)

Kuritus on opettavaa ja kasvattavaa. Se kasvattaa henkisesti ihmistä ja valmistaa häntä liittymään Jumalan valtakuntaan. Jumalan tällä tavalla kurittamat eivät joudu tuomittavaksi viimeisellä tuomiolla maailman kanssa.

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. (2 Kor 5:17)

Kun ihminen on uskossa, hänestä on tullut uusi luomus. Hän on saanut Jumalan sinetin, joka varjelee häntä lopun ikojen melskeissä.

Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. (1 Tim 6:8-10)

Älkää siis murehtiko sanoen: ‘Mitä me syömme?’ tahi: ‘Mitä me juomme?’ tahi: ‘Millä me itsemme vaatetamme?’  Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä [jokapäiväisen elämän tarpeet] teille annetaan. (Mat 6:31-33)

Nykyajan ihmiset tuskailevat toimeentulon kanssa ja rahan riittävyys on heidän suurin huolen aiheensa. Jeesus lähetti opetuslapsensakin matkaan saarnaamaan Jumalan valtakunnasta. Matkaan lähdettiin ilman matkalaukkuja ja isoa rahapussia luottaen siihen, että Jumala pitäisi heidän päivittäisistä tarpeistaan huolen. Kun rikas nuorukainen kysyi Jeesukselta mitä hänen pitäisi tehdä päästäkseen Jumalan valtakuntaan, Jeesus kehotti hän myymään kaiken ja jakamaan rahat köyhille. Nuorella miehellä ei ollut tarpeeksi uskoa, että Jumala pitäisi hänestä huolen ja hän lähti pois murheellisena.

vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta. (Room 2:29)

Alkuseurakunnan aikaan oli eri asioissa epätietoisuutta oikeasta suhtautumisesta pakanuudesta kääntyneisiin kristittyihin ja toisaalta juutalaisista kristityistä. Pitikö ympärileikkaus suorittaa kääntyneille, joista monet olivat jo vanhoja ihmisiä? Mitä ruokia oli soveliasta syödä? Missä määrin piti kääntyneiden noudattaa juutalaisia koskevia määräyksiä? Jne. Paavali sai aikaan, ettei juutalaisiin sovellettuja sääntöjä ja määräyksiä vaadittu kääntyneiden noudatettaviksi. He olisivat sisällisesti juutalaisia. Israel laajeni näin ”Jumalan Israeliksi”. Jumalan Israelin muodostavat kaikki ne uskovat, jotka ovat Kristuksessa ja tunnustavat hänet Herraksi ja Kristukseksi.

 

Ylösnousemus

.. yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. (1 Kor 15:52)

..kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. (1 Kor 15:44)

Ensimmäisessä ylösnousemuksessa ensimmäisenä nousevat ylös kahden vuosituhannen aikana Kristuksessa kuolleet uskovat. Heti näiden jälkeen elossa olevat Kristuksen omat muuttuvat ja nousevat henkiruumiissa ylös Kristusta vastaan taivaan pilviin. Jos usko on riittävän vahvaa, tällainen ihminen voi päästä osalliseksi ensimmäisestä ylösnousemuksesta. Ylösnousemukseen pääsevät eivät enää joudu tuomiolle.

Toinen ylösnousemus tapahtuu tuhat vuotta ensimmäisen jälkeen. Sitä kutsutaan myös tuomion ylösnousemukseksi, koska kaikki kuolleet tuomitaan tekojensa mukaan.

”Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa” (Mat 22:30)

Uskontunnustuksessa puhutaan ’ruumiin ylösnousemuksesta’, mutta ihmisen fyysinen ruumis ei nouse ylös. ”Ylösnousemusruumis” on henkinen, ei lihaa ja verta. Ihmisen kuoleman jälkeen henki on ollut Jumalan luona taivaassa ja se ”nousee ylös” tai itse asiassa ’alas’ maan päälle. Kysymys, johon en osaa vastata kuuluu: onko Jumalan luona taivaassa oleva henki tietoisessa tilassa vai tiedottomana odottaen siirtymistä viimeiselle tuomiolle.

 

Jumalan valtakunta

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Joh 3:3

“Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” Mat 7:21

Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän. (Mat 11:11)

“Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla” (Luuk.17:20)

Tällä hetkellä Jumalan valtakunta on taivaassa ja siinä ovat Jumala, suuri joukko enkeleitä sekä Jeesus Kristus, ainoa ihminen, mutta hänkin henkiruumiissa. Taivasten valtakuntaan voi päästä vain ylösnousemuksen kautta. Edellä Matteus (11:11) esittää kuinka kovat vaatimukset taivasten valtakuntaan pääsemisessä on. Jeesukselle tietä valmistanut Johannes Kastaja on meidän mittapuumme mukaan hyvin ansioitunut uskova. Matteus kuitenkin sanoo, että vähäisinkin Jumalan valtakunnassa on suurempi kuin Johannes Kastaja. Toistaiseksi Johannes, minun tulkintani mukaan, vielä odottaa ylösnousemusta ja sitä kautta pääsyä Jumalan valtakuntaan.

Jumalan valtakuntaan pääseminen on paljon vaikeampaa kuin pelastuminen. Jumalan valtakuntaan pääsevät muodostavat nk. pienen joukon ja he ovat ensimmäisen ylösnousemuksen osallisia. Paljon suurempi joukko pelastuu toisen ylösnousemuksen jälkeen annettavassa viimeisessä tuomiossa. Em. pieni joukko eli nk. pyhät hallitsevat Kristuksen kanssa tuhatvuotista valtakuntaa. Ylösnoustuaan henkiruumiissa tämä pyhien joukko saa ikuisen elämän lahjan ja jäsenyyden Jumalan (eli taivasten) valtakunnassa.

Mitä tarkoittaa, että Jumalan valtakunta ei tule nähtävällä tavalla? Ensinnäkin, kysymyksessä on Kristuksen kanssa tuhatvuotista valtakuntaa hallitseva pyhien joukko, joka on osa Jumalan valtakuntaa. He ovat henkiruumiissa ja tulkintani mukaan siitä syystä näkymättömiä. He voivat ottaa myös fyysisen ruumiin niin kuin Jeesuskin välillä teki ylösnousemuksensa jälkeen. Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan alamaiset sen sijaan ovat kaikki fyysisissä ruumiissa ja he ovat kuolevaisia, toisin kuin valtakunnan johto, joka on saanut ikuisen elämän.

Jumalan valtakuntaa kuvataan Room 14:17: ” sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” 1 Kor 6:13: Ruoka on vatsaa ja vatsa ruokaa varten, ja Jumala on tekevä molemmat tarpeettomiksi.

 

Usko

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään. (Joh 5:24)

”niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut”. (Jaak 2:26)

Niin hän sanoi heille: “Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: ‘Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta.”
Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: ‘Kohoa ja heittäydy mereen’, niin se tapahtuisi. (Mat 17:20-21)

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö (Joh 14:12).

Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten [eloonjääneiden] joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu (Jooel 2:32).

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut (2 Kor 5:17).

Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan (Ilm. 22:12).

Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu (Gal 1:8).

Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. (Room 12:3)

Tässä Roomalaiskirjeen jakeessa merkille pantavaa on, että Jumala on suonut kullekin ihmiselle tietyn määrän uskoa. Joillekin vain vähän ja toisille runsaasti. Jumala on lisäksi kuin savenvalaja, joka tekee astioita erilaisiin käyttötarkoituksiin; joitakin astioita jokapäiväiseen käyttöön, toisia taas erikoistilanteisiin. Joitakin ihmisiä Jumala vetää puoleensa, mutta ei kaikkia. Miksi Jumala ei kohtele kaikkia luotujaan samalla tavoin? Olen ajatellut, että viimeisellä tuomiolla Jumala huomioisi ihmisten erilaiset lähtökohdat ja että Jumala olisi armollinen niitä kohtaan, joille hän on antanut uskoa vain vähän.

Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: “Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?” Hän vastasi ja sanoi: “Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu. Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. Ja heissä käy toteen Esaiaan [Jesajan] ennustus, joka sanoo: ‘Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. (Mat 13:10-14)

Opetuslapsetkaan eivät ymmärtäneet mitä Jeesus kertomillaan vertauksilla tarkoitti. Jeesus selitti heille, mutta ei suurille väkijoukoille. Miksi Jeesus ei edes halunnut tavallisen kansan ymmärtävän hänen vertauksiaan? Yleensähän vertauksia käytetään sen vuoksi, että niiden avulla on vaikea asia helpompi ymmärtää. Olen ajatellut, että Jumala on tahtonut ihmisten ponnistelevan ja pohtivan ymmärtääkseen. Ei niin, että kaikki tarjottaisiin valmiiksi pureskeltuna. Matteuksen 7:7 viittaa tähän: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan”.

”Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.” Ja hän sanoi heille: “Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. (Mark. 7:8-9)

Tämä kirjoitettiin jo kaksi vuosituhatta sitten, ja on vain todettava, että maailma ei ole muuttunut niistä ajoista. Uskoon liitetään paljon uskonnollisia menoja, jotka varastavat oman, ison osansa oikeasta Jumalan palvonnasta. Erityisesti katolisessa maailmassa on pyhimysten palvontaa ja pyhimyskulkueita. Neitsyt Marian palvonta taitaa olla näistä kaikkein yleisintä. Jokunen vuosi sitten näytettiin televisiossa Etelä-Amerikassa tapahtunutta Neitsyt Marian palvontaa ja juhlakulkuetta. Samalla kertaa vietettiin paikallista, vanhaa pakanallisen jumalan riehakasta juhlaa.

Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan (1 Joh 4:7)

”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja”  (Efes 2:8)

 

Pelastus

Lähtökohta Jumalan pelastussuunnitelmalle on, että Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan. Toisessa Raamatun kohdassa Jumala vielä vakuuttaa tekevänsä niin kuin tahtoo. Kun luet näitä jakeita, saatat ihmetellä miksi joku jae lupaa pelastuksen ilman sen suurempia ponnistuksia, mutta toinen jae tuntuu asettavan pelastuksen saamisen kovin vaikeaksi.

 

[Jumala] tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1 Tim. 2:4)

Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu. (Jooel 2:32)

Herran päivänä tuhoutuu suuri osa ihmiskunnasta Jumalan vihan ja koston purkautuessa. Tässä tuhon myllerryksessä monet edelleen kiroavat Jumalaa, mutta useat huutavat avukseen Jehovaa tai Jeesusta – ja pelastuvat. Pelastuvat sillä kertaa, mutta lopulliseen pelastukseen on vielä matkaa.

… olet [Jeesus Kristus] verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista. (Ilm 5:9)

Pelastuvia on kaikista sukukunnista, kielistä ja kansanheimoista. Tässä ei kuitenkaan sanota, että Jeesus on verellään ostanut Jumalalle kaikki ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista. Ts. tässä ei luvata pelastusta joka ikiselle ihmiselle.

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.  (Joh 5:24)

Tässä jakeessa on merkittävä lupaus uskovalle: iankaikkinen elämä ilman osallistumista viimeiselle tuomiolle. Uskova itse asiassa saa lupauksen päästä osalliseksi ensimmäiseen ylösnousemukseen. Näin tulkitsen tämän Jeesuksen lupauksen. Ihminen saa uskoon tullessaan Jumalan sinetin, jonka avulla enkelit tunnistavat hänet ja varjelevat ihmiskuntaa koettelevissa vitsauksissa. Sinetöidyt ihmiset myös kerätään yhteen.

Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;  (Room 10:9 )

Suun konemainen tunnustus muiden mukana ei riitä. Tarvitaan myös sydämen uskoa.

 

Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva (δοκιμάζω dokimázō: to test, examine, prove, scrutinise (to see whether a thing is genuine or not), as metals) minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi. (1 Kor 3:11-15)

Mikään muu uskon perusta kuin usko Jeesukseen Kristukseen, ei takaa ihmiselle pelastusta ja pääsyä Jumalan valtakuntaan. Ihmisen usko on parhaimmillaankin heikkoa ja horjuvaa. Efesolaiskirjeessä vakuutetaan, että ”armosta te olette pelastetut uskon kautta” (2.8), ja 2:9 ”ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi”. – Se uskon rakennus, jonka ihminen elämänsä aikana on rakentanut, koetellaan viimeisessä tuomiossa. 1 Kor kertoo mitä voi tapahtua: jos tuli havaitsee ’rakennuksen’ kestävän, ihminen saa palkan. Jos taas uskon rakennus on tehty heikosti, se palaa, mutta ihminen itse pelastuu ”ikään kuin tulen läpi”.

Miten on mahdollinen Ilmestyskirjan jae (20:13), jossa viimeisellä tuomiolla ihmiset  ”   … tuomittiin, kukin tekojensa mukaan”.

”Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Joku ehkä sanoo: “Sinulla on usko, ja minulla on teot”; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon. (Jaak 2:14-18)

Jaakob taitaa päästä asian ytimeen: sellainen usko, joka ei synnytä ihmiselle halua tehdä uskon tekoja lähimmäisilleen, on hyödytön ja itse asiassa kuollut. Oikea usko näyttäytyy rakkaudellisina tekoina. Kuinka paljon onkaan sellaisia uskovia, jotka Jeesuksen sanoin ”minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle”. ”Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut” (Jaak 2:26).

… ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja. (Room. 3:28)  mutta joka ei töitä [lain tekoja] tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; (Room 4:5)

mutta jos jonkun tekemä [’talo’ eli uskon rakennus] palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

Paavali selittää pelastumista siten, että viimeisenä päivänä Jumalan tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on; Jos jonkun tekemä palaa tulessa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi (1 Kor 3:15). Edellytyksenä on, että ihminen on pyrkinyt rakentamaan uskonsa perustuksen Kristukselle.

 

Onko pelastuminen helppoa vai vaikeaa?

“jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?”  (1 Piet. 4:18)

Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät (Mat 7:13-14).

Sanoisin, että uskovalle se on helppoa. Jumalan tuli, joka koettelee ihmisen teot, voi olla tuskallinen, mutta ihminen kuitenkin pelastuu – ikään kuin tulen läpi.

Kun ihminen tulee uskoon: Ef 1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.

Ja myös [Jumala] joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme (2 Kor 1:22).

Kristukseen usko ilmenee myös hänen tulemisensa hartaana odotuksena. Paavali sanookin: ”Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat” (2 Tim 4:8).

Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä –  (Room 2:14-15)

Pakanatkin voivat pelastua, vaikka heillä ei ole uskoa meidän Jumalaamme laisinkaan. Roomalaiskirje osoittaa, että jos pakanat ovat ”hyviä kristittyjä” he voivat pelastua omantuntonsa todistuksen perusteella. Ts. jos pakanat toimivat sydämensä mukaan lähimmäisiään kohtaan siten kuin kristittyjäkin on kehotettu toimimaan, rakastamaan lähimmäisiään niin kuin itseään, heillä on lain teot sydämissään.

 

Herran päivä

Kun he sanovat: “Nyt on rauha, ei hätää mitään”, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon (1 Tes 5:3). Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa (Room. 1:18).

Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän [antikristus] asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala (2 Tes 2:3-4).

Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset.  (Jes 13:9)

Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas [täysin yllättäen], ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. (2 Piet. 3:10)

Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin. (Mat. 24:29-31)

Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain; ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman.  Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta; ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan. (Ilm 9:1-4)

Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen [Kristuksen] kauttansa vihasta. (Room. 5:9)  ja odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta. (1 Tes 1:10)

Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä Vihaan [kärsimään Jumalan vihan aikaa], vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, (1 Tes 5:9)

Jumala ei ole määrännyt häneen uskovia kärsimään Jumalan vihasta Herran päivänä. Uskovat saavat pelastuksen Kristuksen kautta. Pelastus on kaksiosainen; pelastus Herran päivän tuhosta ja toisaalta pelastus ikuiseen elämään viimeisellä tuomiolla.

Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, (2 Tes 1:6-9)

 

Lopun ajat

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia 2 Tim. 4:3 ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin (2 Tim 4:3-4).

”Korvasyyhy” on epäonnistunut käännös. Paljon kuvaavampi UM käännös, jossa puhutaan, että ihmiset etsivät opettajia, joiden opetus ”kutittaa” heidän korviaan. Ts. ihmiset haluavat kuulla vain mukavia asioita, vaikkapa sellaista, että ”kaikki pääsevät taivaaseen”.

Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, (2 Tes 2:11).  Sillä vääriä Kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.  (Mat 24:24)

Saatana on se, joka pyrkii aina ja kaikkialla eksyttämään ihmiset pois totuudesta. Lopun aikana myös Jumala koettelee ihmisten uskoa lähettämällä ”väkevän eksytyksen”. Eksytys on niin uskottava, että jopa valitutkin erehtyvät hyväksymään sen.

Lopun aikana tulevat esiin Saatanan lähin apuri Antikristus tuo [laittomuuden ihminen], jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. (2 Tes 2:9-10)

Antikristuksen tunnistaminen on tärkeää. Selvin tunnusmerkki on, että Antikristus           ”korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän [Antikristus] asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala”.

”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: “Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa” (Ilm 18:4)

Mikä on Jumalan oman kansan kohtalo näinä vaikeina aikoina?

Ja he kaatuvat miekan terään, heidät viedään vangeiksi kaikkien kansojen sekaan, ja Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät. (Luuk 21:24) (Jerusalem vapautettiin 1967)

Sillä minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra, ja pelastan sinut. Minä teen lopun kaikista kansoista, joiden sekaan minä olen sinut hajottanut; ainoastaan sinusta minä en loppua tee: minä kuritan sinua kohtuudella, mutta rankaisematta minä en sinua jätä. (Jer 30:11) 

Sillä Herra armahtaa Jaakobia ja valitsee vielä Israelin ja sijoittaa heidät heidän omaan maahansa; muukalaiset liittyvät heihin ja yhtyvät Jaakobin heimoon.  (Jes 14:1)

 

Viimeinen tuomio

“että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen” (2 Tes 2:12)

Näille ihmisille sana rististä on hullutus, mutta pelastuville se on Jumalan voima

Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.“  (Ilm 21:8)

Ilmestyskirja luettelee joukon erilaisia ihmisiä, jotka joutuvat tuomion saatuaan kärsimään tuliseen järveen. Olen suuresti ihmetellyt mitä tekemistä pelkureilla on tässä luettelossa. Englanniksi pelkuri on käännetty fearful tai timid eikä kreikankielen sanaa deilos δειλός G1169 ole käännetty väärin, vaan ne harvat kerrat, jolloin sitä on UT:ssa käytetty, tuleekin kääntää näin. Esimerkiksi Mat 8:26 And he [Jesus] saith unto them, Why are ye fearful, O ye of little faith?  ”Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?” Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven”. Markus käyttää samaa sanaa kuvatessaan tapahtumaa, jossa opetuslapsia alkoi pelottaa veneessä järven myrskytessä. Mark 4:40 Ja hän sanoi heille: ”Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?”  Ainoa selitys, jonka voin keksi on, että sanaa käytetään pelkuruudesta kun usko loppuu.

On kuitenkin käsittämätöntä, että pelkureita rangaistaisiin heittämällä heidät tuliseen järveen ikuisesti siellä kidutettavaksi. Jeesus ei enää palannut yllä mainittuun tapahtumaan, joten se ei ole ollut kovin merkittävä. Pietarikin oli pelkuri ja kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Siitä huolimatta Pietari säilytti asemansa apostolien ja Jerusalemin seurakunnan yhteydessä. Hänelle ja muille apostoleille on luvassa johtoasema Israelin kahdentoista sukukunnan johtajina.

Tällä erää en pysty selittämään, miksi pelkurit on sisällytetty Ilm 21:8 joukkoon heitettäväksi tuliseen järveen.

 

Mutta jos me [valitut, kutsutut] tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi (1 Kor 11:31-32)

Niille, jotka ovat Herran omia, uskovia, tuomio on Herran kuritusta, joka tarkoittaa opetusta, korjausta, parantamista tms. jo elämänsä aikana. Kuritus on heille opetusta ja ojennusta. Maailmaan kuuluvat, joita on paljon enemmän kuin edellä mainittuja Herran omia, joutuvat maailman kanssa kadotukseen tuomittavaksi.

– Tuomitsemista tarkoittava sana on kreikaksi κρίνω krinō.  Kun Jumalan seurakunta on tuomittavana, siihen sisältyy Herran kuritusta. Kurituksen sisältö taas on ojennusta ja moitteita väärästä käytöksestä. Kuritus on kreikaksi παιδεύωv paideuo, joka Strong’sin mukaan sisältää seuraavia luonnehdintoja: educate, discipline (by punishment): chasten, instruct, learn (to cause one to learn), teach. Edelleen, Jumala ojentaa tuottamalla kärsimystä, tuskaa tai suuriakin menetyksiä. Seurakuntaa ei sisällytetä samaan joukkoon muun maailman kanssa.

Se, että kutsutut ja valitut joutuvat kokemaan Jumalan kuritusta jo elinaikanaan, mahdollistaa sen, että he pääset osallistumaan ensimmäiseen ylösnousemukseen ja hallitsevat tuhatvuotisessa valtakunnassa Kristuksen kanssa. He eivät joudu tuomittavaksi viimeisellä tuomiolla, vaan ovat saaneet iankaikkisen elämän jo ylsönousemuksessaan.

Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. (Ilm. 3:19)

Tässä on osa Jeesuksen Laodikean seurakunnalle osoittamista sanoista. Nyky-yhteiskuntaa ja sen kirkkoja pidetään nykyajan Laodikean seurakuntana. Tämän maailman seurakunnat ovat penseitä, omasta mielestään rikkaita, mutta eivät ole kylmiä eivätkä kuumia. Ne Jeesus sanoo oksentavansa suustaan. Jeesus kehottaa ostamaan silmävoidetta, että ihmiset näkisivät oikean todellisuuden.

Osa seurakunnasta on oikealla tiellä. Jeesus pitää heitä rakkaina ja sen vuoksi kurittaa ja kehoittaa heitä parannukseen ja ahkeroitsemaan.

Niin Kuningas [Jeesus] vastaa ja sanoo heille: ‘Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’ (Mat 25:40)

Viimeisellä tuomiolla tutkitaan ihmisen teot. Tämän jakeen esimerkki kertoo miten meidän pitäisi elämässämme suhtautua vähäosaisiin veljiimme. Mitä teemme tai jätämme tekemättä heidän hyväkseen, sen teemme itse Kristukselle.

Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. (Luuk. 6:37)

Kirkkojen ja muiden uskontokuntien historia on täynnä esimerkkejä tuomitsevasta suhtautumisesta toisin ajatteleviin uskoviin. Jo suoraan opista johdetaan käytösohje, jonka mukaan jos ei toimi opin mukaan, sellainen henkilö saa ankaran rangaistuksen. Rangaistus saattoi olla keski-ajalla jopa roviolla polttaminen. Tänä päivänä rangaistus voi olla erottaminen seurakunnasta ja henkilön karttaminen, niin etteivät edes sukulaiset tai ystävät pidä yhteyttä ko. henkilöön.

Ei ole meidän asiamme lausua kadotustuomiota, jolla yksinkertaisesti tarkoitetaan, että ihmisen katsotaan joutuvan helvettiin tai tuliseen järveen.

 

Iankaikkinen rangaistus

Kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, (2 Tes 1:8-9)

Toinen Tessalonikalaiskirje on osoitettu lohdutukseksi Kristusta odottaville, etä heidät palkittaisiin pääsyllä Jumalan valtakuntaan ja että heitä vainoavat saisivat rangaistukseksi Kristuksen tulessa iankaikkisen kadotuksen Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta. Käsitykseni mukaan kyse ei ole viimeisestä tuomiosta, koska tässä tuomio kohdistuu Kristuksen tullessa eläviin ja viimeisessä tuomiossa tuomitaan ylösnousseet kuolleet.

“Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään. (Mat 25:46)

 

Sodoma ja Gomorra

”samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen (aiōnios) tulen (pyr) rangaistusta (dikē) (Juud 1:7)

Sodoman ja Gomorran asukkaat syyllistyivät niihin saastaisiin tekoihin, joista puhutaan Ilm 21:8 ssa. Nämä kaupungit on tuhottu ja hävitys on kyllä ikuinen. Tuli, jonka Raamattu sanoo palavan on Sodoman ja Gomorran osalta sammunut, mutta tarkoittaako ko. Raamatunkohta sitä, että kaupunkien asukkaat tulevat saamaan viimeisellä tuomiolla rangaistuksen, joka on ikuisen tulen tuoma kärsimys?

Tätä tulkintaa tukee edellä kohdassa 1:6 oleva jae: …  ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon; – Jakeessa 1:6 puhutaan enkeleistä, jotka vastoin Jumalan kieltoa poistuivat taivaallisista asunnoistaan maan päälle ja ottivat itselleen kauniiksi katsomiansa naisia. Nämä enkelit on pantu ’iankaikkisiin’ kahleisiin odottamaan viimeistä tuomiota. Ilmestyskirja käyttää sanontaa iankaikkisiin kahleisiin ajattelemattomasti; eihän Jumalan tarkoitus ole pitää heitä kahleissa aina ja iankaikkisesti. Tästä olemme varmaan yhtä mieltä. Erimielisyys nousee sen sijaan itse rangaistuksesta, kun se aika koittaa. Onko sekin iankaikkinen rangaistus tulisessa järvessä? On hyvinkin mahdollista, että Raamattu rinnastaa Sodoman ja Gomorran asukkaiden viimeisellä tuomiolla saaman tuomion enkeleiden tuomioon. Pyhäthän tulevat tuomitsemaan myös enkeleitä.

Sodoman ja Gomorran tulen ei ehkä ollut tarkoituskaan olla ikuinen, vaan rangaistuksen tuli olla ikuinen sen jälkeen kun Sodoman ja Gomorran asukkaat on herätetty viimeiselle tuomiolle. Onko tuomio todella päättymättömän ikuinen? Ainakin Raamatusta tiedämme, että se voi olla tosi pitkä; Antikristus ja väärä profeetta heitetään tuliseen järveen kun Jeesus tulee ja voittaa heidät. Tulisessa järvessä he ovat vielä silloin, kun Saatana heitetään sinne heidän luokseen. Ilm 19:20 Ja peto [Antikristus] otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.

 

Saatana, Antikristus ja väärä profeetta

Seuraavassa luvussa kerrotaan Saatanan kohtalosta, kun hän joukkoineen häviää taistelun; 20:10 Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.

Kun Antikristus ja väärä profeetta heitettiin tuhat vuotta aikaisemmin tuliseen järveen, jossa he ovat olleet koko Kristuksen hallitseman tuhatvuotisen valtakunnan ajan, voimme tästä päätellä, että tulinen järvi on kuvaannollinen ilmaus. Ei kait tuhatvuotisen valtakunnan jossakin kohdassa ole valtavan iso tulinen järvi, kun kaikki muu on kehittymässä paratiisinomaiseksi valtakunnaksi?

Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan (G928 βασανίζω basanizō) yöt päivät, aina ja iankaikkisesti. (Ilm 20:10)

Saatana on enkeli ja enkelit ovat henkiä. Antikristus ja väärä profeetta taas ovat ihmisiä. Käykö sama tuli molempien rangaistukseksi? Peto eli Antikristus sekä hänen työparinsa väärä profeetta heitetään tuliseen järveen Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä. Saatana vain sidotaan tuhannen vuoden ajaksi, jonka jälkeen hänet päästetään irti. Saatana kokoaa mahtavan armeijan ja käy pyhien kimppuun, mutta tämä armeija tuhotaan. Saatana itse heitetään tuliseen järveen, jossa Antikristus ja väärä profeetta ovat olleet jo tuhannen vuoden ajan. Tulisen järven rangaistus on ainakin heidän osaltaan ollut pitkä, mutta jatkuuko se aina ja ikuisesti?

 

Kuolema ja Tuonela

Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen. (Ilm 20:14-15)

Then death and Hades were thrown into the lake of fire. KJV sanoo: And death and hell were cast into the lake of fire. Viimeisenä tuhotaan kuolema. Kenenkään ei tarvitse enää kuolla, joten kuoleminen voidaan kuvaannollisesti heittää tuliseen järveen tuhoutumaan. KJV sanoo, että ’helvetti’ myös heitetään tuhoutumaan. NASB kääntää monien muiden tavoin, että Hades tuhotaan. Helvetti eli kidutuspaikka ei ole hyvä sanavalinta, koska sehän tarkoittaa, että kidutuspaikka heitetään tuliseen järveen kitumaan. Kuoleman ja ihmiskunnan haudan heittäminen tuliseen järveen on täysin kuvaannollinen ilmaus; siihen ei sisälly iankaikkista rangaistusta. Kuolema ei ole rikkonut Jumalan käskyä vastaan. Kysymyksessä on pikemminkin iankaikkinen annihilaatio, kuoleman täydellinen tuhoaminen. Tarkoittaako tämä, että tulisessa järvessä olevat suuret ihmisjoukot jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi jo sen vuoksi, kun he eivät voi enää kuollakaan, kun kuolemaa ei enää ole, vaan sekin on tuhottu?

 

Iankaikkiset kahleet Juud 1:6

Juud 1:6 ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon;
1:7 samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.

Jde 1:6 – And angels who did not keep their own domain, but abandoned their proper abode, He has kept in eternal bonds under darkness for the judgment of the great day

Eternal = aïdios G126 – covers the complete philosophical idea — without beginning and without end; also either without beginning or without end; as respects to the past it is applied to what has existed time out of mind

Rom 1:20 For the invisible things of him from the creation of the world are clearly seen, being understood by the things that are made, even his eternal (ἀΐδιος G126) power and Godhead; so that they are without excuse:

Tässä Juudaan 6:ssa jakeessa käytetään ikuisuutta kuvaamaan sanaa aïdios G126. Strongs kuvaa sitä näin: aïdios G126 – covers the complete philosophical idea — without beginning and without end; Onko tämä sana jos mahdollista, vieläkin voimakkaampi kuin NT:ssa yleisesti ikuisuutta kuvaava sana aionios? Missään tapauksessa se ei ole heikompi. Strongs’in määritelmä sanasta aïdios on pahasti pielessä ainakin tämän Raamatun jakeen kohdalla; ”ilman alkua ja ilman loppua”, miten se on mahdollista kun tiedämme, että enkeleiden synnillä oli selvä alku ja selvä loppu kun heidät poistettiin enkeleiden joukosta ja pantiin kahleisiin!

Onko oikein puhua iankaikkisista kahleista? Kun jokainen Raamatun lukija tietää, että Jumalan tarkoituksena on ollut kahlita nämä enkelit vain odottamaan tuomiotaan. Se on varmaa, että Jumalan tuomion päivän on määrä tulla Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan päätyttyä. Sen tarkkaa ajoitusta emme tiedä, mutta missään tapauksessa kysymys ei ole ikuisuudesta. Odotamme valtakunnan alkamista koska hyvänsä lähitulevaisuudessa.

Strongs 166: αἰώνιος

αἰώνιος, -ον, and (in 2 Thessalonians 2:16; Hebrews 9:12; Numbers 25:13; Tim. 1:1;

  1. without beginning or end, that which always has been and always will be: θεός, Romans 16:26 (ὁ μόνος αἰώνιος, 2 Macc. 1:25); πνεῦμα, Hebrews 9:14.
  2. without beginning: χρόνοις αἰωνίοις, Romans 16:25; πρὸ χρόνων αἰωνίων, 2 Timothy 1:9; Titus 1:2; εὐαγγέλιον, a gospel whose subject-matter is eternal, i. e., the saving purpose of God adopted from eternity, Revelation 14:6.
  3. without end, never to cease, everlasting: 2 Corinthians 4:18 (opposed to πρόσκαιρος);

Onko sitten enkeleille aikanaan annettava tuomio, ikuinen rangaistus tulisessa järvessä? Sitä ei Raamattu kerro. Ehkä hyvinkin niin kun vertaa tiedossa olevia tuomioita Saatanalle, Antikristukselle ja väärälle profeetalle ynnä muille.

Loppupäätelmä; Ottamatta kantaa siihen, onko iankaikkinen rangaistus todella Jumalan säätämä rangaistus näille syntisille, ainakin ne kaksi sanaa, joita Raamattu käyttää kuvaamaan iankaikkisia ἀΐδιος kahleita ja iankaikkista αἰώνιος rangaistusta, eivät sitä todista, vaan jättävät vahvan epäilyn käännöksen oikeellisuudesta.

image_pdfimage_print