Viimeinen tuomio

Tulisen järven tuska

Seuraavien jakeiden myötä pyrin selvittämään millaista tuskaa näissä jakeissa kuvataan kreikan kielen sanoilla.

Luuk. 16:23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. In Hades, where he was in torment, he looked up and saw Abraham far away, with Lazarus by his side (NIV). 24 Ja hän huusi sanoen: ‘Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’

Tuskaa ilmaiseva sana kreikankielessä on βάσανος basanos, joka esiintyy kaksikin kertaa Jeesuksen vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. On muistettava, että kyse on kuvaannollisesta vertauksesta, ei kirjaimellisesti ymmärrettävästä kertomuksesta. Sen ymmärtää jo siitäkin, kun rikas mies pyytää, että Lasarus kastaisi sormenpäänsä veteen jäähdyttämään rikkaan miehen kieltä. Veteen kastetusta sormenpäästä ei tulisessa pätsissä olisi mitään apua. Basanos -sanaa käytetään Mat. 4:24 jakeessa kuvaamaan demonien aiheuttamaa mielenterveydellistä tuskaa tai sairautta.

Mat. 4:24 News about him spread all over Syria, and people brought to him all who were ill with various diseases, those suffering severe pain (βάσανος basanos), the demon-possessed (KR 38 riivatut), those having seizures, and the paralyzed; and he healed them.

KJV And his fame went throughout all Syria: and they brought unto him all sick people that were taken with divers diseases and torments, and those which were possessed with devils, and those which were lunatick, and those that had the palsy; and he healed them.

Mark. 6:48 kertoo tapauksesta kun Jeesus lähetti opetuslapsiaan järvelle kovan tuulen vallitessa. Ja kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli oli heille vastainen, tuli hän neljännenNIV He saw the disciples straining (βασανίζω basanizō) at the oars, because the wind was against them. Opetuslapset olivat hädissään ja pelkäsivät henkensä puolesta. Pelko ja ahdistus eivät kuitenkaan olleet fyysisiä vaan henkisiä tuskia.

Entä sitten tuli, josta kerrotaan 1.Kor. 3:11-15: 11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. 12 Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. 14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; 15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

1.Kor. 3:13 sanoo, että jokaisen teot on tuleva näkyviin ja tuli koettelee minkälaisia nämä teot ovat. Korinttolaiskirjeessä lähdetään siitä olettamuksesta, että ihminen voi rakentaa elämänsä kestävälle perustalle, joka on Kristus. Ihmisen rakentama rakennus ei ole kirjaimellinen talo, vaan kyse on kuvaannollinen ilmaus ihmisen elämän työstä. Jos ‘rakennus’ kestää tulen, on ihminen saava palkan. Jeesuksen vertauksesta muistamme minkälaisen palkan ihminen saattoi saada; joku sai hallittavakseen viisi kaupunkia, joku toinen kymmenen. Ne, jotka eivät ole ansioituneet eivätkä ole rakentaneet elämänsä rakennusta Kristuksen peruskallion varaan, eivät saa palkkaa koska heidän rakennuksensa ei kestä koettelevaa tulta. Sellainen ihminen pelastuu, mutta ikäänkuin tulen läpi. Palkka ei kuitenkaan voi olla edellä mainitsemani hallinnollinen työ koska Jeesuksen johtama tuhatvuotinen valtakunta on jo päättynyt. Pyhät ovat hallinneet Kristuksen alaisuudessa ja nyt koittaa viimeinen tuomio ja Kristus luovuttaa kaiken vallan Isä Jumalalle. Palkan luonne jää epäselväksi.

Sana ikäänkuin viittaa siihen, että tuli näiden pelastuvien kohdalla ei ole oikeaa polttavaa tulta, vaan kyse on kuvaannollisesta, symbolisesta tulesta. Jae 15 sanoo: mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi. Sana “vahinkoon” ei oikein selvästi kerro minkälainen vahinko tällaiselle ihmiselle käy. KJV sanoo tässä kohdin “he shall suffer loss”, josta ei myöskään asia selvene.  Kreikankielinen sana on G2210 ζημιόω zēmioō: to injure, i.e. (reflexively or passively) to experience detriment:—be cast away, receive damage, lose, suffer loss. Toisaalta on todettava, että tässä ei myöskään käytetä ilmaisua iankaikkisesta rangaistuksesta (Mat. 25:46). Tällainen ihminen on kuitenkin pelastuva, koska hän oli yrittänyt rakentaa elämänsä Kristuksen perustalle. Epäselväksi jää vain vahingon laatu.

Onko mitään muuta peruskalliota kuin Kristus?

Joh. 1:42 Ja hän vei hänet Jeesuksen tykö. Jeesus kiinnitti katseensa häneen ja sanoi: “Sinä olet Simon, Johanneksen poika; sinun nimesi on oleva Keefas” (Κηφᾶς Kēphâs), joka käännettynä on Pietari.   KJV: And he brought him to Jesus. And when Jesus beheld him, he said, Thou art Simon the son of Jona: thou shalt be called Cephas, which is by interpretation, A stone. – Keefas tarkoittaa kiveä KJV käännöksen mukaan. Kreikan kiveä tarkoittava sana on petros, joka tarkoittaa yksittäistä kiveä eikä peruskalliota, petra, jolle Kristus on rakentava kirkkonsa, kuten Luuk. 6:48:ssa: Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle (πέτρα petra); kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu.  

Jumalan seurakunta on siis rakennettu Kristuksen varaan, ei apostoli Pietarin, kuten esim. katoliset uskovat ja pitävät paavia Pietarin valtuuttamana seuraajana ja Kristuksen edustajana maan päällä.

 

Tulella suolaaminen.  Mark. 9:49 Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava.

Tuliseen käsittelyyn liittyy vielä eräs piirre; tulella suolaaminen. Jo Moses ja Hesekiel antoivat ohjeet uhrilahjojen suolaamisesta. Hes. 43:24 Tuo ne Herran eteen, ja papit heittäkööt niiden päälle suolaa ja uhratkoot ne polttouhriksi Herralle. – Nyt puhutaan kuitenkin jokaisen ihmisen suolaamisesta. Jokaisen! Ihmisen suolaaminen ei voi olla konkreettista, se on selvä. Kun polttouhri suolataan, suolaus tuo lihaan makua ja säilyvyyttä. Liha kuitenkin uhrattiin heti teurastuksen jälkeen, joten lihauhrin suolaaminen ei varmaankaan ole tarkoitettu säilyvyyden parantamiseksi. Tulella suolaaminen on mitä suurimmassa määrin kielikuva samoin kuin tulella puhdistaminen. Ehkä ne yhdessä kuvaavat ihmisen saattamista Jumalalle kelvolliseksi ikuisiksi ajoiksi.

Kun jokainen ihminen on tulella suolattava, eikö silloin jokainen ihminen tule myös tulessa puhdistetuksi?

Ilm. 20:13 kertoo miten meri, Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat. …”heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.” Korinttolaiskirjeessä jo todettiin, että jokaisen teot tutkitaan tulella. Tässä ei siis pitäisi olla mitään uutta.  Jakeessa 15 kuitenkin sanotaan: “Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen”. Tämän loppujakeen voi tulkita eri tavoin, mutta itse kallistun seuraavan tulkinnan kannalle: Elämän kirjasta katsotaan jokaisen osalta, onko ihmisen nimi mainittu kirjassa. Jos on, ei muuta tutkintaa tarvita – ihminen pelastuu suoralta kädeltä. Ja saa vielä ansaitsemansa palkankin. Jos Elämän kirjasta ei löydy nimeä, ihminen joutuu ottamaan vastaan puhdistavan tulen käsittelyn ‘tulisessa järvessä’.

On tärkeää ymmärtää, että tulinen järvi ja kaikki siihen liittyvä, on kuvaannollista ilmaisua, ei kirjaimellista. Se ei tarkoita sitä, etteikö Jumalan rangaistusta olisi. Rangaistus on kuitenkin totta, mutta jotain muuta kuin kituminen tulisessa järvessä. Jumalan puhdistava tuli voi olla hyvinkin tuskallinen, kun ihminen näkee kaikki tekonsa ja niiden vääryyden ja aiheuttamansa tuskan muille ihmisille.

image_pdfimage_print