VIIMEINEN TUOMIO


  • Jumalan ennakkosuunnitelma

    Niin saatana kuin ihmisetkin ovat halukkaasti tehneet syntiä ja sen vuoksi ovat siitä vastuussa. Jumala on kuitenkin kaukonäköisyydessään varautunut kattamaan ihmisten synnit ja on päättänyt lähettää lunastajan jo ennen maailman perustamista:

    I Piet 1:19-20 vaan Kristuksen kalliilla verellä, niinkuin virheettömän ja tahrattoman karitsan,
    20 hänen, joka tosin oli edeltätiedetty jo ennen maailman perustamista, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten,

    Ilm 13:7 Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot.
    13:8 Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta. 

    Jumala on suunnitellut kaiken jo ennen maailman perustamista: Saatanan, Adamin ja Eevan lankeamisen, Kristuksen lunastusuhrin, Kristuksen toisen tulemisen Tuhatvuotisen valtakunnan kuninkaana ja viimein – kuolleiden ylösnousemuksen ja viimeisen tuomion.

    Ihmiset tietävät, että Jumala on luonut maailman, mutta mitä sen jälkeen on Jumala suunnitelllut, siitä ihmisillä ei ole käsitystä. Moni ajattelee, että Jumala epäonnistui luomissuunnitelmissaan ja saatana pääsi yllättämään. Jumala ei tee virheratkaisuja, vaan kaikki etenee hänen suunnitelmiensa mukaisesti. Hän tietää etukäteen mitä tulee tapahtumaan, koska hän aiheuttaa nämä tapahtumat.

    Room 11:36 ”Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen”.

    Jes 45:6 jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra eikä toista ole, 7 minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden (engl. create evil); minä, Herra, teen kaiken tämän. – Jumala tuottaa niin onnen [rauhan] kuin onnettomuudenkin [oik. pahuuden]. Olemmeko ajatelleet, että Jumala hyvyydessään tuo vain iloa ja rauhaa? Miksi Jumala tuottaisi tarkoituksellisesti pahuutta (evil)?

    KJV kääntää pahuuden Strong’s H7451 seuraavin tavoin:
    evil (442x), wickedness (59x), wicked (25x), mischief (21x), hurt (20x), bad (13x), trouble (10x), sore (9x), affliction (6x), ill (5x), adversity (4x), ill favoured (3x), harm (3x), naught (3x), noisome (2x), grievous (2x), sad (2x), miscellaneous (34x).

    Jumala on luonut maailman ja myös saatanan, joka on ”tämän maailman kuningas”. Nähtävästi saatanan toimet kuuluvat Jumalan ennalta määräämään suunnitelmaan, koska muutoinhan Jumala kaikkivaltiaana olisi tuhonnut saatanan heti kun saatana asettui vastustamaan Jumalan tahtoa. Miksi Jumala antoi näin tapahtua? Miksi Jumala salli saatanan vietellä Adamin ja Eevan syntiin ja sitä kautta salli synnin tulla maailmaan kaikkine seurauksineen. Näitä seurauksia käsittelen tässäkin luvussa.

    Jos siis Jumala on kaiken ennalta määrännyt toteutumaan, se tarkoittaa, että Jumala korjaa asian viimeisen tuomion yhteydessä eikä rankaise ikuisella päättymättömällä kidutuksella ihmisiä sellaisesta, jonka Jumala itse on aiheuttanut.

    Kristus kuoli kaikkien puolesta, niin hyvien kuin pahojen. Pahat eivät vain ymmärrä tätä. Ymmärtämättömyydenkö vuoksi heidän pitäisi kitua ikuisesti tulijärvessä? Ei Paavalikaan ymmärtänyt, että hän teki suurta vääryyttä Kristukselle ja kristikunnalle, mutta mitä teki Kristus – käännytti pakolla Paavalin.

    Joh 11:41 … Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: ”Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut. 42 Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet…

    Jeesus sanoi Joh 11:41-42, että Jumala kuulee häntä aina (ei ainoastaan kuule vaan toteuttaa hänen pyyntönsä). Kun Jeesusta ristiinnaulittiin, hän sanoi: Luuk 23:34 ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä [ymmärrä], mitä he tekevät.” – Voimme olla varmoja, että ristiinnaulitsemista vaatineet juutalaiset ovat saaneet anteeksi tekonsa. Jos näin hirveitä tekoja voi saada anteeksi, edes pyytämättä, eivätkö meidänkin tekosemme ole anteeksiannetut, vaikka olisimme niin maailman pauloissa, ettemme osaisi niitä edes pyytää anteeksi. Jumalan tuli voi puhdistaa meidät kaikki vaikka kuinka inhottavista teoista. Jeesus pysäytti Paavalin, joka täynnä vihaa oli matkalla pidättämään lisää kristittyjä. Olisihan Jeesus voinut tuhota Jumalan kuluttavalla tulella Paavalin, mutta hän valitsi toisin; hän pakotti Paavalin muuttamaan mieltään ja Paavalista tulikin innokas kristitty ja Jeesuksen kannattaja. Entäpä jos Paavali ei olekaan ainoa, joka on pakotettu uskoon; entäpä jos viimeisen tuomion jälkeen miljardit ihmiset ovat matkalla tuliseen järveen. Jättääkö Jeesus heidät sinne kärventymään ja lähtee riemuitsemaan pyhiensä kanssa Uuteen Jerusalemiin? Vai pakottaako hän heidät kaikki samalla tavoin kuin Paavalin? – Oppineet teologit kuitenkin todistavat, että ei Jumalakaan voi antaa anteeksi kenellekään syntiselle, jos tämä ei itse kadu ja pyydä. Mutta, kuten Jeesus sanoi: “he eivät ymmärrä mitä he tekevät”. Kun tulisen järven henkinen tuli polttaa heitä, he tulevat ymmärtämään – ja katumaan – ja pyytämään – ja saavat anteeksi.

    Room 3:10 niinkuin kirjoitettu on: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
    11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
    12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. – Voimme tietysti lohduttautua sillä, että jos kadumme syntejämme, saamme ne anteeksi ja voimme pelastua. Valitettavasti on vain niin, että suurin osa ihmiskunnasta ei edes ymmärrä tekevänsä syntiä tai mitään väärää. Itse asiassa nämä ihmiset kuvittelevat asian olevan päinvastoin; hehän ovat hyviä uskovaisia. Kristittyjä. Tai seitten he ovat hyviä muslimeja, shiioja,… Tai he ovat hyviä ateisteja, jotka eivät tarvitse Jumalaa. Kaikki nämä eivät osaa ymmärtää. He vain haluavat olla hyviä ihmisiä. Mutta silti, ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. – Tässä kohden Paavali hieman liioittelee. Tiedämme sen siitä, että Kristuksen tullessa toisen kerran, häntä vastaan tulevat ensimmäisen ylösnousemuksen vanhurskaat eli pyhät. Mutta isossa kuvassa Paavali on oikeassa.

    Jumala on kaiken ennaltamäärännyt:

    Apt 4:26 Maan kuninkaat nousevat, ja ruhtinaat kokoontuvat yhteen Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan.’
    27 Sillä totisesti, tässä kaupungissa kokoontuivat sinun pyhää Poikaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä olet voidellut, sekä Herodes että Pontius Pilatus pakanain ja Israelin sukukuntain kanssa,
    28 tekemään kaiken, minkä sinun kätesi ja päätöksesi oli edeltämäärännyt tapahtuvaksi.

    Jumala oli ennalta tiennyt syntiinlankeemuksesta ja myös saatanan myyräntyöstä ja pyrkimyksestä päästä tämän maailman kuninkaaksi. Hän oli ennalta suunnitellut poikansa syntyvän maailmaan sen pelastajaksi synnin vallasta. Hän oli – tätä voi olla vaikea ymmärtää – ennalta päättänyt antaa poikansa Jeesuksen ristiinnaulittavaksi.

  • Synti

    Synnin tulo maailmaan 

    Saatana petti Adamin ja Eevan 

    Perisynti ja opin muodostuminen

    Mitä Raamattu sanoo synnistä? 

    Virheellisiä tulkintoja

    • Mikä todistaa, että ihmisissä ei ole perisyntiä? 

    Jumala antoi maailman Saatanan hallintaan

    • Saatana on edelleen tämän maailman kuningas
    • Saatana johtaa ihmisiä syntiin

    Synnin palkka on kuolema 

     

     

    Synnin tulo maailmaan 

    1 Moos 3:22 Ja Herra Jumala sanoi: “Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!” 23 Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. 24 Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Eedenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä”.

    Vuosia sitten kun pohdiskelin synnin olemusta ja sen seurauksia ajattelin tähän tapaan: Ihmisellä on vapaa valinta elämänsä suhteen. Adamilla ja Eevalla ei kuitenkaan ollut halua ja tarkoitusta tehdä syntiä. He vain olivat kokemattomia; koskaan ennen ei heitä vastaan tullut tilannetta, jossa olisi pitänyt päättää vastustaa houkutusta. Tässä mielessä Jumala ei luonut täydellistä omaa kuvaansa, vaan henkisesti heikon ihmisparin vastustamaan syntiä, mitä he eivät edes tunteneet kunnolla. He olivat kuin pikkulapsi keksipurkilla, josta äiti oli kieltänyt syömästä.

    Jumala, joka tietää kaiken ennakoltakin, on varmasti tiennyt saatanan lankeamisesta ja aikomuksesta vietellä Adam ja Eeva. Miksi hän antoi sen tapahtua eikä vahvistanut heitä kestämään saatanan houkutuksia? Myös tiedämme Jumalan jo ennen maailman luomista suunnitelleen Pojalleen tiettyä tehtävää ja Pojan apulaisetkin (apostolit) olivat jo Jumalan suunnitelmissa sekä myös valitut seuraajat. Adam ja Eeva, ensimmäiset ihmiset, eivät suinkaan olleet täydellisiä joutuessaan saatanan pettämiksi. He vain eivät olleet aiemmin joutuneet saatanan pettämiksi. Eivät he myöskään olleet aloitteen tekijöitä. Jospa siis vain uskoisimme, että Jumalan tiet ja ajatukset ovat niin paljon korkeammat kuin meidän ihmisten, vaikka mekin olemmekin luodut Jumalan kuvaksi – lähes jumalolennoiksi.

    Jos Jeesus olisi ollut sekä Jumala että täydellinen ihminen, kuten valtakirkot uskovat, ei Jeesuksella olisi ollut voitettavanaan kiusauksia. Mutta Jeesuskin oli ihminen ja ei edes hän ollut alkujaan täydellinen, mutta tuli sellaiseksi kärsimysten kautta. Heb 2:10 ”Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.”  – Adamin ja Eevan elämä oli ollut huoletonta vailla mitään kärsimyksiä. Heitä ei ollut kukaan yrittänytkään pettää eli he olivat täysin valmistautumattomia saatanan viettelyksiin. Jeesuksenkin täytyi oppia tottelevaisuutta kärsimysten kautta: Heb 5:8 ”Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, 9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset.”

    Jeesuksen maalliset kärsimykset tekivät Hänestä täydellisen ottamaan vastaan Jumalan Hänelle antaman korkean aseman ja vallan, kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. Myös Jumalan valittuja koetellaan ja opetetaan maan päällisen elämän aikana ottamaan vastaan Jumalan valtakunnassa korkea hallintoasema Kristuksen alaisena.

    Jumalan enkelit taivaassa ovat täysin tottelevaisia ja synnittömiä. Sen sijaan kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä. Jos kerran kaikilla ihmisellä on vapaa valinta tehdä tai jättää tekemättä syntiä, miksi kuitenkin kaikki tekevät sitä? Eikö löytyisi edes yksi, joka on vapaa synnin tekemisestä? Ei sellaista ihmistä ole; jo Raamatun Roomalaiskirje sanoi: Room 3:23 ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.”

    Kun nyt vuosien kuluttua palaan näihin kysymyksiin, haluan aluksi todeta, että jätin nämä asiat viimeisten joukkoon, koska pidin niitä kovin vaikeina.

    Tässä kirjoituksessani on kaksi vastakkaista näkemystä;

    1. ikivanha kirkkojen eri tavoin tulkitsema näkemys perisynnistä.
    2. näkemys synnistä, jonka ihminen itse tekee omien himojensa vallassa ja saatanan rohkaistessa häntä syntiin.

    Pohdin synnin olemusta ja miten se ilmaantui ihmisen toimintaan. Puhuttaessa perisynnistä samalla oletetaan sen olevan osa ihmisen luontoa jo Adamista ja Eevasta lähtien. Voidaankin kysyä: Onko Jumala istuttanut ihmisen luontoon perisynnin, että ihminen olisi aina siihen taipuvainen? Se tarkoittaisi, että Adamilla ja Eevalla olisi ollut tämä taipumus syntiin jo silloin kun saatana kävi heitä houkuttamaan.

    Tämän artikkelin punainen lanka on, että saatana on ollut jo Adamin ajoista lähtien mukana houkuttamassa ja pettämässä ihmisiä. Ihmisen käytös niin hyvässä kuin pahassakin tulee ulkoisen esimerkin antamana; Mooses, Abraham ja Jeesus antoivat ihmiselle hyvän esimerkin seurattavaksi. Tämän maailman esimerkit ovat useinkin sellaisia, jotka tuovat esille ”tämän maailman menon”, julkkiksia ja tähtiä, joiden esimerkki painottaa menestystä, rahaa, kuuluisuutta yms. Siihen rakoon iskee saatana, jonka ensimmäinen tavoite on saada ihminen unohtamaan Jumalan sana.

     

    Saatana petti Adamin ja Eevan

    Raamatun mukaan Adam ja Eeva elivät Jumalan heille luoneessa Paratiisissa. Heillä oli yhteys Jumalaan. He olivat ensimmäiset ihmiset eikä heiltä puuttunut mitään. Kaikki kristityt tietävät kuinka saatana viekoitteli ja petti Eevan ja myös Adamin.

    Jumala oli kuitenkin varoittanut Adamia sanoen: 1 Moos 2:16-17 Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” – Mahtoiko Adam oikeasti ymmärtää mitä ”kuolemalla kuoleminen” tarkoitti?

    Saatana houkutteli heidät tottelemattomuuteen: 1 Moos 3:5 ”vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.

    Vallan mahtava houkutus:

    1) ”Heidän silmänsä aukeaisivat”. Mitä mahtoivat Adam ja Eeva ajatella? Onko meiltä salattu jotakin?

    2) ”Te tulette niin kuin Jumala”. Emme siis nyt vielä ole Jumalan kaltaisia. Mitä meiltä puuttuu?

    3) ”Tulette tietämään hyvän ja pahan”. Me tiedämme vain hyvän mitä paratiisissa on. Entä mitä on paratiisin ulkopuolella? Mitä se paha voisi olla? Miksi emme saisi tietää kaikkea niin kuin Jumalakin?

    Sinänsä pieneltä tuntuva tottelemattomuuden rikkomus olikin itse asiassa iso rikkomus – Jumalan tahdon vastainen toiminta. He maistoivat Hyvän ja pahantiedon puun –hedelmää, koska Saatana oli vakuuttanut heille, että he sen jälkeen oppisivat Jumalan lailla erottamaan hyvän ja pahan.  Adam ja Eeva eivät tienneet maailmasta mitään. Mitä he tiesivät hyvästä? Ehkä he tiesivät, että Jumala on hyvä. Pahasta he eivät tietäneet yhtään mitään. Heitä kuitenkin kiehtoi tiedon saanti. Niinhän nykyajankin ihminen pureutuu asioihin ja etsii tietoa. Nykyihminen voi ajatella saatanan perusteluista, että hyvä, ihmisen tulisikin tietää ero hyvän ja pahan välillä. Maailma olisi parempi, jos vain ihmiset tietäisivät ja muistaisivat tämän eron. Tämä kysymys on mielestäni tärkeä: Miksi Adam ei olisi saanut tietää hyvän ja pahan eroa?

    Miksi, Raamatun mukaan, Jumala ei halunnut ensimmäisten ihmisten ymmärtävän tätä? 3:22 Ja Herra Jumala sanoi: ”Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!”
    3:23 Niin Herra Jumala ajoi hänet pois Eedenin paratiisista viljelemään maata, josta hän oli otettu. – Jumala lausuu [enkeleille]: Ihminen on tullut meidän kaltaiseksemme. Hän osaa erottaa hyvän ja pahan. Kunpa hän ei söisi hedelmää myös elämän puusta ja eläisi iankaikkisesti!

    Onko tämä mitä Jumala sanoi ymmärrettävä niin, että Jumala olisi halunnut Adamin ja Evan pysyvän tietämättöminä hyvästä ja pahasta mitä maailmassa voi olla? Miksi Jumala ei halunnut heidän saavan iankaikkista elämää?

    Totisesti, tässä kohdin, jos missä on kysyttävä: Jumala, mikä on sinun tarkoituksesi, kun sanot, että sinun tiesi ovat paljon korkeammat kuin ihmisten, ettemme voi ymmärtää sinun tarkoitustasi?

    Olen käyttänyt Adamista ja Eevasta vertausta, että he olivat kuin lapsi keksipurkilla. Vaikka äiti oli kieltänyt purkilla käymisen, lapsia se veti puoleensa niin kuin hunaja mehiläistä. Ei siis ollut kyse kapinasta Jumalaa vastaan samalla tavoin kuin saatana halusi päästä Jumalaksi Jumalan paikalle ja sen saavuttamiseksi hän syöksi alaisuudessaan olevat miljoonat enkelitkin turmioon.

    Voin hyvin ymmärtää juutalaisia ja islaminuskoisia. Kun katsoo pientä vastasyntynyttä lasta, on vaikea nähdä pienokaisessa Adamista ja Eevasta periytyvän synnin ottaneen lapsesta otteen. Lapset kaikki ovat välillä tottelemattomia: he ”käyvät keksipurkilla” tai muulla tavoin eivät noudata vanhempiensa ohjeita. Mutta huomatkaa: lapset eivät ole tottelemattomia Jumalan käskyjä vastaan. Vasta teini-iässä lapset alkavat ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin. Vasta sen jälkeen, kun heille on opetettu mikä on oikein ja mikä väärin. Ehkä vasta tuolloin heille alkaa muodostua käsitys Jumalan tahdosta. Sen jälkeen, kun he ovat sen ymmärtäneet ja kuitenkin sitä vastaan toimineet, he tekevät syntiä.

    Olen melkoisen varma, että lapset ja nuoret ensimmäisen kerran syyllistyessään rikkomuksiin, tekevät sen opittuaan asian ympäristöstään. Jos ympäristö olisi täynnä Jumalaa pelkääviä vanhurskaita, ei esim. nuorisorikollisuutta ja monenlaista syntiä olisi olemassa, ei ainakaan siinä määrin kuin nykyisin.

    Maailma ja sen ihmiset eivät kuitenkaan ole edellä kuvaamani kaltaisia. Päinvastoin, maailma on pirstoutunut lukuisiin uskontoihin ja tuhansiin kirkkokuntiin. Kaikkia uskontoja vaivaavat samat ongelmat. Pidättäydyn nyt kuitenkin kristinuskoon ja siinä esiintyviin ongelmiin ja ongelmien syihin.

    Kristittyjä on pyöreästi kolme miljardia. Valtaosa elää ”tämän maailman menon mukaan”. Synnillisestä elämästä on tullut uusi normaali. Mitä Pietari kirjoittikaan? Saatana kulkee ympäriinsä etsien kenet voisi niellä.

    Jumala hävitti ihmiskunnan Nooan perhettä lukuun ottamatta. Synti ei hävinnyt, vaan se ilmaantui entistä väkevämpänä vaivaamaan ihmiskuntaa. Onko ihmisessä sisäänrakennettu ominaisuus, perisynti, joka ilmaantui Adamin ja Eevan tekemän synnin jälkeen kaikkiin ihmisiin eikä lähde ihmiskunnasta pois?

    Vaikka esi-isien synnit eivät periydykään, jotain muuta periytyy – kuolema. Adam ja Eeva olivat ennen syntiin lankeamista kuolemattomia ja olisivat eläneet ikuisesti, jos eivät olisi tehneet syntiä. Heidän tekemänsä synnin seuraus oli siis, että heistä tuli kuolevaisia. Se näkyi ihmiskunnassa siten, että ajan myötä ihmisten elinikä laski, kunnes se asettui keskimäärin noin 70 vuoden paikkeille.

    Olisiko Jumalan pitänyt hävittää saatana eikä ihmiskunta? 

    Saatana siis kapinoi Jumalaa vastaan ja petti ensimmäiset ihmiset valheellisilla puheillaan. Kysynkin: eikö Jumalan olisi pitänyt rankaista saatanaa, jotta hän ei enää pääsisi johtamaan ihmiskuntaa harhaan? Jumala ei tehnyt niin, vaan päinvastoin Jumala antoi koko maailman saatanan valtaan.

     Tämän artikkelin loppupuolella on kappale, joka käsittelee saatanan vaikutusta ihmiskunnan käyttäytymiseen. Sen lähtökohta on monelle täysin tuntematon eikä moni suostu asiaa uskomaan. Se kuitenkin perustuu selväsanaiseen Raamatun sanaan. Syy ihmiskuntaa vaivaavaan synnin tekemisen kierteeseen on, että Jumala antoi tämän maailman saatanan valtaan. Saatana on tämän maailman kuningas ja suurin vaikuttaja maailmassa. Saatanan valta tulee kuitenkin päättymään. Onhan Jumala luvannut kaiken vallan niin taivaassa kuin maan päälläkin pojalleen Jeesukselle Kristukselle.

    Tämän jälkeen on saatanalla ollut keskeinen osa ihmiskuntaa vaivaavaan syntiseen käyttäytymiseen. Voidaankin kysyä: tervehtyykö ihmiskunta, jos saatana poistetaan ihmisiä pahaan houkuttamasta? Jos saatanaa ei ole johtamassa ihmiskuntaa harhaan, poistuuko paha ihmisten mielistä? Raamattu tietää mitä tulee tapahtumaan. Palaan tähän tuota pikaa. 

     

    Perisynti ja -opin muodostuminen

    Kolmesta Abrahamilaisesta uskonnosta perisynnin olemassaolo tunnustetaan vain yhdessä, kristinuskossa. Juutalaiset ja islaminuskoiset eivät usko perisynnin olemassa oloon.

    Luterilaisissa tunnustuskirjoissa kerrotaan, miten synti siirtyy ’isältä pojalle’:

    ”Vielä nytkään, tämän turmeluksen vallitessa, ei syntiä meissä luo eikä vaikuta Jumala, vaan sen ihmisluonnon myötä, joka yhä edelleen on Jumalan luomistyötä, siirtyy perisynti syntistä siementä olevalta isältä ja äidiltä ruumiillisessa sikiämisessä ja syntymässä eteenpäin.

    Useimpien perisyntiopin versioiden mukaan ihminen on vastuussa ja syyllinen Jumalan edessä siitä, että hänellä on perisynnin turmelema luonto, vaikka ihminen ei voi siihen millään tavalla itse vaikuttaa. 

     

    Mitä perisynti on? 

    Kristinusko.fi määrittelee perisynnin seuraavasti: ”Perisynti on käytännöllinen teologinen ilmaisu ihmisen peritylle taipumukselle tehdä syntiä, eli elää elämäänsä Jumalasta ja Jeesuksesta riippumattomasti. Lankeemuksen me kuitenkin suoritamme jokainen ihan itse. Emme voi syyttää Aatamia tai Eevaa siitä, että olemme synnin orjat. Sen me saimme itse osaksemme omien valintojemme kautta.”

    Perisynnistä käytetään myös nimitystä Alkuperäinen synti (engl. Original sin).

    Termi ”alkuperäinen synti” käsittelee perisynnin tavoin Adamin tottelemattomuuden syntiä hyvän ja pahan tiedon puusta vastoin Jumalan käskyä poimitun hedelmän syöntiä ja tämän rikkomuksen vaikutuksista muuhun ihmiskuntaan. Alkuperäinen synti voidaan määritellä seuraavasti: ”Adamin synti Eedenin puutarhassa ja siitä seuraava syyllisyys, joka meillä kaikilla on Jumalan silmissä Adamin synnin välittömänä seurauksena.” Alkuperäisen synnin opissa keskitytään erityisesti sen vaikutukseen asemastamme Jumalan edessä, jo ennen kuin olemme tarpeeksi vanhoja tekemään tietoisen synnin.” –  Tässä määritelmässä korostuu jo vanhastaan kirkkojen oppi kaikkien ihmisten syyllisyydestä Adamin synnistä. Oppi on viety niinkin pitkälle, että lapsetkin ovat Jumalan edessä vastuussa Adamin synnistä.

    Miksikähän kirkkoisät painottivat pelkästään Adamin vastuuta? Eevahan poimi hedelmän ja antoi Adamille.

    Kirkkoisä Augustinus, joka oli myös predestinaatio-opin kannattaja, selitti, että lankeemuksensa myötä Adamin jälkeläiset ovat joutuneet synnin ja kuoleman valtaan ja että ihmiseltä tyystin puuttuu sekä tahto että kyky hyvään. Ihminen on kuollut synnissä.

    Pyhät Irenaeus ja Augustine kuvaavat näitä kahta näkökulmaa. Augustinus kuitenkin ajatteli, että ensimmäinen synti oli seurausta hyvin tietoisesta, aikuisen päätöksestä, joka todella vahingoitti ihmisen luontoa ja joka välitettiin lisääntymisen kautta.

    Augustinuksen opit saivat vahvimman kannatuksen länsimaissa. Lähes sen vastakohdaksi kohosi pelagiolaisuus; munkki Pelagius väitti, että ihmisellä on vapaa tahto ja kyky elää ilman syntiä ja näin kilvoitella iankaikkinen elämä tavoitteenaan. Pelagiolaisille oli keskeistä opissaan luottaa Jeesuksen opetuksiin ja Raamatussa evankeliumien sanaan. Ihmisten keskinäiseen rakkauteen ja siitä kumpuaviin tekoihin uskottiin pelastumisen saavuttamiseksi.

    Brittiläisestä munkista Pelagiuksesta on saanut alkunsa hänen nimeään kantava oppisuunta; ihminen syntyy yhtä viattomana kuin Adam. Ihmisellä on vapaa tahto sekä kyky valita hyvä tai paha. Jos ihminen on langennut syntiin, hän voi nousta pois synnistä omin voimin. Ihminen kykenee myös elämään elämänsä Jumalan tahdon mukaisesti.              

    Pelagiolaiset väittivät Augustinuksen tavoin, että jos ihminen on kyvytön tekemään mitään hyvää, niin miten hän voi olla vastuussa teoistaan? Vastakkain olivat siis Augustinuksen usko ja armo ja pelagiolaisuuden korostama uskon teot. – Augustinoksen käsitys voitti lansimaissa ja pelagiolaisuus tuomittiin harhaopiksi vuonna 418. Pelagiuksen opin mukaan ihmisellä on vapaa tahto valita hyvän ja pahan, pelastuksen ja kadotuksen, väliltä, ja pelastus saavutetaan Jeesuksen sanojen mukaisesti noudattamalla rakkauden kaksoiskäskyä sekä kultaista sääntöä (Luuk. 10:25-28). Pelagiuksen mukaan vapaa tahto on ensisijainen edellytys etiikalle; jos ihmisellä ei ole vapaata tahtoa, häntä ei voida pitää syyntakeisena teoistaan, ja toisaalta jos ihmisen kohtalo on ennalta määrätty eikä ihminen kykene omilla valinnoillaan vaikuttamaan kohtaloonsa, eettinen käyttäytyminen on mieletöntä. Pelagiuksen eskatologia on siis synergistä, ja vaatii ihmiseltä itseltään aktiivisia toimenpiteitä (hakeutumista Jumalan yhteyteen ja elämää rakkauden kaksoiskäskyn mukaisesti), jonka jälkeen Jumalan aktiiviset toimenpiteet (Kristuksen sovitustyö) pelastavat hänet. Pelagius vastusti perisyntioppia sen epäjohdonmukaisuuden ja sisäisen ristiriitaisuuden vuoksi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Pelagius_(teologi)

    Voimme hyvällä syyllä kysyä Palagiuksen tavoin, kuinka ihminen voi olla vastuussa teoistaan, jos Jumala ei ole antanut hänelle kykyä tehdä hyvää?

    Onko Jumala ennalta määrännyt ihmisten osan tulevassa pelastuksessa? Onko Jumala todella ennalta tarkoittanut jotkut ihmiset ”halvoiksi asioiksi” ja toiset ”jaloa käyttöä varten.” Room 9:21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?  – Moni pitää tätä Raamatunkohtaa todisteena predestinaatiosta. Paavali kyllä sanoo tähän näin: 2 Tim 2:20-21 Mutta suuressa talossa [maailmassa] ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.
    21 Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis. ”Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.”

    – Ihminen itse voi vaikuttaa omaan kohtaloonsa. Se tosin voi olla vaikeaa tämän maailman paineissa.

    Irenaeukselle uscatholic.org järjestön mukaan, Adamin ja Eevan tottelemattomuus oli pikemminkin kuin sellaisen lapsen toiminta, joka ei tiennyt paremmin. Irenaeus ajatteli, että Adamin ja Eevan kääntyminen pois Jumalasta johtui heidän epäkypsyydestään ja heikkoudestaan. Augustinus näki ihmisluonnossa kohtalokkaan virheen: ylpeyden. Hänelle ylpeys tarkoitti kykyä käyttää vapaata tahtoaan yrittää elää ilman Jumalaa – nähdä itsesi vain suhteessa itseesi, ei Jumalaan ja tuntea väärää autonomiaa, ja unohdat, että olet luotu. https://www.uscatholic.org/articles/201211/what-original-sin-26603

    Vuonna 439 Efesoksen kirkolliskokouksessa silloinen katolinen kirkko vahvisti käsityksen perisynnistä, että se ei sinänsä ole synti, vaan. ’syntiin johtava tila’

    Kirkko mielellään halusi korostaa omaa merkitystään siten, että kirkon ulkopuolella ei ole mahdollista pelastua. Ajatus siitä, että jos ihminen kykenee löytämään Jumalan sanan ja pelastuksen ilman kirkkoa, uskon pohja Kristukseen ja armon merkitykseen suhteessa tekoihin murenee.

    Schmalkaldenin julistus 1500-luvulta julistaa perisynnistä näin: ”Tämä perisynti on niin syvä ja kauhea luonnon turmio, ettei sitä yhdenkään ihmisen järki voi ymmärtää, vaan on se tunnettava ja uskottava Raamatun ilmoituksesta, Psa 51:7 ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” Mitä tähän psalmin jakeeseen viittaamalla halutaan todistaa? Sitäkö, että jo syntymästä lähtien ihminen elää synnissä? Vai sitä, että naisen raskaaksi saattaminen on synnillistä? Ainakin keskiajalla kirkko määräsi minä viikonpäivänä sukupuoliyhteyttä oli lupa harjoittaa. Sekin vain lasten siittämistarkoituksessa. Viitteinä ilmoitetaan em. Room 5:12 ja 2 Moos 33:3 ”että tulisit siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Sillä minä en itse vaella sinun kanssasi, koska olet niskurikansa, etten minä sinua tiellä hukuttaisi.” – Minulle ei avaudu, mitä tällä jakeella halutaan osoittaa. Tällaista esiintyy useidenkin apologeettain kirjoituksissa. Luottavatko he siihen, etteivät ihmiset vaivaudu tarkistamaan viitteessä mainittua Raamatun kohtaa. Vai, löytääkö heidän mielikuvituksensa näistä jakeista jotain sellaista mitä tavallinen ihminen ei kykene näkemään?

     

    Onko perisyntiä olemassa?

    Edellä tarkastelin lyhyesti eri aikakausien syntikäsityksiä, joiden keskeinen sisältö oli useinkin vahvistaa perisynnin olemassaolo. Voidaan kysyä, miksi? Ihmisiä on aikojen kuluessa monin tavoin sidottu kirkkoon. Perisynnin vahvistaminen oli yksi tapa, jolla ihmiset pidettiin ’synnin tunnossa’ ja kuuliaisina kirkon jäseninä, jotta he olisivat voineet pelastua. Ilman kirkkoahan se ei ollut mahdollista.

    Kirkkojen kehittämän opin mukaista perisyntiä ei ole olemassakaan. Miten voimme vakuuttua siitä?

    Perisyntiopin kannattajat väittävät, että ihminen ei synny ”Jumalan kuvaksi”, vaan ”Adamin kuvaksi”. Tätä puolustetaan väittämällä, että koska Adam lankesi syntiin, hänestä tuli syntinen ja hänen syntinen luontonsa periytyi jälkipolville.

     

    Ihminen – Jumalan kuva

    Tämä väite ei pidä paikkaansa. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Adamin ja Eevan jälkeenkin syntyneet ihmiset ovat Raamatun mukaan edelleen ’Jumalan kuvia’. Jumalan kuva tarkoittaa synnitöntä. Siitä voimme edelleen tehdä johtopäätöksen, että ihmisen syntyessä hän on Jumalan kuva ja ei ole perinyt aikaisempien esi-isiensä syntejä tai syntistä luontoa.

    1 Moos 5:3. Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.

    Seuraavissa Raamatun jakeissa todetaan selvästi, että Jumala on luonut ihmisen Jumalan kuvaksi vielä Adamin jälkeenkin. Adamin jälkeen syntyneet ihmiset ovat yhtä lailla ’Jumalan kuvia’ kuin Adamkin.

    1 Moos 9:6; Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa. – Tämä sijoittuu Nooan aikaan.

    1 Kor 11:7; Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. – Paavalin lausumaa 50-luvulla.

    Jaak 3:9; Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja. – Jaakobin kirje on kirjoitettu noin v. 100

     

    Taipumus syntiin                  

    Onko ihmisillä peritty taipumus tehdä syntiä? Paavali kirjoittaa Room 7:15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. – Tästä voisi päätellä, että jokin voima ottaa ihmisen valtaansa ja saa ihmisen tekemään jotain synnillistä, vaikka ihminen vihaa tätä mitä hän ikään kuin pakosta joutuu tekemään. Esimerkiksi: Juopottelu, uhkapeli, seksisuhteet jne. Onko ihminen ainakin tällaisissa tilanteissa tullut perisynnin alaiseksi?

    Voivatko tällaiset synnit olla perinnöllisiä? Varkaiden lapsista tulisi varkaita ja juomareiden lapsista juomareita? Nuori ihminen omaksuu ympäristöstään käyttäytymismalleja. Usein olosuhteiden pakostakin. Oliko Paavalilla mielessään tähän pohjautuva selitys kirjoittaessaan, että hän tekee mitä vihaa, vaikka ei sitä tahdokaan? Ehkä nuori ihminen on perinyt vanhemmiltaan käyttäytymismalleja, mutta ei sentään aina Adamilta ja Eevalta saakka.

    Jos ihminen ei tahdo tehdä tällaista, niin kuka tahtoo? No, saatana tietenkin. Hänhän se on, joka haluaa ihmisen tekevän syntiä, joka johtaisi eroon Jumalasta.

    Koko ihmiskunta – pieniä vanhurskaiden joukkoja lukuun ottamatta – on elänyt ja elää ”tämän maailman menon mukaan”. Se tarkoittaa, että lähes kaikki tekevät syntiä. Jo 1. Mooseksen kirjassa todetaan: 6:5 Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat.

    Perisyntiopin puolustuksessa on tyypillistä vedota siihen, että ”synti lähtee ihmisen sisältä ja saastuttaa ihmisen”. Ja myös: ”synti ei tule ihmiseen hänen ulkopuoleltaan, vaan se asuu hänessä valmiina perittynä syntisenä luontona, josta kaikki muut synnit kumpuavat ja saavat alkunsa.”

    Ihminen lankeaa aina ensin ajatuksissa, ja tekee vasta sen jälkeen syntiä teoillaan tai sanoillaan. Kautta aikain on ajateltu, että synti asuu ihmisen sydämessä syntymisestä asti Adamin perintönä.  Adamin perintönä ihmisen syntinen luonto on turmeltunut ja syntiin taipuvainen. Tämä on kuitenkin virheellinen tulkinta, sillä ihminen on Jumalan kuvana luotu synnittömäksi. Hän valitsee itse, mutta ”seura tekee kaltaisekseen” sanoo sananlasku. Toinen sanoo, että ”joukossa tyhmyys tiivistyy” eikä ihminen ole tarpeeksi vahva ympäristön painetta vastustamaan.

    Vaikka Raamatusta voi saada käsityksen, että ihmisen sisältä lähtevä synti olisi peritty esivanhemmilta, ei asian tarvitse olla näin: Ihminen kerää itseensä vaikutteita ympäristöstä, jonne saatana kylvää ajatuksiaan. Perittyä voi olla ympäristön ajattelu ja siinä olevat synnilliset käytännöt.

    Useimmat Raamatun lukijat tuntevat esimerkin Saatanan vaikutuksesta Juudas Iskariotiin. Joh 13:2 Ja ehtoollisella oltaessa, perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen. Myös Luukas vahvistaa saman: Luuk 22:3 Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista. – Emme tiedä tarkasti kuinka pitkään Juudas oli kypsytellyt asiaa mielessään. Hän oli varmaankin toivonut Jeesuksen ryhtyvän maalliseksi kuninkaaksi, joka olisi nostattanut kapinan Rooman valtakuntaa vastaan ja vapauttanut Israelin. Kun pääsiäisen aikaan kävi ilmeiseksi, ettei tämä ollut Jeesuksen tavoite, Juudas pettyi. Tähän rakoon valpas Saatana iski.

    Ihmisen sisältä (’sydämestä’) lähtevästä synnistä puhuvat mm.

    Jer 17:9 Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?

    Mar 7:20 Ja hän sanoi: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen.
    21 Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat,
    22 aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.
    23 Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.”

    Jaak 1:12 Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!
    13 Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ”Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.
    14 Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
    15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

     

    Mitä Raamattu sanoo synnistä?

    Room 5:12 ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” Ja vielä: Room 3:23 ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”.

    1 Kor 15:22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,

    Jaak 1:15 kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

    Room 6:23 Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

    1 Moos 6:5 Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,
    6 niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.
    7 Ja Herra sanoi: ”Minä hävitän maan päältä ihmiset, jotka minä loin, sekä ihmiset että karjan, matelijat ja taivaan linnut; sillä minä kadun ne tehneeni.”

    1 Moos 6:11 Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa.
    12 Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä.

    Efe 4:17 Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa,
    18 nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden,
    19 ovat päästäneet tuntonsa turtumaan ja heittäytyneet irstauden valtaan, harjoittamaan kaikkinaista saastaisuutta, ahneudessa.
    20 Mutta näin te ette ole oppineet Kristusta tuntemaan,
    21 jos muutoin olette hänestä kuulleet ja hänessä opetusta saaneet, niinkuin totuus on Jeesuksessa:
    22 että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
    23 ja uudistua mielenne hengeltä
    24 ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.

    Snl 19:3 ”Ihmisen oma typeryys turmelee hänen tiensä …

    Näistä Raamatun kohdista ilmenee, että kaikki ihmiset turmeltuvat ja tekevät  syntiä, eikä tämä turmelus ole perittyä vaan ympäristöstä opittua. Näin ihminen on itse syyllinen syntiseen mieleensä ja tekemiinsä synteihin, eikä hän ole perinyt syntisiä taipumuksiaan, vaikka perisyntiopit niin väittävät.

    Jumala osoittaa perin inhimillisiä tuntemuksia luomistyötään kohtaan: Jumala katui, että oli tehnyt ihmiset maan päälle. Hän tuli murheelliseksi sydämessään. Tuntuu yllättävältä havaita Jumalalla olevan tällaisia inhimillisiä tunteita. Eikö Jumala ollutkaan nähnyt etukäteen millaisen kehityskulun ihmiskunta toisi tullessaan? Uskon, että kyllä Jumala näki kaiken tulevan. Sen sijaan en vielä täysin ymmärrä Jumalan suunnitelmaa. Miksi oli tarpeen näin monimutkainen kehityskulku? Taas on palautettava mieleen Jesajan kirjoittama viisas Jumalan lausahdus. Ks. Jes 55:9.

    1 Moos 8:20 Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. 21 Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt.

    Nooa rakensi alttarin Jumalalle ja uhrasi polttouhreja alttarilla. Jumala tunsi alttarilta nousevan ’suloisen tuoksun’ ja lupasi, ettei hän enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden. Lauseen jatko on hyvin selventävä; ”sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.” – Ihmisen sydämen pahat ajatukset syntyvät nuoruudesta saakka. Huomaa, ettei siinä sanota ”lapsuudesta saakka”, vaan vasta nuoruudesta saakka. Vauvat ja lapset ovat vapaita synnistä. Vasta vartuttuaan ympäristö tartuttaa heihin synnillisiä ajatuksia. Ajatuksista versovat synnilliset teot.

     

    Virheellisiä tulkintoja

    Room 5:12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.

    Room 3:10 niinkuin kirjoitettu on: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
    11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
    12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.

    Paavali sanoo aivan oikein Room 5:12 jakeessa. Synti tuli maailmaan yhden ihmisen (tai itse asiassa kahden) kautta. Kun Raamattu on todennut, että synnin palkka on kuolema, on aivan oikein päätellä kuoleman tulleen kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet. Mutta, mistä vedetään johtopäätös synnin periytymisestä yhden ihmisen jälkipolville? Vuosisatojen aikana kirkot, jotka ovat puhuneet perisynnin periytymiestä, eivät ole ymmärtäneet, että ihmissukupolvet kaikki ovat itse tehneet omat syntinsä eläessään ’tämän maailman menon mukaan’.

    Paavali kokee olonsa kovin toivottomaksi todetessaan ihmiskunnan kulkevan saatanan talutusnuorassa. Raamatusta muistamme ohjelauseen: synnin palkka on kuolema. Jos ihminen tekee syntiä, vaarana on, että hän saa synnin palkan – kuoleman. Ensin hengellisen kuoleman ja sitten viimeisellä tuomiolla ’toisen kuoleman’. Kaikki ovat syntiä tehneet! Saavatko kaikki synnin palkan? Eihän toki. Vaikka me kaikki olemme tehneet syntiä, meillä on aina mahdollisuus katua niitä ja saada ne anteeksi. Vaikka seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Tässä kohdin Paavalin sanoma on pessimistinen, mutta toki hänen monet kirjoituksensa tuovat esille Kristuksen armoon liittyvän pelastuksen.

    Kun Raamattu sanoo, että kaikki ovat tehneet syntiä, on opetettu väärin, että vauvat, jopa sikiötkin ovat syyllisiä Adamilta ja Eevalta perimäänsä syntiseen luontoon ja siten ovat vastuussa Jumalalle. Tämähän tarkoittaisi sitä, että Jumala tuomitsisi ihmisiä asiasta, johon nämä eivät ole itse mitenkään voineet vaikuttaa. Vauvat eivät ole tehneet syntiä, mutta tulevat tekemään vanhempana. Synnin tekeminen edellyttää tietoisuutta ja ymmärrystä. Kukaan ei voi tehdä syntiä ilman ymmärrystä.

    Synti tai ihmisen synnillinen luonto ei vastoin yleistä käsitystä periydy isältä seuraaville polville:

    Hes 18:19 Ja vielä te kysytte: ’Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?’ Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.
    20 Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa.
    21 Ja jos jumalaton kääntyy pois kaikesta synnistänsä, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa kaikkia minun käskyjäni ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti saa elää; ei hänen ole kuoltava.
    22 Ei yhtäkään hänen synneistänsä, jotka hän on tehnyt, muisteta;

    Näin päättelee Hesekiel, jonka mukaan ”poika ei kanna isän syntivelkaa”. Vain sen sielun, joka tekee syntiä, on kuoltava. Jos syntinen kääntyy pois synneistään ja elää vanhurskaasti, hän saa syntinsä anteeksi ja saa elää.

    Ihminen on vastuussa Jumalalle vain niistä asioista, joihin on voinut itse vaikuttaa ja jotka hän on ymmärtänyt synniksi. Perisyntiopin monet tulkinnat voidaan em. perustein todeta virheellisiksi Raamatun tulkinnoiksi. Perisyntiopin virheelliset tulkinnat Raamatussa ovat jo ensimmäisten vuosisatojen jälkeen siirtyneet katolisten isien kautta kaikkialle kristilliseen maailmaan. Kun Room 3:23 sanoo: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”, on haluttu ymmärtää, että jopa pikkulapsetkin ovat tehneet syntiä.

    Kun Paavali toteaa, että kaikki ovat tehneet syntiä, hän on oikeassa. Em. esimerkin pikkulapsestakin voidaan näin todeta. Pikku lapsi on tehnyt syntiä; ei silloin kun hän oli pikkuinen lapsi, vaan vartuttuaan siihen ikään, jossa hän ymmärtää tekojensa olevan syntiä. Kukaan ei elä elämäänsä vanhoille päiville tekemättä syntiä. Sillä tavoin Paavali tulkittuna hänen sanomansa on totta.

    Paavali kuvaa elämäänsä Roomalaiskirjeessä: 7:8-9 ”Mutta kun synti otti käskysanasta aiheen, herätti se minussa kaikkinaisia himoja; sillä ilman lakia on synti kuollut.
    9 Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi.” Ymmärrän tämän niin, että jos ei ole olemassa Jumalan antamaa lakia, ihminen ei osaa tuntea syntiä. Kun laki annetaan, ihminen ymmärtää missä kohdin hän on tehnyt syntiä. NLT: But sin used this command to arouse all kinds of covetous desires within me! If there were no law, sin would not have that power. – Tämän Raamatunkohdan eri käännökset ovat aika paljon toistensa kaltaisia. Synti nähdään ikään kuin persoonana; synti herättää himoja, synti kuolee, synti virkoaa… Synti on kuitenkin ihmisen tekemisen lopputulos, teon seuraus. Ihminen on se, joka tekee synnin taustavoimanaan saatana. Saatana saa ihmisen tekemään synnin houkuttelullaan aivan kuten Edenin paratiisissa. Synnin sanotaan heräävän sydämessä, vaikka nykyisin kaikki tietävät, että ajatustoiminta tapahtuu aivoissa. Kysymys on siitä, kuka tai mikä herättää ihmisen aivoissa synnillisiä ajatuksia, jotka johtavat tekoihin.

    Juutalaisen käytännön mukaan poika tulee täysi-ikäiseksi uskonnollisessa mielessä saavuttaessaan 13 vuoden iän ja tyttö 12 vuoden iän. Tässä iässä heille järjestetään Bar Mitzva tai Bat Mitzva -juhlat. He ovat nyt ’lain poikia’ ja ’lain tyttäriä’. Nuoret ovat tulleet ikään, jossa he ovat tarpeeksi kypsiä ymmärtämään lain merkityksen ja seuraamukset sen rikkomisesta. Uskonnollisesti täysi-ikäiseksi tulemisesta alkaen nuori on itse vastuussa lain, perinteiden ja juutalaisen etiikan noudattamisesta. Nuori saa myös oikeuden osallistua täysivaltaisesti juutalaiseen jumalanpalvelukseen: hänet voidaan kutsua lukemaan Tooraa. Juutalaisen lain mukaan hän on myös teoriassa riittävän vanha solmimaan avioliiton.

    Paavalin kertomus hänen omasta hengellisestä taistelustaan todistaa, että synti ei periydy vanhemmilta lapsille, vaan se opitaan ympäristöstä. Room 7:20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. – Saatana on muokannut maailmaa, jossa me elämme. Maailma on muuttunut sadan viime vuoden aikana enemmän kuin edeltävän 2000 vuoden aikana. Itse olen vakuuttunut, että kehitys on tapahtunut suurelta osin saatanan vaikutuksesta.

    Hes 28:16 Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä.
    17 Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen. – Tässä Hesekielin kuvauksessa Tyyron ruhtinaasta (saatanasta) kuvataan kuinka Saatanan sydän tuli täyteen väkivaltaa ja ylpeyttä. Saatanan käytös syntyi sisältäpäin, hänestä itsestään. Saatanahan oli eräs korkea-arvoisimmista pyhistä enkeleistä Jumalan läheisyydessä. Ei saatanassa ollut mitään sisään istutettua perisyntiä. Ei kukaan muu ollut syypää kuin hän itse.

    1 Joh 5:19 Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.  NASB We know that we are of God, and that the whole world lies in the power of the evil one.

    Koko maailma on pahan (saatanan) vallassa, sanoo Raamattu. Raamattu myös todistaa, että Jumala antoi maailman hallinnan saatanalle (Jer 27:5) eikä Jeesus tätä kiistänyt (Luuk 4:6). Ihmisillä on kuitenkin mahdollisuus tehdä valinta ja erota saatanan hallinnoimasta järjestelmästä ja saatanan johtamista kirkoista.

    Jaak: 4:7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa saatanaa, niin se pakenee teistä.

    Jumala on myös antanut ihmisille erilaisia lähtökohtia elämälleen. Tästä olen kirjoittanut pienen artikkelin. Eräs tuon artikkelin kysymys on, Miksi Jumala ei ole antanut kaikille yhtä paljon uskoa? Muutoinkin Jumala on luonut ihmiset erilaisiksi. Toisista on tehty halpoja astioita, kun taas toiset on tehty ’jaloa käyttöä’ varten.

     

    Mikä todistaa, että ihmisissä ei ole perisyntiä?

    Jo kristinuskon alkuvuosisadoista lähtien on opetettu, että sikiöt ja vauvat ovat syyllisiä perimäänsä syntiseen luontoon ja siten vastuussa Jumalalle siitä, että ovat syntisiä. Tämähän tarkoittaisi, että Jumala tuomitsisi ihmisiä sellaisesta asiasta, johon nämä eivät voi itse mitenkään vaikuttaa. Jeesuskin sanoi: Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta (Mar 10:14). Jumalan valtakunnan jäsenissä ei ole syntiä eikä mitään epäpuhdasta.

    Tällä tavoin Jeesus todisti lasten olevan puhtaita ja viattomia, ilman heissä olevaa piilevää synnillisyyttä. Lapset ovat puhtaita Jumalan kuvia. Kun ihmiset synnyttyään ovat puhtaita Jumalan kuvia, osoittaa se, että heissä ei ole perisyntiä. Jumalan valtakuntaan pääsevät vain lasten kaltaiset, puhtaat ja synnittömät.

    Vauvat ja lapset eivät ole tehneet syntiä, mutta tulevat tekemään vanhempana. Synnin tekeminen edellyttää tietoisuutta ja ymmärrystä. Kukaan ei voi tehdä syntiä unissaan tai ilman ymmärrystä. Jos pikkupoika kuulee jonkun huutelevan ulkomaan kielellä ja toistelee sitä muillekin ymmärtämättä, että siinä sanotaan jotakin herjaavaa Jumalasta, ei hän ole tehnyt syntiä.

    Hes 18:19 Ja vielä te kysytte: ’Minkätähden ei poika kanna isän syntivelkaa?’ Kun poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.
    20 Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on tuleva hänen jumalattomuutensa.
    21 Ja jos jumalaton kääntyy pois kaikesta synnistänsä, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa kaikkia minun käskyjäni ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti saa elää; ei hänen ole kuoltava.
    22 Ei yhtäkään hänen synneistänsä, jotka hän on tehnyt, muisteta;

     

    Jumala antoi maailman Saatanan hallintaan 

    Useimmat kristityt tuntevat kertomuksen Jeesuksesta erämaassa; Jeesuksen paastotessa saatana tuli häntä kiusaamaan. ”Jos kumarrat minua niin saat koko maailman alaisuuteesi”, tarjosi saatana, mutta Jeesus ajoi hänet matkoihinsa. Olen näissä kirjoituksissani kommentoinutkin tätä Raamatun kertomusta. Monet tietävät siitä vain edellä mainitun lyhyen katkelman eivätkä ole kuulleetkaan siihen liittyvästä järisyttävästä taustasta. Siitä eivät papit vahingossakaan kerro mitään. Mitä siis oli tapahtunut?

    Kun Adam ja Eeva olivat langenneet saatanan houkutuksiin, Jumala vihaisena ajoi heidät pois Paratiisista. Heidän lähtönsä myötä synti ja kuolema ilmaantuivat kasvavaan ihmiskuntaan; tästä lähtien kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja ovat saaneet sen rangaistuksena kuoleman, ts. tulleet kuolevaisiksi.

    Mutta, mitä Jumala teki saatanalle? Hän antoi ihmiskunnan valtiuden saatanalle. Jeremia vahvistaa Jumalan sanat: Jer 27:5 ”Minä olen tehnyt maan sekä ihmiset ja eläimet, jotka maan päällä ovat, suurella voimallani ja ojennetulla käsivarrellani, ja minä annan sen kenelle hyväksi näen.” Jumala ”näki hyväksi” antaa maailman saatanalle: Luukas vahvistaa saatanan sanat: 4:6 ja [saatana] sanoi hänelle: ”Sinulle [Jeesukselle] minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon. 4:7 Jos sinä siis kumarrut minun eteeni, niin tämä kaikki on oleva sinun.” (“If you therefore will worship before me, it will all be yours.”)

    Jeesus ei kiistänyt saatanan väittämää. Hän ja apostolit kutsuvatkin Raamatussa saatanaa ”tämän maailman ruhtinaaksi”. Sen tiedämme myös, että antaessaan maailman saatanan hallittavaksi, Jumala ei antanut sitä ehdoitta, eikä ikuisiksi ajoiksi.

    Pietari kuvaileekin saatanaa seuraavasti: ”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, saatana, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä” (1 Piet 5:8). Saatana on onnistunutkin työssään hyvin. Suurin osa maapallon yli 7 miljardin ihmisen väestöstä on muita kuin uudestisyntyneitä kristittyjä. Siitä huolimatta saatana ei ole tyytyväinen; hän tietää, että hän epäonnistui yrittäessään ensin surmata Jeesuksen pienenä vauvana ja sitten aikuisena epäonnistui yrittäessään vietellä hänet kumartamaan itseään. Saatana myös tietää, että hänen aikansa on käymässä vähiin ja Kristus on jo saanut Jumalalta kaiken vallan niin taivaassa kuin maan päälläkin ja tulee pian maan päälle käyttämään valtaansa ja tuhoamaan saatanan joukot.

    Vielä tänä päivänä saatana on tämän maailman kuningas. Jos ihmiset sen tietäisivät, heidän olisi paljon helpompi ymmärtää mitä maailmassa tapahtuu. Ihmiset useinkin syyttävät Jumalaa, jos heille on tapahtunut vastoinkäymisiä tai onnettomuuksia. Väärä osoite! Saatanaahan heidän pitäisi syyttää, mutta sen sijaan ihmiset esittävät vaatimuksia Jumalalle.

    Valtauskonnot elävät vielä satoja vuosia vanhojen perisyntikäsitysten vallassa.  Olen tuonut esille oman käsitykseni. Se perustuu edellä kuvattuun saatanan toimintaan ja hänen vaikutukseensa maailman ihmisiin. Kaikki ihmiset ovat saatanan vaikutuspiirissä! Ilman saatanaa ei olisi syntiä siinä määrin kuin nykymaailmassa. Synti tarttuu helposti kuin Ebola -tauti. Jumala on ennalta nähnyt, että osa hänen luomistaan ihmisistä kykenee vastustamaan saatanaa, mutta suurin osa ei kykene. Jumala tarjoaa kaikille mahdollisuuden irtautua saatanan vaikutuspiiristä. Oman suunnitelmansa toteuttamiseksi Jumala on tehnyt meistä ”erilaisia astioita” niihin käyttötarkoituksiin, joihin Jumala on meidät tarkoittanut.

    Esitän kysymyksen pohdittavaksi: Jos saatana ei olisi viettelemässä ihmiskuntaa omalle puolelleen, olisiko ihmiskunta vapaana synnin vallasta valmis seuraamaan Kristusta ja elämään hänen opetuksensa mukaisesti? Mitä veikkaat? Tiedätkö vastauksen? Raamattuhan sen kertoo: Kun saatana on otettu kiinni ja pantu kahleissa odottamaan tuhannen vuoden ajan ennen kuin hänet päästetään vielä kerran vapaaksi. Saatana onnistuu villitsemään puolelleen suuret joukot ihmisiä ja hyökkää häntä vastaan taistelevien pyhien kimppuun. Saatanan joukoista kertoo Raamattu, että; Ilm 20:8 ”ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka.” Saatana joukkoineen kuitenkin tuhotaan. – Ei edes tuhat vuotta kestävä Kristuksen johtama aikakausi vapaana saatanan vaikutuksesta auta ihmiskuntaa pääsemään saatanan vaikutuksesta eroon. Tuhat vuotta kestäneen Kristuksen hallitseman rauhan aikakauden jälkeenkin saatana onnistuu villitsemään suuret ihmisjoukot seuraamaan itseään. Saatanan häviön myötä saatana itsekin ja kaikki hänen joukkonsa tuomitaan viimeisellä tuomiolla.

    Jeesus Kristus antoi käskyn saarnata Jumalan valtakunnan hyvää uutista kaikille maailman ihmisille ennen lopun ajan tapahtumia. Jumalan edeltätietämyksen mukaan pienen pieni osa ihmiskunnasta kokee ylösnousemuksen ja tulee hallitsemaan yhdessä Kristuksen kanssa tuhannen vuoden ajan. Suuri osa tulee tuhoutumaan Herran päivänä. Herran vihan päivästä lisää luvussa Viimeinen tuomio.

    Edellä mainitsin Raamatun kertoman ennuskuvan tulevasta Tuhatvuotisesta valtakunnasta ja sen aikana vallitsevasta rauhan ajasta. Kaikki ihmiset oppivat tuntemaan Jumalan ja elämään Kristuksen alaisuudessa Jumalan tahdon mukaisesti. Kuitenkin, kun saatana päästetään irti vankeudestaan, tuhat vuottakaan saatanasta vapaata aikaa ei muuta ihmisen syvintä luontoa. ’Heikot astiat’ pysyvät heikkoina ja ovat houkuteltavissa saatanan mukaan taisteluun muuta kristikuntaa vastaan. Kyse ei ole ihmiskunnan perisynnistä, vaan osa ihmisistä on saatanan muokattavissa hänen tarkoituksiinsa. – Lopputulos kapinasta on, että tuli lankeaa taivaasta ja saatana joukkoineen tuhotaan.

    Mielestäni nämä tapahtumat osoittavat suuren osan ihmiskunnasta olevan saatanan petettävissä valheellisilla lupauksilla aivan kuten Adam ja Eeva aikoinaan.  Mitä saatana tulee lupaamaan joukoilleen, että nämä lähtevät Kristuksen rauhan valtakunnasta saatanan taisteluosastoon, sitä en tiedä. Tiukassa istuu synti ihmisessä.

    Ihminen voi kuitenkin vapautua synnistä syntymällä uudelleen ylhäältä, Jumalan hengestä, ja sitten hän vapautuu synnistä. Luterilaiset tunnustuskirjat (The Book of Concord vuodelta 1580 Article II, s. 29) tuo perisyntiä (original sin) käsittelevässä luvussa, esille luterilaisen käsityksen perisynnistä:

    ”Meille on myös opetettu, että Adamin lankeamisesta lähtien kaikki ihmiset, jotka ovat syntyneet luonnon kulun mukaan, siitetään ja syntyvät synnissä. Toisin sanoen kaikki ihmiset ovat täynnä äitinsä kohdun pahaa himoa ja taipumuksia, eivätkä he luonteensa mukaan voi tuntea todellista Jumalan pelkoa ja todellista uskoa Jumalaan. Lisäksi tämä synnynnäinen sairaus ja perinnöllinen synti on todella synti ja tuomitsee Jumalan iankaikkiseen vihaan kaikki ne, jotka eivät ole uudestisyntyneet kasteen ja Pyhän Hengen kautta.

    Tässä yhteydessä hylätään pelagialaiset ja muut, jotka kieltävät alkuperäisen synnin olevan synti, sillä he katsovat, että luonnollinen ihminen tulee vanhurskaaksi omien voimiensa kautta, mikä on halventaa Kristuksen kärsimyksiä ja ansioita.”

    Onko Jumala istuttanut ihmiseen perisynnin, että ihminen olisi aina siihen taipuvainen? Se tarkoittaisi, että Adamilla ja Eevalla olisi ollut tämä taipumus syntiin jo silloin kun saatana kävi heitä houkuttamaan. Jo edellä lausuin, että kysymys ei ole siitä, että Jumala olisi istuttanut perisynnin Adamiin ja sitä kautta koko tulevaan ihmiskuntaan. Kysymys on siitä, että saatana tämän maailman kuninkaana ohjaa ihmiskuntaa syntiin luomalla ihmisille synnin kohteita, monia erilaisia ja kullekin omansa.

    Jaakobin kirje: 1:14-15 ”Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.”

    Mistä sitten ihmisille tulee tämä ”hänen oma himonsa”? Se on opittua, ympäristöstä saatua ja matkittua. Jumala ei kiusaa ketään! Jaakobin kirje: 1:13 Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ”Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.

    Sehän oli saatana, joka kiusasi Adamia ja Eevaa – ei Jumala.

    Saatanahan se istuttaa ihmisten mieliin syntisiä ajatuksia. Kun saatana sai maailman herruuden Jumalalta – varmaankin tietyin ehdoin – saatana miljoonine enkeleineen on tehnyt kaikkensa kääntääkseen jokaisen ihmisen omalle, synnilliselle puolelleen.

     

    Synnin palkka on kuolema

    Jumala tahtoo, että kaikki tulisivat katumukseen ja pelastuisivat: 1 Tim 2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

    Jumala tiesi jo ennen aikojen alkua, että ihmiset tulisivat lankeamaan syntiin ja on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,

    Jumala on rakkaus – useimmat ihmiset mielellään hyväksyvät tämän. Tältä pohjalta ihmiset eivät millään halua hyväksyä Raamatussa moneen kertaan vahvistettua sanaa syntisten rangaistuksesta, ikuista piinaa tulisessa järvessä. Sen vielä voisi hyväksyä, että Adolf Hitler ja Josef Stalin joutuisivat kitumaan Pol Potin kanssa tulisessa järvessä.

    Jokainen ihminen on tehnyt syntiä ja saa siitä palkaksi kuoleman: Joh 1:29 Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Kuolema tarkoittaa yleisessä sanankäytössä ensimmäistä kuolemaa, jonka kaikki joutuvat kokemaan. Tässä kuitenkin tarkoitetaan nk. toista kuolemaatuomiota viimeisellä tuomiolla. Uskomalla Jeesuksen lunastusuhriin ja tekemällä elämässään mahdollisimman hyvin Jumalan tahdon mukaan, ihminen säästyy toiselta kuolemalta.

     

    Millaisen rangaistuksen saavat ne, jotka tuomitaan toiseen kuolemaan?

    Room 9:20 ”Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ”Miksi minusta tällaisen teit?” 21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?

    12:3 Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

    Paitsi uskon määrää, Jumala myös ratkaisee keitä hän vetää puoleensa ja Kristuksen tykö: Joh 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

    Kysymys ei siis suinkaan ole ihmisen omasta valinnasta, vaan Jumalan. Jeesuskin totesi opetuslapsilleen, että he eivät valinneet Jeesusta, vaan Jeesus valitsi heidät.

    Mitä meidän pitäisi ajatella yllä olevista Raamatunjakeista? Ensinnäkin: Jumala ei ole luonut kaikkia ihmisiä samanlaisiksi. Toiset on tehty ‘halpaa käyttöä’ varten, toiset ‘jaloa tehtävää’ varten. Halpaa käyttöä varten tehdyt ovat saaneet uskoa vähäisemmän määrän kuin jaloa tehtävää varten luodut. Tuntuuko tämä epäoikeudenmukaiselta? Ajattelen näin: on samantekevää miten meidän käy ensimmäisessä vaiheessa eli elämässä ensimmäiseen kuolemaan asti. Jos Jumala jättäisi ‘vähäiset astiansa’ heitteille ilman mahdollisuutta pelastua, se olisi epäoikeudenmukaista. Jumala itse on antanut erilaiset lähtökohdat kullekin ihmiselle. Jospa taas Jumalan suunnitelma – jota ihmiset eivät näytä ymmärtävän – on, että kaikki ihmiset pelastuvat Jumalan puhdistavassa tulessa viimeisen tuomion lukemisen jälkeen. Kerran vielä; Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan! Jopa kristittyjen suurin vainoaja Saul (sittemmin tunnettu apostoli Paavalina) sai armon ja pelastuksen. Luotammeko siihen, että Jumala on rakkaus, ja Jumala on vanhurskaus? Emme vain aina ymmärrä Jesajan sanoja: Jes 55:9 ”Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.”

     

     

  • Oletko tehnyt anteeksiantamattoman synnin?

     

     

    Oletko tehnyt anteeksiantamattoman synnin?

    Tässä kirjoituksessa pohdin, millaisia syntejä on olemassa ja miten kirkon toimenpiteet ovat saattaneet synnin tunnon ja pelon ihmisten uskoon ja jokapäiväiseen elämään. Synti on ollut kirkon, niin katolisten kuin luterilaistenkin kirkkojen, keino pitää ihmiset otteessaan. Vaikka pahimmat ylilyönnit on poistettu, vieläkin tulee vastaan helvetillä pelottelua. On myös hyvä tietää kirkon (kirkkojen) historiasta, kuinka ihmisiä on peloteltu ja petetty helvettiin joutumisella. Eikä vain peloteltu; uhkaukset on myös pantu täytäntöön ja ihmisiä on vainottu, kidutettu ja poltettu roviolla, kun he ovat uskoneet ’väärin’.

    Raamatun sana on, jos ei suorastaan ristiriitaista niissä asioissa, joista nyt kirjoitan, niin vähintäänkin antaa mahdollisuuden erilaisiin tulkintoihin. En siis julista yhtä ja ainoaa totuutta, mutta toki oman mielipiteeni tuon esille. Niin kuin sen Raamatun sanan perusteella ymmärrän. Painotan kirjoituksessani Kristuksen periaatetta “armo käy yli tuomion(Jaak 2:13). Tätä armon periaatetta ei korosteta läheskään niin paljon kuin viimeisen tuomion ankaruutta. Kuinka lohdullista onkaan tietää, millä periaatteella Kristus jakaa viimeisen tuomionsa meille syntisille.

     

    Miksi teemme syntiä?

    Uskommeko elävämme lopun aikoja? Jos niin on, Raamattu sanoo meille: 2 Tim 3 1 “Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat.  Silloin ihmiset rakastavat vain itseään ja rahaa, he ovat rehenteleviä ja pöyhkeitä, he herjaavat ja ovat vanhemmilleen tottelemattomia. He ovat kiittämättömiä, jumalattomia, 3 rakkaudettomia, leppymättömiä, panettelevia, väkivaltaisia ja raakoja, kaiken hyvän vihollisia, 4 petollisia, häikäilemättömiä ja järjettömiä. He rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa, 5 he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman. Karta sellaisia!”

    Kirjoittaessaan näitä varoituksia Paavali ei osannut sanoa milloin lopun ajat koittaisivat. Voisin kuitenkin esittää kysymyksen; sopiiko Paavalin kuvaus nykypäivään ja sen ihmisiin? Toiseksi kysyn; miksi ihmiset ovat tällaisia? Paavali itse vastaa: 2 Kor 4:4 “niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” Kuka on ”tämän maailman jumala”? Johannes kirjoittaa hänestä Joh 12:31 “Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos.” Ilmestyskirjassa 12:9 Johannes paljastaa: “Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.” – Kyseessä on siis saatana, joka on koko maailman villitsijä. Saatana apulaisineen on onnistunut villitsemään ja pettämään lähes koko maailman. 1 Joh 5:19 “… koko maailma on pahan vallassa. ”

    Miten kaikki tämä on mahdollista? Se on mahdollista siksi, että Jumala antoi koko maailman saatanan valtaan. Sen vuoksi maailma on täynnä syntiä. Ei ole ainoatakaan synnitöntä ihmistä. Tämän vuoksi Jumala antoi ainoan poikansa lunastamaan ihmisten syntivelan. Ihmiset voivat saada kaikki syntinsä anteeksi, niin isot synnit kuin pienetkin. Ihmisten vain täytyy pyytää syntejään anteeksi.

    Jumala ei kiusaa ihmistä. Jaak 1:13 “Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: Jumala minua kiusaa; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.” Maailma on saatanan turmelema ja ihmistä kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee (Jaak 1:14).  Saatana sen sijaan kulkee ympäriinsä “niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä” (1 Piet 5:8).

    Kysymyksessä on siis saatanan raivoisa pyrkimys saada koko ihmiskunta valtaansa pois Kristuksen evankeliumin pelastavasta vaikutuksesta.

     

    Millaisia syntejä on olemassa?

    Uuden Testamentin syntilistat

    1 Kor 6:9 “Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
    6:10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. 

    Gal 5:19 “Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
    5:20 epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, 21 kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.”

    Mitä tarkoittaa Raamatun puhe Jumalan valtakunnan perimisestä? Jumalan valtakunta on tulemassa maan päälle. Tämä valtakunta on Kristuksen ja ensimmäisen ylösnousemuksen pyhien johtama niin kutsuttu Tuhatvuotinen valtakunta. Siihen siis pääsee ensimmäisen ylösnousemuksen kautta. Valtakunnassa on myös paljon tavallisia ihmisiä, syntisiäkin, jopa täysiä pakanoita. Miten se voi olla mahdollista? He ovat niitä, jotka ovat säilyttäneet henkensä tulevassa Herran päivän suuressa ahdistuksessa.

    Varsinaisesti Jumalan valtakunnan ’periminen’ tapahtuu viimeisen tuomion jälkeen. Ne, jotka Kristus hyväksyy ja armahtaa, saavat ikuisen elämän ja he saavat periä maan. Jumalan valtakunta ja itse Herra Jumala laskeutuu maan päälle ja Jumalan ja Kristuksen valtaistuimet ovat tässä uudessa maailmassa.

    Palataanpa synteihin. Syntilistoja tiedetään tehdyn ainakin 300-luvulta lähtien.

    1 Joh 2:1 “Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
    2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.”

    Kun siis hyväksymme Kristuksen pelastajaksemme ja kadumme tekemiämme syntejä, ne kaikki annetaan anteeksi.

    Ihmisen on vaikea olla tekemättä syntiä. Maailma on täynnä kiusauksia. Vaikka ihminen olisikin tullut uskoon ja pyrkisi välttämään vanhoja tapojaan, kiusaus synnin tekemiseen vaanii ihmistä. Meillä on taivaassa puolustaja, Jeesus Kristus. Kristus sovitti meidän kaikkien synnit; entiset ja tulevat. Kun kadumme tekojamme ja pyydämme niitä anteeksi, voimme luottaa siihen, että Kristus on ne jo sovittanut. Näin voimme hyvällä omalla tunnolla vaipua viimeiseen lepoon ja luottaa ylösnousemukseen ja suotuisaan viimeiseen tuomioon.

     

    Katolinen kirkko korostaa papin asemaa ja edellyttää, että pappi on antanut synninpäästön ennen ihmisen kuolemaa, jotta tämä pääsisi taivaaseen. Papilla on mahdollisuus estää itsemurha, kun ihminen tunnustaa papille syntinsä. Uskova katolainen ei hevin uskalla viedä itsemurhaa päätökseen, ellei pappi anna hänelle synninpäästöä – ja kuinka pappi voisikaan antaa, jos ihminen on tekemässä suurta syntiä?

    1 Joh 5:16: “Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.”

    Edellä olevan jakeen pohjalta kehitettiin keskiajalla jaottelu kahdenlaisiin synteihin:

     

    Anteeksiannettavat synnit

    eli vähemmän vakavat” synnit (peccatum veniale) on sellainen, että syntiä tehtäessä ei suoranaisesti rikota kymmentä käskyä vastaan. Voi myös olla, että ihminen ei tiedä tekevänsä syntiä tai hänet pakotetaan tekemään sitä.

    Jos ihminen uskoo Jumalaan, hän kuitenkin tekee syntiä. Usein synnit ovat vähäpätöisiä, joita ihminen ei edes miellä synneiksi. Hänen suhteensa Jumalaan ja Kristukseen säilyy.

    Luterilaisetkin ja muut protestantit tuntevat käsitteen “kuolemansynti”, mutta se ei ole keskeisessä asemassa. Heille on pikemminkin tunnusomaista painottaa sitä, että ihminen kokonaisuudessaan on syntinen eikä pelastu ilman Jumalan armoa. Joka päivä on tultava nöyränä Jumalan eteen. Mar 7:20 “Ja hän sanoi: Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. 21 Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, 22 aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys.  Ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet.”

     

    Kuolemansynnit (peccatum mortale)

    Kuolemansyntien yleisesti hyväksyttyyn luetteloon kuuluvat: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Siinä olikin monia yleisesti ihmisiä vaivaavia tuntemuksia. Papit saivat saarnoihinsa sisältöä. Kansa kuitenkin ymmärsi nämä kuolemansynnit sellaisiksi, joita ei ollut mahdollista saada anteeksi, ei ainakaan helposti. Tarvittiin aneita, pyhimysten ansioita, pyhiinvaelluksia, hyvitystekoja tai muita ylimääräisiä keinoja.

    Tässä luettelossa synnit eivät taida olla tärkeysjärjestyksessä. Nämä synnit eivät kuitenkaan ole oikeasti kuolemansyntejä. Kaikista näistä voi tehdä parannuksen. Mitä siis tarkoitetaan kuolemansynnillä? Vuosisatojen ajan papit varmaan puhuivat näistä synneistä kuolemansynteinä ja kuulijat kirkossa ymmärsivät sen niin, että heidän taivaaseen pääsynsä oli vaakalaudalla.

    Toisen määritelmän mukaan kuolemansynti on sellainen, että se tuhoaa ihmisen sydämestä jumalasuhteen eli rakkauden Jumalaan. Se on vakava synti eli sellainen, joka rikkoo jotain kymmenestä käskystä. Ja sitten se on sellainen synti, jonka ihminen tekee, vaikka tietää, että se on väärin. Ja tekee sen vapaaehtoisesti myöntyen synnin tuomaan kiusaukseen.

     

    Jaakob kirjoittaa: 2:10 “Sillä se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia, mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin. Hän, joka sanoo: ’Älä tee huorin’, sanoi myös: ’Älä tapa’. Vaikka siis et teekään aviorikosta, olet lainrikkoja, jos tapat” (Jaak 2:11). Tai olet lainrikkoja, jos himoitset lähimmäisen omaisuutta, vaikka et varastaisi. On myös viisaasti sanottu: “Yksikään synti ei ole pieni. Mikään hiekanjyvä ei ole pieni kellon koneistossa”. Kaikkein pieninkin synti tekee ihmisen syylliseksi ja ikuisen tuomion alaiseksi Jumalan edessä. Siksi voidaan sanoa, että pieninkin synti on kuolemansynti. Ja jokainen on syntinen. Sen vuoksi Kristuksen tarjoama vapahdus synneistä, anteeksianto armosta, poistaa ikuisen tuomion vaaran.

    Uskonpuhdistus poisti ajatuksen kuolemansynneistä. On sanottu, että se ei suinkaan lieventänyt käsitystä synnistä, vaan päinvastoin terävöitti sitä. Jumalan laki osoittaa kaikki ihmiset syntisiksi ja siten syyllisiksi. Kaikki tarvitsevat anteeksiantamusta ja evankeliumia Kristuksesta, joka puhdistaa synnistä.

    Pelastuminen ei olekaan kuolemansyntien välttämistä, vaan kaikkien syntien anteeksijulistamista Kristuksen tähden. Ihmisen ei tarvitse mitenkään teoillaan hyvittää syntejään tai tehdä jotain poistaakseen syyllisyyden. Kristus teki kaiken tämän Golgatalla.

    Mikä on synnin perussyy? Johannes vastaa tähän sanoen: Joh 16:9: Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun” (KR92).

     

    Mitä Johannes sitten saattoi tarkoittaa sillä, kun hän puhui synnistä, joka on kuolemaksi?” Mikä tai millainen synti on kuolemaksi?

    Epäusko Kristusta kohtaan on syntien synti, viimekädessä ainoa kadottava synti, koska se estää anteeksi saamisen. Myös Heprealaiskirjeessä sanotaan: 3:19 “Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen [lepoon] päästä.”

    “Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko” (KR92 3:19) ja “Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.” (11:6).

    1 Joh 5:16 “Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.”

    Näin ollen “synti, joka koituu kuolemaksi”, tarkoittaa sellaista syntiä, jota Kristuksen lunnaat eivät peitä. Ihminen, joka tekee tällaista syntiä, on niin vakaasti päättänyt jatkaa menettelyään, ettei hän tule koskaan muuttamaan asennettaan eikä toimintaansa. Tällaista syntiä sanotaan Raamatussa myös synniksi, jota “ei anneta anteeksi” Mat 12:31 “Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. 32 Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa. Luukas muotoilee tämän jakeen näin: 12:10 “Ja jokaiselle, joka sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi; mutta sille, joka Pyhää Henkeä pilkkaa, ei anteeksi anneta.”

     

    Mikä on sellaista syntiä, jota ei olisi rukoiltava, joka on kuolemaksi?”
    1 Joh 5:16: “Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.”

    Tämän jakeen pohjalta luotiin keskiajalla jaottelu kahdenlaisiin synteihin: anteeksiannettaviin synteihin ja kuolemansynteihin. Kuolemansyntien määräksi vakiintui seitsemän: ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Tietysti tällaisen luettelon tarkoitus oli hyvä. Sen avulla koetettiin ohjata ihmisiä kristilliseen elämäntapaan, pois paheellisesta elämästä. Kirkko tuli apuun; syntien poispyyhkimiseen tarvittiin aneita, pyhimysten rukoilemista, pyhiinvaelluksia ja papin määräämiä hyvitystekoja.

    Raamatun opetus synnistä on kuitenkin aivan toisenlainen. Voidaan toki ajatella, että murha on vakavampi synti kuin vaikkapa valehteleminen. Jumalan edessä synti on kuitenkin aina rikkomus Jumalaa vastaan. Jaakob kirjoittaa: 2:10 “Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin. 11 Sillä hän, joka on sanonut: ”Älä tee huorin”, on myös sanonut: ”Älä tapa”; jos et teekään huorin, mutta tapat, olet lainrikkoja. Tai olet lainrikkoja, jos himoitset lähimmäisen omaisuutta, vaikka et varastaisi.”

    Pelastuakseen ihmisen ei tarvitse mitenkään hyvittää syntejään tai tehdä jotain päästäkseen syyllisyydestä. Kaikki on jo hyvitetty Golgatalla.

    Entä mitä Johannes sitten tarkoitti, kun hän puhui “synnistä, joka on kuolemaksi?” Mikä tai millainen synti on kuolemaksi? Jo apostolien aikoina oli ilmennyt, että seurakuntiin oli päässyt tunkeutumaan harhaopettajia. He edustivat harhaoppeja, joissa kiellettiin Kristuksen tosi ihmisyys ja se, että hän on Jumalan Poika. Johanneksen mukaan tällaiset harhaoppien opettajat olivat kadotukseen johtavalla tiellä. Tällaisessa vaarallisessa synnissä on kysymys epäuskosta.

    Jeesus sanoo Joh 16:9: Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun.” Epäusko Kristusta kohtaan on syntien synti, viimekädessä ainoa kadottava synti, koska se estää anteeksi saamisen. Myös Heprealaiskirjeessä sanotaan: “Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko” (Heb 3:19) ja “Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” (11:6).

    Evankeliumissa (Mar 16:16) sanotaan: “Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” – Kadotukseen johtavia kuoleman syntejä on paljon. Se ei tarkoita, etteikö näitä syntejä voi saada anteeksi tekemällä parannuksen. Kuoleman synti ei siis tarkoita, että kun on tehnyt tällaisen synnin, ilman muuta joutuu ’helvettiin’.

    Raamatun mukaan kaikesta synnistä pitää tehdä parannus.  Synnin tie johtaa kadotukseen, ellei kääntymystä tapahdu tämän elämän aikana. “Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” (Ilm 21:8). https://jeesus-on-herra.com/7-kuolemansyntia/

    Mar 2:10 “Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin – hän sanoi halvatulle – 11 minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.”  – Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, todetaan em. jakeessa. Se ei tarkoita, että anteeksiantaminen olisi rajoitettu vain maan päälle. Se kuitenkin epäsuorasti toteaa, että syntien anteeksi antaminen/ saaminen on tärkeää. Mitä ihmiselle tapahtuu, jos hänen syntinsä jäävät anteeksi antamatta? Ne tulevat vastaan häntä viimeisellä tuomiolla. Jotta tältä vältyttäisiin, tulee pyytää anteeksi jo maan päällä. Keneltä? Joko siltä, johon teko kohdistui, tai sitten Jumalalta tai Kristukselta. Onko niin, että kuoleman jälkeen ei enää ole muutoksen mahdollisuutta?  Toki Kristuksella on myös taivaassa ja viimeisellä tuomiolla mahdollisuus armahdukseen.

    Osoittaa suurta rakkautta rukoilla lähimmäisten puolesta ja kertoa heille totuus synnistä. “Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” (Jaak 5:19,20).

     

    Mitä anteeksiantamaton synti oikeasti on?

    Kysymys ei olekaan niin kutsutuista kuolemansynneistä, joista esitin 7-kohtisen luettelon edellä. Raamatusta löytyy jakeita, jotka selvittävät asiaa:

    Mat 12:31 “Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. 32 Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.” Mar 3:28 “Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; 29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin.

    Näin sitä selittää Raamatullisten kysymysten vastausorganisaatio Got Question:

    Anteeksiantamaton synti tai ”Pyhän Hengen herjaaminen” mainitaan Mark. 3:22-30 ja Matt. 12:22-32. Herjaaminen voidaan yleisesti määritellä uhmakkaana halveksuntana. Tätä termiä voidaan soveltaa moniin synteihin kuten Jumalan kiroamiseen tai Jumalaan liittyvien asioiden tahalliseen häpäisemiseen. Siihen sisältyy myös Jumalan liittäminen johonkin pahaan tai hänelle oikeudenmukaisesti kuuluvan kunnian tai ansion kieltäminen. Hengen herjaaminen on kuitenkin erikoistapaus, josta kerrotaan Matt. 12:31. Siinä fariseukset nähdessään kieltämättömiä todisteita Jeesuksen ihmetöistä Pyhän Hengen voiman vaikutuksesta, väittivät hänen olleen Saatanan vaikutuksen alainen (Matt. 12:24). Fariseukset ja juutalaisten muut johtomiehet olivat moneen kertaan saaneet todistuksen Jeesuksen jumalallisesta kyvystä parantaa vuosia sairaana olleita. He tiesivät, että Jeesus oli sanonut tekevänsä nämä ihmeet Jumalan antamalla voimalla. Oppineet juutalaisten johtajat kaikesta huolimatta eivät uskoneet Jumalan olevan näiden ihmeiden takana. He pitivät itsepintaisesti kiinni Vanhan Testamentin ilmoittamasta Jumalasta, eivätkä voineet hyväksyä Jumalan uudenlaista tulemista maailman pelastamiseksi ja Jumalan valtakunnan tulemiseksi.

    Huomaa seuraavaksi, kuinka Mar 3:30:ssä Jeesus hyvin yksityiskohtaisesti kuvaa tapahtunutta Pyhän Hengen herjausta. Mark 3:29 “mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin. 30 Sillä he [kirjanoppineet] sanoivat: Hänessä on saastainen henki.”

    Fariseukset herjasivat Jeesusta väittäen, että hänessä oli saastainen henki. Kuka tänä päivänä uskaltaisi väittää Jeesuksen puhuneen riivaajahenkien vaikutuksesta?

    Got Question jatkaa: “Nykyaikana ainoa anteeksiantamaton synti on jatkuva epäusko. Epäuskossa kuolleelle ihmiselle ei ole olemassa anteeksiantoa. Joh 3:16 mukaan  “Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Ainoa tilanne, jossa joku on vailla anteeksiantoa, on se, että hän ei kuulu niihin ”jokaiseen”, jotka uskovat häneen. Jeesus vastasi, “Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh 14:6). Ainoan pelastusmahdollisuuden hylkääminen johtaa henkilön tuomitsemiseen iankaikkiseen helvettiin, koska ainoan anteeksiannon hylkääminen on anteeksiantamatonta.

    Monet pelkäävät tehneensä anteeksiantamattoman synnin, jota Jumala ei voi tai ei halua antaa anteeksi. Heillä ei ole mielestään mitään toivoa riippumatta siitä, mitä he tekevät. Saatana haluaakin pitää meidät tällaisissa harhaluuloissa. Jos henkilöllä on tällainen pelko, hänen tarvitsee vain tulla Jumalan luo, tunnustaa syntinsä, tehdä parannus ja hyväksyä Jumalan anteeksianto. “Jos me tunnustamme syntimme, on hän [Kristus] uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” (1 Joh 1:9). Tämä jae vakuuttaa meille Jumalan ja Kristuksen olevan valmis antamaan anteeksi, jos käännymme katuen hänen puoleensa. Johannes ei tuo esille mitään rajoituksia synnin laatuun nähden. Jumalan rakkaus ja myötätunto on rajaton; voit saada syntisi anteeksi vaikka “seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.” (Mat 18:22)

    Anteeksiantamaton synti voidaan määritellä Pyhän hengen pilkkaamiseksi. Uuden testamentin aikana se toteutui, kun Kristuksen väitettiin tehneen ihmeensä saatanan avustuksella ts., että Jeesus oli demonien vallassa. Fariseuksilla jos kenellä oli parhaat mahdollisuudet todentaa, että Jeesus toimet olivat Jumalan aikaansaannoksia. Synti on siinä, että fariseukset varmasti tiesivät, että näin ei ollut asia, vaan ihmeet tapahtuivat Jumalan antamalla voimalla. Pilkka kohdistui siis aina Jumalaan ja hänen Pyhään henkeensä saakka.

    Jos uskot tehneesi anteeksiantamattoman synnin, olet todennäköisesti väärässä. Ainakaan samanlaista tilannetta kuin mikä oli kysymyksessä, kun Jeesus moitti fariseuksia Pyhän hengen pilkkaamisesta, ei juurikaan tänä päivänä tapahdu. En sano, etteikö tänäkin päivänä joku voisi pilkata Pyhää henkeä niin, että Pyhän hengen luonne Jumalan voimana asetettaisiin niin karkean pilkan ja häväistyksen kohteeksi, että kyseisen ihmisen katsottaisiin syyllistyneen Pyhän hengen pilkkaamiseen siinä tarkoituksessa kuin mistä Jeesus puhui eli anteeksiantamattoman synnin tekemisestä.

     

    Onko tänä päivänä syntiä, jota ei voi saada anteeksi?

    On sanottu, että sellaista jumalanpilkkaa, josta Kristus puhui kaksi vuosituhatta sitten, ei voi tapahtua enää tänä päivänä. Tämän mielipiteen esittäjä jatkaa, että ainoa anteeksiantamaton synti nykyään on jatkuva epäusko. Edelleen; ei ole anteeksiantoa ihmiselle, joka kuolee hyläten Kristuksen. Hylätessään Kristuksen, hän samalla valitsee helvetin. Heb 11:6 sanookin: “Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” – Tässä kirjoituksessani tuon esille, että pelastus on mahdollinen, jopa sellaiselle, joka ei ole edes kuullut meidän Jumalastamme tai Kristuksesta. Raamattu myös lupaa Jaak 2:13, että armo voittaa tuomion”. Siksi, en jaa tällaisia tuomitsevia mielipiteitä, vaan jätän päätöksen Kristuksen armon varaan. Joh 14:6 sanoo: “14:6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”  Room 5:20 :ssä annetaan suurellekin syntiselle toivoa: “missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.”

    Paavali kertoo omasta elämästään, että vaikka hän oli fariseusten kaikkein ankarimman tulkinnan mukaisesti kasvatettu uskomaan Jumalaan, hän kuitenkin oli suurin syntinen (jae 15). Hän sai armon Kristukselta, koska oli tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa”. Hänkö oli tietämätön ja epäuskossa? Vaikka hän oli saanut opetusta juutalaisten kaikkein pätevimmältä sen aikaiselta opettajalta: Apt 22:3 “Minä olen juutalainen, syntynyt Kilikian Tarsossa, mutta kasvatettu tässä kaupungissa ja Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia; ja minä kiivailin Jumalan puolesta, niinkuin te kaikki tänä päivänä kiivailette.”

    1 Tim 1:12 “Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa
    13 minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;
    14 ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
    15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
    16 Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.”

    Jaak 4:6 “Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.
    7 Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.
    8 Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset.”

    Heb 7:25 “jonka tähden hän [Kristus] myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.”

    Joh 3:36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.” Tämä jae ilmeisesti koskee sellaisia ihmisiä, jotka ovat saaneet riittävästi tietoa Kristuksesta uskomiseen tarvittavan päätöksen pohjaksi, mutta siitä huolimatta eivät usko. Ehkä he eivät usko mihinkään. Käsitykseni mukaan ihmiset, joilla on muu usko, vaikkapa Islam, ja harjoittavat sitä antaumuksellisesti, heidän ei voida edellyttää vaihtavan uskoaan, vaikka olisivatkin kuulleet Kristuksesta. Valintatilanteen ja vertailuasetelman täytyy olla riittävän selvä, jotta voidaan todeta, että he valitsivat toisen kuin Kristuksen. https://www.gotquestions.org/unpardonable-sin.html

    Tämä organisaatio sanoo olevansa “We are Christian, Protestant, evangelical, theologically conservative, and non-denominational. We view ourselves as a para-church ministry, coming alongside the church to help people find answers to their spiritually related questions.”

    Vielä eräs tärkeä näkökanta uskosta; Oletko ajatellut, kuka antaa sinulle uskoa? Se on Jumala. Joillekin paljon, joillekin vähän tai ei lainkaan. Paavali kirjoittaa Room 12:3 “Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.

    Pysähdypä ajattelemaan mitä tämä merkitsee. Raamatussa sanotaan, että pelastuminen edellyttää uskoa Jumalaan ja Kristuksen lunastusuhriin. Se tuodaan esille moneen kertaan. Kysyn; onko Jumala kohtuullista vaatia uskoa, jos sinä et ole sitä ihmiselle antanut? Toiseksi kysyn; miksi annat ihmisille uskoa eri määrän? Eikö kaikkien pitäisi olla varustettu samalla määrällä uskoa, jotta he voisivat tasapuolisesti kilvoitella pääsystä sinun valtakuntaasi?

    Sinua Jumalani, verrataan Raamatussa savenvalajaan, joka savesta muovaa astioita erilaisiin käyttötarkoituksiin. Jotkut astiat arkiseen käyttöön, jotkut taas vaativaan juhlakäyttöön. Tämä on tietenkin vertauskuva ihmisistä, jotka on luotu erilaista tarkoitusperää varten. Arkiseen käyttöön tarkoitetut ihmiset puurtavat aamusta iltaan päivän askareissa. Juhla-astioilla on aikaa tutkia elämän kysymyksiä ja pohtia Raamatun jakeiden merkityksiä. Kohdellaanko heitä tasapuolisesti viimeisellä tuomiolla?

     

    Miten pelastuminen määräytyy?

    Kumpi ratkaisee, usko ja armo vaiko tehdyt hyvät työt? Protestanttiset kirkot ovat vahvasti sitä mieltä, että ihminen pelastuu vain uskosta ja Kristuksen armosta. Ihminen ei kirkon mukaan voi hankkia pelastusta tekemällä hyviä töitä.

    Katsotaanpa mitä Raamattu sanoo.

    Mat 25:40 “Niin Kuningas [Kristus] vastaa ja sanoo heille: Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”

    25:45 “Silloin hän vastaa heille ja sanoo: Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle. 46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

    1 Joh 3:17 “Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? 18 Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.”

    1 Joh 3:23 “Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.”

    Luuk 3:11 “Hän vastasi ja sanoi heille: ”Jolla on kaksi ihokasta, antakoon toisen sille, joka on ilman; ja jolla on ruokaa, tehköön samoin.”

    Hyvät teot kuuluvat kristilliseen elämään. Kristus painottaa, että tekemällä lähimmäisellemme hyvän teon, se on sama kuin olisimme tehneet itse Kristukselle. Jos emme pidä huolta lähimmäisistämme, emme välitä Kristuksestakaan. Kristus tekee sen jopa pelastuskysymykseksi. Jos emme välitä lähimmäisistämme, lähettää Kristus meidät viimeisellä tuomiolla ”iankaikkiseen rangaistukseen.”

    Tekojen merkitystä korostaa suhtautuminen sellaisiin ihmisiin, jotka eivät millään lailla tunne Kristusta, eivätkä näin ollen ole edes voineet uskoa häneen. He saattavat olla vaikkapa muhamettilaisia. Tai hinduja. Tai vain ateisteja. Näissäkin yhteiskunnissa on ollut voimakas tapa auttaa puutteessa olevia ja kärsiviä. Miten Kristus suhtautuu heihin viimeisellä tuomiolla? Roomalaiskirjeessään Paavali sanoo: 2:15 “ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.”

    Jaak 2:18 “Joku ehkä sanoo: Sinulla on usko, ja minulla on teot; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.”

     

    Kuinka monta kertaa voi saada synnit anteeksi?

    Jeesus opetti, että ihmisten tulee antaa veljilleen anteeksi vaikka “seitsemänkymmentä kertaa seitsemän”. Eikö sitten Jumala antaisi luoduilleen anteeksi yhtä monta kertaa? “Seitsemänkymmentä kertaa seitsemän” on kuvaannollinen ilmaus rajattomasta anteeksiannosta. Tämä koskettaa ainakin elämän jokapäiväisiä tilanteita ja rikkomuksia niin ihmisten kesken kuin suhteessa Jumalaankin.

    Entä sitten, mitä on ajateltava “anteeksiantamattomasta synnistä?” Kaksituhatta vuotta sitten Jumalan oma kansa oli taas hakoteillä. Kyllä, juutalaiset kävivät kuuntelemassa Synagogissa, kun siellä luettiin Vanhan Testamentin kääröistä Jumalan sanaa. Vanha lakiliitto ei kuitenkaan pystynyt takaamaan ihmisille pelastusta, vaan ihmiset kuolivat synteihinsä. Siksi Jumala antoi poikansa syntyä maailmaan lunastamaan “Israelin kadonneet lampaat” ja sen jälkeen koko Aabrahamin siemenen.

     

    Pelko ja siihen liittyvä epäusko

    Ilm 21:8 “Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.”

    Tähän luetteloon on kerätty hyvin sekalainen kokoelma syntisiä, joiden sanotaan joutuvan kadotukseen. Minkälaisesta pelkuruudesta voisi olla kysymys? Vanha mummo, joka ei uskalla edes ylittää katua, vaikka liikennevalot ovat hänelle vihreät? Ei tietystikään tällaisesta arkuudesta voi olla kysymys. Tulkitsen Raamatun pelkuruuden olevan sellaista epäuskoista pelkuruutta, josta Jeesus antoi esimerkin puhuessaan rikkaasta miehestä, joka kysyi mitä hänen olisi tehtävä saadakseen iankaikkisen elämän; Mar 10:21 “Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua.” Rikas mies ei uskaltanut noudattaa Jeesuksen neuvoa, “hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.” (Jae 22) Rikas mies tunsi pelkoa ja epäuskoa, miten hänen kävisi, jos hänelle ei jäisi mitään sen jälkeen, kun hän olisi myynyt kaiken omaisuutensa pois.

    Toinen esimerkki: Apt 5:1 “Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan.”  He olivat luvanneet antaa koko saamansa kauppahinnan apostolien ja seurakunnan käyttöön. He kuitenkin salassa pitivät osan kauppahinnasta ikään kuin varmuuden vuoksi, jos kaikki ei sujuisikaan niin kuin he toivoivat. Pietari kuitenkin näki heidän lävitseen: 5:3 “Mutta Pietari sanoi: Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta?”

     

    Jumalan lupaukset uudestisyntyneille Jumalan lapsille 

    1 Kor 3:16 “Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
    17 Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.”

    Mitä tarkoitetaan temppelin turmelemisella? Onko ihmisen surmaaminen kaikissa tapauksissa temppelin turmelemista? Joku heti esittää, että ihmisiä surmataan sodissa, eikä sitä ole pidetty Korinttolaiskirjeen mukaisena turmelemisena. Entä, jos joku ajaa autoa holtittomasti ja aiheuttaa toisessa autossa olevan ihmisen/ihmisten kuoleman? Ei sitäkään pidetä “turmelemisena”, vaikka ihmisiä eli Jumalan temppeleitä kuolee. Mikä siis olisi Jumalan temppelin turmelemista? Etsisin vastausta ihmisen henkisestä harhaanjohtamisesta; ihmisen houkutteleminen pois uskosta voisi olla tähän soveltuvaa turmelemista.

    Tai, Raamattuun perustumattoman uskon tarjoaminen pelastuksena. Rajanveto mikä on Raamattuun perustumatonta uskoa taitaa kunkin ihmisen mielestä riippua siitä, mikä on hänen uskonnollinen vakaumuksensa. Katolilainen katsoo asiaa katolisten silmälasien läpi. Jehovan todistaja taas on vakuuttunut, että heidän suhteellisen pieni uskontokuntansa on löytänyt juuri sen ainoan ja oikean totuuden.

    Mat 18:6 “Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.” Jakeessa 18:3 Jeesus sanoo: “Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.” – Millaista on lasten usko, jollaista Jeesus suosittaa kaikille? Lapset vain uskovat, eivätkä kinastele siitä minkä uskontokunnan oppi on oikea ja minkä väärä. Jos siis yksinkertaisia uskovia houkutellaan pois siitä uskosta, jonka he ovat omaksuneet, on vaarana turmella heidän yksinkertainen uskonsa ja johtaa heidät henkisesti harhaan. Kun sitten ihminen on kypsynyt uskon asioissa, voidaan heille antaa uskon vahvaa ruokaa maidon sijaan (Heb 5:12-14)

    Psa 34:18 “Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa.
    19 Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
    20 Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.”

    Näiden Psalmin jakeiden mukaan Jumala kuulee vanhurskaita ja vapauttaa heidät kaikista heidän ahdistuksista. Herra on niiden luona, joilla on särkynyt sydän ja mieli. Vanhurskaalla on paljon kärsimyksiä, mutta Jumala vapauttaa tällaisen uskovan kaikista niistä. 

    Jer 29:11 “Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
    12 Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä.
    13 Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne.”

    Edellä viitatut Psalmin ja Jeremian jakeet ovat painavia ja lohduttavia, nimenomaan uskoville. Uskovan ja uudestisyntyneen ei edes pitäisi vaipua niin voimakkaaseen alakuloon, että hän hakee poispääsyä itsemurhan kautta. Kun uudestisyntynyt Jumalan lapsi huutaa Isää avukseen, Jumala kuulee ja lupaa vapauttaa omansa kaikista heidän ahdistuksistaan. Uskaltaisinkin väittää, että itsemurhaan ajautuvat ovat pääasiassa ihmisiä, jotka elävät ”tämän maailman menon mukaan” toisin kuin uudestisyntyneet, jotka osaavat asettaa asiat tärkeysjärjestykseen.

    San 3:5 “Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
    6 Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.”

    Jes 41:10 “älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.”

    1 Piet 5:7 “ja heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän [Jumala] pitää teistä huolen.”

    1 Joh 3:15 “Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.” –  Murhaaja on se, joka riistää toisen ihmisen hengen. Johannes rinnastaa murhaajan ja veljensä vihaajan. Veli taas tarkoittaa ketä hyvänsä lähimmäistä. Jo pelkkä murhan hautominen mielessä voi olla tällaista lähimmäisen vihaamista.

    Joh 15:13 “Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.” Elämänsä antaminen tarkoittaa usein tietoista uhrautumista toisen puolesta. Esimerkiksi pelastaminen tulipalosta tietäen, että itse menettää henkensä. Tai sodassa asetoverin pelastaminen viholliselta. Kun Johannes kirjoittaa näin, on ymmärrettävä, ettei oman elämän varjelu ole kaikkein tärkeintä, vaan se, että käyttää elämänsä Jumalan hyväksymällä tavalla. Mutta toisaalta, voin kysyä, eikö aina pitäisi vaalia Jumalan antamaa henkeä eikä asettaa sitä vaaralle alttiiksi?

    Itse ajattelen itsemurhaa elämän palauttamisena sen antajalle. En näe siinä mitään moitetta Jumalaa kohtaan, jos sen tekee syvästi uskossa. Useimmat itsemurhan tekijät kuitenkin käytännössä ovat kaikkea muuta. Katsooko itsemurhaaja teon tehdessään voittavansa jotakin? Ei varmaankaan hän usko voittavansa yhtään mitään, ainoastaan häviävänsä kaiken. Hän on jo hävinnyt kaiken ennen teon suorittamista ja teko vain sinetöi sen. Uskossa oleva itsemurhaaja vain pyytää Jumalalta ymmärrystä teolleen, että hänellä ei ollut enää muuta vaihtoehtoa. Kuinka Jumala voisi tuomita helvettiin tällaisen uskovan? Jumala ei menetä mitään, vaan hän saa yhden uskovan luokseen.

     

    Onko ihmisen elämä pyhä? 

    Näin yleisesti sanotaan, mutta onko asia näin Raamatun mukaan?

    1 Moos 9:5 “Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun.” – Jumala kieltää toisen ihmisen veren vuodattamisen. Se on murhaamista. Jumala kostaa sille, joka vuodattaa toisen ihmisen veren. Siis toisen ihmisen murhaamisen. Joka surmaa itsensä, ei ole syypää toisen ihmisen murhaan, minkä Jumala sanoo kostavansa.

    “Elämä on Jumalan lahja” kristityt sanovat useasti. Ihminen ei saa mitätöidä ja halventaa Jumalan lahjaa tekemällä murhan. Tässä kohtaa vielä selvennetään, että itsemurha on myös murha. – Minä haluaisin puolestani selventää, että murha kohdistuu aina toiseen ihmiseen. Suomen kielen sana itsemurha (”selfmurder”, ruots. självmord) juontaa murhan käsityksestä ja uskon virheellisestä tulkinnasta. Tämän väärän tulkinnan mukaan murha voi kohdistua myös ihmiseen itseensä. Yleisesti kuitenkin kielenkäytössä murha kohdistuu toiseen ihmiseen.

     

    Itsemurha erityisesti katolisen näkemyksen mukaan 

    Katolista itsemurhakäsitystä valottaa seuraava kirjoitus: This recognition of free human will in performing moral acts has led many Catholics and non-Catholics to assume that the Church teaches that committing suicide automatically condemns a person to hell. After all, didn’t the Church forbid Christian funerals and burial in consecrated ground to those who were determined to have committed this act?

    Yes, for many centuries the Church taught that those who took their own lives could not be given a Christian funeral or buried in consecrated ground. Nonetheless, in so doing the Church wasn’t passing judgment on the salvation of the individual soul; rather, the deprivation of Christian funeral rites was a pastoral discipline intended to teach Catholics the gravity of suicide. Although the Church no longer requires that Christian funeral rites be denied to people who commit suicide, the Church does still recognize the objective gravity of the act:

    Suicide contradicts the natural inclination of the human being to preserve and perpetuate his life. It is gravely contrary to the just love of self (CCC 2281).

    When a person commits suicide as a result of psychological impairment, such as that caused by clinical depression, the Church recognizes that he may not have been fully capable of the knowledge and consent necessary to commit mortal sin.

    Grave psychological disturbances, anguish, or grave fear of hardship, suffering, or torture can diminish the responsibility of the one committing suicide (CCC 2282).

    https://www.catholic.com/magazine/online-edition/what-does-the-church-teach-about-suicide

    Tällaisilla syillä selitetään vastuuta pienemmäksi. Katolilaiset kuitenkin pitävät edelleen itsemurhaa syntinä. Itsemurhaajan toivotaan katuvan tekoansa viime hetkellä ja näin vastuu teosta pienenee. Vakavat psykologiset häiriöt, ahdistus, pelkotila tai kärsimys vähentävät itsemurhaajan vastuuta. Niin katolilaisten kuin muidenkin uskontokuntien jäsenet ovat vieläkin siinä uskossa, että itsemurhan suorittajat joutuvat helvettiin. Kirkot ovat monia vuosisatoja opettaneet näin ja yksi käytännön seuraus on ollut, että itsemurhan suorittajan ruumista ei ole ollut lupa haudata kirkkomaahan muiden viereen.

    Jumalan Kymmenessä käskyssä 2 Moos 20:13 sanotaan “Älä tapa” [älä murhaa] mikä tarkoittaa, että kenelläkään ei ole oikeutta riistää toisen ihmisen henkeä. Monet tulkitsevat tämän koskevan myös oman hengen riistämistä.  Hesekiel 18:4 “Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu – ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” Sielut eli elämät, hebr. Nephesh: living being (with life in the blood). Ne, jotka katsovat, ettei ihmisellä ole oikeutta päättää itse omaa elämäänsä, vetoavat em. Hesekielin jakeeseen, jossa Jumala toteaa elämän antajana painokkaasti: “Kaikki elävät sielut ovat minun.”

    Kaikki sielut kuitenkin päätyvät kuoleman jälkeen Jumalalle takaisin. Ihminen ei läheskään aina voi vaikuttaa siihen, milloin ja miten hän kuolee. Sota, onnettomuus, sairaus… eri tekijöitä on paljon, joka seurauksena ihminen kuolee vastoin omaa tahtoaan. Entä sitten, jos ihminen toteaa, ettei hän pysty elämään siten kuin Jumala hänet luodessaan tarkoitti ja antoi elämän, eikö asia voida nähdä niin, että syvästi uskonnollinen ihminen vaikkapa vakavan sairauden johdosta haluaa päättää elämänsä ja antaa sen takaisin Luojalleen.  Hesekiel 18:4 sanoo: “Katso, kaikki sielut ovat minun: niinkuin isän sielu, niin pojankin sielu – ne ovat minun. Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” – Sielu siis palautuu Jumalalle, jolle se kuuluukin.

    Jos katsotaan itsemurhaajan tekevän vastoin Jumalan tahtoa, on syytä muistaa Jeesuksen sanat: 3:28 “Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; 29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin. 30 Sillä he sanoivat: Hänessä on saastainen henki.”  (Mar 3:28-30).

    Huomaa siis, että kaikki synnit – pienet ja suuret – voidaan antaa anteeksi, paitsi sille, joka rienaa Pyhää henkeä. Miten itsemurhassa voisi olla kysymys tällaisesta? Ehkä jossakin tapauksessa, mutta esimerkissäni oletin, että itsemurhaaja päinvastoin on uskovainen ja ennen tekoaan pyytää anteeksi kaikkia syntejään.

    Jotta synti olisi kuolemansynti, edellyttää se täyttä ymmärrystä ja vapaaehtoisuutta ja tahallisuutta. Teon suorittajan on ymmärrettävä teon synnillinen luonne ja että se on vastoin Jumalan lakia.

    Itsemurhan yrityskin johti muutama vuosisata sitten raastupaan. Onnistunutkin itsemurha saattoi myös merkitä ruumiin joutumista oikeuteen. 1600 -luvulla Varsinais-Suomessa eräs mies hirttäytyi eikä häntä kyetty pelastamaan. Kuollut siitä huolimatta haastettiin käräjille ja hänet myös tuomittiin. Tuomion täytäntöönpanemiseksi ruumis kuljetettiin metsään, jossa se poltettiin. Tulee suorastaan noitaoikeudenkäynnit ja inkvisitiot mieleen tällaisesta lainkäytöstä.

    Room 8:38 “Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, 39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

    https://www.catholic.com/encyclopedia/suicide  asian selvittelyä katolisen näkemyksen mukaisesti

     

    Mitä Raamattu sanoo itsemurhasta?

    Yleinen tulkinta on, että itsensä surmaaminen tahallisesti on synti. Ja miksi? Koska kuudes käsky sanoo “Älä tapa” (2 Moos 20:13). Englanninkielinen käännös on nykyisin “You shall not murder.” Vain vanha KJV sanoo “Thou shalt not kill”, useimmat siis käyttävät sanaa murder, jopa NKJV.

    Joku voi tosin sanoa, että itsemurhaaminen on murha siinä missä on toisenkin ihmisen murhaaminen. Oma käsitykseni on kuitenkin, että murhaaminen on aina ymmärretty toisen ihmisen surmaamiseksi. Raamatun käsky 2 Moos 20:13:ssa ei siis sovellu ohjeeksi. Ne, jotka suoralta kädeltä tuomitsevan itsemurhan tehneen ihmisen, eivät useinkaan ota huomioon tai eivät edes tiedä niitä syitä, jotka johtivat tekoon. Usein ihminen, joka ajautuu tällaiseen tekoon, on ollut syvästi onneton, kenties alkoholin tai huumeiden käyttäjä, tuskallisen sairauden kourissa tms., josta edes läheiset eivät aina tiedä.

    Raamatun Vanhassa Testamentissa mainitaan kuusi itsemurhan tehnyttä ihmistä: Abimelek (Tuo 9:54), Saul (1 Sam 31:4), Saulin aseenkantaja (1 Sam 31:4-6), Ahitofel (2 Sam. 17:23), Simri (1 Kun 16:18). Viisi heistä oli pahoja, syntisiä miehiä. Joidenkin mielestä Simson teki itsemurhan (Tuo 16:26-31), mutta Simsonin tarkoitus oli surmata filistealaiset eikä itsensä. Raamattu rinnastaa itsemurhan murhaan – sitähän se on, itsemurha. Ainoastaan Jumala voi päättää milloin ja miten ihmisen tulisi kuolla. (Got Questíons)

    VT:ssa tunnetuin on kuningas Saulin itsemurha. 1 Samuel 31:2-5: 31:4 “Ja Saul sanoi aseenkantajallensa: Paljasta miekkasi ja lävistä sillä minut, etteivät nuo ympärileikkaamattomat tulisi lävistämään minua ja pitämään minua pilkkanaan.” Mutta hänen aseenkantajansa ei tahtonut, sillä hän pelkäsi kovin. Niin Saul itse otti miekan ja heittäytyi siihen.

    Raamattu vain kertoo toteutuneet tapahtumat eikä sen kummemmin pohdi tai tuomitse asiaa. Jos itsemurha olisi niin vakava rikkomus Jumalaa vastaan kuin kirkot ovat esittäneet, olisi varmaan Raamatussa käsitelty asiaa perusteellisemmin ja todettu itsemurhan tekijöiden rikkoneen Jumalaa vastaan.

    Uuden Testamentin ainoa itsemurhakertomus on Juudas Iskariotin hirttäytyminen. Juudas katui katkerasti petostaan ja hirttäytyi. (Mat 27:3-5) Hänet on kautta vuosisatojen tuomittu helvettiin tekonsa tähden. Eikö häntä kohtaan ole lainkaan armoa ja anteeksiantoa? Miksi Juudas petti Jeesuksen? Hän pettyi siihen, että Jeesus ei ollutkaan sellainen Messias ja Israelin tuleva kuningas, joka vapauttaisi Israelin Rooman valtakunnan alaisuudesta. Jos teon kohteena olisi ollut joku muu kuin Jeesus Kristus, häntä kohtaan oltaisiin armollisempia ja anteeksiantavaisempia. Ennen Juudaksen petosta Jeesus Pääsiäisaterialla kuitenkin lausui Mat 26:24 “Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt.” Juudaksen tekoa osittain selittää seuraava Raamatunlause: Luuk 22:3 “Niin saatana meni Juudaaseen, jota kutsuttiin Iskariotiksi ja joka oli yksi niistä kahdestatoista.”

    Ehkäpä Jeesus viimeisellä tuomiolla muistaa Juudaksen katumuksen ja antaa hänelle anteeksi kuten muillekin syntejään katuville. Kristus jos kukaan ymmärtää miten taitavasti saatana käyttää hyväkseen ihmisen vajavaisuuksia. ­Luukas 22:3 toteaa nimenomaan, että “saatana meni Juudaaseen”. Juudaksen petos ei siis ollut kokonaan Juudaksen omasta ajattelusta lähtöisin.

    Mitä Raamattu sanoo uskovasta, joka tekee itsemurhan? Raamattu opettaa, että siitä hetkestä alkaen, kun ihminen tulee aidosti uskoon, hänen pelastuksensa on ikuinen (Joh 3:16). Raamatun mukaan uskovat voivat olla täysin varmoja siitä, että heillä on ikuinen elämä (1 Joh 5:12-13). Mikään ei voi erottaa uskovaa Jumalan rakkaudesta (Room 8:38-39). Jos “mikään luotu” ei voi erottaa uskovaa Jumalan rakkaudesta ja itsemurhan tekevä uskovakin on ”luotu”, silloin ei edes itsemurha voi erottaa häntä Jumalan rakkaudesta. Jeesus kuoli kaikkien syntiemme puolesta ja jos Jumalaan uskova tekisi heikkouden hetkellään itsemurhan, on Jeesus sovittanut senkin synnin. Monet uskovat, että jos uudestisyntynyt ihminen tekee itsemurhan, hän ei päädy helvettiin itsemurhan vuoksi, vaan koska hän hylkäsi pelastuksen Kristuksen kautta.

    Monet kristityt uskovat Raamatun tarkoittavan tätä: Itsemurha on vakava synti Jumalaa vastaan. Raamatun mukaan itsemurha on murha ja se on aina väärin. Voidaan suuresti epäillä sellaisen ihmisen uskon aitoutta, joka väitti olevansa kristitty, mutta teki silti itsemurhan. Ei ole olemassa olosuhteita, jotka oikeuttaisivat jonkun, varsinkaan kristityn, päättämään itse päivänsä. Kristityt on kutsuttu elämään elämänsä Jumalalle – päätös kuoleman ajankohdasta kuuluu Jumalalle ja vain Jumalalle. Seuraava raamatunkohta 1 Kor 3:15, vaikka siinä ei puhutakaan itsemurhasta, on luultavasti hyvä kuvaus siitä, mitä tapahtuu itsemurhan tehneelle kristitylle: “Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.” – Itse en yhdy tässä kappaleessa esitettyihin tulkintoihin kaikilta osin.

    Aiemmin lausuinkin käsityksenäni, että murha kohdistuu aina toiseen ihmiseen. Siksi itsemurha ei ole Jumalan Kymmenen käskyn kieltämä murha. Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen kuvaus Jumalan puhdistavasta tulesta voi hyvinkin olla paikkansapitävä itsemurhan tehneenkin kohdalla. Puhdistava tuli puhdistaa ihmisen synnit, jos kyseinen ihminen on edes jossain määrin rakentanut elämänsä (”talonsa”) Kristuksen varaan.

     

     

    Voiko itsemurhan saada anteeksi?

    “Jumala, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?” (Room 8:32)

    Room 8:38 “Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, 39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

    Jos kerran Kristuksen rakkaus on näin kattavaa ja ylenpalttista, kuinka hän voisikaan olla rakastamatta sitä, joka on joutunut niin suureen ahdinkoon, että päättää lopettaa elämänsä. Jälleen muistutan, että itsemurhan tuomitseminen on ollut kirkkojen keino korostaa omaa arvovaltaansa ja pitää ihmiset otteessaan. Kuinka julmasti onkaan kirkon palvelija menetellyt sanoessaan itsemurhan tehneen omaisille, että itsemurhaajaa ei voida haudata siunattuun maahan, koska hän on menossa helvettiin. Vielä tänäkin päivänä voi kuulla tämäntapaisia lausumia kirkon sielunpaimenelta.

     

    Jotkut voivatkin sanoa, että itsemurhaa ei voi saada anteeksi, jos sen tekijä ei ole katunut tekoaan. On myös sanottu, että me kaikki kuolemme synneissämme, joita emme ole edes huomanneet tunnustaa puhumattakaan katumisesta. Erityisesti katolisille katuminen on oleellisen tärkeää. Erään suosikki TV-sarjani katolinen pappi lohdutti itsemurhan tekijän omaisia sanomalla tähän tapaan: älkää surko, ehkä hän katui juuri viime hetkellä.

     

    Minkä tuomion Kristus antaa?

    Jumala on antanut tuomiovallan Pojalleen.

    Joh 5:22 “Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle.”

    Jaakob 2:13 sanoo: “For judgment will be merciless to one who has shown no mercy; mercy triumphs over judgment. – Suomenkielinen käännös on vanhaa kieltä ja vaikeasti ymmärrettävä. Jakeen loppuosa on tärkeä; ”armo käy yli tuomion”.

    Kun ensimmäisen kerran luin tämän jakeen, en ymmärtänyt mitä se tarkoitti, varsinkin jakeen loppuosa oli käsittämätön. “Sillä tuomio on laupeudeton sille, joka ei ole laupeutta tehnyt; laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi.” – Kun katsoin sen englanninkielisen version, kaikki kirkastui. “Mercy triumps over judgment” on Kristuksen tuomioiden perusta, jota hän noudattaa kaikissa tuomioissaan, kun tuomion ylösnousemus on tapahtunut.

    1. Itsemurhan tehnyt on uskova

    Olettakaamme, että itsemurhan tekevä on syvästi uskova, mutta vaikeasti sairas. Sairaus tuottaa valtavaa kipua, johon ei löydy kunnon lääkitystä. Millaisen päätöksen Kristus tekee viimeisellä tuomiolla hänen kohdallaan? Eikö olisi uskottavaa, että ko. ihmisen usko painaisi vaakakupissa enemmän kuin hänen tekemänsä itsemurha? Näin uskon.

    1. Itsemurhan tehnyt ei ole kovin uskova. Hän ei juuri koskaan edes ajattele pääsevänsä taivaaseen. Itsemurhan tehdessään hän ei myöskään kadu tekoaan.

    Tavallisella ihmisellä on yleensä kaksi vaihtoehtoa kuoleman jälkeiselle elämälle. Vähänkin uskova toivoo kuollessaan pääsevänsä suoraan taivaaseen. Kovin syntistä elämää viettäneet saattavat pelätä joutuvansa kuoltuaan helvettiin, jos ylipäätään ajattelevat mitään kuoleman jälkeisestä elämästä. Molemmat ryhmät ovat kovin väärässä: kukaan ei ole päässyt taivaaseen heti kuoleman jälkeen. Kukaan ei myöskään ole joutunut helvettiin ainakaan vielä. Voidaan sanoa, että Jumalan ja Kristuksen pelastustyö on näiden ihmisten osalta jäänyt kesken heidän suoritettuaan itsemurhan. Kuolema on heidän osaltaan ennenaikainen niin kuin kaikkien niiden, jotka kuolevat ehtimättä edes ajatella uskon asioita. Ja jos ovat ehtineet, ovat ajatelleen muun kuin Kristinuskon kannalta.

    Apostolit kulkivat kaupungista toiseen julistaen hyvää uutista Jumalan valtakunnasta. Jeesus antoi ohjeita:

    Luuk 10:10 “Mutta kun tulette kaupunkiin, jossa teitä ei oteta vastaan, niin menkää sen kaduille ja sanokaa:
    11 Tomunkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut, me pudistamme teille takaisin; mutta se tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle.
    12 Minä sanon teille: Sodoman on oleva sinä päivänä helpompi kuin sen kaupungin.
    13 Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka teissä ovat tapahtuneet, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa istuen tehneet parannuksen.
    14 Mutta Tyyron ja Siidonin on oleva tuomiolla helpompi kuin teidän.
    15 Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas.

    Taas palaamme uskon vastaanottamisen tärkeyteen. Sen sanoo kiteytetysti Luukas 10:16 “Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.”

    Kaikki muistavat Sodoman ja Gomorran tuhon Jumalan lähettämässä tulimyrskyssä heidän irstaan elämänsä päättymiseen. Nyt Jeesus sanoo, että (jae 12) Sodomankin tulevaisuus on helpompi, kuin niiden kaupunkien, jotka eivät vastaanota evankeliumia Jumalan valtakunnasta.

    Ne, jotka kuulevat ja ymmärtävat, mutta eivät ota vastaan Jumalan sanaa, joutuvat astumaan alas tuonelaan. Heidät herätetään tuomiolle vasta toisessa ylösnousemuksessa, kun Jumalan valtakunta (Kristuksen Tuhatvuotinen valtakunta) on hallinnut maan päällä tuhat vuotta, mahdollisesti pidemmänkin ajan. Sen kertoo Ilm 20:5 “Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet.” – Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Niillä, jotka ottivat vastaan kuulemansa sanan ja pysyivät sille uskollisina elämänsä loppuun, on hyvä mahdollisuus päästä osallisiksi ensimmäiseen ylösnousemukseen ja hallitsemaan yhdessä Kristuksen kanssa hänen Tuhatvuotisessa valtakunnassaan.

    Pidän jopa mahdollisena, että syvästi uskossa itsemurhan tehnyt, voi päästä Kristuksen kanssa hallitsemaan, eikä itsemurhaa, vaikka se synti olisikin, Kristuksen armon vuoksi lueta syyksi hänelle. Moni voi ihmetellen kysyä, kuinka saatan näin julkeasti edes ajatella. Kysymys on oikeastaan Raamatun tulkinnasta; jos olette lukeneet enemmänkin näitä kirjoituksiani, olette varmaan huomanneet, että olen perustanut mielipiteeni Raamatun sanaan. Raamatun sanan tulee siis vahvistaa jokainen oppi. Mitä tärkeämpi oppi on kyseessä, sitä perusteellisemmin ja useammassa kohdin tulee Raamatun se vahvistaa. Ei edes kirkolliskokous, ei paavi eikä mikään kokous voi vahvistaa kirkon opiksi mitään, mikä ei ole peräisin Raamatusta. Olen siis ’Sola scriptura- periaatteen’ kannattaja.

     

  • Kadotus

    Kadotus Raamatun jakeissa:

    Jesaja: 38:17 Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe: sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa.

    Matteuksen evankeliumi:   7:13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; 18:14 Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.

    Lavea tie ja maallinen meno rahan perässä johtavat kadotukseen. Näitä ihmisiä on paljon, itse asiassa valtaenemmistö. Luvussa 18 Jeesus puhui kadonneesta lampaasta, jota paimen lähti etsimään. Lammas on tietysti vertauskuva ihmisestä, joka eksyy pois uskovien joukosta joutuen kadotukseen, jos häntä ei löydetä takaisin uskovin seurakuntaan. Jumala ei tahdo, että yksikään joutuisi tällä tavoin kadotukseen.

    Markuksen evankeliumi: 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Edeltävässä jakeessa Jeesus antoi lähetyskäskyn: 16:15 Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille”.

    Osa ottaa evankeliumin sanoman vastaan, osa ei. Paavalikin joutui tämän toteamaan saarnatessaan evankeliumia pakanakansoille nykyisen Turkin alueella. Ne, jotka uskoivat evankeliumin, ne myös kastettiin. Heille luvataan pelastus uskon perusteella. Kaste on vain “hyvän omantunnon pyytämistä” Jumalalta (1 Piet 3:21).

    Luukkaan evankeliumi: 6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. 9:25 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?

    Johanneksen evankeliumi: 17:12 Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen.

    Apostolien teot: 8:20 Mutta Pietari sanoi hänelle: ”Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.

    Roomalaiskirje: 5:16 Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi. 18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; 8:1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. 34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

    1.Korinttolaiskirje: 1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.  – Korinttolaiskirjeen mukaan on kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka joutuvat kadotukseen, koska eivät ota vastaan sanaa rististä. Toiseksi on niitä ihmisiä, jotka eivät joudu kadotukseen, vaan pelastuvat. Pelastuville sana rististä on Jumalan voima. Tämän jakeen mukaan todellakin osa ihmisistä pelastuu, osa joutuu kadotukseen.

    11:32 mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.  – Kaikki joutuvat tuomittavaksi. Niille, jotka ovat Herran omia, uskovia, tuomio on Herran kuritusta, joka tarkoittaa opetusta, korjausta, parantamista tms. jo elämänsä aikana. Kuritus on heille opetusta ja ojennusta. Maailmaan kuuluvat, joita on paljon enemmän kuin edellä mainittuja Herran omia, kuuluvat joutuvat maailman kanssa kadotukseen tuomittavaksi.

    2 Korinttolaiskirje: 2:15 Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: 3:9 Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta. 4:3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat (ἀπόλλυμι apollymi),

    Filippiläiskirje: 1:28 vastustajia missään kohden säikähtämättä; ja se on heille kadotuksen, mutta teille pelastuksen merkki, merkki Jumalalta.

    1:19 heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä.

    2 Tessalonikalaiskirje: 1:9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,

    Tämän merkittävän jakeen edellä todetaan: 1:6 koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat, 7 ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa 8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.

    Toisessa Tessalonikalaiskirjeessä puhutaan Jeesuksen toisesta tulemisesta, jolloin Herran vihan päivänä Hän kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia Kristuksen evankeliumille. Mikä on näille tuleva rangaistus? Se on iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta. Rangaistuksen sanotaan olevan kosto. Kosto on enemmän kuin tiukka opetus ja ojennus, joka kohtaa niitä Herran omia, jotka ovat hairahtuneet synnin teille. Ne, jotka eivät ole kuuliaisia evankeliumille, saavat rangaistukseksi iankaikkisen kadotuksen Herran kasvoista. Tästä käytetään myös sanontaa ’ikuinen poiskarsiminen’ Jumalan yhteydestä. Rangaistuksen sanotaan olevan ikuinen, mutta siinä ei puhuta tulisen järven ikuisesta kidutuksesta.

    2 Tess. 1:8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. 9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,

    Mitä tarkoittaa eivät tunne Jumalaa? Raamatullisessa mielessä sen merkitys voi olla 1. to see; nähdä, havainnoida silmillä tai muilla aisteilla 2. To know; tuntea, erityisesti: to know, i.e. get knowledge of, understand, perceive (hankkia tietoa), cherish, pay attention to. Jumalan tunteminen voi sisältää erilaisia merkityksiä. Ihminen voi olla täysin tietämätön Jehova Jumalasta tai sitten ihminen on kuullut puhuttavan, mutta kuuleminen ei ole johtanut sen pidemmälle. Tulkitsen asian niin, että ihmisen tulee – sen jälkeen kun on ymmärtänyt evankeliumin sanoman keskeisen sisällön – tehdä ratkaisu; hänen tulee hankkia lisätietoa uskon ratkaisun tekemiseksi. Jos ihminen on välinpitämätön, vaikka ymmärtää asian tärkeyden, hän on vaarassa kohdata jakeessa 9 kerrottu rangaistus.

    Joskus on parempi ettei tiedä: 2 Piet 2:21 Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Luuk. 12:48 Sitä taas, joka ei tiennyt, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee, rangaistaan vain muutamilla lyönneillä. Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään. Room 2:14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki 15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä –

    Em. jakeista voimme päätellä, että tieto tuo vastuun. Jos ei tiedä (“tunne lakia”), ei voi tulla tuomituksi.

    2:3 Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, 2:10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.

    1 Timoteuksen kirje: 6:9 Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.

    Hebrealaiskirje: 10:39 Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.

    2 Pietarin kirje: 3:7 Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.

    3:16 niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.

    Ilmestyskirja: 17:8 Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nousevasyvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva. 17:11 Ja peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä, ja menee kadotukseen. (ἀπώλεια)

     

    Mitä tarkoittaa kadotus? (kreikaksi ἀπόλλυμι apollymi)

    to destroy; to put out of the way entirely, abolish, put an end to ruin, render useless, to kill, to declare that one must be put  to death, metaph. to devote or give over to eternal misery in hell, to perish, to be lost, ruined, destroyed

    Edellä olevista jakeista saa selvän kuvan kadotuksen luonteesta. Se on vakava rangaistus.         

     Mat 25:46 ”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.                  

    Tässä niin kuin monessa jakeessa on selvästi kaksi erilaista seuraamusta: syntisten joukko lähtee rangaistukseen ja toisaalta vanhurskasten joukko saa iankaikkisen elämän. Jos siis syntiset eivät saa iankaikkista elämää, jää vain ratkaistavaksi kysymys; mikä on heidän iankaikkinen rangaistuksensa?

    Ilmestyskirjassa, samoin kuin Danielissakin, puhutaan pedoista. Kyseessä on kuvaannollinen ilmaus lopun ajan valtakunnasta ja sen kanssa toimivista ‘kuninkaista’. Petovaltakunta joutuu kadotukseen. Kadotus merkitsee tässä kohdin tuhoutumista ja häviötä.

  • Tulinen järvi – toinen kuolema

    Jokainen ihminen kokee ensimmäisen kuoleman, monien osaksi tulee myös toinen kuolema.

    Jakeita tulisesta järvestä:

    Ilm 14:10 niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä.

    Ilm 19:20 Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.

    Ilm 20:10 Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan (G928 βασανίζω basanizō) yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.

    Ilm 20:14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. 15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.

    Kolmessa edellä olevassa jakeessa todetaan tuomittujen tulevan heitetyksi elävältä tuliseen järveen. Heittäminen luonnehtii epäkunnioittavaa toimenpidettä, rangaistusta. Heitä myös vaivataan yötä paivää.

    Ilm 21:8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.”

     

    Tulisen järven rangaistus                

    Sodoma ja Gomorra.  Juud 1:7 ”samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen (aiōnios) tulen (pyr) rangaistusta (dikē). 1 Moos 19:24 ”Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, Herran tyköä taivaasta”. – Sodoma ja Gomorra ja pari muuta lähistön kaupunkia saivat kohdata Jumalan rangaistuksen haureudestaan ja luonnottomista lihanhimoista. Kaupunkien päälle satoi tulta ja tulikiveä iankaikkisen tulen rangaistuksena. Olisikohan parempi puhua ”tulen iankaikkisesta rangaistuksesta” kuin ”iankaikkisen tulen rangaistuksesta?”

    Me kaikki tiedämme varsin hyvin, että tuli on sammunut jo ajat sitten. Tuli ei siis voinut olla iankaikkinen. Kysymys onkin siitä mitä tarkoitetaan iankaikkisella rangaistuksella. Tarkoittaako se sitä, että rangaistus (tuli ja tulikivi) jatkuvat iankaikkisesti, vai tarkoittaako se, että rangaistuksen vaikutus ja sen muisto säilyy iankaikkisesti?

    Kun Sodoman ja Gomorran kohtalo on selvinnyt meille, voimme tämän tapauksen kohdalla sanoa, että kysymys on rangaistuksen vaikutuksen ja sen muiston säilymisestä iankaikkisesti. Sitten tärkeä kysymys: Voimmeko tämän perusteella yleistää ja sanoa, että iankaikkisen tulen ja tulikiven rangaistuksen tarkoitus ja merkitys on sama kaikissa kohdissa missä Raamattu puhuu siitä? Voiko olla mahdollista, että Jumalan iankaikkiseksi kuvattu rangaistus, siis tuli ja tulikivi, olisi vaikutuksiltaan erilainen riippuen asiasta mihin se on rangaistukseksi annettu?

    Ilmestyskirja 14:11. ”Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin”. – Savu ei nouse kauaa aikaa, se on kuvaannollinen ilmaus siitä, että Jumalan ihmiset muistavat ikuisesti kohtalon, joka tuli Sodomalle ja Gomorralle ja joka tulee olemaan jumalattomille. 14:9 Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: ”Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä,
    10 niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä.

    Mat 25:45 Silloin hän [Jeesus] vastaa heille ja sanoo: ’Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
    46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”  – Tässä on asetettu vastakkain iankaikkinen rangaistus ja iankaikkinen elämä. Raamattuhan lupaa uskoville iankaikkisen elämän. Monikaan ei ajattele, että sen vastine on rangaistus, joka kestää yhtä pitkään kuin palkintokin, ikuisuuden. Mistä käytöksestä sitten voi saada iankaikkisen rangaistuksen? Jos jättää tekemättä yhteiskunnan vähäisimmelle jotakin, mitä olisi pitänyt tehdä lähimmäisen rakkauden nimissä, se katsotaan laiminlyönniksi itseään Jeesusta kohtaan. On helppo kuvitella lukuisia tilanteita, joissa olisimme voinut auttaa hädänalaista ja kärsivää, mutta emme ole auttaneet. Tekemättäjättäminen on tämän jakeen mukaan syy iankaikkiseen rangaistukseen. Mahtaako olla ketään, joka ei jäisi kiinni tämän perusteella?

    Mat 5:22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: ’Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.  – Tässä pari esimerkkitapaussta pohdittavaksi. Raamatun esimerkkien perusteella voisi sanoa, että me kaikki olemme ansainneet helvetin tulen. Kukaan meistä ei ole synnitön, mutta me kaikki voimme saada syntimme anteeksi ja tulla luottavaisin mielin viimeiselle tuomiolle.

     

    Tulisen järven rangaistus: totista totta vai vertauskuvallista ilmausta?

    Jos Raamatun kertomus Kuoleman ja Haadeksen heittämisestä tuliseen järveen on kuvaannollista ilmausta, onko tulinen järvi kuvaannollinen ilmaus myös muissa Raamatun kohdissa? Onko mahdollista, että se on realistista kuvausta joissakin tapauksissa ja kuvaannollista toisissa? Jos näin olisi, miten voisimme tietää kummasta on kysymys kulloinkin? Kun tarkastelemme keitä Raamatussa sanotaan heitettävän tuliseen järveen, voimme tehdä johtopäätöksiä.

    Antikristus eli Peto, on eräs merkittävimmistä maailmaa erehdyttäneistä. Samoin hänen työparinsa väärä profeetta. Ilmestyskirjan 19. luku kuvaa voimien mittelöä Kristuksen ja Antikristuksen voimien kanssa. 19:6 Ja minä kuulin ikäänkuin kansan paljouden äänen ja ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän sanovan: ”Halleluja! Sillä Herra, meidän Jumalamme, Kaikkivaltias, on ottanut hallituksen. Taivaassa riemuitaan siitä, että Kristus on ottanut maan päällä Jumalan valtakunnan ’hallituksen’. Ilm 19:20 ”Ja peto otettiin kiinni, ja sen kanssa väärä profeetta, joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa, joilla hän oli eksyttänyt ne, jotka olivat ottaneet pedon merkin, ja ne, jotka olivat sen kuvaa kumartaneet; ne molemmat heitettiin elävältä tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa”. – Antikristus ja väärä profeetta otetaan kiinni ja heitetään tuliseen järveen Jesuksen toisen tulemisen yhteydessä. He ovat olleet joko vankina tai tulisessa järvessä tuhannen vuoden ajan ennen kuin saatana kokee saman kohtalon. Tämä on siinä mielessä merkittävä tapahtuma, että se osoittaa rangaistuksen olevan pitkä. Ainakin näiden Kristuksen päävastustajien osalta. Ovatko he ihmisiä, silloin palava tuli polttaa heidät poroksi. Jos taas he ovat henkiolentoja, silloin fyysinen tuli ei tehoa heihin. Tarvitaan toisenlainen tuli. Antikristuksen ja väärän profeetan heittäminen tuliseen järveen on yksi osoitus tuomioista, joita Kristus jakaa tulemisensa yhteydessä. Pääosa tuomioista annetaan vasta kun hänen hallituskautensa on päättymässä tuhannen vuoden kuluttua (2 Tim 4:1).

    Kaikki ne ylösnousseet, joiden nimiä ei ollut kirjoitettu Elämän kirjaan. Ilm 20:15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen. – Ylösnousseet ovat kaikki henkiruumiissa. Fyysinen tuli ei toimi heihin. Jos olen väärässä ja he ovatkin lihallisessa ruumiissa, tavallinen tuli polttaa heidät. Jumalalla on toki käytettävissään toisenkinlaista tulta.

    Saatana tämän maailman kuningas, joka on kaiken synnin alkulähde, heitetään myös tuliseen järveen. Ilm 20:10 Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti. – Saatana on korkea-arvoinen enkeli, jonka alaisuudessa on noin kolmannes enkeleistä. Psa 104:4 Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi, palvelijoiksesi tulen liekit. KJV Who maketh his angels spirits; his ministers a flaming fire: Varmasti saatana (enkelinä) on henki, johon tavallinen tuli ei tehoa.

    Heb 12:29 sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

     

    Itku ja hammasten kiristys

    Matteuksen evankeliumi: 8:12 mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” 13:42 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. 13:50 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.  22:13 Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ‘Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen.’ Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. 24:51 ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” 25:30 Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.’

    Luukkaan evankeliumi: 13:28 Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos.

    Hammasten kiristys, engl. gnashing of teeth: used to denote extreme anguish and utter despair of men consigned to eternal punishment in hell, snarling, growling: in the sense of biting.

  • Onko helvetti oikeasti olemassa?

    Mat 5:22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: ‘Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ‘Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. KJV … shall be in danger of hell fire. γέεννα géenna, of Hebrew origin (H1516 and H2011); valley of (the son of) Hinnom; a valley of Jerusalem, used (figuratively) as a name for the place (or state) of everlasting punishment:—hell.

    Jos joku sanoo veljelleen ‘sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen. Kuinka usein kutsummekaan kiukuspäissämme, läheisimpiäkin ihmisiä, hulluiksi? En saata uskoa, että tällaisesta pikaistuksessa sanotusta ajattelemattomuudesta, olisi rangaistuksena joutuminen helvetin tuleen. Ensinnäkin: helvettiä ei ole olemassakaan. Sana ‘Gehenna’ tarkoittaa Hinnomin pojan laaksoa, joka aikoinaan oli Jerusalemin ulkopuolella, mutta nyt kaupungin kasvettua, on sen keskusta-alueella. Hinnomin rotkoon heitettiin Jeesuksen aikoina poltettavaksi jätteitä, eläinten raatoja jopa teloitettujen ruumiita. Siellä paloi jatkuvasti jossain kohdin tuli ja madotkin saivat syötävää jatkuvasti ja näin ollen ‘eivät koskaan kuolleet.’ Helvetin tuli on kielikuva, jonka merkitystä on arvioitava muiden vastaavien, kuten tulinen järvi, yhteydessä.

    Jakeessa Ilm 14 todetaan: Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. KJV And death (θάνατος thanatos) and hell (ᾅδης hades) were cast into the lake of fire. This is the second death. KJV itse asiassa sanoo, että kuolema ja helvetti heitettiin tuliseen järveen. Tulisen järvenhän uskotaan olevan se helvetti mihin katumaton syntinen heitetään. Eihän ole mahdollista heittää helvettiä itseensä.

     

    Kuolema ja Haades  

    heitettiin myös tuliseen järveen.  Miksi kuolemaa ja Haadesta olisi tarpeellista rangaista ikuisella kidutuksella? Mitä pahaa he ovat tehneet? Eiväthän kuolema ja Haades edes ole ajattelevia olentoja. Eihän heidän voi katsoa tehneen syntiä Jumalaa vastaan.

    Kuolema oli seuraus Adamin ja Eevan synnistä Jumalan käskyä vastaan. Kuolema on ikään kuin personoitu: Apostolien teot: 2:24 Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.

    Mikä on kuolema? Mikä on Hades? (Tuonela, Manala, kuoleman valtakunta)

    Raamatun VT:n alkukielisessä tekstissä esiintyy heprean sana Šeol ja sen UT:n kreikankielinen vastine Hades yli 70 kertaa. Molemmat liittyvät kuolemaan. Joissakin Raamatun käännöksissä ne on käännetty sanoilla ”hauta”, ”helvetti” tai ”tuonela”. Useissa kielissä niiden merkitykseen on liitetty mytologiaa, joka poistaa sanojen merkityksistä niiden raamatullisen sisällön. Ehkä olisi parempi käyttää sanoja ”Šeol” ja ”Haades” kuin sanaa Tuonela.

    Saarnaajan 9:10:ssä sanotaan: ”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä”.  – Onko Šeol siis hautapaikka, johon joku läheisemme on mahdollisesti haudattu? Millaiseen hautaan ”Šeol” viittaa? Jumalan sana osoittaa, että ”Šeol” eli ”Haades” (kreik.) tarkoittaa paikkaa, jossa koko ihmiskunnan kuolleet lepäävät. Ei voida määritellä sen sijaintia. Olipa kuolema tapahtunut missä tahansa maalla tai aavalla merellä laiva uponnut, kuolleet kutsutaan kaikki esiin Haadeksesta. Esimerkiksi Jesajan 5:14:ssä ”Sentähden tuonela levittää kitansa ammolleen, avaa suunsa suunnattomaksi; ja sinne menee sen loisto, sen remuava ja pauhaava joukko, kaikki sen ilonpitäjät. Snl 30:16 ”tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: ”Jo riittää.”. – Kirjaimelliseen hautaan mahtuu vain rajallinen määrä vainajia, kun taas Biblia (1776) sanoo: Snl 27:20 ”Helvetti ja kadotus ei tule ikänä täyteen”.  Toisin sanoen se ei koskaan täyty. Sillä ei ole rajoja.

    Viitatessaan yksityiseen hautapaikkaan eli hautaan Raamattu käyttää muita heprean ja kreikan sanoja kuin sanoja šeol ja hadēs. Esimerkiksi 1 Moos 23:7 ”Niin Aabraham nousi ja kumarsi maan kansalle, heettiläisille, 23:8 ja puhui heille sanoen: ”… kuulkaa minua ja taivuttakaa … 23:9 antamaan minulle Makpelan luola, joka on hänen omansa ja on hänen vainionsa perällä. Täydestä hinnasta hän antakoon sen minulle perintöhaudaksi teidän keskuudessanne.” 1 Moos 49:31: ”Siihen on haudattu Aabraham ja hänen vaimonsa Saara, siihen on haudattu Iisak ja hänen vaimonsa Rebekka, ja siihen minäkin hautasin Leean”. Sanaa Šeol ei käytetä perheen haudasta kuten esim. Jeesus haudattiin Josef Arimatialaisen perheelleen hankkimaan hautaan, jonka hän luovutti Kristuksen käyttöön. – Vaikka monet vainajat on haudattu tiettyihin hautoihin tai vuoren seinämiin kaivettuihin hautoihin, kaikki kuolleet ovat kuitenkin samassa haudassa, Hadeksessa. Siis heidän ruumiinsa ovat.

    Ihmisen kuollessa hänen henkensä (spirit, pneuma) kuitenkin nousee taivaaseen Jumalan tykö. Kun ihminen kutsutaan ylösnousemukseen, hän nousee ylösnousemusruumiissa (henkiruumiissa). En usko, että varsinaista ruumista edes herätetään, tärkein on hänen henkensä. Saar 12:7 ”Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin”. Kaikkien kuolleiden henget ovat Jumalan luona taivaassa. Raamattu ei kerro tästä enempää. Ovatko henget tietoisessa olomuodossa vai tiedottomina odottavat ylösnousemusta? Pidän uskottavana, että nämä henget nousevat aikanaan ylös joko ensimmäiseen ylösnousemukseen tai viimeiseen, tuomion ylösnousemukseen. Uskontunnustus puhuu ruumiin ylösnousemuksesta, mutta ei ruumis nouse ylös, eihän siitä ole useinkaan mitään jäljelläkään. Kun Jeesus tulee toisen kerran, ensimmäiseen ylösnousemukseen pääsevät heräävät ja nousevat Jeesusta vastaan ’pilviin’. Jeesusko olisi ainoa henki ja ylösnouseet fyysisissä ruumiissa olisivat häntä vastassa pilvissä?

    Ilmestyskirja:  20:13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. – Ilmestyskirjassa kerrotaan kuinka ylösnousemusta varten mereen kuolleet nousivat merestä samoin kuin Tuonelassa olevat ja Kuolemassa olevat. Tämä on kuvaannollista ilmausta. Edellä kirjoitinkin, että kaikkien kuolleitten henget ovat Jumalan luona taivaassa; ei ole mitään tarvetta kerätä luita merestä tai lukemattomista haudoista. Monestahan ei ole jäljellä yhtään mitään – paitsi täydellinen henki taivaassa.

    Ylösnousemusruumis on henkiruumis: Mat  22:30 ”Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa”. – Enkelithän ovat henkiä. Raamattu opettaakin, että ” Apt 24:15 ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.”

    Ilmestyskirja 20:14: ”Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi”.

    Tuonela on muinaissuomalaisen perinteen ja maailmankuvan mukaan kuolleiden valtakunta tai asunto tuonpuoleisessa. Muinaisten suomalaisten uskomuksissa kuolleet vaeltavat tuonelassa varjomaisina haamuina. Hyvien ja pahojen kohtalo on samanlainen. Kuolleiden kiusana oli Tuoni ja hänen vaimonsa Tuonetar. Toisinaan elävät ihmiset saattoivat käydä tuonelassa hakemassa tietoja tai loitsuja. Matka tuonelaan vaati viikkokausien vaelluksen erämaan poikki ja lopulta tuonenvirran ylittämisen lautturin avustuksella. Šamaanit pääsivät Tuonelaan vaipumalla transsitilaan ja huijaamalla vartijoita. Elias Lönnrotin kokoamassa Kalevala-eepoksessa koetaan tuonelanmatka. Tarusankari Väinämöinen tekee onnettoman retken tuonelaan ja onnistuu lopulta pakenemaan elävien maahan muuttumalla käärmeeksi”.

    On yllättävää, että suomalainen raamatunkäännös turvautuu vanhoista suomalaisista uskomuksista peräisin olevaan nimitykseen Tuonelaan. KR 1933/38 kääntää heprean sanan Šeol ja kreikan sanan Hades molemmat nimellä Tuonela. Sen sijaan Gehennasta käytetään sanaa Helvetti.  Englanninkieliset Raamatun käännökset käyttävät sanaa Hades G86. Ei löydy englanninkieleenkään omakielistä vastinetta. Hades sisältää samankaltaista, mutta Kreikan kansanmytologiaa kuin kotimainen Tuonelakin. Jehovan todistajat määrittelevät sanan näin: ”Šeol eli Haades ei siis ole mikään kirjaimellinen paikka, jolla olisi tietty sijainti. Se on kuolleen ihmiskunnan yhteinen hauta, kuvaannollinen paikka, jossa suurin osa ihmisistä nukkuu kuoleman unta”. Raamattuhan todistaa, että kuolleet eivät tiedä mitään: Saarnaaja 9:5 ”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu”. – Ihmiset ovat aika lailla sekaisin kun he miettivät rakkaiden kuolleidensa kohtaloa. He mielellään näkevät, että kuolleet on haudattu perhehautaan, jonne he vievät kukkia vainajien muistoksi. Itse vainajat ovat heidän mielestään taivaassa. Eräässä amerikkalaisessa ohjelmassa perheessä käytiin keskustelua kuolleesta omaisesta ja perheen äiti väitti, että kuollut seuraa heidän toimiaan taivaasta käsin. Kuolleiden kohtalon ymmärtäminen vaikeutuu jos kuollut on hukkunut valtameren syvyyksiin tai sodassa pommi on hänet tuhonnut ilman että mitään on jäänyt ruumiista jäljelle.

    Keskiajalla katolinen kirkko piti ihmiset kurissa ja Herran pelossa kuvailemalla helvetin kauhuja. Syntiset ihmiset saattoivat joutua sinne ennen kuin mitään tuomiota oli heille lausuttukaan. Ostamalla aneita ihmiset saattoivat estää joutumasta helvettiin tai saattoivat lyhentää kiirastulen polttamista. Raamattu kyllä puhuu helvetistä tai tulisesta järvestä, jonne pahat syntiset saattavat joutua viimeisen tuomion jälkeen mikäli eivät ole katuneet syntejään ja uskoneet Jeesukseen Kristukseen vapahtajanaan.

    Näiden ajatusten myötä palaan itse asiaan:

    Mitä Raamattu tarkoittaa kun se sanoo, että Kuolema ja Haades heitettiin tuliseen järveen? Pyrkiikö Jumala rankaisemaan Kuolemaa ja hautaa? Ovatko Kuolema ja Haades tehneet syntiä Jumalaa vastaan? Tulisen järven rangaistusta kutsutaan nimellä Toinen Kuolema. Pitäisikö sen nimi olla ”Toinen elämä”? Sinne heitetythän eivät koskaan kuole vaan elävät ja kituvat ikuisesti. Siis näin Raamatun sanaa on tulkittu iät ajat.

    Kuolema on vaihe ihmisen (ja tietysti myös eläinten) elämänkaaressa. Jumala loi ihmisen kuolemattomaksi, mutta syntiinlankeemuksen myötä, kuolema tuli viimeiseksi vaiheeksi ihmisen elämää. Ylösnousemuksen myötä kuolleilla on mahdollisuus uuteen elämään, mutta ylösnousemusta seuraava tuomio voi Raamatun mukaan tuoda myös toisen kuoleman, jonka sanotaan olevan ikuisesti jatkuva kidutus tulisessa järvessä.

    Mitä siis Kuoleman ja Haadeksen heittäminen tuliseen järveen tarkoittaa?

    Tämä jae on mielestäni selvä osoitus ainoastaan siitä, että Kuolema ja Haades ovat tästä lähtien tarpeettomia. Ihmiskunnassa ei kukaan tee enää syntiä; kaikki jäljellä olevat ihmiset ovat saaneet ikuisen elämän. Kun kukaan ei enää kuole, ei hautojakaan tarvita. Kuolema ja Haades kuvaannollisesti tuhotaan.

  • Mikä on Jumalan tahto ihmiskunnan suhteen?

    Jes 14:24 ”Herra Sebaot on vannonut sanoen: Totisesti, mitä minä olen ajatellut, se tapahtuu, mitä minä olen päättänyt, se toteutuu”

    Jes 46:10-11 ”… kaiken, mitä tahdon, minä teen. …Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.”

    1 Tim 2:4 joka [Jumala] tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

    Kaikki tiedämme Raamatusta, että Jeesus halusi kaikessa tehdä Jumalan tahdon mukaisesti.

    Jes 46:10 Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole  tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen.

    1 Moos 1:3 Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus.” Ja valkeus tuli. – Jumala on sanallaan luonut maailman. Aina kun Jumala lausuu jotain tahtovansa, se aina myös toteutuu:

    Jes 55:11 niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.

    2 Piet 3:9 Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.

    Jes 45:6 jotta tiedettäisiin auringon noususta sen laskemille asti, että paitsi minua ei ole yhtäkään: minä olen Herra, eikä toista ole, 7 minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden (engl. evil, calamity, disaster; heb. רַעra`); minä, Herra, teen kaiken tämän.

    Mat 5:44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,

    Luuk 6:3 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

    1 Joh. 4:14 Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.  

    Jumala vakuutti profeettansa Jesajan suulla, että Hän tulee toteuttamaan kaiken tahtonsa mukaisesti. Miksi pyristelisimme tätä päätöstä vastaan? Siksikö, ettemme ymmärrä miten se voisi olla mahdollista? Siksikö, että maailma on niin täynnä syntisiä, jotka Raamatun mukaan tulevat saamaan Jumalan tuomion, ikuisen piinan tulisessa järvessä. – On varmaan aiheellista tutkia ja pohtia tarkemmin mitä Jumala tarkoittaa tuomiolla ja tulisen järven rangaistuksella, ettemme tulkitsisi näitä vastoin Jesajassa ilmoitettua Jumalan tahtoa.

     

    Kenet Jeesus pelastaa?

    Vaihtoehto 1: Koko maailman

    Seuraavassa on joitakin Raamatunjakeita, joissa todetaan Jeesuksen olevan koko maailman vapahtaja.

    ”Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. (1 Joh 4:14)

    ”Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh 1:29).

    ”Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien”. (1 Joh. 2:2)

    ”joka [Jumala] tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. (1 Tim. 2:3-4).

    ”ja he sanoivat naiselle: ”Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja.” (Joh 4:42).

    1.Tim. 4:10 Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.

    Em. jakeen 4:10 mukaan Jumala on kaikkien ihmisten pelastaja, erityisesti uskovien.  Pelastaako Jeesus siis todellakin kaikki ihmiset vaikka kuinka syntisiä olisivat? Jakeen voi tulkita myös niin, että uskovat ilman muuta saavat pelastuksen ja kaikilla maailman ihmisillä on sama mahdollisuus (jos he vain uskovat).

    Jeesus on uskovien vapahtaja, se on selvä. Ettäkö Hän olisi KAIKKIEN ihmisten vapahtaja? Siis kaikkien! Kyllähän Jumala sanoo tahtovansa, että kaikki pelastuisivat, mutta voisiko olla mahdollista, että kaikki, ihan jokainen ihminen, saisi vapautuksen synneistään – halusi tai ei?  1.Korinttolaiskirjeessä puhutaan puhdistavasta tulesta, joka tuo pelastuksen. Ei kaikille, vaan niille, jotka ovat rakentaneet ‘taloaan’ ainakin jossain määrin Kristuksen perustalle.

    Tiit 1:10 Sillä paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen joukossa;

    Siis, tällaisia on kaikenlaisten ihmisten joukossa, mutta varsinkin… Jos tätä vertaa   1 Tim 4:9-10, jossa puhutaan Jumalan pelastuksesta ja nimenomaan siitä, koskeeko se kaikkia (ihan kaikkia), vaiko varsinkin uskovia, mutta myös muita. On kolme mahdollista tulkintaa: 1) Pelastus koskee vain uskovia 2) Pelastus koskee erityisesti uskovia, mutta yhtä lailla muitakin 3) Pelastus koskee ilman muuta uskovia, mutta myös muita ”tietyin edellytyksin”.

    Itse kallistun kolmannen vaihtoehdon puoleen. Katson sen tarkoittavan tätä: Pelastus koskee kaikkia ihmisiä, jotka ovat ainakin jossain elämänsä vaiheessa rakentaneet uskoaan Kristuksen varaan, mutta erityisesti uskovia. Tämä sillä varauksella, että kyseisille ihmisille on riittävän kattavasti tiedotettu evankeliumin sisältö. Silloin vastuu pelastuksesta siirtyy hänelle. Hän voi uskoa tai jättää uskomatta.

    Sellainenkin ihminen voi pelastua, joka ei ole koskaan edes kuullut Kristuksesta, kunhan vain lain teot ovat hänen sydämessään. Room 2:14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki 15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä 16  sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. 

    Entä jos ihmiset eivät usko Jumalan tahtovan pelastaa heidät? Jospa ihmiset eivät ole koskaan kuulleetkaan Jumalastamme Jehovasta? Jumala voisi, jos tahtoisi, saattaa itsensä ja tahtonsa kaikkien ihmisten tietoon! Mutta vain pieni osa miljardien ihmisten suuresta joukosta ylipäätään edes tuntee kristittyjen Jumalan.  Niistäkin, jotka tuntevat, pieni osa tuntee Jumalan tahdon.

    Mutta ihmiset eivät noudata Jumalan tahtoa! Jos ihminen uskoo saavansa syntinsä anteeksi Jeesuksen lunastusuhrin perusteella ja katuu pahoja tekojaan, hän pelastuu eikä joudu viimeisellä tuomiolla kokemaan toista kuolemaa. Entä jos ihmiset eivät edes ymmärrä tehneensä syntiä? Ihmisten, niin teologien kuin sanan kuulijoidenkin mielestä on selvää, että katumaton syntinen pahantekijä joutuu ikuiseen piinaan tulisessa järvessä eli kokemaan nk. toisen kuoleman. Tämä on täysin selvin sanoin sanottu Raamatussa ja vielä moneen kertaan. Vai onko?

    Pelastusta on haluttava.  Ilm 22:17 ”Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.”

    Em. jakeesta käy ilmi, että kaikille tarjotaan pelastusta jos vain … Pelastuminen ei edellytä paljon, mutta kuitenkin jotain tärkeää; ihminen pelastuu jos vain hän haluaa ottaa ilmaiseksi ’elämän vettä’, tai ’astua ovesta’, joka on Kristus. Pelastumista on haluttava. Jer 29:13 sanoo: ”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne”. Täytyy siis tehdä jotain sen saavuttamiseksi. Asian voi kääntää toisinkin päin; jos ei tee em. tavoin – astu Kristuksen ovesta tai juo elämän vettä ilmaiseksi – ei pelastu. Heb 11:6 ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee [ikuisella elämällä] ne, jotka häntä etsivät.” Etsimistä vielä helpottaa, että Kristus suorastaan vetää kaikkia puoleensa: Joh 12:32 ”Ja kun minut ylennetään maasta [nousen kuolleista], niin minä vedän kaikki tyköni.”

    Vaihtoehto 2: Koko maailman kaikki uskovat

    Joh 3:16 ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”.

    Sen sijaan, että Jeesus ottaisi pois koko maailman ihmisten synnit ja saattaisi heidät näin pelastukseen, Joh. 3:16 täsmentäen Jumalan lupausta: yksikään ihminen joka uskoo, ei huku, vaan hän saa iankaikkisen elämän. Kun edellä oli jakeita, joiden mukaan koko maailma pelastuisi (universalistisen tulkinnan mukaan: koko maailman kaikki ihmiset), niin Joh 3:16 mukaan pelastuminen edellyttää, että ihminen uskoo Jeesukseen!

    Jos löytyykin jakeita, joiden perusteella voi tulkita koko maailman tulevan pelastetuksi ja saavan ikuisen elämän, niin vastaavasti on Raamatussa jakeita, jotka todistavat pelastuksen olevan ehdollinen. Tällainen on eräs Raamatun tunnetuimmista jakeista Joh. 3:16: jokainen pelastuu, joka vain uskoo Jeesukseen Kristukseen. Tarkistin vielä mitä Strong’s sanoo: πιστεύω pisteúō; from G4102 to have faith (in, upon, or with respect to, a person or thing), i.e. credit; by implication, to entrust (especially one’s spiritual well-being to Christ): —believe(-r), commit (to trust), put in trust with.

    Voisiko olla mahdollista, että Raamatussa on ristiriitaa, jakeita, jotka ovat toisiaan vasten? Lähtökohtahan on, että Raamattu ei voi olla itsensä kanssa ristiriitainen. Jos siis on jakeita, jotka näyttävät olevan vastakkaisia, miten ratkaisisimme tulkintaongelman? Kunpi tulkinta on oikea? Kuten tässä tapauksessa: pelastaako Kristus todella kaikki maailman ihmiset vai ainoastaan ne, jotka uskovat Häneen ja huutavat Hänen nimeään avuksi? Tätä joudun vielä miettimään ja tutkimaan kirjoitusteni edistymisen myötä. Nyt sanoisin esillä olevasta esimerkistä, että ratkaisu löytyy vertaamalla jakeita ja toteamalla kumpi on tulkintavapaampi.

    Joh 3:16:ssa sanotaan … ”ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi…”  Tässä on selvä ehto ja vaatimus. Pelastus ja ikuisen elämän saaminen edellyttää uskoa. Tämän mukaan kaikki eivät suinkaan pelastu. Entä sitten Joh 2:2, jossa sanotaan: ”hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien”. Tämänkin voisi tulkita niin, että Jeesus on sovittanut koko maailman ihmisten synnit ja näin he kaikki pelastuvat. Jakeen voi kuitenkin tulkita niin, että Kristus on sovittanut kaikkien synnit ja he kaikki voivat pelastua, jos vain uskovat, että Kristus on näin tehnyt heidän puolestaan.

    Toisen Raamatunlause-esimerkin mukaan ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset palastuvat”. Eikö siis Jumalan tahto toteudukaan jos vain osa ihmisistä pelastuu? Tässä ei ole kysymys siitä, että Jumala ei kykenisi pelastamaan joka ikistä ihmistä, vaikka sitten väkisin niin kuin Paavalikin käännytettiin. Uskon niin, että Jumala tekee pelastumisen kaikille ihmisille mahdollisimman helpoksi. Maailmaa koetellaan taivaasta lähetetyillä vitsauksilla ja jokaisella ihmisellä on Herran vihan päivänä monta mahdollisuutta huutaa vain yksi tarvittava sana pelastuakseen – Jeesus (tai Jehova).

    Päästäkseni selvyyteen kumpi tulkinta on oikein, tutkin mitä sanaa on käytetty kun Raamatussa puhutaan Jumalan tahtomisesta. Sana on θέλω (thelō) Strong’s G2309 ja se esiintyy 212 kertaa UT:ssa. Strong’s kuvailee sen merkitystä; to be resolved or determined, to purpose, mutta myös; to desire, to wish. Käännöstyön vaikeutta kuvaa se miten eri tavoin esim. Raamatunjae 1 Tim 2:4 on käännetty. Onko koko ihmiskunnan pelastuminen Jumalan vakaa tahto vai kuuluisiko se kääntää “Jumalasta olisi kiva jos kaikki ihmiset pelastuisivat”?  Kun tutkii em. 212 jaetta, on useimpien kohdalla kyse todellisesta tahtomisesta. Esimerkiksi Luuk 13:31: “Just at that time some Pharisees approached, saying to Him, “Go away, leave here, for Herod wants to kill You.”     – Tottakai Herodes todella halusi tappaa Jeesuksen eikä vain toivoisi sen tapahtuvan.

    Toinen esimerkki: Luuk 18:41, jossa sokea anoi Jeesukselta apua ja Jeesus vastasi: “What do you want me to do for you?” And he [sokea] said, “Lord, I want to regain my sight!” – Kuka epäilee, etteikö sokea todella tahtonut saada näkönsä takaisin?

    Mitä tapahtuu kun Jumala tahtoo? Jesaja vastaa: 46:10-11 ”Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. … Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen”. – Jos Jumala kerran vakuuttaa, että Hän tulee tekemään tahtonsa mukaisesti eli pelastamaan kaikki ihmiset, niin kysymys kuuluu: miten se voi tapahtua kun Raamatussa edellytetään uskoa, jotta ihminen pelastuisi? No, ne ihmiset, jotka uskovat, pelastuvat uskonsa vuoksi (Jumalan tulen puhdistettua heidät) ja ei-uskovat pelastuvat, koska Jumala pakottaa heidät tuntemaan synnilliset tekonsa ja katumaan niitä (kuten tapahtui Saulille eli Paavalille). Jälkimmäisen joukon tuli voi olla paljon ankarampaa ja pidempikestoista kuin ensimmäisen joukon. Saatan kuvitella kuinka A.Hitler ja J.Stalin pitävät toisiaan kädestä kiinni ja parkuvat rukoillen armoa Jumalan tulen korventaessa heitä henkisesti.

    Pelastuminen on ihmisten osalta tärkein tapahtuma, vaikka kovin harva sitä ajattelee elämänsä aikana. Toki Jumalakin suhtautuu tähän kysymykseen täydellä vakavuudella, joten kysymyksessä on todellinen tahtominen ei pelkästään, että Jumala toivoo, ”desires”.

    Raamatun mukaan viimeisellä tuomiolla tuomiolle joutuvat jaetaan kahteen ryhmään; ne, joiden nimet ovat kirjoitetut elämän kirjaan, saavat suoralta kädeltä elämän, kun taas toiset, joiden nimiä ei ole elämän kirjassa, joutuvat kärsimään tuomion. Mahdollisesti on erilaisia tuomioita, eri pituisia rangaistuksia ”tulisessa järvessä”. Viimeisessä luvussa pohdin tulisen järven rangaistusta. Onko se pelkästään ikuinen rangaistus ja onko tulinen järvi konkreettinen vai kuvaannollinen ilmaus. Onko siihen joutuvien osalta pelastuminen lopullisesti menetetty?

    Room 8:20-21 ”Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen”.

    Jumala tässä ilmoittaa, että [koko] luomakunta on vastoin omaa tahtoaan alistettu katoavaisuuden alle, mutta tulee vapautetuksi turmeluksen eli synnin orjuudesta (KJV bondage of corruption) Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Mutta, eikö suurimman osan luomakuntaa kuulukaan saada kadotustuomiota syntiensä vuoksi ja joutua kitumaan rangaistukseksi tulisessa järvessä ikuisesti? Roomalaiskirje lupaa luomakunnalle toivoa, mutta monissa paikoin Raamattua toivon sijaan luvataan kadotusta, itkua ja hammasten kiristystä, ikuista eroa Jumalan kirkkaudesta jne.

    Jumala siis loi ihmiset ja Hän alisti heidät ’katoavaisuuden’ alle. Vanhemmat englanninkieliset käännökset kuten KJV käyttävät sanaa vanity, jota voisi luonnehtia paitsi turhamaisuudella, myös oman edun tavoittelulla, elämisellä tämän maailman menon mukaan. Jumala myös varmisti, että ihmisten joukossa on vanhurskaita, jotka ovat Hänen valittujaan.

    Tästä tulenkin tärkeään päätelmään; Jumala teki omassa viisaudessaan tärkeän kahtiajaon luomakuntansa suhteen. Olemme myös lukeneet kuinka Jumala antoi uskoa kullekin oman harkintansa mukaisen määrän. Pelastusta ajatellen ihmiset lähtevät eri viivalta kilvoittelemaan ikuisen elämän palkinnosta. Pakostakin tulen siihen loppupäätelmään, että Jumala korjaa tilanteen viimeisen tuomion yhteydessä ja tarjoaa pelastuksen saamisen helpoksi. Raamatusta tiedämme jo, että pelastumiseen riittää kun huutaa yhden sanan: Jeesus!

     

    Usko pelastuksen pohjana. Apt 17:31 ”Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.”

    Jumala on määrännyt ihmisen (miehen) ylimmäksi tuomariksi. Kristus tuomitsee koko ihmiskunnan oikeamielisesti. Raamatussa todetaan tuomion perustuvan kunkin ihmisen tekoihin. On erilaisia tekoja ja niin ollen erilaisia tuomioita. Se on varmaa, että tuomiot ovat oikeamielisiä. Moni syntinen puhdistuu teoistaan ja saa elämän. En kuitenkaan usko universalismiin, jonka mukaan kaikki ihmiset lopulta pelastuvat. Tämän luvun toisessa jaksossa Viimeinen tuomio käsittelen 1. Korinttolaiskirjeessä esiin tuotua Jumalan puhdistavaa tulta, joka tutkii ja puhdistaa ihmisen synnit. Ihmiset voivat näin pelastua, monetkin syntiset, mutta edellytyksenä näyttäisi olevan, että ko. ihminen on ‘rakentanut talonsa’ Kristuksen varaan.

    1 Kor 3:11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. 12 Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. δοκιμάζω dokimázō: to test, examine, prove, scrutinise (to see whether a thing is genuine or not), as metals 14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; 15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

    Jumalan puhdistava tuli, josta luemme 1. Korinttolaiskirjeen 3. luvussa, on koetteleva, testaava, tutkiva, mutta ei kuluttava.

    Kuluttava tuli καταναλίσκω katanalísko consume utterly, completely, entirely, to the fullest extent.

    Heb 12:29 sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. On siis tehtävä ero tutkivan ja puhdistavan sekä toisaalta kuluttavan ja rankaisevan tulen välillä.

    Jos ihminen ei ole ’rakentanut taloaan’ Kristuksen perustalle, ei edes heinistä tai oljista, silloin tuli ei olekaan tutkiva ja puhdistava vaan kuluttava. Näin tulkitsen kahden tulen eron.

    Efe 2:8 ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –”

     

    Ihmiskunnan tulevaisuus

    Ylösnousemusruumis ja ihmisen tulevaisuus: Raamattu kertoo Kristuksen ylösnousemusruumiista, että siinä Jeesus saattoi liikkua vapaasti, jopa seinien ja ovien läpi sekä siirtyä paikasta toiseen tuossa tuokiossa. Jeesus saattoi myös ottaa lihallisen ihmisruumiin, jotta Tuomas voisi todeta ristiinalitsemisen jäljet hänen käsissään. Onko ihmisten ylösnousemusruumis samanlainen? Olen aika varma, että ainakin ensimmäisen ylösnousemuksen osallisilla on samanlainen ylösnousemusruumis kuin Jeesuksella. He nousevat ylös pilviin Jeesusta vastaan. Sehän ei ole mahdollista liharuumiilla.

    Seuraavassa mitä tärkein lupaus, joka koskee uskovien ihmisten tulevaisuutta.

    Raamatussa todetaan: 1 Joh 3:2 Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen [Jeesuksen] kaltaisikseen (phaneroō eimi homoios autos), kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. – Kun ajattelemme miten ihmeellinen ja täydellinen ihminen Jeesus Kristus oli eläessään maan päällä, voiko ihmisellä olla korkeampaa haavetta kuin tulla hänen kaltaisekseen?

    Ensimmäisen ylösnousemuksen osalliset saavat paljon muitakin kykyjä ja mahtavia voimia uskon perusteella. Näistä kerron artikkelissa Ihminen- jumalolento.

    Jumala koettelee ja kurittaa omiaan jo näiden eläessä eikä heidän tarvitse enää osallistua viimeiseen tuomioon. 1 Kor. 11:31 Mutta jos me [valitut, kutsutut] tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; 11:32 mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. – Tuomitsemista tarkoittava sana on kreikaksi κρίνω krinō. Kun Jumalan seurakunta on tuomittavana, siihen sisältyy Herran kuritusta. Kurituksen sisältö taas on ojennusta ja moitteita väärästä käytöksestä. Kuritus on kreikaksi παιδεύωv paideuo, joka Strong’sin mukaan sisältää seuraavia luonnehdintoja: educate, discipline (by punishment): chasten, instruct, learn (to cause one to learn), teach. Edelleen, Jumala ojentaa tuottamalla kärsimystä, tuskaa tai suuriakin menetyksiä. Seurakuntaa ei sisällytetä samaan joukkoon muun mailman kanssa. Lue tarkemmin artikkelissa: https://salatturaamattu.fi/mita-on-jumalan-kuritus/

    Jumala työskentelee jatkuvasti, ihmisille iloa ja rauhaa mutta varmasti myös työtä. Kun Jumala on työskennellyt pitkän aikaa, myös Jumalalla on rajoituksensa: kaikkea ei voi saada siinä silmänräpayksessa valmiiksi. Joh 5:17 Mutta Jeesus vastasi heille: ”Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä”.

    Joh 14:12 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö.

    Mitä ihmiset tekevät Jumalan Uudessa Maailmassa? Uskallan väittää, että he eivät vain istu pilven reunalla, vaan he tekevät työtä. Sen todistaa 1 Kor 3:9 ”Sillä me olemme Jumalan työtovereita”.

  • Ihminen, Jumalan kuva ja Jumalan työtoveri

     

    Mitä tarkoittaa, että Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen?

    Jumalan ennaltamäärääminen ja ennaltavalinta

    Tahtooko Jumala kaikkien pelastuvan?

    Kutsuminen ja vetäminen

    Viimeiset ajat

    Lopun ajan suuri eksytys

    Viimeinen tuomio

    Miksi Jumalan sana on niin monitulkintaista?

    Kuolema kuolee

    Jumala on rakkaus ja oikeudenmukaisuus

    Ihminen ylösnousemuksen jälkeisessä Uudessa maailmassa

     

     

    Mitä tarkoittaa, että Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen?

    1 Moos 1:26 Ja Jumala sanoi: “Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat. 27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.”

    Psalmi 8:6 kertoo millainen ihminen oli Jumalan luotua hänet: “Ja kuitenkin sinä teit hänestä lähes jumal’olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella;” – Näistä katkelmista voimme päätellä ihmisen saavan takaisin ’jumalolentoa’ muistuttavan kirkkauden Jumalan valtakunnassa.

    Jumala loi ihmisen, miehen ja naisen, kaltaisekseen. Tarkemmin sanottuna ’kaltaiseksemme’. Kenelle Jumala näin sanoi? Keiden kaltaiseksi ihminen luotiin? Maailmassahan ei sen alussa ollut kuin Jumala ja hänen luomiaan enkeleitä.

    Tarkoittaako Jumalan ja enkeleiden kaltaisuus ulkonäköä vai henkisiä ominaisuuksia vai kenties molempia? Ihmiskunta on syntiinlankeemuksen jälkeen degeneroitunut eikä sillä ole Jumalan antamia ominaisuuksia paljoakaan tallella. Jeesus sanoi eläessään maan päällä olevansa yhtä Jumalan kanssa. Hän siis oli jo eläessään Jumalan kuva. Hänellä oli käytössään suuret vallat, mm. parantaa sairaita ja jopa herättää kuolleista. Jeesus kuitenkin todisti, että hän ei itse tehnyt näitä tekoja, vaan Jumala. Joh. 14:10 “Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.” Kun Jeesus oli noussut kuolleista, Raamattu kertoo, että hän oli henkiruumiissa; Jeesus pystyi kulkemaan seinien lävitse ja ilmestymään opetuslapsilleen sen jälkeen fyysisessä ruumiissa. Epäuskoinen Tuomas saattoi omin käsin kokeilla Jeesuksen käsissä ja jaloissa olevia ristiinnaulitsemisen jälkiä. Jeesus saattoi ilmestyä opetuslapsille eri hahmoissa ja missä paikassa hyvänsä.

    Jeesus myös kertoi opetuslapsille, millaisia mahtavia voimia heillä voisi olla käytössään, jos he vain uskoisivat “edes sinapinsiemenen verran”.

    Ilmestyskirja kuvailee Kristuksen ulkoista olemusta hänen tullessa toisen kerran maan päälle: 1:14 “Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; 2:18 Ja Tyatiran seurakunnan enkelille kirjoita: Näin sanoo Jumalan Poika, jolla on silmät niinkuin tulen liekki ja jonka jalat ovat niinkuin kiiltävä vaski.” Danielin kirjan 10. luvussa Daniel näyssä tapaa taivaallisen enkeliruhtinaan, jota kuvaillaan näin: 10:6 “Hänen ruumiinsa oli kuin krysoliitti, hänen kasvonsa olivat kuin salaman leimaus, hänen silmänsä kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin kiiltävän vasken välke; ja hänen sanojensa ääni oli kuin suuren kansanjoukon pauhina.”

    Mat 13:43 “Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.” Danielin kirjan 12. luvussa 12:2 kerrotaan ylösnousemuksesta: “Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen. 3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.”

    Jumala on luonut maailmassa elävät eläimet ja ihmiset. Näistä ihminen on ainoa, joka voi tuntea Jumalan ja pyrkiä hänen yhteyteensä. Eläinten ymmärrys on paljon rajoitetumpaa kuin ihmisen. Olen usein ihmetellyt kuinka eläimet, kuten pieni koirani Donna, voivat tuntea kiintymystä ja jopa rakkautta sekä muita tunteita, – enemmänkin kuin ihmiset. Silti koiralla, eikä muillakaan eläimillä, ei ole mahdollisuutta ikuiseen elämään.

    Saar 3:21 “Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?” Raamattu vastaa kysymykseen, mihin ihmisen henki menee hänen kuoltuaan? Se käy ilmi Stefanuksen viimeisistä sanoista: Apt 7:59 “Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: Herra Jeesus, ota [vastaan] minun henkeni!”

    Ihminen ei kuitenkaan ole korkein Jumalan luomista. Jumala loi ennen ihmistä lukemattoman määrän enkeleitä, joiden tehtävänä on toteuttaa Jumalan tahto. Jumala ei ainakaan Raamatun mukaan ole luonut enkeleitä omaksi kuvakseen, toisin kuin ihmiset.

    Mikä tulee olemaan ihmisten ja enkeleiden suhde tulevassa uudessa maailmassa? Kun Jumala loi ihmiset kaltaisekseen, se tarkoittaa, että Jumalalla on mielessään tehtäviä ihmisille. Tehtäviä tulevassa maailmassa, kun ihminen on vapautunut synnin asettamista rajoituksista ja saanut itselleen kaiken sen toimintakyvyn mistä Kristuskin puhui.

    Ihmisellä on erityisasema Jumalan suunnitelmissa. Sen tiedämme jo siitä, että taivaassa ihminen, Jumalan Poika, käyttää kaikkea Jumalan valtaa.

    Heb 1:13 “Kenelle enkeleistä hän [Jumala] koskaan on sanonut: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi? 2:7 Sinä teit hänet [Kristuksen] vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, kirkkaudella ja kunnialla sinä hänet seppelöitsit, ja sinä panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja;”

    Heb 2:16 “Sillä ei hän [Kristus] ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen [ihmiset] hän ottaa huomaansa.”

    Enkeleistäkin Raamattu käyttää nimitystä Jumalan pojat: Job 38:7 “kun kaikki aamutähdet iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?” Muutama jae aiemmin Jumala kysyy Jobilta maailman luomisesta: 38:4 “Missä olit silloin, kun minä maan perustin?” Maailman luomisen jälkeen Jumala sitten loi ihmisen.

    1 Moos 5:1 Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi. 1:27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Kol 1:15 “hän [Kristus] on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen [arvossa] ennen kaikkea luomakuntaa.” Kolossalaiskirje kuitenkin täsmentää tavalla, joka vaatii tarkempaa selvittämistä: “1:16 Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, 17 ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.”  Raamattu käyttää sanontoja ’hänessä’ tai ’häneen’ tai ’hänen kauttaan’; esim. Efe 1:4 “niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,” Hänessä eli Jumalan Pojassa oli koko maailma tuleva Jumalan yhteyteen. Jeesus Kristus oli tuleva koko uuden maailmanajan luojaksi ja siksi on oikein sanoa, että “kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, 17 ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.”

    2 Kor 4:4 “niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” Hebrealaiskirje kuvaa Jeesusta 1:3 “ja joka, ollen hänen [Jumalan] kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa,” – Näistä jakeista käy ilmi, että Jumala loi ihmisen kuvakseen. Toiseksi, myös Kristus on näkymättömän Jumalan kuva. Kuinka voisi toisin ollakaan, onhan hän ihminen. Jumala, Kristus ja ihmiset ovat siis toistensa näköisiä. Tarkoittaako tämä, että kaikki nämä ovat oikeasti saman näköisiä vai onko kyseessä kuvaannollinen ilmaus? Raamattuhan kertoo, ettei kukaan ole nähnyt Jumalaa, joka on henki. Ainakin Jumalan osalta kyse ei ole Jumalan ja ihmisen fyysisestä samanlaisuudesta; kyse on varmaankin siitä, että Jumala loi ihmisen luonteeltaan kaltaisekseen. Raamattua lukiessani olen löytänyt kuvauksia Jumalasta, jossa on esiintynyt monia ihmismäisiä käyttäytymispiirteitä. Jumala vihastuu, leppyy, katuu jne.

    Kristus oli ollessaan maan päällä aivan tavallisen ihmisen kaltainen. Jesaja kuvaa Jumalan poikaa 53:2 “Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.” Kun Jeesus tulee toisen kerran, on kuvaus kirkastetusta Jumalan pojasta mitä loistokkain: Ilm 1:14 “Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki; 15 hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.”

    Uudessa maailmassa viimeisen tuomion jälkeen, ihmiset eivät ole nykyisen kaltaisessa alennustilassa. Heidät on palautettu siihen tilaan, johon Jumala ihmisen loi. Tärkeämpi kysymys on kuitenkin, mihin tehtäviin Jumala tulee ihmisiä käyttämään. Raamatusta käy ilmi, että Jumala työskentelee jatkuvasti, välillä toki leväten. Ihmisistä tuleekin Jumalan työtovereita.

     

    Jumalan ennaltamäärääminen ja ennaltavalinta

    “niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä [Kristuksessa] valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,” (Efe 1:4-5)

    Efesolaiskirjeen alussa kirjoittaja Paavali todistaa, että Jumala oli valinnut ’meidät’ t.s. Efesoksessa asuvat uskovat, joille Paavali osoittaa kirjeensä: “Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa.” Kysymyksessä on Jumalan ennaltatietämisestä alkava ketju, jota Roomalaiskirje kuvaa: Room 8:29-30 kertoo meille, “Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.” – Jo ennen ikuisia aikoja Jumala teki suunnitelman tulevaisuudesta. Paitsi fyysisen maailman suunnitelmaa ja maailman luomista, Jumala loi enkelit apulaisikseen. Jumala myös suunnitteli ihmiskunnan luomisen ja Poikansa sen syntitaakan lunastajaksi ja tulevan maailman johtajaksi Jumalan yhteyteen.

    Jumala siis määräsi edeltäkäsin Jeesuksen tehtävän sekä joukon edeltätuntemiaan uskovia Kristuksessa Poikansa kaltaisiksi.

    Efe 1:5 ja 11 julistavat, “…edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen [Jumalan] yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan… Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan.” – Jumalalla oli siis ennakkosuunnitelma kaikesta. Sen toteuttamiseksi Jumala teki työtä kaiket päivät. Kuusi päivää hän työskenteli ja seitsemäntenä Jumala lepäsi. Kuinka pitkiä olivat nämä Jumalan päivät, emme tiedä. Todennäköisesti hyvin pitkiä, miljoonia vuosia, ehkä peräti miljardeja.

    Heb 1:5 “Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin; ja taas: Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän on oleva minun Poikani?” – Huomaatteko, että tässä Jumala puhuu futuurissa; Minä olen oleva hänen Isänsä… Miksi Jumala ei sano: Minä olen hänen isänsä. Jumalahan on Raamatun mukaan Jeesuksen isä ja Jumala saattoi Marian raskaaksi Pyhän hengen voimalla. Jeesus ei ollut saanut vielä tässä vaiheessa Jumalalta ikuista elämää eikä Jumala ollut korottanut Jeesusta Kristukseksi ja Herraksi. Vasta kuolemallaan Jeesus lunasti paikkansa Jumalan valtaistuimella.

    Ennaltamäärääminen tulee UT:n puolelta kreikankielisestä sanasta G4309 προορίζω proorizō, joka tarkoittaa

    1. to predetermine, decide beforehand
    2. in the NT of God decreeing from eternity
    3. to foreordain, appoint beforehand

    “etukäteen määräämistä”, “ennalta päättämistä”. Ennaltamäärääminen tarkoittaa siis, että Jumala määrää haluamansa asiat etukäteen. Mitä Jumala määräsi etukäteen? Room 8:29-30 mukaan Jumala määräsi ennalta sen, että tietyt henkilöt tulisivat hänen Poikansa kaltaisiksi, kutsutuiksi, vanhurskautetuiksi, ja kirkastetuiksi.

     

    Tahtooko Jumala kaikkien pelastuvan?

    Jumala määrää ennalta, ketkä ainakin pelastuvat. Se ei tarkoita sitä, että muut olisivat määrätyt kadotukseen, tuhoutumaan tulisen järven ikuisissa liekeissä.

    Monet raamatunkohdat kertovat Kristukseen uskovien olevan valittuja:

    Mat 24:22 “Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.

    24:31 Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.

    Room 8:33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

    11:5 Samoin on nyt tänäkin aikana olemassa jäännös armon valinnan mukaan.
    6 Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo.
    7 Miten siis on? Mitä Israel tavoittelee, sitä se ei ole saavuttanut, mutta valitut ovat sen saavuttaneet; muut ovat paatuneet,

    11:28 Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden.

    Efe 1:11 Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltämäärätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,

    Kol 3:12 Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,

    1 Tim 5:21 Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen ja valittujen enkelien edessä, että noudatat tätä, tekemättä ennakolta päätöstä ja ketään suosimatta.

    2 Tim 2:10 Siitä syystä minä kärsin kaikki valittujen tähden, että hekin saavuttaisivat pelastuksen, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, ynnä iankaikkisen kirkkauden.

    Tiitus 1:1 Paavali, Jumalan palvelija ja Jeesuksen Kristuksen apostoli Jumalan valittujen uskoa ja sen totuuden tuntemista varten, joka on jumalisuuden mukainen,

    1 Piet 1:1 Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, valituille muukalaisille, jotka asuvat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa,
    1:2 ja jotka Isän Jumalan edeltätietämisen mukaan ovat Hengen pyhittämisen kautta valitut Jeesuksen Kristuksen kuuliaisuuteen ja hänen verellänsä vihmottaviksi. Lisääntyköön teille armo ja rauha.

    2:9 Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa;

    2 Piet 1:10 Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea;”

    Ennaltamääräämisoppia vastustetaan sentähden, että se koetaan epäreiluksi. Miksi Jumala on jo etukäteen valinnut jotkut, ja jättänyt muut valitsematta? Kuka voi sanoa, että hän on ansainnut tulla valituksi ja pelastetuksi. Roomalaiskirjekin sanoo: 3:12 “kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” Me kaikki olisimme ansainneet Jumalan rangaistuksen. Kukaan ei ansaitse teoillaan mitään Jumalalta; niinpä kukaan ei voisi esittää vastalausetta, jos Jumala ei valitsisi häntä.

    Kuitenkin, Jumala itse asiassa tahtoo, että kaikki pelastuisivat. Joh 3:17 “Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.” 1 Tes 5:9 “Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.”

    Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan 1 Tim 2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.”

    Jos Jumala kuitenkin pelastaa kaikki ihmiset? Joko Jumalan tulen avulla tai sitten Jumala päästää Tuliseen järveen tuomitut pois kitumasta, kun rangaistus on täytetty. Armahtaako Jumala kaikki ihmiset, Adolf Hitlerinkin? Kristus itse ylösnousemuksensa jälkeen valitsi Paavalin apostolikseen. Paavalilla oli tärkeä viesti kuolemaan liittyen: 1 Kor 15:21 “Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. 22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,”

     Kysymys: Voisiko Jumala tai Kristus pelastaa kaikki ihmiset, vaikka väkisin? Näinhän Kristus teki Paavalille, joka oli kristittyjen suurin vainooja. Apostolien teot kertoo kuinka Saulus, sittemmin tunnettu nimellä Paavali “puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan” (9:1) kunnes Kristus ilmestyi Damaskoksen tiellä; Saulus sokeutui muutamaksi päiväksi ja koki täydellisen kääntymyksen kristittyjen vainoojasta Kristuksen uskon ja Jumalan valtakunnan puolestapuhujaksi. Jos Jumala voi käännyttää pakolla yhden ihmisen, kuka epäilee, ettei hän pystyisi tahtoessaan käännyttää väkisin vaikka koko ihmiskunnan? Ja Jumalahan tahtoo kaikkien pelastuvan! Paavali, joka koki tällaisen käännytyksen todistaa, ettei Jumala valehtele: Tiit 1:2 “apostoli sen iankaikkisen elämän toivon perusteella, jonka Jumala, joka ei valhettele, on luvannut ennen ikuisia aikoja”

    Jos Jumala onkin ennalta päättänyt joidenkin osalta heidän valituksi tulemisensa, on jokaisella ihmisellä valinnan vapaus – kaikki Jeesukseen Kristukseen uskovat pelastuvat: Room 10:9 “Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; 10 sillä
    sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Joh 6:40 “Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”

     

    Kutsuminen ja vetäminen

    Pelastumiseen liittyy myös Jumalan kutsuminen ja vetäminen. Jeesus itse sanoi: Joh 6:44 “Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Roomalaiskirje 8:28-29 puhuu kyllä kutsumisesta, “jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut” ja sen jälkeen seuraa vanhurskauttaminen ja kirkastaminen. Mihin väliin sijoittuu vetäminen? Jumala on ennalta määritellyt ne ihmiset, jotka hän kutsuu. Kaikki eivät joko kuule kutsua tai eivät sitä noudata. Jos noudattavat kutsua, Jumala vetää heidät puoleensa. Monet noudattavat ja näitä valittuja Jumala opettaa, joskus kovallakin kädellä. Heb 12:6 “sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.”

    Onko Jumala jo etukäteen päättänyt kaikkien ihmisten kohtaloista? Miksi Jumala ennalta määrää ihmisen kohtalon?

    Miksi Jumala on valinnut tietyt ihmiset pelastumaan?

    Miksi Jumala on antanut uskoa eri ihmisille eri määrän? Jos joku on saanut vähän tai ei lainkaan, hän ei edes huomaa pyytää lisää. Onko reilua, että tästä johtuen osa pelastuu, loput eivät? Eikö olisi reilumpaa antaa kaikille samat lähtökohdat?

    Jumala kasvattaa ja kurittaa valittujaan.

    Monet ovat kutsutut mutta harvat [ennalta] valitut. (Mat 22:14)

    Kaikki ovat syntiä tehneet:
    Room 2:12 “Sillä kaikki, jotka ilman lakia ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia hukkuvat, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;
    3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
    5:12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.”

    Room 3:10 niinkuin kirjoitettu on: Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
    11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa; 12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.”

    Onko niin, että synnin palkka on kuolema (ensimmäinen kuolema) ja se on jokaisen ihmisen kohtalo, mutta toinen kuolema… eikö se kuuluisi kaikille, koska kaikki ovat tehneet syntiä?

    1 Tim 4:10 “Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.

    Mitä tarkoittaa ’varsinkin uskovien´? Ainakin se tarkoittaa sitä, että uskovat pelastuvat? Senhän Jumala on selvästi luvannut. Entä sitten ne ihmiset, joiden usko on kovin vähäistä ja horjuvaa ellei peräti olematonta? Miten he voisivat pelastua?

    Room 12:3:ssa Paavali tuo esille oleellisen seikan: ”… minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.” – On loogista ajatella, että se ihminen, joka on saanut Jumalalta paljon uskoa, elää elämäänsä Jumalan tahdon mukaisesti ja näin tulee pelastumaan. Ja päinvastoin, vähän tai ei lainkaan uskoa saanut, elää elämänsä tämän maailman menon mukaan eikä edes halua kuulla puhuttavan pelastuksesta.

    Miten Jumala, tai itse asiassa Kristus, jolle Jumala on antanut tuomiovallan, tulee huomioimaan tuomitsemisessa tällaiset vähän uskoa saaneet?

    Jumala luo ihmisiä eri tarkoituksiin. Jumalaa on kuvattu savenvalajaksi, joka tekee savesta astioita niin tavallista käyttöä varten, mutta myös juhlakäyttöön: Room 9:20 “Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: Miksi minusta tällaisen teit? 9:21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? Jaloa käyttöä varten tehdyt astiat ovat vertauskuvia valituista ihmisistä ja halpaan käyttöön tarkoitettuja ihmisiä on paljon enemmän – heitä, joita ei ole ennalta valittu.

    Jos Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat, niin miksi Jumala ei anna kaikille samalla mitalla? Armahtaako Jumala kuitenkin kaikki loppujen lopuksi?

    Jumala haluaa kaikkien pelastuvan. Hän on valmis armahtamaan kaikki. Jumala on sovittanut ihmiskunnan itsensä kanssa Kristuksen kautta (2 Kor 5:18). Jakeessa 20 Paavali vetoaa: “Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa.” Ja vielä: 6:1 “Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.” – Jumala on valmis armahtamaan, vaikka koko ihmiskunnan. Mitä tapahtuu, jos ja kun ihmiskunnan suuri enemmistö ei halua armahdusta?  Ei tarvitse osata oikeita sanoja, ei valita oikeata kirkkoa. Ei mikään kirkko, ei mikään seurakunta voi sanoa: meillä on oikea usko, vain meidän uskomme mukaan voit olla varma pelastuksesta. Kun Jumala tarjoaa sovinnon kättä ja armahdusta, ainoa vaatimus on, että ihminen pyytää sitä; Jeesus Kristus armahda! Tai: Jumala armahda! Muutoin Jumalan tarjoama armo jää turhaksi.

    Ihmisellä on elämänsä aikana mahdollisuus valita; valita usko ja sen perusteella Jumalan armo ja armosta pelastus. Jokainen, joka huutaa Jumalan nimeä, pelastuu. Vaikkei elämässään uskoisi päivääkään, mutta viimeisellä hetkellä huutaa “Jeesus auta!” niin hän pelastuu. Jokaisella on tämä mahdollisuus, mutta Raamattu kertoo viimeisistä ajoista, jolloin monet ahdistukset jatkuvasti koettelevat ihmiskuntaa, että suuri osa ei kadu eikä huuda Jumalaa avukseen. Päinvastoin, he vain kiroavat heitä kohtaavia onnettomuuksia. Ilm 16:11 “ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet tehneet parannusta teoistansa.” Pitäisikö Jumalan armahtaa tällaisetkin ihmiset? Eikö Jumala osoita mitä suurinta armoa, kun hän armahtaa pahimmatkin epäuskoiset, jotka vasta kuoleman edessä nöyrtyvät ja sanovat, “Jeesus armahda”. Kun Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat, on pelastuminen hädän hetkellä tehty todella helpoksi.

     

    Lopun ajan suuri eksytys

    Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, (2 Tes 2:11).  Sillä vääriä Kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.”  (Mat 24:24) Miksi Jumala tekee näin? Yleensähän se on saatana, joka pyrkii eksyttämään ihmiskuntaa, mutta nyt sen tekee Jumala.  Jumala itse lähettää väkevän eksytyksen. Eikö Jumalan pitäisi vahvistaa ihmisiä kestämään vääriä eksytyksiä? Tämä väkevä eksytys on ilmeisesti väärä Kristus, niin kuin jakeen lopussa sanotaan. Tämä väärä Kristus on Raamatun mukaan antikristus. Vääriä Kristuksia oli jo Paavalin aikana, mutta ei niin mahtavaa kuin tämä lopun ajan antikristus. Pyhä henki on pidätellyt antikristuksen ilmestymistä, mutta kun se poistuu, antikristus tulee tehden suuria ihmetekoja. Jopa valitutkin erehtyvät uskomaan antikristuksen ja ’väärän profeetan’ ihmeisiin.

    Miksi Jumala lähettää tämän suuren ja väkevän eksytyksen? En osaa sanoa muuta syytä kuin, että Jumala koettelee omiaan ja erottaa jyvät akanoista.  2 Tessalonikalaiskirje ohjeistaa:

    2:3 “Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi,
    4 tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
    5 Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille?
    6 Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.
    7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää,
    8 niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
    9 tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
    10 ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.
    11 Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
    12 että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.”

    Se päivä ei tule ennen kuin luopumus tapahtuu. Luopumus uskosta vai totuudesta? Jos luovut uskosta, ei totuudellakaan ole enää väliä. Jos ensin luovut totuudesta, olet samalla luopunut uskosta.

    Ilmestyskirja kuvaa lopun ajan seurakuntia. Luvussa 3 Kristus sanoo Filadelfian seurakunnalle 3:11 “Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi. 12 Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.” – Joka voittaa eli pitää Kristuksen uskon, häneen Kristus “kirjoittaa Jumalan nimen ja uuden Jerusalemin”. Uskossaan pysyvä, johon luopumus ei tehoa, pelastuu ja pääsee Jumalan uuteen valtakuntaan, kun Jumala laskeutuu alas uuden Jerusalemin mukana.

    Toisenlainen on Laodikean seurakunta. Seurakuntalaiset katsovat olevansa rikkaita, heillä on maallista hyvää, jonka hankkiminen on tärkeämpää kuin oikea usko. 3:16 “Kristus sanookin heille: Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos.”

     

    Miksi Jumalan sana on niin monitulkintaista?

    Jo Jeesuksen aikana juutalaiset oppineet riitelivät Vanahan Testamentin kysymysten oikeasta tulkinnasta. Fariseukset ja Saddukeukset olivat mm. eri mieltä kuoleman jälkeisestä elämästä. Asia ei muuttunut miksikään Jeesuksen kuoleman ja taivaaseen astumisen jälkeen. Kristillisiin seurakuntiin muodostui koulukuntia opillisista kysymyksistä. Vuosisatojen aikana tilanne vain paheni. Kirkolliskokoukset muotoilivat uskontunnustuksia opin selkiyttämiseksi. Niin kiivasta oli ’oikean’ opin varjeleminen, että toisinajattelevat oli lupa tappaa. Oppi kolmiyhteisestä Jumalasta ja Kristuksen kaksiluonto-oppi ovat vieläkin kirkkojen virallisia oppeja – huolimatta Raamatun moneen kertaan toistamasta sanomasta, että Jumala on yksi ja Jeesus Kristus on Jumalan poika, jonka Jumala on tehnyt Herraksi ja Kristukseksi.

    Olisihan Jumala suuressa viisaudessaan osannut tehdä sanansa yksiselitteisemmäksi ja tulkintavapaaksi jos olisi halunnut. Mutta ei. Jumala vieläpä lähettää lopun aikana suuren ja väkevän eksytyksen, niin että jopa valitut luopuvat pois oikeasta opista. Jumala vieläpä antoi maailman saatanan hallittavaksi ja saatana tekee kaikkensa, että totuus ei tulisi julki.

    Jumala on antanut uskoa ihmisille epätasaisesti, toisille vähän, toisille paljon. Jos ihmisellä ei ole uskoa, ei hänellä ole kiinnostustakaan ratkoa uskon kysymyksiä. Tällaiset ihmiset ovat saatanan johdettavissa etsimään maallisia nautintoja.

    Miksi Jumala toimii näin? Raamattu puhuu taidollisista ihmisistä. Erityisesti Danielin kirjassa korostetaan taidollisten (KJV puhuu viisaista, wise) merkitystä:
    11:33 “Ja taidolliset kansan seassa opettavat monta, mutta heitä sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa.
    12:3 Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.
    12:10 Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.”

    Jumala on varmasti tietoinen tilanteesta ja antaa suunnitelmansa toteutua oikeudenmukaisesti ja rakkaudella luomakuntaansa kohtaan.

     

    Viimeiset ajat

    Viimeiset ajat koskevat aikaa Jeesuksen taivaaseen astumisesta nykyaikaan ja lähitulevaisuuteen. Danielin näyssä kysyttiin 12:6 “Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun? 7 Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät. 9 Niin hän sanoi: Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti. 10 Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.”

    Olemme juuri nyt jakeen 7 kertomassa ajankohdassa, jolloin pyhän kansan eli Israelin yhden osan hajaannus on päättynyt. Jo Mooseksen aikana ennustettiin 5 Moos 4:30 “Kun olet ahdistuksessa ja kaikki tämä kohtaa sinua aikojen lopussa, niin sinä palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä.”

    Apt 2:17 “Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, ja nuorukaisenne näkyjä näkevät, ja vanhuksenne unia uneksuvat.
    18 Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat.
    19 Ja minä annan näkyä ihmeitä ylhäällä taivaalla ja merkkejä alhaalla maan päällä, verta ja tulta ja savupatsaita.
    20 Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.
    21 Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.”

    Miten Kristus viimeistä tuomiota jakaessaan suhtautuu niihin ylösnousseisiin, jotka ovat kuolleet jo aikaisemmin, siis ennen ahdistuksen aikaa ja Herran päivää? Sen tiedämme, että Jumalan tuli koettelee heidät. Tilanne on uskoakseni aika lailla samankaltainen; jos ihmisestä löytyy edes vähäinen usko Jumalaan ja ihminen on edes jossain määrin rakentanut elämänsä (’talonsa’) Jumalan tai Kristuksen varaan, Jumalan tuli polttaa hänet puhtaaksi ja hän pelastuu, ikään kuin tulen läpi (1 Kor 3:15). Katoliset uskovat ja kutsuvat tätä tulta kiirastuleksi. Katolisten kiirastuli polttaa ihmisiä heti kuoleman jälkeen, kun Jumalan tuli, josta kirjoitan, polttaa ihmisiä vasta viimeisen tuomion antamisen jälkeen. Katoliset uskovat pääsevänsä taivaaseen sen jälkeen, kun kukin on selvinnyt omasta kiirastulestaan. Entä miten käy niiden ihmisten, jotka ovat selvinneet Jumalan puhdistavasta tulesta? Pääsevätkö he sen jälkeen taivaaseen?

     “että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen” (2 Tes 2:12)

    Keitä tuomio koskee? Tämän jakeen mukaan niitä, jotka ovat kuulleet pelastuksen evankeliumin, mutta eivät ole uskoneet. He ovat pitäneet kiinni vanhoista uskomuksistaan eli mielistyneet vääryyteen. Vääryys:δικα adikía, from G94; (legal) injustice (properly, the quality, by implication, the act); morally, wrongfulness (of character, life or act):—iniquity, unjust, unrighteousness, wrong.

     

    Jumala on rakkaus ja oikeudenmukaisuus

    Job 34:12 Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.”

    Saatat kuitenkin sitkeästi jankuttaa, että Raamattu niin selvästi sanoo, että…. Ajattelepa kuitenkin tätä: Onko Jumala rakkaus, jos hän toteuttaa konkreettisesti tulisen järven kidutusrangaistuksen? Kuvittelepa, että itse olet saanut hyväksyvän tuomion ja päässyt Jumalan paratiisiin. Et löydä paratiisista omia lapsiasi. Kysyt enkeliltä missä he ovat ja saat kuulla, että heitä kidutetaan ikuisesti tulisessa järvessä. Etkö pyydäkin Jumalalta, että hän olisi armollinen ja mieluummin hävittäisi lapset ikuisesti kuin kiduttaisi heitä tulisessa järvessä? Vastaako Jumala sinulle, että “sinähän monien muiden mukana vaaditte tulisen järven rangaistusta kaikille pahoille, ja sinun poikasihan valehteli (Ilm 21:8) monessa yhteydessä”. Ilm 21:8 luettelee niiden syntisten ryhmät, jotka joutuvat tuliseen järveen: KR38: 21:8 “Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” KJV “But the fearful, and unbelieving, and the abominable, and murderers, and whoremongers, and sorcerers, and idolaters, and all liars, shall have their part in the lake which burneth with fire and brimstone: which is the second death. – Tässä on niin suuret syntiset kuin vähäpätöisetkin yhdistetty samaan rangaistukseen. En kuitenkaan saata uskoa, että pelokas vanha mummo ja valheita lipsauttava ihminen olisivat ikuisesti saatanan ja hänen apureidensa kanssa tulisessa järvessä.

     

    Ikuinen ja ikuisuus Raamatussa

    αἰών aiōn G165

    1. for ever, an unbroken age, perpetuity of time, eternity
    2. the worlds, universe
    3. period of time, age

    αἰών ain, ahee-ohn’; from the same as G104; properly, an age; by extension, perpetuity (also past); by implication, the world; specially (Jewish) a Messianic period (present or future):—age, course, eternal, (for) ever(-more), (n-)ever, (beginning of the , while the) world (began, without end). Compare G5550.

    Sana aiōn merkitsee Strong’s mukaan ikuisuutta (perpetuity of time, eternity). Jos se merkitseekin myös maailmoja (worlds, universe) niin mikäs siinä, mutta on Raamatunkohtia, joissa voi käyttää ’ikuisuutta’ ja toisia kohtia, joissa on tarkoitettu pitkää, mutta kuitenkin rajoitettua aikakautta, maailmankautta.

     Raamattu puhuu ikuisesta rangaistuksesta, mutta myös siitä kuinka Jumalan ja Kristuksen kunnia on iankaikkinen. Esim. Room 11:36 Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.” 

    Virheelliset Raamatunkäännökset alkoivat satoja vuosia sitten. KJV ja uusi NKJV saattoivat puhua maailmoista. KR 33/38 kääntää esimerkiksi: Heb 1:1 “Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, 2 on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.”  KJV kääntää näin: “Hath in these last days spoken unto us by his Son, whom he hath appointed heir of all things, by whom also he made the worlds;” Jotkut muut käännökset saattavat käyttää world -sanan tilalla universe -sanaa.

    KJV käyttäessään monikkomuotoa worlds, on kuitenkin oikeammassa kuin kuin monet muut, mutta ei silti ole löytänyt oikeata sanaa. Oikeampi sana kuvaamaan Jumalan luomistyötä olisi ’maailmankausi’. “Raamatussa on tunnistettavissa viisi eri maailmankautta (kreik. aion). Mm. kreikkalaiset ajattomuuden filosofiat ovat aikojen kuluessa hämärtäneet tämän termin alkuperäismerkitystä ja niin se on tullut nykyisin useassa kohdin korvatuksi epämääräisillä ilmaisuilla kuten Iankaikkisuus”, ikuisuus” tai maailma”.

     Konkordanttinen Raamatunkäännös kääntää Heb1:2 käyttäen world(s) sanan tilalla sanaa eons seuraavasti: “in the last of these •days speaks to us in a Son, Whom He -°appoints enjoyer of the allotment of all, through Whom He also makes the eons;”

    ’Ikuisuuden’ kääntämisongelma koskee sekä Vanhan Testamentin owlam-sanaa että Uuden Testamentin kreikankielistä sanaa aion. Raamattu ei tunne ikuisuutta samalla tavoin nykyihmiset, vaan koko raamatun kehityskulku toteutuu Jumalan ennakkosuunnitelmassa peräkkäisinä maailmankausina.

    Room 11:36 “Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.” Iankaikkisesti on tässä kreikaksi αἰών aiōn. Konkordanttinen käännös (CLV) Rom 11:36 seeing that out of Him and through Him and for Him is •all: to Him be the glory for the eons! Amen!  http://www.konkordanttiset.fi/tag/maailmankausi/

    Room 16:27 “Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen.” Sanonta “aina ja iankaikkisesti” on virheellinen. Se pyrkii luomaan käsityksen päättymättömästä ikuisuudesta. Oikea käännös on “maailmankaudesta maailmankauteen” tai “aionien aioneiden ajan”. Englanniksi: for the eons of the eons.

     

    Maailma, ikuisuus, iankaikkisuus, maailmanaika? Tällaisia ilmauksia käytetään yleisesti Raamatunkäännöksissä. Kaikki pohjautuvat kreikankieliseen ilmaukseen aion ja adjektiiviin aionion. Hepreankielinen vastine on owlam. Kaikki em. ilmaukset tarkoittavat kuitenkin eripituisia, kenties pitkiäkin aikajaksoja, jotka kuitenkin ovat päättyviä. Niillä on alkuhetki ja loppu.

    Kun opetuslapset kysyivät Kristukselta ”Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” (Mat 24:3), tarkoittivatko kysyjät maailman lopulla koko maapallon täydellistä tuhoutumista? Raamattuhan kertoo viimeisistä ajoista kuvaten niitä, kuinka 2 Piet 3:10 Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Kysymys ja vastaus tarkoittavat kuitenkin vain nykyisen maailmanajan päättymistä. Kun tämä maailmanaika päättyy, alkaa uusi maailmanaika, Kristuksen Tuhatvuotinen valtakunta. Sen jälkeen alkaa jälleen uusi maailmanaika, jolloin viimeinen tuomio on annettu ja Jumalan valtakunta sekä Uusi Jerusalem laskeutuvat itse Jumalan kanssa maan päälle.

     

    Viimeinen tuomio

    Lopun aikaa käsittelevissä kirjoituksissani ole pohdiskellut, mikä on Jumalan viimeinen tuomio. Kautta aikain monet ihmiset ovat uskoneet Raamatun kirjaimelliseen sanaan “tulisesta järvestä,” jossa syntiset saavat kitua ikuisesti. Palaan tähän kysymykseen ikuisesta rangaistuksesta hieman myöhemmin ja pyrin osoittamaan, että kysymys on virheellisestä käännöksestä. Raamattu kuvaa lopun aikaan sijoittuvia rangaistuksia myös ”syväksi pimeydeksi” yms.

    Ketkä eivät joudu tuomittaviksi viimeisellä tuomiolla?

    Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.”  (Joh 5:24)

    Yleisesti ajatellaan, että kaikki joutuvat viimeiselle tuomiolle. Aiemmin olen kirjoittanut, että Kristuksen Tuhatvuotisen valtakunnan kanssahallitsijat eli ensimmäisen ylösnousemuksen osalliset pyhät, eivät ”joudu maailman kanssa tuomittavaksi.” 1 Kor 11:32 ”mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi.” Laajentaako Johanneksen lausuma vielä entisestään tätä joukkoa, joka ei joudu tuomittavaksi? Jos he ovat osallisia ensimmäisessä ylösnousemuksessa, silloin he kuuluvat mainitsemaani ryhmään. Jos he jostain syystä eivät sisälly ensimmäisen ylösnousevien joukkoon (vaikka siksi, että sen on määrä olla ’pieni joukko’) niin he kuitenkin uskon puolesta sisältyvät niihin pelastuviin, joita ei tuomita viimeisellä tuomiolla. Käsitykseni mukaan, he osallistuvat tuomiokäsittelyyn, mutta uskon perusteella he saavat vapauttavan päätöksen.

    Jos he uskostaan huolimatta ovat eläneet synnillisesti, millaisen Jumalan puhdistavan tulen käsittelyn he saavat? Jumalan puhdistava tuli puhdistaa pois ihmisen synnit. Käsittely saattaa olla pidempi ja tuskallisempi sen mukaan miten synnillistä elämää ihminen on elänyt.

     

    Ikuinen rangaistus. Viimeisen tuomion rangaistus on lähes aina käännetty olevan ’ikuinen’. Tuomitut heitetään Tuliseen järveen, jossa he saavat kärsiä ikuisesti. Ilm 20:10 “Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.” Kapinan johtajat heitetään tuliseen järveen, jossa heitä vaivataan yöt ja päivät, aina ja iänkaikkisesti. KJV käyttää sanontaa … and shall be tormented day and night for ever and ever. Kreikankielinen teksti sanoo tämän asian: εἰς τοὺς αἰῶνας τῶν αἰώνων, jonka voisi suomentaa “maailmanajasta maailmanaikaan.”

    Myös orjuuden on Raamatussa sanottu kestävän ikuisesti. Orjan korva painettiin ovenpieltä vasten ja naskalilla pistettiin korvalehteen reikä orjan merkin kiinnittämistä varten. Raamattu sanoo orjan olevan ikuisesti omistajansa omaisuutta. ’Ikuinen’ on  hepreaksi owlam. Velkaantunut ihminen saattoi myydä itsensä orjaksi ja näin työllä maksaa velkansa pois. Ikuiseksi kuvattu orjuus oli kuitenkin kestoltaan määräaikainen ja päättyi seuraavan riemuvuoden koittaessa. Näin meneteltiin ainakin itsensä orjuuteen myyneiden kanssa. Sodassa orjaksi otettuja ei ehkä kohdeltu samalla tavoin.

    Kun keskiajalla tulivat ensimmäiset kansankieliset Raamatunkäännökset, oli papistolla ongelma: siihen asti Raamattu oli ainoastaan latinaksi ja papit saarnoissaan saattoivat esittää siitä millaisia tulkintoja tahansa ilman, että kuulijat itse saattoivat tarkistaa asiaa Raamatusta. Papit olivat käyttäneet tilaisuutta hyväkseen ja maalanneet Tulisen järven helvetistä kuvan ikuisen kidutuksen paikkana. Papit myivät Jumalan anteeksiantoa ja keräsivät suuria rahasummia aneina, joilla kuolemanjälkeisiä tulisia rangaistuksia voitiin saada lievennetyksi.

    Todettakoon vielä lopuksi, että juutalaiseen uskoon sisältyvä Jumalan ikuinen rangaistus kesti vain yhden vuoden.

     

    Kuolema kuolee

     Ilm 20:14 “Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.”  – Jos siis Kuolema heitetään tuliseen järveen, mikä on tämän toimenpiteen tarkoitus? Ei suinkaan ikuinen kidutus tulisessa järvessä, vaan Kuolema tuhotaan. Kuolemaa ei enää tarvita. “Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema” (1 Kor 15:26). Kun Kuolemakin on kuollut, ei kenenkään tarvitse enää kuolla, ei ensimmäistä kuolemaa eikä toista kuolemaa. Syntiset ovat saaneet rangaistuksensa ja Jumalan maailmassa on vain ikuisesti eläviä Jumalan lapsia.

    Mitä tapahtuu tuliselle järvelle sen jälkeen, kun Kuolema viimeisenä on heitetty sinne ja Kuolema on kuollut? Kuulostiko vähän hullulta? Kuolema on kuollut! Ei kuolemaa itse asiassa heitetä mihinkään järveen. Kuolema ei voi kuolla, mutta se tulee tarpeettomaksi, kun kenenkään ei tarvitse kuolla, koska syntiä ei enää tehdä. Kuoleman kuoleminen tai häviäminen tulisessa järvessä on kuvaannollinen ilmaus kuolemailmiön katoamisesta maailmassa.

    Entä sitten, jäivätkö toiseen kuolemaan tuomitut syntiset ihmiset edelleen kitumaan tuliseen järveen? Entäpä jos tulinen järvi on heidänkin osaltaan vain kielikuva tuhoutumisesta? Yhden tulkintavaihtoehdon mukaan, ne syntiset, jotka eivät saa osakseen Jumalan puhdistavaa tulta, vaan joutuvat “tulisen järven” nimellä kutsuttuun toiseen kuolemaan, tuhoutuvat eli lakkaavat olemasta. Kun Raamattu puhuu ikuisesta rangaistuksesta, näin todellakin on. Tuhotut ihmiset ovat ikuisesti kuolleita ja heistä ei ole jäljellä mitään. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta Jumalan yhteyteen toisin kuin niillä ihmisillä, jotka ovat puhdistuneet Jumalan puhdistavassa tulessa. Monet uskovat suorastaan tuntuvat vaativan, että Jumala kiduttaisi pahoja syntisiä loppumattomasti tulisessa järvessä. He tuntevat tyytyväisyyttä, että paha saa palkkansa ja ”itku ja hammasten kiristys” on koitunut ikuiseksi rangaistukseksi näille tuomituille. Ikuinen ero Jumalan yhteydestä on jo sinällään suurin mahdollinen rangaistus ihmiselle eikä kidutus tulisessa järvessä voi rangaistusta enää suurentaa. Ikuinen elämä Uudessa maailmassa, Jumalan Paratiisissa on taas suurin mahdollinen palkinto minkä ihminen voi saavuttaa.

     

     

    Ihminen ylösnousemuksen jälkeisessä Uudessa maailmassa

    Ilmestyskirja kertoo kuinka Jumalan taivas ja Uusi Jerusalem laskeutuvat maan päälle ja itse Jumala ja Jeesus Kristus istuvat siellä valtaistuimillaan.

    Ihminen saa suuret voimat ja voi tehdä mahtavampiakin tekoja kuin Jeesus. Mikä voi mahtavampaa kuin vaikkapa herättää kuollut elämään?

    Jeesus sanoi: Joh 14:12 “Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,”

    Raamattua lukiessamme olemme huomanneet kuinka Jeesus eläessään, paransi sairaita, ajoi pois riivaajahenkiä, jopa herätti kuolleita takaisin elämään. Muutoin Jeesus eli tavallisten ihmisten tavoin, esimerkiksi hän saattoi väsyä. Noustuaan kuolleista Jeesus sinä aikana, kun hän oli maan päällä, saattoi kulkea seinien läpi ja lukittujen ovien lävitse. Hän saattoi siirtyä paikasta toiseen yhdessä hetkessä. Hän saattoi ilmestyä aivan tuntemattoman näköisenä. Hän saattoi olla fyysisessä ruumiissa mm. esitellessään Tuomaalle ristiinnaulitsemisen jälkiä käsissään ja jaloissaan tai hän saattoi ilmestyä ihmisille henkenä.

    Mitä Jeesus kertoi apostoleille siitä, millaisia voimia heillä voisi olla: Mat 17:20 “Niin hän sanoi heille: Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi  uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta.”

    Jeesus on tällä hetkellä Jumalan kaikkea valtaa käyttävä ihminen taivaassa. Hänen valtaistuimensa on Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Millainen on Jeesuksen Kristuksen asema Uudessa maailmassa? Ilmestyskirjasta tiedämme, että Uudessa maailmassa on kaksi valtaistuinta, Isän ja Pojan. Olen tulkinnut Jeesuksen aseman sellaiseksi, että hän ei Uudessa maailmassa käytä samalla tavalla toimeenpanovaltaa kuin nyt kun viimeisten päivien ahdistuksen ajat ja Herran päivä on tulossa. Siihen ei ole tarvettakaan, koska maailmassa on silloin ainoastaan ihmisiä, jotka ovat Jumalan kuvia niin kuin ihmisen osa olikin alun perin. Kaikki ovat Jumalan työtovereita työskennellen ahkerasti niin kuin Isäkin, toteuttaen Jumalan heille antamia tehtäviä. Uudessa maailmassa Kristus on Jumalan Ylipappi.

    Uusi maailma on ihana rauhan paratiisi. Mutta, oletteko ajatelleet, että luodessaan ihmisen Jumalan tarkoitus oli nimenomaan saada itselleen suuri joukko luotettavia työtovereita. Minkälaisia tehtäviä Jumala on suunnitellut tälle uudelle työtovereiden joukolle? Emme tunne Jumalan suunnitelmaa vielä. Sen tiedämme, että Jumala on antava työtovereilleen käyttöön ne mahtavat voimat, joihin Jeesus viittasi. Jos ihmiskunnan olisi tulevaisuudessa määrä vain viettää rauhallista elämää paratiisissa, ei ihminen tarvitsisi tällaisia voimia. Tulevat tehtävät varmaankin edellyttävät tällaisia voimia. Mihin tehtäviin Jumala tarvitsee meitä? Lähettääkö Jumala lähettää ihmisiä valloittamaan itselleen uusia maailmoita?

     

     

     

  • Jumalan tuli

    Kuluttava tuli. Ilm 20:9 Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa katesthiō G 2719 heidät.

    Ilm 11:5 Ja jos joku tahtoo heitä [Jumalan kahta todistajaa] vahingoittaa, lähtee tuli heidän suustaan ja kuluttaa heidän vihollisensa; ja jos joku tahtoo heitä vahingoittaa, on hän saava surmansa sillä tavalla. NASB: And if anyone wants to harm them, fire flows out of their mouth and devours their enemies; so if anyone wants to harm them, he must be killed in this way.

    5 Moos 4:24 Sillä Herra, sinun Jumalasi, on kuluttava tuli, kiivas Jumala. 9:3 Niin tiedä nyt, että Herra, sinun Jumalasi, käy sinun edelläsi niinkuin kuluttava tuli; hän hävittää heidät ja nöyryyttää heidät sinun edessäsi, ja sinä karkoitat heidät ja hukutat heidät nopeasti, niinkuin Herra on sinulle puhunut.

    2 Sam 22:9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä.

    Psa 18:9 Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä. 50:3 Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.

    Jes 30:27 Katso, Herran nimi tulee kaukaa, hänen vihansa leimuaa, ja sankka savu tupruaa; hänen huulensa ovat täynnä hirmuisuutta, ja hänen kielensä on kuin kuluttava tuli.

    Jer 17:27 Mutta jos ette kuule minua ettekä pyhitä sapatinpäivää, vaan kannatte kantamuksia ja kuljette Jerusalemin porteista sapatinpäivänä, niin minä sytytän tuleen sen portit, ja tuli on kuluttava Jerusalemin palatsit, eikä se ole sammuva.” … I will kindle a fire in its gates and it will devour the palaces of Jerusalem and not be quenched (H3518 kâbâh).”

    Jooel 2:3 Sen edellä käy kuluttava tuli, sen jäljissä polttava liekki. Niinkuin Eedenin puutarha on maa sen edessä, sen jäljissä on autio erämaa, eikä jää ketään, joka olisi siltä pelastunut.

    Oba 1:18 Jaakobin heimo on oleva tuli ja Joosefin heimo liekki, mutta Eesaun heimo kuin olki, ja ne polttavat sen ja kuluttavat sen; eikä jää pakoonpäässyttä Eesaun heimosta. Sillä Herra on puhunut.

    Naa 3:15 Siinä on tuli sinut kuluttava, miekka on sinut tuhoava, se on syövä sinut niinkuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit kuin syöjäsirkat, vaikka lisääntyisit heinäsirkkojen tavoin.

    Sak 11:1 Avaa ovesi, Libanon! Tuli on kuluttava sinun setrisi. 12:6 Sinä päivänä minä teen Juudan sukuruhtinaat ikäänkuin tulipannuksi puitten sekaan ja ikäänkuin tulisoihduksi lyhteitten sekaan, ja he kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat yltympäri. Ja Jerusalem saa yhäti asua paikoillansa – Jerusalemissa.
    Kuluttava tuli polttaa ja tuhoaa siihen joutuvat missä tahansa he ovatkin. Voidaan siis aiheesta kysyä: onko tulisessa järvessä palava tuli tätä kuluttavaa tulta? Onko kuluttava tuli pelkästään tuhoavaa, elämän poisottavaa tulta? Em. jakeissa ei mainittu mitään tulisesta järvestä. Kuluttava tuli toimii nopeasti ja sen alle joutuva tuhoutuu nopeasti.

    Sitten on toisenlaista – ainakin vaikutukseltaan – Jumalan tulta, josta olen käyttänyt nimitystä puhdistava tuli, joka puhdistaa ja pelastaa.

    Pelastava ”puhdistava” tuli

    Viimeisen tuomion yhteydessä Jumalan puhdistava tuli koettelee jokaisen.

    Mat 3:11 Minä [Johannes Kastaja] kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.

    1 Piet 1:7 että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

    1 Piet 4:12 Beloved, think it not strange concerning the fiery trial which is to try you, as though some strange thing happened unto you: – Outo suomennos: ”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä [tulista koettelemusta], jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa” – Uskovat joutuvat jo eläessään kohtaamaan Jumalan puhdistavan tulen käsittelyn. Varsin outo sanavalinta suomenkielisessä käännöksessä. Ei ole kysymys mistään luonnonilmiöstä, vaan kuten KJV jo aikoinaan sanoi: … the fiery trial which is to try you, as though some strange thing happened unto you. – Tämä tulinen koettelemus ei polta ihmistä ulkoapäin, vaan sisältä. Se voi kestää jopa vuosia ilman, että ihminen edes ymmärtää mitä on tapahtumassa hänelle. Hän voi kokea monenlaisia koettelemuksia ja menetyksiä vaikkapa taloudellisesti tms. Kun koettelemukset ovat ohi, hän saa rauhan ja ymmärryksen. Asiat saavat uuden tärkeysjärjestyksen. Näin on.

    Pietari selittää, että oikeamieliset kokevat tulen (vertauskuvallisen) koettelemuksen jo eläessään. Miksi näin tapahtuu? Vastaus löytyy Raamatusta; nämä Jumalan valitsemat ihmiset tulevat olemaan ensimmäisen ylösnousemuksen osallisia. He ovat Raamatun kuvaamia pyhiä, jotka tulevat hallitsemaan Kristuksen kanssa tuhannen vuoden ajan. Heidät on puhdistettu ja he saavat ylösnoustessaan henkiruumiin eikä heidän täydy tulla enää tuomittavaksi muiden myöhemmin ylösnousevien kanssa.

    Mar 9:43 Ja jos sinun kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki. Parempi on sinulle, että käsipuolena menet elämään sisälle, kuin että, molemmat kädet tallella, joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen, 44 jossa heidän matonsa ei kuole eikä tuli sammu.

    49 Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava. – Suolaaminen on keino säilyttää raaka-aine myöhempää käyttöä varten, tämän elämän jälkeiselle ajalle. Uhri 2378 θυσία thysia. Mat.9:13 Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: ‘Laupeutta minä tahdon enkä uhria.’ Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.” Mar 12:33 Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit.” – Matteus ja Markus välittävät UT:n evankeliumin sanoman ihmisille; erotuksena lakiliiton uhrikeskeisyydestä korostuu nyt lähimmäisen rakkaus.

    1 Piet 1:7 että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

    1 Kor 3:13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja [Jumalan puhdistava] tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. – Tuli on koetteleva kunkin -siis jokaisen- teot, viimeisenä päivänä. Silloin ratkaistaan mitä kukin on saava palkakseen, miten kunkin ‘rakennus’ kestää.

    Sana tuli πῦρ pyr esimerkiksi Ilm. 21:8 ”Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” – Ratkaistava keskeinen kysymys on: onko tuli konkreettinen tuli vaiko kuvaannollinen tuli. Raamattu käyttää samaa sanaa πῦρ, joten voisi ajatella, että kaikissa tulta koskevissa jakeissa sama sana määrittää tulen laadun. 1 Kor kirjeen tuli on nimenomaan puhdistava tuli, jonka tehtävänä on puhdistaa ihminen kaikesta synnin saastasta. Nämä ihmiset kuitenkin pelastuvat. Ilm 21:8 tuli taas kohdistuu pääosin sellaisiin syntisiin, jotka perinteisesti on laskettu tuliseen järveen joutuviksi, toisen kuoleman rangaistuksen saajien joukkoon. Strong’s toteaakin, että ”of the 500+ times the word ‘fire’ is used in the Bible, hundreds of times the word ‘fire’ is used in a figurative or symbolic sense”.

    Kun Jumalan puhdistava tuli puhdistaa viimeisellä tuomiolla, puhdistettavat ovat henkiruumiissa. He ovat ylösnousseita; Ilm 20:13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Tämä Ilmestyskirjan jae kuvaa sitä miten ylösnousevat kuolleet kerääntyvät kuka mistäkin paikasta.

    1 Kor 3:15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

    1 Kor 3:11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. 12 Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva (δοκιμάζω dokimázō: to test, examine, prove, scrutinise (to see whether a thing is genuine or not), as metals) minkälainen kunkin teko on. 14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; 15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

    G 1381 δοκιμάζω dokimázō: to test, examine, prove, scrutinise (to see whether a thing is genuine or not), as metals

    Jumalan puhdistava tuli, josta luemme 1. Korinttolaiskirjeen 3. luvussa, on koetteleva, testaava, tutkiva, mutta ei kuluttava niille, jotka pelastuvat. Kuinka pitkän aikaa puhdistus kestää? Kukaan ei tiedä. Mahdollisesti eri pitkiä aikoja riippuen siitä paljonko puhdistettavaa on.

    Voisiko tämä tuli olla myös sitä tulta, joka polttaa tulisessa järvessä; jotkut pääsisivät siitä pois pelastuen Jumalan valtakuntaan. Tulinen järvihän on kielikuva siitä koettelemuksesta, jossa ihminen näkee omat syntinsä ja pahat tekonsa ja jonka hän joutuu läpikäymään ennen puhdistumistaan. Toiset joutuisivat olemaan pidempään ennen kuin pääsisivät pois – tai viimein tuhoutuisivat, jos se olisi Kristuksen tuomio.

    Mat 3:11 Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. – Tämä tuli, josta Johannes puhuu kastaessaan ihmisiä parannukseen, tarkoittaa Jumalan puhdistavaa tulta.

    Jes 52:10 ”Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden”. NIV The LORD will lay bare his holy arm in the sight of all the nations, and all the ends of the earth will see the salvation of our God. – Jesaja Jumalan profeettana tiesi paremmin kuin me, jotka muistamme vain ne Raamatun sanat, joissa puhutaan kuolemasta ja tuhosta sekä pahojen ihmisten hävittämisestä. Viimeinen tuomio päättyy siihen, että Jumala pelastaa kaikki tahtonsa mukaisesti ”kaikki maan ääret”: Jumala “joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1 Tim 2:4). Suomalainen käännös ei mielestäni ole onnistunut. Siitä ei ilmene, että autuuden näkemisen sijasta kaikki näkevät nykyaikaisemmalla sanalla sanottuna – pelastuksen.

    Jumala itse vakuuttaa, että hänen tahtonsa ilmaus, Jumalan sana, tekee hänen tahtonsa: Jes 55:11 niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.

    Usko pelastuksen pohjana.  Apt 17:31 ”Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen [Jeesuksen] kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.”

    Jumala on määrännyt ihmisen (miehen) ylimmäksi tuomariksi. Kristus tuomitsee koko ihmiskunnan oikeamielisesti. Raamatussa todetaan tuomion perustuvan kunkin ihmisen tekoihin. On erilaisia tekoja ja niin ollen erilaisia tuomioita. Se on varmaa, että tuomiot ovat oikeamielisiä. Moni syntinen puhdistuu teoistaan ja saa elämän. Tämän luvun toisessa jaksossa Viimeinen tuomio käsittelen 1. Korinttolaiskirjeessä esiin tuotua Jumalan puhdistavaa tulta, joka tutkii ja puhdistaa ihmisen synnit. Ihmiset voivat näin pelastua, monetkin syntiset, mutta edellytyksenä näyttäisi olevan, että ko. ihminen on ‘rakentanut talonsa’ Kristuksen varaan.

    Sana ikäänkuin viittaa siihen, että tuli näiden pelastuvien kohdalla ei ole oikeaa polttavaa tulta, vaan kyse on kuvaannollisesta, symbolisesta tulesta. Jae 15 sanoo: mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi. Sana “vahinkoon” ei oikein selvästi kerro minkälainen vahinko tällaiselle ihmiselle käy. KJV sanoo tässä kohdin “he shall suffer loss”, josta ei myöskään asia selvene. Kreikankielinen sana on G 2210 ζημιόω zēmioō: to injure, i.e. (reflexively or passively) to experience detriment:—be cast away, receive damage, lose, suffer loss. Toisaalta on todettava, että tässä ei myöskään käytetä ilmaisua iankaikkisesta rangaistuksesta (Mat 25:46).

    Millä perusteella Kristus ratkaisee tuomion laadun? Ajattelen näin: jos ihminen on rakentanut ’talonsa’ Kristuksen varaan ja arvokkaista aineista, kuten ”kullasta, hopeasta tai jalokivistä”, tuli koettelee hänen tekonsa, havaitsee ne hyviksi ja hän selviää vähällä, vieläpä saa palkankin. Jos Kristuksella on ollut kovin vähäinen osa ’talonrakennuksessa’, miten hänen käy? Tuli koettelee hänenkin tekojaan; jos teoissa on moittimista, häntä tuli koettelee kovemmin ja hänen talonsa palaa poroksi. Kuitenkin ihminen itse selviää ja pelastuu. Entä jos ihminen ei ole millään lailla käyttänyt Kristusta ’talonsa rakentamisessa’? Elänyt vielä huonoja tekoja tehden. Hänen kohtaloksi tullee tulinen järvi ja tulikiven pitkä ja perusteellinen puhdistus.

    Joh 10:9 Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

    Käsitykseni mukaan, ylösnousseet ovat henkiruumiissa (spiritual bodies), muutkin kuin saatana ja hänen enkelinsä. 1 Kor 15:44 kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. – Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen. Kuinka henkiin tehoaa fyysinen tuli? Vai onko siis olemassa hengellinen tuli, joka tehoaisi hengellisiin ruumiisiin? Heb 12:29 sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. – Jumalan tuli voi olla puhdistava tuli, joka puhdistaa uskovasta synnin ja kaiken epäpuhtaan, kaikki lihan teot. Uskon myös, että Jumalan tuli, joka on henkinen tuli, voi myös tuhota uskoa vailla olevan ihmisen. Jos ihminen on rakentanut elämänsä Kristuksen uskon perustalle, sen uskon määrän mukaan minkä Jumala on hänelle antanut, Jumalan tuli on hänen kohdallaan puhdistavaa tulta.

    Edellä olevan ryhmän tuomittaville on yhteistä, että he ovat rakentaneet elämänsä Kristuksen varaan. Tuli koettelee heidät, mutta he kuitenkin pelastuvat. He ovat niitä, joiden nimet löytyvät elämän kirjasta. Ihmisestä on Jumalalla kaikki tiedot, onhan kunkin ihmisen henki palannut taivaaseen Hänen luokseen. Saar 12:7 Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.

    Ne, joiden nimeä ei löydy elämän kirjasta, heitetään tuliseen järveen.

    On siis oleva kahdenlaista seurausta. Joitakin tuli koettelee, mutta he kuitenkin pelastuvat. Toisen ryhmän kohtalona on tulla heitetyksi tuliseen järveen. Jos Jumalan puhdistava tuli polttaa synnin teot pois niin entä sitten kadotustuomion saavien ihmisten kohdalla? Onko heitä polttava tuli aivan oikeaa tulta?

    Kristus antoi Ilmestyskirjan tulevaisuutta koskevat näyt Johannekselle symboleina ja vertauskuvina, se on selvää. Entä sitten Ilmestyskirjan lopussa, luvuissa 19-21, joissa puhutaan kadotukseen joutuvien kohtalosta; ikuisesta piinasta tulisessa järvessä? Monien mielestä kuvaus on selkeydessään aivan varmasti kirjaimellisen totta. Nytkö siis pitäisi vaihtaa tulkinta vertauskuvallisesta kirjaimelliseen?

    5 Moos 4:24 Sillä Herra, sinun Jumalasi, on kuluttava tuli, kiivas Jumala. Jesaja puolestaan sanoo: 30:27 Katso, Herran nimi tulee kaukaa, hänen vihansa leimuaa, ja sankka savu tupruaa; hänen huulensa ovat täynnä hirmuisuutta, ja hänen kielensä on kuin kuluttava tuli.

    Kun Jesaja sanoo, että Jumalan kieli on kuin kuluttava tuli, se on ymmärrettävä kuvaannollisesti. Jumalahan on henki, ja Hänen kielensä (sanansa) on myös henki. 5 Moos 9:3 Niin tiedä nyt, että Herra, sinun Jumalasi, käy sinun edelläsi niinkuin kuluttava tuli; hän hävittää heidät ja nöyryyttää heidät sinun edessäsi, ja sinä karkoitat heidät ja hukutat heidät nopeasti, niinkuin Herra on sinulle puhunut. – Vaikka Jumalan kuluttava tuli onkin hengen tulta, sen vaikutus on mitä suurimmassa määrin todellista. Tuli voi kohdistua henkiolentoihin kuten saatanaan tai enkeleihin tai sitten eläviin ihmisiin (kuten jakeessa 9:3) tai sitten ylösnousseihin, tuomiolla oleviin ihmisiin henkiruumiissa. Ilmestyskirja kertoo Johanneksen näystä Ilm 1:16 Ja hänellä [Kristuksella] oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa. – Myös Jumalan Pojan valtaa ja voimaa kuvataan symbolein; kaksiteräinen miekka, joka lähtee Hänen suustaan. Niin Isä kuin Poikakin ovat henkiä ja heidän voimansa tulevat heidän hengestään kohdistuipa se lihaa ja verta olevaan ihmiseen tai ylösnousseisiin, henkiruumiissa oleviin ihmisiin tai muihin luotuihin.

    Jumalan kuluttava tuli polttaa ihmisten lihalliset teot ja synnit. Tulinen järvi, jossa synnit palavat, ei ole oikea järvi, vaan kuvaannollinen ilmaus. Syntien palaminen sinänsä voi hyvinkin tuottaa tuskaa ihmiselle, kun hän näkee mitä kaikkea hän onkaan elämässään tehnyt.

    Raamatuntutkija Ray Smith (kuten myös aikoinaan Origenes) on esittänyt käsityksenään, että kaikki ihmiset joutuvat (tai pääsevät) Jumalan Pyhän Hengen tuliseen puhdistuskäsittelyyn. Oikein pahojen ihmisten osalta puhdistus on pitkä ja tuskallinen, mutta lopputuloksena on Jumalalle kelvollinen uusi puhdas ihminen. Tätä hän perustelee ensisijaisesti sillä, että se on Jumalan tahto; Jumalahan tahtoo kaikkien pelastuvan. Ja Jumalan tahto aina toteutuu. Lisäksi tutkija lausuu, että ihmisellä ei ole viime kädessä omaa vapaata tahtoa ja vapaata valintaa. Kyse on loppujen lopuksi Jumalan tahdosta ja valinnasta. Näin siis Hitler, Stalin ja Pol Pot ym. hirmuhallitsijat kaikki pääsisivät osalliseksi pelastuksesta.

    Katsotaan löytyisikö Raamatusta lauseita ratkaisemaan asiaa.

    Mat 25:46 “Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” – Tässä on selvästi kaksi erilaista seuraamusta: syntisten joukko lähtee rangaistukseen ja toisaalta vanhurskasten joukko saa iankaikkisen elämän. Jos siis syntiset eivät saa iankaikkista elämää, jää vain ratkaistavaksi kysymys; mikä on heidän iankaikkinen rangaistuksensa?
    Mat 24:51 ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.” – Tässä Jeesuksen vertauksessa puhutaan hyvän palvelijan ja pahan palvelijan osasta kun heidän herransa saapuu. 24:45 Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa? 46 Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! 47 Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.

    Hyvä palvelija antaa ruokaa ajallaan herransa muille palvelijoille tehtävänsä mukaisesti. ‘Ruoka’ tarkoittaa hengellistä ruokaa. Hyvän palvelijan palkka Herran saapuessa on korotus hänen herransa kaiken omaisuuden hoitajaksi.
    Paha palvelija toimii vastoin herransa ohjeita:   48 Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: ‘Minun herrani viipyy’, 49 ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa, 50 niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, – Lopputuloksen luimmekin jo jakeesta: 51 Pahan palvelijan osa on tulisessa järvessä, jossa on itku ja hammasten kiristys.

    Kun Jeesus vertauksessaan sanoo, että paha palvelija hakataan kappaleiksi, se tarkoittanee kuolemantuomiota, toista kuolemaa.
    Kun Raamattu toteaa, että tulinen järvi on toinen kuolema, onko toinen kuolema sama kuin ikuinen poiskarsiminen Jumalan yhteydestä? Siis, täydellinen tietoisuuden häviäminen. Tämä tarkoittaisi sitä, että osa ihmisistä tuhotaan ja heistä ei jää jäljelle mitään.

    Vai, voisiko Jumalan Rakkaus ihmistä kohtaan olla niin kaiken kattavaa, että pahimmatkin jumalattomat, jotka eivät edes kadu tekojaan, väkisin puhdistetaan vanhurskaiden joukkoon?

    Raamatussa puhutaan Pyhän Hengen pilkkaamisesta syntinä, jota ei voi saada anteeksi. Rinnastaisin tällaisen tietoisen jumalattoman toiminnan ja täydellinen katumattomuuden Pyhän Hengen pilkkaamiseen. Jos ihminen ei voi saada syntejään anteeksi, ei hän myöskään voi pelastua. Tähän olen nyt päätynyt, mutta täysin varma en ole. Toivoisin olevani väärässä ja Jumalan rakkauden vaikutuksesta kaikki todellakin pelastuisivat, vaikka sitten vasten tahtoaan kuten Paavali. Saatan hyvinkin palata tähän kysymykseen jatkotutkimusteni myötä.

    Kun Raamatussa puhutaan viimeisestä tuomiosta, ajatellaan, että kyse on Jumalan tuomiosta. Jumala on antanut tuomiovallan Pojalle, Jeesukselle Kristukselle. Ja edelleen, Efesolaiskirjeestä luemme: Efe 1:22 Ja kaikki hän [Jumala] on asettanut hänen [Kristuksen] jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, 23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

    Kristuksen seurakunta on Hänen ruumiinsa, joka hallitsee yhdessä Hänen kanssaan ja myös tuomitsee maailman. 1 Kor 6:2 Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? – Olen tulkinnut ‘tuomitsemisen’ tarkoittavan ankarallakin kädellä tapahtuvaa opettamista ja synnin ja kaiken saastan polttamista puhdistavalla tulella tulisessa järvessä. Kristuksen seurakunnalla tulee olemaan merkittävä rooli viimeisinä aikoina. Pyhiä, jotka hallitsevat ja tuomitsevat yhdessä Kristuksen kanssa, on suhteessa muuhun ihmiskuntaan vain pieni joukko. Heidät Jumala on jo ennalta määrännyt pelastukseen.

    “Me tiedämme tulevamme hänen [Jeesuksen] kaltaisikseen, kun hän ilmestyy” … (1 Joh 3:2).

    Ehkäpä Jumala ja Kristus kutsuvat loputkin ihmiskunnasta samoin kuin Kristus kutsui Paavalinkin, kirkkaassa tulisessa leimahduksessa, joka puhdisti hänet ja antoi hänelle uuden uskon.

    Tulella suolaaminen

    Jeesus sanoi Mar 9:49 Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava.
    50 Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha.” – Mitä tarkoittaa “suola itsessänne”? Miksi yleensäkään ihmistä suolataan? Siksi, että hän pysyisi uskossa. Kun ihmisessä on suola, hänen uskonsa pysyy vahvana ja kehittyy. Ei pidä kuitenkaan suolata itseään liikaa (tulla uskonkiihkoilijaksi).

    Pietari sanoi 1:6 Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa,
    7 että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.

    1 Kor 3:13 niin kunkin [jokaisen] teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin [jokaisen] teko on. – Viimeisenä päivänä kaikkien ihmisten teot tutkitaan; mikäli niissä havaitaan puutteita, Jumalan puhdistava tuli polttaa epäpuhtaudet pois. Raamattu sanoo, että ihminen itse on pelastuva, mutta ikään kuin tulen läpi. KJV korostaa, että 1 Kor. 3:13 Every man’s work shall be made manifest: for the day shall declare it, because it shall be revealed by fire; and the fire shall try every man’s work of what sort it is.

    Ilm 20:13 and they were judged every man according to their works. – “Every man” tarkoittaa jokainen ihminen, joka on tuomiolla. Kaikkihan eivät, mutta melkein kaikki. Pieni joukko, Jumalan pyhät, jotka koeteltiin jo elämänsä aikana, ja jotka olivat ensimmäisen ylösnousemuksenosanottajia, he eivät joutuneet tuomiolle. Mutta kaikki muut: niin uskovat kuin nekin jotka uskovat johonkin muuhun jumalaan.

    Entä kuinka tuomitaan ne, jotka eivät usko? Vastaukseen riittää yksi sana: pü’r pyr tuli. Ilm 21:8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” STRONG’s Greek Dictionary of the New Testament, page 219, #4442, pur; a primary word; ”fire” (literally or figuratively). Pur is used besides its ordinary natural significance:

    (1) of the holiness of God, which consumes all that is inconsistent therewith, Heb. 10:27; 12:29; cf. Rev. 1:14; 2:18; 10:1; 15:2; 19:12; [Jumalan pyhydestä, joka kuluttaa kaiken]
    (1a) similarly of the holy angels as His ministers, Heb. 1:7; [samoin pyhistä enkeleistä, hänen palvelijoinaan]
    (1b) in Rev. 3:18 it is symbolic of that which tries the faith of saints, producing what will glorify the Lord; [tulen lopputulos on se mikä koituu Jumalan kirkastamiseksi]
    (2) of the divine judgment, testing the deeds of believers, at the judgment seat of [jumallinen tuomio, joka koettelee uskovia]
    (3) of the fire of divine judgment upon the rejecters of Christ, Matt. 3:11 (where a distinction is to be made between the baptism of the holy Spirit at Pentecost and the ”fire” of divine retribution; Acts 2:3 could not refer to baptism); Lk. 3:16.” [Jumalallisesta tuimiosta niitä kohtaan, jotka hylkäävät Kristuksen]

    Huomioi erityisesti tulkinta, kohdassa 3: Jumalan tuomion tulesta niiden kohdalla, jotka eivät vastaanota Kristusta.Apt 2:3 esiintyvät tuliset ‘kielet’ eivät ole sama asia kuin tuli jumalallisen tuomion yhteydessä 2:3 Ja he [apostolit helluntaina] näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse kunkin päälle.)

    Sadoissa tapauksissa Raamatussa esiintyvä sana pyr esiintyy kuvaannollisessa, symbolisessa merkityksessä. Kuinka monet tulkitsevatkaan lähes kaiken, erityisesti Jumalan rangaistuksen kyseessä ollen, tiukan kirjaimellisesti! Symbolinen voi polttaa ja tuottaa tuskaa aivan samoin kuin kirjaimellinenkin.

    Mar 9:49 Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava.

    Jo Moses ja Hesekiel antoivat ohjeet uhrilahjojen suolaamisesta. Hes 43:24 Tuo ne Herran eteen, ja papit heittäkööt niiden päälle suolaa ja uhratkoot ne polttouhriksi Herralle. – Nyt puhutaan kuitenkin jokaisen ihmisen suolaamisesta. Jokaisen! Ihmisen suolaaminen ei voi olla konkreettista, se on selvä. Kun polttouhri suolataan, suolaus tuo lihaan makua ja säilyvyyttä. Liha kuitenkin uhrattiin heti teurastuksen jälkeen, joten lihauhrin suolaaminen ei varmaankaan ole tarkoitettu säilyvyyden parantamiseksi. Tulella suolaaminen on mitä suurimmassa määrin kielikuva samoin kuin tulella puhdistaminen. Ehkä ne yhdessä kuvaavat ihmisen saattamista Jumalalle kelvolliseksi ikuisiksi ajoiksi.

    Kun jokainen ihminen on tulella suolattava, eikö silloin jokainen ihminen tule myös tulessa puhdistetuksi?

    Ilm. 20:13 kertoo miten meri, Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat. …”heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.” Korinttolaiskirjeessä jo todettiin, että jokaisen teot tutkitaan tulella. Tässä ei siis pitäisi olla mitään uutta. Jakeessa 15 kuitenkin sanotaan: “Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen”. Tämän loppujakeen voi tulkita eri tavoin, mutta itse kallistun seuraavan tulkinnan kannalle: Elämän kirjasta katsotaan jokaisen osalta, onko ihmisen nimi mainittu kirjassa. Jos on, ei muuta tutkintaa tarvita – ihminen pelastuu suoralta kädeltä. Jos Elämän kirjasta ei löydy nimeä, ihminen joutuu ottamaan vastaan puhdistavan tulen käsittelyn ‘tulisessa järvessä’.
    On tärkeää ymmärtää, että tulinen järvi ja kaikki siihen liittyvä, on kuvaannollista ilmaisua, ei kirjaimellista. Se ei tarkoita sitä, etteikö Jumalan rangaistusta olisi. Rangaistus on kuitenkin totta, mutta jotain muuta kuin kituminen tulisessa järvessä. Jumalan puhdistava tuli voi olla hyvinkin tuskallinen, kun ihminen näkee kaikki tekonsa ja niiden vääryyden ja aiheuttamansa tuskan muille ihmisille.

  • Mitä tuomio tarkoittaa?

    Heb 9:27 Ja samoinkuin ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio,

    Jeesus moitti fariseuksia ja kirjanoppineita siitä, että he kyllä pitivät tarkan huolen kymmenysten maksamisesta mintusta, aniksesta ja kuminasta, mutta eivät siitä mikä laissa on tärkeää- oikeudesta, laupeudesta ja usko[llisuude]sta (πστις pístis, G3982; persuasion, i.e. credence; moral conviction (of religious truth, or the truthfulness of God or a religious teacher), especially reliance upon Christ for salvation; abstractly, constancy in such profession; by extension, the system of religious (Gospel) truth itself:—assurance, belief, believe, faith, fidelity.

    Tuomiosta käytetään Uudessa Testamentissa sanaa 2920 κρίσις krisis; decision (subjectively or objectively, for or against); by extension, a tribunal; by implication, justice (especially, divine law):—accusation, condemnation, damnation, judgment.

    Mat 23:23 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden (judgment, mercy, and faith)! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.

    Tuomio on yksi tärkeimmistä sanoista, joiden merkitys ja luonne olisi syytä ymmärtää. Strong’s määrittelee sen melkoisen kovasti: accusation, condemnation, damnation. Tuomio esiintyy toisaalta sanaparin armo ja usko (mercy and faith) yhteydessä kolmantena joukkoon kuuluvana. Fariseuksilla ei ollut näitä kolmea tärkeää ominaisuutta. Fariseukset eivät lainkaan ymmärtäneet niiden merkitystä, vaan pikkutarkasti noudattivat kymmenysten antamista tillistä ja kuminasta. Tärkeä kysymys ratkaistavaksi on: onko tuomio ankara vaiko korjaava, opettava?

    Mat 5:21 Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ’Älä tapa’, ja: ’Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion.’  KJV … and whosoever shall kill shall be in danger of the judgment:KJV:n käännös antaa ymmärtää, että tappaja on vaarassa saada tuomion. Se ei ole varmaa ja se voidaan välttää katumalla rikosta. Näin teki kuningas David, joka murhautti Batsheban aviomiehen saadakseen tämän kauniin vaimon itselleen. David kuitenkin katui tekoaan ja sai anteeksi. Jumala lopulta kutsui häntä mieleisekseen mieheksi, murhaajaa. Oleellista on pohtia tuomiota niiden kohdalla, jotka eivät usko eivätkä kadu.                                      

    1 Kor 11:32 mutta kun meitä tuomitaan (κρίνω krinō), niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. Ilm. 20:12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin (κρίνω krinō) sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ilm. 20:15 Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen. Jakeessa  1 Kor 11:32 tuomion seurauksena on Herran kuritusta, joka tarkoittaa ojennusta ja opetusta. Ilmestyskirjassa 20:12 tuomion seuraukset määräytyivät tekojen mukaan. Ilmestyskirjan 20:15 mukaan ne, jotka eivät olleet kirjoiteetut elämän kirjaan, heitettiin tuliseen järveen. Onko mahdollista, että tuomio, jonka pitäisi tarkoittaa samanlaista kohtelua jakeesta riippumatta, saattaisi johtaa tyystin erilaisiin seuraamuksiin. Eiko Jumalan opetus ja siihen liittyvä kuritus johdakaan samaan lopputulokseen?

    Jumala sanookin, että … Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen (Jes. 46:10).

    Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Sen Hän totisesti myös tekee! Jumala joko tahtoo tai haluaa, Jumala ei toivo. Tämä ei tee tyhjäksi Raamatun profetioita, joiden mukaan suurin osa maailman ihmisistä tulee tuhoutumaan lopun ajan melskeissä Herran koston päivänä. Kaikki ihmiset kuitenkin saavat ylösnousemuksen ja sen jälkeen tuomion. Miten tässä tuomiossa Jumala toteuttaa em. aivoituksensa, jää nähtäväksi. Palastuvatko todella KAIKKI ihmiset vai tuhotaanko kaikkein pahimmat? Sitä en osaa sanoa. “Kaikki” ei Raamatussa aina tarkoita kaikkia. Kaikki kansat nousevat Israelia vastaan, sanotaan lopun aikaa koskevassa profetiassa. Kaikki kansat oli verolle pantava keisari Augustuksen käskyn mukaan jne. Kaikki maailman kansat eivät nouse Israelia vastaan, vaan Israelin lähellä olevat (muslimi) maat. Verollepano kosketti vain Rooman valtakunnan aluetta Välimeren ympärillä. – Mikä on Jumalan tahto, se selviää viimeistään kun Kristus jakaa oikeutta viimeisellä tuomiolla.

    Mat 28:18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Jeesuksen tehtävänä maan päällä on toteuttaa Jumalan tahto. …että kaikki ihmiset pelastuisivat! Jeesuksella on kaikki valta, sama valta kuin itse Jumalallakin, toteuttaa saamansa tehtävä. Näytön siitä vallankäytöstä Hän antoi kun pakkokäännytti Saulin (eli Paavalin), joka oli matkalla Damaskokseen kristittyjä vainoamaan. Kristus tietää maailman tilanteen; tätä menoa jumalattomien osuus 7 miljardin väestöstä on ehdoton valtaosa. Kadotukseen on siis matkalla miljardeja ihmisiä. Suuri kysymys on: miten Jumala toteuttaa (Jeesuksen kautta) tahtonsa, että kaikki pelastuisivat. Lupauksen siitä antoi Kristus: Joh 12:32 Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.”

    Tuomio alkoi jo heti Jeesuksen kuoltua ja jatkuu kunkin valitun osalta hänen kuolemaansa saakka. Kun ylösnousemus koittaa, heitä ei enää tuomita muiden viimeiseen tuomioon joutuvien kanssa, vaan he saavat henkiruumiin ja nousevat Kristusta vastaanottamaan pilviin. Mar 5:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

     

     

     

     

  • Mitä on Jumalan kuritus?

    Jumalan valittuja kuritetaan (joka kuritus sisältää myös kasvatusta ja opetusta) jo heidän elinaikanaan.

    Jes 26:9 Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain; sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta.

    1 Kor 11:31 Mutta jos me [valitut, kutsutut] tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; 11:32 mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. – Tuomitsemista tarkoittava sana on kreikaksi κρίνω krinō.  Kun Jumalan seurakunta tuomittavana, siihen sisältyy Herran kuritusta. Kurituksen sisältö taas on ojennusta ja moitteita väärästä käytöksestä. Kuritus on kreikaksi παιδεύωv paideuo, joka Strong’sin mukaan sisältää seuraavia luonnehdintoja: educate, discipline (by punishment): chasten, instruct, learn (to cause one to learn), teach. Edelleen, Jumala ojentaa tuottamalla kärsimystä, tuskaa tai suuriakin menetyksiä. Seurakuntaa ei sisällytetä samaan joukkoon muun mailman kanssa.

    Kun he sitten pääsevät osallisiksi ensimmäiseen ylösnousemukseen, he ovat onnellisia, koska toisella kuolemalla ei ole enää heihin valtaa. Ilm 20:6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta. Toisin sanoen, heidän ei tarvitse enää osallistua viimeiselle tuomiolle ja siihen liittyvälle tulen puhdistukselle.

    Jae 32:sta voidaan päätellä, että jos kristittyjä moititaan ja ojennetaan niin muuta maailmaa kohtaa ankarampi rangaistus. Tämän rangaistuksen jakavat pyhät Kristuksen johdolla: 1 Kor 6:2 Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? … Ankarammasta rangaistuksesta käytetään Raamatusta nimitystä kadotus ja tuliseen järveen heittäminen, ja sen toteuttavat siis pyhät eli ensimmäisen ylösnousemuksen osalliset. Kun pyhät yhdessä Kristuksen kanssa jakavat Jumalan oikeutta, on esitetty suorasukainen tulkinta, että tulinen järvi -kielikuva tarkoittaa itse asiassa Kristusta ja Hänen pyhiään.

    Tiit 2:12 ”ja kasvattaa (engl. teaching, kreik. παιδεύω paideuō)meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa”Teaching us… Kasvattaminen/opettaminen (teaching) on kreikaksi παιδεύωv paideuo’ G3811. Edellä olevassa jakeessa Jumalan kuritus tulee samasta sanasta! Tämä on hyvin merkittävä asia; Jumalan kuritus tarkoittaakin itse asiassa opettamista, kasvattamista.

    Jes 45:24 Ainoastaan Herrassa – niin pitää minusta sanottaman – on vanhurskaus ja voima. Hänen tykönsä tulevat häveten kaikki, jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan.  – Jesaja profetoi: Jumalan luokse tulevat häveten kaikki, jotka ovat Häntä vihanneet. Jos kaikki Jumalan vihamiehet, ne jotka eivät usko Jumalaan, ovat tulleet katumukseen ja häpeävät entistä käyttäytymistään, niin miten se on mahdollista? Eivätkö he olekaan tulisessa järvessä ikuisesti palamassa?

    Kauanko Jumalan kuritus kestää? Paavalin kuritus kesti kaiken kaikkiaan kolme päivää, jonka jälkeen hänen sokeutensa hellitti. Paavali piti itseään suurimpana syntisenä, vaikka sen jälkeen on ilmaantunut vieläkin kamalampia ihmisiä. Yhtäkaikki, vetäisin sellaisen johtopäätöksen, että ne jotka ovat ‘rakentaneet talonsa’ Kristuksen perustalle, selviävät hyvinkin lyhyellä tulella eli kurituksella ja toisessa ääripäässä ne, jotka kieltävät Kristuksen (kuten Saul aikoinaan) joutuvat kestämään opetusta pidempään. Jos näin on, on kristikunta ollut harhateillä kaksi tuhatta vuotta, ja tulisen järven ikuinen piina on ymmärretty aivan väärin.

     

  • Onko rangaistuksessa kyse vertauskuvasta vai kirjaimellisesta ilmauksesta?

    Kaksi päävaihtoehtoa voidaan erottaa näiden jakeiden perusteella: 

    A. Kirjaimellinen tulkinta: Tulijärvi ja toinen kuolema ovat molemmat kirjaimellisesti totta.

    B. Vertauskuvallinen (symbolinen) tulkinta: Ei ole oikeaa tulijärveä ja toista kuolemaa. Toinen kuolema on Jumalan tuomio, joka korjaa ihmisessä olevat synnit ja puutteet.

    A-vaihtoehto on ollut ehdottomasti yleisimmin hyväksytty Raamatuntulkinta heti kohta apostolien ajan päättymisen jälkeen. Kirkko on pitänyt yllä tätä käsitystä ja sitä myöten hallinnut ihmisten elämää.

    2 Piet 1:20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; Itse olen kääntänyt tämän näin: kaikki Jumalan sanan profetiat eivät ole oma ratkaisunsa, tai: profetioiden ratkaisu ei ole niissä itsessään.  

    Ilmestyskirja, jota kutsutaan Johanneksen ilmestykseksi, on Jeesuksen oikeastaan Jeesuksen Kristuksen antama ilmestys. Jeesus sanoi, että Hänen sanansa ovat henki (spirit) ja elämä. Jeesuksen sanat Ilmestyskirjassa ovat henkisiä ja Ilmestyskirjan tulinen järvi on myös henkinen ilmaus. 1 Kor 2:13 ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Ymmärtämistä vaikeuttaa se, että tavalliset ihmiset eivät osaa ajatella henkisesti, vaan kaiken pitäisi heille olla käsin kosketeltavan konkreettista:  2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. – Luonnolliset ihmiset tarkoittaa aivan tavallisia ihmisiä, voisi ehkä sanoa kadun miehet ja naiset.

    On sanottu osuvasti, että kaikki mitä Ilmestyskirjassa on kirjoitettu, on totta, mutta suurimmalta osin ei kirjaimellisesti totta. Symbolit, vertaukset ja kielikuvat eivät ole kirjaimellisesti totta. Mutta se mitä ne kuvaavat sen sijaan ovat totta. Kun Jeesus sanoi murtaessaan leipää … ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini.” (Mat 26) niin aivan varmasti leipä ei ollut Häneen ruumiinsa eikä se ehtoollisella muutu Kristuksen ruumiiksi, vaikka katolilaiset niin uskovat. Se, joka ottaa vastaan Kristuksen, saa itselleen “elämän leipää” (Joh 6:35). Ikuisesti palavaa tulista järveä ei ole olemassakaan, mutta tulinen järvi symboloi Jumalan syntisiin ja katumattomiin kohdistamaa rangaistusta.

    Tässä kirjoituksessa pohdin mitä tärkeintä kysymystä syntisten ja katumattomien kohtaloksi tulevan tulisen järven kirjaimellisuudesta tai sen kuvaannollisuudesta. Aivan tavallisilta tuntuvat sanatkin voivat todellisuudessa olla symboleja ja kuvata aivan jotain muuta. Tällaisista esimerkkejä ovat kynttilänjalka (tarkoittaen seurakuntaa), tähti, heinäsirkka, peto, lohikäärme, sarvi, kulta, sinetti, kruunu, rautainen valtikka, sirppi, vedet, meri, manna, portto, pilari, tulikivi jne.

    Jeesus puhui niin kansalle kuin opetuslapsillekin vertauksin. Kumpikaan kuulijakunta ei ymmärtänyt Jeesuksen esittämiä vertauksia. Opetuslapsille Jeesus kuitenkin selitti vertaukset. Jo Daniel kirjoitti, että taidolliset tulevat ymmärtämään. Hän myös sanoi viimeiseen tuomioon liittyen, että monet (tarkoittaen uskovia) puhdistetaan (Jumalan puhdistavassa tulessa), kirkastetaan ja koetellaan.

    Luuk 8:10 Hän [Jeesus] sanoi: ”Teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta muille ne esitetään vertauksissa, että he, vaikka näkevät, eivät näkisi, ja vaikka kuulevat, eivät ymmärtäisi. Dan 12:10 Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.

    Erityisesti Ilmestyskirjassa on paljon symboleja. Johannes saikin tulevaisuutta koskevat kuvaannolliset näkynsä hengessä (in spirit, G4152, pneumatkos, sanaan liittyy aina ajatus näkymättömyydestä ja voimasta). Niinpä tulinen järvi, joka on toinen kuolema, sisältää näkymättömän voiman, jonka vaikutus on henkinen. Kielikuvat täytyy osata tulkita oikein, ei kirjaimellisesti vaan kuvaannollisesti ja henkisesti. Se on ollut vaikeaa ja yhä edelleenkin monia kohtia tulkitaan kirjaimellisesti, koska “ne on niin selvästi sanottu”.

    Esimerkiksi: Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että se leipä, jota Hän antoi heille, oli Hänen ruumiinsa. Jeesuksen antama leipä oli kirjaimellisesti oikeaa leipää, mutta se ei ollut Hänen ruumistaan, vaan ainoastaan symbolisoi Hänen ruumistaan. Tämänkaltaisten lauseiden osalta on helppo erottaa onko lause kirjaimellisesti totta vai onko kyseessä kuvaannollinen ilmaus. Silti, yli miljardi ihmistä uskoo, että se viini mitä ehtoollisella annetaan, oikeasti muuttuu Kristuksen vereksi ja ehtoollisleipä Hänen lihakseen.

     

    Tulinen järvi – henkinen vai konkreettinen

    Olisiko tulinen järvi aivan oikea, konkreettinen järvi vaiko henkinen järvi? Jos se olisi oikea järvi, siihen pitäisi mahtua useita miljardeja ihmisiä, kaikkien aikojen katumattomat syntiset. Oikea järvi ja oikeita ruumiillisia ihmisiä. He seisoisivat järven rantaosissa, ei keskellä järveä, koska he hukkuisivat siellä. Jos ajattelet vaikka itseäsi tällaisessa järvessä, ajattelet varmaan, että välillä täytyisi saada ruokaa ja juomaa. Mitenkähän tämä huoltopuoli olisi järjestetty? Miljardeille ihmisille. Miten säädeltäisiin järven liekkejä, että ne kiduttaisivat sopivasti, mutta eivät kokonaan polttaisi siellä olevia ihmisiä? Tuntuu vähän hullun hommalta edes miettiä tällaisen järven olemassaoloa, mutta kieltämättä, Raamattu puhuu siitä uskottavasti ja selkein ilmaisuin, toistaen sanomaa useassa kohdin. Tällaiseen järveen on kirkon piirissä uskottu kahden tuhannen vuoden ajan. Kirjallisuuden ja kuvaamataiteen piirissä on toki kehitelty muunkinlaisia helvettejä, joissa syntiset kituvat.

    Entäpä jos tulinen järvi onkin kielikuva Jumalan henkisestä rangaistuksesta? Siihen joutuvat ihmiset olisivat ylösnousemuksensa jälkeen henkiruumiissa. Henkiruumiisiin eivät konkreettiset liekit tehoa. Siksi heidän tulisikin olla henkiruumiissa ja liekkien tulisi olla henkisiä. Jumalahan on kuluttava tuli! (Heb 12:29 sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.) Ja Jumala on henki. Olen varma, että Jumalan henkinen tuli voi olla rangaistuksena aivan yhtä piinaava kuin oikeakin tuli.

    Tässä luvussa tuon esille seikkoja, jotka puoltavat tulkintaa, etteivät sanat aion/aionios ja owlam oikeasti tarkoita ikuista, päättymätöntä. Sanojen oikeampi käännös useinkin olisi aika, aikajakso, aikakausi. Tämä tulkinta antaisi mahdollisuuden tulkita myös tulisen järven hengellistä sisältöä ja kestoa uudella tavalla. Se on varmasti monelle vaikea paikka. Niin minullekin, kun olin pitkään uskonut tulisen järven kirjaimelliseen tulkintaan. Mutta kuitenkin, jos näin olisi, avautuisi syntisille uusi näköala ja toivo, saada synnit anteeksi ja pelastua vanhurskaiden joukkoon. Silloin toteutuisi Jumalan tahto siitä, että kaikki pelastuvat.

  • Onko rangaistus ikuinen?

    Raamatun mukaan syntisten rangaistus on ikuinen rangaistus ja vanhurskasten palkinto niinikään iankaikkinen.

    Mat. 25:46.Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.  Tässä niin kuin monessa jakeessa on selvästi kaksi erilaista seuraamusta: syntisten joukko lähtee ikuiseen rangaistukseen ja toisaalta vanhurskasten joukko saa iankaikkisen elämän. Jos siis syntiset eivät saa iankaikkista elämää, jää vain ratkaistavaksi kysymys; mikä on heidän iankaikkinen rangaistuksensa?

    Mat 25:46 kreikankielinen teksti:iankaikkinen αἰώνιος aiōnios rangaistus κόλασις kolasis (G2851 correction, punishment, penalty;  R.C.Trench kom.  κόλασις with κολάζεσθαι had acquired in Hellenistic Greek this severer sense, and was used simply as ‘punishment’ or ‘torment,’ with no necessary underthought of the bettering through it of him who endured it,)

    Kun UM kääntää Mat 25:46 : ”Ja nämä menevät ikuiseen pois karsiintumiseen (KR, KJV rangaistukseen, punishment), mutta vanhurskaat ikuiseen elämään” käännös näyttäisi olevan oikein, koska verbi κολάζω kolazō tarkoittaa karsimista (esim. puiden),sekä oikaisemista, rankaisemista. R.C.Trench katsoo kolasis-sanan tarkoittavan rangaistusta, vaivaa, johon ei liity ajatusta siihen joutuvan tulemisesta paremmaksi. Huomattakoon, että tässä ei käytetä sanaa kuritus; παιδεύωv paideuo, jota käytettiin, kun kuritus-rangaistuksella tavoiteltiin opettamista tms., joka ei ainakaan ollut luonteeltaan lopullinen erorangaistus Jumalasta. Lopullinen eli ikuinen rangaistus, vaikkakin poiskarsiminen Jumalan yhteydestä, kuitenkin jättää ratkaistavaksi sanan aionios täsmällisen merkityksen. Jos aionios ei merkitsekään ikuista, päättymätöntä, silloin myös poiskarsiminen ei ole lopullista. Esim. Johannes puhuu karsimisesta sanoen 15:2 Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.

     

    κλασις αἰώνιος of Matt. 25:46, as it is plain, is no merely corrective, and therefore temporary, discipline; cannot be any other than the ἀθάνατος τιμωρία..   for in proof that κόλασις with κολάζεσθαι had acquired in Hellenistic Greek this severer sense, and was used simply as ‘punishment’ or ‘torment,’ with no necessary underthought of the bettering through it of him who endured it 2.Piet. 2:9, jossa käytetään kolazō’ Sanaa: The Lord knoweth how to deliver the godly out of temptations, and to reserve the unjust unto the day of judgment to be punished. This much, indeed, of Aristotle’s distinction still remains, and may be recognized in the scriptural usage of the words, that in κόλασις the relation of the punishment to the punished, in τιμωρία to the punisher, is predominant.

    Kolasis siis viittaa rangaistukseen suhteessa rangaistuun. Synonyymi Timoria 5097 -sana rangaistuksen suhteessa rankaisijaan; punishment as satisfying the inflicter’s sense of outraged justice, as defending his own honour, or that of the violated law. Saksaksi timoria onkin käännetty joko ’ehrenstrafe’ tai ’ehrensrettung’.

    2 Tes 1:9 ”Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta”.  Onko kadotus Herran kasvoista todella iankaikkinen?

    Kadotus Herran kasvoista tarkoittaa, ettei hän pääse pelastuneiden mukana Herran luo. Jälleen joudumme pohtimaan, onko kyseessä lopullinen ja iankaikkinen ero, vaiko ero tietyksi ajaksi, aikakaudeksi (tai kausiksi; ”the justice of eonian extermination.”). Ymmärrykseni mukaan nämä aikakaudet voivat olla eri mittaisia.

    Kielitieteilijät kinastelevat siitä merkitsevätkö hepreankielen owlam ja toisaalta kreikankielen aion/aionios ikuista, päättymätöntä, aina ollutta. Itselläni ei ole kreikan saati hepreankielen tuntemusta, joten joudun turvautumaan käännösten vertailuun ja sanakirjoihin (kuten Strong’s). Me kaikki voimme kuitenkin Raamattua lukiessamme, käyttää maalaisjärkeään. Tästä esimerkki seuraavassa:

    Juud 1:7 samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta. δίκη αἰώνιος πῦρ dike aiōnios pyr. Raamattu kertoo kuinka Jumala antoi sataa Sodoman ja Gomorran alueiden päälle tulta ja tulikiveä. Tuli on kuitenkin ollut sammuneena iät ajat. Rangaistus ei mitenkään voi olla ikuinen tai iankaikkinen!

    Mitä juuri edellä kirjoitin, ei tarkoita, etteikö olisi olemassa ikuisen ikuista aikaa. Sanoilla, jotka kuvaavat Jumalan olemusta, voidaan varmuudella katsoa olevan tarkoitus kuvata Jumalaa juuri tällaisena päättymättömän ajan Jumalana. Esimerkiksi Ilm 10:6 ”ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti (eis aiōn aiōn), hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa”. – En tästä huolimatta ymmärrä miten ihmisen lyhyen elinajan lyhyenä aikajaksona osoittama Jumalan tahdon vastainen toiminta voisi johtaa ikuisesti jatkuvaan tulisen järven kidutusrangaistukseen. Onko oikein, että saman rangaistuksen saavat saatana ja ihminen, joka on osoittautunut valehtelijaksi? Ilm 21:8 … kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.”

    2 Tes 1:6 koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat,
    7 ja antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa
    8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille
    9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus [tuhoaminen] Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,

    Tätä Tessalonikalaiskirjeen jaetta 1:9 on käytetty todistamaan annihilaation tuhoavaa rangaistusta tulisen järven ikuisen kidutusrangaistuksen sijasta. Aikaisemmista jakeista kuitenkin ilmenee, että tämä rangaistus kohtaa Jeesuksen toisen tulemisen yhteydessä niitä syntisiä, jotka eivät ole kuuliaisia Herran Jeesuksen evankeliumille. Nämä rangaistut näyttävät olevan niitä, jotka kyllä tietävät Jeesuksesta ja evankeliumista, mutta vähät välittävät siitä. He siis eivät tunne Jeesusta sydämessään. Iankaikkinen kadotus tai hävitys ikuisiksi ajoiksi on heidän rangaistuksensa. Se on lopullinen rangaistus, ei pelkästään Jumalan antama opetus parannusta varten.

    Vaikuttaa siltä, että suomalaisissa Raamatun käännöksissä on useinkin käytetty rangaista-sanaa, vaikka olisi parempi sanoa ojentaa, koska tähän sanaan sisältyy merkitys opetuksesta ja kasvattamisesta.

    Strong’s Greek Dictionary määrittelee sanan ”aion” näin: kausi, aikakausi, ikuisuus, maailma, Messiaaninen kausi, ikuinen, ikuisesti, ilman loppua. Adjektiivin ”aionios” Strong’s määrittelee: ikuinen, ikuisesti, ikuisesti kestävä, ainainen (perpetual, eternal, forever, everlasting).

    Flavius Jesephus oli Rooman armeijan upseeri, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla. Hän armeijauransa aikana osallistui mm. Jerusalemin piiritykseen ja tuhoamiseen. Myöhemmin hänestä tuli kirjailija. Hänen käsityksensä mukaan aionios ei tarkoittanut ikuisuutta, vaan aionios kuvasi aikaa Mooseksen laista häneen itseensä lukien. Josephus käyttää aionios sanaa myös Jerusalemin temppelin olemassaoloajasta. Se kun tuhottiin hänen aikanaan niin Josephus ei mitenkään ole voinut tarkoittaa aionios -sanalla ikuisuutta.

    The New Testament in Modern Speech, by Dr. R. F. Weymouth: Eternal: Kreik.  ”aeonion,” i.e., ”of the ages.” Etymologisesti tämä adjektiivi, ei tarkoita ”during,” vaan ”belong to” the aeons or ages.”  Eli tiettyyn aikaan tai aikakauteen kuuluva.

    The Interpreter’s Dictionry of the Bible (vol. IV, p. 643): Aika: VT ja UT eivät tunne käsitettä ikuisuus ajattomuutena. VT ei ole kehittänyt  erityistä termiä ”eternity:lle.” Sana aion alun perin merkitsi ”vital force,” ”life,” sitten ”age,” ”lifetime.

    Elliot’s Commentary on the Whole Bible:  Raamatunjakeen Mat 25:46 ja sen sanoista everlasting punishment, life eternal. Nämä kaksi adjektiivia samasta kreik. sanasta aionios—on myönnettävä, että kreik. sana, joka on tulkittu merkitsevän ikuinen ”eternal” ei itsessään sisällä loputtomuutta (endlessness), vaan lähinnä kestoa (duration), joko ajan läpi käyvänä tai aikojen toisiaan seuraavina aikajaksoina (succession of ages), ja että sitä on sen vuoksi sovellettu UT:ssa aikajaksoihin, joilla on ollut sekä alku että loppu. Room 16:25 “Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta”

    ”Ennen ikuisia aikoja” pro cronos aionios kuten 2 Tim 1:9;  hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, πρὸ χρόνων αἰωνίων pro cronos aionios (textus receptus)

    Tiitus 1:2 apostoli sen iankaikkisen elämän toivon perusteella, jonka Jumala, joka ei valhettele, on luvannut ennen ikuisia aikoja aiōnios zōē πρὸ χρόνων αἰωνίων (textus receptus)

    Jos kerran on ollut aika ennen ikuisia aikoja, niin silloin ei ole edes olemassakaan ikuisia aikoja (aionios), jonka sanotaan siis merkitsevän ikuista. Ei kai ”ikuisuus” alkanut vasta näiden aikojen jälkeen? Raamatussa käytetään mahdollisimman vanhoista tapahtumista sanontaa maailman perustamisesta lukien, esim. Ilm 17:8 joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta

     

    Riemuvuosi ja ’owlam’ (ikuinen)

    Hepreankielen owlam ja kreikan aion sekä aionios eivät tarkoita ikuista tai päättymätöntä aikaa.

    Esimerkki sanan ’owlam’ käytöstä: 2 Moos 21:6niin hänen isäntänsä vieköön hänet Jumalan eteen ja asettakoon hänet ovea tai pihtipieltä vasten, ja hänen isäntänsä lävistäköön hänen korvansa naskalilla, ja hän olkoon hänen orjansa ainiaan” (עוֹלָם `owlam)

    Merkitseekö hepreankielinen sana owlam todella ikuisuutta, vaiko jotain lyhyempää ajanjaksoa, on ehkä parhaiten selvitettävissä niistä jakeista katsomalla, joissa ko. sana esiintyy. Esim. 2 Moos. 21:6 kertoo kuinka orjan korva merkitään, jotta orjasta tulisi isännän omaisuutta ikuisesti eli owlam. Tämähän ei mitenkään ole mahdollista! Israelissa oli myös olemassa riemuvuoden sääntö, jonka mukaan joka 50. vuotena vietettävänä riemuvuotena orja sai vapautensa.

    Vanhan Testamentin ja hepreankielen käyttämä ’ikuista’ merkitsevä owlam esiintyy  2 Moos 21. luvun kertomuksessa Jumalan säätämästä järjestelmästä. – Kaikki kuitenkin jo muinaisessa Israelissa tiesivät, että orjuus ei ollut ikuista, vaikka owlam-sanan katsotaan sitä merkitsevänkin. Tällaisille orjille koitti vapautus Jumalan säädösten (2 Moos 21:2) perusteella normaalisti seitsemäntenä palvelusvuonna, mutta riemuvuonna vapautettiin nekin, jotka eivät olleet vielä palvelleet täyttä aikaa. Kaikki perintömaat, jotka oli pakosta jouduttu myymään, palautettiin, ja jokainen velallinen saattoi palata vanhoille isiensä maille. 

    Jumala loi järjestelmän, jossa riemuvuosi takasi Israelin kansalle ja jopa orjille vapautuksen: tuohon aikaan ihminen saattoi myydä itsensä orjaksi velkojensa vuoksi.  21:6 ”niin hänen isäntänsä vieköön hänet Jumalan eteen ja asettakoon hänet ovea tai pihtipieltä vasten, ja hänen isäntänsä lävistäköön hänen korvansa naskalilla, ja hän olkoon hänen orjansa ainiaan” (owlam). ASV: and he shall serve him for ever. Septuaginta: …εἰς τὸν αἰῶνα. Septuagintassa owlam on monessa kohdin käännetty sanalla aionios.

    Strong’s (of future) H5956: for ever, always continuous existence, perpetual everlasting, indefinite or unending future, eternity. – Vaikka monet käännökset sanovatkin ”for ever” ikuisesti, olisi kääntäjien toki pitänyt tietää, ettei orjuus ollut ikuista. Ei edes ”koko elämänsä” kuten NIV kääntää. Huomattakoon, että Septuaginta käyttää sanaa αἰῶνα, jolloin olisi hyvin voitu kääntää vaikka ”[Jumalan säätämän] ajan”.

    Kysymyksessä oli siis Jumalan teokraattinen järjestely: Tätä järjestelyä noudattamalla koko Israelin kansakunta palautettiin kunakin riemuvuonna siihen teokraattiseen tilaan, johon Jumala oli sen tarkoittanut ja jonka hän oli Mooseksen kautta tuonut julki. Näin ei päässyt tapahtumaan eriarvoistumista kansan eri ryhmien kesken, vaan riemuvuodet tasoittivat tilanteen.

    Jeesus Kristus sanoi Luuk 4:18, että ”hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta.”  Kysymys ei ollut vankilassa olevien vapauttamisesta, vaan synnin orjuudesta vapautumisesta: Joh 8:36 ”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.”  Paavali toteaakin Room 8:2: ”Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.”

    Kristuksen hallinto palauttaa tuhatvuotisen valtakunnan aikana maan paratiisimaiseen olotilaan, jossa oikeus vallitsee ja Jumalan rakkaus. Kaikki on viimein valmista Uuteen maailmaan, jossa Jumala on kaikki kaikissa; Ilm 21:4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.”
    5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: ”Katso, uudeksi minä teen kaikki.” Ja hän sanoi: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet.” 6 Ja hän sanoi minulle: ”Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.  7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

    Edellä kuvattu järjestelmä oli tarkoitettu Jumalan valitulle kansalle. Jeesus Kristus kuitenkin tuli julistamaan Jumalan Sanaa levitettäväksi koko maailmalle. Jeesuksen toinen tuleminen merkitseekin Jumalan teokraattisen valtakunnan uutta paluuta.

    Riemuvuosi ja Jumalan teokraattinen hallitusvalta osoittavat, ettei synninkään valta ole ikuinen, eikä rangaistuskaan ole päättymätön, vaan ‘owlam’.

  • Ikuinen, iankaikkinen elämä

    Joh 3:15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. 16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi (should not perish), vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. 

    Tiedämme, että Pyhät hallitsevat kansoja tuhannen vuoden ajan, mutta hallitsemiseen liittyy tuomitseminen (itse tuomion antaminen) sekä sitä seuraavan toisen kuoleman rangaistuksen toteuttaminen. Pyhät elävät ikuisesti, vaikka asia ilmaistaan toisin: Luuk 20:36 Sillä he eivät enää voi kuolla, kun ovat enkelien kaltaisia; ja he ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia.

    Jumala ja Hänen Poikansa elävät ikuisesti, mutta sitä ei aina ilmaista käyttäen ‘aionios’ sanaa. Joh 5:26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.

    Jumala on kuitenkin iankaikkinen Jumala, kuten todetaan Room 16:26:ssa … iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille…  1 Tim 6:16 jolla ainoalla on kuolemattomuus (ἀθανασία athanasia); joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä – hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.

    Pyhät ovat kuolemattomia ts. he elävät ikuisesti. He eivät kuitenkaan elä maan päällä Kristuksen kanssa halliten ikuisesti. Kristuksenkin hallitus (eonian rulership) samoin kuin ikuinen rangaistus (eonian judgment), tulevat päättymään; 1 Kor. 15:25 Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle.” Pyhienkin saama ”ikuinen” (eonian) palkinto tulee päättymään. Kristus, pyhät ja muut (ikuisen) elämän saaneet eivät kuole eivätkä katoa, koska he ovat saaneet elämän – kuolemattomuuden. Jumalan valtakunta itsessään pysyy ikuisesti.

    Kuolemattomuuden yhteydessä voisimme mielestäni puhua ikuisesta elämästä. Eräs asiaan perehtynyt tutkija kuitenkin haluaa pitää käsitteet selvänä; me voimme saada kuolemattomuuden (immortality, ἀθανασία athanasia), mutta meille ei ole luvattu ’ikuista’ elämää. Mielestäni tärkeämpää kuin tällainen käsitteellinen hiusten halkominen, on ymmärtää, missä kohdin Raamattua ’ikuiseksi’ käännetty ei tarkoita päättymätöntä, vaan Jumalan määräämää aikakautta (aikajaksoa). Kuolemattomuuden lisäksi asiayhteys voi vaatia käyttämään sanaa ikuinen. kuten Heb 9:14 kuinka paljoa enemmän on Kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen Hengen (aiōnios pneuma) kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

     

  • Tulisen järven tuska

    Seuraavien jakeiden myötä pyrin selvittämään millaista tuskaa näissä jakeissa kuvataan kreikan kielen sanoilla.

    Luuk 16:23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. In Hades, where he was in torment, he looked up and saw Abraham far away, with Lazarus by his side (NIV). 24 Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!’

    Tuskaa ilmaiseva sana kreikankielessä on βάσανος basanos, joka esiintyy kaksikin kertaa Jeesuksen vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. On muistettava, että kyse on kuvaannollisesta vertauksesta, ei kirjaimellisesti ymmärrettävästä kertomuksesta. Sen ymmärtää jo siitäkin, kun rikas mies pyytää, että Lasarus kastaisi sormenpäänsä veteen jäähdyttämään rikkaan miehen kieltä. Veteen kastetusta sormenpäästä ei tulisessa pätsissä olisi mitään apua. Basanos -sanaa käytetään Mat 4:24 jakeessa kuvaamaan demonien aiheuttamaa mielenterveydellistä tuskaa tai sairautta.

    Mat 4:24 News about him spread all over Syria, and people brought to him all who were ill with various diseases, those suffering severe pain (βάσανος basanos), the demon-possessed (KR 38 riivatut), those having seizures, and the paralyzed; and he healed them.

    KJV And his fame went throughout all Syria: and they brought unto him all sick people that were taken with divers diseases and torments, and those which were possessed with devils, and those which were lunatick, and those that had the palsy; and he healed them.

    Mar 6:48 kertoo tapauksesta kun Jeesus lähetti opetuslapsiaan järvelle kovan tuulen vallitessa. Ja kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli oli heille vastainen, tuli hän neljännen … NIV He saw the disciples straining (βασανίζω basanizō) at the oars, because the wind was against them. Opetuslapset olivat hädissään ja pelkäsivät henkensä puolesta. Pelko ja ahdistus eivät kuitenkaan olleet fyysisiä vaan henkisiä tuskia.

    Entä sitten tuli, josta kerrotaan 1 Kor 3:11-15: 11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. 12 Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. 14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; 15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.

    1 Kor 3:13 sanoo, että jokaisen teot on tuleva näkyviin ja tuli koettelee minkälaisia nämä teot ovat. Korinttolaiskirjeessä lähdetään siitä olettamuksesta, että ihminen voi rakentaa elämänsä kestävälle perustalle, joka on Kristus. Ihmisen rakentama rakennus ei ole kirjaimellinen talo, vaan kyse on kuvaannollinen ilmaus ihmisen elämän työstä. Jos ‘rakennus’ kestää tulen, on ihminen saava palkan. Jeesuksen vertauksesta muistamme minkälaisen palkan ihminen saattoi saada; joku sai hallittavakseen viisi kaupunkia, joku toinen kymmenen. Ne, jotka eivät ole ansioituneet eivätkä ole rakentaneet elämänsä rakennusta Kristuksen peruskallion varaan, eivät saa palkkaa koska heidän rakennuksensa ei kestä koettelevaa tulta. Sellainen ihminen pelastuu, mutta ikäänkuin tulen läpi. Palkka ei kuitenkaan voi olla edellä mainitsemani hallinnollinen työ koska Jeesuksen johtama tuhatvuotinen valtakunta on jo päättynyt. Pyhät ovat hallinneet Kristuksen alaisuudessa ja nyt koittaa viimeinen tuomio ja Kristus luovuttaa kaiken vallan Isä Jumalalle. Palkan luonne jää epäselväksi.

    Sana ikäänkuin viittaa siihen, että tuli näiden pelastuvien kohdalla ei ole oikeaa polttavaa tulta, vaan kyse on kuvaannollisesta, symbolisesta tulesta. Jae 15 sanoo: ”mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi”. Sana “vahinkoon” ei oikein selvästi kerro minkälainen vahinko tällaiselle ihmiselle käy. KJV sanoo tässä kohdin “he shall suffer loss”, josta ei myöskään asia selvene.  Kreikankielinen sana on G2210 ζημιόω zēmioō: to injure, i.e. (reflexively or passively) to experience detriment:—be cast away, receive damage, lose, suffer loss. Toisaalta on todettava, että tässä ei myöskään käytetä ilmaisua iankaikkisesta rangaistuksesta (Mat. 25:46). Tällainen ihminen on kuitenkin pelastuva, koska hän oli yrittänyt rakentaa elämänsä Kristuksen perustalle. Epäselväksi jää vain vahingon laatu.

    Onko mitään muuta peruskalliota kuin Kristus?

    Joh 1:42 Ja hän vei hänet Jeesuksen tykö. Jeesus kiinnitti katseensa häneen ja sanoi: ”Sinä olet Simon, Johanneksen poika; sinun nimesi on oleva Keefas” (Κηφᾶς Kēphâs), joka käännettynä on Pietari.   KJV: And he brought him to Jesus. And when Jesus beheld him, he said, Thou art Simon the son of Jona: thou shalt be called Cephas, which is by interpretation, A stone. – Keefas tarkoittaa kiveä KJV käännöksen mukaan. Kreikan kiveä tarkoittava sana on petros, joka tarkoittaa yksittäistä kiveä eikä peruskalliota, petra, jolle Kristus on rakentava kirkkonsa, kuten Luuk 6:48:ssa: Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle (πέτρα petra); kun sitten tulva tuli, syöksähti virta sitä huonetta vastaan, mutta ei voinut sitä horjuttaa, sillä se oli hyvästi rakennettu.

    Jumalan seurakunta on siis rakennettu Kristuksen varaan, ei apostoli Pietarin, kuten esim. katoliset uskovat ja pitävät paavia Pietarin valtuuttamana seuraajana ja Kristuksen edustajana maan päällä.

     

     

  • Osa 1: Kenet Jeesus pelastaa? Osa 2: Voiko olla totta, että kaikki pelastuvat?

    OSA 1:

     

    Vaihtoehto 1: Koko maailman

    Seuraavassa on joitakin Raamatunjakeita, joissa todetaan Jeesuksen olevan koko maailman vapahtaja.

    ”Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. (1 Joh 4:14)

    ”Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! (Joh 1:29).

    ”Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien”. (1 Joh 2:2)

    ”joka [Jumala] tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. (1 Tim. 2:3-4).

    ”ja he sanoivat naiselle: “Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja.” (Joh 4:42).

    1 Tim. 4:10 Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.

    Em. jakeen 4:10 mukaan Jumala on kaikkien ihmisten pelastaja, erityisesti uskovien.  Pelastaako Jeesus siis todellakin kaikki ihmiset vaikka kuinka syntisiä olisivat? Jakeen voi tulkita myös niin, että uskovat ilman muuta saavat pelastuksen ja kaikilla maailman ihmisillä on sama mahdollisuus (jos he vain uskovat).

    Jeesus on uskovien vapahtaja, se on selvä. Ettäkö Hän olisi KAIKKIEN ihmisten vapahtaja? Siis kaikkien! Kyllähän Jumala sanoo tahtovansa, että kaikki pelastuisivat, mutta voisiko olla mahdollista, että kaikki, ihan jokainen ihminen, saisi vapautuksen synneistään – halusi tai ei?  1. Korinttolaiskirjeessä puhutaan puhdistavasta tulesta, joka tuo pelastuksen. Ei kaikille, vaan niille, jotka ovat rakentaneet ‘taloaan’ ainakin jossain määrin Kristuksen perustalle.

    Tiit 1:10 Sillä paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen joukossa;

    Siis, tällaisia on kaikenlaisten ihmisten joukossa, mutta varsinkin… Jos tätä vertaa    1 Tim 4:9-10, jossa puhutaan Jumalan pelastuksesta ja nimenomaan siitä, koskeeko se kaikkia (ihan kaikkia), vaiko varsinkin uskovia, mutta myös muita. On kolme mahdollista tulkintaa: 1) Pelastus koskee vain uskovia 2) Pelastus koskee erityisesti uskovia, mutta yhtä lailla muitakin 3) Pelastus koskee ilman muuta uskovia, mutta myös muita ”tietyin edellytyksin”.

    Itse kallistun kolmannen vaihtoehdon puoleen. Katson sen tarkoittavan tätä: Pelastus koskee kaikkia ihmisiä, jotka ovat ainakin jossain elämänsä vaiheessa rakentaneet uskoaan Kristuksen varaan, mutta erityisesti uskovia. Tämä sillä varauksella, että kyseisille ihmisille on riittävän kattavasti tiedotettu evankeliumin sisältö. Silloin vastuu pelastuksesta siirtyy hänelle. Hän voi uskoa tai jättää uskomatta.

    Sellainenkin ihminen voi pelastua, joka ei ole koskaan edes kuullut Kristuksesta, kunhan vain lain teot ovat hänen sydämessään. Room 2:14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki 15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä 16  sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.

    Entä jos ihmiset eivät usko Jumalan tahtovan pelastaa heidät? Jospa ihmiset eivät ole koskaan kuulleetkaan Jumalastamme Jehovasta? Jumala voisi, jos tahtoisi, saattaa itsensä ja tahtonsa kaikkien ihmisten tietoon! Mutta vain pieni osa miljardien ihmisten suuresta joukosta ylipäätään edes tuntee kristittyjen Jumalan.  Niistäkin, jotka tuntevat, pieni osa tuntee Jumalan tahdon.

    Mutta ihmiset eivät noudata Jumalan tahtoa! Jos ihminen uskoo saavansa syntinsä anteeksi Jeesuksen lunastusuhrin perusteella ja katuu pahoja tekojaan, hän pelastuu eikä joudu viimeisellä tuomiolla kokemaan toista kuolemaa. Entä jos ihmiset eivät edes ymmärrä tehneensä syntiä? Ihmisten, niin teologien kuin sanan kuulijoidenkin mielestä on selvää, että katumaton syntinen pahantekijä joutuu ikuiseen piinaan tulisessa järvessä eli kokemaan nk. toisen kuoleman. Tämä on täysin selvin sanoin sanottu Raamatussa ja vielä moneen kertaan. Vai onko?

    Pelastusta on haluttava.  Ilm 22:17 ”Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.”

    Em. jakeesta käy ilmi, että kaikille tarjotaan pelastusta jos vain … Pelastuminen ei edellytä paljon, mutta kuitenkin jotain tärkeää; ihminen pelastuu jos vain hän haluaa ottaa ilmaiseksi ’elämän vettä’, tai ’astua ovesta’, joka on Kristus. Pelastumiseksi on haluttava tulla. Jer 29:13 sanoo: ”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne”. Täytyy siis tehdä jotain sen saavuttamiseksi. Asian voi kääntää toisinkin päin; jos ei tee em. tavoin – astu Kristuksen ovesta tai juo elämän vettä ilmaiseksi – ei pelastu. Heb 11:6 ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee [ikuisella elämällä] ne, jotka häntä etsivät.”  Etsimistä vielä helpottaa, että Kristus suorastaan vetää kaikkia puoleensa: Joh 12:32 ”Ja kun minut ylennetään maasta [nousen kuolleista], niin minä vedän kaikki tyköni.”

    Vaihtoehto 2: Koko maailman kaikki uskovat

    Joh 3:16 ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”.

    Sen sijaan, että Jeesus ottaisi pois koko maailman ihmisten synnit ja saattaisi heidät näin pelastukseen, Joh. 3:16 täsmentäen Jumalan lupausta: yksikään ihminen joka uskoo, ei huku, vaan hän saa iankaikkisen elämän. Kun edellä oli jakeita, joiden mukaan koko maailma pelastuisi (universalistisen tulkinnan mukaan: koko maailman kaikki ihmiset), niin Joh 3:16 mukaan pelastuminen edellyttää, että ihminen uskoo Jeesukseen!

    Jos löytyykin jakeita, joiden perusteella voi tulkita koko maailman tulevan pelastetuksi ja saavan ikuisen elämän, niin vastaavasti on Raamatussa jakeita, jotka todistavat pelastuksen olevan ehdollinen. Tällainen on eräs Raamatun tunnetuimmista jakeista Joh 3:16: jokainen pelastuu, joka vain uskoo Jeesukseen Kristukseen. Tarkistin vielä mitä Strong’s sanoo: πιστεύω pisteúō; from G4102 to have faith (in, upon, or with respect to, a person or thing), i.e. credit; by implication, to entrust (especially one’s spiritual well-being to Christ): —believe(-r), commit (to trust), put in trust with.

    Voisiko olla mahdollista, että Raamatussa on ristiriitaa, jakeita, jotka ovat toisiaan vasten? Lähtökohtahan on, että Raamattu ei voi olla itsensä kanssa ristiriitainen. Jos siis on jakeita, jotka näyttävät olevan vastakkaisia, miten ratkaisisimme tulkintaongelman? Kumpi tulkinta on oikea? Kuten tässä tapauksessa: pelastaako Kristus todella kaikki maailman ihmiset vai ainoastaan ne, jotka uskovat Häneen ja huutavat Hänen nimeään avuksi? Tätä joudun vielä miettimään ja tutkimaan kirjoitusteni edistymisen myötä. Nyt sanoisin esillä olevasta esimerkistä, että ratkaisu löytyy vertaamalla jakeita ja toteamalla kumpi on tulkintavapaampi.

    Joh 3:16:ssa sanotaan … ”ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi…”  Tässä on selvä ehto ja vaatimus. Pelastus ja ikuisen elämän saaminen edellyttää uskoa. Tämän mukaan kaikki eivät suinkaan pelastu. Entä sitten Joh 2:2, jossa sanotaan: ”hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien”. Tämänkin voisi tulkita niin, että Jeesus on sovittanut koko maailman ihmisten synnit ja näin he kaikki pelastuvat. Jakeen voi kuitenkin tulkita niin, että Kristus on sovittanut kaikkien synnit ja he kaikki voivat pelastua, jos vain uskovat, että Kristus on näin tehnyt heidän puolestaan.

    Toisen Raamatunlause-esimerkin mukaan ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset palastuvat”. Eikö siis Jumalan tahto toteudukaan jos vain osa ihmisistä pelastuu? Tässä ei ole kysymys siitä, että Jumala ei kykenisi pelastamaan joka ikistä ihmistä, vaikka sitten väkisin niin kuin Paavalikin käännytettiin. Uskon niin, että Jumala tekee pelastumisen kaikille ihmisille mahdollisimman helpoksi. Maailmaa koetellaan taivaasta lähetetyillä vitsauksilla ja jokaisella ihmisellä on Herran vihan päivänä monta mahdollisuutta huutaa vain yksi tarvittava sana pelastuakseen – Jeesus (tai Jehova).

    Päästäkseni selvyyteen kumpi tulkinta on oikein, tutkin mitä sanaa on käytetty kun Raamatussa puhutaan Jumalan tahtomisesta. Sana on θέλω (thelō) Strong’s G2309 ja se esiintyy 212 kertaa UT:ssa. Strong’s kuvailee sen merkitystä; to be resolved or determined, to purpose, mutta myös; to desire, to wish. Käännöstyön vaikeutta kuvaa se miten eri tavoin esim. Raamatunjae 1 Tim 2:4 on käännetty. Onko koko ihmiskunnan pelastuminen Jumalan vakaa tahto vai kuuluisiko se kääntää “Jumalasta olisi kiva jos kaikki ihmiset pelastuisivat”?  Kun tutkii em. 212 jaetta, on useimpien kohdalla kyse todellisesta tahtomisesta. Esimerkiksi Luuk 13:31: “Just at that time some Pharisees approached, saying to Him, “Go away, leave here, for Herod wants to kill You.”    – Tottakai Herodes todella halusi tappaa Jeesuksen eikä vain toivoisi sen tapahtuvan.

    Toinen esimerkki: Luuk 18:41, jossa sokea anoi Jeesukselta apua ja Jeesus vastasi: “What do you want me to do for you?” And he [sokea] said, “Lord, I want to regain my sight!” – Kuka epäilee, etteikö sokea todella tahtonut saada näkönsä takaisin?

    Mitä tapahtuu kun Jumala tahtoo? Jesaja vastaa: 46:10-11 ”Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. … Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen”. – Jos Jumala kerran vakuuttaa, että Hän tulee tekemään tahtonsa mukaisesti eli pelastamaan kaikki ihmiset, niin kysymys kuuluu: miten se voi tapahtua kun Raamatussa edellytetään uskoa, jotta ihminen pelastuisi? No, ne ihmiset, jotka uskovat, pelastuvat uskonsa vuoksi (Jumalan tulen puhdistettua heidät) ja ei-uskovat pelastuvat, koska Jumala pakottaa heidät tuntemaan synnilliset tekonsa ja katumaan niitä (kuten tapahtui Saulille eli Paavalille). Jälkimmäisen joukon tuli voi olla paljon ankarampaa ja pidempikestoista kuin ensimmäisen joukon. Saatan kuvitella kuinka  A. Hitler ja J. Stalin pitävät toisiaan kädestä kiinni ja parkuvat rukoillen armoa Jumalan tulen korventaessa heitä henkisesti.

    Pelastuminen on ihmisten osalta tärkein tapahtuma, vaikka kovin harva sitä ajattelee elämänsä aikana. Toki Jumalakin suhtautuu tähän kysymykseen täydellä vakavuudella, joten kysymyksessä on todellinen tahtominen ei pelkästään, että Jumala toivoo, ”desires”.

    Raamatun mukaan viimeisellä tuomiolla tuomiolle joutuvat jaetaan kahteen ryhmään; ne, joiden nimet ovat kirjoitetut elämän kirjaan, saavat suoralta kädeltä elämän, kun taas toiset, joiden nimiä ei ole elämän kirjassa, joutuvat kärsimään tuomion. Mahdollisesti on erilaisia tuomioita, eri pituisia rangaistuksia ”tulisessa järvessä”. Viimeisessä luvussa pohdin tulisen järven rangaistusta. Onko se pelkästään ikuinen rangaistus ja onko tulinen järvi konkreettinen vai kuvaannollinen ilmaus. Onko siihen joutuvien osalta pelastuminen lopullisesti menetetty?

    Room 8:20-21 ”Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan – kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen”.

    Jumala tässä ilmoittaa, että [koko] luomakunta on vastoin omaa tahtoaan alistettu katoavaisuuden alle, mutta tulee vapautetuksi turmeluksen eli synnin orjuudesta (KJV bondage of corruption) Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Mutta, eikö suurimman osan luomakuntaa kuulukaan saada kadotustuomiota syntiensä vuoksi ja joutua kitumaan rangaistukseksi tulisessa järvessä ikuisesti? Roomalaiskirje lupaa luomakunnalle toivoa, mutta monissa paikoin Raamattua toivon sijaan luvataan kadotusta, itkua ja hammasten kiristystä, ikuista eroa Jumalan kirkkaudesta jne.

    Jumala siis loi ihmiset ja Hän alisti heidät ’katoavaisuuden’ alle. Vanhemmat englanninkieliset käännökset kuten KJV käyttävät sanaa vanity, jota voisi luonnehtia paitsi turhamaisuudella, myös oman edun tavoittelulla, elämisellä tämän maailman menon mukaan. Jumala myös varmisti, että ihmisten joukossa on vanhurskaita, jotka ovat Hänen valittujaan.

    Tästä tulenkin tärkeään päätelmään; Jumala teki omassa viisaudessaan tärkeän kahtiajaon luomakuntansa suhteen. Olemme myös lukeneet kuinka Jumala antoi uskoa kullekin oman harkintansa mukaisen määrän. Pelastusta ajatellen ihmiset lähtevät eri viivalta kilvoittelemaan ikuisen elämän palkinnosta. Pakostakin tulen siihen loppupäätelmään, että Jumala korjaa tilanteen viimeisen tuomion yhteydessä ja tarjoaa pelastuksen saamisen helpoksi. Raamatusta tiedämme jo, että pelastumiseen riittää kun huutaa yhden sanan: Jeesus!

    Voisivatko kaikki ihmiset pelastua?

    Osa 2:

    Voiko olla totta, että kaikki pelastuvat?

    • Universalismin kukoistusaika ensimmäisen viidensadan vuoden aikana
    • Miten olen käsitellyt universalismia omissa kirjoituksissani?
    • Perustuvatko kirkkokuntien opit vääriin Raamatun tulkintoihin?
    • Raamatunjakeita sen tueksi, että kaikki pelastuvat
    • Kaikki voivat pelastua jos…
    • Millainen on Jumalamme?
    • Jumala toteuttaa kaiken tahtomansa
    • Kristus voi käännyttää syntiset väkisin
    • Jeesus vetää kaikki tyköönsä
    • Jumala lupasi Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille, että heissä tulevat siunatuiksi kaikki
    •  Viimeisenä kukistetaan kuolema
    • Pelastus edellyttää uskoa Kristukseen
    • Jos ihmisellä ei ole lainkaan uskoa
    • Jos kaikki eivät pelastukaan?
    • Kaikki pelastuvat
    • Kaikki voivat pelastua jos…
    • Mitä tai keitä varten Jeesus tuli maailmaan?
    • Raamatun ikuinen ei tarkoita päättymätöntä aikaa

     

    Voisiko olla mahdollista, että kaikki ihmiset lopulta pelastuisivat? Toiset heti, toiset myöhemmin. Tätä olen pohtinut vuosien ajan. Olen aina tukeutunut Raamatun sanaan. Monessa kohdin Raamatun sana on monitulkintaista. En vieläkään ymmärrä kaikkea, mutta kuitenkin niin paljon, että katson aiheelliseksi kirjoittaa uuden artikkelin tästä kysymyksestä: pelastuvatko lopulta kaikki ihmiset? Testaan kysymystä antamalla muutaman nimen, kuten Adolf Hitler ja Joseph Stalin, jotka murhasivat miljoonia ihmisiä, eivätkä missään vaiheessa osoittaneet katumusta. On hyvä tiedostaa, että ensimmäiset vuosisadat Universalismi oli yleisesti hyväksyttyä, toisin kuin tuhat viisisataa seuraavaa vuotta. Sen osaan sanoa varmuudella, että

    • Nykyiset Raamatun käännökset ovat virheellisiä pelastuksen ja eritoten ikuisen rangaistuksen osalta
    • Virheellisiin uskomuksiin on syynä jopa tahallinen pyrkimys hallita ja kontrolloida kirkon jäseniä, pelottelemalla heitä ikuisella helvetin tulella

     

    Universalismin kukoistusaika ensimmäisen viidensadan vuoden aikana [1]

    Ensimmäiset neljä tai viisi vuosisataa, olivat kristillisen opin kannalta erilaista aikaa verrattuna sen jälkeisiin vuosisatoihin. Ensimmäisen vuosisadan aikana varhaiset kristityt eivät painottaneet eskatologiaa, (oppia lopun ajan tapahtumista) vaan kiinnittivät huomiota apologetiikkaan (kristinuskon puolustamiseen); he olivat innokkaita selvittämään Kristuksen toisen tulemisen yksityiskohtia ja sen siunauksista maailmalle.

    Clement julistaa, että kaikki rangaistukset, vaikka ne olisivat kuinka ankaria, ovat puhdistavia; että jopa ”kirotun kärsimykset” ovat parantavia. Mitä tarkoittaa Raamatun Gehenna? Origen jopa selittää Gehennan merkitsevän rajoitettua ja parantavaa rangaistusta, ja kuten monet muutkin muinaiset universalistit, ilmoittavat, että ”iankaikkinen” (aionion) rangaistus on sopusoinnussa yleisen, kaikkien pelastuksen kanssa. Jotkut varhaiset kristityt, jotka eivät niin selkeästi lausu lopputuloksesta, kannattivat opetuksissaan loputtomia rangaistuksia.

    Herramme ja hänen apostoliensa tavoin varhaiset kristityt välttivät sanoja, joilla pakanat ja juutalaiset määrittelivät loputtoman rangaistuksen aidios tai adialeipton timoria (loputon kärsimys). Varhaiset kristityt, kutsuivat rankaisua, samoin kuin meidän Herramme, ilmaisuin ”kolasis aionios, kuriin kasvattaminen, kurinalaisuus ja nuhtelu, ojentaminen (discipline, chastisement), Nämä rankaisun muodot olivat tarkoitetut rajoitetun ajan kestäväksi. The early Christians, called punishment, as did our Lord, kolasis aionios, discipline, chastisement, of indefinite, limited duration.

    Varhaiset kristityt opettivat, että Kristus saarnasi evankeliumia kuolleille ja laskeutui tätä tarkoitusta varten Hadesiin. Tämä tulkittiin niin, että ihmisen sielun kohtaloa ei ratkaista sen mukaan mitä on tapahtunut kuolemaan mennessä. Jotkut ovat omaksuneet käsitteen ikuinen koeaika. Varhaiskirkossa, ja ehkä jossain määrin nykyaikanakin, voidaan rukoilla kuolleiden puolesta, jolloin ajatuksena on, että kuolleiden kohtaloon voidaan rukouksella vaikuttaa.

    Ensimmäisen, suhteellisen täydellisen määrittelyn kristillisestä opista, antoi Clement of Alexandria, A.D. 180, ja tämän opin yksi kantava periaate oli universaalinen pelastus. Hiemen myöhemmin, eli vuonna 220 A.D., laati Origen vielä täydellisemmän selostuksen kristinuskon sisällöstä. Universaalinen pelastus kuului siihen niinikään. Universaalinen pelastus oli vallitseva oppi kristinuskossa niin kauan kuin kreikankieli, joka on Uuden Testamentin kieli, oli kristinopin määrittävä kieli.

    Universalismi alkoi syrjäytyä siitä lähtien kun latinan kielestä tuli Raamatun kieli. Kun latinankieli alkoi syrjäyttää kreikankielen kansan ja oppineiden keskuudessa, myös universalismi alkoi samalla jäädä syrjään.

    Ei yksikään kirjoittaja niiden joukossa, jotka kuvaavat ensimmäisten kolmensadan vuoden harhaoppeja, tuo esiin, että universalismi olisi silloin ollut harhaoppi, koska monet uskoivat universalismiin, ellei jopa enemmistö, ja varmasti kirkkoisien joukosta suurin osa.

    Ei yksikään uskontunnustus ensimmäisten viidensadan vuoden aikana ilmaissut ajatusta, joka olisi ristiriidassa universalistisen pelastumisen kanssa tai kannattanut ikuisia, loppumattomia rangaistuksia. Vain Augustinuksen AD 42 tiedetään argumoineen universalismia vastaan neljäänsadan vuoden aikana Kristuksen kuolemasta lukien. Loputtoman rangaistuksen puolestapuhujista olivat useimmat syntyjään pakanoita, jotka olivat nuoruudessaan eläneet hyvin rietasta elämää. Tällainen oli mm. Tertullian.

    Ensimmäiset loputtoman rangaistuksen kannattajat, Minucius Felix, Tertullian ja Augustinus, kirjoittivat latinaksi eivätkä osanneet kreikkaa. Selvää on tietenkin, että ilman syvällistä kreikankielen taitoa, ei pysty tulkitsemaan Uuden Testamentin keskeisimpiä kysymyksiä.  Universalismin ensimmäiset kannattajat apostolien jälkeen olivat kreikkalaisia, joiden äidinkielellä Uusi Testamentti oli kirjoitettu. He löysivät Universalisminsa kreikankielisestä Raamatusta. Ei ollut uskonnollista tutkimusaineistoa heitä johdattamaan, vain kreikankielinen Uusi Testamentti.

    Voidaan todeta, että kaikki kirkkohistorian tutkijat ovat yhtä mieltä universalismin yleisyydestä aikaisempina vuosisatoina.  Aleksandrian Clementin päivistä Gregory Nyssan ja Mopsuestian Theodoren päiviin (AD 180-428) suuret teologit ja opettajat olivat melkein poikkeuksetta universalisteja.

    Universalismi oli laajasti hyväksytty oppi varhaisessa kirkossa. Vuosina AD 170 – 430, oli kuusi merkittävää kristillistä koulua. Näistä neljä koulua (Aleksandria, Antiokia, Kesarea ja Edessa) opettivat universalismia, Efeson koulu opetti annihilationismia ja vain yksi eli Karthago kannatti loputtoman rangaistuksen periaatetta.

    Kiistassa Origen vastaan Celsus, Celsus syytti kristittyjen jumalaa julmuudesta, koska hän rankaisi tulella. Origen vastasi, että Jumalan tuli on parantava; että Jumala on ”kuluttava tuli”, koska hän kuluttaa syntiä eikä syntistä.

    Tietämättömät fanaatikot vastustivat katkerasti Origenia, joka oli antiikin vuosisatojen universalismin tärkein edustaja, ja tuomitsivat hänet useista harhaopeista. Häntä syytettiin piispakunnan vastustamisesta, uskomisesta pre-eksistenssiin jne., mutta ei koskaan vastustettu häntä universalismista. Hippolytus (AD 320) nimeää kolmekymmentäkaksi tunnettua harhaoppia, mutta universalismia ei mainita niiden joukossa. Epiphanius, ”harhaoppisten vasara”, kuvaa kahdeksankymmentä harhaoppia, mutta hän ei mainitse universalismia, vaikka Gregory of Nyssa, suorapuheinen universalisti, oli kirjoittamishetkellä kristillisyyden näkyvin hahmo.

    Justinianus, puolipakanallinen keisari, joka yritti saada universalismin virallisesti tuomituksi, eli kristittyjen vuosisatojen korruptoituneimmassa vaiheessa. Hän sulki teologisia kouluja ja vaati universalismin tuomitsemista lailla; mutta oppi oli niin yleinen kirkossa, että neuvosto kieltäytyi tottelemasta hänen käskyjään opin tukahduttamiseksi. Justinianin aika oli ”pahinta mitä sivilisaatiossa on tavattu”.

    Keskiajalla, ilmeisesti 1800-luvulle asti, Universalismi oli tukahdutettu niin katolisessa kuin protestanttisessakin teologiassa. 1800-luvun puolella ilmestyi useita perusteellisia universalismin puolusteluja, joihin voi tutustua tentmakerin julkaisemissa kirjoissa.

    [1] Universalismin historian katsaus perustuu sivuston https://tentmaker.org/books tietoihin.

    Lyhyesti kiteyttäen, tutkimus kristillisen uskonnon varhaisesta historiasta osoittaa, että universalismin oppi oli vallitsevaa varhaisimpina vuosisatoina ja toisaalta universalismi oli varsin pimennossa pimeimpinä keski-ajan vuosisatoina. Tilalle tuli tulisen järven helvetin oppi. Sitä julistivat latinankieliseen Raamattuun turvautuva katolinen kirkko. Universalismista luopumiseen näen kaksikin syytä: ensiksikin, Raamatun kieli vaihtui latinaksi ja samalla Raamatun käännöksiin pesiytyi virheellisiä käännöksiä erityisesti Jumalan rangaistuksen ikuisesta kestosta. Toiseksi; yksinkertaista kirkkokansaa oli helppo pitää kurissa ja Herran pelossa painottamalla rangaistuksen ikuista kestoa helvetin tulisessa järvessä. Kolmanneksi; katolisen kirkon kiirastulioppi oli tehokas tapa kerätä varoja kirkon tarpeisiin.

     

    Miten olen käsitellyt universalismia omissa kirjoituksissani?

    Jossakin muutaman vuoden takaisessa artikkelissani kirjoitin, etten kuitenkaan hyväksy universalismia. Kysyinkin, kuinka Jumala voisi armahtaa Adolf Hitlerin, Josef Stalinin ja Pol Potin kaltaiset raa’at massamurhaajat, joiden omallatunnolla on noin sadan miljoonan ihmiset murhat, ja jotka eivät ole osoittaneet pienintäkään katumusta teoistaan.

    Samaan aikaan tunsin halua neuvoa Jumalaa: miksi Jumala et käännyttäisi todella pahoja ihmisiä pakolla? Jeesus Kristus oli tästä esimerkkinä käännyttäessään Kristikunnan suurimman vihollisen, fariseus Sauluksen, sokaisten hänet yhdellä salamaniskulla kolmen päivän ajaksi. Näin Sauluksesta tuli apostoli Paavali, Kristuksen oppien tunnetuin levittäjä pakanoiden keskuuteen. Jos käännyttäminen väkisin toimii näin helposti, miksi Jumala et toimisi niin muidenkin kohdalla?

    Olen myös pohtinut Jumalan oikeudenmukaisuutta. Miksi Jumala on antanut joillekin ihmisille paljon uskoa, mutta toisille vähän tai ei lainkaan (ks. Room 12:3)? Jumalaa on verrattu savenvalajaan, joka tekee astioita sekä arkikäyttöön että juhlaa varten. Jos joku ihminen on Jumalan tekemä astia arkikäyttöön eli hän ei ole kovinkaan uskovainen, vaan maallisten asioiden täyttämä, voidaanko häneltä edellyttää samaa kuin uskovalta ”juhla-astialta”?

    Olen halunnut uskoa, että Jumalalla on suunnitelma kaikkien varalle.

    Jumala sanookin Raamatussa, että hän tahtoo kaikkien pelastuvan. Jumala on siis Universalisti, eikö niin?

     

    Ovatko kaikki Raamatunkäännökset virheellisiä?

    Hiljattain kirjoitin artikkelin preterismistä. Hehän uskovat, että Kristuksen toinen tuleminen ja kaikki siihen liittyvä, on jo tapahtunut. Jos ette vain suoralta kädeltä hylkää heidän näkemyksiään, vaan perehdytte niiden perusteluihin tarkemmin, voitte kanssani todeta, että monessa kohdin perustelut vaikuttavat hyviltä.

    Otetaan esimerkki: Jeesus sanoi opetuslapsilleen ”minä tulen pian takaisin”. Preteristit tulkitsevat tämän ja monta muutakin Raamatun kohtaa niin, että ”pian” tarkoittaa ennen vuotta 70 AD, jolloin roomalaiset sotilaat hyökkäsivät Israeliin ja tuhosivat Jerusalemin ja Jumalan temppelin.

    Entä suhtautuminen universalismiin? Ovatko universalistien perustelut uskottavia? Olen jäljempänä listannut universalistien suosimia Raamatunjakeita, jotka ainakin ensilukemalta, todistavat kaikkien pelastuvan viimeisellä tuomiolla.

    Kuinkahan monta erilaista kirkkokuntaa ja uskonkäsitystä maailmassa onkaan? Jokaisen teologit ja papit listaavat Raamatunjakeita opinkappaleidensa tueksi. Olen usein tätä ihmetellyt ja pohtinut kuinka on mahdollista, että vaikkapa katolista oppia vastaan olisi helppo löytää (minun mielestäni) vankkoja perusteita Raamatusta. No, katolisethan eivät pidä Raamatun sanaa ensisijaisena kristillisen opin määrittäjänä, niin kuin monet muut uskonsuunnat.

     

    Raamatunjakeita sen tueksi, että kaikki pelastuvat

    Jumala tahtoo kaikkien pelastuvan

    Universalistit vetoavat Raamatun jakeeseen, jossa Jumalan sanotaan tahtovan kaikkien pelastuvan. 1Tim 2:3 ”Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
    4 joka [Jumala] tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.”

    2 Piet 3:9 Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.

    Jumalan tahto aina toteutuu, eikö niin? Jumala lähetti Kristuksen maan päälle toteuttamaan Jumalan tahdon ihmiskunnan pelastamisesta. Jeesus sanoikin: Mat 26:39 “Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä.” Kysymys on siis Jumalan tahdosta. Entäpä jos ihmiset eivät oikeasti tahdo pelastautua? Joh 3:16 sanoo, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Ihmisen pelastuminen edellyttää siis uskoa.

    Joh 1:29 Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” – Milloin tämä tapahtuu? Sisältyykö siihen kaikki se synti mitä on tehty tähän mennessä? Tulevan Tuhatvuotisen valtakunnan aikana paljon syntiä poistuu. Kuitenkin ihmiskunta on edelleen saatanan vieteltävissä. Sen näemme lopun ajan tapahtumista, jolloin saatanan apurit, Antikristus ja Väärä proteetta, saavat houkuteltua merkittävän osan ihmiskuntaa puolelleen. Antikristus ja Väärä profeetta heitetään tulisen järven helvettiin, jonne myös saatana joutuu. Kun viimeinen tuomio on pantu täytäntöön, vasta sen jälkeen voidaan todeta, että maailmassa ei ole enää syntiä. Syntiset saavat tuomionsa, mutta armahtaako tuomion täytäntöönpanija, Kristus, heidät sen jälkeen, kun syntiset on puhdistettu synnistä?

    Dan 7:13 “Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.
    14 Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.

    7:22 siihen asti, kunnes Vanhaikäinen tuli ja oikeus annettiin Korkeimman pyhille ja aika joutui ja pyhät [ensimmäisen ylösnousemuksen osalliset] saivat omaksensa valtakunnan.”

     

    Kaikki voivat pelastua jos…

    1 Kor 15:22 “Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
    15:23 mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;”

    Siis, kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, jokainen vuorollaan. Kristus esikoisena, sitten Kristuksen omat. Paavali ei sano mitään ateisteista, pakanoista, muiden uskontojen tunnustajista.

    Joh 1:9 “Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.” – Kyseessä on Kristus, Jumalan Sana. Hänen on määrä valistaa (jakaa evankeliumi Jumalan valtakunnasta) jokaiselle ihmiselle. Milloin tämä lupaus täyttyy? Jos kaikki ihmiset vielä lisäksi ottaisivat evankeliumin vastaan. Kristittyjen ja varsinkin Kristukseen oikeasti uskovien suhteellinen osuus ihmisistä pienenee jatkuvasti.

    Joh 17:2 “koska sinä [Isä Jumala] olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän [Kristus] antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut. 3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.

    Jakeessa 2 todetaan, että Jumala on antanut Kristuksen valtaan “kaiken lihan” eli koko ihmiskunnan. Toimeksiantoon sisältyy ohje antaa iankaikkinen elämä kaikille, jotka Jumala on antanut Kristuksen valtaan. Mutta sitten, seuraa täsmennys; iankaikkinen elämä tarkoittaa sitä, että sen saavat tuntevat Jumalan, joka on yksin totinen Jumala. Ja toiseksi edellytetään, että iankaikkisen elämän saavat tuntevat Jeesuksen Kristuksen, jonka Isä on lähettänyt maan päälle.

    Johannes jatkaa aiheesta: “3:36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

    Sanonta ’kaikki liha’ tarkoittaa ensisijaisesti koko ihmiskuntaa, mutta myös laajemmin kuten 1 Moos 6:17 selventää: “Sillä katso, minä annan vedenpaisumuksen tulla yli maan hävittämään taivaan alta kaiken lihan, kaiken, jossa on elämän henki; kaikki, mikä on maan päällä, on hukkuva.”

    Joh 6:37 ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” – Edellä Raamattu väitti, että Isä Jumala on antanut kaiken lihan Kristukselle. Tarkoittaako jae 37, että Isä todella antaa kaiken Kristukselle? Vai tarkoittaako se, että kaikki se liha minkä Jumala antaa, tulee Kristuksen tykö? Kun katsoo maailman menoa viimeisten kahden tuhannen vuoden ajalta, on pakko nähdä totuus: maailman miljardeista ihmisistä vain pienen pieni osa on etsiytynyt Kristuksen seuraajaksi.

    Heb 2:9 “Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa.
    10 Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi.”  – Jeesus on kuollut kaikkien edestä. Lisäksi todetaan, että Kristus on saattanut paljon Jumalan lapsia kirkkauteen. Entä loput, syntiä tehneet? Milloin heidän vuoronsa tulee, universalistit kysyvät?

    Room 11:26 “ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. 11:32 Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. – Joitakin jakeita aiemmin Paavali kuitenkin sanoo: 11:14 sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä.”

    Jes 45:25 “Herrassa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen, ja hän on heidän kerskauksensa.” – Jesajassa luvataan, että kaikki Israelilaiset tulevat Herrassa vanhurskaiksi. Milloin tämä tapahtuu? Ymmärrän, että tuleva Israeli tulee kääntymään, mutta entä miten vanhat sukupolvet pelastuvat? ’Jumalatonta menoa’ harjoitettiin ja naapurikansan epäjumalia palvottiin. Hebrealaiskirje taitaa vastata kysymykseen:

    Heb 8:11; “Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: ’Tunne Herra’; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut. 12 Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä.”

    Roomalaiskirje 11:26 lupasi, että koko Israel on pelastuva. Hebrealaiskirje 8:11 puolestaan todistaa, että kaikki ihmiset pienestä suurimpaan tuntevat Jumalan. Kyllähän juutalaiset ovat ’tunteneet Jumalan’ jo Mooseksen ajoista lähtien, vaikka eivät ole noudattaneet hänen tahtoaan. Tunteminen tarkoittaa tuntemista, sillä tavalla kuin Jeesus on Jumalan tahdon ja evankeliumin julistanut. Tuntemiseen liittyy usko ja uskoon syntien anteeksiantaminen. Jae 8:12 sanookin Jumalan antavan anteeksi eikä enää muista heidän syntejään. Anteeksiannosta seuraa pelastus.

     

    Millainen on Jumalamme?

    1 Joh puhuu rakkaudesta: 4:7 “Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
    8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
    9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
    10 Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
    11 Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.”

    Jumala rakastaa paitsi häneen ja Kristukseen uskovia, myös niitä, jotka vihaavat häntä. Jeesus sanoikin Mat 5:44 “Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat.” – Voisiko tämän rakkauden tuntien kuvitella Jumalan rankaisevan hänen tahtoaan rikkovia ihmisiä ikuisella kidutuksella ’tulisessa järvessä’?

    Jumala on täynnä armoa; Jaak 3:17 “Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta (G1656 eleos armo) ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.” – Armoa ja rakkautta täynnä oleva Jumala ja hänen poikansa Jeesus Kristus eivät saata jakaa ikuisia kidutustuomioita luoduilleen.

    Hesekiel todistaa Jumalasta: 33:11 “Sano heille: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää.” – Toki tiedämme, että Jumala voi olla kiivas ja onkin hävittänyt syntiset ihmiset maan päältä Nooan aikoina. Sen jälkeen Jumala on valinnut toisen tavan pelastaa syntinen ihmiskunta. Hän antoi poikansa kuolla ihmiskunnan syntien tähden ja niiden lunastamiseksi.”

    Joh 3:16 “Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” – Iankaikkisen elämän edellytyksenä on tämän jakeen mukaan usko Jumalaan.”

    Jumala on luonut maailman; Ilm 4:11:ssa sanotaan …“sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi (G2307 Thelema G2307, joka pitää sisällään will, choice, inclination, desire, pleasure”) ne ovat olemassa ja ovat luodut.” KJV … for thy pleasure they are and were created.” – Ei voi olla Jumalan tahdon ja mielihyvän mukaista, että suuri osa syntisiä ihmisiä, hänen luotujaan, joutuvat ikuiseen kidutukseen.

    Jesaja 55:11 “niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” – Tämä vanhahtava ilmaus tarkoittaa lyhyesti nykykielellä: Minun sanani, jonka lausun, toteuttaa minun tahtoni.

    Jumalan suureen suunnitelmaan kuuluu tehdä ihmisistä hänen työtovereitaan.

     

    Jumala toteuttaa kaiken tahtomansa

    Jes 46:10 “Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen.
    11 Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta, kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen. Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.  (Isa 46:10 “ … and I will do all my pleasure)

    Missä vaiheessa Jumala toteuttaa tahtonsa ihmiskunnan suhteen? Ilmestyskirja kuvaa ihmiskuntaa koettelevia vitsauksia Herran päivänä: 9:20 “Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä. 21 He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan.” – Kolmas osa ihmiskunnasta tuhoutuu jakeen 18 mukaan.

     

    Kristus voi käännyttää syntiset väkisin

    Kristus, joka toteuttaa Jumalan tahdon, on kuitenkin pelastanut ihmisen väkisin, vaikka ko. ihminen ei lainkaan ollut halukas liittymään Kristuksen uskoviin. Saulus oli juutalainen fariseus kaikkein kiivaimmasta päästä. Hän vangitsi kristittyjä kulkien paikasta toiseen, “puhkuen murhaa”, niin kuin Raamatun kertomus kuvaa. Sauluksesta tuli sitten Paavali, kansojen apostoli. Raamattu ei yleisesti tuo esille mahdollisuutta väkisin tapahtuvaan käännyttämiseen. Edellä kerrotusta esimerkistä kuitenkin näemme, että mikään ei ole Jumalalle mahdotonta, jos vain Jumala tahtoo.

    1 Korinttolaiskirje puhuu Jumalan puhdistavasta tulesta: 3:11 “Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
    12 Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
    13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
    14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;                    15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuintulen läpi.”

    Puhdistavan tulen käsittelyyn pääsee, jos ihminen on rakentanut uskonsa Kristuksen perustukselle; vaikka rakennus olisi tehty vain ”heinistä tai oljista” eli mahdollisimman huonoista rakennusaineista, ihminen pelastuu puhdistavan tulen käsittelyn jälkeen.

    Jos Jumala tulee väkisin käännyttämään häntä vastustavat ihmiset, sen on tapahduttava viimeisen tuomion yhteydessä. Jumalan kuluttava ja puhdistava tuli voisi käsitellä nämä tuomion saaneet ihmisjoukot; Raamattu puhuu tulisesta järvestä, mutta se on kuvaannollinen ilmaus tuskallisesta käsittelystä. Kuinka pitkään puhdistava käsittely jatkuisi, sitä emme tiedä. Vain sen tiedämme, ettei se ole ikuista, vaan päättyy aikanaan.

    Entä ne ihmiset, jotka ovat tyystin torjuneet Kristuksen. Onko heillä siitä huolimatta mahdollisuus päästä puhdistavan tulen käsittelyyn, joka olisi vielä tuskallisempi ja pidempiaikaisempi kuin niillä syntisillä, jotka edes vähän uskoivat Kristukseen.

    Jumalan tuli

    Jumalan tuli voi olla joko kuluttavaa (consuming) tulta ja puhdistavaa (pyrifying) tulta. Kuluttava tuli esiintyy monessa Raamatun kohdassa, mm. kun saatanan joukkojen viimeinen kapina kukistetaan; Jumalan tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa kapinalliset joukot. Ilm 20:9 “Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Ilmestyskirja jatkaa:10 Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.”

    – Puhdistavankin tulen käsittely voi tuottaa tuskaa, mutta rankaisevan tulen käsittely on nähtävästi vielä rankempaa ja pidemmän ajanjakson kestävää.

    Saatanan johtamat kapinalliset mitä ilmeisemmin tuhoutuvat kuoliaaksi, mistä on esimerkkejä Raamatussa. Tämä tapahtuu kuitenkin ennen ylösnousemusta ja tämän ylösnousemuksen jälkeen seuraa tuomio. Kapinalliset tuomitaan heitettäväksi tuliseen järveen ikuisesti vaivattavaksi (jae 10). Unitaristit eivät kuitenkaan hyväksy tällaista käännöstä, koska uskovat kaikkien pelastuvan.

    Kuluttavasta ja puhdistavasta tulesta olen kirjoittanut enemmänkin.

    2 Moos 24:17 “Ja Herran kirkkaus vuoren kukkulalla näytti israelilaisten silmissä kuluttavalta tulelta.

    3 Moos 10:2 Silloin lähti tuli Herran tyköä ja kulutti heidät, niin että he kuolivat Herran edessä.

    4 Moos … ja Herran tuli syttyi heidän keskellään, ja se kulutti ulommaisen osan leiriä.

    16:35 Mutta tuli lähti Herran tyköä ja kulutti ne kaksisataa viisikymmentä miestä, jotka olivat tuoneet suitsutusta.
    21:28 Sillä tuli lähti Hesbonista, liekki Siihonin kaupungista; se kulutti Aar-Mooabin, Arnonin kukkulain valtiaat.
    26:10 jolloin maa avasi kitansa ja nielaisi heidät ja Koorahin, silloin kun hänen joukkonsa kuoli ja tuli kulutti kaksisataa viisikymmentä miestä; ja heistä tuli varoitusmerkki.

    Sef 3:8 sillä minun kiivauteni tuli kuluttaa koko maan.”

    – Kuluttavasta tulesta on Raamatussa lähes sata esimerkkiä.

     

    Jeesus vetää kaikki tyköönsä

    “Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” Joh 6:44

    Kun ihminen etsii Jumalaa, silloin Jeesus puolestaan alkaa vetää häntä luokseen. Joh 12:32 “Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.”  Heb. 11:6 ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” 

    Kun Kristus kuoli kaikkien puolesta, eikö hän sen vuoksi toimisi niin, että kaikki pelastuisivat?  Kristus on jo ylennetty; hänet on ylennetty taivaassa korkeammalle kaikkia enkeleitä ja korkeammalle ketään maan päällä. Jumala on antanut hänelle saman vallan mitä Jumala itsekin käyttää. Milloin Kristus toteuttaa lupauksensa ja vetää kaikki luokseen? Ennen sen tapahtumista, ihmiset kuolevat synteihinsä, lepäävät haudoissaan odottaen ylösnousemusta ja sitä seuraavaa viimeistä tuomiota. Tulkitsen Kristuksen sanat merkitsevän käytännössä seuraavaa: Kristus vetää puoleensa ensimmäisessä ylösnousemuksessa ne kuolleet, jotka eläessään uskoivat häneen ja ne sillä hetkellä elossa olevat, jotka ovat Kristuksen omia.

    Sitten seuraa noin tuhannen vuoden ajanjakso, Kristuksen ja pyhien hallitsema Tuhatvuotinen valtakunta. Raamattu ei puhu, että tänä aikana Kristus vetäisi puoleensa muita kuin valtakunnassa eläviä. Edelleen on vetämättä Kristuksen puoleen valtaosa vuosituhansien aikana kuolleista, jotka ovat haudoissaan. Kun koittaa toinen ylösnousemus, jota kutsutaan tuomion ylösnousemukseksi, vetääkö Kristus silloin puoleensa ne ylösnousevat, jotka eivät vielä ole tulleen vedetyksi? Kaikki eivät kuitenkaan taida haluta tulla vedetyksi, vaan he vastustavat Kristusta. Näin voin päätellä siitä, että kun Kristus ja pyhät jakavat ihmisille tuomioita, toiset asetetaan Kristuksen oikealle ja toiset vasemmalle puolelle. Toisille luvataan ikuinen elämä, toisille tuomio kärsittäväksi paikassa, joka on varattu saatanalle ja hänen enkelilleen. Viimeisen tuomion antopäivä olisi kuitenkin viimeinen mahdollinen ajankohta Kristukselle vetää syntiset puoleensa ja armahtaa heitä. Tai ehkä ei sittenkään viimeinen ajankohta; voihan Kristus armahtaa vielä rangaistuksen kestäessäkin. Varsinkin jos se olisi ’ikuinen ja päättymätön’.

    Mat 25:46 “Ja nämä [”vuohet“] menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”

    Myös Ilmestyskirja kertoo viimeisestä ylösnousemuksesta ja sen jälkeisestä tuomiosta: 20:12 “Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
    13 Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan.
    14 Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi.”

    – Kuoleman ja Tuonelan tuhoaminen tulisessa järvessä on kuvaannollinen ilmaus mitä suurimmassa määrin. Sehän käytännössä tarkoittaa, että kuolemaa ei enää ole. Kukaan ihminen ei enää kuole, koska kaikki ovat saaneet ikuisen elämän.

    15 “Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.”

    – Kuolleet tuomitaan sen perusteella mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Elämän kirjaan on kirjoitettu niiden nimet, jotka pelastuvat elämään. Onko mahdollista, että Kristus olisi jossakin kohtaa yrittänyt vetää loppuja kuolleista puoleensa, mutta nämä eivät olisi taipuneet vastaanottamaan häntä?

    Entä ne, jotka kituvat tulisessa järvessä. Jos olisi totta, että rangaistus on ikuinen eli päättymätön, kuolema ei koskettaisi heitäkään. Uskon, että ”tulisen järven” tuskan kokeminen johtaa katumukseen ja synnintekijät tulevat anomaan armoa. Mitä tyydytystä Jumala saisi siitä, että ei suostuisi armonanomuksiin?

     

    Jumalan kutsuminen

    Onko Jumalan kutsuminen sama kuin vetäminen?

    Mat 22:14 “Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” Kaikkia ei kutsuta. Se käy ilmi Raamatun sanasta: 1 Kor 1:24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.”

    Heb 9:15 “Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön.

    Ilm 19:9 Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle!

    Luuk 5:32 En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.

    Room 11:29 Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.

    Room 8:30 mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.”

    – Ovatko vain edeltämäärätyt kutsuttuja? Kun Kristus lupasi vetää kaikkia puoleensa taivaaseen astumisensa jälkeen, ei kaikkia kuitenkaan ole kutsuttu. Se käy ilmi niistä kutsumista koskevista jakeista, joissa sanotaan esim. ”ne jotka on kutsuttu” tms.

    Kutsumisesta kertoi Jeesus vertauksessaan kuninkaan pojan hääateriasta: Ongelmaksi muodostui, että kutsutut eivät tahtoneet tulla. Kuka oli töissä pellollaan kuka kauppa-asioillaan. Toiset olivat peräti väkivaltaisia ja tappoivat kuninkaan palvelijat. Kuningas käski Mat 22:9 “Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.’
    10 Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.
    11 Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.
    12 Ja hän sanoi hänelle: ’Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?’ Mutta hän jäi sanattomaksi.”

    13 Silloin kuningas sanoi palvelijoille: ’Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen.’ Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
    14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.  – “Ulos pimeyteen heittäminen, jossa on itku ja hammasten kiristys”, on eräs Raamatun kuvauksista viimeisestä tuomiosta.

    Monet ovat kutsutut kuninkaan pojan (Kristuksen) hääaterialle, mutta kuten tiedämme, kovin harva ottaa kutsun vastaan. Kun häävieraat (juutalaiset) eivät noudattaneet kutsua, kuningas käski kutsua, ketä vain palvelijat sattuisivat tapaamaan. Palvelijat (profeetat) tekivät kuninkaan tahdon mukaan ja häähuone täyttyi niin hyvistä kuin pahoistakin. Eräs kutsuttu tuli paikalle, vaikka ei ollut pukeutunut juhlavaatteisiin. Jeesuksen aikana häävieraille lahjoitettiin valkeat pellavavaatteet. Tässä vertauksessa pellavapuku symboloi pyhien vanhurskaita tekoja ja sitä, että vieras ei arvostanut saamaansa lahjaa, Jeesuksen sovitustyötä. Pelkästään kutsuun vastaaminen ei riitä Karitsan häihin pääsemiseksi; lisäksi edellytetään häävaatteisiin pukeutumista.

    Ilmestyskirjan lopun aikojen suuressa sodassa Kristus taistelee petoa vastaan: 17:14 “ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa.”

     

    Jumala lupasi Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille, että heissä tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat

    1 Moos 12:3 “Ja minä siunaan niitä, jotka sinua [Abrahamia] siunaavat, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” 22:18 Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että olit minun äänelleni kuuliainen.” 26:4 Ja minä teen sinun [Iisakin] jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, 28:14 Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun [Jaakobin] siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.”

    – Onko sukukunnille (families) suotu siunaus jokin yleinen, joka ei kata jokaista yksilöä, vai tarkoittaako sukukunnille annettava siunaus jokaista ihmistä?

    Varmasti Jumala on etukäteen tiennyt, että Raamatun tulkinnasta tulee riitaa ja oppineiden välistä tukkanuottaa. Jopa uskonsotia on käyty, kun ei olla samaa mieltä toisten uskovien kanssa. Siinä taitavat jäädä pienet ihmiset jalkoihin.

     

    Pelastus edellyttää uskoa Kristukseen

    Joh 3:36 “Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.”

    Joh “3:15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
    16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
    17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
    18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.”

    Näistä Johanneksen evankeliumiunin sanoista voi tehdä vain yhden johtopäätöksen: Se, joka uskoo Kristukseen, saa iankaikkisen elämän. Se, joka ei usko, on tuomittu ja ei saa itselleen iankaikkista elämää. Jumalan tuli koettelee ihmiset. Edellä kerroinkin, että vähäinenkin usko johtaa puhdistavan tulen kautta pelastukseen ja iankaikkiseen elämään.

    Kol 1:20 “ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.” – Jumala on sovittanut Kristuksen ristin ja veren kautta kaikki, sekä taivaissa että maan päällä. Ihmisen täytyy kuitenkin uskoa tämä ja katuen ottaa vastaan pelastuksen armo.

    Kol 1:16 “Sillä hänessä [Kistuksessa] luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,” – Kristus on Jumalan suunnitelman huipentuma; Kun Isä Jumala loi näkyvän maailman, niin Kristus on tulevan maailman – Tuhatvuotisen valtakunnan luoja ja johtaja. Viimeisen tuomion jälkeen Jumalan valtakunnassa on vain Jumalan omia – hänen työtovereitaan.

    Heb 5:9 “ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset.” NASB And having been made perfect, He became to all those who obey Him the source of eternal salvation,

    – Milloin ja miten Kristus tuli täydelliseksi? Hänhän oli täydellinen ja synnitön ihminen koko elämänsä ajan, mutta ollakseen koko ihmiskunnan pelastaja, Kristus tuli täydelliseksi uhratessaan elämänsä ihmiskunnan syntien sovitukseksi ja iankaikkisen pelastuksen aikaansaajaksi, kaikille, jotka ovat uskovat häneen ja pitävät hänen käskynsä. Sitähän tarkoittaa jakeen 9 sanonta ’ovat hänelle kuuliaiset.’

     

    Jos ihmisellä ei ole lainkaan uskoa

    Mitä tarkoittaa ”joka ei usko”? Ensinnäkin tämä ihminen on kuullut ja ymmärtänyt evankeliumin. Kuullut, mutta ei pelkästään kuullut, vaan myös ymmärtänyt seuraamukset siitä, ettei hän uskoisi. Tällainen ihminen, joka hylkää Kristuksen ja hänen lupauksensa ikuisesta elämästä, on huonommassa asemassa kuin ihminen, joka on täysi pakana, joka ei ole edes kuullut Kristuksesta edellä mainitulla tavalla.

    Room 2:14 “Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki 14 Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki 15 ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä 16 sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.”

     

    Jos kaikki eivät pelastukaan?

    Edellä toin esiin Raamatunlauseita, jotka pelastumiseen ja ikuiseen elämään edellyttävät uskoa, edes vähän. Entä jos jotkut ihmiset eivät usko? Millainen voisi olla tällaisten ihmisten kohtalo? Mitä tarkoitan ’tällaisilla ihmisillä’? He ovat ihmisiä, jotka eivät missään tilanteessa, minkään kohtalon kurimuksessa suostu sanomaan ’Kristus armahda’. He vain kiroavat Jumalaa ja Kristusta.

    On helpompaa sanoa, mikä heidän rangaistuksensa ei voisi olla. Se ei voi olla päättymätön kidutus tulisessa järvessä. Se voisi olla annihilaatio, täydellinen tuho ja ikuinen ero Jumalan yhteydestä. Viimeinen tuomio voisi kuulua heidän kohdallaan vaikkapa näin:

    “Huolimatta kaikista Jumalan ja Kristuksen lukemattomista kehotuksista ja toimenpiteistä teidän käännyttämiseksenne ja armahdukseksenne, ette ole suostuneet ottamaan Jumalan armoa vastaan. Teidän veljenne ja sisarenne, monet yhtä lailla sotineet Jumalan tahtoa vastaan, mutta jotka ovat kääntyneet ja ottaneet vastaan armon, ovat nyt Kristuksen oikealla puolella ja te vasemmalla. He saavat anteeksiannon armosta ja pääsevät osallisiksi ikuisesta elämästä Jumalan kaikkivaltiaan työtovereina uuden maailman luomisessa. Tästä te olette kieltäytyneet ja sen vuoksi Jeesus Kristus, Jumalan poika on tuominnut teidät hävitettäväksi. Nyt kun veljenne ja sisarenne siirtyvät Jumalan valtakuntaan, teidät on kirottu ja olette tuomittu ikuiseen eroon Jumalasta.”

    Moni saattaa sanoa: ”Mikä rangaistus tämä on olevinaan? Ei mitään kidutusta!” Ajatelkaa kuitenkin. Kun Kristuksen omat, ikuisen elämän saaneet, menevät Jumalan valtakuntaan Jumalan työtovereina, niin nämä kirotut joutuvat toteamaan, etteivät he koskaan pääse Jumalan yhteyteen ja hänen paratiisiinsa – he vain lakkaavat olemasta! Viimeistään silloin he ymmärtävät suuren menetyksensä, mutta silloin se on myöhäistä.

     

    Mitä tai keitä varten Jeesus tuli maailmaan?

    Luuk 2:10 “Mutta enkeli sanoi heille: Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle.” “Kaikelle kansalle” on kovin epämääräinen ilmaus; tarkoittiko se aikanaan koko Jumalan valittua kansaa, juutalaisia? Vai, tarkoittiko se kaikkia kansoja, jotka vastaanottivat pelastuksen sanan Kristuksessa? Vai tarkoittiko se niitä yksilöitä niin pakanoiden kuin kristittyjenkin joukossa, jotka olivat kutsuttuja ja valittuja?

    Jeesuksen vastaus on yllättävä: Mat 15:24 Hän vastasi ja sanoi: “Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.” Kuitenkin vain pieni osa juutalaisista vastaanotti Jeesuksen ja uskoi hänen sanomaansa. Kristus käännytti fariseus -koulutuksen saaneen Paavalin käynnistämään evankeliumin viemistä pakanoille. Paavali ei kuitenkaan unohtanut Israelia, vaan kirjoitti Roomalaiskirjeessään: 11:26 “ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.” Hän kirjoitti edelleen Israelista: Room 11:25 “Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,

    Jeesus selitti opetuslapsilleen, että hänet oli lähetetty vain Israelin huoneen kadonneiden lammasten tykö. Tehtävä osoittautui pian vaikeaksi.

    Luukas toi esille Jeesuksen sanoman, kun joku kysyi häneltä Luuk 13:23 “Ja joku kysyi häneltä: ”Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?” Niin hän sanoi heille:

    24 “Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.
    25 Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: ’Herra, avaa meille’, vastaa hän ja sanoo teille: ’En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette.’
    26 Silloin te rupeatte sanomaan: ’Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit.’
    27 Mutta hän on lausuva: ’Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.’
    28 Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos.
    29 Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa.
    30 Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi.”

    Kristus ymmärsi, että juutalaisten suuri kääntymys sai odottaa pari tuhatta vuotta. Tämä ”paatumus” jatkuu vielä jonkin aikaa, niin kauan kunnes ”pakanain luku on sisälle tullut.” Silloin tapahtuu ”paatumuksen poistuminen” ja juutalaiset vastaanottavat evankeliumin sanoman suurin joukoin. Mitä tapahtuu niille juutalaisille, jotka eivät ole vielä vastaanottaneet Kristusta ja hänen sanomaansa Jumalan valtakunnasta? Käsitykseni mukaan Paavali itse vastaa tähän sanoessaan, että ”kaikki Israel on pelastuva.”

    Jos kaikki israelilaiset, elävät ja aiemmin kuolleet, pelastuvat, eikö meidän pitäisi hyväksyä sama tulkinta myös kaikkien kansojen ihmisiä koskevaksi? Antoihan Kristus lupauksen, jonka mukaan hän ylösnousemuksensa jälkeen vetää puoleensa kaikki ihmiset, ei suinkaan vain juutalaisia. Me kaikki tiedämme ja tunnemme, että tällaista vetämistä ei suinkaan tapahdu kaikille ihmisille, ei ainakaan heidän elinaikanaan. Tiedämme myös, ettei Jumala eikä hänen poikansa valehtele; Kristuksen puoleensa vetämisen täytyy siis tapahtua kuoleman jälkeen.

     

    Raamatun ikuinen ei tarkoita päättymätöntä aikaa

    Raamatussa puhutaan useissa yhteyksissä ikuisesta tai iankaikkisesta. Se on jokaiselle uskovalle selvää ja varmaa, että Isä Jumala on iankaikkinen. Hän on aina ollut ja tulee aina olemaan. Jumalan pojasta Jeesuksesta on erilaisia näkemyksiä ja Raamatun tulkintoja. Tässä kirjoituksessani pohdin pelastuksen kysymyksiä. Käsittelinkin jo pelastusta siltä kannalta, mitä pelastuminen edellyttää. Vielä on auki olennainen kysymys: mitä Jumalan rangaistus ja viimeinen tuomio merkitsevät pelastukseen? Joku voi sanoa, ettei siinä ole mitään ongelmaa. Raamattu puhuu asiasta selvästi ja useaan kertaan.

    Nyt on kuitenkin niin, että uskottomille ja muille suurille syntisille on Raamatussa luvassa viimeisen tuomion rangaistuksena joutuminen ikuiseksi ajaksi helvetin tuleen. Helvettiä nimitetään esimerkiksi tuliseksi järveksi, johon nämä syntiset heitetään. Siellä he kärsivät tulen tuomaa tuskaa ikuisesti. Tällaista Raamatun tulkintaa ei juurikaan ollut ensimmäisinä vuosisatoina Kristuksen kuoleman jälkeen.

    Raamatun Uusi Testamentti on alunperin kirjoitettu kreikaksi ja kreikankieltä puhuttiin ja kirjoitettiin yleisesti Rooman valtakunnassa. Sitten Rooman valtakunta jakaantui. Toinen iso kehityskulku oli latinankielen vahvistuminen ja vastaavasti kreikan syrjäytyminen. Latinankielinen Raamattu Vulgata, jonka 300 ja 400 lukujen vaihteessa toimitti kirkkoisä Hieronymus, sai katolisessa kirkossa yksinoikeuden. Unitarisminen tulkinta pelastuksesta hävisi pian lähes kokonaan pitkäksi aikaa. Kreikankielisen Uuden Testamentin tulkinta muuttui; erityisesti iankaikkisuuden käsite korvasi aiemman, jonka mukaan muuta iankaikkista ei ollut kuin Isä Jumala.

    ——

    Room 1:20 “Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen (aidios) voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,

    Juud 1:6 “ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon.” Jude 1:6 “in everlasting chains under darkness unto the judgment of the great day”.  – Tässäkin iankaikkisuutta merkitsevä sana on aidios G126, jonka Strong’s sanoo merkitsevän eternal, everlasting. Enkeleitä siis pidetään ikuisissa kahleissa (aïdios desmos, ἀΐδιος δεσμός) pimeydessä suuren päivän tuomioon saakka. Kysymyksessä ei voi olla ikuinen, päättymätön aika, koska enkeleitä pidetään kahleissa siihen saakka, kunnes suuren päivän tuomio annetaan. Vai tarkoittaako ikuisesti kahleissa pitäminen sitä, että vielä tuomion jälkeenkin näitä enkeleitä pidetään kahleissa? Tuskinpa näin on tarkoitettu.

    Juud 1:7 “samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen (aiōnios) tulen rangaistusta.” – Tuli Sodoman ja lähikaupunkien ympärillä on iankaikkisuudesta huolimatta sammunut jo kauan sitten. Näette, että sanaa aiōnios ei pidä kääntää iankaikkiseksi. Iankaikkinen, ikuinen merkitsee päättymätöntä aikaa.

    2 Tes 1:8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.

    1:9 KR 38 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, KJV Who shall be punished with everlasting destruction from the presence of the Lord, and from the glory of his power; NASB These will pay the penalty of eternal destruction, away from the presence of the Lord and from the glory of His power,

    KR 38 kääntää 2. Tessalonikalaskirjeen jakeet kostosta niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia Jesuksen Kristuksen evankeliumille. Mitä tarkoittaa “iankaikkinen kadotus Herran kasvoista”? Englanninkielisissä käännöksissä puhutaan ”everlasting /eternal destruction away from the presence of the Lord and from the glory of His power.”  Englanninkielinen käännös puhuu ikuisesta tuhosta, pois Herran läsnäolosta ja pois hänen voimansa kirkkaudesta.

    Sanonta ikuisesta tuhosta johtaa ajatukseni annihilaatioon.

     

    Mitä tarkoittaa sana ”aiōn” ja ”aiōnios

    Kreikankielen sana ‘aion’ tarkoittaa aikakautta tai aikakusiin liittyvää. The word ”aion” means age or that which pertains to the ages. Se on usein käännetty sanalla ‘ikuinen’. Ikuinen ja ikuisuus tarkoittaa päättymätöntä aikaa. Aikakausi taas sisältää ajatuksen ko. kauden päättymisestä joskus. Tämän vuoksi ikuinen ja ikuisuus ovat vääriä käännöksiä.

    Heb 1:2 “on hän [Jumala] näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut.” – Jumala itse on luonut maailman Raamatun yleisen käännöstavan mukaan. Englanninkilinen KJV-käännös kuitenkin sanoo: ”by whom also He made the worlds [aions]” – eli monikossa “worlds”. Jumala ei luonut maailmoja, vaan eri pituisia maailmankausia tai aikakausia. Eritoten tulevat maailmankaudet ovat Kristuksen työtä, luotu Kristukseen. Tuhatvuotinen maailmankausi (aion) ja Viimeisen tuomion jälkeinen kausi.

    Gal 1:4 “Who [Kristus] gave himself for our sins, that he might deliver us from this present evil world (aion), according to the will of God and our Father. Galatalaskirjeen käännös “pelastaa meidät tästä nykyisestä pahasta maailmasta” tuntuu sinänsä luontevalta, vaikkakin oikea käännös olisi ”pelastaa nykyisestä pahasta maailmanajasta”.

    Jumala on ikuinen tai iankaikkinen; Room 16:26 “mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen (aiōnios) Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi.” – Kreikankielinen sana ikuiselle Jumalalle aiōnios theos, αἰώνιος θεός ei ole paras mahdollinen ja osoittaa vain sen vanhan virheen, jonka mukaan ikuinen käännettiin sanalla aiōnios. Parempi olisi ollut aïdios.

    Maailmassa on ollut aikausia (aions) ja myös aika ennen näitä. 2 Tim 1:9 sanoo “according to His own purpose and grace, which was given us in Christ Jesus before the world [aionios] began”. Raamatunkäännöksissä edelleen jatkavat “aiōnios judgment” (Heb 6:2), “aiōnios sin” (Mark 3:29), “aiōnios fire” (Mat 25:41) ja ”aiōnios punishment” (Mat 25:46).

    Gal 1:4 “Who gave himself for our sins, that he might deliver us from this present evil world (aion), according to the will of God and our Father.” – Tulee myös olemaan uusi aikakausi (maailmanaika). Mat 12:32 kertoo siitä: “Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.”  “it shall not be forgiven him, neither in this world [aion], neither in the world [aion] to come.”

    Tulevista maailmankausista sanoo Efe 2:7 “osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.
    8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja.” – KR 38 osaa tässä käyttää tulevista maailmoista oikeaa termiä ’maailmanaikoina’. Pelastus on armosta uskon kautta.

    Kristuksen hallitsemisesta sanoo Heb 1:8 “mutta Pojasta: Jumala, sinun valtaistuimesi pysyy aina ja iankaikkisesti (εἰς τὸν αἰῶνα τοῦ αἰῶνος, to the aion of the aion aikakaudesta aikakauteen), ja sinun valtakuntasi valtikka on oikeuden valtikka.”

    Jesus reigns to the aion of the aion: “But unto the Son he saith, Thy throne, O God, is for ever and ever [to the aion of the aion]” (Heb 1:8). – Kristuksen valtaistuin pysyy kyllä ajasta aikaan, myös viimeisen tuomion jälkeen, jolloin (1 Kor) 15:24 “sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. 15:28 Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.”

    – Erään vanhan uskontunnustuksen mukaan Isä, Poika ja Pyhä henki ovat kaikki tasavertaisia jumaluuksia. Tästäkin Korittolaiskirjeen jakeesta käy ilmi, että Isä Jumala on kaikkien yläpuolella ja hän on kaikki kaikessa.

    There are aions to look forward to“that in the ages [aions] to come He might show the exceeding riches of His grace” (Eph 2:7).

    25:41 “Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen (aiōnios) tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.”

    Heb 5:9 “ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset, ”

    Ilm 14:9 “Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: ”Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä,
    10 niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä, joka sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä. 

    14:11 “Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti (εἰς τὸν αἰῶνα τοῦ αἰῶνος), eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin.”

    Tämä Ilmestyskirjan kuvaus jakeessa 10 on seikkaperäisempi siinä suhteessa, että siinä ei sanota pelkästään ”vaivataan tulella ja tulikivellä”, vaan kerrotaan, että vaivaaminen tapahtuu pyhien enkelien ja Karitsan eli Kristuksen seuratessa tätä. Näin kuvaus vaikuttaa luotettavalta eikä pelkästään ole kuvaannollinen ilmaus. ”Aina ja iankaikkisesti” olisi parempi kääntää ”ajasta aikaan”, koska aiōn ei merkitse päättymätöntä ikuisuutta. Jakeen 11 kuvaus on kuvaannollista ilmaus rangaistuksesta, samaa tarkoittava kuin ”tuli, joka ei koskaan sammu.”

     

    Viimeisenä kukistetaan kuolema

    1 Kor 15:25 “Sillä hänen pitää hallitseman siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle.
    26 Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.
    27 Sillä: ”kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle.” Mutta kun hän sanoo: ”kaikki on alistettu”, niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa.”

    Kristus hallitsee maan päällä Tuhatvuotisessa valtakunnassaan “siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki vihollisensa jalkojensa alle.” Kaikki ihmiset ja kaikki enkelit ovat Kristuksen alaisia. Kaikki, paitsi itse Jumala. Viimeisenä alistetaan Kristuksen alle itse kuolema. Kukaan, ei kukaan, kuole enää, ellei Kristus näin määrää. Vai eikö olekaan totta, että viimeisenä vihollisena kuolema tuhottaisiin? Ehkä epäilijän ajatuksen takana on, että viimeisellä tuomiolla ikuisen elämän saaneet, eivät voi enää kuolla, toisin kuin ne, jotka saavat tuomion.

    Haluaako Kristus jonkin ihmisen kuolevan? Siis, kuolevan ikuisen kuoleman?

     

    LOPPUPÄÄTELMIÄ

    Keski-ajalla kun Raamattua käännettiin kansankielelle latinasta ja kreikasta, tapahtui pahoja virheitä käännettäessä Jumalan rangaistusta. Epäilen vahvasti, että katolinen kirkko myös näki oivan tilaisuuden vahvistaa otettaan kirkkokansasta. Näin käännöksiin tuli Jumalan rangaistuksesta ikuinen piina. Piinaava se toki on, mutta ei ikuinen, päättymätön.

    Nämä väärät käännökset ovat seuranneet aivan uusimpiin käännöksiin asti.

    Jos siis Jumalan rangaistus viimeisessä tuomiossa, ei olekaan päättymätön, vaan loppuu ilmeisesti sitten, kun Jumala katsoo rangaistuksen riittävän. Tämä merkitsee sitä, että tulee ratkaistavaksi, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun Jumalan rangaistus on suoritettu? Tästä en ole löytänyt Raamatun selvää vastausta. Uskon kuitenkin niin, että rangaistuksen kärsimisen myötä synnit on sovitettu ja ne on ”poltettu” pois ja rangaistut voivat liittyä aiemmin pelastuneiden joukkoon.

     

  • Annihilaatio – Jumalan rangaistus

    OSA 1

    Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa  2 Tes 1:8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.
    9 Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta,

    Edellä oleva jae on annihilaation kannattajien suosima Raamatunkohta annihilaation puolustamiseksi Jumalan rangaistuksena. Jumalan rangaistus on ankara, koska Jumala on ankara täydellisyydessään. Vain Jeesus voi tarjota mahdollisuuden välttää tämä rangaistus. Mutta jos ihminen ei käytä tätä mahdollisuutta hyväkseen, mikä on seuraamus?

    Onko annihilaatio Jumalan rangaistus – toinen kuolema?

    Mitä annihilaatio tarkoittaa? Toinen kuolema tapahtuu tulen avulla. Onko tuli kuluttavaa (consuming/devouring) tulta, en osaa sanoa. Siihen joutuva kuitenkin palaa kokonaan ja lopullisesti. Raamatun jakeiden esimerkeissä kuluttava tuli polttaa ja tuottaa kuoleman yhdessä hetkessä.

    On olemassa erilaisia käsityksiä annihilaatiosta. Osa tämän opin kannattajista ajattelee, että tuomitut saavat ensin kärsiä rangaistuksensa ja vasta sitten tuli polttaa heidät niin ettei mitään jää jäljelle. Ehkä joku omainen joskus muistaa ja mielessään kysyy ”mitähän on tapahtunut sille ja sille henkilölle kun häntä ei ole missään näkynyt”?

    Annihilaatio merkitsee tuhoutumista, totaalista häviämistä. Annihilaatioon uskovat sanovat, että em. jae 1:9 merkitsee juuri sitä; kaiken menettämistä. Annihilaatio – tuomion saavat menettävät henkensä, heistä ei jää jäljelle mitään. Heidän muistonsakin häipyvät. Ikään kuin heitä ei olisi ollutkaan koskaan.

    Annihilaation vastustajat sanovat, ettei annihilaatio ole mikään oikea rangaistus. Ei mitään verrattuna ikuiseen piinaan tulisessa järvessä. Puolustajat sanovat, että kyllä se on hirvittävä rangaistus. Kun tuomio julistetaan, ihmiset jaetaan kahteen ryhmään. Kun ikuisen elämän saavat riemuitsevat pääsystään Jumalan lapsiksi ja hävitystuomion saaneet kuulevat joutuvansa tuhottaviksi eivätkä koskaan pääse Jumalan yhteyteen, he kauhistuvat ja katuvat katkerasti. Jos nämä olisivat saaneet tulisen järven tuomion, eivät pelastuneet suinkaan olisi riemastuneet, vaikka monet itseään pelastuviksi uskovat nyt haluavat epäuskoisten joutuvan ikuiseen piinaan.

    Jeesus tulee toimimaan kaikkien tuomarina: Tuomioita on vain kahta luokkaa. Toiset joutuvat Jeesuksen vasemmalle puolelle ja toiset oikealle puolelle. Mat 25:41 Sitten hän [Kristus] myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä. – Jeesus itse vahvistaa iankaikkisen tulen rangaistuksen. Samoin Johannes Ilmestyskirjassa (luku 20:10) vahvistaa, että ” perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti.”

    Kun Mat sanoo 25:46 ”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään,” ovat molemmat yhtä lailla rangaistuksina iankaikkisia, vaikka ikuinen poiskarsiminen ei tyydytäkään joidenkin voimakasta halua nähdä epäuskoisten joutumista kidutettaviksi. Kreikankielen rangaistusta merkitsevä sana on tässä kolasis ja verbi kolazō G2849  1. properly, to lop, prune, as trees, wings eli karsia pois, esim oksia puista.

    Heb 10:29 kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä!

    Ilm 20:12 Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.

    Ilm 22:12 Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. 

    Jeesus tuo palkan tullessaan, mutta ketkä kaikki saavat palkan? Ainakin se on selvää, että ensimmäisen ylösnousemuksen pyhät saavat palkan; he tulevat hallitsemaan yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta (tai pitkän ajan mikäli tuhat vuotta ei ole eksakti aikajakso). Suuri määrä ihmiskuntaa kuolee ja ne jotka vastustavat Kristuksen tulemista hävitetään. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteivätkö he joutuisi tuhannen vuoden kuluttua viimeiselle tuomiolle. Heidän tuhonsa ei siis ole ’palkanmaksu’. 

     

    Vai pelastuvatko sittenkin kaikki? 

    Miksi Jumalan rangaistus tulisessa järvessä olisi ikuinen?

    On vielä yksi vaihtoehto: Sekä tulinen järvi, että toinen kuolema ovat molemmat kuvaannollista ilmausta.  Ne, jotka eivät pelastu Kristuksen ja pyhien jakamassa tuomiossa ylösnousemuksen jälkeen, joutuvat kuvaannolliseen tuliseen järveen, jossa heitä vaivataan ja heidän on kohdattava kaikki tekemänsä synnilliset teot. Puhdistava tuli polttaa synnit pois, jonka jälkeen he voivat liittyä Jumalan lasten suureen joukkoon. Jos tulisen järven tuli ei ole fyysistä tulta, vaan ’kuluttavaa tulta’ tai puhdistavaa niin mitä se kuluttaa? Kun ihminen joutuu tutkimaan itseään, ’lihan tekoja’ ja kaikkia syntejään, joita tulessa poltetaan, ei ole epäilystäkään etteikö ihminen kärsisi tuskaa, vaikka kuinka henkistä se olisi.

    Kautta historian on kirkko käyttänyt hyväkseen Raamatun kirjaimellista sanaa ja pelotellut ihmiskuntaa tällä kirjaimellisella totuudella. Raamattu on täynnä vertauskuvia ja kuvaannollista kerrontaa, mutta on helpompi ymmärtää Raamatun sana kirjaimellisesti. On sanottu sangen nasevasti, että kaikki mitä Raamatussa on sanottu on totta, mutta kaikki ei ole kirjaimellisesti totta. Tavalliset ihmiset sen enempää kuin oppineet teologitkaan eivät aina ymmärrä mitä vertauskuvan tai kuvaannollisen ilmauksen takana on.

    Seuraavassa esimerkki kirjaimellisen tulkinnan opetuksesta netissä.

    Gotquestions.org vastaa kysymykseen tähän tapaa: Koska Jumala on ikuinen, muuttumaton ja rajattoman vallan omaava, kaikki synnit ovat pohjimmiltaan Jumalaa vastaan. Sen vuoksi Jumala on säätänyt oikeudenmukaisen rangaistuksen, jonka mukaan rangaistus synnistä on myös ikuinen. Jumala loi ihmisen elämään ikuisesti. Kun joku tekee syntiä toista ihmistä kohtaan, tälle synnin kohteelle on tehty ikuinen vääryys. Jumala on sen tähden määrännyt kaikki synnintekijät helvettiin, koska he eivät ole täyttäneet Jumalan standardia ja ovat rikkoneet Jumalan lain moraalisen täydellisyyden. Jos Jumala ei lähettäisi näitä ihmisiä helvettiin hänen lakinsa rikkomisesta, voitaisiin sanoa, että Jumala ei ole oikeudenmukainen.

    Jos tämä olisi selvitetty näin Raamatussa, en pullikoisi vastaan. En kuitenkaan allekirjoita perusteluja tässä muodossa. Jumalan poika on kuitenkin se, joka päättää tuomioista. Ehkä hän ymmärtää ihmisten vajavaisuuden ja on armollinen? Ehkä Isä Jumala itsekin huomasi, että ihmiskunnan pelastamiseksi hänen täytyy tarjota pelastustie ja se on hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Ilmestyskirja kuitenkin kertoo, että ihmiset ovat kuitenkin paatuneita ja itsepäisiä. Mitkään vastoinkäymiset eivät saa suurta joukkoa ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen. Ja pelastuskin olisi vain yhden sanan päässä.

    Miksi Jumala kiduttaisi ihmisiä ikuisesti tulisessa järvessä? Kun Jumalalle on kaikki mahdollista, eikö hän mieluummin haluaisi syntisen ihmisen kohdalla polttaa synnit pois ja puhdistaa ihmisen samanlaiseksi kuin ne, jotka jo saivat ikuisen elämän? Jumala ei olisi rakastava Jumala, jos hän rankaisisi pelkästään kiduttamisen vuoksi. Olen varma, että Jumalan rankaisun tarkoitus on korjaus oikeaan, puhdistaminen ja pelastaminen. Miksi Jeesus ilmestyi Saulille Damaskoksen tiellä, puhui hänelle ja sokaisi hänet kolmeksi päiväksi ja sai Saulin totaalisesti muuttamaan ajattelutapojaan niin, että hänestä tuli kiihkeä kristitty. Eikö Jumala voisi tehdä samoin muillekin, jotka ovat asettuneet häntä vastaan?

    Raamattu todistaa, että Jumala ”tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1 Tim 2:4).

    Jesaja todistaa Jumalan tahdosta 46:10 … ”kaiken, mitä tahdon, minä teen.        11 …  Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.”  

    Edellä olevat kaksi Raamatunkohtaa ovat kenties monellekin tuttuja. He ovat saattaneet lukea ne, mutta ovatko he ymmärtäneet ne loppuun saakka? Kaiken aikaa ovat nämä olleet minunkin tiedossani. Silti en ole päässyt irti tulisesta järvestä ikuisena rangaistuksena. Kaiken sen jälkeen mitä olen kirjoittanut olen pysähtynyt näiden jakeiden ääreen enkä oikein voi käsittää, miksi olen torjunut ilmiselvän totuuden: JUMALA TAHTOO ETTÄ KAIKKI IHMISET PELASTUISIVAT. Kun Jumala on kaikkivaltias, on hänen vallassaan pelastaa vaikka koko syntinen ihmiskunta, hänen luomuksensa. KAIKEN MITÄ TAHDON, MINÄ TEEN. Näin vakuuttaa Jumala.

    Kristuksen tullessa suurin osa ihmiskunnasta ei halua ottaa häntä vastaan. Vaikka miljoonia ihmisiä kuolee Herran päivän ahdingossa, ihmiset eivät kadu syntejään. Kun he sitten ovat viimeisellä tuomiolla ja Jumalan tuli väkisin puhdistaa heidät samalla tavoin kuin kristikunnan suurimman vainoojan Saulin, ihmisille tapahtuu samoin kuin Saulille – totaalinen käännös. Silloin toteutuu Jesajan ennussanat: Jes 45:24 … Hänen [Jumalan] tykönsä tulevat häveten kaikki, jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan.

     

     

    YHTEENVETO

    Sekä tulinen järvi, että toinen kuolema ovat molemmat kuvaannollista ilmausta. Viimeinen tuomio tapahtuu pääsääntöisesti kaikille ihmisille; heidät tuomitaan tekojensa mukaan. Elämän kirjaan, joka myös on kuvaannollinen ilmaus, on kirjoitettu niiden nimet, jotka pelastuvat. Jos kirjassa ei ole jonkun nimeä, hänet heitetään tuliseen järveen kitumaan ikuisesti. Näin siis perinteisen tulkinnan mukaisesti, jota kirkot ovat saarnanneet viimeiset kaksi vuosituhatta.

    Olen ottanut lähtökohdaksi Jumalan tahdon, kun olen halunnut selvittää, onko yllä kuvattu kuvaus oikea tulkinta Raamatussa esitetystä. Tulkinnasta nimenomaan on kysymys. Monet väittävät, että ei tarvita mitään tulkintaa; kaikki Raamatun opetus on niin selvää ja kirjaimellista. Mutta kun se ei sitä ole. Raamattu ja Ilmestyskirja erityisesti on täynnä symboliikkaa ja kuvaannollista kerrontaa.

    Seuraavat seikat ovat mielestäni totista totta ja kelpaavat tarkastelun lähtökohdaksi:

    – Jumalan tahto on, että kaikki pelastuvat

    – Jumala on profeettansa Jesajan kautta vahvistanut tekevänsä tahtonsa mukaisesti

    –  Jumala on suunnitellut kaiken ennalta jo ennen kuin maailmaa olikaan

    –  Jumala on tuottanut niin hyvän kuin pahankin; saatana on hänen luomuksensa pahassa ja Jumalan oma poika Jeesus, jonka Jumala on korottanut Kristukseksi ja Herraksi, on saatanan vastapuoli hyvässä

    Seuraavat seikat vaativat tulkintaa:

    – Tarkoittaako ikuinen, ikuisuus (aion, aionios, owlam) todella sitä mitä nykyisin ymmärrämme ikuisella; siis sellaista, joka on aina ollut ja joka tulee aina olemaan, ilman alkua ja ilman loppua

    –  Onko Raamatussa kuvattu tulinen järvi konkreettinen järvi, jossa tuli palaa ikuisesti

    –  Onko tulisen järven rangaistukseen joutuvat tuomittu em. määritelmän mukaisesti kärsimään kidutusta tässä tulisessa järvessä ikuisesti

    –  Onko annihilaatiolle tai sen vastakohdalle universalismille raamatullisia perusteita

    Miten siis uskon tänä päivänä? Sanon tänä päivänä, koska olen vuosien tutkailun jälkeen joutunut tarkistamaan erityisesti suhtautumistani kaikkien pelastumiseen.

    Jumalan tahto on absoluuttinen, ei ehdollinen. Jumala ei sano, että ”tahdon kaikkien pelastuvan jos…” Jos ihmiset katuvat… tai jos he tekevät niinkuin Raamatussa opetetaan tms. Jumala myös vakuuttaa, että hän toteuttaa tahtonsa.

    Katson myös selvitetyksi, että ikuisuudeksi käännetyt kreikan- ja hepreankielen sanat on ymmärretty väärin. Ne ovat kyllä aikaan ja aikajaksoon sidottuja. Ei taida kukaan osata selittää kuinka pitkästä aikajaksosta on kulloinkin kysymys.

    Uskon myös, että tulinen järvi on kuvaannollinen ilmaus ja sinne joutuvien kärsimys on sinänsä todellista, vaikka onkin henkistä, ei fyysistä kärsimystä. Henkinen kärsimys voi olla yhtä ankaraa kuin fyysinenkin kärsimys. Kristukseenkin uskovat joutuvat kestämään Jumalan tulen puhdistusta; he pelastuvat ‘ikään kuin’ tulen läpi.

    En sano mitään varmaa annihilaatiosta. Jos joku on ollut niin paha syntinen, joka on aiheuttanut kymmenien miljoonien kuoleman, eikö hän katumattomana olisi ansainnut tulla totaalisesti hävitetyksi, poiskarsituksi Jumalan yhteydestä? Mitä teki Kristus tällaiselle kristittyjen vainoajalle? Pakkokäännytti Paavalin ja näin antoi esimerkin mitä voisikaan tapahtua muille uskottomille syntisille viimeisen tuomion rangaistuksena.

    Entä sitten suhtautumiseni universalismiin? Kun joitakin vuosia sitten kirjoitin asiasta, totesin vain lyhyesti, etten usko universalismiin. Nyt olen oppinut uskomaan Jumalan tahtoon, varsinkin kun se on selväsanaisesti ilmaistu. Jos se olisi kirjoitettu Raamattuun punaisin kohokirjaimin, muutkin Raamatun lukijat voisivat siihen uskoa eivätkä menisi kirkon vanhojen tulkintojen mukana, joiden motiivit ovat useinkin olleet kirkon etu ja asema ei Jumalan totuuden julistaminen.

     

    OSA 2

    Uusia tulkintoja Jumalan rangaistuksesta 

    Tässä artikkelin toisessa osassa yritän kiteyttää ajatukseni Viimeiseen tuomioon liittyvästä Jumalan rangaistuksesta ja erityisesti annihilaatiosta. Uskon, että eräät tulkintani, jotka eroavat valtakirkkojen pitkän ajan kuluessa omaksutuista käsityksistä, herättävät lukijoissa ajatuksia puolesta ja vastaan. Montako syntymää ja montako kuolemaa on ihmiselle varattu? Kun meidän Raamattumme puhuu käsitteistä kadotus ja tuho ja hukkuminen, mitä sanaa kreikankielinen kirjoittaja käytti ja miten se on käännetty vaikkapa englanniksi? Suomenkielinen ilmaus ei ole aina kovin onnistunut. Mikä on tulinen järvi? Ihmiset, jotka ovat kuin järjettömät eläimet, on Raamatun esittämä käsitys ihmisistä, joiden kohtalo on määritelty jo aikojen alussa. Millaisista ihmisistä on kyse? Entä Mitä tarkoittaa musta pimeys (black darkness)? Millaisesta rangaistuksesta siinä on kysymys? Onko Enkeleille varattu rangaistus erilainen ihmisten rangaistuksiin nähden? Yhteenveto: Annihilaatio Jumalan rangaistuksena.

     

    Yksi syntymä – kaksi kuolemaa?
    Vai kaksi syntymää, mutta vain yksi kuolema?
    .

    Jokainen syntyy kerran ja kuolee ainakin kerran. Tässä päivityksessä tutkin tilannetta, jossa ihminen ei synnykään toista kertaa, mutta sen sijaan kuolee kaksi kertaa. Jotta ihminen ei kuolisi kahta kertaa, hänen täytyy syntyä kaksi kertaa; Toinen syntymä on uudestisyntyminen uskoon – Jeesuksen Kristuksen pelastavaan voimaan. Silloin ei tarvitse pelätä toista kuolemaa; jo uudestisyntymisessä ihminen saa ikuisen elämän lahjan – saman ikuisen elämän, jonka Jeesus sai isältään.

    Pyrin tässä vielä täsmentämään ajatuksiani viimeiseen tuomioon liittyvästä ikuisesta rangaistuksesta. Raamattu puhuu tulisen järven ikuisesta piinasta rangaistuksena niille, jotka eivät ole katuneet syntejään ja ole ottaneet vastaan Jeesusta vapahtajanaan.

    Sama synti, kaksi erilaista rangaistusta. 2 Piet 2:10 rangaistus irstaasta käytöksestä (”ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden”) menevät turmelukseen eli perish, tuhoutuvat englantilaisen käännöksen mukaan. Sensijaan ”Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta. (Juuda 1:7)  Sodoman ja Gomorran irstailijat siis joutuvat tuliseen järveen vieläpä iankaikkisesti. – Ei vaikuta loogiselta. Ehkäpä vika on tulkinnassa ja nimenomaan tulisen järven osalla.
    .
    Mat 5:29 ”Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.” –  Jeesus puhui helvetistä, mutta ei sillä tarkoittanut mitään tulista järveä niin kuin Ilmestyskirjassa, vaan kuten kaikki juutalaiset yleisesti tiesivät, Jerusalemin eteläpuolella sijaitsevaa kaatopaikkaa, Hinnomin rotkoa, jossa tulta poltettiin jatkuvasti. Tulinen järvi ja helvetti ovat muodostuneet synonyymeiksi ja jopa esimerkiksi Matteuksen evankeliumikin käyttää helvetistä nimitystä γέεννα géenna (gehenna).
    Paavali kirjoitti kirjeessään Roomalaisille 6:23 “Sillä synnin palkka [seuraamus] on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”. Synnin seuraamuksena tuleva kuolema tarkoittaa nimenomaan toista kuolemaa.
    .
    Kadotus ja tuho
    Ne jotka eivät synny uudestaan elämänsä aikana, eivät saa ikuisen elämän lahjaa. Raamatun mukaan on olemassa kaksi kuolemaa. Kun viimeinen tuomio annetaan, ne jotka eivät pelastu joutuvat kokemaan toisen kuoleman, joka on rangaistus. Toinen kuolema todellakin on kuolema. Sen sijaan rangaistukset kuten tulinen järvi ovat kielikuvia. Muita kielikuvia ovat musta pimeys, syvä pimeys jne. Minun ja muidenkin Raamatun lukijoiden ja tutkijoidenkin suuri ongelma on ollut kautta kahden vuosituhannen, että emme ole osanneet erottaa Raamatun kirjaimellista ilmoitusta Raamatun lukemattomista kielikuvista ja kuvaannollisesta ilmauksesta. Näin on erityisesti viimeisen tuomion kuvausten kohdalla. Yhteistä tuomioille on, että tuomion saavat tuhoutuvat (perish, are destroyed). Suomenkielisiä sanontoja ovat kadotus, perikato, tuho, hukkuminen.
    .
    Käydessään luomaan ihmistä Jumala sanoi: 1 Moos 1:26 ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme… ” – Olemme siis Jumala kuva. Kun luemme Raamattua, Jumalasta käy ilmi ihmismäisiä ominaispiirteitä. Millaisen kuvan Raamattu piirtää Jumalasta? Vanhan Testamentin puolella kuva Jumalasta on usein koston sävyttämä. ”Minä kostan..” toistuu useasti.  Esim Miika 5:14 ”Ja minä kostan vihassa ja kiivaudessa pakanakansoille, jotka eivät olleet kuuliaisia” (engl. ”which have not obeyed”). Kuitenkin Jumala sanoo Jer 18:8 ”mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille”.  Lisäksi Jumala sanoo tahtovansa, että kaikki pelastuvat. Jumala myös tekee ihmisiä (”astioita”) erilaisia käyttöjä varten. Ehkä Jumala ei välitä, jos nämä halvat astiat tuhotuvat viimeisellä tuomiolla. Jumala on antanut kaiken vallan Kristukselle ja hän on se, joka jakaa tuomiot ylösnousemuksen jälkeen. Voimmeko vetää johtopäätöksiä Kristuksen tuomiolinjasta sen perusteella mitä hän teki kristikunnan suurimmalle viholliselle, fariseus Saulukselle – pakkokäännytti hänet Jumalan uskolliseksi palvelijaksi saarnaamaan kansoille Jumalan valtakunnasta.
    .
    Katsotaan tarkemmin joidenkin Raamatunjakeiden avulla:
    2 Piet 2:12
    2:12 ”Mutta niinkuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa.”
    .
    Tässä Pietarin 2. kirjeessä ihmistä verrataan villieläimeen. Mitä ihminen on tehnyt, jotta  häntä kohdeltaisiin villieläimen kaltaisena? 2:1 Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.
    2 Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi;
    3 ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku. NASB: and in their greed they will exploit you with false words; their judgment from long ago is not idle, and their destruction (apōleia) is not asleep.
    .
    Tällaisten ihmisten tuomio on siis perikato, täydellinen tuhoutuminen (siitä käytetään nimitystä annihilaatio). Strong’s määrittelee hepreankielen ja kreikan perikatoa kuvaavat sanat seuraavasti: gâvaʻ, H 1478 a primitive root; to breathe out, i.e. (by implication) expire:—die, be dead, give up the ghost, perish. Perish tarkoittaa siis täydellistä tuhoa, elämän loppumista. Esimerkki kaiken elämän tuhoutumisesta (perish, be destroyed) vedenpaisumuksen avulla: Gen 6:17 “Behold, I, even I am bringing the flood of water upon the earth, to destroy all flesh in which is the breath of life, from under heaven; everything that is on the earth shall perish.”
    .
    Kreikankielen tuhoutumista tarkoittava sana on ἀπόλλυμι apóllymi, Strong’s: from G575 and the base of G3639; to destroy fully (reflexively, to perish, or lose), literally or figuratively:—destroy, die, lose, mar, perish.
    .
    Suomenkielessä kun puhutaan tuhoutumisesta, kadotuksesta tai ulos pimeyteen heittämisestä tarkoitetaan kuitenkin yhtä ja samaa asiaa. Englanninkielessäkin käytetään sanoja perish, destroy, cast into outer darkness, joilla tarkoitetaan samaa.
    .
    Luuk 13:3 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte. Hukkumisen sijaan olisi parempi käännös ollut ’tuhoudutte’.
    Joh 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi (perish), vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.  – Uskomalla Jumalan poikaan saa ikuisen elämän lahjan eikä uskovan tarvitse tuhoutua (viimeistä tuomiota seuraavassa kuvaannollisessa tulisessa järvessä).
    Tuhoutuminen tapahtuu nopeasti, mutta sen vaikutus on ikuinen.
    .
    Seuraavasta Raamatunjakeesta voimme päätellä, että tuhoutuminen on nopeaa ja täydellistä: 1 Moos 6:17 Sillä katso, minä annan vedenpaisumuksen tulla yli maan hävittämään taivaan alta kaiken lihan, kaiken, jossa on elämän henki; kaikki, mikä on maan päällä, on hukkuva. – Raamatussa kerrottu vedenpaisumus tapahtui nopeasti ja kaikki elollinen tuhoutui. Eikö sitten viimeisen tuomion täytäntöönpano tapahtuisi samalla tavoin nopeasti?
    .
    2 Kor 2:15 Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien [in them that perish] joukossa:
    16 näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?
    .
    Jumalan tuli. Kadotukseen joutuminen merkitsee tuhoutumista. Ymmärrän tuhoutumisen tapahtuvan nopeasti eikä suinkaan pitkän ajan kuluessa. Viimeisen tuomion toteuttamiseksi Jumalan tuli tutkii ihmisten kaikki teot. Tämä Jumalan tuli on joko puhdistavaa tulta tai kuluttavaa tulta; jos synnit (pahat teot) painavat liian paljon eikä ihminen ole saanut niitä anteeksi, tuli kuluttaa ihmisen. Mitä kaikkea joudutaankaan punnitsemaan tuomiota harkittaessa? Pietari kirjoittaa: 1 Piet 4:8 Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ”rakkaus peittää syntien paljouden.
    .
    Viimeisellä tuomiolla tapaammekin koko ylösnousseen ihmiskunnan tutkittuna ja jaoteltuna Kristuksen oikealle ja vasemmalle puolelle. Mat 25:33 ”Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle”. On ymmärrettävää, että kadotustuomion saavat reagoivat tuomioon kuten Luukas kirjoittaa: 13:28 ”Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos.” Ja lopuksi: 25:46 ”Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” – Tuomitut itkevät ja kiristelevät hampaitaan. Jae 46 kertoo, että tuomion luvun jälkeen he menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, tuhoon joka on iankaikkinen ja lopullinen. Ihmiskunta on ymmärtänyt Raamatun sanan kirjaimellisesti, ja mitä värikkäimpiä kuvauksia helvetin tulen kärsimyksistä on tuotettu ja käytetty ihmisten pelottelemiseksi. Tietysti kirkkokin on hyödyntänyt nämä kuvaukset pitääkseen ihmiset kurissa ja nuhteessa.
    .
    Mikä on tulinen järvi?
    Tulisen järven rangaistus löytyy vain neljästä Ilmestyskirjan jakeesta: 20:15 ”Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen.” Tuliseen järveen joutuvat mm. Saatana ja hänen apurinsa antikristus ja väärä profeetta.
    .
    Myös kuolema ja Haades (hauta) kuvaannollisina ilmiöinä joutuvat sinne. Kuolemaa ei uudessa maailmassa enää ole ja sitä myötä ihmiskunnan hautakin poistuu tarpeettomana. Miksi kuolemaa ja hautaa pitäisi kiduttaa aina ja iankaikkisesti? Eikö olisi parempi, että ne vain tuhoutuisivat tarpeettomina? Room 6:23 ”Sillä synnin palkka [seuraus] on kuolema, mutta Jumalan armolahja iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” – Synnin tekijä saa tuomion, mutta ei itse synnin teko. Kun Raamattu sanoo, että synnin seuraus saa kuolemantuomion, se tarkoittaa vain sitä, että ihmiskunnan tuomitsemisen jälkeen syntiä ei ole enää olemassakaan. Synti on tullut hävitetyksi eli tuhotuksi. Synti ei häviä sillä, että kuolema (seuraus) heitettäisiin tuliseen järveen. Synti häviää sillä, että katumattomat synnin tekijät kuolevat (toisen kuoleman). Jäljelle jäävät ovat niitä, jotka eivät kuole toista kuolemaa, vaan Kristus antaa heille saman minkä itse sai Isältä – ikuisen elämän Jumalan lapsena.
    .
    Kun ymmärtää kuoleman ja Haadeksen osan tulisen järven kuolemassa, ymmärtää itse tulisen järvenkin kuvaannollisen merkityksen.
    .
    Tulisen järven ikuinen tuomio.  Suuri kysymys onkin: onko Ilmestyskirjan 20:10 kuvaus tulisen järven kidutuksesta – ”yöt päivät, aina ja iankaikkisesti” – kaikkia koskeva konkreettinen rangaistus, vai rajoittuuko se esimerkiksi vain enkeleihin, jotka ovat iankaikkisuusolentoja. Näinhän oli myös Jumalan tarkoitus ihmisen suhteen, mutta korkea-arvoinen enkeli Lucifer (Saatana) onnistui viettelemään Adamin ja Eevan syntiin ja näin ihmisestä tuli kuolevaisia. Saatana yritti samaa myös Jeesuksen kohdalla, mutta epäonnistui. Tästä seurasi, että Jumala saattoi herättää kuolleista Kristuksen ja antoi hänelle ensimmäisenä ihmisenä uudelleen kuolemattomuuden.
    .
    Tuhoutuminen eli elämän loppuminen on ainoa vaihtoehto niiden kohdalla, jotka eivät ole saaneet ikuista elämää uskomalla Kristuksen pelastukseen. Lähes jokaisen ihmisen, joka kohtaa ’normaalin’, eli ensimmäisen kuoleman, on viimeisessä tuomiossa kohdattava joko pelastuminen ikuiseen elämään Jumalan valtakunnassa tai sitten tuhoutuminen eli elämän lopullinen menettäminen. Kirjoitin ’lähes jokaisen’ siksi, että poikkeuksena ovat ne ensimmäisen ylösnousemuksen pyhät, jotka ovat hallinneet Kristuksen kanssa tuhannen vuoden ajan ja nyt ovat Kristuksen kanssa tuomareita viimeisen ylösnousemuksen ihmisille.
    .
    Tavalliset ihmiset ovat kuolevaisia ja he voivat saada ikuisen elämän lahjan viimeisen tuomion jälkeen. Enkelit on taas alun perin luotu ikuisiksi olennoiksi. On esitetty, että kun enkeleitä, kuten Saatanaa ja hänen enkeleitänsä (kolmasosa kaikista enkeleistä), tuomitaan, heidän rangaistuksensa on ikuinen kärsimys tulisessa järvessä. Ilm 20:10 sanoo: Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti. Näin jos rangaistuksen kuvaus on kirjaimellisesti ymmärrettävä. Olen tulkinnut pedon eli antikristuksen ja väärän profeetan olevan ihmisiä, joten tuliseen järven rangaistuksen saa iso joukko enkeleitä ja myös ihmisiä.
    .
    Ilmestyskirjan loppupuolella luvussa 21:8 Johannes näkee Jumalan valtaistuimellaan ja hän sanoo: ”Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema.” Pelkuritkin joutuvat tämän käännöksen mukaan tuliseen järveen. Kreikan sana 1169: δειλός, jonka Strong’s käntää timid, fearful on oikein ainakin niiden Raamatun kolmen esimerkin mukaan, joissa sanaa on käytetty. Strong’sin selitykseen liittyy kuitenkin lisäkaneetti ”i.e. (by implication) faithless:—fearful.” Voisin tulkita tämän niin, että ”seurauksena uskon puutteesta pelokas”. En mitenkään osaa pitää pelokasta vanhaa mummoa niin suurena syntisenä, että hän ansaitsisi toisen kuoleman rangaistuksen yhdessä murhaajien, huorintekijäin ja epäjumalanpalvelijain kanssa.
    .
    Tulinen järvi on kuvaannollinen ilmaus. Tällaista järveä ei ole oikeasti olemassa. Sen sijaan on Jumalan kuluttava tuli. Jumalan tuli tutkii viimeisellä tuomiolla kaikki tekomme; jos olemme rakentaneet talomme [uskomme] Kristuksen varaan, Jumalan tuli on puhdistavaa tulta ja vaikka se onkin ihmiselle tuskallista, hän itse säilyy eikä tuhoudu. Niiden ihmisten kohdalla, jotka tuli tutkiessaan havaitsee kieltäneen Kristuksen, tuli on kuluttavaa tulta. Mitä siis tarkoittaa kuluttava tuli? Raamattu antaa esimerkin: Saatanan viimeisessä hyökkäyksessä Jumalan pyhien leiriä vastaan taivaasta lankesi (Jumalan) tuli, joka ’kulutti’ heidät. Ts. heidät tuhottiin.
    .
    Ilm 20:15 mukaan tuliseen järveen heitetään kaikki, joiden nimiä ei ole kirjoitettu elämän kirjaan. Ensiksikin, elämän kirjasta puuttuvia on miljardeja nimiä. Suurin osa puuttuvista nimistä on ’tavallisia’ ihmisiä, jotka monesta eri syystä eivät vain ole ottaneet vastaan Kristusta vapahtajakseen. Heidätkin Jumalan tuli tutkii edellä kuvatulla tavalla. Sen sijaan sellaiset valheelliset Raamatun opettajat, jotka vääristelevät Jumalan sanan ja johtavat ihmisiä väärän uskon palvelijoiksi rahan himossaan, heidän rangaistuksensa on musta pimeys, ikuinen tuho täydelliseen tiedottomuuteen..
    Molempia rangaistuksia täytyykin tarkastella kuvaannollisena ilmauksena.
    .
    Raamattu vertaa sellaista ihmistä, jolla ei ole Jumalan antamaa uutta henkeä, villiin eläimeen. Eläimillä ei ole mahdollisuutta ylösnousemukseen; eläimen kuollessa se tuhoutuu lopullisesti. Voidaan siis sanoa, että eläimet on luotu tuhoutumaan (be destroyed).
    Raamatun mukaan Jumala on paitsi nähnyt ennalta jokaisen ihmisen tulevaisuuden; kuka pelastuu Jumalan valtakuntaan ja kuka tuhoutuu. Jumala on itse asiassa luonut ihmisiä eri tarkoituksiin. Tämä Jumalalle, luojalle kuuluva oikeus on ilmaistu Raamatussa vertauksin: Room 9:20 ”Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ”Miksi minusta tällaisen teit?” 21 Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?
    .
    2 Tim. 2:20: Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten. 21 Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.”
    Valtaosa ihmisistä pysyy luojan hänelle antamassa roolissa, mutta jakeessa 21 Timoteukselle on tuotu esille ihmisen mahdollisuus tehdä itsestään Jumalalle ”astia jaloa käyttöä varten”.
    .
    Joka tapauksessa Jumala tuntee ihmiskunnan ja tietää, että suurin osa ihmiskunnasta ei täytä pelastumisen ehtoja. Emme tiedä emmekä ymmärrä Jumalan jo ennen maailman luomista tekemää suunnitelmaa ihmiskunnan suhteen. Kaiken on Jumala kuitenkin suunnitellut ja myös toteuttaa suunnitelmansa. Jumalan suunnitelman ihmiskunnan suhteen kuitenkin tiedämme. Pelastuneet ihmiset saavat ikuisen elämän Jumalan valtakunnassa ja toimivat Jumalan työtovereina, mitä tehtäviä Jumala heille antaakaan.
    .
    Miksi niin monet uskovat, että ne, jotka eivät pelastu, kärsivät ikuisesti tulisessa järvessä? Kun Jumala kerran on luonut heidät tällaisiksi – halvoiksi astioiksi – kuin eläimet tuhoutumaan! Jos Jumala itse on luonut heidät tällaisiksi, eikö hän ainakin pidä huolen siitä, että hänen luomuksensa saavat inhimillisen lopun heidän täytettyään Jumalan heille antaman tehtävän? Tehtävän, jota emme edes ymmärrä mikä se on. Tällainen ikuinen kärsimys tulisessa helvetissä ymmärtämättömille ihmisille on monien mielestä käsittämätön kohtalo. Kuinka Jumala, jonka Raamattu vakuuttaa olevan itse rakkaus, voisi olla näin julma omille luoduilleen, vaikka kuinka epätäydellisiä olisivatkin.
    .
    Ihmiset, jotka ovat kuin järjettömät eläimet
    .
    Ihminen, joka ei ole syntynyt hengestä, on vain eläimen kaltainen. Ihminen, joka ei usko Jeesuksen Kristuksen lunastusuhriin on verrattavissa eläimiin – ainakin heidän kohtalonsa kuoleman jälkeen on samanlainen. Heidän elämänsä yksinkertaisesti päättyy. Kun Stefanos teki kuolemaa, hän lausui rukouksen: ”Herra Jeesus ota [vastaan] minun henkeni” (Apt 7:59). Eläimillä ei mitään mahdollisuutta tähän. Heidän henkensä vain lakkaa toimimasta.
    .
    Pietari selvästi todistaa, että tällaiset ihmiset ovat villien eläinten kaltaisia. Jumala on tehnyt heidät kuolemaan eläinten lailla. Kuollessaan he yksinkertaisesti lakkaavat vain elämästä. 2 Piet 2:12  NKJV: But these, like natural brute beasts made to be caught and destroyed, speak evil of the things they do not understand, and will utterly perish in their own corruption,
    .
    2 Piet 2:10 ”ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat eivät kammo herjata henkivaltoja,
    11 vaikka enkelitkään, jotka väkevyydeltään ja voimaltaan ovat suuremmat, eivät lausu heitä vastaan herjaavaa tuomiota Herran edessä.
    12 Mutta niinkuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään (perish) omaan turmelukseensa,
    13 saaden vääryyden palkan; he pitävät nautintonaan elää päivänsä hekumassa; he ovat tahra- ja häpeäpilkkuja; he herkuttelevat petoksissaan, kemuillessaan teidän kanssanne; (Hauska sana keksitty, kemuilla t.s. elää yltäkylläistä elämää, juhlasta juhlaan)
    14 heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä; he viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he ovat kirouksen lapsia.
    .
    Raamatun todistuksen mukaan ihminen, joka ei ole uudesti syntynyt, on eläimeen verrattavissa ja tuhoutuu eläimen lailla. Tällainen ihminen kuolee kaksi kertaa. Toinen kuolema merkitsee siirtymistä näille ihmisille varattuun pimeyteen ikuiseksi ajaksi. Lopun ajan tunnusmerkkejä onkin ihmiskunnan hillitön eläminen tämän maailman menon mukaan. Tästä kertoo mm.  Efe 2:2 joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan [saatanan], sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, Tiit 3:3 Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä, tottelemattomia, eksyksissä, moninaisten himojen ja hekumain orjia, elimme pahuudessa ja kateudessa, olimme inhottavia ja vihasimme toisiamme.
    .
    Tästä voimme lukea myös Juuda 1:10-13:
    Juud 1:10 Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat [tuhoavat] itsensä.
    11 Voi heitä, sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan (rahan) tähden Bileamin eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora!
    12 He likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä,
    13 rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään, harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu.
    14 Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä
    15 tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet.”
    16 He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden.
    .
    Juud 1:4 Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.
    .
    Suomalainen käännös käyttää sanaa turmella. Kreik. φθείρω phtheirō to corrupt, to destroy: properly, τόν ναόν τοῦ Θεοῦ (in the opinion of the Jews the temple was corrupted, or ’destroyed’, when anyone defiled or in the slightest degree damaged anything in it, or if its guardians neglected their duties.)
    .
    1 Kor 3:17 KJV  “If any man defile the temple of God, him shall God destroy; for the temple of God is holy, which temple ye are.” – Juutalaisille Herran temppeli saattoi tulla turmelluksi (’tuhotuksi’) pienestäkin vahingonteosta. Juuda kuitenkin tarkoittaa temppelillä ihmistä, joka tulee turmelluksi vääristä opeista. Tällaisten oppien levittäjät, ja nimenomaan ne, jotka tekevät sitä taloudellisen voiton saamiseksi, ovat kahdesti kuolleita. Heidän tuomionsa on kokea toinen kuolema. Jae 13 toteaa, että heille on pimeyden synkeys varattu ikuisiksi ajoiksi; Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia (j. 14-15). Kun Juuda toteaa tulevasta tuomiosta, että he ovat kahdesti kuolleita, se tarkoittaa, että he tuhoutuvat samalla tavoin kuin järjettömät eläimet kuolevat; kun eläimet kuolevat ne yksinkertaisesti lakkaavat elämästä.
    .
    Muita viitteitä: Tiit 1:16 He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.
    2 Piet 2:1 Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon.
    2 Piet 2:3 ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku.   2 Piet 2:19 ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on.
    .
    .
    Saatanakin pantiin kahleisiin odottamaan Ilm 20:3 ”ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.” – Saatana joutuu odottamaan syvyydessä tulevaa tuomiotaan.
    .
    1 Piet 2:8 ja ”kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi.” Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat; ja siihen heidät on pantukin 2:9 Mutta te olette ”valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja”, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa
    .
    Pietarin ja Juudaan kirjeistä käy ilmi, kuinka näiden tuhoutuvien ihmisten kohtalo on ennustettu jo ammoisina aikoina. He kokevat kaksi kuolemaa ja toinen kuolema on ”täydellisen musta pimeys”, jonka itse tulkitsen merkitsevän tietoisuuden täydellistä loppumista ikuisiksi ajoiksi. Se tarkoittaa elämän päättymistä ilman toivoa uudesta ylösnousemuksesta. Ei suinkaan ikuista kitumista helvetin tulessa.
    .
    2 Piet 2:17 Sellaiset ovat vedettömiä lähteitä ja myrskytuulen ajamia hattaroita, ja pimeyden synkeys on heille varattu. Engl. black darkness is reserved for ever. Suomalainen käännös ei puhu mitään ikuisesta αἰών aiōn rangaistuksesta toisin kuin englanninkieinen käännös sekä kreikankielinen alkuteksti.
    Juudaan kirjeen 1:13 käännös sensijaan on tarkempi: 1:13 rajuja meren aaltoja, jotka vaahtoavat omia häpeitään, harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu.
    .
    Juud 1:4 ”Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.” – Tässäkin jakeessa tuodaan esille, että jo aikoja sitten Jumala näki tulevaisuuteen ja totesi tällaisen tuomion tulevan käyttöön; pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi. Joku voi ajatella, että nämä tuomitut harhailevat ikuisesti pimeydessä näkemättä edes eteensä… Tästä ei ole kysymys, vaan että he tuhoutuvat ja ovat ikuisesti täydellisessä tiedottomuudessa.
    .
    2 Piet 2:9 ”Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät.” Onko tuomion päivä G2250 ἡμέρα hēmera normaali 24-tuntinen päivä, vaiko kenties pidempi aika, en osaa sanoa. Ehkä sillä ei ole merkitystäkään.
    .
    Mitä tarkoittaa musta pimeys (black darkness)
    .
    Jotkut Raamatunjakeet puhuvat ”mustasta pimeydestä”, ”pimeyden synkeydestä” tai ”syvästä pimeydestä” joka on ikuinen rangaistus. – Mitä tarkoittaa tämä mustan pimeyden rangaistus? Kenelle se tarkoitettu? Monet käsittävät tämän seuraamuksen olevan sama kuin tulisen järven ikuinen piinahelvetti. Oma tulkintani on toinen ja yllättävän tavanomainen rangaistus.
    .
    Ehkä tämän mustan pimeyden voisi kääntää ’täydelliseksi tiedottomuudeksi’. (unconsciousness, ’blackout’).
    .
    Seuraavassa Saarnaaja 9:10 kuvaa ihmistä tuonelassa: ”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.”  Job puolestaan sanoo: 17:13 ”Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen.” – Kuoleman tilassa ei ihminen tunne eikä tiedä mitään. Kun tuomittu ihminen joutuu kokemaan toisen kuoleman, muistuttaa se rangaistuksena Saarnaajan kuvailemaa aikaa tuonelassa, mutta sillä erotuksella, että ’musta pimeys’ on lopullista, kun taas ensimmäisen kuoleman jälkeen tulee ylösnousemus.
    .
    Tulkitsen mustan pimeyden ja sen eri versiot siten, että se tarkoittaa täydellistä tiedottomuutta. Se merkitsee tietoisen elämän loppumista. Kyseistä ihmistä ei enää ole. Hänen ruumistaan ei ole. Hänen henkeään ei enää ole. Ehkä jollakin on hänestä haalea ja haihtuva muisto, kunnes sitäkään ei enää ole. Miten olen tullut tähän johtopäätökseen? Seuraavissa Juudan jakeissa kerrotaan ihmisistä, joita verrataan järjettömiin eläimiin. Eläimet kuolevat, mutta niistä ei jää jäljelle mitään, ei henkeä eikä sielua. Ihmiset jotka kuolevat eläimen tavoin, kuolevat ja häviävät täydellisesti. Tätä tarkoittaa musta pimeys.
    .
    Näissä jakeissa kuvatut ihmiset ovat niitä halvimpia astioita, joiden tarkoitusta emme edes ymmärrä. Tiedämme vain, että Jumala on heidätkin luonut ja katsoo oikeaksi tuomita heidät ikuisiksi ajoiksi pimeyden synkeyteen. Toinen kuolema merkitsee heille elämän päättymistä aivan kuin villieläimille.
    .
    ”Aikoja sitten” oli Jumalan suunnitelmissa, että osa ihmisistä hylkää Kristuksen ja saavat siitä tuomionsa. – Mikä siis on näiden ihmisten tuomio? Se on ”total black darkness” eli kuten Pietari kuvasi; tuhoutuminen (destruction).
    .
    Matthew Henry sanoo kommentaarissaan mm.: “As for the blackness of darkness for ever, I shall only say that this terrible expression, with all the horror it imports, belongs to false teachers, truly, not slanderously so called, who corrupt the word of God, and betray the souls of men. If this will not make both ministers and people cautious, I know not what will.”
    .
    2 Peter 2:17-19 kuvaa mustaa pimeyttä näin: 2:17 Sellaiset ovat vedettömiä lähteitä ja myrskytuulen ajamia hattaroita, ja pimeyden synkeys on heille varattu.
    18 Sillä he puhuvat pöyhkeitä turhuuden sanoja ja viekoittelevat lihan himoissa irstauksilla niitä, jotka tuskin ovat päässeet eksyksissä vaeltavia pakoon,
    19 ja lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia; sillä kenen voittama joku on, sen orja hän on.”
    Job 38:17 Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit (gates of deep darkness)?
    .
    Juud 1:6 ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon;
    1:7 samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.
    .
    Enkeleille varattu rangaistus
    .
    On esitetty käsitys Juudaan pohjautuen, että langenneet enkelit saavat tottelemattomuudestaan ankarimman rangaistuksen eli ikuisen piinan tulisessa järvessä, koska heidät on luotu ikuisuusolennoiksi. Juuda 1:6 tuo esille, että nämä enkelit on pantu pimeyteen säilyttämistä varten. Pimeys ei siis heidän kohdallaan ole vielä varsinainen rangaistus. Olotilana se on hyvinkin samanlainen kuin ihmisille tarkoitettu täydellisen tietämättömyyden rangaistus.
    .
    Juuda 1:6 ”ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon;” – Tälläkin hetkellä nämä tottelemattomat enkelit ovat pimeydessä kahleissa odottamassa tuomiota, joka pannaan täytäntöön viimeisenä päivänä.
    .
    Seuraavassa jakeessa enkeleiden kohtaloa verrataan Sodoman ja Gomorran kaupunkien asukkaiden kohtaloon. Nämä asukkaat harjoittivat ’luonnottomia lihanhimoja’ ja siitä rangaistuksena heidät heitetään iankaikkiseen tuleen. 1:7 ”samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.”
    .
    Olisikohan asia aivan näin? Voisi kuvitella, että kaikki ihmiset, jotka harjoittavat tällaista kieroutunutta sukupuolielämää vaeltaen himojensa mukaan (ks. Juuda), saisivat saman rangaistuksen ajankohdasta riippumatta. Äsken juuri käsittelin ikuisen syvän pimeyden rangaistusta, jonka tulkitsin olevan täydellisen tietoisuuden puutteen.
    .
    Yhteenveto: Annihilaatio Jumalan rangaistuksena.
    .
    Mat 25:41 Sitten hän [Kristus] myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
    .
    Viimeisellä tuomiolla ihmiset jaetaan kahteen osaan; pelastuvat Kristuksen oikealle puolelle ja tuomitut hänen vasemmalle puolelleen. Mitä voimme päätellä tästä? Kunkin ihmisen osalta on selvitetty kuuluuko hän lampaisiin vai vuohiin. Selvityksen tekee Jumalan tuli, joka määrittää kunkin ihmisen kohdalla pelastuuko hän vai ei. Pelastuvat saavat tulen puhdistavan käsittelyn; tuli tutkii (1 Kor 3:13 ”koettelee”) kaikki ihmisen teot. Mikäli tuli toteaa, ettei ihminen ole rakentanut taloaan millään lailla Kristuksen varaan ja hänen tekonsa ovat pahat, tuli kuluttaa hänet.
    .
    Voiko Jumalan tuli kuluttaa ihmisen ennen kuin Kristus on määrittänyt kumpaan ryhmään tämä kuuluu? Toinen ongelma: ’vuohiksi’ todettuja on varmaan iso joukko. Jos tuli koetellessaan heitä totesi heidät vuohiksi, keskeyttikö tuli kuluttamisen, jotta kyseinen ihminen voitiin tuomita ja lähettää tuliseen järveen? Raamattu sanookin 1 Kor 3:13 ”niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja [Jumalan puhdistava] tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.”
    .
    Tämän luvun artikkelissa Jumalan tuli olen pohtinut näin: ”Voisiko tämä tuli olla myös sitä tulta, joka polttaa tulisessa järvessä; jotkut pääsisivät siitä pois pelastuen Jumalan valtakuntaan. Tulinen järvihän on kielikuva siitä koettelemuksesta, jossa ihminen näkee omat syntinsä ja pahat tekonsa ja jonka hän joutuu läpikäymään ennen puhdistumistaan. Toiset joutuisivat olemaan pidempään ennen kuin pääsisivät pois – tai viimein tuhoutuisivat, jos se olisi Kristuksen tuomio.” Tähän on lisättävä: Viimeisen tuomion osalta emme tiedä sen kestoa. Tapahtuuko se nopeasti – ehkä päivässä – vai kestääkö tuomitseminen pidemmän aikaa. Em. yksilöllinen tulen käsittely vaatisi ehkä pidemmän ajan ennen kuin kaikki on saanut riittävän pitkän käsittelyn. Kenties tulinen käsittely onkin niin tehokasta, että pahatkin tapaukset saadaan vietyä lävitse nopeasti.
    .
    Yhtä kaikki, ilmeisesti osa on niin pahoja syntisiä, että tuli ei puhdista heitä. Nämä jäljelle jääneet siis sijoitetaan Kristuksen vasemmalle puolelle, joka lähettää heidät ”tuliseen järveen”.
    .
    Kun tulinen järvi ei ole oikea järvi, eikä tuli ole tavallista tulta, on tutkittava kysymystä onko tulinen järvi sama kuin ”synkkä musta iankaikkinen pimeys? Ja myös, miksi Jeesus Kristus korostaa tuomion saaneiden rangaistuksen olevan joutuminen tuliseen järveen? Kun Jumalalle ja Kristukselle on kaikki mahdollista, eikö tuomion ansaitsevia voisi käännyttää samanlaisella pakolla kuin Paavalinkin? Hänhän oli omastakin mielestään kristikunnan suurin vihollinen ja kristittyjen vainooja.
    .
    Mikä on Jumalan suunnitelma ihmiskunnan ”halpaa käyttöä” varten tekemilleen astioille? Jos nämä ihmiset osoittautuvatkin tuomion arvoisiksi, eikö Jumala ole sen paitsi etukäteen nähnyt ja jopa suunnitellutkin niin tapahtuvan? Kun tällaiset astiat rikkoontuvat palasiksi, palaset vain lakaistaan pois ja heitetään tunkiolle sen sijaan, että ne vaivalla koottaisiin ja liimattaisiin yhteen ja astia olisi taas käyttökelpoinen. Room. 9:21 ”Vai eikö savenvalajalla [Jumalalla] ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? 2.Timoteuksen kirje: 2:20 Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten.” – Onhan toki ymmärrettävää, että kaikista ihmisistä ei voi tulla Herran apostoleita tai profeettoja heidän maanpäällisen elämänsä aikana. Kun emme tunne Jumalan suunnitelman yksityiskohtia ja sen toteuttamisen tapaa, voimme vain luottaa Jumalan ja Kristuksen hyvään tahtoon ja rakkauteen meitä luotujaan kohtaan.
    .
    Luukkaan evankeliumi: 2:14 ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”

    .

    Universalismi oli kristinuskon alkuaikoina suosittu ajatusmalli. Universalismia ensimmäisten viiden vuosisadan aikana käsittelevässä teoksessa Origen mm. lausuu: ”Our God is a ’consuming fire’ in the sense in which we have taken the word; and thus he enters in as a ’refiner’s fire’ to refine the rational nature, which has been filled with the lead of wickedness, and to free it from the other impure materials which adulterate the natural gold or silver, so to speak, of the soul.

    .

    Voidaan ainakin todeta, että Raamatun lukijoiden ja myös tutkijoiden käsitykset Jumalan rangaistuksesta ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Universalismista, jonka mukaan kaikki lopulta pelastuvat toiseen äärimmäisyyteen, jonka mukaan Jumala rankaisee katumattomia syntisiä heittämällä heidät ikuisiksi ajoiksi tuliseen helvettiin. Jälkimmäinen malli oli voimassa vahvana keskiajalla, mutta vielä nykyäänkin monet uskovat haluavat, että Jumala on ankara syntisille ja että he itse pelastuessaan voivat nähdä kuinka syntisiä kidutetaan helvetin tulessa.

    .

    Oma kantani on tämä: Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat ja Jumalan puhdistava tuli tekeekin monista kelvollisia Jumalan valtakuntaan. Osa ihmisistä on kuitenkin niin pahoja, että Jumala tuhoaa heidät niin perusteellisesti, että heistä ei jää jälkeäkään. Näiden viimeksi mainittujen osalta Jumalan ratkaisu on annihilaatio (täydellinen musta pimeys) eli syntisten täydellinen tuhoaminen.

  • Lopuksi

    Näissä kirjoituksissa olen pohtinut esille tuomiani ajatuksia Jumalan tahdosta pelastaa – jos mahdollista – kaikki ihmiset.
    Lähtötilanne on syytä pitää mielessä: Jeesus Kristus ja hänen pyhänsä ovat hallinneet Jumalan valtakuntaa maan päällä tuhannen vuoden ajan. Ihmiskunta on elänyt vapaana saatanan ja hänen demoniensa juonista. Ihmiset ovat kaikki kuulleet Jumalan sanan opetusta. He ovat eläneet aikaisempia sukupolvia pidemmän elämän ja näin heillä on ollut täysi vapaus päättää kukin kohdaltaan uskoako saamaansa opetusta ja uskoako Jeesukseen Kristukseen Jumalan poikana ja koko maailman hallitsijana. Nyt voisi sanoa, että ihmisillä on vihdoinkin vapaa valinta.

    Mitä tapahtuukaan kun tuhat vuotta kestänyt hallituskausi, onnen, ilon rauhan ja terveyden kausi, päättyy? Saatana ja hänen enkelinsä vapautetaan. Saatana villitsee ihmiskunnan joukosta valtavan määrän ihmisiä sotajoukkoonsa. He eivät menesty, vaan saatana vangitaan, hänen joukkonsa tuhotaan. Saatana heitetään tuliseen järveen. Tulinen järvi oli Raamatun mukaan varattu ensisijaisesti saatanalle, mutta sinne Raamatun mukaan heitetään monia muitakin.

    Olen pyrkinyt pohdiskelemaan mahdollisuutta, että Jumala todella toteuttaisi tahtonsa ja sallisi myös suurten syntisten, jotka ovat ’ansainneet’ tulisen järven kohtalon, pelastua. Selvyyden vuoksi sanon: tämä on ymmärrettävää niiden osalta, jotka ovat saaneet huonommat lähtökohdat elämälleen. Voisi ajatella, että Jumala huomioi näiden ihmisten heikommat lähtökohdat, ja soisi myös näille pelastuksen. Mutta entä nämä ihmiset, jotka ovat eläneet tuhatvuotisen valtakunnan alaisuudessa? Heitä ei ole kukaan erehdyttänyt syntiin. Heidän päätöksensä uskon suhteen ovat olleet täysin heidän omiaan, ilman saatanan häirintää. Jos he lopussa liittyivät saatanan joukkoihin taistelemaan Kristusta ja Hänen pyhiään vastaan, sen päätöksen tekivät he itse, oman vapaan valintansa mukaisesti. Jos Jumala armahtaakin ne, jotka eivät ole liittyneet aikaisemmin Kristuksen seurakuntaan, koska valinta ei ole ollut vapaata saatanasta ja kaikista muista vaikuttavista tekijöistä johtuen, kuinka Jumala voisi armahtaa ne, jotka vapaaehtoisesti liittyvät Hänen vihollisensa joukkoihin? Ymmärrän kyllä, jos Jumala rankaisee tällaisia ihmisiä kovalla kädellä, vaikkapa karsii heidät pois yhteydestään kerralla ja lopullisesti. Sitä en kuitenkaan saata uskoa, että edes kaikkein pahimmat joutuisivat kidutetuiksi iankaikkisesti.

  • Lähteet ja lyhenteet

    Kirjoittaja: Heikki Jartela   heikki.jartela at kolumbus.fi

    Lähteet: http://www.totta-on.fi/Raamattu/kirje.html

    Paninin kääntämä Numeric English New Testament on luettavissa: www.unleavenedbreadministries.org  http://www.telusplanet.net/public/tsgibson/panin.pdf            http://www.ubm1.org/books/pdf/NENT.pdf

    NENT: Numeric English New Testament. Panin toimitti Uuden Testamentin käännöksen kreikaksi niin, että käännös toteutti numerollisuuden vaatimukset. Sen jälkeen hän käänsi tekstin englanniksi olemassa olevia käännöksiä hyväksikäyttäen.

    NASB: New American Standard Bible

    KJV: King James Version, Kuningas Jaakon käännös, joka on pitkään ollut yleisesti luotettavana pidetty  käännös

    UM: Uuden maailman käännös (Jehovan todistajien)

    KR 33, KR 38: Kirkkoraamattu 1933 ja 1938. Näitä käytetty yleisemmin tässä artikkelisarjassa

    KR 92: Uusin Raamatunkäännös

    MUITA SIVUSTOJA:

    www.biblicalunitarian.com

    Home

    http://www.koivuniemi.com/raamattu

    http://raamattu.uskonkirjat.net

    http://www.biblehub.com/Strong’s

    http://www.blbclassic.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs

     

     

     

     

     

     

image_pdfimage_print